Videoblogi, osa 4: Kohti aurinkotaloutta

| Tagit: , , , , | Aiheet: Mielipiteet, Videot | Kirjoittaja:

Videobloggaus on tällä kertaa aikaisempia pidempi, mutta se onkin ahdettu täyteen asiaa. Kuvasin visiittini Fortumilla, jonne minut oli kutsuttu kuulemaan mistä vihreän energian rintamalla tällä hetkellä puhaltaa.

Pahoitteluni videolla esiintyvälle Heli Lummaalle, jonka nimi näkyy ruudulla erheellisesti muodossa Heidi Lummee. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana…

Ihmeidentekijät

| Tagit: | Aiheet: Mielipiteet, Videot | Kirjoittaja:

Tuli tehtyä taas uusi aluevaltaus – en ole nimittäin koskaan aikaisemmin ollut mukana perustamassa yhdistystä. Maanantaina yhdistysneitsyyteni kuitenkin rikkoutui Café Engelin pöydässä, kun allekirjoitin yhdessä viiden muun henkilön kanssa Ihmeidentekijät ry:n perustamispaperit.

Ihmeidentekijät on poliittisesti sitoutumaton yhdistys, jonka päämääränä on olla rakentamassa sellaista yhteiskuntaa, jossa hyväksytään erilaiset ihmiset ja toisenlaiset mielipiteet. Yhdistyksen ajatuksena ei ole koota yhteen samalla tavalla ajattelevia, vaan nimenomaan eri tavalla ajattelevia suomalaisia. Erilaisista mielipiteistä ja lähtökohdista huolimatta kaikilla olisi luultavasti kivempaa, jos yrittäisimme tulla keskenämme toimeen. Tavoitteena onkin löytää yhteinen sävel ja alkaa laulaa Suomea ylös suosta. Henkinen pahoinvointi ja yleinen negatiivisuus ovat kahleita Suomineidon jaloissa, Ihmeidentekijät haluaa alkaa tehdä positiivisia asioita ilmapiirin parantamiseksi.

Käytännössä Ihmeidentekijöiden on tarkoitus muodostaa kansalaistoiminnalle sateenvarjo, jonka alla erilaiset ryhmät voivat alkaa itsenäisesti toteuttaa yhteisiä tavoitteita edistäviä hankkeita. Tämä tulee tapahtumaan vielä työn alla olevan nettisivuston kautta. Saitille tullaan keräämään erilaisia konkreettisia hankkeita, jotka ovat osaltaan kehittämässä Suomea joko paikallisella tai valtakunnallisella tasolla. Näistä projekteista sivuston käyttäjä voi sitten valita mieleisensä ja tukea sitä lahjoittamalla saitin kautta rahaa, tai tarjoamalla hankkeelle työpanostaan.

Tarkoituksena on saada aikaan vapaaehtoista, itseorganisoituvaa kansalaistoimintaa. Pyrkimyksenä on innostaa ihmisiä ajattelemaan, että mitä me itse voisimme tehdä erilaisten epäkohtien parantamiseksi sen sijaan, että vain odottelisimme jonkun muun korjaavan ne puolestamme. Kun ihmiset aktivoituvat tekemään, niin Ihmeidentekijät haluaa auttaa.

Kaiken virittämisessä valmiiksi menee luultavasti vielä pari kuukautta. Olemme kuitenkin halunneet astua jo ulos kertomaan, että tällaista on tulossa. Pyöritämme toimintaa Facebookissa siihen asti, kunnes operaatio saadaan virallisesti käyntiin. Käy siis tykkäämässä sivustamme osoitteessa

www.facebook.com/ihmeidentekijat

Tiedotamme tulevista kuvioista tällä hetkellä tuon sivun kautta. Keräämme myös ehdotuksia hankkeista, joita voisimme alkaa tukea. Joten huomio:

Jos tiedossasi on apua tarvitseva, positiivisella tavalla yhteiskuntaa tai lähiympäristöäsi rakentava projekti, tapahtuma, tempaus tai toimija, niin kerro siitä meille. Ihmeidentekijät voi ehkä auttaa. Voit ilmoittaa tällaisista hankkeista joko tämän postauksen alla olevalla kommenttiraidalla, tai Ihmeidentekijöiden Facebook-sivulla.

Levitäthän Ihmeidentekijöistä sanaa myös eteenpäin, vaikka jakamalla tätä kirjoitusta.

Tästä tulee hyvä juttu, olen kovasti innoissani!

Enemmän fillarilla, vähemmän autolla

| Tagit: , , , | Aiheet: Mielipiteet | Kirjoittaja:

WWF Suomi on tänään julkistanut Tunnista teko -ilmastokampanjan, jossa monet julkisuudesta tutut naamat kertovat mitä konkreettista aikovat tehdä ilmaston hyväksi. Mukana ovat mm. Maija Vilkkumaa, Sipe Santapukki, Markus Maulavirta, Jonne Von Hertzen sekä myös allekirjoittanut. Jokainen meistä valitsi yhden ilmastoteon, jonka lupaamme toteuttaa arjessamme.

Minä valitsin ilmastoteokseni pyöräilyn. Valinta oli helppo siinä mielessä, että liikun fillarilla jo valmiiksi melko paljon – nyt lupaan jatkaa hyväksi havaitsemallani linjalla, ja yritän kannustaa muita samaan.

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni polkupyörän päällä. Fillarilla pääsi kätevästi paikasta toiseen, mutta se oli myös kelpo harrastusväline. Ajoin kavereiden kanssa kilpaa: pidempiä matkoja kaduilla, crossiratoja leikkipuistoissa, trialia metsissä. Fillarilla tehtiin temppuja: hypittiin hyppyreistä, laskettiin kuinka monta valotolpanväliä pystyi keulimaan, tasapainoiltiin paikallaan seisovan pyörän päällä. Jotkut temput olivat sellaisia, että niistä ehjin nahoin selviäminen oli enemmänkin hyvää tuuria kuin taitoa. Mieleen tulee esimerkiksi se kerta teini-ikäisenä, kun eräs vanhempi kaverini kiinnitti autoonsa hinausköyden ja veti minua fillarillani aika hyvää vauhtia pitkin valtatie 2:sta. Tietysti ilman kypärää, sellaisia ei noihin aikoihin tunnettu. Polkupyöriä myös tuunattiin tyylikkäämmiksi: laitettiin lisävarusteita, poisteltiin lokareita ja vaihdeltiin eri kokoisia renkaita. Vanhemmat tosin saattoivat vastustaa näitä pimppauksia, toisinaan fillarit jouduttiin katkerissa tunnelmissa palauttamaan alkuperäiseen asuunsa.

Pyöräily oli pirun hauskaa. Jossain vaiheessa kuitenkin lopetin sen, jälkeenpäin olen ihmetellyt sille syytä. Ainakin yläasteella vielä fillaroin aktiivisesti. Sen sijaan lukioajoilta päässäni ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, että olisin pyöräillyt kouluun. Silloin se varmaankin loppui. Nyt kun asiaa muistelen, niin olisikohan siinä käynyt niin, että silloinen fillarini meni rikki? Takavanne taisi vääntyä niin, ettei sillä voinut enää ajaa. Jostain syystä en enää nähnyt tarpeelliseksi laittaa pyörää kuntoon. Lopetin fillaroinnin: en ajanut metriäkään seuraavaan lähes kahteenkymmeneen vuoteen.

Palasin polkupyörän selkään vasta muutettuani kolmekymppisenä Helsingin keskustaan. Myin Punavuoreen asettuessani auton pois, siitä oli ydinkeskustassa huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Parin vuoden ajan liikuin jalan ja julkisilla. Vasta silloin sytytti: pitäisiköhän ostaa fillari?

Hankin halvahkon maastopyörän ja aloin ajella. Tajusin heti tehneeni yhdet elämäni fiksuimmista kaupoista: pyöräilyhän oli aivan ässää! Olin ajatellut, että fillarointi kaupungissa olisi jotenkin työlästä. Eihän se sitä tietenkään ollut, vaan paljon helpompaa kuin autoilu. Itse asiassa se oli nopeampaakin: huomasin taittavani muutaman kilometrin matkat keskusta-alueella huomattavasti sukkelammin fillarilla kuin autolla. Ei enää ruuhkissa seisomista, ei enää loputonta parkkipaikkojen metsästystä. Polkupyörä osoittautui kaupunkialueella täysin ylivoimaiseksi liikkumismuodoksi. Hämmästelin miksen ollut hoksannut tätä jo vuosia aikaisemmin.

En halua paasata, että jokaisen suomalaisen pitäisi alkaa pyöräillä autoilun sijasta – ymmärrän hyvin, ettei se ole kaikille mitenkään mahdollista. Jos kuitenkin autoilet yksinäsi usein lyhyitä, joidenkin kilometrien matkoja, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan välillä fillaria. Saatat yllättyä positiivisesti pyöräilyn helppoudesta ja hauskuudesta. Säästät samalla bensakuluissa, eikä pienen liikunnankaan tiedetä olevan yleisesti ottaen erityisen vahingollista. Myös ilmasto kiittää. WWF:n tuoreessa ilmastoraportissa todetaan seuraavaa:

”Vuonna 2009 Suomen kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt olivat noin 20 % maan kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Henkilöautoilun osuus Suomen liikenteen kokonaispäästöistä on noin 45 %. Henkilöautoilun osuus kaikista matkoista on (vuonna 2004 – 2005 tehdyn henkilöliikennetutkimuksen mukaan) 58 prosenttia ja julkisen liikenteen osuus kahdeksan prosenttia. Jalankulun, polkupyöräilyn ja muiden kevyen liikenteen kulkutapojen osuus on 32 prosenttia kaikista matkoista.

Merkittävä osa tieliikenteen päästöistä syntyy Suomessa lyhyistä, muutaman kilometrin pituisista matkoista, jotka voitaisiin helposti hoitaa vähemmillä päästöillä joukko- tai kevyellä liikenteellä.”

En yritä jeesustella tämän asian kanssa. Viimeiset pari vuotta olen asunut omakotitalossa ydinkeskustan ulkopuolella, pihalla seisoo taas auto. Välillä tarvitsen sitä, useinmiten kuitenkaan en. Olenkin huomannut, että saan nykyisin huomattavasti enemmän fiiliksiä auton seisottamisesta pihalla kuin sen ajamisesta. Auto ei ole enää liikkumiselle se ensimmäinen vaihtoehto. Itse asiassa siitä on tullut melkeinpä viimeinen – starttaan moottorin vain jos minulla ei ole muuta mahdollisuutta.

En myöskään pyöräile talvella, olen siihen liian mukavuudenhaluinen. Kunnioitan kyllä suunnattomasti niitä sankareita, joita näen fillarin selässä alle kahdenkymmenen asteen pakkasissa. Minusta ei ole siihen, kuljen talvisin mieluummin junalla.

Haluaisinkin innostaa kaikkia miettimään tulevaa pyöräilykautta. Voisiko joitakin ajamiasi automatkoja polkaista munamankelilla? Pienten matkojen pyöräily autoilun sijaan on pieni teko. Niitä kuitenkin tarvitaan meiltä jokaiselta, miljoonalla pienellä teolla on jo vaikutusta. Kyynisesti voidaan narista, ettei yksittäisten suomalaisten tekemisillä ole juurikaan vaikutusta niin kauan kuin globaali teollisuus syytää saasteita entiseen malliin. Tuo ei kuitenkaan ole mikään puolustus olla tekemättä mitään. Meillä jokaisella on vastuu yhteisestä planeetastamme. Suomalaiset kuormittavat sitä tällä hetkellä liikaa, meidän keskimääräinen hiilijalanjälkemme on tuplasti suurempi esim. ruotsalaisiin verrattuna. Tuon eron kurominen kiinni pitäisi olla kansallinen asiamme. Teollisuudelta on vaadittava oman leiviskänsä hoitamista, mutta myös meidän yksittäisten ihmisten on hoidettava omamme.

Pyöräily ei suinkaan ole ainoa tapa pienentää hiilijalanjälkeämme. Käy katsomassa WWF:n sivuilta muita ekotekoja:

wwf.fi/earthhour/

♠    ♠    ♠

Tuleeko teillä koskaan sellaisia hetkiä, jolloin sana ei yksinkertaisesti ole hallussa? Pitäisi puhua, mutta ajatus katkeilee ja kieli on umpisolmussa. Minulle sattui juuri tuollainen hetki tämän videon kuvauksissa. Heti kärkeen sana ’talouskriisi’ osoittautui liian haastavaksi, eikä tuo puheenparteni myöhemminkään noussut mitenkään erityiseen liitoon. Hieman verbaalista surutulitusta, olkaa hyvä:

Pieni puheenvuoro

| Aiheet: Mielipiteet, Videot | Kirjoittaja:

Pekka Haavisto saapuu vieraakseni ensi tiistaina, 17. tammikuuta. Toteutamme yhdessä suoran nettilähetyksen, joka alkaa tällä paikalla klo 20.00.

Pekka vastailee tuolloin teidän kysymyksiinne, joita voitte esittää tämän postauksen kommentteihin. Myös lähetyksen aikana voi kommentoida, kysymyksiä poimitaan vastattaviksi myös suoraan lennosta.

16 syytä äänestää Pekka Haavistoa

| Tagit: | Aiheet: Mielipiteet | Kirjoittaja:

Sopivan ikäinen. 53-vuotias Haavisto ei ole presidentin tehtävään liian nuori, muttei myöskään liian vanha.

 – Riittävän kokenut. Kotimaan politiikan lisäksi Haavistolla on takanaan mittava kansainvälinen kokemus YK:n ja EU:n palveluksessa. Hän on työskennellyt maailman kriisipesäkkeissä mm. Balkanilla, Afganistanissa, Palestiinassa, Irakissa, Liberiassa, Somaliassa ja Sudanissa. Haavisto on kansainvälisissä tehtävissään nähnyt politiikan nurjan puolen: sen mitä tapahtuu, kun poliittinen päätöksenteko ajautuu umpikujaan ja sitä aletaan vauhdittaa luodeilla.

Oikeanlainen luonne. Haavisto on ihmisenä miellyttävä, empaattinen, rauhallinen ja sovitteleva. Oman totuuden jyräämisen sijaan hänellä on kyky pysähtyä kuuntelemaan ja katsomaan asioita myös toisen vinkkelistä. Haavistoa on vaikea saada hermostumaan. Tarvittaessa hän on kuitenkin tiukka, päättäväinen ja rohkea, näitä ominaisuuksia vaaditaan välitys- ja selvitystehtävissä.

Aidosti kansainvälinen. Haavisto aloitti maailmaan tutustumisen 16-vuotiaana lähtemällä interrailmatkalle, vuonna 1978 hän kirjoitti Suomen ensimmäisen interrail-oppaan. Hän pystyy lukemattomilla työ- ja vapaa-ajanmatkoillaan kutomansa kontaktiverkoston kautta muodostamaan tarkan kuvan erilaisista kulttuureista ja niiden suhteesta Suomeen.

Edustava. Presidentti on maamme kasvot, ulkomailla Suomea arvioidaan usein presidenttimme kautta. Haavisto on myös ulkoisesti edustustehtävään sopiva henkilö: ystävällinen, sivistynyt, kielitaitoinen, huumorintajuinen ja ulospäin suuntautunut. Hän esiintyy hyvin ja osaa kertoa tarinan tavalla, joka tempaisee kuulijan mukaansa ja innostaa. Haavisto puhuu hyvää ruotsia ja englantia, lisäksi hän ymmärtää espanjaa ja osaa venäjän sekä ranskan alkeet.

Humanisti. Haavisto on tinkimätön ihmisyyden kunnioittamisessa ja inhimillisemmän Suomen puolesta taistelemisessa. Hänellä on kyky kohdata jokainen ihminen samalla viivalla. Oikeudenmukaisuus on Haaviston kantava periaate, niin yksilön kuin valtioiden väliselläkin tasolla.

Venäjän tuntija. Suomen presidentin on syytä ymmärtää syvällisesti itäistä naapuriamme ja tietää, kuinka venäläisten kanssa toimitaan. Haavisto on sukkuloinut aktiivisesti Venäjällä 80-luvun puolivälistä alkaen, aluksi maanalaisia ympäristöliikkeitä seuraten ja ollen mukana perustamassa Leningradin ympäristöfoorumia. Vuosien varrella hän on muodostanut Venäjälle laajan suhdeverkoston ja seuraa aktiivisesti maan tapahtumia.

Neuvottelija. Haaviston ajattelusta lyö läpi vankkumaton usko siihen, että erilaisten ihmisten ja aatteiden on mahdollista ymmärtää toisiaan ja kohdata puolitiessä. Suomella on vahvat perinteet diplomatiassa ja rauhanrakentamisessa, vuosi sitten julkaistun maabrändiraportin tiivistelmässä todetaan: Suomi tarjoaa maailmalle kykyään neuvotella, jotta maailma olisi parempi paikka elää ja asua. Pekka Haavistolla on taustansa ja persoonallisuutensa vuoksi parhaat edellytykset toteuttaa tätä tavoitetta. Hänen unelmanaan on rakentaa kokoaan suurempi Suomi, joka voisi maailmalla toimia aktiivisena aloitteentekijänä ihmisoikeus-, ympäristö- ja rauhankysymyksissä.

Suvaitsevainen. Haavisto ymmärtää, ettei suvaitsevuuden vaatimus rajoitu ainoastaan muualta tulevien hyväksymiseen. Suvaitsevaisuus tarkoittaa siltojen rakentamista myös erilaisten suomalaisten välille. Meidän on opittava ymmärtämään toisiamme, muuten emme ole terve kansakunta. Haavisto on vaalikampanjassaan osoittanut elävänsä tätä ajatusta todeksi etsimällä yhteistä säveltä Teuvo Hakkaraisen kanssa ja ilmaisemalla huolensa Timo Soinin avustajan mustamaalaamisesta. Erilaisuuden korostaminen on helppoa – yhteisen löytäminen vaatii sydämen viisautta. Haavisto on ehdokkaista paras rakentamaan siltoja erilaisten näkemysten välille.

Rauhanmies. Haavisto on erikoisuus: siviilipalvelusmies, jolle puolustusvoimain komentaja on myöntänyt sotilasansiomitalin. Haavisto ei kannata Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon ja haluaisi kotiuttaa Suomen rauhanturvaajat sotatilaan ajutuneesta Afganistanista. Hän on ilmaissut myös vastustavansa Suomen asekauppoja ihmisoikeuksia polkevaan Saudi-Arabiaan. (Niinistö, Soini, Lipponen ja Väyrynen kannattavat aseiden myyntiä.)

Ympäristönsuojelija. Haaviston tausta on vihreässä liikkeessä, jonka syntymiseen hän oli vaikuttamassa Koijärven mielenosoituksessa vuonna 1979. Haaviston visiossa Suomi on ympäristöteknologiassa kansainvälinen huippuosaaja, joka etsii uusia markkinoita säästävälle teknologialle ja kierrätykselle. Vihreästä teknologiasta voisimme takoa itsellemme uuden sammon – olla Suomi, joka osaa tehdä enemmän ja enemmän vähemmästä ja vähemmästä. Maamme voisi profiloitua myös luomun tuottajana, itärajan takana on kasvavat markkinat terveelliselle ja ekologiselle ruualle.

Globaali visio. Haavisto korostaa, että EU:n takana on vielä kokonainen maailma. Suomen pitäisi pystyä näkemään myös oman maanosamme kriisien ylitse, ja panostaa enemmän kehittyviin maihin. Kykymme selvitä tulevaisuudessa on sidoksissa kykyymme tehdä yhteistyötä maailman nousevien talouksien kanssa. Nuo taloudet eivät tällä hetkellä ole Euroopassa.

Riippumaton. Haavisto asetti ehdoksi vaaleihin lähtemiselle, että hänen taakseen on löydyttävä laaja kansalaisvaltuuskunta eri alojen ja aatesuuntien edustajista. Hän ei halua olla pelkästään Vihreiden ehdokas, kampanjaa ei ole käyty puoluepolitiikan vinkkelistä – presidentinvaalit ovat henkilövaalit. Haavistolla ei ole taakkanaan suurta omaisuutta tai sidoksia yrityksiin tai etujärjestöihin.

Vähemmistöön kuuluminen. Haaviston kuulumista seksuaalivähemmistöön on pidetty hänen akilleen kantapäänään. Sen voi kuitenkin nähdä myös vahvuutena: kuka ymmärtäisi paremmin syrjittyjen ja heikkojen asemaa kuin itsekin vähemmistöön kuuluva presidentti? Haaviston valinta olisi Suomelle mahdollisuus toimia edelläkävijänä. Vain sivistynyt ja edistyksellinen kansakunta voi äänestää presidentikseen homoseksuaalisen henkilön. Meillä on tilaisuus näyttää muulle maailmalle esimerkkiä, olla suuria.

Kiinnostunut tehtävästä. Jotkut ehdokkaista vaikuttavat olevan mukana vain tehdäkseen puolueillensa vaalityötä ensi syksyn kunnallisvaaleja varten. Haavistosta sen sijaan loistaa vilpitön innostus tehtävään. Hän uskoo presidenttiyteen ja haluaisi valjastaa kokemuksensa ja osaamisensa Suomen hyväksi.

Taktiset syyt. Jos presidentiksi haluaa jonkun muun kuin Niinistön, niin Haavisto tarjoaisi toisella kierroksella pahimman haasteen. Toisella kierroksella äänestetään yhtä paljon vastaan kuin puolesta: presidentiksi valitaan yleensä henkilö, jota vastustetaan vähiten. Soinilla ja Väyrysellä ei tämän vuoksi ole mahdollisuutta voittaa vaaleja – heitä vastustetaan aivan liian paljon. Soinin ja Väyrysen äänestäminen toiselle kierrokselle takaisi Niinistölle voiton. Haavisto puolestaan kerää enemmän sympatiaa kuin vastustusta, hän nauttii kannatusta vasemmalta oikealle. Niinistöön penseästi suhtautuvien olisikin yleisesti ottaen helppoa äänestää Haavistoa.

♠    ♠    ♠

On aika tomuttaa huoneesta pölyt ja äänestää maallemme uudenlainen presidentti. Käy tykkäämässä Pekka Haavisto presidentiksi -Facebook-sivua ja allekirjoita Kansalaiset Pekka Haaviston puolesta -julkilausuma. Mikä tärkeintä: levitä sanaa, aloita vaikka tästä blogipostauksesta.

Haaste on valtava. Ihme on kuitenkin tehtävissä, jos meillä vain riittää uskoa ja intoa. Istumalla ja ihmettelemällä muutosta ei varmasti tapahdu.

Toivottavasti seuraava pieni video taannoisesta Haavisto Livenä -konsertistamme inspiroi toimimaan. Jäähyväiset aseille -kappaletta ei oltu etukäteen harjoiteltu millään tavalla. Lavalla kaikki oli iloisesti levällään, mutta salista puhaltanut voima nosti siivilleen ja otti kantaakseen.

Se kantaa yhä.

Avoin kirje Pekka Haaviston kannattajille

| Tagit: | Aiheet: Mielipiteet | Kirjoittaja:

Helsingin Sanomien toimittaja soitti. Hän oli tekemässä juttua presidenttiehdokkaiden julkkiskannattajista ja kysyi, mitä minä katson voivani antaa Pekka Haaviston kampanjalle? Onko julkkiskannattajista ehdokkaille käytännössä mitään hyötyä?

Äkkiseltään kysymys oli vaikea. …

Lue lisää…