Nummelan syntysaaga – erään albumin anatomia

22.1.1999

Pekka ja Susi -treenit Nummelassa. Soittelemme Kulkurit -nimistä kappaletta sovittaaksemme sen uusiksi varmaankin kymmenettä kertaa. Jätkät haluaisivat tällä kertaa tehdä biisistä Depeche Mode -version. Äkkiä tajuan, että tässä on nyt istuttu kolmetoista vuotta eikä tämä juna ole menossa enää yhtään mihinkään! Ilmoitan, etten ole enää Pekka ja Susi -yhtyeen jäsen. Kukaan ei pane vastaan ja hetken keskusteltuamme toteamme, ettei kellään muullakaan ole oikeastaan enää jatkamishaluja. Tämä bändi taisi päättyä tähän.

17.2.1999

Tiedän mitä minun on tehtävä. Ensiksi on saatava akustinen kitara. Kiertelen Helsingin soitinkauppoja ja totean, että ylivoimaisesti paras kitara on Martin HD-28 Kitarapajalla. Hintakin on komea: 13 500 markkaa. Ostan sen silti, sillä hetken tätä kitaraa soitettuani tiedän, että jotain hyvää tulee tapahtumaan. Tämä on sellainen kitara.

7.3.1999

Olin oikeassa – uusi kitarani synnyttää hienoja biisejä! Tänään valmistui kappale, jonka työnimi on Esko Riihelän painajainen. Kaikkien niiden vuosien jälkeen on todella vapauttavaa saada tehdä juuri niin kuin itse haluaa.

17.4.1999

Olen viime aikoina kuunnellut paljon Joni Mitchellin Blue -levyä. Sen vaikutuksen alaisena on juuri syntynyt biisi nimeltä Kaksi sisarta. Ensimmäistä kertaa elämässäni huomaan kirjoittavani selkeitä tarinoita kummallisten kielikuvien asemesta. Luen päivittäin Raymond Carverin runokokoelmaa Rivi riviltä, lyönti lyönniltä ja minusta tuntuu, että olen ymmärtämässä jotain tärkeää.

29.4.1999

Olen tehnyt kotiäänityksiä viidestä uudesta biisistäni ja lähden esittelemään tuloksia levy-yhtiöille. Tapaamiset on sovittu BMG:lle kello 13 ja Universalille kello 14.30. BMG:llä Asko Kallonen on innoissaan. Hän kuuntelee posket punaisina ja hymyssä suin nauhaani yhä uudestaan ja uudestaan. Saan kuulla kommentin ”ihan vitun hyvä” aika moneen kertaan. Asko kopioi demon itselleen ja haluaa tavata viikon päästä uudestaan.

Askon fiilistelystä johtuen olen Universalilla lähes kolme varttia myöhässä. Sormusen Hannu vaikuttaa olevan vähän käärmeissään eikä oikein jaksa keskittyä biisieni kuunteluun. Nihkeä vastaanotto.

6.5.1999

Uudestaan BMG:lle. Asko kertoo kuunnelleensa kuluneen viikon aikana demoani myös kotonaan, mikä on hänen mukaansa erittäin harvinaista. Hän sanoo, ettei voi tietää onko tällaisille biiseille olemassa minkäänlaista tilausta, mutta samalla tajuavansa, että nyt on tapahtumassa jotain sellaista mikä on pakko levyttää. Lyömme kättä päälle.

Tapaan myöhemmin kaupungilla Eskolinin Ripan ja sovimme tekevämme mahdollisen levyn tiimoilta tuotannollista yhteistyötä.

14.5.1999

Olen Suomenlinnan Seawolf -studiolla tuottamassa Rod of Moses -yhtyeen levyä. Budjetti on pieni ja aikataulu sen vuoksi kiireinen, joten sovin tapaamisen Askon ja Ripan kanssa eksoottisesti Suomenlinnan lautalle. Merimatkan aikana mietimme mihin suuntaan biisejäni tulisi viedä.

Näihin aikoihin MTV pyörittää jatkuvasti Everlastin What it´s like -biisiä.

18.5.1999

Teen Everlastin innoittamana uuden biisin. Se on nimeltään Mikan faijan BMW.

21.5.1999

Asko on juuri kuullut Mikan faijan BMW:stä tekemäni demon ja lähettämästään sähköpostista päätellen pitää kuulemastaan:

Vittu Anssi sä oot nero! Ihan perkeleen hyvä biisi, loistavaa, loistavaa,
loistavaa. Mä en tiedä mistä sä oot ruvennu kaivaan näitä stooreja mut anna
palaa. Jumalauta jätkä, nyt niitä biisejä väsäämään. Mä liikutuin kyyneliin
kun mä kuuntelin tän biisin enkä edes tiedä miksi. Ja sitä tapahtuu tässä
duunissa valitettavan harvoin.

8.7.1999

Äänitykset alkavat Ripan kotistudiossa. Työn alle otetaan Mikan faijan BMW ja meillä on selkeä idea mihin suuntaan nyt lähdetään: Yhdistetään singer/songwriter -perinteeseen tuhteja hip-hop -elementtejä. Tehdään folk-hopia!

5.8.1999

Ripa käy BMG:llä soittamassa raakamiksauksen Mikan faijan BMW:stä. Askon mielestä olemme pilanneet biisin; tempoa on liikaa ja laulusoundi on paska. Levyä kuitenkin kaavaillaan julkaistavaksi keväällä 2000.

13.8.1999

Syksyn läheisyys inspiroi Kissanpäivät -kappaleen. Levytys on seisahtanut Ripan alettua rakentaa omaa studiota Vallilaan. Valmista pitäisi olla parin kuukauden päästä – nyt vain odotellaan.

29.9.1999

Rva Ruusunen syntyy. On tullut kuunneltua jonkin verran Robert Johnsonia.

10.12.1999

Odottelua edelleen. Ripa huhkii studiotyömaallaan neljätoistatuntisia päiviä, mutta valmista ei vain tunnu tulevan. Teen joutessani uuden tekstin vanhaan Pekka ja Susi -biisiin, Harhaa.

22.12.1999

Kriisipalaverin paikka. Levyn pitäisi ilmestyä muutaman kuukauden päästä ja meillä on valmiina vasta yksi raakamiksaus. Ripan studiohanke on jähmettänyt koko projektin. Toteamme, että eteenpäin päästäksemme on jaettava vastuuta ja aloitettava yhteistyö jonkun toisen tuottajan kanssa. Kurjen Lasse tulee ensimmäisenä mieleen. Soitan miehelle samalta istumalta, mutta hän osoittautuu tulevan Lemonator -levyn vuoksi liian kiireiseksi. Asko ehdottaa Pekka Witikkaa.

Minulla on kuningasajatus: Harhaa -biisihän on ilmiselvästi duetto! Koelaulatan päässäni kotimaisia naisartisteja kunnes tiedän, että oikea vaihtoehto on Anna Kuoppamäki. Asko pitää ajatuksesta ja hän sanoo toimittavansa kappaleen Annan kuultavaksi.

25.1.2000

Witikan Hot House -studiolla aloitetaan Rva Ruususen äänitykset. Folk-hop -linjalla jatketaan.

11.2.2000

Postilaatikosta löytyy cd-levy, joka pitää sisällään valmiin Rva Ruususen. Ensireaktioni on hämmentynyt enkä ole ollenkaan tyytyväinen omaan laulusuoritukseeni. Askon mielestä lopputulos on luonnollisesti fantastinen.

21.2.2000

Pienen sulattelun jälkeen Rva Ruusunen tuntuu jo paremmalta joten yhteistyötä Witikan kanssa päätetään jatkaa. Hot Housessa otetaan työn alle Kaksi sisarta. Session edistyessä alan kuitenkin huolestua. Biisi näyttää Pekan ohjauksessa kulkeutuvan mielestäni täysin väärään suuntaan. Pidän kuitenkin mölyt mahassani ajatellen, että ”antaa miehen nyt tuottaa.” Tässä kohtaa teen virheen.

29.2.2000

Ripan paja on vihdoinkin valmis! Uudenkarhea Johto-Ääni -studio näyttää todella hyvältä – Ripa on tehnyt uskomattoman työn. Syksyllä kesken jäänyt Mikan faijan BMW -file avataan taas ja biisiin ryhdytään äänittämään jousia. Paikalla studiossa on kolmen Sibelius Akatemialaisen lähetystö, joille laadin yksinkertaisen arrin soitettavaksi. Pelimannien poistuttua tulkitsen kappaleeseen uudet laulut.

6.3.2000

Mikan faijan BMW miksataan – ainoastaan kahdeksan kuukautta äänitysten alkamisesta…

10.3.2000

Jälleen postia Witikalta: valmis Kaksi sisarta. Lopputulos kuulostaa mielestäni oikeastaan aika hirveältä ja onneksi Asko on nyt kanssani samoilla linjoilla. Pekka soittaa ”no, mitäs pidät” -tyyppisen puhelun, johon yritän muotoilla jotain diplomaattista. Niin mukava mies kuin Pekka onkin, niin yhteistyö tämän levyn osalta taitaa jäädä tähän.

Samalla aloitetaan Kissanpäivät -kappaleen tekeminen Johto-Ääni -studiolla. Ripalla ja minulla ei suoraan sanottuna ole aavistustakaan siitä mitä me teemme. Alamme kasata fiilis -pohjalta konebiittiä. Äkkiä Ripa tekee jotain väärin, jonka seurauksena komppi kääntyy nurinpäin muistuttaen yllättäen modernia R&B -säksätystä. Tämä tuntuu jo niin perverssiltä, että päätämme jatkaa samalla linjalla.

Well, it seemed like a good idea at the time…

31.3.2000

Kissanpäiviä on nyt väännetty kuusi päivää eikä meillä ole oikein vieläkään käsitystä siitä mitä tässä ollaan loppujen lopuksi tekemässä. Hermot ovat kieltämättä olleet koetuksella; Ripa kävikin välillä hakemassa tuuletusta Texasista saakka. Nyt meillä on raakamiksausvaiheessa sekasikiöinen kummajainen – symbioosi vähän kaikesta ja samaan aikaan ei mistään. R&B -vaikutteet ovat kieltämättä väkeviä mutta vaikuttaa pahasti siltä, että mopo on tällä hetkellä ajajiltaan karussa.

2.4.2000

Soitan Annalle ja keskustelemme mahdollisesta yhteistyöstä Harhaan merkeissä. Anna on kuunnellut akustista demoani biisistä ja pitää siitä. Sovimme treenit parin viikon päähän.

17.4.2000

Palaveri BMG:llä. Levytyksen aikataulut ovat pettäneet pahemman kerran. Tyhmempikin tajuaa, ettemme saa enää millään albumia ulos tämän kevään aikana. Luodaan uusi suunnitelma: Rva Ruusunen on ensimmäinen single ja julkaistaan toukokuussa 2000. Mikan faijan BMW pistetään elokuussa perään ja albumia pukkaa lokakuun puolessa välissä. Kuulostaa hyvältä!

19.4.2000

Treenit Annan kanssa. Jälkeenpäin olen tohkeissani; tästä tulee erittäin hyvä juttu!

Takaisin Vallilaan ja Johto-Ääneen. Kissanpäiviä on tarkoitus alkaa miksaamaan mutta käykin niin, että melkein koko biisi menee uusiksi. Ripa alkaa osoittaa tiettyjä eltaantumisen merkkejä.

4.5.2000

Kissanpäivistä saadaan viimeinkin valmis versio. Kaikkiaan biisiä väännettiin yhdeksän täyttä työpäivää! Puhutaan siis jo aika Steely Dan -tyyppisestä säädöstä…

8.5.2000

Anna soittaa tilittääkseen, ettei ole sittenkään varma tästä jutusta. Hänen mielestään olisi hiukan kyseenalaista sitoutua mihinkään duettoon nyt kun Wilmaltakin on juuri tullut hänen sataprosenttista panostaan vaativa levy. Minun hiukseni nousevat pystyyn; älä nyt vaan helvetissä peru…

15.5.2000

Loistava Teho Majamäki saapuu Vallilaan ja äänitämme kahdet pohjat; Harhaan ja Insomnian. Teho soittaa molempiin biiseihin vibrafonia ja Insomniaan vielä lisäksi udua. Varsinkin Harhaassa miehen työskentely on peräti nerokasta ja kappale saa aivan uusia muotoja.

16.5.2000

Parin päivän päästä olisi tarkoitus ottaa kansikuvasessio, joten minut täytyy ns. kuosittaa. Tapaan stylisti Tanja Savolaisen, joka on kierrellyt kauppoja ja hakenut minulle vaatteita kokeiltavaksi. Olen etukäteen evästänyt Tanjaa pakkomielteestäni mustaan. Pukeudun aina mustaan. Piste. Arvelisin, että minun kanssani on yleisesti ottaen helppoa tehdä yhteistyötä, mutta tämä on asia missä heittäydyn tarvittaessa hankalaksi.

Onneksi Tanja on ottanut minut vakavasti ja tuonut ainoastaan oikean värisiä vaatteita. Sovittelujen jälkeen päädymme lopulta aika perinteiseen farkut-nahkatakki -linjaan. Hiuksiini lisätään vielä hiukan punaista väriä ja olen valmis.

18.5.2000

Kuvaussessio. Ajelemme koko päivän ympäri läntistä Uuttamaata. Asko toimii kuskina; hän on hoitanut jostain kuvauksia varten vanhan Jaguarin. Ryhmään kuuluvat myös stylisti Tanja sekä tietenkin kuvaaja Jönssi Lehtola. Ilma on kaunis ja kaikilla hyvä fiilis. Olemme nyt minun reviirilläni ja olenkin etukäteen katsonut mahdollisia kuvauspaikkoja. Tarkoituksena on saavuttaa kuvissa jonkinlainen ”epäpaikka” -fiilis ja sellainenhan on tunnetusti Vihdin ja Karkkilan välissä… Hylätty Esso luo täydelliset puitteet ja saamme loistavia otoksia.

31.5.2000

Saan lopulta suostuteltua Annan laulamaan ja hän tulee studiolle. Olen päättänyt, että nyt tehdään klassinen duetto; lauletaan livenä ja kertaottona ilman edittejä. Anna on aluksi hieman hukassa eikä tahdo löytää laulamassaan säkeistössä oikeaa rytmiä. Laulamme kuitenkin biisiä kaikessa rauhassa ja äkkiä kaikki loksahtaa taianomaisesti paikalleen – täydellinen synkka. Tuuletuksia laulukopissa.

7.6.2000

Kaunotar ja Basisti syntyy Neil Youngin uuden Silver and Gold -albumin innoittamana. Ystäväni, Heli Roiha, innostuu biisistäni aivan järjettömästi oppien sanat nopeammin ulkoa kuin minä itse. Hän myös ehdottaa vaihtoehtoisen sanoituksen tekemistä: ”Kerro se sama stoori tytön näkökulmasta.” Ajatus kutkuttaa ja teenkin kappaleelle vielä toisen tekstin naisnäkökulmasta.

9.6.2000

Olen huolissani tulevan levyn linjasta. Pallo on tällä hetkellä yksinkertaisesti hukassa. Alussa Mikan faijan BMW:tä tehtäessä kaikki oli vielä kristallinkirkasta – tehdään folk-hop -albumi. Vähän niin kuin Everlastia, mutta paremmilla biiseillä. Mutta nyt on kulunut jo vuosi eikä tuo tunnukaan enää niin mahtavalta idealta. Kaikkiin biiseihin ei ehkä sittenkään saa luontevasti yhdistettyä sitä tuhtia hip-hop -biittiä…

Enkä taida uskaltaa sanoa tätä Ripalle, mutta Kissanpäivät taisi yhdeksästä studiopäivästään huolimatta olla vain epäonnistunut kokeilu. Moderni R&B ja Anssi Kela eivät ehkä sittenkään kohtaa…

Kuuntelen jatkuvasti Neil Youngin Silver And Goldia enkä voi välttyä ajattelemasta, että juuri näin minäkin haluaisin sen tehdä: akustista ja erittäin pienimuotoista. Päätän raahata lähitulevaisuudessa äänityskalustoni Pusulaan mökille. Sulkeudun sinne ainakin viikoksi ja teen mitä huvittaa. Katsotaan mitä syntyy.

20.6.2000

Aikataulu kusee. Toukokuukin tuli ja meni eikä singlejulkaisuja näkynyt. Tällä kertaa on kuitenkin vakaasti päätetty, että Mikan faijan BMW tulee olemaan ensimmäinen single. Istumme Askon kanssa ihmettelemässä, että mikä versio kappaleesta julkaistaan. On nimittäin osoittautunut, ettei se maaliskuussa valmistunut ”definitiviinen versio” oikeine jousineen ja uusine lauluineen ole sittenkään riittävän hyvä. Asko on edelleen ihastunut alkuperäiseen demoversiooni, mutta sen todetaan kuitenkin olevan liian ”demo” julkaistavaksi. Suunnittelemme vakavissamme jopa aloittavamme koko homman alusta.

Sitten Asko kaivaa jostain esiin sen viime elokuisen raakamiksauksen. Siis juuri sen milloin biisi oli täydellisesti pilattu ja kuulosti ihan paskalta. Asko laittaa version soimaan ja äkkiä huomaamme nyökyttelevämme ja lyövämme jalkaa lattiaan. Tämähän kyntää! Laulusoundi ja tulkinta triplauksineen on aivan kauhea, komppi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan liian lujalla ja jousiarrit vain pikaisesti demottu syntikalla pohjalta ”tähän vois sitte vetää jotain tällasta.” Ja tietysti koko komeus on vielä kiireessä kompressoitu täysin kyykkyyn! Mutta tässä on tiettyä röyhkeyttä ja sellaista asennetta, että ”vittu, täältä tullaan!” Tämä on single!

Eikä Asko tule ikinä unohtamaan sitä, että tämä on juuri se sama versio mikä oli alunperin ”ihan paska!” Minä tulen kyllä muistuttamaan…

27.6.2000

Mikan faijan BMW masteroidaan Finnvoxilla Mika Jussilan toimesta. Kannetkin ovat jo valmiina; single on tarkoitus julkaista heinäkuun lopussa.

2.7.2000

Sulkeudun suunnitelmani mukaisesti mökille. Äänittelen yksin kaikessa rauhassa – järven rannalla, takkatulta katsellen. Annan fiiliksen ohjata. Soittelen kaiken itse, kunnes totean, että Kaunottaressa ja Basistissa olisi ihan kiva jos rummut myös oikeasti groovaisivat. Akuuttiin rumpuhätään on aina syytä kutsua velimies Ville. Ensin soitamme ja vasta sitten saunomme.

8.7.2000

Palaan takaisin ihmisten ilmoille. Viidessä päivässä nauhalle tarttui viisi biisiä: Kaunotar ja Basisti, Kyy, Viisi vuotta, Puistola ja Kissanpäivät. Nyt on parempi fiilis. Tämä oli tarpeellinen sessio – tuntuu, että tiedän taas vähän paremmin mitä olen tekemässä ja miksi.

25.7.2000

Mikan faijan BMW lähtee radioihin soitettavaksi. Ennakkokritiikki on ollut mitä mainiointa ja odotukset ovat korkealla.

11.8.2000

Asko on raivona. Hän on juuri kuullut, että Radio Mafia ei lähde soittamaan Mikan faijan BMW:tä. Syyksi on kerrottu, ettei biisi toimi; konebiitit kuulostavat kuulemma päälleliimatuilta ja teennäisiltä. Asko on pitänyt kappaleen radiosoittoa itsestäänselvyytenä eikä kerta kaikkiaan voi ymmärtää tapahtunutta.

Tunnelma on kieltämättä apea – varsinkin kun muiltakaan radioasemilta ei kuulu yhtään tämän parempia uutisia. Kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut.

Musiikkibisneksen ensimmäinen sääntö: ”Mikään muu ei ole varmaa kuin se, että kaikki on epävärmaa.”

16.8.2000

Tajusin, että jossain vaiheessa eteen tulee luultavasti myös tilanne, jossa näitä biisejä täytyy esittää elävälle yleisölle. Siinä vaiheessa ei kaikkea enää voikaan hoitaa yksinään, joten olen kutsunut Kaapelitehtaalle potentiaalisia salskeita nuorukaisia bändin perustamista silmällä pitäen. Paikalla ovat Antti Karisalmi (basso), Ville Kela (rummut) ja Jani Auvinen (toisetkin rummut!). Soittelemme biisejäni ja totean, että tämähän taitaa olla oikein hyvä ryhmä.

25.8.2000

Palaveria Askon kanssa. Olemme jo luopuneet toivosta Mikan faijan BMW:n suhteen ja nyt mietitään miten tästä eteenpäin. Asko sanoo, että seuraava single tulee olemaan paljon vartijana. Mikäli sekin floppaa, niin BMG tulee kyllä edelleen julkaisemaan albumini, mutta on kai ymmärrettävää etteivät he silloin voi pahemmin satsata sen markkinointiin. Ankeahko meininki.

5.9.2000

Olemme jälleen Kaapelitehtaalla toisten bänditreenien merkeissä kun puhelimeni soi. Asko kertoo tuoreimmat kuulumiset: Mikan faijan BMW on otettu Mafian B-soittolistalle! Kuusi viikkoa singlen julkaisusta! Armoitettu promotykki, Pequ Nieminen BMG:ltä, oli kuulemma käynyt neuvottelemassa musiikkipäällikkö Vilénin kanssa ja saanut miehen ymmärtämään, että ehkä sitä Anssi Kelaa kannattaa sittenkin soittaa. Ratkaisun avain oli ymmärtääkseni piillyt siinä, että Pequ oli soittanut myös muuta materiaaliani, jolloin Vilén oli tajunnut mikä kokonaisuus tästä on tulossa ja innostunut asiasta.

13.9.2000

Nyt alkaa näyttää jo paremmalta! Uutisia kuuluu myös Radio Keskisuomesta: Mikan faijan BMW on soinut sielläkin ja annan tänään ensimmäisen haastatteluni sooloartistina juuri kyseiselle kanavalle. Onpahan aika kankea kuulustelu mutta Pekka ja Susi -ajoilta muistan, että kun näitä tekee muutaman, niin alkavat sujua melkein itsestään. Vaaditaan vain rutiinia.

2.10.2000

Single näyttää pysyvän Mafian soittarilla ja nyt sille puuhataan videota. Palaveeraamme aiheesta BMG:llä Askon, Pequn ja ohjaajakandidaatti Numi Nummelinin kanssa. Kaikki on videon suhteen kuitenkin vielä auki; nyt lähinnä vain fiilistellään sitä, minkälainen video voisi olla. Valmista olisi tarkoitus olla marraskuun puolessa välissä.

Albumille on muuten taas uusi julkaisuajankohta: tammikuu 2001. Saapahan nähdä…

6.10.2000

Mikan faijan BMW julkaistaan kaupallisesti pienellä, muutaman sadan kappaleen painoksella, joka myydään parissa päivässä loppuun. Otetaan 500 lisäkappaletta, jotka myydään myös loppuun. Hyvä bore!

31.10.2000

Ensimmäinen keikka. Esiinnyn yhtyeeni kanssa ravintola Sodan alakerrassa Radiomafian Hyvää ja kaunista -livelevyn julkaisutilaisuudessa. Tarkoitus on soittaa vain kolme biisiä, mutta levy-yhtiöni järjestää jumalattoman hämmingin ja saa aikaan fiiliksen, että nyt on kyseessä vähintäänkin suora lähetys Wembleyn stadionilta koko maailmaan! Ennen keikkaa minua ajelutetaan ympäri kaupunkia ja juostaan etsimässä jalkoihini juuri oikeanlaisia lenkkareita. (Loppujen lopuksi vedän keikan Askon kymmenvuotiaan pojan jalkineissa…) Sitten ravataan vielä lisää ympäriinsä ja ihmetellään, että onko se nyt nahkarotsi vai kenties huppari kun sillä pitää olla keikalla yllään. Yhtyeeni pojat katsovat vierestä, että ei saatana…

Kun minulle vielä lisäksi koko ajan korostetaan kuinka tärkeä illan keikka on ja miten paikalla on tuvan täydeltä musiikkialan vaikuttajia, niin kertoohan sen maalaisjärkikin miten itse esiintyminen menee.

On se nimittäin vähän helvetin jäykkää!

9.11.2000

Videoasiakin edistyy. Ohjaajaksi on monien vaiheiden jälkeen seuloutunut Finn Andersson, jonka tapaan tänään ensimmäisen kerran. Mainion tuntuinen mies ja vaikuttaa olevan videon suhteen kanssani samoilla linjoilla. Valinta kääntyi pari viikkoa sitten Finnan eduksi saatuani hänen kirjoittamansa synopsiksen Mikan faijan BMW -videoon. Siinä oli kerrottu biisin tarina käyttämällä ihmisten asemesta koirapukuisia hahmoja. Nerokasta!

Tämän päivän palaverissa tosin selviää, ettei hyviä koirapukuja ole saatavilla. Uutena ideana ovat supersankari -pukuiset äijät.

17.11.2000

Videokuvaukset alkavat. Video tullaan toteuttamaan dogma -metodein: pieni ryhmä (kymmenkunta henkeä näyttelijät mukaanluettuna), ei järeää kuvauskalustoa tai valaisutekniikkaa; pieni digi-kamera käsivaralta operoituna riittää.

Suunnittelun loppumetreillä supersankarit vaihtuivat vielä gorilloihin. Huonosti käyttäytyvä gorillajengi ajelee ympäriinsä vanhalla BMW:llä. Minä istun takapenkillä ja laulan. Siinähän se on pähkinänkuoressa. Pukuihin on sulloutunut kolmen nuoren teatterikoululaisen lisäksi Finnan tyttöystävä. Kuvauspaikalla Vantaalla vallitsee tyypillinen suomalainen loppukesän keli: ollaan pari astetta plussan puolella, jäätävässä tihkussa ja saatanallisessa tuulessa. Onneksi minä olen tähti, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että saan suurimman osan aikaa istua lämpimässä autossa catering -eineitä mutustellen samalla kun maskeeraajatyttö lyö pakkelia naamaan ja peuhaa tukkani parissa. Muuta kuvausryhmää ei sen sijaan käy kateeksi. Finna käy välillä autossa lämmittelemässä, läpeensä märkänä ja tärisevänä ihmisrauniona.

22.11.2000

Viittä vaille valmiin videon katselu Film Magican tiloissa. Pätkä katsellaan pariin kertaan eikä kukaan oikein sano mitään. Sitten alkaa Askon monologi: tuo kohta ei toimi, eikä tuokaan, tuossa kohtaa pitäisi tapahtua noin ja lopetuksen paikkaa pitää vaihtaa ja sinne leikata takautumia… Finnan kasvoilta kuvastuu melko väkevä vitutus.

Mutta Asko on kyllä sikäli oikeassa, että videon tämä versio alkaa kestonsa puolessa välissä junnata pahasti paikoillaan. Eli menemme takaisin leikkauspöydälle.

29.11.2000

Mikan faijan BMW -musiikkivideo on nyt valmis ja näen sen ensimmäistä kertaa yhdessä näyttelijöiden kanssa Finnan kotona, jonne meidät on kutsuttu ensi-iltaan. Uusi leikkausversio toimii huomattavasti paremmin ja me kaikki toteamme parin katselukerran jälkeen, että hieno video!

5.12.2000

Vierailen videoni kanssa Jyrkissä. Haastattelussa on aika hermostuneen oloinen artisti, mutta video sentään näytetään alusta loppuun.

14.12.2000

Luulin jo, että levyllinen biisejä on kasassa ja koko paketti vain viimeistelyä vailla. Tänään syntyy kuitenkin sellainen ralli joka on pakko saada vielä mukaan. Puistossa on tarinaltaan aika vahvasti Springsteen -vaikutteinen biisi; siinä on ainakin omasta mielestäni vähän sellaista Atlantic Cityn henkeä. Totesin myös laulua laatiessani, että kertovärssyihin olisi hyvä saada naisääni laulamaan. Pidän jälleen päässäni koelaulutilaisuuden ja havaitsen, että Lab -yhtyeen Ana olisi tähän kiva solisti.

19.12.2000

On päätetty, että Kaksi sisarta on seuraava singlebiisi. Witikan version epäonnistuttua olisi kappaleelle nyt syytä luoda uusi, radiot valloittava ilme. Tämä päämääränämme olemme jälleen Ripan Johto-Ääni -studiolla. Asko on myös paikalla ja puhumme siitä mihin suuntaan biisiä nyt lähdetään viemään. Jossain välissä soitan tekemäni demon tuoreesta Puistossa -kappaleesta ja pojat innostuvat saman tien, että tämähän on tässä – tehdäänkin tämä eikä Kahta sisarta!

Tuumasta toimeen. Kerron Askolle Ana -visiostani ja hän soittaa tytölle välittömästi. Kylmää kyytiä: ”Mä en laula suomeksi, enkä varsinkaan duettoja!” Kiitos ja kuulemiin… Askon mielestä naisääni biisissä on kuitenkin loistoidea, joten mietimme muita vaihtoehtoja. Hetken pähkäiltyämme Ripa muistaa Askon joskus hehkutelleen Alexandra Babitzinia. Asko ottaa yhteyden Alexandraan ja tämän suhtauduttua hankkeeseen edellistä artistia avoimemmin mielin, päätämme polkaista sessiot näillä säädöillä käyntiin.

30.12.2000

Puistossa on nyt edennyt siihen vaiheeseen, missä Alexandra on tulossa laulamaan. Olemme Ripan kanssa hieman jännittyneitä – kumpikaan meistä ei oikeastaan edes tiedä osaako Alexandra laulaa. Tytön asetuttua mikrofonin ääreen ja avattua suunsa, huokaisemme helpotuksesta: ”Osaa se.” Muutamia ottoja äänitettyämme saammekin talteen oivallisen vokaalisuoritteen, jonka myötä kappaleen hittipotentiaali vähintäänkin kymmenkertaistuu.

31.12.2000

Hyvää uuttavuotta! Vuoden vaihtuessa ja muun maailman juhliessa shamppanjoin ynnä pommein, minä poraan kotini kellarissa reikiä betoniseinään. Tämä ei ole henkilökohtainen tapani juhlistaa merkkihetkeä – olenpahan vain muutaman viimeisen viikon aikana ajautunut rakentamaan kaiken muun säädön ohella kotistudiota. Nyt aletaan olla jo voiton puolella. Masentavinta oli heti aluksi kun pihaan pamautettiin kuorma-autolla rakentamiseen vaadittava puutavara. Järjetön läjä ja päällä lappu, jossa seisoi: PUUTA, 2000 KG. Tietoisuus siitä, että tuossa on nyt 1,4 kilometriä lautaa ja rimaa, jotka pitää ensin sahata ja sitten käsitellä sentti sentiltä petsilakalla, veti kieltämättä hiljaiseksi. Vaimo on onneksi ollut suureksi avuksi ja hänen, kuten myös omaksi hämmästyksekseni, tästä onkin sukeutumassa oikein viihtyisä pikku paja.

3.1.2001

Kun Ripan kanssa ryhdyttiin puuhaamaan Puistossa -biisiä, jäi Kaksi sisarta tekijäänsä vaille. Kyseessä on kuitenkin edelleen todennäköinen toinen sinkku, joten laulusta pitäisi pikaisesti saada versio markkinoille. (Itse asiassa nyt puhutaan järjestyksessään jo viidennestä versiosta. Iisakin kirkko…) Ripan aika ei riitä molempien biisien tekemiseen, joten jälleen etsitään uutta tuottajaa. Kalle Chydenius on aluksi kiinnostunut, kunnes kuulee kappaleen eikä pidä kuulemastaan. Asko ehdottaa Rauli Eskolinia (Ripan pikkuserkku!) eli Illusion Rakea. En innostu lainkaan ajatuksesta, että nyt tulisi vielä lisää säätäjiä. Sanon tietäväni ihan tarkkaan mitä biisille pitää tehdä ja että minulla on hyvä äänittäjä sekä studio tiedossa. Ei oteta enää uusia kokkeja tähän soppaan; minä teen tämän itse. Asko nikottelee vähän aikaa, mutta suostuu.

Hyvä äänittäjä on Jukka Immonen ja studio SDC Finland. Käärimme hihat, syljemme kämmeniin ja ryhdymme hommiin. Kolmen päivän päästä Kaksi sisarta on viimeinkin valmis.

14.1.2001

Yllätin itseni uudella biisillä! Kuuntelin Bruce Springsteenin My Hometown -kappaletta ja äkkiä jotain alkoi tapahtua. Kirjoitin välittömästi paperin täyteen omaelämänkerrallista tekstiä ja huomasin, että tämähän on biisin sanoitus. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli valmis teksti, muttei sävellystä. Otin kitaran ja soitin D-duurin. Sitten H-mollin. Aloin hyräillä.

Itsekin ihmeissäni kaiken helppoudesta rämpytän tuoreen teokseni vaimolleni. Viimeisen soinnun jälkeen korviani punottaa ja sanon, että tämä taitaa mennä suoraan pöytälaatikkoon. Eihän tällaista voi oikeasti tehdä -kuulostaa ihan joltain Hectorilta! Mutta kuten aina, viisas vaimoni sanoo, että älähän nyt. Vaihda vain nuo pari sanaa joihinkin muihin ja mieti vielä tuota riviä. Katsotaan nyt.

15.1.2001

Tapaaminen BMG:llä. Olen edelleen epävarma eilisestä biisistäni, mutta päätän kuitenkin esittää sen Askolle. Laulan soittaen jonkinlaista telkänpönttö-munaleikkuri -yhdistelmää, jota Asko kutsuu kitaraksi. Hän on tipahtaa tuoliltaan: ”Ihan järjettömän hyvä biisi! Tuon nimi on muuten Nummela!”

Todetaan, että tämä on saatava vielä mukaan levylle. Soitan Jukalle, joka löytääkin allakastaan sopivan raon seuraavalla viikolla.

19.1.2001

Kaksi sisarta masteroidaan Finnvoxilla Pauli Saastamoisen toimesta. Sinkulle laitetaan myös demoversiot Kahdesta sisartesta ja Mikan faijan BMW:stä.

Biisijärjestyksestä kinataan. Ainoa selvä asia on se, että Nummela tulee olemaan levyn viimeinen kappale; kaikista muista väännämme vielä Askon kanssa kättä. Myös biisien määrästä puhutaan ja olemme yhtä mieltä siitä, että kumpikaan meistä ei tiedä ainuttakaan levyä jolla olisi liian vähän biisejä, mutta tiedämme kyllä aika helvetisti levyjä, jotka ovat mammuttitaudin pilaamia. Niinpä päätämme tehdä tästä mahdollisimman hyvän, selkeän ja kuulijan otteessaan pitävän paketin – laitetaan levylle röyhkeästi vain yhdeksän biisiä! Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että monta hyvää biisiä jää rannalle, mutta tulemme sitten julkaisemaan niitä sinkkujen b-puolilla tai jätämme materiaaliksi seuraavaa pitkäsoittoa varten.

Sen sijaan emme pääse yksimielisyyteen Rva Ruususesta. Asko liputtaa Witikan version puolesta ja minä julkaisisin biisin ennemmin alkuperäisenä demoversiona. Witikan version puolesta puhuu soundimaailma ja tietty tuotannollinen nerokkuus. Demoversiossa on sen sijaan ylivoimainen tunnelma. Vaikea päätös.

24.1.2001

Alan toteuttaa Nummelaa Jukan kanssa SDC Finlandilla. Tavallisesti minulla on studioon mentäessä päässäni erittäin tarkka ja yksityiskohtainen kuva siitä, mitä tullaan tekemään. Tällä kertaa ei ole mitään – tiedossa siis pelkkää fiilistelyä. Jukka sohaisee pikaisesti kasaan jonkinlaisen rytmiluupin ja ryhdyn vain kokeilemaan erilaisia soittimia sen päälle. Jonkinlaista johdatusta tässä on, sillä mikään tekemistäni kokeiluista ei osoittaudu epäonnistuneeksi – koko ajan kaikki vain toimii. Erittäin hyvä ja inspiroitunut meininki!

26.1.2001

Asko saapuu studiolle kuuntelemaan valmista Nummelaa. Kuuntelee biisin hiljaa kahteen kertaan peräkkäin, kääntyy sitten tuolissaan ja sanoo silmät hivenen kostuneina: ”Tämä on täydellinen.”

Myöhään samana iltana Askolta tulee vielä tekstiviesti:

Loistavaa Anssi! Mä olen nyt kuunnellut koko päivän Nummelaa. Klassikko.
Nasta tehdä töitä kun ei tarvitse tehdä töitä.

30.1.2001

Kaksi sisarta saa hyvän vastaanoton: saman tien Mafian B-listalle, josta se viikon jälkeen nostetaan A:lle. Myös Radio Suomi soittaa biisiä (mikä on kyllä mielestäni jo hivenen pelottavaa…).

5.2.2001

Puistossa on edelleen miksaamatta, mutta senhän nyt pitäisi olla läpihuutojuttu…

…mutta jotenkin sitä vain päädytään juoksemaan hypotalamus tulessa ja rectum riekaleina Bass Centeriin minuutti ennen sulkemisaikaa hakemaan bassoa lainaksi. Sitten äänitellään vähän pohjia uusiksi…

7.2.2001

Albumin masterointi, Pauli jälleen puikoissa. Biisijärjestys muuttuu vieläkin jatkuvasti. Rva Ruususen suhteen päädytään käyttämään Witikan versiota.

Kesken toimituksen puhelimeni soi: ”Finn, terve. Olin eilen yksissä levynjulkkareissa ja kuulin yhdeltä Jyrkiläiseltä, että se meidän video olisi siellä pannassa! Tiedätkö sinä tästä mitään?” En, mutta nyt tiedän! Kerron uutisen masteroinnissa mukana olevalle Askolle: ”Mitä helvettiä?!?”

And so it begins…

9.2.2001

Aamupäivä. Olen avannut päivän Hesarin ja luen kaikessa rauhassa kun näyttävä otsikko kulttuurisivuilla kiinnittää huomion: ”Jyrki poisti itsemurhasta viestivän videon televisiosta.” Saman tien soi puhelin: ”Radio Keskisuomesta päivää! Miten kommentoit tätä Helsingin Sanomien uutista?”

Promoottorini Tara Kojonen soittaa naureskellen, että BMG:llä on parhaillaan käynnissä aika dramaattinen myrsky vesilasissa. Puhelimet käyvät kuumana kaiken maailman ihmisten soitellessa ja ihmetellessä, että mistä on kyse. Kolumbukselta ja muistakin nettiportaaleista on niin ikään soitettu heti aamusta lähtien, että välittömästi tänne se video nettiin laitettavaksi. Kuulostaa mahtavalta – siistiä olla pannassa! Erittäin W.A.S.P:ia!

Eihän tässä voi muuta kuin naureskella partaansa ja pyöritellä epäuskoisena päätään. Kieltämättä olimmekin jo ihmetelleet, että miksiköhän se Jyrki ei näytä videota kun biisi kuitenkin soi jatkuvasti radiossa. Ainakaan kukaan videon nähneistä ei voi ymmärtää, että mistä tässä hyllytyksessä on kyse. Totta kai videossa kuin myös itse biisissäkin käsitellään itsemurhaa, mutta se nyt on vain valitettavasti osa elämää ja tässä maassa vielä aika tavallistakin. Siitä ei sitten ilmeisesti saa puhua. Melkoista kekkoslovakiaa…

Mutta voitoksihan tämä tietenkin kääntyy. Soneraplazasta raportoidaan, että videota ladataan heidän sivuiltaan n. 250 kertaa päivässä. (Ja varmaankin kaikki latajaat ovat tosi pettyneitä: ”Höh, eihän tässä olekaan yhtään mitään! Missä on veri? Missä ovat suolenpätkät?”) Vihdin paikallislehdet repivät hyllytyksestäni järjettömät otsikot. Kaiken kaikkiaan videoni saa näin huomattavasti enemmän julkisuutta kuin sillä, että Jyrki olisi näyttänyt sen kaksi tai ehkä kolme kertaa. Joten kiitos, Jyrki!

14.2.2001

No nyt se on viimeinkin siinä! Enää ei voi perua. Levy on kansiaan myöten valmis ja lähdössä painoon. Juhlimme tapausta kunnon peijaisilla ravintola Aidassa. Läsnä on matkan varrella koitokseen osallistuneita setiä: Asko, Ripa, Jukka, Pauli ja levyyn oivalliset kannet laatinut Uotilan Janne. Aterioimme itsemme tärviölle levy-yhtiöön laskuun ja Asko pitää liikuttavan puheen. Hän toteaa, että tästä eteenpäin on periaatteessa yhdentekevää tuleeko levy myymään sata, tuhat vaiko kymmenen tuhatta kappaletta. Tärkeintä on se, että tiedämme kaikki tehneemme hyvää työtä, jonka tuloksena on syntynyt koskettava kotimainen levy.

Hyvin sanottu.