Jatkoa edellisestä numerosta. Luitko jo alkuosan?

On helteinen maanantai-iltapäivä 4.8.2003 ja Anssin 1972-video on vielä aivan kesken. Aamupäivä on kuvattu koululla ja kuvaustiimin karavaani matkaa nyt kohti päivän toista kuvauspaikkaa Vantaalla…

PARKKIPAIKKA

Vantaanportin lähistöllä oleva Retail Park -niminen alue sijaitsee Kehä III:n ja sen eteläpuolisen Antaksentien välimaastossa. Käytännössä paikka on erilaisten suurten kauppojen ympäröimä laaja yhteinen parkkialue. Parkkipaikan itä-pohjois-pää on rajattu kelta-puna-raitaisella nauhalla ja näin varattu musiikkivideon tekoa varten. Täällä on tarkoitus kuvata bändin soittoa.

Klo 17.48 Anssi on juuri tempaistu Idols-ohjelman kuvausryhmän tentattavaksi ja istuskelee nurmikolla. Stadiumin lämpimän aurinkoiselle seinustalle saapuu koko ajan lisää väkeä, mm. kuvaajien sininen pakettiauto ja generaattoriauto, josta saadaan sähkö koko touhulle. Sami ja Ville katselevat etäämpänä aluetta mietteliään näköisinä ja osoittelevat käsillään. Bändin eli Lemonaattoreiden pitäisi periaatteessa saapua paikalle milloin tahansa, alun perin arvioitu aika oli 17.30. Heillä on ollut edellisenä päivänä keikka Ankkarockissa, joten matkan ei periaatteessa pitäisi olla pitkä…

Klo 18.18 Kaluston kokoaminen alkaa. Paikka vaikuttaa sopivasti vinoutuneelta; Kehä III:n takana on epäilyttävän vino koivu ja parkkipaikalla vino lyhtypylväs. Parkkipaikan reunaan pystytetään iso kameran nostokurki ”bull crane” (eli kraana) ja sen raiteet, ohjaajankoppi, äänentoistolaitteet ja valaistuksen optimointiin tarkoitettuja ”reflejä”. Sami kertoo, että tässä on elokuva-ammattilaisia työn touhussa.

Klo 18.30 Suurehko valkea pakettiauto kaartaa kuvausalueelle. Ratin takana näkyy olevan Kelly Ketonen. Paikallaolijat seuraavat kun auto pysähtyy. Etuovi aukeaa, tyhjä olutpullo putoaa asfaltille ja Lasse Kurki loikkaa ulos: ”Eihän me olla paljon myöhässä?” Bändi on saapunut paikalle! Antti Karisalmi kertoo, että he kävivät syömässä kanahampurilaiset.

Klo 18.40 Bändin auto ajetaan soittopaikalle ja takaovien auettua ensimmäinen iso laatikko heitetään rämähtäen ulos. Vuorossa on siis soitinten purku ja hajotus. (Kyseisessä laatikossa oli kuulemma pelkkää rautaa.) Kelly purkaa ja Lasse testaa Antin vaaleansinistä Burns-kitaraa. Taustalla näkyvän punaisen pakettiauton takaovet ovat auki sen merkkinä, että sieltä saa hakea päivällistä. Tarjolla on mm. pastasalaattia, nachoja ja salsaa, leipää ja leivän päällysteitä, banaaneja ja juotavaa. Ja Anssi tietysti saapastelee lähistöllä…

Klo 19.10 Bändin pojat joutuvat yksitellen meikattaviksi. Maskeerauspaikkana toimii samaisen ruoka-auton nokka. Tässä käsittelyssä Ripa Eskolinin poski.

Klo 19.12 Samaan aikaan bändin kamat alkavat olla kasassa. Kuvauspaikalla testataan äänentoistolaitteita ja volyymit ovat ainakin kaakossa! 1972 raikaa parkkipaikan ilta-auringossa ja Kelly rummuttaa musiikin tahdissa. Tälle varsin idylliselle paikalle on kehkeytymässä kunnon juhlatunnelma!

Sami asettelee vihreitä taustalle tulevia ostoskärryjä strategisesti oikeisiin paikkoihin ja lavastaja viipottaa parkkipaikan poikki keräämänsä kelta-puna-raidallinen nauhavyyhti perässään.

Klo 19.20 Ohjaaja ilmoittaa, että kuvaus alkaa pian ”ennen kuin Vantaa menee kiinni”.

Klo 19.24 Antin meikki on jo viimeistelty, mutta hiukset kaipaavat basistin mielestä vielä jotain. Varsin aristokraattinen ilmestys.

Klo 19.26 Sami antaa ohjeita lähtökuoppiin asettuneelle bändille. Lemonatorin kitaramiehet suunnittelevat soittavansa 1972:n sijasta Broken Recordia, koska kukaan ei kuitenkaan huomaisi eroa, ja jos huomaa niin sellaiset tyypit ovatkin vain keskittyneet hakemaan virheitä.

Muutaman minuutin päästä kuvaus on vihdoinkin valmis alkamaan. Ohjaaja piiloutuu auringolta varjostettuun koppiinsa ja Ville huutaa käsikirjoituksen mukaan bändille oikean kohdan biisistä ja kuvaustiimille halutun kuvan koon, onko se laaja kokokuva, puolikuva, puolilähikuva, lähikuva vai jotain muuta. Ensin kuvataan rumpufilli ja Ripan veivausta instrumentaalivälissä ja soolossa.

Klo 19.47 ”Ikkunasta vaatteitani leeentäää” Tästä otetaan ainakin käsikirjoituksen mukaan lähikuvaa. Bändi purnaa liian lyhyistä otoksista, joiden aikana ei ehdi päästä kunnon tunnelmaan. Meno vaikuttaa kuitenkin erittäin hyväntuuliselta.

Klo 19.56 Vuorossa on biisin huikean C-osan kuvaus. Kuvaajia ohjeistetaan aloittamaan kuvaaminen alhaalla ja sitten nousemaan mahdollisimman nopeasti ”nii helvetin korkeelle”, jolloin kuvakulma laajenee. Kuvaajilla olisi kuulemma hyvä olla turvavyöt. Musiikki soimaan ja kuvaus! ”Enkä minä ainakaan, mistään tiedä paskaakaan, eilen kun kotiin palasin, avain ei sovi lukkoihin…”

Klo 20.00 Bändi viettää lyhyttä taukoa otosten välillä. ”Okei! Ja bändi valmis?” Bändistä hihkaistaan takaisin: ”Mikä biisi?!”

Klo 20.14 Odottamaton viive. Ripan kitara vaatii teippiä (kitaran piuhan pituus on todettu rajalliseksi) ja lavastaja tarjoaa auttavan roudarinteippinsä. Lasse testaa piuhansa pituutta. Kellykin on lähtenyt jaloittelemaan. Todetaan, että kuvauspaikan päälle on tullut varjo auringon ollessa jo kovin alhaalla, joten päätetään pitää varjon mittainen tauko ja jatkaa aurinkoisemmissa merkeissä.

Bändi parkkeeraa itsensä ilta-aurinkoon ruokatarjoiluauton viereen asfaltille. Kelly käy leikkimässä lieskakuvioidulla formulakypärällä ja istahtaa sitten bändin seuraan. Anssi alkaa kertoa jotain hauskaa tarinaa, joka pärinäefekteistä päätellen liittyy jotenkin autoiluun.

Hetki tämän jälkeen jostain ilmaantuu paikalle kaksi pikkutyttöä, jotka haluavat Anssin nimmarin. Lemonaattorit nauravat kippurassa. Ruoka- ja lepotauko päättyy puoli yhdeksän maissa ja bändi palailee takaisin asemiinsa.

Klo 20.39 Viimeistä kertosäettä viedään. Ohjaajat haluavat suuria liikeitä – tämän on tarkoitus olla koko jutun huipentuma! Pian Ripan piuhat lentelevät. ”Älkää astuko mun piuhan päälle!” Lasse saa sanottua, ettei ole aikoihin nauranut niin paljon kuin Ripalle ja hänen lenteleville piuhoilleen.

Klo 20.43 Valaisija Jukka ilmoittaa, että valoa riittää enää 10-15 minuutiksi. Aurinko menee mailleen uhkaavan nopeasti.

Klo 20.46 Kun luonto kutsuu, silloin on pidettävä tauko. Ripa kirmaa lähimmän pensaston taakse kuselle. Bändillä on erittäin hauskaa. Antti kommentoi myöhemmin tilanteen näyttäneen niin hölmölle, ettei siitä tarvinnutkaan ottaa kuvaa.

Hilpeä bändi ryhmittyy lähtömuodostelmaan ennen ”meidän piti muuttaa maailmaa” -kohtaa. Musiikin alkaessa soida muodostelma hajoaa nopeasti ja siitä tuskin jää paljoa jäljelle lopulliseen videoon. ”Ja sama uudestaan!”

Joku huutaa: ”Aurinko laskee, jatketaan kuun valossa!” Lounaistaivaalta on nousemassa puolikas kuu. (Auringon virallinen laskuaika 21.45.)

Klo 20.54 Kuvaus seis. Bändin osuus on ohi. Kellyn risat rumpukapulat lentävät kaaressa nurmikolle. Jäljellä on enää videon loppukohtaus.

Bändi alkaa pakata kamojaan takaisin autoon ja ottaa olutpullonsakin mukaan. Anssi tuo näytille läjän vanhoja koulukuviaan, joissa on toinen toistaan pidempiä hiusmalleja. Vaatetus näyttää olleen aika tummaa jo tuolloin.

Antti ja Burnsit. Lasse määrittelee laskevan auringon kajo takanaan poseeraavan vakavan mutta ylpeän omistajan varsin ”intialaiseksi”, mikä aiheuttaa naurunremakan. Sen jälkeen kuvattava vakavoituu taas ja tilanne ikuistetaan filmille.

Kun kamppeet ovat autossa, Karisalmi suunnittelee vielä mahdollisimman kallista loppukohtausta videolle. Hänellä on suuria visioita helikoptereista ja siitä kuinka koko ostoskeskus muuttuu tulimereksi. Sitten hän toteaa myöhästyvänsä illan elokuvan katsomisesta. Pojat kipuavat auton kyytiin ja bändi poistuu paikalta klo 21.21. Anssi poistuu hakemaan pientä purtavaa.

Klo 21.33 Hämärä on jo laskeutunut tyhjän parkkipaikan ylle. Loppukohtaukseen oli tarkoitus kuvata Anssi kävelemässä kitaroineen kohti auringonlaskua, mutta olosuhteiden pakosta täytyy turvautua keinovaloon, josta yritetään suodattaa mahdollisimman aurinkomaista.

Tähän kohtaukseen tarvitaan yksi Anssin vanha koulukuva, käyttöön otettu otos on Anssin mukaan vuodelta 1989, lukion ekaluokalta. Videon on tarkoitus päättyä tähän asfaltilla makaavaan kuvaan. Ongelmana tuntuu olevan, että kuvasta on vaikea erottaa onko siinä tyttö vai poika. Anssi sanoo ymmärtävänsä ongelman. Tilannetta korjaamaan huudetaan paikalle lavastaja, joka hakee roudarinteippinsä ja maassa mahallaan maaten yrittää tasapainottaa kuvan teipin avulla hyvään kulmaan. Lavastajan terveiset: ”Hankkikaa kunnon ammatti.” Lopputulos on kuitenkin erittäin hyvä, kuten kuvasta näkyy. Kengät ja varjo kuuluvat levylaulajalle.

Klo 21.40 Suurin osa päivän aikana kuvatuista kohtauksista kelpasi heti ensimmäisellä otoksella. Loppukohtaus tekee kuitenkin poikkeuksen tähän sääntöön. Kuvaajalla on haastetta pitää kuva tarkkana, kun pelataan nopeasti vaihtuvilla etäisyyksillä keinovalossa ja säädöt tehdään manuaalisesti. Ensin kuvassa näkyvät kengät, sitten poispäin kävelevän Anssin varjo ja lopuksi kamera kohdennetaan valokuvaan. Yksi valokuva ja niin paljon väkeä!

Kohtausta harjoitellaan ahkerasti ennen kuvaamista. Sami antaa kuvan vieressä seisovalle Anssille lähtökomennon ja Anssi tekee työtä käskettyä ja kävelee lamppujen loisteessa muutamia metrejä eteenpäin palatakseen jälleen takaisin ja tehdäkseen saman uudestaan. Loppukohtaus kuvataan useaan kertaan ja Anssi saa taas kävellä edestakaisin… Ohjaajan mukaan tiimi ei tee kompromisseja.

Klo 21.58 ”Purku!” huutaa ohjaaja. Videon materiaali on nyt purkissa. Kuvausryhmän pitkä päivä jatkuu tavaroiden kasaamisella ja viemisellä sinne mistä ne aamulla haettiinkin, eli työtä riittää vielä ainakin tunniksi. Anssi ja Sami keskustelevat ja molemmat vaikuttavat oikein tyytyväisiltä päivän aikaansaannoksiin. Tästä tulee vielä hieno video!

1972-videon ”making of” -dokumentoinnista vastasi Mari, joka varsinaisen väijymisensä ohessa mm. satunnaisesti tarjoili juomia, viskeli valokuvia ja arvioi basistin meikin peittävyyttä.

Videopäiväkirjan kuvat löytyvät suurempina versioina harhaa.comin galleriasta.

Mari Lehmonen, Harhaa.com