Kulttuuripuntari

Jukka Kärkkäinen & J-P Passi: Kovasikajuttu (elokuva)

Neljän kehitysvammaisen kaveruksen muodostamasta Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeestä tehty elokuva on nimensä veroinen: punk-bändin seikkailuja seuraava dokumentti on yksi parhaista koskaan näkemistäni musiikkielokuvista. Se on siloittelematon, oivaltava ja tajuntaa avartava näkökulma kehitysvammaisten arkeen hyvine ja huonoine hetkineen. Lisäksi leffa on hillittömän hauska.

Pertti Kurikan Nimipäivät on varmasti Suomen aidoin bändi. Oli virkistävää nähdä dokumentti, jossa kukaan ei teeskentele sekuntiakaan. Bändin jäsenet ovat huikeita hahmoja: vaatteiden saumoja tutkiva Pertti, paikoitellen filosofiseksi heittäytyvä Kari, silmät kiinni metsän huminaa fiilistelevä Toni ja muiden komenteluun taipuvainen Keskustapuolueen kannattaja, Sami. Elokuvateatterista poistuessani yritin miettiä kuka heistä on oma suosikkini, mutten pystynyt päättämään: jokainen on niin jykevä persoonallisuus. Järisyttävin havainto oli kuitenkin se, etten huomannut Pertti Kurikan Nimipäivien toiminnan juurikaan poikkeavan minun ja bändini arjesta tien päällä. Kromosomien määrä voi ehkä olla eri, mutta meininki on lopulta aivan sama.

Elokuvakokemuksen jälkeen päällimmäinen ajatukseni oli, että onpa hyvä, kun keskuudessamme on näin mainioita ja ihmeellisiä hahmoja. Kehitysvammaisuutta ei pidä pelätä, me ns. normaalit ihmiset olemme yleensä paljon pelottavampia – ja myös enemmän epänormaaleja. Käykää katsomassa Kovasikajuttu. Voi olla, että poistutte teatterista hiukan eri ihmisinä kuin sinne mennessänne. Kuten Pertti Kurikan Nimipäivien solisti, Kari Aalto sen sanoo: ”Se [elokuva] kannattaa käydä kattomassa ja miettii et kannattaako kehareita vihata vai kannattaako niitä rakastaa ja kunnioittaa.”

Pyhäpäivä (säv. ja san. Pertti Kurikka)

Oli sunnuntai
Kävin kirkossa
Sain kahvia
Kävin paskalla

♠    ♠    ♠

Riikka Kämppi & Jussi Lähde: Sydänten presidentti (kirja)

Olen jäävi arvostelemaan tätä kirjaa, koska esiinnyn itse sen sivuilla – löytyypä niiltä hiukan omaakin tekstiäni. Haluan kuitenkin nostaa teoksen esille, sillä Riikka Kämppi ja Jussi Lähde ovat tehneet arvokasta työtä taltioidessaan tulevien polvien luettavaksi lyhyen ajanjakson, jolloin Suomessa tapahtui jotain merkittävää. Kyse ei ollut siitä, että Sauli Niinistö voitti vaalit ylivoimaisesti, vaan siitä, että kansanvalta palautui hetkeksi takaisin kansalle. Sadat ja tuhannet ihmiset ympäri Suomea päättivät ohittaa puolueet, kampanjat ja valmiit organisaatiot ja ryhtyä itse toimimaan. Lopulta joukko kasvoi yli miljoonan suuruiseksi, maahan syntyi uudenlainen aktivismin kulttuuri ja positiivisen tekemisen henki.

Sydänten presidentti niputtaa tämän kaiken mielenkiintoisella tavalla, se valaisee taustat ja päästää lukijan kurkistamaan kulissien taakse. Kyseessä on käsikirja, joka luultavasti luetaan hiirenkorville jo syksyn kuntavaalien ehdokkaiden käsissä. Se on myös hyvin kirjoitettu: teksti on sen verran vetävää, että vaikka kyseessä on politiikasta kertova kirja, niin lukija ei silti ala kasvaa sammalta.

♠    ♠    ♠

Toot Toot: Toot Toot (levy)

Timo Kämäräinen on tunnetusti mestaruussarjatason kitaristi. Nyt hän on perustanut rumpali Olli Krogeruksen kanssa yhtyeen, jonka kokoonpanoon kuuluvat vain he kaksi: kitara ja rummut. Paperilla tällainen ratkaisu ei vaikuttanut erityisen kiinnostavalta, taisin odottaa jonkinlaista White Stripes -henkistä rouhimista (en sivumennen sanoen ole koskaan ymmärtänyt White Stripesin hyvyyttä). Kuulemani Mr. B -kappale kuitenkin usutti minut levykauppaan: biisi olikin melodinen ja polveili kiintoisalla tavalla. Kotimaisista kollegoista vertailukohdaksi tuli mieleen Von Hertzen Brothers.

Albumikokonaisuuden kuultuani täytyy todeta, että Von Hertzen -rinnastus menee lopulta hiukan metsään. Myös Toot Toot viljelee proge-elementtejä esim. äkkiväärien tahtilajin vaihdosten muodossa, mutta soundimaailmaltaan bändi nojaa enemmän grungen ja garagen suuntaan – hienoista melodisista koukuista kuitenkaan tinkimättä. Avausraita Why You Lock (Yourself In A Safety Box?) jyräyttää levyn käyntiin metallisella otteella, joka muistuttaa alkuaikojen Soundgardenia. Bändin pienestä koosta huolimatta sointi on muhkea, Kämäräinen hoitaa kitarallaan myös basistin tontin. Uutisena tulee se, että hän on varsin pystyvä laulaja. Krogerus ja Kämäräinen malttavat onneksi olla liikaa alleviivaamatta soitannollista erinomaisuuttaan – päällimmäisenä mieleen jäävät biisit, eivät tekninen taituruus. Se kuitenkin muhii pinnan alla: vaaditaan kovaa soittotaitoa ommella hyvin niukoista elementeistä näin värikäs tilkkutäkki.

Sangen hyvä levy – lupaava päänavaus! Jään odottamaan mielenkiinnolla jatkoa.

♠    ♠    ♠

Anthrax: Worship Music (levy)

Anthrax (suom. pernarutto) on minulle erittäin merkityksellinen yhtye. 80-luvulla lyömätön albumikaksikko Spreading The Disease ja Among the Living antoivat aivokuoreen miljoonan voltin latingin. Anthrax tuli tuolloin nähtyä myös pariin kertaan livenä, erityisesti vuoden 1989 Giants of Rock -festivaalia kelpaa muistella vielä vanhainkodin lepositeissä. Osaan edelleen tarvittaessa soittaa kaikki Among The Livingin kappaleet.

Bändi julkaisi hiljattain uuden levyn, vieläpä vanhan kunnon Joey Belladonnan kanssa. Päätin päivittää tilanteen ja marssin levyostoksille.

Ei olisi kannattanut. Tylsää sanoa näin, mutta vanhassa vara parempi. Levyn alkupuoli on vielä lupaava: The Devil You Know ja Fight ’Em ’Til You Can’t ovat klassista Anthraxia. Ne saavat nyökkäilemään hyväksyvästi, mutta nyökyttely ei kuitenkaan lavene moshaukseksi (vaikka tukkaakin olisi). Sitten albumi lässähtää. Odotan kuulevani napakkaa melodista trashia, mutta Anthrax tarjoileekin jaanaavaa post-grungea, joka voisi hyvin olla kotonaan Nickelbackin levyllä. In The End vielä menettelee, mutta lukuunottamatta näitä mainittuja biisejä, ei Worship Music lähde liitoon. Olisin halunnut hirveästi tykätä levystä, mutta en vain pääse fiiliksiin. Onko minusta tullut vanha, vaiko Anthraxista? Luultavasti molemmista.

16 syytä äänestää Pekka Haavistoa

| Tagit: | Aiheet: Mielipiteet | Kirjoittaja:

Sopivan ikäinen. 53-vuotias Haavisto ei ole presidentin tehtävään liian nuori, muttei myöskään liian vanha.

 – Riittävän kokenut. Kotimaan politiikan lisäksi Haavistolla on takanaan mittava kansainvälinen kokemus YK:n ja EU:n palveluksessa. Hän on työskennellyt maailman kriisipesäkkeissä mm. Balkanilla, Afganistanissa, Palestiinassa, Irakissa, Liberiassa, Somaliassa ja Sudanissa. Haavisto on kansainvälisissä tehtävissään nähnyt politiikan nurjan puolen: sen mitä tapahtuu, kun poliittinen päätöksenteko ajautuu umpikujaan ja sitä aletaan vauhdittaa luodeilla.

Oikeanlainen luonne. Haavisto on ihmisenä miellyttävä, empaattinen, rauhallinen ja sovitteleva. Oman totuuden jyräämisen sijaan hänellä on kyky pysähtyä kuuntelemaan ja katsomaan asioita myös toisen vinkkelistä. Haavistoa on vaikea saada hermostumaan. Tarvittaessa hän on kuitenkin tiukka, päättäväinen ja rohkea, näitä ominaisuuksia vaaditaan välitys- ja selvitystehtävissä.

Aidosti kansainvälinen. Haavisto aloitti maailmaan tutustumisen 16-vuotiaana lähtemällä interrailmatkalle, vuonna 1978 hän kirjoitti Suomen ensimmäisen interrail-oppaan. Hän pystyy lukemattomilla työ- ja vapaa-ajanmatkoillaan kutomansa kontaktiverkoston kautta muodostamaan tarkan kuvan erilaisista kulttuureista ja niiden suhteesta Suomeen.

Edustava. Presidentti on maamme kasvot, ulkomailla Suomea arvioidaan usein presidenttimme kautta. Haavisto on myös ulkoisesti edustustehtävään sopiva henkilö: ystävällinen, sivistynyt, kielitaitoinen, huumorintajuinen ja ulospäin suuntautunut. Hän esiintyy hyvin ja osaa kertoa tarinan tavalla, joka tempaisee kuulijan mukaansa ja innostaa. Haavisto puhuu hyvää ruotsia ja englantia, lisäksi hän ymmärtää espanjaa ja osaa venäjän sekä ranskan alkeet.

Humanisti. Haavisto on tinkimätön ihmisyyden kunnioittamisessa ja inhimillisemmän Suomen puolesta taistelemisessa. Hänellä on kyky kohdata jokainen ihminen samalla viivalla. Oikeudenmukaisuus on Haaviston kantava periaate, niin yksilön kuin valtioiden väliselläkin tasolla.

Venäjän tuntija. Suomen presidentin on syytä ymmärtää syvällisesti itäistä naapuriamme ja tietää, kuinka venäläisten kanssa toimitaan. Haavisto on sukkuloinut aktiivisesti Venäjällä 80-luvun puolivälistä alkaen, aluksi maanalaisia ympäristöliikkeitä seuraten ja ollen mukana perustamassa Leningradin ympäristöfoorumia. Vuosien varrella hän on muodostanut Venäjälle laajan suhdeverkoston ja seuraa aktiivisesti maan tapahtumia.

Neuvottelija. Haaviston ajattelusta lyö läpi vankkumaton usko siihen, että erilaisten ihmisten ja aatteiden on mahdollista ymmärtää toisiaan ja kohdata puolitiessä. Suomella on vahvat perinteet diplomatiassa ja rauhanrakentamisessa, vuosi sitten julkaistun maabrändiraportin tiivistelmässä todetaan: Suomi tarjoaa maailmalle kykyään neuvotella, jotta maailma olisi parempi paikka elää ja asua. Pekka Haavistolla on taustansa ja persoonallisuutensa vuoksi parhaat edellytykset toteuttaa tätä tavoitetta. Hänen unelmanaan on rakentaa kokoaan suurempi Suomi, joka voisi maailmalla toimia aktiivisena aloitteentekijänä ihmisoikeus-, ympäristö- ja rauhankysymyksissä.

Suvaitsevainen. Haavisto ymmärtää, ettei suvaitsevuuden vaatimus rajoitu ainoastaan muualta tulevien hyväksymiseen. Suvaitsevaisuus tarkoittaa siltojen rakentamista myös erilaisten suomalaisten välille. Meidän on opittava ymmärtämään toisiamme, muuten emme ole terve kansakunta. Haavisto on vaalikampanjassaan osoittanut elävänsä tätä ajatusta todeksi etsimällä yhteistä säveltä Teuvo Hakkaraisen kanssa ja ilmaisemalla huolensa Timo Soinin avustajan mustamaalaamisesta. Erilaisuuden korostaminen on helppoa – yhteisen löytäminen vaatii sydämen viisautta. Haavisto on ehdokkaista paras rakentamaan siltoja erilaisten näkemysten välille.

Rauhanmies. Haavisto on erikoisuus: siviilipalvelusmies, jolle puolustusvoimain komentaja on myöntänyt sotilasansiomitalin. Haavisto ei kannata Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon ja haluaisi kotiuttaa Suomen rauhanturvaajat sotatilaan ajutuneesta Afganistanista. Hän on ilmaissut myös vastustavansa Suomen asekauppoja ihmisoikeuksia polkevaan Saudi-Arabiaan. (Niinistö, Soini, Lipponen ja Väyrynen kannattavat aseiden myyntiä.)

Ympäristönsuojelija. Haaviston tausta on vihreässä liikkeessä, jonka syntymiseen hän oli vaikuttamassa Koijärven mielenosoituksessa vuonna 1979. Haaviston visiossa Suomi on ympäristöteknologiassa kansainvälinen huippuosaaja, joka etsii uusia markkinoita säästävälle teknologialle ja kierrätykselle. Vihreästä teknologiasta voisimme takoa itsellemme uuden sammon – olla Suomi, joka osaa tehdä enemmän ja enemmän vähemmästä ja vähemmästä. Maamme voisi profiloitua myös luomun tuottajana, itärajan takana on kasvavat markkinat terveelliselle ja ekologiselle ruualle.

Globaali visio. Haavisto korostaa, että EU:n takana on vielä kokonainen maailma. Suomen pitäisi pystyä näkemään myös oman maanosamme kriisien ylitse, ja panostaa enemmän kehittyviin maihin. Kykymme selvitä tulevaisuudessa on sidoksissa kykyymme tehdä yhteistyötä maailman nousevien talouksien kanssa. Nuo taloudet eivät tällä hetkellä ole Euroopassa.

Riippumaton. Haavisto asetti ehdoksi vaaleihin lähtemiselle, että hänen taakseen on löydyttävä laaja kansalaisvaltuuskunta eri alojen ja aatesuuntien edustajista. Hän ei halua olla pelkästään Vihreiden ehdokas, kampanjaa ei ole käyty puoluepolitiikan vinkkelistä – presidentinvaalit ovat henkilövaalit. Haavistolla ei ole taakkanaan suurta omaisuutta tai sidoksia yrityksiin tai etujärjestöihin.

Vähemmistöön kuuluminen. Haaviston kuulumista seksuaalivähemmistöön on pidetty hänen akilleen kantapäänään. Sen voi kuitenkin nähdä myös vahvuutena: kuka ymmärtäisi paremmin syrjittyjen ja heikkojen asemaa kuin itsekin vähemmistöön kuuluva presidentti? Haaviston valinta olisi Suomelle mahdollisuus toimia edelläkävijänä. Vain sivistynyt ja edistyksellinen kansakunta voi äänestää presidentikseen homoseksuaalisen henkilön. Meillä on tilaisuus näyttää muulle maailmalle esimerkkiä, olla suuria.

Kiinnostunut tehtävästä. Jotkut ehdokkaista vaikuttavat olevan mukana vain tehdäkseen puolueillensa vaalityötä ensi syksyn kunnallisvaaleja varten. Haavistosta sen sijaan loistaa vilpitön innostus tehtävään. Hän uskoo presidenttiyteen ja haluaisi valjastaa kokemuksensa ja osaamisensa Suomen hyväksi.

Taktiset syyt. Jos presidentiksi haluaa jonkun muun kuin Niinistön, niin Haavisto tarjoaisi toisella kierroksella pahimman haasteen. Toisella kierroksella äänestetään yhtä paljon vastaan kuin puolesta: presidentiksi valitaan yleensä henkilö, jota vastustetaan vähiten. Soinilla ja Väyrysellä ei tämän vuoksi ole mahdollisuutta voittaa vaaleja – heitä vastustetaan aivan liian paljon. Soinin ja Väyrysen äänestäminen toiselle kierrokselle takaisi Niinistölle voiton. Haavisto puolestaan kerää enemmän sympatiaa kuin vastustusta, hän nauttii kannatusta vasemmalta oikealle. Niinistöön penseästi suhtautuvien olisikin yleisesti ottaen helppoa äänestää Haavistoa.

♠    ♠    ♠

On aika tomuttaa huoneesta pölyt ja äänestää maallemme uudenlainen presidentti. Käy tykkäämässä Pekka Haavisto presidentiksi -Facebook-sivua ja allekirjoita Kansalaiset Pekka Haaviston puolesta -julkilausuma. Mikä tärkeintä: levitä sanaa, aloita vaikka tästä blogipostauksesta.

Haaste on valtava. Ihme on kuitenkin tehtävissä, jos meillä vain riittää uskoa ja intoa. Istumalla ja ihmettelemällä muutosta ei varmasti tapahdu.

Toivottavasti seuraava pieni video taannoisesta Haavisto Livenä -konsertistamme inspiroi toimimaan. Jäähyväiset aseille -kappaletta ei oltu etukäteen harjoiteltu millään tavalla. Lavalla kaikki oli iloisesti levällään, mutta salista puhaltanut voima nosti siivilleen ja otti kantaakseen.

Se kantaa yhä.

Avoin kirje Pekka Haaviston kannattajille

| Tagit: | Aiheet: Mielipiteet | Kirjoittaja:

Helsingin Sanomien toimittaja soitti. Hän oli tekemässä juttua presidenttiehdokkaiden julkkiskannattajista ja kysyi, mitä minä katson voivani antaa Pekka Haaviston kampanjalle? Onko julkkiskannattajista ehdokkaille käytännössä mitään hyötyä?

Äkkiseltään kysymys oli vaikea. …

Lue lisää…

Ihmettä tekemässä

| Tagit: , , | Aiheet: Mielipiteet | Kirjoittaja:

Osallistuin eilen eduskuntatalossa Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjaa tukevan kansalaisvaltuuskunnan tapaamiseen. Tapasin samalla ehdokkaani ensimmäistä kertaa:

Tilaisuus alkoi pienellä kiertokävelyllä. Haavisto esitteli meille eduskuntataloa ja jutusteli anekdootteja kansanedustajan työstä. Kahdensadan ihmisen suljetusta …

Lue lisää…