M/S Isabella 4-6.2.2010

[Johnny]

Alunperin oli tarkoitus suunnata Hyvinkäälle, mutta jäin alakynteen perheen sisäisessä äänestyksessä. Tarkoitus olisikin tulla sitten perjantai-iltana lähtevälle miniristeilylle. Ehtiihän sitä Hyvinkäätäkin vielä harkita jos oikein innostuu reissaamaan.

Kuinkas tuo homma oikein pelaa? Eli kuinka Anssi esiintyy? Kerran perjantai-iltana (tai lauantain välisenä yönä)? Ilmeisesti paluumatkalle ei ole mitään iltapäivämatineaa luvassa, vai?

[Anssi Kela]

Esityksiä on yksi/reissu. Luultavasti joskus puolenyön kieppeillä.

[Mari]

Täältä löytää hyvää osviittaa siitä, mitä tuleman ehkä pitää. Kuulostaa lupaavalta. Harhaa.comista löytyy kyseisten keikkojen biisilistojakin.

Olikos se niin, että laivalla on tarkoitus esittää ne viisitoista singleä vai esitetäänkö kaikki kokoelman ykköslevylle tulevat biisit (singlet sekä kaksi uutta biisiä)? nimim. lukihärö

Ois kiva kuulla täällä välikommentteja matkan edetessä. Sitten viikon päästä siis. Jos merellä on jotain nettiyhteyksiä.

[a9800362]

Olen lähdössä risteilemään kaksoisolennon kanssa pe 5.2. Voin yrittää pistää jotain raporttia puhelimella, jos vaan kenttää löytyy ja netti pelaa. En malta odottaa reissua, onneksi se on jo viikon päästä!!

[Ninnukka]

-

[a9800362]

Väsyneenä mutta onnellisena pieni reportaasi eiliseltä keikalta. Mitään syväluotaavaa analyysiä en pysty kirjoittamaan, mutta kokonaisuudessaan hieno ja energinen keikka. Karhun elämää soi vieläkin päässä Porukkaa oli ravintolassa paljon ja lavan edessä (kuten myös lavalla) oli hyvä meininki. Yleensä baarikeikoilla tuppaa känniset olemaan haitaksi, mutta ihme kyllä ei ainakaan eilisellä keikalla.

Biisilista oli ideaali laivakeikkoja ajatellen, sillä Anssi soitti kaikki hittinsä. Näytti ja kuulosti siltä, että yleisö lauloi villisti mukana. Olisikin kiva kuulla, mahtoiko jo noista kahdesta keikasta tallentua hyvää livelevymateriaalia?

Facebook-kommenteista sekä Anssin ja Antin eilisistä after keikka -kommenteista päätellen eilinen keikka oli myös bändin mielestä menestys. Mitä onkaan luvassa tänä iltana, kun bändi on nyt "harjoitellut" kaksi iltaa putkeen?

Ilmeisesti Anssin flunssakin on jo parenemaan päin, kun eilen ei näyttänyt eikä kuulostanut olevan äänen kanssa ongelmia.

Jaha, tax free -ostokset kutsuvat, joten superkiitokset bändille mahtipontisen hienosta keikasta ja onnistunutta keikkaa tänä iltana! Syökää ja nukkukaa, niin jaksatte!

[Johnny]

Perjantai-illan keikka oli tosiaan mainio. Alusta lähtien tuntui olevan hyvä meininki yleisössä ja lavalla. Milla aloitti keikkan ja sitä seurasi Aamu. Loppua biisijärjestystä en muista, mutta nuo sinkkubiisit vedettiin, mistä on ollut puhe. Muutamassa eka biisissä Anssin äänessä oli ehkä hieman nuhainen klangi, mutta tuon jälkeen joko ääni aukesi tai asiaa ei huomannut.

Muutamia mieleen jääneitä nippelitietoja: Millan loppuun ei vedetty Trooperia (johtuiko nauhoitukseen liittyvistä tekijänoikeudellisista syistä vai muuten vain?). Suurio Kuvioita vedettiin Laura Branigan Gloria tyylillä. Karhusaaresta oli uusi sovitus. Alun kitarariffi oli korvattu erilaisella, korkeammalta soitetulla riffillä. Muutenkin kertosäkeeseen meno ja kertosäe rauhallisemmin. Ei huono versio, vaikka rautalankasooloa jäi edellee kaipaamaan. Laulu petetyille toimii kyllä livenä törkeän hyvin. Taas se tuli todistettua. Rakkaus on murhaa biisin lopussa oli Savoyn esityksenn mukainen outro, massiivista!

Encorena kuultiin Karhun elämää ja Rouva Ruusunen.

Kyllä kannatti lähteä melkein Ruotsiin asti keikalle.

[a9800362]

Vielä täytyy jatkaa edellistä viestiäni toteamalla, että Anssin keikkalook oli uudistunut: hän esiintyi musta pipo päässä. Sitä en tiedä, oliko kyseessä pelkkä tyylillinen valinta, vai oliko pipon tarkoitus pitää liehuva letti kurissa

Olen Johnnyn kanssa samaa mieltä, että Laulu petetyille kuulosti livenä tosi hyvältä. Se on niitä kappaleita, jotka pääsevät live-versioina oikeuksiinsa. Sen verran harvoin on biisiä soitettu, että esim. siskoni ei tunnistanut kappaletta lainkaan!

Nyt ei muuta kuin Hyvinkääsalia odotellessa. Toivottavasti keikkoja ilmestyy tälle keväälle vielä lisää.

[Johnny]

Tulipa vielä mieleen (flashback M/S Sodomalta), että encoren valinnassa käytiin "tiukkaa kädenvääntöä" Rouva Ruususen ja "Vem kan segla förutan vind" -kappaleen välillä. Taisipa siellä Ruususessakin livahtaa pätkä tuosta viisusta.

[Mari]

Tervehdys kirjastosta! Onneksi on tämä päivä vapaata, joutaa raportoidakin... Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä keskellä mustaa Itämerta porskuttavalla laivalla Antti esitti minulle kiperän kysymyksen: kannattiko lähteä? Keikka oli hetkeä aiemmin loppunut ja pystyin täysin sydämin vakuuttamaan, että kyllä. Milloin tahansa muulloin tuon matkan aikana kysyttynä vastausta ei olisi ollut aivan noin helppo antaa.

Pari viikkoa sitten sain varattua Isabellan 6.2. lähdön viimeisen B-luokan hytin itselleni ja siitä saakka olen odotellut merimatkaa kasvavan innostuksen vallassa. Satamaterminaalissa monisataapäistä mölyävää paviaanilaumaa katsellessa mieleen hiipi, että olenkohan sittenkin tehnyt valtavan virheen. Olin kyllä opiskellut Isabella 2006 keikkaraportin ja uskoin selviäväni merihirviöistä...

Alku vaikutti hyvältä: seiskakannen hyttini oli rauhallisessa nurkassa, vaikkakin 8-kannen yökerho-keikkapaikka Fun Clubin alla. Ennen yhdeksää uskoin kuulleeni yläkerrasta soundcheckiä, mutta laivan jo lähdettyä siellä ei ollut mitään nähtävää. Laivan rytistellessä jäiden läpi tuli erittäin vahva Titanic-tunnelma. Kun istuin keulassa ruokailemassa, silmäilin valonheittimen edessä aukeavaa merta täysin varmana siitä, että jossain tuolla pimeässä tätä laivaa odottaa jäävuori.

Ilta hujahti tosi nopeasti. Risteilyohjelmaan oli merkattu Anssi Kela klo 24:ksi ja hädin tuskin ehdin kaivautua hytistäni Fun Clubiin siihen mennessä. Vähän puolen yön jälkeen risteilyemäntä tarttui mikrofoniin ja lavan edestä vedettiin punaiset verhot. Kellyn hallinnoimassa biisilistassa lukee näin:

1. 2 sis
2. J.A.
3. BMW
4. Kaivosi
5. Milla
6. Aamu
7. Pete
8. Karhu (saari)
9. ROM
10. Puisto
11. FIN
12. ÄMP
13. 72
14. SK
15. Nla
ja encoret listan ulkopuolelta:
16. Rva Ruusunen
17. Karhun elämää

Ekan biisin aikana lavan edusta täyttyi ihmisistä ja keikan alku oli vahvaa yhteislaulu-juhlatunnelmaa, johon useille outo Kaivos teki pienen notkahduksen (loistava biisi silti, tottakai!). Lauluun osallistumistani yritti häiritä kyljessäni kihnuttanut täti-ihminen, joka eltaantuneelta rasvalta tuoksuen syytti laivan keinuntaa lähentelystään. Hänen kadottuaan lavan sille laidalle ei siunaantunut enempiä häiriköitä. Toisin oli lavan keskivaiheilla, jossa Anssi sai tehdä täyden iltapuhteen kovaäänisten Tinkijöiden kanssa. Toivottiin Smoke On The Wateria (kuultiinkin alkua), Puistossa ja toisaalta perinteisiä Paranoidia ja Mmmmillaa (tietysti sen jälkeen kun se oli jo soitettu). Osa Tinkijöistä halusi keskustella Anssin kanssa, yksi työnsi nimmarilehtiötä kesken keikan, toinen hamusi Gretschiä ja eräs uros keksi alkaa rynkyttämään muusikoita suojaavaa metallikaidetta irti. Se oli onneksi vahvaa tekoa, samoin kuin Anssin hermot, kun hän ohjeisti ihmisiä kärsivällisyyteen mm. sanoin "Minä olen töissä."

Omiin korviini bändi kuulosti tosi hyvälle. Myös Anssin laulu, jonka kestävyyttä olin jännittänyt. Ääniongelmaa ei huomannut ollenkaan. Vain ROMissa ääni särkyi hieman normaalia enemmän, mutta sehän sopii. Anssi esiintyi edelleen pipo päässään. Varmaan se auttoi oikeisiin sointuihin osumista. Meininki oli paljolti sellainen, että keskityttiin soittamaan livelevylle mahdollisimman kurinalaisesti. Kitaroita viriteltiin normaalia enemmän. Ei mikään ihme, kun tietää artistin taipuvaisuuden perfektionismiin.

Mun mielestä keikka lähti liitoon Laulu petetyille -kohdassa. Ponnistus osui täydellisesti kohdalleen, eikä soolostakaan säästelty. Lämpötilakin alkoi nousta matalan katon ansiosta tukalan saunamaisiin lukemiin. Onneksi oli juotavaa! Toinen upea veto oli ROM, jonka Anssi aloitti Antin pyynnöstä uudestaan, että saatiin alku virheettömäksi. Kolmas setin kohokohta oli Suuria kuvioita, jota ennen etsintäkuulutettiin Läder-Sven. Bändillä oli hymy herkässä Gloria-riffeineen. Karhusaari oli ruotsinlaivaviitteistään huolimatta vähän löysä, muttei niin paljon kuin ÄMP. Totuuden nimessä on sanottava, että ÄMP oli melkoinen floppi tuohon ympäristöön. Nummelan jälkeen Anssi jäi kirjoittamaan nimmaria, eikä yleisö halunnut päästää häntä pois, joten bändi huudettiin takaisin. Encorebiisejä ei ois voinut paremmin valita, olin yhtä hymyä. Ruususen loppupuolella Anssin elehdintä huokui jo sellaista riemua, että tulkitsin soittamisen olevan juhlaa, mutta ruotsinlaivapestin loppumisen kaikista parasta. Karhun elämää kumpusi kuulemma niin kaukaa menneisyydestä, että kitaraan piti saada kaikua. Ville lainasi eturivin naiselta kameran ja alkoi ikuistaa bänditovereitaan kesken biisin kuvallisiksi todisteiksi.

Keikan loputtua (noin klo 1.48) vaihdoin coverbändin melussa muutaman sanan Antin ja Anssin kanssa. Antti kertoi bändin kätelleen keikan lopussa, koska livelevy oli valmis. Soundcheckissäkin oli kuulemma äänitetty pari raitaa. Ei ois kuulemma jaksanut enää enempää. Anssin pipon alta vapautetut hikiset hiukset sojotti joka suuntaan. Pienen hyttivisiitin jälkeen palasin lavan eteen korvatulppien kera. Aikani Kellyn biisilistaa väijyttyäni päätin rikkoa kirjoittamatonta sääntöä ja kiipesin lavalle hakemaan listan omakätisesti. Onnistuneen ryöstöretken jälkeen tuulettauduin ulkona kannella, seurasin laivan juhlahumua ja väsymyksen rohkaisemana vetäydyin hyttiini.

Puoli neljältä lasken alkavaksi risteilyn haastavamman osuuden, joka kesti 16 tuntia ja jota voi kuvata sanoin "kelluva helvetti". Sammutin hytistä valot ja jäin odottamaan unta. Kuin olisi yrittänyt (kuiva)pesukoneessa nukkua. Moottoreiden jyrinä kantautui piinaavan selvästi ja laivan tärinä tuntui siltä, kuin joku olisi jatkuvasti yrittänyt ravistella hereille. Horrostin puoli kuuteen, jonka jälkeen totesin nukkumisen mahdottomaksi. Seitsemän jälkeen kömmin kannelle ihmettelemään "Tukholmaa". Aamiaisbuffetin perusteellisen 1,5 tunnin tankkauksen jälkeen kokeilin turhaan nukkumista. Kävin ostoksilla.

Loput 8 h turhauduin. Laivalla ei ollut MITÄÄN mielekästä tekemistä. Väsymys painoi mielen maahan, ei voinut nukkua. Maha oli täynnä, ei jaksanut syödä. Tax-free ja kannet 7-10 oli koluttu moneen kertaan. Ulkokannella oli liian viileää. Ajanvietteeksi varaamani kirja oli osoittautunut niin huonoksi, että sen lukeminen oli silkkaa kidutusta. Samanlaista hupia tarjosi Fun Clubin humppakaraoke, josta poistuin useita kertoja epätoivosta puhisten. Pubin kitaransoittaja oli sentään ok. Unen puutteen lisäksi kovimmalta koetukselta tuntui se, että ei ollut juttuseuraa. Bändikin oli kaikesta päätellen hautautunut hytteihinsä. Puhelinkenttää ei ollut. Enkä jaksanut kokeilla kepillä jäätä ja ryhtyä ajatustenvaihtoon ventovieraiden kanssa (mm. Rauman kultapossukerho). Siispä viihdytin itseäni tuijottamalla loputonta merta ja ottamalla kuvia jäälautoista.

Kun loputtomilta tuntuneet tunnit olivat jotenkin madelleet iltaseitsemään saakka, pystyin jo nauttimaan coverbändin riemukkaasta loppukiristä (Popedaa ja Bon Jovia). Fun Clubia alettiin sulkea, kun hoksasin lavalla tuttuja naamoja keräämässä kamppeitaan. Rynnistin tiedustelemaan kuulumisia juuri ennen maihinnousua. Saara, Kelly ja Ville vaikuttivat selvinneen merimatkasta kelpo ruumiin ja sielun voimissa, mutta Antti ja Anssi olivat kaikkensa antaneen oloisia. Antti ilmoitti viettäneensä päivän "haudan levossa". Toivotin bändille hyvää kotimatkaa ja lähdin hyttiin "keräämään luuni" (Antilla tuntuu olevan loputon varasto laivaelämään täydellisesti osuvia ilmauksia, we want more!). Isabella näytti ulkoa katsottuna huomattavasti ystävällisemmältä. Neljä tuntia ja monta pientä koettelemusta myöhemmin vaivuin kotona vihdoin uneen. (Laskin valvoneeni 40 tuntia, jos en nukkunut laivalla.) Kyllä elämä alkaa taas vähitellen päästä voitolle.

Nostan hattua bändille, joka selvisi huikeat kolme vuorokautta ruotsinlaivalla! Toivottavasti toipuminen on nopeaa. Kiitän myös mainiosta keikasta ja herkullisista encoreista. Sitä on sitten mukava muistella livelevyä kuunnellessa. Ja muuta selviytymistä voi päivitellä vielä kiikkustuolissakin. Merellä on kivaa!

Päätän raporttini Aamun eilisiin sanoihin: "Valkoisia tulppaaneja ja kupillinen vahvaa kahvia." Taidan lähteä päiväunille.

[Johnny]

Tuli Marin raportin Gretschin hamuamisesta mieleen. Perjantai-iltana katsoin kun eräs eturivin tytöistä oli Gretschin kaulassa kiinni, että pitääkö tämäkin nyt nähdä kun vintage Gretschin kaula katkeaa lavan metallikaiteeseen. Onneksi ei kuitenkaan. Tuolloin muuten Karhun elämässä kitaraan tarvittiin chorus-efektiä.

[Mari]

Hui kauhu. En muista, että kukaan ois aiemmin kitaraan tarttunut, ei se lauantai-iltainenkaan hamuaja kosketuksiin saakka yltänyt. Ja voi hyvin olla, että se oli se samainen chorus Karhun elämässä. Muistini ei ole aukoton... Muistan vain, että se kuulosti hassulta.

[Anssi Kela]

Vielä täytyy jatkaa edellistä viestiäni toteamalla, että Anssin keikkalook oli uudistunut: hän esiintyi musta pipo päässä. Sitä en tiedä, oliko kyseessä pelkkä tyylillinen valinta, vai oliko pipon tarkoitus pitää liehuva letti kurissa

Jälkimmäinen: ensimmäisenä iltana esiinnyin avopäin ja silloin tuli suuhun ja silmiin menneitä hiuksia sukiessa repäistyä joitakin kertoja samalla myös korvanapit ulos kuuloelimistä. Tätä välttääkseni sonnustauduin seuraavilla keikoilla pipoon. Ratkaisu oli toimiva: napit pysyivät korvissa ja minä kartalla.

[Johnny]

Anssin tinkimättömän rehellinen keikkaraportti ei kyllä mielestäni povaa kovin hyvää tulevaisuutta keikkarintamalla. Sen verran kylmää kyytiä saivat matkustajat (=yleisö) sekä keikkajärjestäjä.

[Mari]

Kyyti on kylmää. Ehkä kaikkien pitäis opetella positiivista ajatusten ilmaisua keikkojen suhteen. Tässä vielä muutamia elintärkeitä detaljeja Isabellalta:

Se Anssin kitaravahvistin, joka kärähti Tikkurilan Tulisuudelman keikalla (ruotsinlaivalla on kokemukseni perusteella siivompaa väkeä kuin siellä), oli taas menossa mukana. Anssilla oli ykkösgretschinsä, kuten Johnnykin jo mainitsi. Ja vaikka bändi oli siirtynyt taas korvamonitoreiden käyttöön, minusta oli hiukan epäilyttävää, että levylaulaja kuuli niin hyvin eturivin lausunnot. Olikohan eturivikin mikitetty...? Vois olettaa, että yleisönkin pitäisi jossain määrin kuulua livelevyllä.

Isabellan aamiaisbuffet oli oikein maistuva, mutta kiinnitin huomiota siihen, että noinkin suuren ja mahtavan laivan valikoimiin kuului vain viisi eri teelaatua: Twiningsin Earl Grey, English Breakfast, Lemon, Blackcurrant ja joku ruusunmarja-yrttihauduke. Se hiukan hämmensi teenjuojaa.

Kaikista hämmentävimmän yksityiskohdan löysin seiskakerroksen portaikosta. Portaikon yläpuolella opasteessa oli nuoli alaspäin ja sen vieressä teksti SAUNA ja auton kuva. Niiden vieressä oli neljä aakkosilla merkattua neliötä, joissa oli eläinten kuvat: A (kissa), B (koira), C (lehmä) ja D (hevonen). Alakerroksissa oli selvästikin Nooan arkki!