Forum 2002-2013
5.10.2005 5:28
Minkälaista oli ekaa kertaa Anssin keikalla?
Täällä Foorumilla on paljon ihmisiä, jotka on käyneet monilla ja monilla Anssin keikoilla (jutuista päätellen), mutta olisi kiva kuulla, minkälaista teidän mielestänne oli olla ekalla keikalla sillon joskus? Oliko se jotenkin erilaista kuin myöhemmillä keikoilla? Kysyn tätä yleisestä mielenkiinnosta ja siksi, että vaikka olen Anssin levyjä kuunnellut monta vuotta, en ole koskaan ollut keikalla, vaan menossa ekaa kertaa nyt marraskuussa...
Kirjotelkaa kommentteja! :D
Kirjotelkaa kommentteja! :D
5.10.2005 7:08
Toukokuun alkupuoli (muistaakseni 9.päivä) 2001, Tavastia, Helsinki.
Näin bändin tv:ssä maaliskuussa livenä Jyrkissä (MTV3) ja tiesin heti, että tästä minä pidän. Etenkin kaksi rumpalia, Ville&Jani, tekivät vaikutuksen. Isäni on rumpali (pojasta tuli palikka), joten kahden rumpalin näkeminen samaan aikaan samassa bändissä oli jotain mieletöntä. Olin itse samaan aikaan rautatieasemalla tauolla ja lähdin pikaisesti etsimään levyä lähikaupoista. Sitä ei aluksi löytynyt Helsingin keskustan liikkeistä, koska se oli loppuunmyyty. Lähimmäin sain Erottajan Free Record Shopista. Kävelin Lasipalatsille, jossa hetki sitten tv:ssä ollut bändi roudaili kamojaan pieneen pakettiautoon. Kerroin samantien nähneeni heidät juuri tv:ssä ja ettei levyä meinaa saada mistään, koska se on loppuunmyyty. Tästä nousi pieni ilonpito bändiläisten kesken - "eikä, oikeesti, hei levyä ei löydy kaupoista kun se on loppuunmyyty!!!" Se hetki on jäänyt enemmän kuin hyvin mieleen. Tapasin Anssin tällöin ensi kertaa. Juttelimme hetken ja sovimme, että Tavastialla nähdään. Levyyn pyysin nimmarin. Tämä Jyrkin tv-esiintyminen taisi olla bändin ensimmäinen tv-juttu. Sen jälkeen ulkopuolella oli vain yksi VR:n konduktöörin työasuun pukeutunut mies. No, jostain se on aloitettava. Mukavaksi muistoksi se on jäänyt ainakin minulle.
Mutta siihen keikkaan... Maaliskuun jälkeen olin pari kuukautta hehkuttanut kavereille tästä bändistä ja suosittelut keikalle lähtemistä. Kun toukokuu koitti mukanani oli yksi ystäväni. Keikasta on jo sen verran aikaa, että en muista esim. soittolistaa. Kaksi sisarta taisi olla kuitenkin aloituskappale, kuten hyvin usein sen jälkeisilläkin keikoilla. Niitä keikkoja nimittäin alkoi tulla. Hurahdin täysin biiseihin, niiden tarinoihin ja bändin jalat maassa asenteeseen. Ei Suomessa mitään diivailua tarvitakaan. Bändi tekee työtään, kuten minä tuolla junaillessani pitkin poikin Suomea. Tietenkin tuplasetin ensimmäisen kerran kuuleminen omin korvin paikan päällä oli piste iin (hmm, aasinsilta - Ii on nykyinen kotikuntani) ...päälle.
Keikkoja alkoi kertymään bändille ja minulle niiden seuraamisia tasaiseen tahtiin. Ihan kaikille en ole mukaan päässyt, mutta yli 50 niitä on tullut nähdyksi. Helsinki... Turku... Tampere... Savonlinna... Oulu... m/s Cinderella ja moni muu. Viime aikoina vähän vähemmän, mutta eipä niitä ole tullut bändillekään.
Kohta se taas alkaa. Anssille ja bändiläisille toivotan mukavia ja turvallisia keikkomatkoja. Miten ois "Lapin rundi tammikuussa"? Kahvit pistän koko porukalle Iin Shellillä, jos ilmoitatte ajoissa milloin tulette.
Näin bändin tv:ssä maaliskuussa livenä Jyrkissä (MTV3) ja tiesin heti, että tästä minä pidän. Etenkin kaksi rumpalia, Ville&Jani, tekivät vaikutuksen. Isäni on rumpali (pojasta tuli palikka), joten kahden rumpalin näkeminen samaan aikaan samassa bändissä oli jotain mieletöntä. Olin itse samaan aikaan rautatieasemalla tauolla ja lähdin pikaisesti etsimään levyä lähikaupoista. Sitä ei aluksi löytynyt Helsingin keskustan liikkeistä, koska se oli loppuunmyyty. Lähimmäin sain Erottajan Free Record Shopista. Kävelin Lasipalatsille, jossa hetki sitten tv:ssä ollut bändi roudaili kamojaan pieneen pakettiautoon. Kerroin samantien nähneeni heidät juuri tv:ssä ja ettei levyä meinaa saada mistään, koska se on loppuunmyyty. Tästä nousi pieni ilonpito bändiläisten kesken - "eikä, oikeesti, hei levyä ei löydy kaupoista kun se on loppuunmyyty!!!" Se hetki on jäänyt enemmän kuin hyvin mieleen. Tapasin Anssin tällöin ensi kertaa. Juttelimme hetken ja sovimme, että Tavastialla nähdään. Levyyn pyysin nimmarin. Tämä Jyrkin tv-esiintyminen taisi olla bändin ensimmäinen tv-juttu. Sen jälkeen ulkopuolella oli vain yksi VR:n konduktöörin työasuun pukeutunut mies. No, jostain se on aloitettava. Mukavaksi muistoksi se on jäänyt ainakin minulle.
Mutta siihen keikkaan... Maaliskuun jälkeen olin pari kuukautta hehkuttanut kavereille tästä bändistä ja suosittelut keikalle lähtemistä. Kun toukokuu koitti mukanani oli yksi ystäväni. Keikasta on jo sen verran aikaa, että en muista esim. soittolistaa. Kaksi sisarta taisi olla kuitenkin aloituskappale, kuten hyvin usein sen jälkeisilläkin keikoilla. Niitä keikkoja nimittäin alkoi tulla. Hurahdin täysin biiseihin, niiden tarinoihin ja bändin jalat maassa asenteeseen. Ei Suomessa mitään diivailua tarvitakaan. Bändi tekee työtään, kuten minä tuolla junaillessani pitkin poikin Suomea. Tietenkin tuplasetin ensimmäisen kerran kuuleminen omin korvin paikan päällä oli piste iin (hmm, aasinsilta - Ii on nykyinen kotikuntani) ...päälle.
Keikkoja alkoi kertymään bändille ja minulle niiden seuraamisia tasaiseen tahtiin. Ihan kaikille en ole mukaan päässyt, mutta yli 50 niitä on tullut nähdyksi. Helsinki... Turku... Tampere... Savonlinna... Oulu... m/s Cinderella ja moni muu. Viime aikoina vähän vähemmän, mutta eipä niitä ole tullut bändillekään.
Kohta se taas alkaa. Anssille ja bändiläisille toivotan mukavia ja turvallisia keikkomatkoja. Miten ois "Lapin rundi tammikuussa"? Kahvit pistän koko porukalle Iin Shellillä, jos ilmoitatte ajoissa milloin tulette.
5.10.2005 13:20
Väkisinkin alkaa naurattamaan, kun alan muistella sitä ekaa keikkaa joka oli täällä Jyväskylässä Paviljongissa torstaina 4.4.2002.
Pääsin koulusta joskus puol kolmelta ja olin kotona kolmen aikaan, yritin syödä vähän jotain, mutta kun keikka jännitti niin paljon, niin eihän se ruoka maistunut. No siinä sitten häsläsin kaikkee ennen keikkaa, enkä jännitykseltäni muistanut syödä mitään ennenkun lähdin. Mä ja mun kaveri oltiin Paviljongilla kuudelta (keikka alko seittämältä).
Kyllähän se oli kauheeta jännittämistä koko ajan, kyllä se jännitys pikkuhiljaa hävis kun keikka lähti käyntiin.
Ja tietysti siitä jännittämisestä ja siitä, ettei ollut syönyt mitään, niin tuli tietysti hirvee päänsärky ja siitä johtuen hirveen huono-olo. Ei ne kyllä häirinnyt, kun vasta sitten kun keikka loppu ja piti tietysti jonottaa nimmaria.
Olin sillee oksennus kurkussa, valmiina meneen vessaan tarpeen vaatiessa, mutta nimmarihan piti tietysti hakea! Ja sitten kun kaikki jotka keikalla oli ollut, siis koko täysi salillinen jäi odottamaan, että Anssi tulisi jakamaan nimmareita, niin voitte vaan kuvitella kuinka kuuma siellä aulassa oli, kun kaikki oli tiiviisti pakkautunut sinne. Ja sitten kun Anssi saapui, niin mikä ryntäys ja hälinä alkoi. Ihmiset vaan tunki ja änkes väkisin eteenpäin ja ne pienimmät jotka oli siinä narikkapöydän edessä (Anssi siis jakoi siinä niitä nimmareita) kirjaimellisesti litisty siihen väliin. Se mikä lie valvoja ukkeli joutu sanomaan useampaan otteeseen, että kaikki pari askelta taaksepäin, että nää pienimmät litistyy tähän väliin.
Kyllähän minäkin sain sen nimmarin ja kotiin päästyäni piti tietysti heti esitellä hienoa nimmaria äitille.
:wink:
Nyt toi päänsärky, huono-olo juttu vaan naurattaa, opinpahan ainakin syömään edes jotain ennen keikalle lähtöä, ettei vaan käy tollee enää uudelleen...
Kaikenkaikkiaan keikka oli hyvä, hauskuutta riitti ja mukavaa oli. Ja näin jälkeen päin tota keikkaa on hauska muistella, kun siihen liittyy kaikkee muutakin hauskaa... Mutta ainahan kaikilta keikoilta muistaa kaikkia muitakin hauskoja juttuja jotka ei varsinaisesti liity Anssin esiintymiseen. (sekavasti selitetty)
Oli aivan uskomaton tunne, kun Anssi astui lavalle, jotenkin se oli vaan niin uskomaton tunne, miettiä sillee, että mä istun nyt oikeesti tässä ja Anssi on tuolla lavalla. (äh hankala selittää, mutta aivan maaginen tunne)
Tästä keikasta opin myös yhden toisen jutun, en enää koskan lähde keikalle henkilön kanssa joka ei ole Anssin fani tai sellanen joka pitää oikeesti Anssin musasta. Mielummin menen keikalle yksin, mutta vielä parempi vaihtoehto on mennä keikalle toisen Anssin fanin kanssa.
Ja ne kuvat, buhahaaa, ne vasta hauskoja onkin. Mä otin kolme rullaa kuvia ja ykskään kuva ei onnistunut. (kuvat on just sellasia tyyliin "etsi Anssi kuvasta") Mutta nyt syytän kyllä kameraa, se kamera oli mun kaverin ja se oli suoraan sanottuna ihan p*rseestä!
Olen siis ollut yhteensä 6 keikalla.
Pääsin koulusta joskus puol kolmelta ja olin kotona kolmen aikaan, yritin syödä vähän jotain, mutta kun keikka jännitti niin paljon, niin eihän se ruoka maistunut. No siinä sitten häsläsin kaikkee ennen keikkaa, enkä jännitykseltäni muistanut syödä mitään ennenkun lähdin. Mä ja mun kaveri oltiin Paviljongilla kuudelta (keikka alko seittämältä).
Kyllähän se oli kauheeta jännittämistä koko ajan, kyllä se jännitys pikkuhiljaa hävis kun keikka lähti käyntiin.
Ja tietysti siitä jännittämisestä ja siitä, ettei ollut syönyt mitään, niin tuli tietysti hirvee päänsärky ja siitä johtuen hirveen huono-olo. Ei ne kyllä häirinnyt, kun vasta sitten kun keikka loppu ja piti tietysti jonottaa nimmaria.
Olin sillee oksennus kurkussa, valmiina meneen vessaan tarpeen vaatiessa, mutta nimmarihan piti tietysti hakea! Ja sitten kun kaikki jotka keikalla oli ollut, siis koko täysi salillinen jäi odottamaan, että Anssi tulisi jakamaan nimmareita, niin voitte vaan kuvitella kuinka kuuma siellä aulassa oli, kun kaikki oli tiiviisti pakkautunut sinne. Ja sitten kun Anssi saapui, niin mikä ryntäys ja hälinä alkoi. Ihmiset vaan tunki ja änkes väkisin eteenpäin ja ne pienimmät jotka oli siinä narikkapöydän edessä (Anssi siis jakoi siinä niitä nimmareita) kirjaimellisesti litisty siihen väliin. Se mikä lie valvoja ukkeli joutu sanomaan useampaan otteeseen, että kaikki pari askelta taaksepäin, että nää pienimmät litistyy tähän väliin.
Kyllähän minäkin sain sen nimmarin ja kotiin päästyäni piti tietysti heti esitellä hienoa nimmaria äitille.
:wink:
Nyt toi päänsärky, huono-olo juttu vaan naurattaa, opinpahan ainakin syömään edes jotain ennen keikalle lähtöä, ettei vaan käy tollee enää uudelleen...
Kaikenkaikkiaan keikka oli hyvä, hauskuutta riitti ja mukavaa oli. Ja näin jälkeen päin tota keikkaa on hauska muistella, kun siihen liittyy kaikkee muutakin hauskaa... Mutta ainahan kaikilta keikoilta muistaa kaikkia muitakin hauskoja juttuja jotka ei varsinaisesti liity Anssin esiintymiseen. (sekavasti selitetty)
Oli aivan uskomaton tunne, kun Anssi astui lavalle, jotenkin se oli vaan niin uskomaton tunne, miettiä sillee, että mä istun nyt oikeesti tässä ja Anssi on tuolla lavalla. (äh hankala selittää, mutta aivan maaginen tunne)
Tästä keikasta opin myös yhden toisen jutun, en enää koskan lähde keikalle henkilön kanssa joka ei ole Anssin fani tai sellanen joka pitää oikeesti Anssin musasta. Mielummin menen keikalle yksin, mutta vielä parempi vaihtoehto on mennä keikalle toisen Anssin fanin kanssa.
Ja ne kuvat, buhahaaa, ne vasta hauskoja onkin. Mä otin kolme rullaa kuvia ja ykskään kuva ei onnistunut. (kuvat on just sellasia tyyliin "etsi Anssi kuvasta") Mutta nyt syytän kyllä kameraa, se kamera oli mun kaverin ja se oli suoraan sanottuna ihan p*rseestä!
Olen siis ollut yhteensä 6 keikalla.
6.10.2005 5:57
Kiitokset Larille ja Jassulle ensimmäisten keikkakokemusten muistelemisesta, oli kiva lukea! :D
Mut hei, kai täällä joku muukin on joskus ollut Anssin keikalla...?? Lisää kommentteja, pliis!
Mut hei, kai täällä joku muukin on joskus ollut Anssin keikalla...?? Lisää kommentteja, pliis!
6.10.2005 11:50
Mä näin Anssin & bändin livenä ensimmäistä kertaa "vasta" 28.3.2002 Turun Konserttisalissa. Olin kuunnellut Nummelaa kesästä lähtien melkein tauotta. Paikkani oli toisessa tai kolmannessa rivissä aivan keskellä ja mua jännitti ihan hirveästi. Kun Anssi asteli lavalle, tunnelma oli jollain lailla aivan epätodellinen. En ollut silloin vielä käynyt hirveästi keikoilla (olin alaikäinen) ja tuntui tosi hienolta nähdä (suomalainen) artisti, jonka levyä olin kuunnellut koko kesän, syksyn ja talven. Bändin soitanta kuulosti todella hienolta, olin aivan fanina kahden rumpalin järjestelyyn. Keikan jälkeen olin ns. totally blown away, koska se oli niin uskomattoman upea. Yks hauska juttu jäi myös mieleen kyseiseltä keikalta. Mukana oli äiti ja kaks kaveria. Istuin äitin ja toisen kaverin välissä ja toinen kaveri meidän takana. En ollut koskaan kuullut Uudet autot -biisiä ja yllätys oli melkoinen kun biisin toinen päähenkilö oli kaimani. (Tai itseasiassa ei ollut vielä silloin, koska se oli kuulemma Nora mutta nykyään Noora. ;)) En tiedä miksi se oli niin hauskaa mutta repesin totaalisesti Anssin laulaessa Noorasta. Samaan aikaan äiti ja molemmat kaverini kääntyivät katsomaan minuun suu auki ja silmät ymmyrskäisinä sekä alkoivat nauraa. Karisalmi sattui katselemaan lavalta juuri silloin meihin päin ja todisti koko tapahtuman, joka oli ilmeisen huvittava, koska repesi nauruun itsekin. :P
Iästäni johtuen olen nähnyt Anssin livenä vasta parisenkymmentä kertaa. Kyllä otti päähän kun Anssi & Co. ravasivat vähän väli täällä päin ja itse olin alle 18. Onneksi tuollaiset ongelmat ovat nyt jo kaukana takana päin. :) Tuntuu muuten ihan uskomattomalta, että Anssia on tullut diggailtua jo yli 4 vuotta...
Kyllä se ensimmäinen kerta oli jotenkin erilainen kuin myöhemmät. Mahtoi johtua vain siitä, ettei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Anssia keikalla. Nykyään keikkoihin suhtautuu ihan eri lailla, kai niihin on jollain lailla tottunut. Mutta edelleen on tosi hienoa päästä keikalle. Kyllä aina vähän jännittää ennen keikan alkua mutta ei mitään verrattuna ensimmäisiin kertoihin. (Tai siihen kun näin Bruce Springsteenin ensimmäistä kertaa, en pystynyt syömään päivän aikana yhtikäs mitään ja juomaankin vain puoli litraa vettä. Illalla ja varsinkin seuraavana päivänä oli aivan järkyttävän huono olo!)
Iästäni johtuen olen nähnyt Anssin livenä vasta parisenkymmentä kertaa. Kyllä otti päähän kun Anssi & Co. ravasivat vähän väli täällä päin ja itse olin alle 18. Onneksi tuollaiset ongelmat ovat nyt jo kaukana takana päin. :) Tuntuu muuten ihan uskomattomalta, että Anssia on tullut diggailtua jo yli 4 vuotta...
Kyllä se ensimmäinen kerta oli jotenkin erilainen kuin myöhemmät. Mahtoi johtua vain siitä, ettei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Anssia keikalla. Nykyään keikkoihin suhtautuu ihan eri lailla, kai niihin on jollain lailla tottunut. Mutta edelleen on tosi hienoa päästä keikalle. Kyllä aina vähän jännittää ennen keikan alkua mutta ei mitään verrattuna ensimmäisiin kertoihin. (Tai siihen kun näin Bruce Springsteenin ensimmäistä kertaa, en pystynyt syömään päivän aikana yhtikäs mitään ja juomaankin vain puoli litraa vettä. Illalla ja varsinkin seuraavana päivänä oli aivan järkyttävän huono olo!)
6.10.2005 14:40
Mä en kyllä olen käynnyt kun yhden kerran, mut kai mä voin jotain raapustella...
Olin keikalla Lahden Sibeliustalolla syksyllä 2002. Anssi oli juuri siirtänyt 2 ekaa keikkaa flunssan takia joten jännitti aika paljon joudutaanko keikka perumaan. Onneks se kuitenkin järjestettiin. Menin junalla Lahteen ja siellä pääsin tädin kanssa ensimäistä kertaa ravintolaan! Tosin olin tylsä ja söin pizzaa! En ollut myöskään vielä saannut Suuria Kuvioita-levyä, joten käytiin vielä ostamassa se ennen keikkaa.
Sibeliustalolle päästyä käytiin lunastamassa liput, ihailtiin paitoja ja järvimaisemaa. Sitten viimeinkin päästiin sisään, ja oltiin vielä saatu aika hyvät paikatkin. Kun Anssi saapui lavalle, mä pystyin ekan viisi minsaa vain tuijottamaan laulajaa. Kun lopulta toivuin alkuihastuksesta, aloin tosissaan nauttia esityksestä. En tosin enää muista oikein mitään esityksestä kuin että hyvältä kuulosti, varsinkaan kun en tuntenu uusia lauluja. Siitä olin aika pettynyt kun ei soitettu Suuria Kuvioita. Ja ne vitsit muistan kyllä, varsinkin sen kenkävitsin. ''Ne hienommat kengät jäivät bussiin...'' Kohokohta oli kyllä se kun lopussa soitettiin Nummela. Tosin mä tunnuin olevan ainoa, joka siitä suuremmin innostui... Kello oli sen verran paljon, etten koulupäivän jälkeen jaksettu jäädä odottamaan nimmareita. Se asia kyllä korjaantuu tulevana syksynä, tai milloin nyt Anssi tuleekaan Lahteen tai Lappeenrantaan..
Olin keikalla Lahden Sibeliustalolla syksyllä 2002. Anssi oli juuri siirtänyt 2 ekaa keikkaa flunssan takia joten jännitti aika paljon joudutaanko keikka perumaan. Onneks se kuitenkin järjestettiin. Menin junalla Lahteen ja siellä pääsin tädin kanssa ensimäistä kertaa ravintolaan! Tosin olin tylsä ja söin pizzaa! En ollut myöskään vielä saannut Suuria Kuvioita-levyä, joten käytiin vielä ostamassa se ennen keikkaa.
Sibeliustalolle päästyä käytiin lunastamassa liput, ihailtiin paitoja ja järvimaisemaa. Sitten viimeinkin päästiin sisään, ja oltiin vielä saatu aika hyvät paikatkin. Kun Anssi saapui lavalle, mä pystyin ekan viisi minsaa vain tuijottamaan laulajaa. Kun lopulta toivuin alkuihastuksesta, aloin tosissaan nauttia esityksestä. En tosin enää muista oikein mitään esityksestä kuin että hyvältä kuulosti, varsinkaan kun en tuntenu uusia lauluja. Siitä olin aika pettynyt kun ei soitettu Suuria Kuvioita. Ja ne vitsit muistan kyllä, varsinkin sen kenkävitsin. ''Ne hienommat kengät jäivät bussiin...'' Kohokohta oli kyllä se kun lopussa soitettiin Nummela. Tosin mä tunnuin olevan ainoa, joka siitä suuremmin innostui... Kello oli sen verran paljon, etten koulupäivän jälkeen jaksettu jäädä odottamaan nimmareita. Se asia kyllä korjaantuu tulevana syksynä, tai milloin nyt Anssi tuleekaan Lahteen tai Lappeenrantaan..
7.10.2005 10:45
Suuria kuvioita -levy oli ilmestynyt ja kiertue alkanut. Hehkuttelin levyä töissä, ja työkaveri kysyi, olinko ollut kiertueen ensimäisessä konsertissa. Mietin, että harvinaisen hyvä kysymys. Edellinen keikka, jolla olin ollut, oli Dingon keikka (ennen comebackeja). Olisihan se jo korkea aika kuulla suosikkiartistiaan muutenkin kuin levyllä. Anssin lentsun takia Järvenpään konsertti siirrettiin kiertueen loppuun ja lippuja oli vielä saatavissa. Sinne siis.
Keikka oli elämys. Jotkut biisit olivat aivan erilaisia kuin levyillä. Harhaa -biisiä en levyversiona pitänyt kovinkaan ihmeellisenä, mutta keikkaversiosta olin innoissani. Anssi unohteli sanoja jossain biisissä, mutta ei se haitannut. Supliikkimieheksi myös livenä osoittautunut Anssi vakuutti muistavansa Steppaava nakki -biisin aina. Olimme myös ensimmäinen yleisö, joka osasi olla taputtamatta Mikan faijan BMW:n taiteelliselle paussille. Kaiken kaikkiaan konsertti sai minut vakuuttumaan, että olisi parasta tilata keikkatallenteita, joita tuleekin kuunneltua enemmän kuin studiolevyjä.
Tuo konsertti sai minut muistamaan, että elävä musiikki on kerrassaan mahtava juttu. Konsertin jälkeen on tullut käytyä muidenkin kuin Anssin keikoilla. Ja Anssin konserttiin Vantaalla on tietysti liput jo varattu.
Keikka oli elämys. Jotkut biisit olivat aivan erilaisia kuin levyillä. Harhaa -biisiä en levyversiona pitänyt kovinkaan ihmeellisenä, mutta keikkaversiosta olin innoissani. Anssi unohteli sanoja jossain biisissä, mutta ei se haitannut. Supliikkimieheksi myös livenä osoittautunut Anssi vakuutti muistavansa Steppaava nakki -biisin aina. Olimme myös ensimmäinen yleisö, joka osasi olla taputtamatta Mikan faijan BMW:n taiteelliselle paussille. Kaiken kaikkiaan konsertti sai minut vakuuttumaan, että olisi parasta tilata keikkatallenteita, joita tuleekin kuunneltua enemmän kuin studiolevyjä.
Tuo konsertti sai minut muistamaan, että elävä musiikki on kerrassaan mahtava juttu. Konsertin jälkeen on tullut käytyä muidenkin kuin Anssin keikoilla. Ja Anssin konserttiin Vantaalla on tietysti liput jo varattu.
7.10.2005 12:48
Vieläköhän tällaisia keikkatallenteita saisi jostain???? :roll: :roll:
Susa Kaiken kaikkiaan konsertti sai minut vakuuttumaan, että olisi parasta tilata keikkatallenteita, joita tuleekin kuunneltua enemmän kuin studiolevyjä.
Vieläköhän tällaisia keikkatallenteita saisi jostain???? :roll: :roll:
7.10.2005 13:17
Olin niin humalassa etten muista mitään!
7.10.2005 14:02
bursk
7.10.2005 15:55
Minäkään en ole ollut kuin yhdellä ainoalla keikalla ja siitäkin on jo jotain nelisen vuotta. Toivoa siis sopii, että Anssi tulisi ensi kesänä pohjosemmaksikin, esimerkiksi Kemiin *wink. wink* :wink:
Keikkapaikka oli kesäinen Kemi. En ole ihan varma päivämäärästä, mutta taisi olla 5.7. Mulla ei ollut kavereita, jotka oisivat innostuneet Anssin musasta, joten lähdin keikalle isän kanssa. Jännitin keikkaa aivan hirveästi ja isä yritti rauhotella ostamalla mulle lasillisen limukkaa. Kaikki menikin ihan hyvin siihen asti, kunnes Anssi tuli lavalle. Nousin innostuksissani pystyyn, pilli tarttui jotenkin mun hihaan ja kaikki limukat syliin. Eli keikan alku mulla meni ihan hukkaan, kun piti mennä kuivaamaan vaatteita.
En muista siitä keikasta kovin paljoa enää. Toisen rumpalin suun teippaaminen, Anssin sanojen unohtelu ja muutenkin bändin rento meininki jäivät kuitenkin hyvin mieleen. Niin ja se, kun Anssi soitti lopussa yksin kitaransa kanssa yleisön paljon toivoman Millan toiseen kertaan ja kuinka hän nimmarienjaossa rauhoitteli, ettei ole mitään kiirettä. Kaikki kyllä saisivat nimmarin.
Nyt alkoi tekemään hirveästi mieli keikalle.. :wink: :P
Keikkapaikka oli kesäinen Kemi. En ole ihan varma päivämäärästä, mutta taisi olla 5.7. Mulla ei ollut kavereita, jotka oisivat innostuneet Anssin musasta, joten lähdin keikalle isän kanssa. Jännitin keikkaa aivan hirveästi ja isä yritti rauhotella ostamalla mulle lasillisen limukkaa. Kaikki menikin ihan hyvin siihen asti, kunnes Anssi tuli lavalle. Nousin innostuksissani pystyyn, pilli tarttui jotenkin mun hihaan ja kaikki limukat syliin. Eli keikan alku mulla meni ihan hukkaan, kun piti mennä kuivaamaan vaatteita.
En muista siitä keikasta kovin paljoa enää. Toisen rumpalin suun teippaaminen, Anssin sanojen unohtelu ja muutenkin bändin rento meininki jäivät kuitenkin hyvin mieleen. Niin ja se, kun Anssi soitti lopussa yksin kitaransa kanssa yleisön paljon toivoman Millan toiseen kertaan ja kuinka hän nimmarienjaossa rauhoitteli, ettei ole mitään kiirettä. Kaikki kyllä saisivat nimmarin.
Nyt alkoi tekemään hirveästi mieli keikalle.. :wink: :P
8.10.2005 7:17
Mainittakoon muuten tässä välissä, että näitä juttuja on mukava lukea näin artistinkin vinkkelistä! Raporttienne myötä mieleen palaa juttuja, jotka olinkin jo kokonaan unohtanut.
8.10.2005 8:57
Oma ensimmäinen Anssi-keikkani oli niinkin myöhään kuin Kaisaniemi Popissa 8.6.2002 (eli tasan 3 vuotta 4 kuukautta sitten...) Anssin musiikista olin toki jo aiemmin pitänyt paljon, mutta siihen aikaan en vielä juurikaan käynyt millään keikoilla, toisin kuin nykyään. Kaisaniemeen kuitenkin lähdettiin äidin ja toisen siskoni kanssa, ja itseasiassa se oli ensimmäisenä äiti, joka sinne keksi haluta lähteä.
Koska se oli ensimmäinen kerta kun näin Anssin lavalla, se oli tietenkin tietyllä tavalla hyvin merkittävä keikka. Kovin lähellä lavaa en kyllä silloin ollut, mutta kuului ja näkyi Anssi bändeineen hieman kauemmaskin. Muistan etukäteen miettineeni, mitä biisejä Anssi tulisi soittamaan, mutta muuten odotuksia ei sen kummemmin ollut. En edes ehtinyt hirveästi jännittää, koska keikalle menosta päätettiin vasta juuri ennen kuin sitten jo tosiaan bussiin astuimme ja keskustaa kohti lähdimme.
Keikka oli hyvä, soitto toimi mallikkaasti. Erityisesti mieleen jäivät Faijan haamu ja Kaatuneiden muistolle, jotka tuolloin kuulin ensimmäistä kertaa. Etenkin Faijan haamu teki erittäin suuren vaikutuksen ja jäi välittömästi päähän soimaan, pidin siitä biisistä tosi paljon. Onni olikin, kun keikka tuli samaan aikaan radiosta ja se minullekin sieltä nauhoitettiin, eli pääsin sitten heti keikan jälkeen kuuntelemaan biisiä uudelleen ja uudelleen... Olimme seuraavana päivänä lähdössä viikoksi lomalle Dubliniin, ja muistan tuskastelleeni tuon viikon ajan, kun Faijan haamu soi koko ajan päässä, enkä voinut kuunnella sitä silloin ollenkaan, mitään musiikkia kun en matkalle mukaan ottanut. Kotona pitikin sitten heti kuunnella tuo biisi taas uudelleen...
Tuon jälkeen en kuitenkaan taas pitkään aikaan päässyt uudelleen Anssia livenä näkemään, seuraavan kerran vasta SK:n levynjulkkarikeikalla Stockmannilla 29.8.2003. Oikeastaan vasta siellä sitten iski tajuntaan hyvinkin voimakkaasti se seikka, miten mahtava Anssi oikeasti on livetilanteessa, ja että keikoille on pakko päästä uudelleen! Siitä lähtien olenkin sitten Anssin keikkojen perässä kierrellyt enempi vähempi, minullakin näitä keikkoja koettuna pian 30. Lisää tulee toivottavasti paljon, nyt on ainakin jo kova hinku taas päästä keikoille ja kuulla uusia biisejä livenä. Olin muuten torstaina Emmin levynjulkkarikeikalla, ja ainakin Kellyn keikkakunto tuntuu olevan todella kohdallaan. Rummut saivat kunnon kyytiä (ja Kellyn hiukset tuntuvat kasvavan suorastaan silmissä!). Anssinkin tulevalta kiertueelta siis lienee lupa odottaa jälleen paljon.. :D
Koska se oli ensimmäinen kerta kun näin Anssin lavalla, se oli tietenkin tietyllä tavalla hyvin merkittävä keikka. Kovin lähellä lavaa en kyllä silloin ollut, mutta kuului ja näkyi Anssi bändeineen hieman kauemmaskin. Muistan etukäteen miettineeni, mitä biisejä Anssi tulisi soittamaan, mutta muuten odotuksia ei sen kummemmin ollut. En edes ehtinyt hirveästi jännittää, koska keikalle menosta päätettiin vasta juuri ennen kuin sitten jo tosiaan bussiin astuimme ja keskustaa kohti lähdimme.
Keikka oli hyvä, soitto toimi mallikkaasti. Erityisesti mieleen jäivät Faijan haamu ja Kaatuneiden muistolle, jotka tuolloin kuulin ensimmäistä kertaa. Etenkin Faijan haamu teki erittäin suuren vaikutuksen ja jäi välittömästi päähän soimaan, pidin siitä biisistä tosi paljon. Onni olikin, kun keikka tuli samaan aikaan radiosta ja se minullekin sieltä nauhoitettiin, eli pääsin sitten heti keikan jälkeen kuuntelemaan biisiä uudelleen ja uudelleen... Olimme seuraavana päivänä lähdössä viikoksi lomalle Dubliniin, ja muistan tuskastelleeni tuon viikon ajan, kun Faijan haamu soi koko ajan päässä, enkä voinut kuunnella sitä silloin ollenkaan, mitään musiikkia kun en matkalle mukaan ottanut. Kotona pitikin sitten heti kuunnella tuo biisi taas uudelleen...
Tuon jälkeen en kuitenkaan taas pitkään aikaan päässyt uudelleen Anssia livenä näkemään, seuraavan kerran vasta SK:n levynjulkkarikeikalla Stockmannilla 29.8.2003. Oikeastaan vasta siellä sitten iski tajuntaan hyvinkin voimakkaasti se seikka, miten mahtava Anssi oikeasti on livetilanteessa, ja että keikoille on pakko päästä uudelleen! Siitä lähtien olenkin sitten Anssin keikkojen perässä kierrellyt enempi vähempi, minullakin näitä keikkoja koettuna pian 30. Lisää tulee toivottavasti paljon, nyt on ainakin jo kova hinku taas päästä keikoille ja kuulla uusia biisejä livenä. Olin muuten torstaina Emmin levynjulkkarikeikalla, ja ainakin Kellyn keikkakunto tuntuu olevan todella kohdallaan. Rummut saivat kunnon kyytiä (ja Kellyn hiukset tuntuvat kasvavan suorastaan silmissä!). Anssinkin tulevalta kiertueelta siis lienee lupa odottaa jälleen paljon.. :D
8.10.2005 16:06
Eka keikka oli Raumanmerellä 2002 ja Anssi oli yks mitä piti päästä kuuntelemaan, mut ei niin et siit ois kauheesti mitään jääny mieleen. Ei siks, et oisin ollu niin kauhees kaasus vaan sillon Anssin musa oli ihan kivaa, et ei oikeen kiinnittäny viel niin huomiota. Eli varsinainen eka Anssikeikka oli Hyvinkään keikka 2003;
uskaltauduin sinne ihan ittekseni, kun se oli mun kotikaupungissa. Kun Kuolematon laulaja tuli niin mä olin ihan myyty. Siellä mä sitten itekseni hehkutin ja kuolasin ihan tuntemattomien ihmisten keskellä ku pahainenkin teini :D keikan jälkeen piti lähtee leffaan Hesaan ni ei voinu jäädä venaa nimmaria, minkä oisin tietysti halunnu. Kaiken huippu oli se, et kuski oli sen verran myöhässä et Hesaan asti ku päästiin ni leffa oli alkanu jo aikoja sitten :? Mutta, siitä parin päivän päästä synty mun kummityttö eli se lokakuu on jääny mieleen :)
uskaltauduin sinne ihan ittekseni, kun se oli mun kotikaupungissa. Kun Kuolematon laulaja tuli niin mä olin ihan myyty. Siellä mä sitten itekseni hehkutin ja kuolasin ihan tuntemattomien ihmisten keskellä ku pahainenkin teini :D keikan jälkeen piti lähtee leffaan Hesaan ni ei voinu jäädä venaa nimmaria, minkä oisin tietysti halunnu. Kaiken huippu oli se, et kuski oli sen verran myöhässä et Hesaan asti ku päästiin ni leffa oli alkanu jo aikoja sitten :? Mutta, siitä parin päivän päästä synty mun kummityttö eli se lokakuu on jääny mieleen :)
9.10.2005 8:06
Ehkäpä minäkin sitten muistelen hieman ulkomuistista (aina se Oresteian lukemisen voittaa :wink: ).
Ensimmäinen keikka tuli todistettua 6.7.2001 Turun Feenixissä (RIP). Arvoin pitkään itseni kanssa lähtisönkö keikalle vai en (sitä ennen oli ollut yksi niistä kausista, jolloin järjestäen olin joutunut pettymään keikoilla enemmän tai vähemmän). Satuin sitten kuuntelemaan paikallisradio Auran Aaltoja. Lähetyksessä oli lippuja tarjolla ja voitin sellaiset. Niinpä tuli sitten lähdettyä.
Ei keikasta tosiaan sen enempää, kun enää ei ole mitään kovin selkeitä muistikuvia. Lavan edustalla katselin. Keikka oli vaikuttava pläjäys. Sen täytyi olla, sillä heti kotiin palattuani kirjoitin vajaan a4sen Anssi Kelan keikan tajunnanräjäyttävyydestä.
(Kaivoin kyseisen paperin esiin arkistoista).
"En ole vielä(kään) nähnyt Springsteenin keikkaa (huom: siis 2001), mutta olen nähnyt jotain muuta todella mahtavaa. Landauta mukaillen: 'in that night at Club Feenix I saw my Finnish rock'n'roll past flash before my eyes. And I saw something else: I saw Finnish rock'n'roll future and its name is Anssi Kela'."
"Eilen 6. heinäkuuta tunsin itseni eläväksi ja nautin valtavasti jokaisesta sävelestä. Poistuessani keikalta taivas todella näytti sinisemmältä ja puut vihreämmiltä. En malta odottaa marraskuun puoliväliä, jolloin Anssi Kela on seuraavan kerran Turussa".
Ilmeisesti teki sitten vaikutuksen. :lol:
Ensimmäinen keikka tuli todistettua 6.7.2001 Turun Feenixissä (RIP). Arvoin pitkään itseni kanssa lähtisönkö keikalle vai en (sitä ennen oli ollut yksi niistä kausista, jolloin järjestäen olin joutunut pettymään keikoilla enemmän tai vähemmän). Satuin sitten kuuntelemaan paikallisradio Auran Aaltoja. Lähetyksessä oli lippuja tarjolla ja voitin sellaiset. Niinpä tuli sitten lähdettyä.
Ei keikasta tosiaan sen enempää, kun enää ei ole mitään kovin selkeitä muistikuvia. Lavan edustalla katselin. Keikka oli vaikuttava pläjäys. Sen täytyi olla, sillä heti kotiin palattuani kirjoitin vajaan a4sen Anssi Kelan keikan tajunnanräjäyttävyydestä.
(Kaivoin kyseisen paperin esiin arkistoista).
"En ole vielä(kään) nähnyt Springsteenin keikkaa (huom: siis 2001), mutta olen nähnyt jotain muuta todella mahtavaa. Landauta mukaillen: 'in that night at Club Feenix I saw my Finnish rock'n'roll past flash before my eyes. And I saw something else: I saw Finnish rock'n'roll future and its name is Anssi Kela'."
"Eilen 6. heinäkuuta tunsin itseni eläväksi ja nautin valtavasti jokaisesta sävelestä. Poistuessani keikalta taivas todella näytti sinisemmältä ja puut vihreämmiltä. En malta odottaa marraskuun puoliväliä, jolloin Anssi Kela on seuraavan kerran Turussa".
Ilmeisesti teki sitten vaikutuksen. :lol:
11.10.2005 14:13
Syksy 2001 Iisalmen Los Coyotesissa. Älyttömän ahdas paikka, ja sinä iltana ihan täynnä porukkaa. Keikka alkoi mies-ja -kitara-pohjalta esitetyllä Murhaballadilla (enhän toki tuntenut biisiä vielä silloin nimeltä tai muutenkaan), mutta suurin osa porukasta huomasi sen alkavan vasta toisen biisin kajahtaessa: mukana oli koko bändi, ja kappale taisi olla Kaksi Sisarta. Yleisö oli alusta asti sangen intona mukana, olihan lavalla sen vuoden kuumin hittiartisti.
Juuttaanmoinen tungos vähensi katselu- ja kuuntelunautintoa, ja vaikka Kojootin olosuhteisiin nähden soundit olivat hyvät, ei itse artistista näkynyt kuin hieman päätä. Rumpaleita en nähnyt ollenkaan. Odotukseni eivät olleet järin korkealla ennen keikkaa, pidin Anssia lähinnä tympeiden itkuvirsien mutisijana (kuten olen joskus maininnut, Eivät BMW ja Puistossa kuulu suosikkibiiseihini). Mutta tämän keikan myötä minusta tuli fani, jytisi nimittäin paikoitellen niin maan penteleesti! Eritoten Anssin kitaratyöskentely sävähdytti: eikös se niillä levyillään vaan rämppää akustista sillai munattomasti? Lavalta kajahti sellaisia sooloja että ensin luulun niiden tulevan jonkun toisen, kätköissä olevan kitaristin sormista tai taustanauhalta, mutta väärässä olin. On se kova soittaja.
Itselleni keikan huippukohtia oli levytettyä versiota rauhallisempana sovituksena esitetty Karhun elämää, Bonus CD 2:lta tuttu biisi oli yksi lemppareittani ko. levyltä. Keikalla soitettiin myös Minä ja Morrison-elokuvaa varten tehdyksi esitelty Milla-kappale, jota ei tuolloin oltu vielä julkaistu missään äänitetyssä muodossa. Kappale jäi jo sen yhden kuuntelukerran perusteella päähän soimaan. "Varma hitti", tuumailin mielessäni, ja älköön kukaan väittäkö että olin väärässä!
Kaiken kaikkiaan mieltä ylentävä keikkakokemus: sen seurauksena ostin Helsingin City-Anttilasta Nummela-CD:n ja rupesin roikkumaan www.anssikela.com/forum-osoitteessa. Ja sillä tiellä ollaan. Keikalla radiosta tutut laulut kuulostivat paljon verevämmiltä ja lihaksekkaammilta - fakta jonka tulin monien muiden keikkojen myötä oikeaksi toteamaan.
Sittemmin olen nähnyt Anssin pari kertaa Iisalmessa (Kulttuuritalolla ja Olusilla), Helsingissä monesti (Tavastia, Savoy, Semifinal, Itäkeskus, City-Anttila), Himoksella juhannuksena, Kiuruvedellä Vihreillä niityillä...kaiken kaikkiaan kai jotain kymmenen kertaa. Edellisestä kerrasta on jo yli vuosi, joten tarttis vissiin taas keikoille lähteä.
Juuttaanmoinen tungos vähensi katselu- ja kuuntelunautintoa, ja vaikka Kojootin olosuhteisiin nähden soundit olivat hyvät, ei itse artistista näkynyt kuin hieman päätä. Rumpaleita en nähnyt ollenkaan. Odotukseni eivät olleet järin korkealla ennen keikkaa, pidin Anssia lähinnä tympeiden itkuvirsien mutisijana (kuten olen joskus maininnut, Eivät BMW ja Puistossa kuulu suosikkibiiseihini). Mutta tämän keikan myötä minusta tuli fani, jytisi nimittäin paikoitellen niin maan penteleesti! Eritoten Anssin kitaratyöskentely sävähdytti: eikös se niillä levyillään vaan rämppää akustista sillai munattomasti? Lavalta kajahti sellaisia sooloja että ensin luulun niiden tulevan jonkun toisen, kätköissä olevan kitaristin sormista tai taustanauhalta, mutta väärässä olin. On se kova soittaja.
Itselleni keikan huippukohtia oli levytettyä versiota rauhallisempana sovituksena esitetty Karhun elämää, Bonus CD 2:lta tuttu biisi oli yksi lemppareittani ko. levyltä. Keikalla soitettiin myös Minä ja Morrison-elokuvaa varten tehdyksi esitelty Milla-kappale, jota ei tuolloin oltu vielä julkaistu missään äänitetyssä muodossa. Kappale jäi jo sen yhden kuuntelukerran perusteella päähän soimaan. "Varma hitti", tuumailin mielessäni, ja älköön kukaan väittäkö että olin väärässä!
Kaiken kaikkiaan mieltä ylentävä keikkakokemus: sen seurauksena ostin Helsingin City-Anttilasta Nummela-CD:n ja rupesin roikkumaan www.anssikela.com/forum-osoitteessa. Ja sillä tiellä ollaan. Keikalla radiosta tutut laulut kuulostivat paljon verevämmiltä ja lihaksekkaammilta - fakta jonka tulin monien muiden keikkojen myötä oikeaksi toteamaan.
Sittemmin olen nähnyt Anssin pari kertaa Iisalmessa (Kulttuuritalolla ja Olusilla), Helsingissä monesti (Tavastia, Savoy, Semifinal, Itäkeskus, City-Anttila), Himoksella juhannuksena, Kiuruvedellä Vihreillä niityillä...kaiken kaikkiaan kai jotain kymmenen kertaa. Edellisestä kerrasta on jo yli vuosi, joten tarttis vissiin taas keikoille lähteä.
13.10.2005 19:13
Olin muuten paikalla.
Joz Ensimmäinen keikka tuli todistettua 6.7.2001 Turun Feenixissä (RIP).
Olin muuten paikalla.
14.10.2005 7:54
1986(7?) Nummelan srk-keskus feat. Mikko Kuustonen.
Soolona Tavastialla 9.5.2001. Eka kertahan aina jännittää, mutta molemmat osapuolet taisivat olla aktiin suhteellisen tyytyväisiä.
Soolona Tavastialla 9.5.2001. Eka kertahan aina jännittää, mutta molemmat osapuolet taisivat olla aktiin suhteellisen tyytyväisiä.
14.10.2005 8:11
:lol: Heh heh! Toi oli hyvä. :lol:
balisa Olin niin humalassa etten muista mitään!
:lol: Heh heh! Toi oli hyvä. :lol:
20.10.2005 15:22
a.
2.11.2005 8:09
Helsingissä Tavastia Klubilla torstaina 30.10.2003. Olin ostanut keikalle kaksi lippua jo hyvissä ajoin. Silloinen seurustelusuhde oli kuitenkin jo päättynyt ja niinpä päätin lähteä yksin nauttimaan Anssin keikasta. Ylimääräisen lipun annoin "jollekin tuntemattomalle pariskunnalle lippujonossa"; ilmaiseksi kun se jo kertaalleen oli maksettu. Jälkeenpäin ajatellen hieman imelää mutta olin pukeutunut mustiin farkkuihin ja Anssi t-paitaan. Ajatuksenani nauttia musiikista eikä mitään muuta. No, elämä saattaa yllättää; kesken parhaan menon huomasin vierelläni ryhmän musiikista nauttivia nuoria naisia ja varsinkin "tämän yhden tietyn" vilkkusilmän katse sai sydämeni sykkimään ja ääneni värähtelemään laulaessani Anssin tahdissa: "mihet tehty kestämään....". Emme vaihtaneet keikan aikana yhtään lausetta, ainoastaan ikimuistettavia katseita, ennen keikan loppua sain häneltä salaperäisen lapun yhteystietoineen ! Kukapa olisi uskonut, että kyseessä oli tuleva vaimoni !
Puolen vuoden seurustelun jälkeen kihlauduttiin ja sitten 5.3.2005 tanssittiin "häävalssia" kappaleena Anssin "Mies ja Meri". Summasummarum: ensimmäinen Anssiin keikkani muutti elämäni täysin ja toi mukanaan onnen ! PS. Tavastialla 8.12.2005 olemme sitten muistelemassa...... Hanna&Kari
Puolen vuoden seurustelun jälkeen kihlauduttiin ja sitten 5.3.2005 tanssittiin "häävalssia" kappaleena Anssin "Mies ja Meri". Summasummarum: ensimmäinen Anssiin keikkani muutti elämäni täysin ja toi mukanaan onnen ! PS. Tavastialla 8.12.2005 olemme sitten muistelemassa...... Hanna&Kari
2.11.2005 9:03
Vau, mikä tarina. Onnea!
2.11.2005 9:23
Löysin Anssin vuonna 2003, Anssin 1972 iskostui vähitellen tajuntaani aamuisin radiosta ja ihastuin 1972:een ihan silmittömästi. Ensimmäinen Anssin konsertti, jossa olin, oli Savoyssa syksyllä 2003. Sali oli ihan täynnä. Konsertin jälkeen sain Anssilta nimmarinkin. Sen jälkeen kävin Järvenpää-konsertissa, sitten Tawastialla kesällä 2004. Tawastialla tapahtui sellainenkin ihme, että yhtäkkiä havaitsin vieressäni istuvan ihka elävänä Andy McCoyn. Andy puhutteli minua, sekosin ihan sanoissani ja jokelsin hänelle vastaukseksi jotain epämääräistä. Sitten Andy poistui hetken kuluttua, ja harmittelin jälkeen päin, etten ollut osannut sanoa hänelle mitään järkevää. Seuraava konsertti oli Tuusulan kirkossa ja nyt olen huomenna menossa Vantaalle Martinus-konserttiin. Minulla on kolme Anssin albumia, Nummela, jonka ostin vasta 1972-albumin jälkeen ja nyt tämä kolmas Rakkaus on murhaa. Anssi tekee ihan järjettömän ihanaa musiikkia :!: :lol: :lol: :P :P KIITOS, ANSSI :!: :!:
2.11.2005 9:32
Ihanaa oli lukea Kari64 sun tarinaa! :D Melkein tuli onnen kyyneleet silmiin sun puolestasi. Onneksi maailmassa tapahtuu tällaisia ihania asioita. Toivottavasti Anssikin lukee tämän tarinan, miten hänen musiikkinsa yhdisti kahden ihmisen elämän. Ikimuistoista iltaa Tavastialla 8.12. Karille ja Hannalle!
8.11.2005 18:44
Ajattelin nyt kirjailla tähän muistoja ekoilta ns. keikoilta, jotenkin loogista ennen kuin lähtee selittämään parhaista keikoista mitään. Siis jonkinlainen jatkotarina...
Elikkä ihka ekaa kertaa näin ja kuulin Anssia livenä 8.8.2001. Vasta kolmas kerta toden sanoi, koska olin hipsinyt Kaivopuistoon kesäkuun puolivälissä ja Ankkarokkiin elokuun alussa, mutta molemmilla kerroilla missasin tämän mystisen Anssi Kelan. Olin kuullut tämän hepun haastattelun joskus keväällä radiosta, haastattelu oli vakuuttava toisin kuin se BMW-biisi. Tuskin tollasella mitään menestystä tulee, mutta onnea vaan yritykselle... Se ankara radiosoitto alkoi jossain vaiheessa ärsyttää, kun tuntui että radiosta tulee vaan sitä ihmeen anssikelaa.
No, olin kuitenkin utelias näkemään tämän omituisen otuksen livenä. Tuo 8.8.2001 oli joku Baarifestari-tapahtuma Espan puistossa ja lähdin sinne seisoskelemaan. Sit bändi tuli lavalle ja soitti viiden biisin hittipitoisen setin tyyliin BMW, Kaksi sisarta, Puistossa, Nummela ja "joku tytöstä kertova biisi", jonka on täytynyt olla Milla. Ihmiset näkyi taputtavan innoissaan. Eniten huomio kiinnittyi siihen, että soitto kuulosti mukavan karhealta radiobiiseihin verrattuna ja mietin että tätä vois joskus kuunnella enemmänkin. Seuraava kerta oli parin viikon kuluttua Elämä lapselle -konsertissa, jossa olin paistamassa popcornia, jota kukaan ei ostanut. Tanssahtelin sit siellä Olympiastadionilla aikani kuluksi Anssin ja Alexandran tahtiin ja seurasin esitystä takakaarteen screeniltä. Hyvältä kuulosti.
Varsinainen eka keikka oli aika tarkalleen 4 vuotta sitten, eli 10.11.2001 Tavastialla. Sinnekin menin oikeastaan vaan uteliaisuudesta, en oikein muista syytä. Kamerankin otin mukaan vain siksi, että voisin testailla miten sen eri asetuksilla keikkakuvat onnistuu ilman salamaa. (Taisi tulla noin kaksi jotenkin onnistunutta kuvaa...) Itse keikasta ei hirveästi jäänyt mieleen, enhän tiennyt edes puolia biiseistäkään. Suurimman vaikutuksen tekivät Anssin pianolla soittama Puistola, omituisesti tutun kuuloinen encore Karhun elämää, Milla (ai onko tämä Anssin biisi?!) ja Nummela (silloinen suosikkini). Ennen Tavastialta poistumista päädyin vielä odottelemaan levylaulajaa siinä käytävässä kehuakseni häntä muutamalla sanalla ja tulihan herra sieltä joskus ennen kolmea ja näytti ihan tavalliselta tallaajalta ja vieläpä ujolta sellaiselta. Tuohon vuodenaikaan oli muuten jo luntakin maassa ja silloin yöllä se oli muuttumassa hyvää vauhtia loskaksi. Kaikkea sitä muistaa!
Tähän vois liittää vielä yhden Karisalmeen liittyvän muistelman. En muista tarkalleen millä keikalla se tapahtui, mut aloin miettiä että miten tuo tyyppi näyttää niin tutulta. Missä ihmeessä olen sen nähnyt? Sit joskus vähän myöhemmin tajusin, että hitto tuo tyyppihän soittaa myös Lemonatorissa. Olin käynyt heidänkin keikallaan "ihan vaan mielenkiinnosta" toukokuussa 2001, kun olin nähnyt heidät MoonTV:n jossain musiikkisessiossa. Kiintoisa pointti sekin, että tuon Lemonatorin keikan aikaan Anssi oli keikalla pohjoisessa ja joutui tulemaan toimeen ilman rytmiryhmäänsä. Eikä se Lemonatorkaan mitään hirveää vaikutusta ekalla keikallaan tehnyt, vaikka Lasse heitteli kuperkeikkoja ja kehui näkevänsä paljon tuttuja naamoja yleisössä.
Elikkä ihka ekaa kertaa näin ja kuulin Anssia livenä 8.8.2001. Vasta kolmas kerta toden sanoi, koska olin hipsinyt Kaivopuistoon kesäkuun puolivälissä ja Ankkarokkiin elokuun alussa, mutta molemmilla kerroilla missasin tämän mystisen Anssi Kelan. Olin kuullut tämän hepun haastattelun joskus keväällä radiosta, haastattelu oli vakuuttava toisin kuin se BMW-biisi. Tuskin tollasella mitään menestystä tulee, mutta onnea vaan yritykselle... Se ankara radiosoitto alkoi jossain vaiheessa ärsyttää, kun tuntui että radiosta tulee vaan sitä ihmeen anssikelaa.
No, olin kuitenkin utelias näkemään tämän omituisen otuksen livenä. Tuo 8.8.2001 oli joku Baarifestari-tapahtuma Espan puistossa ja lähdin sinne seisoskelemaan. Sit bändi tuli lavalle ja soitti viiden biisin hittipitoisen setin tyyliin BMW, Kaksi sisarta, Puistossa, Nummela ja "joku tytöstä kertova biisi", jonka on täytynyt olla Milla. Ihmiset näkyi taputtavan innoissaan. Eniten huomio kiinnittyi siihen, että soitto kuulosti mukavan karhealta radiobiiseihin verrattuna ja mietin että tätä vois joskus kuunnella enemmänkin. Seuraava kerta oli parin viikon kuluttua Elämä lapselle -konsertissa, jossa olin paistamassa popcornia, jota kukaan ei ostanut. Tanssahtelin sit siellä Olympiastadionilla aikani kuluksi Anssin ja Alexandran tahtiin ja seurasin esitystä takakaarteen screeniltä. Hyvältä kuulosti.
Varsinainen eka keikka oli aika tarkalleen 4 vuotta sitten, eli 10.11.2001 Tavastialla. Sinnekin menin oikeastaan vaan uteliaisuudesta, en oikein muista syytä. Kamerankin otin mukaan vain siksi, että voisin testailla miten sen eri asetuksilla keikkakuvat onnistuu ilman salamaa. (Taisi tulla noin kaksi jotenkin onnistunutta kuvaa...) Itse keikasta ei hirveästi jäänyt mieleen, enhän tiennyt edes puolia biiseistäkään. Suurimman vaikutuksen tekivät Anssin pianolla soittama Puistola, omituisesti tutun kuuloinen encore Karhun elämää, Milla (ai onko tämä Anssin biisi?!) ja Nummela (silloinen suosikkini). Ennen Tavastialta poistumista päädyin vielä odottelemaan levylaulajaa siinä käytävässä kehuakseni häntä muutamalla sanalla ja tulihan herra sieltä joskus ennen kolmea ja näytti ihan tavalliselta tallaajalta ja vieläpä ujolta sellaiselta. Tuohon vuodenaikaan oli muuten jo luntakin maassa ja silloin yöllä se oli muuttumassa hyvää vauhtia loskaksi. Kaikkea sitä muistaa!
Tähän vois liittää vielä yhden Karisalmeen liittyvän muistelman. En muista tarkalleen millä keikalla se tapahtui, mut aloin miettiä että miten tuo tyyppi näyttää niin tutulta. Missä ihmeessä olen sen nähnyt? Sit joskus vähän myöhemmin tajusin, että hitto tuo tyyppihän soittaa myös Lemonatorissa. Olin käynyt heidänkin keikallaan "ihan vaan mielenkiinnosta" toukokuussa 2001, kun olin nähnyt heidät MoonTV:n jossain musiikkisessiossa. Kiintoisa pointti sekin, että tuon Lemonatorin keikan aikaan Anssi oli keikalla pohjoisessa ja joutui tulemaan toimeen ilman rytmiryhmäänsä. Eikä se Lemonatorkaan mitään hirveää vaikutusta ekalla keikallaan tehnyt, vaikka Lasse heitteli kuperkeikkoja ja kehui näkevänsä paljon tuttuja naamoja yleisössä.
Viimeksi kommentoitu