Nummela
Nämä kadut kaupungin,
huvilat ja puutarhat
Kävelytän koiraa ja mieleen palaa
vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin
fillareita naarattiin
Jälkeen vedonlyönnin
jossa jälleen hulluus punnittiin
Koulussa kavereiden
kanssa me tytöt jaettiin
Ne kiljui välitunneilla kun
niitä takaa ajettiin
Ja kun faijan bändi soitti
vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen
Mun piti päästä soittamaan
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Minä olin kahdentoista
kun me maalle
muutettiin ja vain
vuotta vanhempana katsoin
kun faijaa haudattiin
Mutsille jäi neljä lasta,
uusi talo velkoineen
Mutta jotenkin se selvis
Elämä alkoi uudelleen
Me silloin kavereiden
kanssa tämä puisto
vallattiin meidän
mopot kulki kahtasataa,
tuon sillan kaiteilla
käveltiin ja me tiedettiin
miten koko kylän
katuvalot saa sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja,
ne käsittelivät kuolemaa
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Löysin elämäni naisen ja
me yhteen muutettiin
Olin kakskytviis kun sanoin:
“Please, eikö mentäis naimisiin?”
Nyt meil on omakotitalo,
vaimo työkseen opettaa
Minä nukun päivät ja valvon yöt
– nää biisit pitää kirjoittaa
Koiran kanssa joskus
myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan
nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki
taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
♠ ♠ ♠
Julkaistu ‘Nummela’-albumilla vuonna 2001.