Keikkarapsa: Terveiset ulapalta

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela + bändi la 11.6.2022 MS Silja Europa, Helsinki-Tallinna

Loppukeväästä Anssi Kelan keikkakalenteriin ilmestyy hyvin lyhyellä varoitusajalla keikka 22 tunnin Helsingistä lähtevälle risteilylle, ja koska laivamatkailu on kivaa ja tältä laivalta pääsee piipahtamaan Tallinnassakin, hankimme tietenkin liput. Jo lauttarannassa ihmettelemme Länsisataman uudessa terminaalissa vellovaa ihmismassaa ja meille selviääkin, että nyt lähtevä laiva tulee olemaan täydempi kuin yksikään risteilylaiva on ollut koronan alkamisesta lähtien. No, eiköhän sinne silti mahdu mukaan.

Tuttuun tapaan käymme heti laivaan tultuamme vilkaisemassa Starlight-yökerhoon, jossa bändin kamoja parhaillaan kasataan lavalle. Poistumme sieltä kuitenkin melkein saman tien, koska meillä on varattuna paikat ihan kohta alkavasta seisovan pöydän kattauksesta. Törmäämme tässä vaiheessa Anttiin ja Mikkoon, jotka ovat vasta matkalla sound checkiin, ja vaihdamme pari sanaa. Buffassa parikin kanssamatkustajaa kiinnittää huomiota fanipaitoihimme ja pääsemme kivasti juttelemaan illan keikasta.

Illan aikana viestittelemme laivalla olevien kavereiden kanssa ja saamme selville, että keikka alkaakin jo klo 23:00 eikä vasta 00:00, kuten olimme luulleet. Oikein hyvä parannus! Käymme tsekkaamassa karaoken ja merimyymälän, ja tapamme aikaa keikan alkua odotellessa. Laivalla meno on melkoisen riehakasta, ja osa täällä liikkuvasta nuoremmasta porukasta alkaa olla jo hyvässä ”keikkakunnossa”. Yökerhossa voi siis olla tänään tiedossa melkoisen railakasta menoa. Lopulta päädymme kaikki jo Starlightiin, jossa risteilyn bailubändi Bilejuna jyskyttää menemään. Kun he alkavat lopetella settiään, siirrymme asemiin etuaidalle odottelemaan keikan alkua. Ehdimme kuitenkin tanssia heidän vauhdikkaan settinsä viimeiset biisit. Oho, tässähän on hiki jo ennen keikan alkua!

Muita katsojia alkaa hakeutua lavan etuaidan tuntumaan vasta noin kymmentä vaille yhdentoista ja kun DJ vaimentaa musiikin ja kertoo, kuka lavalle kohta ilmestyy, myös tanssilattialla bailannut väki siirtyy lavan suuntaan. Raskas esirippu aukeaa ja keikka on saman tien käynnissä Millan myötä, jees! Porukat tiivistävät välejään etuaitaa kohti ja joku runsasmuotoisempi nainen liimaantuu saman tien selkääni. No, ei niin haittaa, hänessä ei ole teräviä kohtia eikä hän pyri aktiivisesti kiilaamaan minua pois etuaidalta, mutta hänen koko keikan ajan noin minuutin välein toistuvat terävät kirkaisunsa ovat aika desibelipitoisia. Tulppia vähän syvemmälle korviin vaan, ja ongelma on korjattu.

Siirrymme kuuntelemaan, mitä mahtaa tapahtua erään puiston laidassa ja kuljetamme radallaan matkaavaa maailmaa käsiämme huojuttamalla. Tässä vaiheessa on jo selvinnyt, että valitsemaltani paikalta kuuluu oikeastaan vain Mikon kitara, mutta näinhän tässä usein käy, kun haluaa eturiviin. Anssin laulu tulee lavan yläsivuilla olevista kaiuttimista ja puhaltaa siis pahasti korkealta ylitseni. Rummut kuuluvat ja Anssin kitarakin joten kuten, mutta laulun lisäksi koskettimet ja basso ovat myös aika hukassa. Kun osaa yhtä lukuun ottamatta kaikki illan kappaleet ulkoa, tämä ei niin haittaa biisien aikana, mutta välispiikit jäävät harmittavasti täysin kuulematta, ellei Mikko malta pitää näppejään irti kitarastaan. Yleensä hän ei malta, koska pitäähän sitä nyt vähän tilutella taustoja Anssin tarinoille.

Tanssimme yhdessä nostalgisten muistojen mukana, manaamme levottomuutta kohottamalla oikeaa nyrkkiä ja iskemällä rintakehäämme, ja revontulet loimuavat tänäkin iltana yllämme. Yleisöstä karjutaan nyt Paranoidia (jännää, Anssi kuulee ilmeisestikin yleisön paljon paremmin kuin minä Anssin) ja Anssi vetäisee siitä näytteeksi lyhyen pätkän, vaikka muu bändi soittaakin jo Ilveksen introa.

Kakkosrivillä selkäni tapana tapahtuu, porukka velloo ja kohta juomaa kaatuu suoraan niskaan. Kun onnistun estämään yhden valokuvaajan (tai videoijan) hyökkäyksen eturiviin kohdallani, hän ja joku hänen kaverinsa ilmestyvät kohta vähän minusta vasemmalle ja jyräävät yhden eturivissä seisseen pienikokoisen katsojan. Siinä syntyy sen verran kähinää, että järkkäri lähtee liikkeelle lavan sivulta, palauttaa kurin tuossa kohdassa yleisöä ja pistää kaikki tällä puolella lavaa olevat katsojat irrottamaan kätensä etuaidasta. Mutta äh, tämä aitahan on just sillä korkeudella, että ellei siitä pidä kiinni, joku takaa tunkija saattaa saada sinut kaatumaan sitä vasten niin, että hampaat ottavat osumaa, ei kiva. Ja vaikka et itse pidä kiinni, kakkosrivissä seisojat kyllä tarttuvat siihen ja tunkevat.

Keikka jatkuu koko ajan, ja aiemmin jyrätty katsoja on onneksi taas omalla paikallaan. Kun kaikki eturiviläiset uskaltavat hetken kuluttua taas tarttua etuaitaan, tunnen, kuinka joku repii minua olkapäästä. No höh, älä tunge! Oho, se on se sama järkkäri, ja hän käskee minua irrottamaan taas otteeni etuaidasta. Mutta kun, siis kun… Äh, ei kannata. Kun järkkäri komentaa kesken keikan, on parempi totella eikä alkaa urputtaa, sillä keikka menee muuten pilalle ja järkkäri saa kuitenkin tahtonsa läpi vaikka selittäisit mitä. Ohjeistus ei näköjään koske nyt ketään muuta, vaan molemmilla sivuillani ja myös takanani roikutaan edelleen etuaidassa kaksin käsin. No mutta okei, pidetään sitten kädet kurissa ja yritetään sinnitellä tässä paikassa muilla tavoin, vaikka hei ihan oikeasti, en minä ollut aikeissa rikkoa tätä mellakka-aitaa tai tarttua lavaa pitkin viilettävään pitkätukkaiseen laulajaan!

Kahden sisaren ajan Anssi on pysynyt enimmäkseen paikoillaan, vaikka välillä vähän leijutaankin, tai ainakin hypitään tasajalkaa, mutta Sut puhallan pois pistää miehen kunnolla liikkeelle, kun pahaa oloa puhallellaan pois niin lavan oikeassa kuin vasemmassakin laidassa, eikä vain keskellä. Anssin ja Mikon yhteinen pieni kitaratuokio muuntuu hetken päästä tutuksi ammattien luetteluksi, ja yleisö bailaa! Nummela johdattelee keikan varsinaisen osan loppuun.

Yleisö taputtaa ja huutelee Anssia. Joku on jo jonkun aikaa toivonut Bemaria, ja joku toinen kaipaa nyt kappaletta Puistossa. Hänen kaverinsa tuntuvat selittävän hänelle, että se taidettiin kuulla jo. Lähdemme ensin tutustumaan tärkeimmän verenkiertoon liittyvän elimen toimintaan ja kun joku taas karjaisee yleisöstä, että ”Anssi, mites se Bemari menee?” hän sanoo, että menisikö se vaikka näin ja istumme taas penkkiin vanhan BMW:n. Loppu energia puretaan sitten Fuck the Wordin myötä, ja samalla puristetaan ulos kaikki se hiki, jota vielä ihomme alta löytyy. Lavalla on pyyhitty kasvoista ja käsistä hikeä jo alkukeikasta, ja täällä yleisön puolellakin on tänä iltana – eikun yönä melkoisen kosteaa.

Kappale päättyy, bändi kumartaa ja Anssi kättelee vielä osan eturivin katsojista ennen kuin hän katoaa lavalta yhtyeensä perässä bäkkärin puolelle ja esirippu vedetään kiinni lavan eteen. DJ pistää saman tien tanssimusaa jyrisemään, joten siirrymme nopeasti ensin lavan sivulle ja sitten aivan salin takaosiin kylmää juomaa noutamaan, paitsi se yksi meistä, joka jää etsimään kadonnutta villapuseroaan. (Se kuulemma päätyi myöhemmin laivan löytötavaroihin ja hän sai sen takaisin seuraavana päivänä). Bändi livahtaa kohta tiehensä, ja moikkaamme heitä nopeasti ennen kuin haemme itsellemme käytävältä sopivan tuoliryhmän ja jäämme juttelemaan, kuten tapana on. Keikkatunnelmat on tosiaan parasta ensin purkaa porukalla, jotta sitten hyttiin päästessään olisi helpompaa rauhoittua nukkumaan.

Johan oli riehakas laivakeikka! Odotin tästä illasta paljon rauhallisempaa verrattuna viikon takaisen medisiinarien risteilyyn, mutta minun kohdallani yleisössä sattuikin tällä kertaa olemaan sen verran levottomia katselijoita, että siinä oli tosiaan aika lailla enemmän tönimistä kuin viikko sitten. Hmm, pitäisikö alkaa miettiä, jos ei lähtisikään aina mukaan tällaisille laivakeikoille, vaan keskittyisi enemmän maissa tapahtuvaan keikkailuun? No oikeasti, ei mitään hätää, sillä kaikki tällaiset ajatukset tietenkin unohtuvat taas ennen seuraavaa laivakeikkaa! Sellaisia ei ole nyt kalenterissa, joten aletaanpa suunnata vähitellen katse kohti kesäfestareita. Ja onhan täällä näköjään tulossa pari muutakin kivalta kuulostavaa keikkaa, katsotaanpa miten ne mahtaisivat sopia kalenteriini…

Settilista

Milla
Puistossa
Nostalgiaa
Levoton tyttö
Revontulet
(Paranoid, Black Sabbath cover)
Ilves
Kaksi sisarta
Sut puhallan pois
1972
Nummela

Miten sydämet toimii?
Mikan faijan BMW
Fuck the World (Pyhimys cover)

Kommentit

  1. Hei!

    Sinulla on keikkakalenterissa väärä päivämäärä:
    15.06.2022 TURKU, Logomon terassikesä

    Pitäisi olla 15.07.2022.
    Ole hyvä ja korjaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.