Sormus

Sormuksen kanssa oli pitkään ns. siiderisoul-ongelma. Olin tehnyt biisistä version kotistudiossani, joka kuulosti päällisin puolin pätevältä: rummut ja basso toimivat, lauluraidassa oli hyvä fiilis, kertosäkeistöissä hienot stemmat ja 12-kieliset Rickenbackerit. Jotain oli silti pielessä. Kokonaisuus ei kuulostanut Anssi Kelalta vaan pikemminkin Sami Saarelta (siiderisoul). Mietin pääni puhki, mistä tämä johtui. Päättelin lopulta, että syyllinen oli säkeistöihin soittamani, hieman jatsahtava kitara. Jyräsin kitararaidan ja aloin kokeilla vaihtoehtoisia ratkaisuja. Käytin kokeiluihin useita päiviä. Välillä säkeistöissä oli akustista kitaraa, välillä syntikkaa, välillä lap steel –kitaraa… Yritin kaikkea mahdollista, mutta mikään ei vain tuntunut toimivan. Aloin jo olla epätoivoinen.

Tässä vaiheessa piti vaihtaa hetkeksi biisiä ja menin Petraxiin tekemään Kipinöitä-session. Nappasin kotistudiostani mukaan oman tallentimeni. Ajattelin, että kenties Petraxissa joku muu keksisi Sormukseen uuden näkökulman. Kipinöitä-äänitysten loputtua soitin studiossa olleille Sormuksen ja kerroin ongelmastani. Leri tiedusteli, että mitä jos säkeistöissä olisi piano? Hyvä ajatus! Istutin Saaran pianojakkaralle, opetin soinnut ja käskin soittaa. Siinähän se oli! Säkeistöjen luonne muuttui pianon myötä huomattavasti vähemmän sakkariiniseksi eikä vaikutelma enää ollut niin soulahtava. Joskus se on pienestä kiinni.