Yhtenä monista

Aloin kannattaa Pekka Haavistoa tasavallan presidentiksi jo ennen kuin hän oli edes ehdolla. Kävin syksyllä 2010 Helsingin Kirjamessuilla ja kannoin sieltä kotiin uunituoreen Hatunnosto-kirjan. Pidin lukemastani. Kauniisti kirjoitetun kirjan sivuilla esittäytyi maanläheinen, vaatimaton, humaani ja viisas mies. Hänen silminnäkijäkertomuksensa maailman kriisipesäkkeistä piirsivät suoria linjoja katastrofialueiden ja pohjoisen lintukodon välille. Pienillä kuvauksilla Haavisto auttoi ymmärtämään miten tärkeää on olla lähimmäisille läsnä — eikä ainoastaan lähipiirissä, vaan myös siellä missä inhimillinen hätä on suurinta.

Viimeisen sivun luettuani laitoin kirjan kiinni ja ajattelin, että tuollaisesta ihmisestä tulisi erinomainen presidentti.

Tuli kylmä ja luminen talvi. Jääkautta seurasi kevät, ja lopulta kesä. Pekka Haavisto ilmoittautui ehdolle presidentinvaaleihin. Pian tämän jälkeen puhelimeni soi. Soittaja oli Haaviston kampanjapäällikkö Riikka Kämppi, joka kysyi kiinnostaisiko minua liittyä Pekkaa tukevaan kansalaisvaltuuskuntaan. Vastasin olleeni hiukan loukkaantunut siitä, että minua kysyttiin mukaan vasta nyt.

Tuossa vaiheessa kovinkaan moni ei uskonut Haaviston mahdollisuuksiin, ajatukselle lähinnä naurettiin. Julkista esiintulemistani kritisoitiin: miksi pilasin turhaan maineeni kannattamalla täysin mahdotonta asiaa. Nämä arvostelijat unohtivat kaksi seikkaa: ensinnäkin tietysti sen, ettei minulla ollut kovin kummoista mainetta ennenkään. Toinen juttu oli se, että ihmeitä ei kovin usein tapahdu, mutta sellaisia voidaan kyllä tehdä.

Ehdokas ja kannattaja tapaavat eduskunnassa 20.9.2011 (Kuva: Jari Hanska)

Tapasin Pekan ensimmäisen kerran syyskuussa eduskuntatalossa järjestetyssä kansalaisvaltuuskunnan tapaamisessa. Parituntisen tilaisuuden aikana tapahtui jotain: minä innostuin. Olin tuohon asti ajatellut vain antavani kampanjan käyttöön nimeni ja kasvoni, ehkä kirjoittavani pari blogikirjoitusta. Riikka kuitenkin innosti valtuuskunnan jäseniä miettimään, mitä kukin voisi oikeasti tehdä kampanjan eteen. Oli selvää, että tässä tapauksessa pelkkä nenänkaivaminen ei riittänyt. Minä uskoin hankkeeseen, mutta uskon pitää muuttua teoiksi ennen kuin vuoret alkavat siirtyä.

Päätin aluksi yrittää mobilisoida oman alani Pekan taakse. Kirjoitin julkilausuman, johon aloin kerätä allekirjoituksia musiikkiväen piiristä. Sain kasaan n. 150 nimeä, sitten teksti julkaistiin kenen tahansa allekirjoitettavaksi. Tällä hetkellä sen perässä on yli 11 000 nimeä.

Samaan aikaan aloin puuhailla tukikonserttia kampanjan hyväksi. Minulla oli ajatus konsertista, jossa tunnetut artistit esittäisivät Pekan suosikkikappaleita. Sain järjestelyihin avukseni mahtavaa työtä tehneet Leena Rantasen ja Arto Pajukallion, joulukuussa Tavastialla toteuttamamme konsertti ylitti kaikki odotukset. Tupa oli täynnä ja yhteisellä asialla olemisen tunne täytti tilan, köyhälle kampanjalle kerättiin kelpo summa rahaakin. En ollut aikaisemmin kokenut missään yhtä voimakasta latausta, se nosti jalat moneksi päiväksi ilmaan. Pekan prosentit gallupeissa olivat vielä tuossa vaiheessa vaatimattomat, hänen mahdollisuuksiaan päästä toiselle kierrokselle ei yleisesti pidetty realistisina. Kaikille Tavastialla olleille oli kuitenkin selvää, että jos konsertissa vallinnut henki siirtyisi ihmisten mukana myös Tavastian seinien ulkopuolelle, niin asioita alkaisi tapahtua. Lumipallo oli lähtenyt liikkeelle.

Tavastian konsertin järjestäminen oli mielenkiintoinen savotta: buukkasin ison joukon artisteja, kasasin taustabändin, sovitin biisejä, kirjoitin sointulappuja, treenasin biisejä bändin ja artistien kanssa, sovittelin yhteen kiireisten ihmisten aikatauluja ja yritin yleisellä tasolla pitää lankoja näpeissä yli kahdenkymmenen muusikon nykiessä niitä omiin suuntiinsa. Tavastian säätö oli kuitenkin vasta pientä sormiharjoittelua verrattuna siihen mitä odotti tammikuun lopussa.

Pertti Jarla luovuttamassa Anssi Kela -aiheista Fingerpori-originaalia Tavastialla 22.1.2012 (Kuva: Mari Lehmonen)

Vastoin politiikan toimittajien käsikirjoituksia Pekka Haavisto nimittäin meni toiselle kierrokselle. Vaalivalvojaiset pidettiin Tavastialla, olin jälleen vastuussa illan musiikillisesta ohjelmasta. Tulosten selvittyä takahuoneessa alettiin kuumeisesti suunnitella suuria. Istuin alas Olavi Uusivirran, Paula Vesalan ja Mare Nordenstrengin kanssa. Totesimme, että Tavastia ei enää riitä, nyt pitää alkaa ampua isommilla tykeillä. Vähintään jäähalli! Aikaa yksi viikko. Olavi mietiskeli, että olisikohan Ultra Bra mahdollista saada mukaan, hän lupasi soittaa Vuokko Hovatalle. Minä puolestani laitoin tekstiviestin tulevan kirjani kustannustoimittajalle: pyysin deadlinen siirtämistä, koska seuraavaan pariin viikkoon en todennäköisesti ehtisi kirjoittaa sanaakaan.

Seuraavana päivänä pidettiin palaveri. Paikalla olivat minun, Maren ja Olavin lisäksi myös Fullsteam Agencyn Juha Kyyrö ja Heidi Aho. Fullsteam oli päättänyt antaa panoksensa kampanjaan ja toimia kakkoskierroksen konsertin järjestävänä osapuolena. Olavilla oli hyviä uutisia: Ultra Bra oli mukana, he olivat lupautuneet esittämään kaksi biisiä.

Vaihtoehtoisia keikkapaikkoja oli kolme: yökerho Circus, vanha jäähalli ja Hartwall Areena. Kampanjatoimisto liputti voimakkaasti 2 000 henkeä vetävän Circuksen puolesta: jos isoon halliin ei tulisikaan ihmisiä, niin se näyttäisi todella pahalta – ja myös tuntuisi siltä kampanjabudjetissa. Kyyrö teki nopeita laskelmia: Hartwall Areena vaikutti liian kalliilta, mutta jos ottaisimme jäähallin ja myisimme sinne 3 000 lippua, niin olisimme omillamme. Hän konsultoi suomalaisten rock-promoottorien grand old mania, Juhani Merimaata, ja luki tälle alustavan artistilistamme. Merimaa uskoi, että kaavailemallamme kattauksella myisimme 5 000 lippua. Pitkän suostuttelun jälkeen kampanjatoimistossa näytettiin jäähallille vihreää valoa.

Olavi soitti Ultra Bran leiriin ja tiedusteli olisiko heidän mahdollista soittaa puoli tuntia? Silloin kyseessä olisi jo keikka, ei pelkkä esiintyminen. Saimme vastauksen, että puoli tuntia onnistuu. Päätimme tiedotusstrategian: laskisimme aluksi liikkeelle huhun Ultra Bran paluukeikasta. Seuraavana aamuna julkistettaisiin pelkkä Ultra Bra ja laitettaisiin liput myyntiin. Loput esiintyjät tiedotettaisiin pari päivää myöhemmin, saataisiin niistä vielä vauhtia lipunmyyntin.

Kotiuduttuani palaverista kirjoitin Facebookiin: Eräs aika iso suomalainen bändi tekee viikon päästä comebackin. En vielä paljasta bändin nimeä, mutta sen ensimmäiset kirjaimet ovat U ja B. Sitten vain seurasin kuinka viestini alkoi elää: yksi toisensa jälkeen kaverini ryhtyivät jakamaan sitä eteenpäin. Puolen tunnin kuluttua näin kirjoittamani huhun uutisena Hesarin sivuilla, sitten iltapäivälehtien saiteilla.

Tässä vaiheessa tajusin, että homma oli lähdössä lapasesta oikein kunnolla.

Tiistaiaamuna heräsin kuudelta, istuin koneen ääreen ja aloin hakata sähköposteja maailmalle. Pian niitä alkoikin tulla myös minun suuntaani murhaavalla tahdilla, en ollut koskaan joutunut samanlaisen meilivyörytyksen kohteeksi. Kymmenien erilaisten käytännön asioiden säätöä Fullsteamin porukoiden kanssa, artistien buukkausta ja ohjelmiston miettimistä, aikataulutusta, taustabändin kasaamista, tekniikan pohtimista äänimiesten kanssa… Produktio oli lukemattomien liikkuvien osien koneisto.

Onneksi artistien kiinnittäminen kävi kuin tanssi, juuri kukaan ei kieltäytynyt. Mukaan tuli sellaisiakin nimiä, jotka ovat aikaisemmin aina kieltäytyneet esiintymästä poliittisissa tilaisuuksissa. Koskaan aikaisemmin ei vain ole ollut näin hyvää ehdokasta, ei tässä ole mitään epäselvää, eräs aikaisemmin sitoutumaton artisti kommentoi lähtemistään mukaan. Lopulta meillä oli yli kolmekymmentä esiintyjää.

Liput tulivat myyntiin klo 12. Viisi minuuttia myöhemmin Kyyröltä tuli viesti: tuhat lippua mennyt, Tiketin sivut jumissa. Tässä vaiheessa aloin manailla sitä, ettei meillä ollut rohkeutta buukata Hartwall Areenaa. Kahden aikaan liput oli myyty kokonaan loppuun. Ultra Bra ilmoitti pystyvänsä soittamaan kymmenen biisiä.

Lopetin työpäivän yhden aikaan yöllä, olin välillä noussut vain syömään pakastepizzan. Puhelin piti päivän aikana ladata kahteen kertaan. Keskiviikko oli suunnilleen samanlainen. Perjantaina sairastuin, minulle nousi kuumetta. Lauantainakin vointi oli vielä huono, olin poissa pelistä. Olin budjetoinut käyttäväni nämä päivät biisien harjoitteluun, mutta nyt otinkin lukua sängyn pohjalla. Onneksi kuume laski sunnuntaina.

Kampanjapäällikkö Riikka Kämpin kanssa jäähallissa 30.1.2012 (Kuva: Jussi Lähde)

Sitten olikin jo suuren päivän vuoro. Konsertti oli suurta kansanjuhlaa alusta loppuun, Ultra Brakin esitti lopulta 15 kappaletta. Olin kieltämättä liikuttuneessa tilassa, kun seisoin muiden artistien kanssa lavalla puhetta pitävän Pekka Haaviston takana katsomassa miten loppuunmyyty jäähalli myrskysi. Meidän artistien mukanaoloa kampanjassa oli pitkin matkaa vähätelty ja kritisoitu. Oli arveltu, ettei meistä ollut Haavistolle mitään hyötyä, pikemminkin haittaa. Nyt me kuitenkin olimme tehneet jotain tällaista. Me teimme tämän omasta aloitteestamme – konsertti ei ollut kampanja- tai puoluetoimiston masinoima juttu. Se syntyi musiikkiväen voimin, sen innolla ja heittäytymisellä. Katselin Pekan sanoille hurraavia väkimassoja ja mietin, että tässä on nyt tehty jotain oikein. Jotain tärkeää. Jotain hyvää.

Pekan puheen jälkeen kävin sanomassa hänelle pauhaavaa väkijoukkoa osoittaen: tämä saattaa poikia jotain. Tavastian tunne oli kasvanut nyt jäähallin mittoihin. Minkä kokoiseksi se ehtisi vielä pullistua ennen vaalipäivää?  Takahuoneessa kysyin mm. Ahtisaaren ja Niinistön kampanjoissa mukana olleelta Jussi Lähteeltä oliko tämä ikinä nähnyt mitään vastaavaa. En koskaan, Jussi totesi vakavana.

Pari tyyppiä katsomossa (Kuva: Tommy Lindgren)

Kun kansa valui myöhemmin jäähallista pakkaseen, Kyyrö kertoi minulle, Olaville ja Marelle, että tämä vasta viikko sitten ideoimamme tapahtuma oli tuottanut Haaviston kampanjalle 85 000 euroa. En ole erityisen suuri ryhmähalien ystävä, mutta tuossa tilanteessa sellainen oli ihan paikallaan.

Olen ollut kampanjan aikana esiintymässä monissa eri tilaisuuksissa. Jäähallin massojen lisäksi olen laulanut myös kymmenelle ihmiselle räntäsateisella torilla. Erilaisia konsertteja ja tilaisuuksia on järjestetty vapaaehtoisvoimin ympäri maata. On ollut sydäntä lämmittävää nähdä minkälaisen tekemisen meiningin kampanja on sytyttänyt ihmisiin ympäri Suomea, miten paljon iloa se on tuottanut. On syntynyt liike, jollaista en itse ole aikaisemmin kokenut. Mikko Kuustonen vertasi nasevasti: kesä 1969 tunnetaan rakkauden kesänä, talvi 2012 tullaan puolestaan muistamaan rakkauden talvena.

Eilen kävin esiintymässä Kotkan Kairossa järjestetyssä loppuunmyydyssä kampanjatilaisuudessa. Oman vuoroni jälkeen seisoin kitara kourassa yleisön joukossa ja kuuntelin Pekan puhetta. Paljonpuhuttua Haavisto-ilmiötä ei voi ymmärtää, ellei ole kuullut Pekkaa juuri tällaisessa tilaisuudessa, kokenut sen tunnelmaa. Television vaalitenttien kaavoihin kangistuneet toimittajat keskittyvät liikaa abstrakteihin teemoihin, jotka ovat liian isoja koskettaakseen yksittäistä ihmistä. Pekan ympärille syntyneessä kansanliikkeessä ei ole kysymys eurokriisin hoidosta tai Natosta. Siinä on kysymys siitä, että on suuri joukko kansalaisia, jotka haluavat sellaisen Suomen, jossa kaikkia kohdellaan tasavertaisina ihmisinä. Nyt olemme maa, jossa on liikaa kiusaamista, kampittamista, kaunaa, pikkusieluisuutta, syrjintää, katkeruutta, pahan puhumista, itsekkyyttä, epäluuloa, kyynisyyttä. Pekka Haavisto edustaa muutosta tapaamme suhtautua toisiimme. Hän on esimerkki ihmisestä, joka haluaa keskustella myös kanssaan täysin eri mieltä olevien kanssa, murtautua ulos kuppikunnista. Haavisto-ilmiö on sitä, että yritämme alkaa suhtautua toisiimme avoimemmin, ystävällisemmin, kohteliaammin, kannustavammin, avuliaammin, pitkämielisemmin, huumorintajuisemmin, kunnioittavammin.

Kyse ei ole siitä, että meidän täytyisi muuttaa mielipiteemme ja ajatuksemme täysin toisenlaisiksi. Meidän täytyy kuitenkin hiukan säätää toimintatapojamme, sitä miten kohtelemme muita.

Fiilis on läsnä vaalivalvojaisissa (Kuva: Mari Lehmonen)

Maailmassa on edelleen oltava tilaa myös puhtaalle idealismille. Vaikka kuinka tuntuisikin kornilta vaatia vaikkapa rauhaa maailmaan, niin se on kuitenkin välttämätöntä – meidän on tavoiteltava mahdotonta. Jos nostamme kädet pystyyn ja antaudumme realismin edessä, niin emme koskaan kehity. Idealistit vievät maailmaa eteenpäin, realistit puolestaan toimivat jarrumiehinä. Molempia tarvitaan.

Minä olen valtavan ylpeä siitä, että olen saanut olla mukana Pekka Haaviston kampanjassa, tämä on ollut elämäni kohokohtia. En vielä tätä kirjoittaessa tiedä millainen vaalin lopputulos tulee olemaan, voitto vaiko tappio. Tämän kampanjan synnyttämää liikettä ei kuitenkaan missään tapauksessa saa päästää kuolemaan, kävi miten kävi. Tällä maalla olisi vielä paljon käyttöä satojen tuhansien ihmisten innolle.

Olen varma siitä, että Pekan idealismin ansiosta Suomi on kampanjan aikana liikahtanut taas piirun verran eteenpäin. Ihmiset ovat joutuneet puntaroimaan asenteitaan, eikä sellaisesta voi koskaan olla mitään haittaa. Uskon Suomen olevan nyt hiukan parempi paikka kuin vielä vuosi sitten samaan aikaan.

Huomenna menen ja piirrän ympyrän sisään kakkosen.

Kakkonen on ykkönen (Kuva: Mirkku Merimaa)

Kommentit

  1. Hei, kiitos hienosta kirjoituksesta. Oli mahtavaa, miten saitte jäähallin konsertin hoitumaan, yleisön joukossa oli käsittämättön upea fiilis. Pekka Haavisto on lähentänyt suomalaisia enemmän kuin kukaan muu tietämäni henkilö, en olisi voinut kuvitella tällaisen olevan edes mahdollista. Mikä tahansa on äänestyksen lopputulos, niin tämä kampanja ei ollut turha. Sekä Pekka että me suomalaiset olemme jo voittaneet, jos emme muuta, niin satojen tuhansien ihmisten ennakkoluulot.

  2. Olipa hienoa lukea tämä kirjoitus. Kalevalassa tiedetään raudan syntysanat, tätä kampanjaa tehneillä on hallussa jotain vieläkin parempaa: ihmeen syntysanat. Kiitos sinulle, kansalaisvaltuuskunnalle ja koko hela jengille joka tässä on ollut mukana. Nöyräksi vetää.

  3. Terve mieheen Anssi

    Haluan kiittää Sinua ja kaikissa presidentinvaaleissa mukana olleita ihmisiä.
    Kun pistää itsensä likoon pysyy puhtaana.

    Perkeles, rokki ei soi puolueosastojen päätöksillä, siihen tarvitaan muijia ja äijiä, ei nuijia.

  4. Kiitos Anssi hurjan hienosta työstä.
    Viimeisten kuukausien aikana sain sinun ja muiden kaltaistesi ahkerien kampanjoijien kautta huomata, kuinka viisas ja ihana ihminen Pekka on. Liityin syksyllä ”hurahtaneiden” joukkoon kertaheitolla ja aloin kyhäillä omia keinoja ajaa Pekan ilosanomaa. 😉

    Olen iloinen, että Suomelle on annettu koko kampanjan kautta toivoa apaattisesta, pelon kautta tuomitsevasta ahdasmielisyydestä, nousemiseen.

  5. Itkuhan tässä taas tuli kun tätä tekstiä luki. Käsittämättömän hienoa työtä. Kiitos sinulle, Anssi Kela, roolisi tässä kampanjassa on ollut aivan mielettömän merkityksellinen!

  6. Kiitos Anssi upeasta kirjoituksesta ja valtavasta panoksestasi vaalikamppanjan hyväksi.

    Itselleni nämä vaalit ovat olleet varsinaiset ”herätysjuhlat”. Koen heränneeni siitä lamaannuksen unesta, joka kertoi minulle vuosikausia, että vaikka olen sisimmässani tinkimätön idealisti, sille ei ole enää käyttöä tässä maailmassa. En kokenut pystyväni vaikuttamaan, en edes halunnut, koska ristiriita ulkoisen ja sisäisen maailmani välillä oli liian suuri. Tunsin olevani erilainen ja se söi voimiani.

    Nämä vaalit ovat onneksi osoittaneet, että en olekaan yksin idealismini ja unelmieni kanssa. Pekka Haaviston tukijat ovat mahtava ja voimaannuttava esimerkki siitä, kuinka idealistisenkin kuuloiset tavoitteet voivat muuttua todellisiksi teoiksi, kunhan ihmisille vain annetaan tarpeeksi vahva esikuva idealismin mahdollisuuksista muuttaa maailmaa ihan oikeasti.

    Kiitos Pekka Haavisto ja koko vaalitiimi! Olette tehneet suurempaakin suuremman ihmeen!

  7. Kiitos tästä hienosta tekstistä! Kiitos sinulle ja muillekin niin taiteen kuin tieteenkin parissa työtään tekeville Pekan tukemisesta.

    Tämä on todella ollut ainutlaatuinen kamppanja. Kamppanja apatiaa, välinpitämättömyyttä, kaiken pimentävää negatiivisuutta, ahdasmielisyyttä ja ennakkoluuloja vastaan. Tämän tulos ei voi olla huono. Kävi miten kävi.

    Nyt luotuja siteitä on kehitettävä ja vahvistettava – edessämme on uusia haasteita! Suomen on uudistuttava, kehityksen ja sivistyksen esteita on raivattava pois tieltä. Pelkojen ja ennakkoluulojen kahleet on saatava murrettua.

    Ja sehän tapahtuu jos me kaikki löydämme uusia luotettavia ystäviä, jotka kulkevat päättäväisesti rinnallamme. Välittämisen valo näyttää meille tietä ja sen lämpö antaa meille uusia voimia!

  8. Kiitos! Näin itse ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä vasta 19 vuotta täyttäneenä – ja sen myötä siis vasta ensimmäisissä presidentinvaaleissa äänestävänä – ääneni antaminen tuntui aluksi vaikea tehtävältä; olihan jokainen ehdokas kuitenkin sen verran asiaansa osaava, että oli päässyt oman puolueensa ehdokkaaksi, ja lähes jokaisella oli kuitenkin jokin mielipide, johon pystyin yhtymään. Tuntui melkein liian vastuulliselta antaa oma ääni vieraalle presidenttiehdokkaalle ja pelottavaltakin ottaa henkilökohtaisesti kantaa syksyn mittaan heränneeseen presidenttikeskusteluun.

    Vaikka en jokaiseen Pekan mielipiteeseen yhdy, niin pian (alunperin pitkälti ensimmäisen kunnon Haavisto-aiheisen blogikirjoituksesi ansiota!) hän nousi silmissäni ykköseksi ehdokkaana pitkälti siksi, että hän vaikutti tahtovan aidosti eniten presidentiksi ja koska hänessä tuntui olevan eniten ainesta presidenttitehtävään, joka on pitkälti edustustehtävä. Kukaan ei vielä varmaksi tiedä mikä vaalitulos tulee huomenna olemaan, mutta vaikka näin Pekka-kannattajana tulos olisikin sinänsä tappio, niin on mielestäni suuri voitto, että alunperin vain pienen kannatuksen vihreiden presidenttiehdokas nauttii nyt viimeisten gallupien mukaan n. 40 prosentin kannatusta. Tulos on käsittämättömän kova, varsinkin kun vielä ottaa huomioon, että vastassa on suurimman puolueen kovin nimi, jolla on takanaan taloudellisesti reilusti suurempi vaalikampanjakoneisto.

    Ja vaikka sunnuntaina Pekka Haavistoa ei valittaisikaan presidentiksi, niin pidän jo tähän asti saavutettua menestystä osoituksena siitä, millainen Suomi voi jo kymmenenkin vuoden päästä olla. Omalta kaverilistaltani Facebookissa 68 kaveria tykkää Haaviston kampanjasta, kun taas vain 23 Niinistön vastaavasta; suunta on siis selvästi Haavistoon päin vanhemman sukupolven väistyessä nuorempien tieltä.

    Enkä myöskään voinut näin musiikin aktiivisena harrastajana (ja unelmissani musiikin ammattilaisena, vaikka nykyään se vaikuttaa kovin vaikealta) vastustaa kananlihalle menoa lukiessani tunnelmiasi maanantain konsertista jäähallilla. Kuten parhaassakin bändisoitossa tässä ei yritetty saada omaa naamaa esille, vaan ajettiin yhteistä asiaa ja etua. Ilahduttaa suuresti, että yhdistetyllä musiikin ja aatteen voimalla saatiin noin suuri massa ihmisiä liikkeelle noin nopeasti. Ei mikään turha saavutus!

    Itse olen harmillisesti jo kahdesti täpärästi välttänyt Haaviston henkilökohtaisen tapaamisen, mutta toivottavasti pääsen vielä joku päivä puristamaan tämän hienon herran kättä ja kiittämään häntä Suomen kansan hereille ravistelusta. Suomessa on jo paljon hyvää ja vaikka olen iältäni näin nuori, niin olen jo monessa maassa ehtinyt asua, ja vaikka en edes täysiverinen suomalainen ole, niin Suomi on ollut mielestäni ehdottomasti paras maa, missä varttua. Siltikin on epäkohtia, joihin uskoakseni Haavisto presidenttinä saisi kohdistettua valtavirran huomion. Videopuheessasi sanomalla, että mielestäsi olisi siistiä, jos Suomi tunnettaisiin sinä maana jossa duunataan rauhaa, sait minussa (ja monessa muussa!) kulkemaan kylmät väreet.

    Olen tuntenut suurta yhteenkuuluvuudentunnetta sekä Pekan kampanjan että sinun Facebook-statuksia lukiessani vaikka en kumpaakaan henkilökohtaisesti tunne (sen lisäksi että kannatan itse Pekkaa, niin myös aito, rehellinen ja maanläheinen, kotikutoinenkin kampanja on tuntunut hyvältä), ja olen kokenut monelta osin kypsyneeni tämän kampanjan ajan; tiedän nyt paremmin mitä kannatan ja haluan. Toivottavasti joku päivä voin myös itse kantaa korteni kekoon itselleni tärkeän asian ajamisen puolesta. Itsehän olet puolentoista kuukauden sisällä vaikuttanut varmasti tuhansiin. Kyllä nyt kelpaa kulkea Anssi Kela [x]siistiä []noloa -paita päällä 😉

    Toivotaan parasta huomiselle! Pekka Haavisto presidenttinä olisi kyllä todella kova juttu. Pidetään myös huomisen tuloksesta riippumatta lippua korkealla tulevaisuudessakin! Tämä ei tunnu politiikalta, vaan oikealta.

  9. Vanhan ukonkin piti pyyhkiä silmäkulmaa tämän luettuaan. Samoin tein Finlandia-videon jälkeen. Kelan kirjoitus on todella korkeata veisua. Onhan hän musiikkimies. Ei tällaista ollut 60- eikä 70-luvuilla! Tällaista ystävällisyytta. Olen alkanut ymmärtämään jopa perussuomalaisuutta – en hyväksymään kuitenkaan suurinta osaa heidän ajatuksistaan. Valtava yhteisöllisyys ja nuorten mukanaolo Haavisto-liikkeessä on lämmittänyt tämän pakkasviikon. Jatkukoon jopa pakkaset liikkeen myötä!

  10. Anssi,olet hieno mies.

    ISOT kiitokset sinulle <3 <3

    Olet sankari 🙂

  11. Ei anneta vastasyntyneen tämän ajan kansanliikkeen sammua. Pidetään se vähintään yhtä roihuavana kuin se on ollut muutamien viime viikkojen aikana näiden presidentinvaalien lomassa. Uskon ihmeisiin, joten miksi en uskoisi tämän ihmeen jatkuvan vaalien jälkeenkin? Tuskin maailmasta, tai edes Suomesta, tulee koskaan täydellistä, mutta aina voi tehdä jotain, mikä toisi iloa, rauhaa, rakkautta, sovintoa ja sopua, inhimillisyyttä, toisten tukemista ja kuuntelemista.

    Pienlahjoittajia on ollut valtavasti Pekan kampanjan aikana ja muistan jonkun ehdottaneen Pekan kampanjan Facebook-sivuilla jotain julkista hyväntekeväisyyslahjoitus-sivustoa. Kuten se eräs Pekan lahjoitus-sivusto, sielläkin voisi konkreettisesti nähdä mihin kerätään rahaa ja minkä verran ja miten pitkä matka vielä on tavoitteeseen. Se mahdollisesti laskisi kynnystä lahjoittaa ja kun lahjoittaa voisi vain parikin euroa, olis tää hyvä teko mahdollista myös vähän niukemmilla tuloilla elävälle.

    Kaikkea hyvää ei kuitenkaan tehdä rahalla, joten tärkeintä ois kannustaa ja kuunnella muita. Omalta osalta voi tehdä jonkun onnettoman, yksinäisen tai kiusatun elämästä hieman paremman. Voisi miettiä, että ”Mitä Pekka tekisi”.

  12. Kiitos upeasta kirjoituksesta! Kannustusta ja postiivista asennetta ei koskaan ole liikaa.

  13. 2 on oikea numero tänään(kin), sen minäki piirsin, ilolla ja innolla !

  14. Kommentoin jo Anssin tekstiä, nyt on pakko kommentoida uudestaan kirjoitukseen tulleita kommentteja! Ihan herkistyin kun luin kaikki nuo kauniit, viisaat lauseet joita te ihmiset olette tänne kirjoittaneet. Vexi Salmi kirjoitti Pekan mainiossa hienosti visiostaan rauhantekijöiden kansasta. Tämän kampanjan aikana olen ollut todella ylpeä ja iloinen nähdessäni, että tästä visiosta on jo kovaa vauhtia tulossa totta. Sydänten Suomi on liikkeellä! <3

  15. Mitä mieltä olet näin artistina Anssi ACTA-sopimuksesta? Kyseessä on laaja, salassa valmisteltu ja eteenpäin ajettu valtioiden välinen sopimus, jonka tarkoituksena on tekijänoikeuksien varjolla valvoa kansalaisten netinkäyttöä. Entä mitä mieltä olet sitä vastustavasta laajasta nuorten rintamasta?

  16. Niin se on muuttuvainen ihmisen mieli. Kirjoitin tänne syyskuun lopulla kommenttina Anssin Pekka Haaviston tukemiseen: ”Olisin tätä mieltä vaikka kannattaisinkin Haavistoa – mitä en todellakaan tee”.

    No tulipa vaan piirrettyä numero kaksi pariin otteeseen äänestyslippuun. Siitä huolimatta en muissa vaaleissa aio äänestää vihreitä, samaa sukupuolta olevien tanssiaisia en halua katsoa ja armeijankin olen käynyt (sen opin olisi kyllä voinut saada kahden viikon kirjekurssilla). Ja syön lihaa. Aikanaan lääkäriltäni kysyin kun on kaikenlaista tautia että pienin yhteinen nimittäjä ruokavaliossa taitaa olla kasvikset. Niitäkö vain pitää alkaa syödä? Lekuri vastasi että joo, kyllä ne terveellisiä ovat mutta ei niillä elä…

    Mutta eivätkö nämä olleetkin nimenomaan henkilövaalit? Tappio tuli mutta kunniakas sellainen!

  17. Mielettömän hieno kampanja, liikutuin moneen otteeseen kun tuntui niin hienolta seurata miten ihmisissä heräsi innostus. En muista koskaan ennen moista nähneeni. Eilinen tuntui ihan voitolta, enemmän alulta kuin lopulta. Hurjat lukemat!

    Kuva, jonka olin saanut sinusta Anssi seurattuani blogiasi jo pitkään, vahvistui entisestään. Teit valtavan työn, kiitos siitä! Toki myös iso kiitos kaikille mukana olleille artisteille.

  18. Facebookissa jo suunnitellaan jatkoa tälle Pekan kampanjalle. Tavoitteena ihmisten vapaaehtoistoiminnan myötä rakentaa parempaa Suomea. Olisi hienoa saada jotain tunnetumpia, ”haavistolaisia” arvoja kannattavia mukaan, jottei tää lopu tähän vaalien loppumisen myötä =)

  19. Nyt on noita Nokkosen mainitsemia jatkoja jo syntynytkin. Facebookissa ovat ainakin nämä:

    Sydänten Suomea rakentamassa http://www.facebook.com/pages/Syd%C3%A4nten-Suomea-rakentamassa/341684239187868?sk=wall

    Pekka Haavisto – sydänten presidentti
    http://www.facebook.com/pages/Pekka-Haavisto-Syd%C3%A4nten-presidentti/251287041613196

    Valtakunnan sovittelijat
    http://www.facebook.com/ValtakunnanSovittelijat

    Kaikki ovat tervetulleita jatkamaan hienoa työtä!

  20. Teksti on kirjoittajan totuttuun tapaan selkeästi ja taitavasti laatima. Tyylin esikuva on ilmeinen: hengittävä hengellinen kirjallisuus, lie ymmärrettävää taustaan nähden. Hallitun pinnan alla kuplii väkevä hurmahenki, taatusti vilpittön.

    Jos vaihdettaisiin kirjoituksen ”Pekat” ja ”Haavistot” ”Jeesuksiksi”, teksti kävisi täydestä hartaussaarna-kirjallisuutena. Vastaavalla muutoksella tekstin tyyli olisi kurantti myös Korean demokraattisessa tasavallassa, ja niin edelleen.

    Uskon jopa, että Anssi itse sai ainakin suursuosionsa huipulla tuollaista nuoleskelua tietyn ikäisiltä ihailijoilta. Se on minusta hyväksyttävästi mukavaa, jos ei laskelmoidusta hyväksikäytöstä ole kyse. Politiikan puolella kavahtaisin ylilyöntejä, vaikka ne hetken huumassa kiihottavat kosolti.

    Katsoin jokseenkin kaikki vaalikeskustelut ja tentit, enkä kyllä huomannut sanottavia mielipide-eroja kahden viime ehdokkaan välillä. Vai oisko se se, että toinen hyväksyy homot ja toinen ei sanonut asiasta mitään (Haavisto). Onko se kuulumatonta että homo valittaisiin Suomen presidentiksi. Miksi tuskin kukaan huomasi, että Setan ex-puheenjohtaja on toiminut pressana 12 vuotta (ja edelleen virassa).

    p.s.
    Niin, äänestin kyllä Pekkaa huolimatta siitä näennäisestä erosta kahden ehdokkaan mielipiteissä, jossa myötäilin pikemmin Saulin luistelua. Uskon muiden maiden ihmisoikeuksia puolustettavan tehokaimmin turhia manifestoimatta.

  21. Olin itsekin pettynyt tv-tenttien antiin, en jaksanut niitä lopulta edes pahemmin katsoa. Syy ei kuitenkaan ollut ehdokkaissa, vaan toimittajissa. Politiikan toimittajat johtivat keskustelun tiukasti omalle mukavuusalueelleen ja pitivät painopisteen teemoissa, jotka eivät erityisemmin kosketa yksittäistä katsojaa. Esimerkiksi Nato-asiaa jankattiin viimeiseen asti, vaikka molempien ehdokkaiden kanta oli tullut selväksi jos syksyn ensimmäisissä väittelyissä. Kyllä ehdokkaiden väliltä olisi eroja löytynyt, mutta tv-keskusteluissa niitä ei tosiaan saatu kunnolla esiin, arvoista puhuttiin melko vähän. (Lisään viimeiseen virkkeeseen sanan kai, koska en tosiaan innostunut pahemmin katselemaan tv-tenttejä.)

    Kuten yo. kirjoituksessani sanoin, niin Haavisto-ilmiö syntyi enemmän vaalitilaisuuksissa kuin tv:ssä. Kun Pekka sai puhua vapaasti haluamistaan teemoista, niin ehdokkaan persoona ja hänen ajamansa arvomaailma nousivat kirkkaasti esiin. Puhuin asiasta myös Pekan itsensä kanssa. Sanoin, että tv-tenteissä hänestä välittyy erilainen kuva kuin vaalitilaisuuksissa. Hän sanoi tiedostavansa ongelman, piti tv-keskusteluja vaikeina, koska toimittajat pitivät ehdokkaita niin lyhyessä hihnassa. Aina kun yritti alkaa kertoa tarinaa (Pekan varsinainen vahvuus), niin tuli saman tien näpäytys, että vastaisitko vain kysymykseen.

  22. Pekka Haavistolle on varmasti tiedossa merkittäviä tehtäviä jatkossakin,ja toiselle kierrokselle nouseminen osoitti kampanjatyön onnistuneen. Presidentiksi Haavistolla ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa realistisia mahdollisuuksia

    Vaalien todellinen ilmiö oli Sauli Niinistö, jonka suosio on jatkunut vakaana jo kohta 12 vuotta.
    Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista halusi presidentiksi nimenomaan Saulin.

  23. Hei Anssi,
    Kiitos kampanjan taustojen valoittamisesta.

    Itse olen huolissani siitä, että vaalien teemaksi noussut suvaitsevaisuus näyttää olevan hyvin yksipuolista – suvaitaan niitä, jotka ovat kanssani samaa mieltä. Esimerkkinä kulttuuriministeri Arhinmäen vaalien jälkeen julkaisema suvaitsematon päätös:
    ”Neljän eri poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtajat ovat huolissaan yhdenvertaisen kohtelun unohtumisesta opetus- ja kulttuuriministeriön jakamissa tuissa nuorisotyötä tekeville järjestöille. Sleyn, Kansanlähetyksen ja Slefin tukipäätöksestä ilmaisevat eriävän kantansa kokoomuksen, perussuomalaisten, keskustan ja kristillisdemokraattien nuorisojärjestöjen puheenjohtajat.” (www.kotimaa24.fi)

    Tsemppiä Anssille uuden kirjan loppuviilaukseen!

    t: Akusti

  24. Uudet tuulet puhaltavat – mikä vanhassa vikana?
    To 9.2.2012 klo 15.05, uusinta klo 21.15 Yle Radio 1

    ”Torstain kultakuumeessa pureudutaan viime viikkojen poliittisen aktiivisuuden henkis-kulttuurisiin syihin. Mihin halutaan mennä ja mistä oikein ollaan tulossa?

    Viime viikkojen aikana Suomessa on koettu ennennäkemätöntä poliittista aktiivisuutta. Kansalaiset, taiteilijat eturivissä, nousivat estradeille ympäri maan ja halusivat muutosta. Nyt puhaltavat uudet tuulet! Vaihdetaan vanha uuteen ja astutaan uuteen aikaan!
    Mutta mikä on se vanha, joka niin kovasti aiheuttaa harmia? Kultakuumeessa aiheesta keskustelemassa muusikko Anssi Kela, sellotaiteilija ja rock-muusikko Eicca Toppinen sekä Linda Lilja-Hyatt alias Totuustyttö.”

  25. Hyvin tehty!! Olet mies!!

    Jatketaan samalla linjalla!!

  26. …lisäys vielä edelliseen…ei tämä tähän jää!! Tämä on hyvä alkusysäys tulevalle!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.