Naura, kookaburra!
Olen suivaantunut. Kauhoin nimittäin joka-aamuisen uutisannokseni seasta tiedon siitä, että australialainen Men At Work -yhtye on hävinnyt oikeustaistelun suurimman hittinsä, Down Underin, tekijänoikeuksista.
Kyseessähän on jupakka, jota on puitu jo vuodesta 2007, jolloin kustannusyhtiö Larrikin haastoi Men At Workin levy-yhtiöineen oikeuteen syyttäen heitä plagioinnista. Haasteessa väitettiin Down Underin kuuluisan huiluriffin olevan kopio vuonna 1934 sävelletystä Kookaburra Sits In A Old Gum Tree -lastenlaulusta, jonka oikeudet Larrikin nykyisin omistaa. Down Under julkaistiin vuonna 1981, joten suurempaa kiirettä ei Larrikin asian kanssa ole pitänyt.
Nyt tuomari on todennut yhtyeen syyllistyneen plagiointiin ja Larrikinin olevan oikeutettu korvauksiin. Näiden suuruutta ei vielä ole määritelty, mutta yhtiön lakimiehen mukaan Larrikin on hakemassa jopa 60 prosentin osuutta kappaleen tuotoista. Tällöin puhutaan miljoonista dollareista, sillä Down Under oli aikanaan massiivinen kansainvälinen hitti.
Miksi minä tästä vaahtoan? En ole edes Men At Work -fani, Down Under taitaa olla ainoa kappale, jonka yhtyeeltä tiedän.
Tämä koskettaa siksi, että tämä tuomarin päätös on lauluntekijän vinkkelistä todella pelottavaa luettavaa.
Plagiointisyytös koskee vain kappaleen yhtä osaa: huilumelodiaa, joka muutaman äänen ajan kieltämättä käväisee täysin samoissa nuoteissa kuin mainittu 30-luvun lastenlaulu. Päätin havainnollistaa asian tekaisemalla GarageBandilla pikaisesti näytteet molemmista kappaleista. Yksinkertaistin esimerkit äärimmilleen: seuraavassa musiikkinäytteessä ovat peräkkäin Kookaburra Sits In A Old Gum Tree sekä Down Underin huiluriffi (josta tein kappaleiden välisen yhteneväisyyden havainnollistaakseni eräänlaisen koosteen, sehän ei esimerkiksi kappaleen introssa mene juuri noin).
Kannattaa kiinnittää huomio erityisesti näytteen ensimmäiseen ja viimeiseen tahtiin. Niissä huilun soittama melodia on sama. Tämän huomaa helpoiten jos toiston päätyttyä lyö play-nappulaa uudestaan: juuri kuultu melodianpätkähän se siellä. Myös lastenlaulun toinen fraasi toistuu Men At Workin huiluriffissä.
Entä sitten? Noita parin sekunnin pätkiä lukuunottamatta kappaleissa ei ole mitään yhteistä. Ne ovat keskenään täysin erilaiset. Demonstroimani Down Underin pätkä on vain pieni osa koko biisistä, on vielä säkeistöt ja kertosäkeistöt, joissa vastaavanlaisia yhteneväisyyksiä ei ole. Noiden muutaman nuotin ansiosta kuitenkin lastenlaulun kustannusoikeuksien päällä istuva yhtiö tienaa miljoonia. Tämä on australialaiselta tuomarilta täysin käsittämätön päätös.
Pelottavaksi sen tekee ajatus siitä, että tällaiset käräjät saattaisivat jatkossa yleistyä. Esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden kuluttua joku saattaisi haastaa minut oikeuteen esittämällä, että Millan kertosäkeistön melodia kulkee parin tahdin ajan prikuulleen samalla tavoin kuin joku vanha suomenruotsalainen juomalaulu. Joutuisin sitten myymään taloni korvauksia pulittaessani. Lauluntekijät kuolisivat köyhinä sukupuuttoon, sillä kukaan ei enää uskaltaisi tehdä uusia biisejä.
Faktaahan on se, että meillä säveltäjillä on käytössämme vain hyvin rajallinen määrä nuotteja, vuosisatojen kuluessa niiden kaikki mahdolliset kombinaatiot on kuultu jo moneen kertaan. Jos minunkin kappaleitani alkaisi syynätä, niin eiköhän ihan jokaisesta löytyisi useitakin melodiantynkiä tai sointukulkuja, joita on käytetty joskus aikaisemminkin.
Tämä ei kuitenkaan ole plagiointia. Se on vähän kuin Mercedes-Benz haastaisi Toyotan oikeuteen siksi, että heidänkin autossaan on neljä pyörää. Plagioinniksi homma muuttuisi siinä vaiheessa, kun Toyota laittaisi autoonsa esimerkiksi Mersun suunnitteleman moottorin, mutta löisi sen päälle oman logonsa.
Musiikista puhuttaessa plagioinnin ja normaalin vaikutteiden ottamisen raja on usein mutkikas määriteltävä: sille ei ole olemassa yleispätevää nyrkkisääntöä, asia pitää arvioida aina tapauskohtaisesti. Led Zeppelin kunnostautui 60-luvulla pistämällä vanhoja blues-kappaleita teksteineen päivineen römeästi omiin nimiin. Tällainen on plagiointia – se on jonkun toisen tekemän sävelmän tai sanoituksen käyttämistä niin röyhkeästi, ettei kyseessä voi olla sattuma. Pienet lainat tai viittaukset kuitenkin ovat täysin hyväksyttäviä. Harmaalle vyöhykkeelle astutaan silloin, kun ”oma” kappale perustuu olennaisilta osiltaan toisen tekemään työhön.
Minun kuullakseni Down Underissa on juuri tällainen pieni huilulla luritettu viittaus. On absurdia yrittää sen perusteella varastaa 60 prosenttia kappaleen tuotoista. Ja se, että jostain on löytynyt tuomari, jonka mielestä vaatimus on täysin oikeutettu, on – kuten sanottu – melko pelottavaa.
Onkohan tässä vain kokeiltu kepillä jäätä, josko sais tällä tempulla vähän rahaa. Musiikista tietämätöntä tuomaria on vedätetty ja saatu helpot massit noinki naurettavasta asiasta. Toivottavasti suomessa ei alennuta tälläisiin tempauksiin. Kohta aletaan vaatia korvauksia kun joku käyttää samanlaista lippalakkia kuin naapuri.
Onko Anssille tuttu tapaus-Hausmylly?
http://www.youtube.com/watch?v=cUq2528a1n4
Entäpä tämä.. Madonnan kappale ei saa soida Italiassa.
http://www.youtube.com/watch?v=jRo_Vl-3gbk
Popedan plagiaatti:
http://www.youtube.com/watch?v=aJSUY36CPbE
On muuten aika hyvä biisi tuo Down Under.
En usko että kaikki edes kuulevat yhteneväisyyttä, kun näin musiikin harrastajanakin se on siinä ja siinä, että yhtenevän melodian erottaa. En kutsuisi tuota plagioinniksi. Joku haluaa ilmeisesti ”helppoa” rahaa. Niin kuin Anssikin totesi, nuotteja on hyvin rajallinen määrä. Eihän sitä välttämättä edes tiedä kopioivansa jotakin pätkää jostakin? Luultavasti sitä tapahtuu ihan tiedostamattomasti. Ymmärrän kyllä lauluntekijän huolen kyseisestä tapauksesta, mutta uskon ja toivon ettei Suomessa mennä noin pitkälle!
Räikeä vääryyshän tuo on. Toivottavasti päätös ei ole lopullinen. Huolestuttavaa kyllä. Tämä asettaa myös teosten suoja-ajat uuteen valoon. Joku lakifirma hankkii oikeuksia ikivanhoihin kappaleisiin ja alkaa järjestelmällisesti etsiä yhtäläisyyksiä. Nykyään on helppo laittaa tietokoneet tekemään tuota työtä. Hyvä bisnes.
Tietotekniikan saralla patenttitouhu on ollut pitkään jo varsin älytöntä. Esimerkiksi tämän sivun ominaisuuksista joku on luultavasti patentoinut näin. ”Näytössä on kenttä johon voi syöttää tekstiä. Kentän alapuolella olevalla painikkeella teksti hyväksytään.” Tällaisia patentteja on lukematon määrä. Mitään järkeähän noissa ei ole, eikä kukaan pysty noita valvomaan. Mutta jos jostain löytyy sopiva tuomari, joka ottaa homman todesta, niin vaikutukset voivat olla mittavat.
http://blogs.computerworld.com/14532/microsoft_banned_from_selling_word
Lakimiehet, nuo ihmiskunnan vitsaukset…
no tuon Anssin tekemän näytteen perusteella tässä on aussi-duumari ollut kyllä pahasti hakoteillä!
Viimeisin plagiointi-tapaus lienee tämä
http://www.youtube.com/watch?v=UvB9Pj9Znsw
jonka Satriani vei oikeuteen ja jossa päädyttiin lopulta ymmärtääkseni sovitteluratkaisuun. Onhan näitä ollut aikojen sivussa paljon (George Harrisonin My Sweet Lord vrs He’s So Fine / The Chiffons lienee se kuuluisin case).
Ja onko tosiaan niin että joku lakimies/tuomari näistä päättää lopulta? Pitäiskö kuitenkin olla joku musiikki-raati (tyyliin julkisen sanan neuvosto) päättämässä jossa olisi edes jonkinlaista musiikitietämystä koolla? Karseeta tosiaan jos näistä jotkut lakimiehet päättää….
Plagioinnin kanssa tunnutaan vetävän liian usein hirveät överit. Itse juuri luin tuon uutisen vähän ennen tälle saitille tuloa ja piti ihan ihmetellä ääneen tuota korvausvaatimusta. Parista sekunnista 60% kappaleen tuotosta, hohhoh.
Jos tälläisellä meiningillä lähdetään liikkeelle, niin Oasikselta irtoaisi varmaan hyvät rahat jollekin. Hirveä aukko laissa tuossa kohtaa.
Just. Hienosti osaavat tuomita asioita. >_<
Näin vähästä jos aletaan tuomita niin kaikki muusikot joutuvat käräjöimään elinikänsä keskenään ja lopulta jos saa fyffee yhdestä häviää kaikki toisessa ja lopulta kukaan ei voita mitään. Ehkä tulevaisuudessa kaikki keikat järjestetään suoraan oikeussaleissa.
kevennyksenä digitaalinen kitara
http://www.youtube.com/watch?v=M2eiP12hQQY
Taisi mennä omakin päivä pilalle! 🙁 60% on aivan naurettavaa! Jos vaade menee sellaisenaan läpi on kaikki toivo oikeudenmukaisuudesta menetetty…
Okei, en ollut perehtynyt tähän yhteneväisyyteen aiemmin itsekkään, mutta tuo on kieltämättä naurettavaa miten vähästä tässäkin on päästy syömään kuormasta. Suorastaan pyhäin häväistys!
Tämä on kyllä loistava biisi. Mutta ehkä jopa vielä loistavampi livevetona. Kas tässä pari erilaista:
http://www.youtube.com/watch?v=_ew-HOpJ_Ic
ja
http://www.youtube.com/watch?v=L5Vh2w_PMac
Me likes! 🙂
Ihan tunnistettava riffi, jotka osaa biisit yhdistää kyllä. Vastaavia on varmasti muusiikin maailmassa tuhansia. Smoke on the water -riffi oli myös kopio jostain vanhemmasta biisistä ja silleehän nää parhaat biisit tehdää et otetaa joku hyvä juttu josta rakennetaa ”oma” biisi :)) …”sun täytyy muuttuu… tai jotain parempaa.. ^ daa da – daa da ..hiki pintaan täytyy saada”
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/J%C3%A4ttihitist%C3%A4%C3%A4n+tunnettu+Men+At+Work+selvisi+plagioinnista+s%C3%A4ik%C3%A4hdyksell%C3%A4/1135258423186
Tämä juttu ihmetyttää minua vieläkin! On olemassa monta paljon räikeämpää plagiaattia.
Esim. tämä ei ole Pikkuveli: http://www.youtube.com/watch?v=It75wQ0JypA&list=FL-VH_duvOjcwr9To9zTGvYw&index=66
Moikka,
En varmastikkaan ole ensimmäinen asian huomannut henkilö, mutta erään Amerikkalaisen Country laulajan Colt Fordin kappaleessa ”Workin’ On” oli yllättävän tuttuja piirteitä. Kehotan kuuntelemaan vaikka huvituksen vuoksi jos et vielä sattumoisin ole biisiä kuullut.