Videot

Mikan faijan BMW (2000)

Video kuvattiin marraskuussa 2000. Gorillapukuiset hahmot olivat ohjaaja Finn Andersonin älynväläys. Alunperin niiden piti olla koiria, mutta hyviä hurttapukuja ei löytynyt, joten oli tyytyminen apinoihin. Muistan kuvauksista erityisesti todella viheliäisen kelin: lämpötila oli hädintuskin plussan puolella, satoi ja tuuli navakasti. Koko porukka oli järkeä myöten jäässä. Itse tosin pääsin muita helpommalla: olihan oma roolini vain rämpytellä kitaraa BMW:n mukavalla takapenkillä.

Videossa käytetty Bemari oli muistaakseni lainattu jostain autoliikkeestä. Kuvausten aikana Finn karautti sillä huoltoaseman pihalla tuotantoyhtiön pakettiauton perään. Rekisterikilpi putosi törmäyksessä, siksi sitä ei näy videolla.

Milla (2001)

Tein kappaleen Minä ja Morrison -elokuvaa varten. Leffabiiseille tyypillisesti videokin kuvattiin elokuvan maisemissa: kuvaukset suoritettiin Helsingin Jollaksessa olevassa vanhassa puutalossa, joka oli elokuvassa Samuli Edelmanin näyttelemän Akin koti. Videon ohjasi leffan kuvaajana toiminut Mark Stubbs.

Ideana oli yksinkertaisuudessaan se, että Samuli ja Millaa esittänyt Irina Björklund näyttelivät uusiksi pari elokuvan kohtausta siten, että minä olin kitaroineni tapahtumien keskellä – ikäänkuin leffan sisällä. Näiden kohtausten lisäksi vain haahuilin ympäri taloa. Haahuilu käykin minulta luonnostaan.

1972 (2003)

Sami Aaltosen ohjaama video kuvattiin helteisenä elokuun päivänä Helsingissä suomalais-venäläisellä koululla sekä Vantaan Retail Parkissa. Videolla nähdään mittava joukko erilaisia avustajia antamassa kasvot laulun henkilöille sekä biisin ääniraidallakin soittava Lemonator-yhtye.

Monet ovat kysyneet, että kuka on aivan videon lopussa nähtävän valokuvan pitkätukkainen poika? Allekirjoittanuthan se siinä. Kuva on lukion ykkösluokan potretti.

Jos kiinnostaa lukea pidempi raportti tämän videon kuvauksista, niin sellainen löytyy täältä.

Jennifer Aniston (2005)

Tämän Ville Lipiäisen toteuttaman videon idea oli omani. Se olikin harvinaisen helppo myydä levy-yhtiölle: kuvaukset kun eivät maksaneet käytännössä mitään. Suunnitelmana oli vain mennä kadulle soittamaan biisiä ja kuvata esitystä kotivideokameroilla, ikäänkuin video olisi koostettu sattumalta paikalle osuneiden turistien nauhoista.

Pelkän katusoiton katselu olisi tietysti ollut tylsää, joten videoon kirjoitettiin yllättävä käänne poliisien puututtua peliin. Poliisit olivat aivan ehtaa virkavaltaa, mutta tietysti juonessa mukana: menimme kuvausten päätyttyä yhdessä baariin. Loppukohtauksen tanssitytöt joutuivat improvisoimaan koreografiansa paikan päällä, harjoitteluun ei ollut aikaa. Juoksukohtaukset kuvattiin niin moneen kertaan, että seuraavana päivänä jalat olivat aladoopia ja käveleminen tuskallista.

Soittaessani City-käytävällä ihmiset heittelivät spontaanisti kolikkoja kitarakotelooni. Taisin tienata kuvausten aikana yli kaksikymmentä euroa – mikä tekee tästä videosta luultavasti historian ensimmäisen voitollisen musiikkivideon. Jone Nikula suoritti cameo-esiintymisen: hän sattui kävelemään ohitse, joten pyysin pientä roolisuoritusta. Myös Klaus Järvinen ohitti kuvauspaikan, häntä ei kuitenkaan harmillisesti ehditty saada nauhalle.

Mielestäni lopputulos on juuri sopivan hämmentävä ja absurdi – tämä video onkin yksi suosikeistani.

Murhaballadi & Rakkaus on murhaa (2005)

Nämä kaksi akustista live-esitystä taltioitiin Fried Music -studiolla Ville Lipiäisen toimesta Rakkaus on murhaa -albumin DualDisc -version bonuskappaleiksi. Pekka Kuusisto soittaa viulua.

Aamu (2009)

Video syntyi Aukio-albumin äänityksistä tehdyn Studiopäiväkirjan sivutuotteena. Päiväkirjan videoinut OP Komonen huomasi kuvanneensa Aamusta sen verran materiaalia, että sai leikattua kappaleeseen perinteisen studiosoittovideon. Tässä nähdään siis biisin autenttinen levytystilanne Finnvox-studiolla.

Levoton tyttö (2013)

Biisistä ei alunperin ollut tarkoitus kuvata lainkaan videota. Pari päivää ennen singlen julkaisua kuitenkin havahduin siihen, että kyllähän nykypäivänä pitäisi olla jotain mitä ihmiset voivat jakaa sosiaalisessa mediassa. Ihan sama mitä. Soitin levy-yhtiöön ja pyysin heitä hoitamaan seuraavaksi päiväksi kuvaajan työhuoneelleni.

Paikalle saapui Mikael Karlbom ja ryhdyimme hommiin. Sen kummempaa ennakkosuunnitelmaa ei ollut: soittelin ja laulelin kappaleen tahtiin, yritin mallintaa biisin äänityksiä. Armi-koira oli kiinnostunut puuhistamme, joten sekin pääsi kuviin. Kuvailimme pari tuntia, kunnes kameran muistikortti tuli täyteen.

Aloin leikata videota samana iltana, valmista tuli neljän aikaan aamuyöstä. Latasin videon YouTubeen ja se keräsi nopeasti satoja tuhansia katseluita. Videolla oli ratkaiseva merkitys sille, että urani kääntyi uuteen nousuun hiljaisemman kauden jälkeen. Välillä tietysti huolellinen suunnittelu on paikallaan, mutta toisinaan pelkällä fiiliksellä roiskiminenkin voi johtaa hyviin lopputuloksiin.

Miten sydämet toimii? (2013)

Halusin saada Miten sydämet toimii? -kappaleeseen videon, jossa biisin tarina kerrottaisiin myös kuvallisesti. Ohjaaja Jukka Salo tarttui haasteeseen ja ideoi videon, jossa tapahtumat nähtäisiin minun näkökulmastani. Pidimme suunnittelupalaverin, jonka jälkeen hyväksyin Jukan synopsiksen ja annoin hänelle vapaat kädet toteuttaa visionsa.

Tarvitsimme näyttelijättären esittämään stoorin naista. Laitoin viestiä Iina Kuustoselle, joka vastasikin saman tien olevansa ilolla mukana.

Kuvaukset suoritettiin 17.4.2013 Helsingin On The Rocksissa. Olin hälyttänyt Facebookin ja blogini kautta avustajia esittämään yleisöä. Ratsuväkeä saapuikin paikalle ilahduttavan runsaasti ja keikkakohtauksiin saatiin oikeanlainen tunnelma: bändin kanssa esiintyminen tuntui lähes autenttiselta keikalta. Minuun kiinnitettiin erilaisia kameratelineitä kuvakulmia varten. Esiintyminen hengityksen salpaavaan korsettiin kiinnitetyn metrin mittaisen metallitelineen kanssa ei ollut herkkua, mutta olipahan kuitenkin siistiä sisätyötä.

Joissain kohtauksissa kameran otti kantaakseen kuvaaja Toni Pasanen. Esimerkiksi alun pitkässä baarikävelyssä näkyvät kädet eivät ole minun käteni, vaan kuvaajan. Samoin baarikohtauksessa shottilaseja kumoaa kuvaajan käsi. (Ohjaaja ja käsikirjoittaja Salo ei muuten tiennyt minun olevan absolutisti…)

Kuvaukset suoritettiin napakasti 12 tunnin sessiossa, mikä on tämän tyyppiselle musiikkivideolle mainio suoritus.

Maitohapoilla (2013)

Videon lähtökohtana oli se, ettei kovin kummoista lähtökohtaa ollut. Biisissä pyöräillään, joten tuumasin, että hyppään vain fillarin selkään ja kuvataan sitä. Improvisoidaan, katsotaan mitä tapahtuu – tehdään kesäinen video. Minulla asuu kavereita Sipoossa ja tiesin, että heidän lähistöllään on hienoja peltomaisemia. Sinne siis.

Pestasin Levoton tyttö -videon kuvanneen Mikael Karlbomin kuvaamaan. Hän puolestaan nykäisi mukaan kaverinsa, Mitja Harvilahden, joka lopulta kuvasikin suuren osan materiaalista. Ajoimme Sipooseen fillari ja pari kitaraa auton takakontissa, etsimme sopivan tienpätkän ja ryhdyimme kuvaamaan.

Kuvauspäivä (22.7.2013) oli harmillisesti erittäin pilvinen. Saimme silti kelvollista kuvaa: minä sotkin konkeliani, Mitja röhnötti farmariauton tavaratilassa ja kuvasi. Ensimmäiseen säkeistöön saatiin useampiakin eri kuvakulmia, mutta toista säkeistöä kuvatessamme sää muuttui vielä kehnommaksi ja alkoi sataa. Odottelimme pari tuntia sateen taukoamista, mutta se vain yltyi. Lopulta päätimme hyväksyä tosiasiat ja palata paikalle seuraavana päivänä.

Toisena päivänä (23.7.2013) saatiinkin sitä kesää. Aurinko paistoi ja oli hienoa. Tästä seurasi kuitenkin ongelma: keli oli niin erilainen, ettei uusia kuvia voinut leikata edellisen päivän pilvisten otosten sekaan. Ei myöskään ollut aikaa kuvata kaikkea uusiksi. Niinpä päätin, että ensimmäisenä päivänä saatu materiaali saisi luvan riittää biisin säkeistöihin: kertovärssyt kuvattaisiin auringonpaisteessa. Siitähän syntyisi oikeastaan aika kiva tehokeino alleviivaamaan kertosäkeistöjä.

Olin saanut idean siitä, että löytäisin videossa metsään kätkettyjä kitarakoteloita ja soittaisin niistä kaivamillani kitaroilla kertosäkeistöissä. Mitja oli edellisenä päivänä bongannut tien varresta hienon koivikon. Paikka todettiin varsin suomalaiskansalliseksi, kuvasimme koivujen katveessa ensimmäisen kertsin.

Seuraavan kertovärssyn halusin kuvata pellossa. Löysimmekin mahtavasti tuulessa lainehtivan pellon. Sen keskellä oli vielä leveä, viljaton ura, josta käsin pystyimme kuvaamaan tallomatta maajussin leipää länään. Suunnittelimme kohtauksen: juoksisin vyötäisiäni myöten pellossa. Kompastuisin johonkin ja nostaisin viljan keskeltä näkyviin toisen kitaran.

Tuumasta toimeen. Juoksin ja kaaduin – dyykkasin tonttiin oikein huolella. Iskin laskeutuessani vasemman kylkeni jonkinlaiseen multakokkareeseen. Sattui ihan helvetisti. Tähänkö tämä päättyi?

Puhaltelin hetken aikaa. Totesin, että jotain kyljessä oli selvästi hajalla. Arvelin silti kykeneväni vetämään roolini loppuun. Kuvasimme toisen kertosäkeistön. Purin hammasta.

Siirryimme kuvaamaan kappaleen lopuketta läheiselle hiekkatielle. Minulla oli mielessäni David Lynchin Wild At Heart -elokuvan kohtaus, jossa Nicolas Cage ja Laura Dern ajavat auton tien laitaan ja käyvät tanssahtelemaan metallimusiikin tahtiin siten, että hiekka pöllähtelee hienosti ilta-auringossa. Kun potkin hiekkaa oman biisini tahtiin, niin mietin, että kyseessä oli ensimmäinen kerta elämässäni, jolloin olisi ollut hienoa osata tanssia.

Tässä vaiheessa aurinko sukelsi puiden taakse ja valo loppui. Mielessäni oli ollut vielä pieni loppukohtaus, joka jäi kuvaamatta. Päätin aloittaa videon leikkaamisen saalistamallamme materiaalilla ja katsoa, josko pläjäyksen saisi raapaistua niistä kasaan.

Ei saanut. Soratanssini jälkeen kappaletta oli vielä jäljellä puolisen minuuttia, eikä minulla ollut jäljellä enää ainuttakaan kuvaa. Oli pakko soittaa pojille ja kysyä, olisivatko he suostuvaisia vielä yhteen sessioon?

Kiireisten aikataulujen vuoksi sellainen saatiin järjestettyä vasta kahden viikon päästä (8.8.2013). Olin bongannut omilta koiranulkoilutusreiteiltäni Käpylässä hauskan näköisen pusikon voimalinjojen alta. Päätin sijoittaa videon loppukohtauksen sinne. Kuvasimme pari tuntia Viidakon Ykä -tyyppistä kirmailuani korkeassa kasvustossa. Suurin osa puskista oli vadelmapensaita. Niissähän on piikkejä. Käsivarteni näyttivät session jälkeen aivan kissanomistajan käsiltä.

Halusin lopettaa videon kohtaukseen, jossa löydän puskista kitarakotelon asemesta pyöräilykypärän, painan sen kutreilleni ja vihellän luckylukemaisesti uskollisen fillarini paikalle. Tein tämän kohtauksen uittaakseni mukaan pienen liikenneturvavalistuksen, mutta etupäässä kohtaus on kuitenkin videossa siksi, että ilman sitä YouTuben 600 ensimmäistä kommentoijaa olisivat huutaneet: MISSÄ KYPÄRÄ?!?

Kommentit

  1. Jennifer Aniston on yksi hienoimmista suomalaisista musiikkivideoista :).

  2. Muistan aikanaan, kun Nummela-levyn erikoispainos julkaistiin; mukaan oli siis pistetty tuo bonuslevy, jolta löytyi Milla-biisi. Ko. albumin kakkoslevyssä oli myös se mielenkiintoinen ominaisuus, että kun lätyn laittoi tietokoneeseen, ruutuun ilmestyivät otsikot ”Mikan faijan BMW -video” ja ”Milla-video”. Toiminto on harmillisesti koneiden kehittymisen myötä kadonnut.

  3. Murhaballadi on ehottomasti nummero UNO!!!Mut sitten taas Mikan faijan BMW on kyl niin roisi ja hämy,et siit ei voi olla tykkäämättä!!!Paljon peukkuja!!

  4. Jennifer Aniston on siis NIIIIN HYVÄ !! Loistavasti toteutettu!!KIITOS Anssi! <3

  5. Loistava toi äijä mikä vetää jonkinlaisen moonwalkin, kuten samoin hopparit jotka näyttää keskarii! Loistava video, loistava biisi.

  6. Nyt kieltämättä hieman risoo olla Saksassa, täällä nuo videot eivät näy. Youtube herjaa että ”Video ei ole käytettävissä maassasi”, ja olen tulossa Suomeen vasta jouluna. D’oh.

  7. MIKS VITUS TÄÄL EI OO LAULUU NIMELTÄ : PUISTOSSA !!!!! :((((

  8. Jennifer Aniston on kyl hauska musavideo. Kun sen silloin joskus katto ekaa kertaa, niin ajattelin jo, että olitte oikeasti menneet kokeilemaan ostarille mitä tapahtuu (kunnes näki videon lopun) 😀 Mahti idea. Jotenki suomalaisuuski näkyy kivasti kun näkyy ihan tavis tyyppejä jne. Tykkään. Ja muutenki hilarious tää koko näytteleminen, ku Anssi pinkasee karkuun noilta poliiseilta haha:D

  9. oon selannu koko internetin kohta ihan vaan sen takia et haluisin kuulla puistossa nimisen biisin muuta kun live versiona 🙁

  10. Selvä juttu, kiitos! Tuota videota usein katsonkin, se sattuu olemaan ihan lempparibiisejä. Ajattelin, että josko se olisi jossain kuitenkin julkaistu, mutta minulta mennyt ohi.

  11. Todella hieno tuo Levottoman tytön video, ja kuinka ”vahingossa” / vaivattatta se syntyi. Idea on toisaalta aika loistava ajatellen miten se kuvaa tekemääsi yhden miehen työtä levylle. Ehkä tuo henkilökohtaisuus, autenttisuus on se juttu & vangitsee. Kiitos,ja Armi hoitaa homman hyvin kotiin! Lopun haukotus, kruunaa kaiken 😀

  12. Hei,

    minua lämmittää näiden videoiden ns pieniaiheisuus. Kuitenkin niistä voi aistia ettei niitä ilman pohdintaa ja harkintaa ole saatu kasaan. Miten pienestä saa kiinnostavaa, on taitoa vaativaa. Erinomaisia ovat myös keskiviikkojen suorat lähetykset. Niissä minua lämmittää laulajan läsnäolo. On kuin ystävän kanssa viettäisi iltaa. Kiitos niistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.