Keikkarapsa: Kanssasi keskipenkillä

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Pave Maijasen soittokirja -konsertti la 3.9.2022 Huvilateltta, Helsinki

Pave Maijanen olisi täyttänyt tänään 72 vuotta, mutta hän valitettavasti menehtyi jo puolisentoista vuotta sitten vaikeaan sairauteen. Pavea on siitä lähtien muisteltu eri tavoin, ja nyt yksi perinteisen Helsingin juhlaviikot -tapahtuman keikoista Tokoinrannan Huvilateltassa on omistettu Paven muistolle. Katsotaanpa, mitä tästä tapahtumasta kerrotaan näin ennalta, sillä sehän voisi olla kiinnostava.

Arttu Takalon (vibrafoni) ja Varre Vartiaisen (kitara) johtama jazzhenkinen bändi jousineen ja puhaltajineen tarjoaa tällä keikalla taustat, ja kappaleita esittämään he ovat kutsuneet viisi aika lailla erityyppistä laulusolistia eli vahvasti jazzpohjalta ponnistavan Kadi Vijan, eri tyylejä popista tangoon kokeilleen upeaäänisen Yonan, laulutaitoisen yhteiskunta-aktiivin ja räppärin Palefacen, rajummanpuoleisen rokkiäijän Tokelan sekä suomeksi esitetyn popin ja rokin maailmassa jo kolme vuosikymmentä seikkailleen Anssi Kelan.

Liput hankitaan ajoissa, ja nyt syyskuun alussa suuntaamme kohti Huvilatelttaa. Kesä on ollut lämmin, mutta sää taittui syksyiseksi vajaa viikko sitten, joten pyrimme kyselemään vinkkejä kavereilta, jotka ovat aiemmin käyneet Huvilateltan tapahtumissa ja haalimme melkoisen kasan vaatteita mukaamme. Porteilla jonottaessamme on kuitenkin vielä mukavan lämmin, ja kuuntelemme soundcheckiä teltasta. Tutun oloinen mustiin pukeutuva pitkätukkainen mies vilahtaa ohitsemme siinä seistessämme, sillä Anssilla on ollut juuri jonkun opiskelijatapahtuman keikka Suvilahdessa, ja hän tulee nyt suoraan sieltä tänne Töölönlahden rannalle.

Kun portit avataan, marssimme varaamaan hyvät paikat teltan sisältä ja kulutamme sitten aikaa seurustellen kavereiden kanssa ja noutaen juomia ulkoa. Laaja, 1300-paikkainen teltta on katettu, mutta sivuseinistään osin vain ohuiden verhojen eristämä. Tänne ei tuule, mutta ilma täällä on samanlämpöistä kuin ulkonakin, eli reilusti alle 10-asteista. Kaikki vaatteet on syytä vetää niskaan nyt. Oikean kunnon konsertin tapaan täällä on kumiseva gongi (tai no joku nauhoitus sellaisesta), joka kertoo, kun keikan alku alkaa lähestyä. Kun alkuun on enää vain muutama minuutti, asetumme paikoillemme jännittyneinä.

Taustanauhalta soi nyt Pave Maijasen tulkinta kappaleesta Lilja, ruusu ja kirsikkapuu (alun perin kansanlaulu Scarborough Fair), jonka Simon & Garfunkel tekivät tunnetuksi 1960-luvulla), ja kynttilää kantava tanssija liikehtii pääosin pimeällä lavalla. Hän asettaa lopuksi kynttilän lavan sivulla olevan soutuveneen keulaan, ja tuosta tulee välittömästi mielikuvia sekä Lähtisitkö-kappaleen sanoituksesta että itse Pavesta, joka haastattelujen mukaan piti soutamisesta.

Nyt paikoilleen asettuneet puhaltajat (Timo Lassy, saksofoni ja Jukka Eskola, trumpetti) päräyttävät ilmoille sellaiset soinnut, että kaulalla roikkuneet korvatulpat nostellaan kiireesti esiin, ja varsinainen konsertti käynnistyy. Ensimmäistä kappaletta en onnistu tunnistamaan, sillä sen verran persoonallisia nämä Varre Vartiaisen sovitukset ovat, mutta toinen on Pidä huolta. Kovin jazzillista menoa, kuten Huvilateltan ja juhlaviikkojen perinteisiin kuuluukin.

Nyt kutsutaan ensimmäinen laulusolisti esiin, ja hän on Paleface. Mies pitää lyhyen puheen rauhaa rakastaneesta Pavesta ja Ukrainan sodasta, ja hänen kappaleensa on sodanvastainen Rauha maas. Paleface kiittää ja poistuu lavalta. Kas, vieraat eivät esitäkään omia kappaleitaan putkeen vaan yksi kerrallaan, mitenköhän tämä keikka etenee tämän jälkeen? Minulle entuudestaan tuntematon Kadi Vija tulkitsee nyt kappaleen Yhtenä yönä. Oikein kaunis ääni on tällä nuorella naisella.

Kadi poistuu, ja seuraava vieras on Anssi Kela. Mikä mahtaa olla hänelle osoitettu kappale? Kun Anssi pyytää bändiä odottamaan hetken ja kertoo tarinan muutaman vuoden takaisesta viestinvaihdostaan Paven kanssa koskien seuraavaa biisiä, tajuankin että artistit ovat aika varmasti itse saaneet vaikuttaa ainakin osaan kappalevalinnoistaan, sillä ei tämä täydellinen, mutta vähäiselle huomiolle jäänyt popkappale Halpaa bensaa muuten olisi tähän settiin päätynyt.

Anssi poistuu verhon taakse ja tilalle tulee iloinen Yona. Ai että hänen äänensä kuulostaa kivalta hänen tulkitessaan Pavea! Paleface palaa nyt lavalle, kertoo pitkän äijätarinan Pavesta ja sananmuunnoksista, sekä Paven, Jukka Virtasen ja Vesa-Matti Loirin triosta. Riemukkaassa Tanssivat kengät -tulkinnassa nostellaan näytille milloin Palefacen omia lenkkareita, milloin taustabändin jäsenten kenkiä.

Jano on Paven tunnetuimpia ja kauneimpia kappaleita, ja sen tulevat meille tulkitsemaan Yona ja Anssi. Kovasta esiintyjäkaartista huolimatta tämä on illan ainoa duetto, ja oih, miten upea sellainen, kun kaksi äänenkäytön mestaria kohtaavat tällä tavoin. Tämän duon näkisi mielellään lavalla yhdessä toistekin. Yona katoaa kulisseihin ja Anssikin yrittää häipyä perässä, mutta onneksi Arttu Takalo pysäyttää hänet ja muistuttaa, että ensimmäisen puoliajan viimeinen kappale on Pidä huolta, joka on nakitettu Anssille.

Puoliajalla pompataan porukalla pystyyn, sillä nämä tuolit eivät ole mukavimmat mahdolliset ja sopivasti liikkumalla tulee myös lämmin. Iso osa muusta yleisöstä käy ulkona hakemassa juotavaa, purtavaa tai wc-palveluita, mutta me keskitymme taas juttelemiseen ja lavalla olevan soutuveneen puolikkaan tutkimiseen. Veneen takana olevasta kankaiden raosta näkee vilauksen bäkkäristä. Toivottavasti esiintyjillä on siellä jotain lämmittimiä.

Gongi kutsuu kohta toiselle puoliajalle, ja alamme asettua taas penkeillemme. Bändi käynnistää tämän osan keikasta taas instrumentaalikappaleella, jonka jälkeen seuraa hartaasti odotettu hetki, josta olimme saaneet vihiä jostain harjoituksista tihkuneista somepätkistä: Anssi Kela ja Ikävä. Suurin osa bändistä poistuu, ja vain jousisektio ja vibrafonisti jäävät lavalle tukemaan falsetissa laulavaa, lavan pintaan saakka kumartuvaa Anssia. Huh huh! No nyt on kaunista ja niin herkkää, pelkästään tämän yhden esityksen takia tänne kannatti tulla!

Kadin hieno Ai ai ai menee vähän ohitse äskeistä Ikävää sulatellessa, mutta jo Yonan Elämän nälän aikana aistit ovat taas valmiit ottamaan vastaan lisää hienoja tulkintoija mestari Maijasen tuotannosta. Ja eikun tunnelmasta toiseen, ja cover-kappaleiden pariin. Pavehan toimi basistina 1970-luvulla sekä Dave Lindholmin Rock’n’Roll Bandissa että Albert Järvisen Royalsissa, molemmat lyhytikäisiksi jääneitä superkokoonpanoja, ja jälkimmäisessä hän oli myös laulusolisti. Näissä Pave sai olla kunnon rokkiäijä, ja levyjen hienot bassokuviot kestävät hyvin kuuntelua. Ja kuka olisikaan sen parempi rokkari näitä vetämään kuin Melrosen nokkamies, laulaja ja kitaristi Tokela?

Tokela tulee lavalle kitaroineen, etsii hetken oikeita piuhoja ja kytkeytyy sitten vahvistimeen kertoillen meille samalla siitä, kuinka hän ei ole oikea henkilö esittämään Paven laajaa suomenkielistä tuotantoa, ja kuinka seuraavat englanniksi vedettävät biisit passaavat paremmin. Little Feat -yhtyeen Teenage Nervous Breakdown kuului Royalsin ohjelmistoon, mutta löytyi jo Järvisen soololevyltä Ride On. Kivaa, tätä en ole kuulutkaan varmaan sitten 70-luvun! Ja toinen kappale on tietenkin ikoninen I’m Gonna Roll, ja johan lähtee! Bändi on karsinut ”jalommat” soittimet pois ja nyt mennään pelkillä perussoittimilla, eikä näihin kappaleisiin muuta tietenkään edes kuulu. Ai jai, rakastan!

Tätä olisi kuunnellut enemmänkin, mutta Tokelan on aika siirtyä bäkkärille ja Kadi jatkaa kauniilla balladilla Hän tulee mun sänkyyn. Kadi jää sen jälkeen lavalle, ja Yona, Anssi ja Paleface liittyvät hänen seuraansa. Nelikko esittää varmaan tunnetuimman Paven kappaleen Lähtisitkö. Mainiota yhteislaulua, johon yleisökin saa yhtyä, ja kuunnelkaapa, kuinka Anssi vetää upeasti nuo korkeat väliosat. Kyllä kelpaa laulaa, kun on ääni, jonka hallitsee tuolla tavoin ilman autotuneja tai muita kommervenkkejä!

Nyt kaikki poistuvat lavalta, ja tanssija liihottelee pimennetyllä lavalla puhaltaen lopulta kynttilän sammuksiin. Oliko se nyt siinä? Ei kai? Huvilateltan lattiasta irtoaa kiva jyminä kun sitä polkee, ja tästä yleisöstä lähtee myös mahtava, rytmikäs taputus, jolla porukat saadaan kohta kutsuttua takaisin lavalle. Sama nelikko esittää nyt kappaleen Kaikki nämä vuodet ja vaikka Tokelaakin houkutellaan yhtymään mukaan, hän ei ota mikrofonia vaan tyytyy tanssimaan lavan sivulla. Tämän jälkeen esiintyjät kumartavat ja osoittavat kiitoksensa paitsi yleisölle, myös tuonne jonnekin korkeuksiin, ja koska on Paven syntymäpäivä, me kaikki teltassa laulamme vielä Palefacen johdolla hänelle onnittelulaulun.

Olipas tosiaan ainutlaatuinen ja hieno musiikkikokemus. Paven musiikki on päällisin puolin tietenkin tuttua, mutta tuolla sain kuulla pari minulle entuudestaan vierasta kappaletta, ja sain nähdä muusikoita, joista kaikkia en ollut ennen käynyt kuuntelemassa. Ensi kerralla mukaan voisi ottaa vaikka viltin, että tarkenee, mutta lämpötilaa lukuun ottamatta paikka oli kyllä tällaiselle keikalle oikein sopiva. Kiitos illan esiintyjille, ja kiitos Pave Maijanen musiikistasi.

Settilista

Aloitustanssi Lilja, ruusu ja kirsikkapuu
Joku instrumentaali
Pidä huolta (instrumentaali)
Rauha maas (Paleface)
Yhtenä yönä (Kadi Vija)
Halpaa bensaa (Anssi Kela)
Ota yö pois (Yona)
Tanssivat kengät (Paleface)
Jano (Yona & Anssi Kela)
Pidä huolta (Anssi Kela)

(väliaika)

Lähtisitkö (instrumentaali)
Ikävä (Anssi Kela)
Ai ai ai (Kadi Vija)
Elämän nälkä (Yona)
Teenage Nervous Breakdown (Little Feat, Tokela)
I’m Gonna Roll (Dave Lindholm, Tokela)
Hän tulee mun sänkyyn (Kadi Vija)
Lähtisitkö (Kadi, Yona, Anssi, Paleface)

Kaikki nämä vuodet (Kadi, Yona, Anssi, Paleface)
Paljon onnea Pave (kaikki)

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.