Haaveiden ilta

| Tagit: , , , | Aiheet: Keikat, Musiikki | Kirjoittaja:
Haaveiden ilta
Kuva: Jukka Lintinen/YLE

Raivokas omien töiden mainostus jatkuu: perjantaina TV2 nimittäin esittää Haaveiden ilta -musiikkiohjelmasta jakson, jossa minä olen vieraana. Luvassa onkin tällä kertaa jotain hieman erikoisempaa.

Sarjassahan on ideana se, että artistivieras päästetään toteuttamaan salattuja ambitioitaan, astumaan hetkeksi oman ekologisen lokeronsa ulkopuolelle. Kun minua lähestyttiin ohjelman tuottajien taholta ja tarjottiin mahdollisuutta irroittautua normaaleista rutiineista, niin mieleen tuli heti parikin optiota.

Olen nimittäin jo pitkään haaveillut projektista, jossa minun ei tarvitsisi laulaa – saisin vain seistä takarivissä ja soittaa. Laulaminen on aikanaan osunut kontolleni lähinnä olosuhteiden pakosta. Olen vuosien varrella ehkä kehittynytkin jonkin verran vokalistina, mutta lähtökohtaisesti minä en ole mikään Pavarotti. Pohjimmiltani olen aina kokenut olevani muusikko, en pelkkä solisti.

Niinpä kerroin YLEn ihmisille, että minun haaveitteni ilta olisi sellainen, jossa laulupuolen hoitaisi joku muu ja saisin itse kerrankin keskittyä vain soittamiseen. Pasilan suunnalta kuului nieleskelyä ja kysyttiin, että mitähän herra sitten haluaisi soittaa? Heviä tietenkin, minä vastasin: haluan olla yhden illan verran Ritchie Blackmore.

Deep Purplen ja Rainbowin mystinen kitaristi, Ritchie Blackmore, on aina ollut merkittävimpiä musiikillisia esikuviani – äkkiväärä tuittupää, jonka nerokas mielipuolisuus kattaa niin herkät keskiaikaisiset melodiat kuin myös kitaraan kohdistuvan brutaalin verilöylyn. Oma bändiharrastukseni käynnistyikin yli kaksikymmentä vuotta sitten pitkälti juuri Purplen tahdittamana: ostin yhtyeen kappaleista tehdyn nuottikirjan, josta kavereiden kanssa tapailtiin treenikämpällä kaikkein jytäävimpiä riffejä. Ryhdyin tuolloin Blackmoren innoittamana myös pukeutumaan mustiin – tämä jumitus on voimassa edelleen – ja ensimmäinen sähkökitarani oli luonnollisesti (melkein) samanlainen valkoinen Stratocaster kuin hänellä.

Vuosien rullatessa tämä lukkarinrakkaus Deep Purplen ja Rainbowin musiikkiin on aina säilynyt. Kolmisen vuotta sitten innostuimme menemään treenikämpälle veljeni Villen (basso) ja Mikko von Hertzenin (rummut) kanssa soittelemaan vanhoja klassikkobiisejä; Purplea, Rainbowta ja Whitesnakea. Totesimme yksissä tuumin tällaisen oheistoiminnan olevan pirun hauskaa. Aloimme miettiä, että pitäisiköhän järjestää oikein konsertti, jossa näitä kappaleita esitettäisiin. Ongelmana oli kuitenkin laulusolistin puute. Mikko keksi soittaa Kirkalle – hänhän oli tunnetusti vanhan liiton hevimiehiä. Kirka innostui valtavasti ja ilmoitti olevansa mukana.

Emme kuitenkaan koskaan ehtineet tämän pidemmälle. Eräänä aamuna luin lööpistä, että laulusolistimme oli kuollut. Hevibändimme haudattiin Kirkan mukana.

Kun minulle sitten pari vuotta myöhemmin tarjottiin Haaveiden iltaa, niin tajusin heti, että tässä oli mahdollisuus potkaista keskeneräinen projekti maaliin. Otin yhteyttä Mikkoon ja Villeen, he olivat heti mukana. Seuraavaksi pestasin kosketinsoittajaksi Lenni-Kalle Taipaleen. Sitten jäljellä olikin enää vanha ongelma. Kuka laulaa?

Kuva: Jukka Lintinen/YLE
Kuva: Jukka Lintinen/YLE

Erilaisia vaihtoehtoja pyöriteltiin kiivaasti, mutta lopulta päädyin soittamaan vanhalle kaverilleni, Pekka Heinolle, joka on armoitettu hevimusiikin tulkitsija (laulaa Brother Firetribessa sekä Leveragessa). Pekka lupautui mukaan, mutta biisilistan nähtyään totesi, ettei selviydy kaikista kappaleista – osa vaadituista melodioista meni hänen rekisterinsä yläpuolelle. Pekka kuitenkin suositteli laulajaa, joka selviytyisi haasteesta vaikka päällään seisten: Machine Men -yhtyeen Toni Parviaista. Myös Toni innostui koitoksesta, joten bändi oli kasassa.

Kokoonnuimme ensimmäistä kertaa yhteen kaksi päivää ennen ohjelman kuvauksia. Soittaessamme törmäsin henkilökohtaiseen ongelmaan: orkesterin tuottama mekkala oli sitä luokkaa, että vaikka välittömästi selkäni takana oleva Voxin kitaravahvistin karjui täysillä, niin en silti kuullut soitostani mitään. Päätin varustautua: kävin vuokraamassa ison Marshallin kitaravahvistintornin ja raahasin sen seuraavana päivänä treenikämpälle. Jo kuului. Toisten treenien jälkeen korvani soivat niin kovaa, että vinkunan pystyi todennäköisesti kuulemaan myös pääni ulkopuolella.

Takanamme oli siis kahdet harjoitukset astuessamme Pasilan tv-studiossa kameroiden eteen. Tavoitteenamme oli pysytellä mahdollisimman uskollisina esittämiemme kappaleiden alkuperäisversioille, biiseistä ei tällä kertaa lähdetty hakemaan uusia puolia. Kitaristina pyrin imitoimaan Ritchie Blackmorea niin hyvin kuin osasin – mikä olikin valtava haaste: Blackmorella on niin omintakeinen tyyli, ettei täydellisen imitaation rakentaminen ollut käytettävissä olevan ajan (tai allekirjoittaneen taitojen) puitteissa mitenkään mahdollista. Olen kuitenkin lopputulokseen kohtuullisen tyytyväinen: räpeltämiseksihän tuo paikka paikoin meni, mutta melkoista räpellystähän se Blackmorenkin soitto välillä on…

Omaa suoritustani pidän siis kelvollisena, mutta muun ryhmän esitykset eivät sen sijaan jättäneet toivomisen varaa: Mikko von Hertzen on luonnollisesti tullut tunnetuksi Von Hertzen Brothersin laulajakitaristina, mutta harvempi tietää Piden olevan myös kovan luokan rumpali. Hänen soittotyylinsä on erittäin fyysinen, nauhoitusten päätteeksi hiestä läpimärän Piden kämmenet olivat täynnä verisiä rakkoja. Rytmiryhmän toisena osapuolena Ville veti myös todella tyylikkäästi ja alkaakin olla todellinen multi-instrumentalisti: nyt hän soitti bassoa, minun bändissäni hän soittaa kitaraa – vaikka onkin ”oikeasti” rumpali.

Lenni-Kalle oli puolestaan innoissaan kuin ilmapallo: hän oli punnertanut studioon valtavan kosketinkioskin ja teettänyt erikseen tätä keikkaa varten Hammond-urkuunsa etuasteen, josta saa ruuvattua soundiin lisää säröä. Lennin työmaa olikin ehkä kaikkein haastavin: kappaleissa oli kohtia, joissa hänen piti soittaa samanaikaisesti eri soittimilla osuuksia, jotka olisivat jo yksinäänkin haastavia. Miehen koordinaatio on kuitenkin häkellyttävä ja hän hoiti tonttinsa todellisen syntetisaattorijumalan ottein. Jälkeenpäin Lenni intoili, että tämä saattoi olla vaikeinta mitä hän on koskaan tv:ssä tehnyt.

Erityismaininta kuuluu tietysti antaa solisteillemme: oli todellinen ilo jakaa lava niin ammattitaitoisten esiintyjien kanssa. Koska omissa kitara-asioissani riitti melkoisesti purtavaa, en pahemmin satsannut koreagrafiaan: seisoin vain paikallani ja keskityin soittamiseen. Siksi olikin mainiota, etteivät laulajamme olleet mitään kenkiinsätuijottelijoita, vaan kunnon show-miehiä. Pekan tiesinkin jo entuudestaan kovaksi tekijäksi, mutta Tonin suoritus tuli täysin puskista: ei tule mieleen kovinkaan montaa tyyppiä, joka pystyisi hyppäämään Ronnie James Dion kenkiin yhtä vakuuttavalla tavalla. Maailmanluokan hevilaulaja.

Soitimme asiaankuuluvasti sen verran reimalla volyymilla, että viereisessä studiossa Kotikadun kuvaukset piti keskeyttää. Pahoitteluni tästä.

Haaveiden ilta on mielestäni hieno ohjelmaformaatti – oli todella hauskaa päästä hiukan irroittelemaan. Harmittamaan jäi vain se, että haastatteluosuudessa unohdin sanoa jotain tärkeää. Sanon sen nyt:

Haluan omistaa tämän ohjelman Kirkan muistolle.

♠    ♠    ♠

Haaveiden ilta TV2:lla perjantaina 12.6. klo 20.30 (ohjelma uusitaan lauantaina 13.6. klo 19.10)

Ohjelmassa kuullaan kappaleet:

  • Perfect Strangers (Deep Purple)
  • Knocking At Your Backdoor (Deep Purple)
  • Gates Of Babylon (Rainbow)
  • Stargazer (Rainbow)

Vasemmalta: Ville Kela, Anssi Kela, Pekka Heino, Lenni-Kalle Taipale, Mikko von Hertzen, Ellen Jokikunnas (ohjelman juontaja) ja Toni Parviainen
Vasemmalta: Ville Kela, Anssi Kela, Pekka Heino, Lenni-Kalle Taipale, Mikko von Hertzen, Ellen Jokikunnas (ohjelman juontaja) ja Toni Parviainen

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen raportti ohjelman taustoista!
    Täällä ainakin ollaan kanavalla ja tsekataan show.

  2. Pieni ohjelmanmuutos – kuulin YLEn suunnalta juuri sekä hyviä että huonoja uutisia.

    Huonot ensin: settimme oli lopulta ylipitkä eikä Perfect Strangers mahtunut tähän perjantain ohjelmaan. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että kappale näytetään 10.7. esitettävässä koostejaksossa. Tämä on onni onnettomuudessa, sillä juuri Perfect Strangers onnistui mielestäni erityisen hyvin. Kannattaa siis virittäytyä ruutujen ääreen myös kuukauden päästä!

  3. Tämä on nähtävä, come hell or high water!

  4. Pelkästään tuo bändin kokoonpano on niin erikoinen, että tämä ohjelma on kyllä aivan pakko katsoa. Täytyy myös sanoa että tuo ohjelman esitysaika on täydellinen; perjantai-iltaisin kun televisiosta ei normaalisti tulee yhtään mitään katsottavaa.

  5. Tässä olikin kattava vastaus kysymykseen jonka esitin foorumillesi pari päivää sitten.

    Aiheeseen liittyen:

    Nykyisin et treenaa soittoa ollenkaan, olet niin kertonut. Monta tuntia olet esimerkiksi kitaraa aikanaan soittanut säännöllisesti -> esim. 10 h joka päivä vuoden ajan?

    Lenni-Kalle treenaa varmaan tosi paljo vieläkin, kun hän on ammatiltaan ”ainoastaan” soittaja.

  6. Tätä Haaveiden iltaa varten oli kyllä pakko harjoitella jonkin verran. Joku Gates Of Babylonkin on sen verran kimurantti kappale, ettei siihen voi lähteä vain korvakuulolta uimaan mukaan.

    Silloin tällöin tulee tällaisia tapauksia, joita varten pitää ihan virallisesti treenata soittamaan vieraita kappaleita. En kuitenkaan ole enää parinkymmeneen vuoteen harjoitellut soittamista siinä mielessä, että yrittäisin kehittyä siinä paremmaksi – vaikka syytä tietysti olisi. Kyllähän kitaraa tulee rämpyteltyä kotona lähes päivittäin, mutta se nyt on vain sellaista päämäärätöntä soittelua esim. tv:tä katsellessa, en kutsuisi sitä harjoittelemiseksi – sanotaan sitä mieluummin vaikka näppituntuman ylläpitämiseksi.

    Bassoa tuli 80-90-lukujen taitteessa treenattua paljonkin. Se oli silloin ihan määrätietoista duunia: harjoittelin tietyn ohjelman mukaan ja pidin treeneistäni päiväkirjaa. Eipä tuota kuitenkaan kovin kauaa jaksanut – jossain vaiheessa totesin, että taidan osata jo riittävästi omiin tarkoituksiini ja lopetin. En minä kyllä silloinkaan mitään kymmenen tunnin päiviä soitellut… Ehkä treenisessioni olivat tuollaista kahden tai kolmen tunnin luokkaa, muistikuvat noilta ajoilta ovat jo hämäriä.

  7. siis millo tää o kuvattu.

    eile näin pikkumainoksen siitä.

  8. Olipas kyllä varsin vakuuttava veto noinkin vähäisellä treenimäärällä mutta ei kai se ihmekään noilla tekijämiehillä. Vieläkö sattui olemaan meikäläisen suosikit Rainbow-biisit nuo vedetyt. Ehkä A Light in a Black siihen lisäksi. Kyllä soolokitaristi poika-Jurgenin päihittää ja muutenkin lähtisin kyllä keikan tsekkaan jos lähtisitte tribuuttikeikkaa heittämään. Todella positiivinen yllätys, älkää nyt jättäkö tätä tähän:)!!

  9. Olipa hienoa kuulla (ja nähdä) näin taitavasti soitettuja Blackmoren biisejä! Todella hyvin ”imitoitu”, erityisesti Stargazerin soolo slideineen oli vakuuttavaa kitarataiturointia. Olen kuunnellut ja soitellut Blackmoren biisejä vuodesta -84 ja tämä meni kyllä tulkintojen kärkipäähän. Jonkinlainen live-esityksen energisyys huokui esityksestä ja alkuperäisten biisien tunnelma detaljeineen oli hyvin tavoitettu, jopa paremmin kuin monilla kv. artistien studiotribuuttilevyillä. Virtuoosimainen kosketinsoittaja täydensi muutenkin hyvin koottua bändiä. Yllätyin positiivisesti Machine Men -vokalistin suorituksesta, vaikka pari vuotta sitten Heaven and Hell -lämmityskeikalla en oikein innostunut bändin omasta musiikista. Ei mene TV-lupamaksut hukkaan, kun YLE lähettää kerrankin kunnon musiikkia. Toivottavasti homma jatkuu jossain muodossa.

  10. Olipa hieno!!

    En tiennyt että lennikalle soittaa noin hyvin myös hevimusaa ja tuommoista syntetisaattori-viidakkoa. Mistä sinä anssi tiesit tämän? Hyvä scouttaus oli kyllä LK tähän. Hurjaa osaamista! Muutenkin bändi rokkas. Ei studiosoittajia ameriikasta vaan aitoja rokkareita. Hienoa. 1o+ Anssi sulle!!

  11. Hevi on murhaa…
    Hieno perjantai-ilta.Coveritkin voidaan tehdä tyylillä!
    Oliko tuo Strato se sinun Squier,ja jos oli,mitä sille on tehty?

  12. Ei voi kuin yhtyä edellisiin kommentteihin.

    Paras Blackmore-tribuutti mitä olen ikinä kuullut!

    Anssin kitarointi oli kuin suoraan alkuperäisen hevi-ikonin kepistä.

  13. Mahtava kepitys Anssi, täys kymppi suoritus. Laulajatkin tosi hyviä, harva uskaltaa ja osaa laulaa juuri näitä biisejä. Anssin pitäis olla kitarassa Over The Rainbow kiertueella…

  14. Kiitokset mairittelevista kommenteistanne! Muistutan vielä, että ohjelma nähdään uusintana jo tänä iltana, klo 19.10. Se on nähtävillä myös YLEn Areena-palvelussa: http://areena.yle.fi/ohjelma/Haaveiden+ilta

    Muistakaa myös katsoa Haaveiden illan 10.7. esitettävä lähetys – silloin nähdään Perfect Strangers, joka jäi rannalle tästä ohjelmasta.

    Oskari:
    Stratocasterini on tosiaan Squier, vuodelta 1985. Siihen on vaihdettu Seymor Duncanin mikrofonit.

    Paavo:
    Olen vuosien varrella soitellut Lenni-Kallen kanssa erilaisissa tilaisuuksissa. Näiden yhteisten keikkojen perusteella tiesin, että Lennin musikaalisuus on sitä luokkaa, että hän voi soittaa ihan mitä haluaa. Me muut joudumme soittamaan vain sen minkä osaamme.

    Pide puolestaan teki rumpalina vaikutuksen jo yli kymmenen vuotta sitten nähtyäni hänet Tavastialla Lemonatorin riveissä. Suomen Cozy Powell.

  15. Piti kysyä, että mikä oli se toinen heti mieleentullut optio?

  16. Parasta mitä oon kuullut pitkään aikaan, ehkä ikinä.
    Tähän ei tarvitse sanoa mitään.
    Jos meette keikalle tekemään tän uusiks, ni pitäkäähän meteliä.
    Vanha hämy tulee heti paikalle.
    Kiitos eilisestä ja tän päivän uusinnasta.
    lxa

  17. Mahtavuutta! Loistavat soittajat, laulajat ja biisit oli samassa paketissa. Todellakin lähtisin kuuntelemaan keikalle. Vanha hevi se on joka jyrää! Melkein tuli tippa linssiin kun ajattelin että Kirka olis ollut vielä ”in rock” ja meiningeissä mukana. Täytyy vielä tsekata se Perfect strangerskin, mahtava biisi. Tänx.

  18. Kertakaikkisen upea ohjelma- todella loistavat muusikot, ihanat biisit. Varsinkin tämä Stargazed (meniköhän oikein?) ansaitsee arvosanaksi 10+. Tämä biisi on erittäin ”vaativa”-ja suoritus meni täysin nappiin. Tämä laulaja ( Toni Parviainen) oli todella uskomaton, loistava…-hyvin kesti ääni koko ”ryöpytyksen”-mahtavaa. Lisää tällaista, -harmi, kun en tiennyt ohjelman uusinnasta tänään-olisi saanut joka biisin talteen.

  19. No johan oli tuhti pläjäys! Eilen eksyin ihan sattumalta tuon ohjelman pariin ja oli pakko katsoa loppuun ja vääntää volumea täysille! Aivan mahtavaa vääntöä. En tiennytkään, että Anssi on tuollainen kitarasankari. Laulajat ja muu porukka todella kovaa tasoa myös. Lisää tällaista.

  20. Anssille vielä: Heittäkää pari keikkaa kesän tai syksyn aikana.

    Made in Japanin mukana soitelleena luulen että kysyntää live-sessioille varmasti olisi.

    Syvä kumarrrus vielä RB fraseeraukselle, meni ihan nappiin. Tulee melkein tippa linssiin. Luulen, että RB ei itsekään enää kykene soittamaan vanhoja biisejä niin kuin levyllä.

  21. Anssin kädentaidoista ei epäilystä ollutkaan, sen verran on tullut vasenniplausta seurattua vuosien varrella. Suurimman yllätyksen tarjosi Lenni-Kallen vakuuttava urkurointi! Miehen lahjakkuushan on selviö, mutta että taitoa ja pelisilmää riittää tarttumaan näinkin etäälle omalta pelikentältä, se herätti samanaikaisesti ihmetystä ja kunnioitusta. Myös erityisesti Rainbow-tulkitsija oli laulajana todellakin maailmanluokkaa.

  22. Olipas todella hienoa settiä! Mahtavaa nähdä tällainen dream team -kokoonpano soittamassa klassista materiaalia.

  23. Musiikki ja esitys: perfect 10. Yle Areenan toimivuus: -15. Toivottavasti biisit eivät pätkineet tarkoituksella, vaan kyseessä olivat joko ukkosen, käyttäjäruuhkan tai jonkin muun teknisen vian aikaansaamat aikasiirtymät, joiden takia osia biiseistä jäi kuulumatta; television ääreen kun en ehtinyt kumpanakaan iltana.

    Erityismaininnat vielä sekä herra von Hertzenille ja herra Parviaiselle. Positiivinen yllättyminen on aina kivaa. Herrat Kela ja Taipale älkööt vaipuko kuitenkaan epätoivoon: teidän osaamisenne ei vain ollut yllätys. 🙂

  24. Kävin itsekin toteamassa tuon Areenan tallenteen kelvottomuuden: kuva ja ääni hyppivät ihan miten sattuu. Ei hyvä.

    Roberto:
    Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kaipa tämä oli lopulta se ensimmäinen ja ainoa optio…

  25. Ehdottomasti keikalle! Silläkin uhalla, että eturivissä ainakin yksi pyörtyy, kun kaksi silkkaa parhautta olevaa muusikkoa kohtaa lavalla. Oli Lennikin ihan hyvä. Toni Parviainen oli minulle uusi tuttavuus ja tuon perusteella ottaisin hänet retkueen solistiksi ja nostaisin hattua jos sellainen olisi. Ehkä vähemmän nahkaa päälle keikalle, niin olisi kevyempää revitellä pari tuntia. Ja rumpalille nahkahanskat, niin ei tule rakkoja kätösiin.

    Jos Areenan matsku on laadutonta, joku voisi ladata YouTubeen vaikkapa mahtavan Stargazerin. Sieltä löytyy jo Gates of Babylon:
    http://www.youtube.com/watch?v=7WtTVw01TVA

  26. Olipas hienoa settiä (kolmatta kertaa kuuntelen), vaikka tuo areenan tekniikka tekikin kaikensa pilatakseen nautinnon. Stargazer on maailman paras kappale. Vaadin bändiä Tavastialle keikalle!

  27. Anssi ja kumpp. löi kyllä ällikällä ja kansa vaatii, että vedätte pienimuotoisen klubikiertueen Rainbow’n, Purplen ja Whitesnaken hengessä!! 🙂 Siis ihan aikuisten oikeasti! Varmasti löytyy kiinnostunutta yleisöä.

    Hienosti soitit Blackmoren soolot, enpä tiennyt noin hyväksi kitaristiksi!

  28. Kiitos!
    Stargazer oli oikea elämys. Olispa ohjelma ollut pidempi? Vaikka Areenan toisto oli katkeilevaa,niin onneksi se sieltä löytyi,koska en älynnyt katsella lähetystä.
    Todellakin: katetta lupamaksulle! Upeaa soittoa, kiitos vielä kerran!

  29. Miten ihmeessä olet noin taitava kitaristi?
    -> sweepit, puhtaat hammeronit ja pulloffit ym.

    Tuossa täytyy olla takana se kuuluisa 10 000 tuntia!

  30. Minäkin tsekkasin ”vahingossa” Haaveiden illan. En tunne Anssin uraa, mutta erittäin hyvin niiden henkilöiden, joiden biisejä heititte. Hieno kamaa! Onnittelen. Kiva että oli tuntemattomia (anteeksi, jos jo tunnettuja heeboja) solisteja. Ois hienoa nähdä toi kokoonpano joskus ihan livenäkin.

  31. Kaiken kaikkiaan hieno veto koko yhtyeeltä. En tiennytkään Anssin olevan noinkin
    kovan luokan kitaristi ja mikä parasta hän sai soittoonsa hienon fiiliksen, sillä
    Ritchie Blackmoren soittohan on parhaimmillaan pelkkää tunnetta. Tässä lopuksi
    linkki hienoon jo edesmenneeseen kitarataituriin Jari Hakuliseen: Northern lights
    k. whiteless tibute youtube.com

  32. Erinomainen veto koko yhtyeeltä! Yhteissoitto toimi todella hienosti, kuin esikuvilla konsanaan. Jokaisen kohdalle sattui vähintään sopivaa kokoa olevat saappaat, eikä Dion tai Gillanin jalkineita ole helppo täyttää – siksi hyvin homma kuitenkin toimi, että nostan olkihattuani. No, vähän jäi harmittamaan ettei Ritchie tyylinäytettä, tai paremminkin imitaatiota, sliden käytöstä nähty tällä kertaa 🙂 Biisivalinnat olivat onnistuneita, Gates of Babylon ja Stargazer suorestaan loistavia. Jos ohjelmaformaatti olisi kestoltaan tuplasti pidempi, settiin olisi voinut sisällyttää edelleen A Light in Black:in sekä Lennin iloksi, vai pitäisikö sanoa kiroukseksi, vaikkapa Highway Starin.

    Kiitokset hienosta setistä, haaveiden ilta se oli myös kotikatsomon puolella. Ja niin moni muukin jo totesikin, tätä olisi erittäin nautinnollista kuulla ja nähdä lisää, jossakin muodossa..

  33. Oli kyllä uskomattoman ammattitaitoinen kokoonpano ja huippu biisi valinnat.
    En olis ikinä uskonut, että Anssi Kela on noin kova kitaristi. Monta kerta meni ”roska” silmään, kun katso tuota virtuoosimaista esitystä. On toi Parviainen vaan käsittämättömän kova laulaja. Olis aivan huippua, jos heittäisitte muutaman keikan tuolla kokoonpanolla. Olisin varmasti paikalla ja uskoisin että kysyntää piisais.

  34. Marko: ”No, vähän jäi harmittamaan ettei Ritchie tyylinäytettä, tai paremminkin imitaatiota, sliden käytöstä nähty tällä kertaa”

    Olihan Stargazerissa slidea ja jännitystä, kuinka Anssi onnistuu poimimaan maahan heittämänsä sliden. Näppärästi sujui.

    Hienoa, että tietämys Anssin kitaristin taidoista leviää näin, oman genren ulkopuolellekin.

  35. Tuo Stargazerin slide-heitto oli moka: viskasin putken pois soolon alussa muistamatta, että sitähän tarvittiin vielä lopussakin. Onneksi se jäi pyörimään jalkoihin, jolloin se oli helppo poimia uudestaan kouraan. Siirtymä ei tosin mennyt ihan niin sulavasti kuin olin suunnitellut.

    Sliden käytöstäni voi ehkä päätelläkin, että olen aikaisemmin soittanut putkella vain lap- ja pedal steeliä. En osaa pitää putkea sormessa, pitäisi kai joskus hiukan ottaa oikeaa tekniikkaa haltuun. Blackmorekin muuten käyttää putkea melko epäortodoksisella tekniikalla: hän pitää sitä nyrkissä, käsi on vain minuun verrattuna ”oikein” päin.

  36. Nimenomaan tuota Anssin mainitsemaa Blackmoren tyyliä pitää slidea nyrkissään (peukalo kitaran kaulan ”oikealla” puolella) tarkoitin. Itsekin ihmettelin hetken mihin putki katosi ja onnistuin vielä missaamaan sen poiminnankin. Blackmorehan nappasi sliden joskus purukalustonsa väliin talteen, esim. Difficult to Cure:ssa. Yksi Ritchien manöövereistä, jonka settiin voisi ujuttaa, on piuhan käyttäminen ”jousena”..

  37. Mahtavaa Anssi, kiitos!
    Blackmoren slidehommista ja Diosta puheenollen, joskus 2003 paikkeilla Turun Caribiassa Blackmore heitteli keikan aikana slideputken aina ties minne soitettuaan sillä ja aivan Dion näköinen kitararoudaritäti juoksenteli ympäri lavaa vähänväliä metsästämässä putkea seuraavaan vetoon…
    Harmi että se Kirka ehti kupsahtaa, itsekin diggailin äijän hevimeininkiä jota se onneksi viljeli kuolemaansa saakka keikoillaan vaikka levyt olikin suht humppaa ”the spell” levyn jälkeen.

  38. Kiitos,on tätä ohjelmaa juhannus tallennuksesta katsottukin!Mahtava veto,
    ei muuta kun keikalle tällä kokoonpanolla,pienimuotoinen rundi,olisi vanhalle
    Blackmore fanille jotain katsottavaa tämän nykyisen ”rahasta kun vielä elät”sys-
    teemin sijaan.Hienoa

  39. Sanattomaksi veti. Jessus sentään ku koko sakki veti hyvin ja tuli täysin puun takaa että Anssi on noin kova kitaristi! Ei sillä että soolouralla on myyty hirmuisesti levyjä (ja ehkä se sooloura on pientä dissausta hevimmissä piireissä saattanut aiheuttaa), että taitoa on tyydyttää hyvin monenlaisen porukan ”tarpeet”. Eli näin kävi että ihan uusia puolia paljastui ja mun mielestä Anssi on ihan törkeän kova kitaristi, paras Richie-imitaatio mitä ikinä oon nähny (sen poika Jürgen vai mikä se nyt oli ei vedä läheskään noin hyvin). Tietty noin kova kaveri ois missä vaan cover-bändissä kovaa valuuttaa ja bilebändikeikkoja riittäisi, mutta Anssipa on jo omalla soolomatskulla saavuttanut sen mihin erittäin harva koskaan tulee pääsemään. Siitä tuleekin hassu fiilis että kuka vaan muu vois tosta saada kipinän ruveta kiertään mutta Anssilla on jo isommat kuviot takana (ja miksei edessäkin, tuleehan niitä soololevyjä lisääkin). Silleen että kun tämä oli vain tämmöinen kertaprojekti niin jää vähän hassu olo. Just sillä että tolla soittotaidolla vois tehdä leipätyönsä bilebändissä, mutta pikkurahojahan ne on taas Anssin sooloprojektiin 🙂 Käytännössä muut tekis rahaa cover-linjalla ja vain harva omalla matskulla. No oli miten oli, ERITTÄIN paljo nousi Anssi pojot kitaristina ja muutenkin ku katteli YouTubesta niitä huumoripohjaisia videoita, niin henkilönäkin tulee erittäin rento kuva. Ja OIKEASTI kova soittaja (basso, kitara…). Ne on vaan niitä juttuja mitkä soolouran takia on piilossa. Siksi yllätys. Pakko hevimiehen on antaa Iso Respekti.

  40. Iso kiitos ja kumarrus, kertakaikkiaan pieteetillä toteutettu coverointi! Ei itseasiassa oikein riitä sanat kuvaamaan vetonne loistavuutta ja vaikuttavuutta, enkä ole kertakaikkiaan kuullut Purplea tai Rainbowta paremmin vedettävän. Ja jessus, olet kyllä sisäistänyt Richien tyylin niin että jos ei tietäisi, niin olisi todella vaikea sanoa eroa esikuvaan. Aivan varma maksava asiakas, jos joskus keikalle intoudutte :)!

  41. Sanattomaks vetää, Stargazer jysähti lähes yhtä kovaa kuin aikoinaan biisin ilmestyessä.
    Tehkää ihmeessä keikka, siellä nähdään!!

  42. Moro

    Ihmetyttää miten laulu voi olla niin virheetöntä. Ei yhtään virheellistä nuottia…

    Ellen Jokikunnas on hieman jäykkä alussa. Halaa anssia puolittain ja sanoo ”Tänään soitat sitten Rainbowta ja…”(pitkähkö hiljaisuus)

    Anssi tosin näyttää Jeesukselta ja jos Ellen on kovin uskovainen, niin kyllähän se hämmentää.

  43. Anssin soitto oli kyllä yllätys vaikka kovaksi basistiksi kaverin mieltänytkin. Ei kyllä vastaavaa yllätystä Ylen musiikkihommista muista ja varmaan saa hetken odottaakkin. Tehkää nyt ihmeessä lisää vastaavaa settiä vaikka livenä ! Parviainen on taas niin kova laulaja että pitää olla älyttömän huono tuuri että tämä mies ei pärjää maailmalla.

  44. Oli jäänyt moinen aukko sivistykseen ja ytubessa paikkasin sen.
    Stargazerissa tunsin jotain nousevan muistojen altaista.

    Voiko ihmisiho olla kananlihalla?

    Hiljaiseksi veti, ei ole moista soitantaa, alkuperäistä lukuunottamatta, trubaduurit ennen ilmoille saaneetkaan.

    Kiittää hän: Kiitos

  45. Jos tuon kokoonpanon sais Joensuuhun soittamaan nii lupaan kävellä takaperin kotoa keikalle! Uskomattoman Hyvä!!!

  46. Parviainen kuulostaa hämmästyttävän paljon Iron Maidenin Bruce Dickinsonilta 2000-luvulla. Mutta mielettömän timmisti vetää! Kiinnostaa muuten nuo Purplet ja Rainbowt itseäkin sen verran, että olis kiva nähdä noi Purplen biisit, jos jossain on näkyvillä. Rainbowt sentään löytyy Youtubesta.

  47. Vähän vanha topikki, mutta silti kommentoitava. Mitään Anssilta pois ottamatta on todettava, että Jari Hakulinen alias K Whiteless oli ja tulee olemaan suomen kovin tämän genren kepittäjä. Muksuna soittohommia aloitellessa sain kunnian kuulla Jarin aivan käsittämättömän lahjakasta soittoa Imatran inaudiossa useaan otteeseen. Huhhuh kylmät väreet tulee vieläkin. RIP Jari! P.S. Tsekatkaa http://m.youtube.com/watch?v=-1TL_XttOBQ Potkakin pistää parastaan ja toimii

  48. Aivan pakko kommentoida (Karjalalle). Vanhan liiton äijistä Jari oli
    tässä maassa ehdottomasti kolmen kovimman sakissa…ellei paras kaikista!
    Mä olin 15v ja Jari oli pari vuotta vanhempi kun skittajuttujen myötä
    koulussa tutustuttiin. Siitä lahtien kuunneltiin aika ajoin paljonkin musaa yhdessä (etenkin Blackmorea) mutta myös muitakin kitaristeja. Oikeastaan kaksi oli yli muiden, ensin oli Järvinen ja sitten tietysti Blackmore.
    Jari oppi korvakuulolta erittäin nopeasti kaiken mitä halusi. Tekniikkaa
    oli aivan huikea jo tuolloin. Tiukkaa, tarkkaa soittoa mutta myös sopivasti sulavaa ja svengaavaa erittäin hyvällä improvisaatiokyvyllä maustettuna. Hyvä sounditaju. Mieletön persoona muutenkin.
    Jep, sanat ei riitä kertomaan….Niin, heitetään nyt vielä se, että Jari
    oli myös maan yksi kovimmista blues-kitaristeista (ellei kovin..eh).

    Ps. Ja keltä löytyy noi vanhat Tavastia pätkät, niin voisiko olla niin kiva et laittaa ne kaikki kokonaisuudessaan YouTubeen.

    Sorry Annssi….

  49. Kyllähän sitä tuli Kitchonia moikkailtua Heinolan torilla ja joku pullo viinaaki maisteltiin.Kerran mentiin niille himaan ja Jari ku laitto Iron Maidenia tulemaan niin voi jeesus kristus!

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.