Forum 2002-2013
6.3.2006 20:05
Länkkäri 10.3.
Uutta keikkaa pukkaa uhkaavasti 4 päivän päästä ja tässä taas näitä biisitoiveita levylaulajan tiedoksi saatettakoon:
Toive Ensilumen esittämisestä edelleen voimassa. Sitähän ei ole soitettu koska lie? Trientale tai Mari (tai kuka tahansa muu, joka tietää) voi tähän varmasti arkistojen syövereistä kaipaa faktatietoa, missä ja koska kyseinen biisi on edellisen kerran soitettu...! :wink: Ja sanathan voi aina kerrata, jos ei muuten muista... :mrgreen:
Tajunnan räjäyttävää olisi kuulla myös mieltäni ensi kuulemalla suuresti järkyttänyt Murhaballadi. Mielellään yhtä laaja-alaisen ilmerepertuaarin kanssa esitettynä kuin ROM Tulisuudelmassa.
Toive Ensilumen esittämisestä edelleen voimassa. Sitähän ei ole soitettu koska lie? Trientale tai Mari (tai kuka tahansa muu, joka tietää) voi tähän varmasti arkistojen syövereistä kaipaa faktatietoa, missä ja koska kyseinen biisi on edellisen kerran soitettu...! :wink: Ja sanathan voi aina kerrata, jos ei muuten muista... :mrgreen:
Tajunnan räjäyttävää olisi kuulla myös mieltäni ensi kuulemalla suuresti järkyttänyt Murhaballadi. Mielellään yhtä laaja-alaisen ilmerepertuaarin kanssa esitettynä kuin ROM Tulisuudelmassa.
6.3.2006 20:50
Harhaan arkistojen mukaan biisi on viimeksi esitetty livenä Nummelan pesäpallokentällä 29.5.2004. Harhaan arkistoissa ei tietenkään ole biisilistoja aivan kaikilta menneiltä keikoilta, mutta väittäisin kyllä, että on erittäin epätodennäköistä, oikeastaan voisi sanoa täysin mahdotonta, että Ensilumea olisi tuon jälkeen livenä esitetty.
Bändin kanssa biisi esitettiin Suuria kuvioita -konserttisalikiertueen jokaisella keikalla, viimeisimpänä Järvenpäätalossa 19.11.2003, jolloin esim. minä olen tainnut biisin livenä viimeksi kuulla.
Murhaballadi on muuten oikein hyvä toive, sitäkään ei ole vähään aikaan kuultu keikoilla! Voisin myös toivoa sitä. Muita toiveita en vielä tässä vaiheessa osaa sanoa, niitä täytyy miettiä sitten lähempänä keikkaa...
a9800362 Toive Ensilumen esittämisestä edelleen voimassa. Sitähän ei ole soitettu koska lie? Trientale tai Mari (tai kuka tahansa muu, joka tietää) voi tähän varmasti arkistojen syövereistä kaipaa faktatietoa, missä ja koska kyseinen biisi on edellisen kerran soitettu...! :wink:
Harhaan arkistojen mukaan biisi on viimeksi esitetty livenä Nummelan pesäpallokentällä 29.5.2004. Harhaan arkistoissa ei tietenkään ole biisilistoja aivan kaikilta menneiltä keikoilta, mutta väittäisin kyllä, että on erittäin epätodennäköistä, oikeastaan voisi sanoa täysin mahdotonta, että Ensilumea olisi tuon jälkeen livenä esitetty.
Bändin kanssa biisi esitettiin Suuria kuvioita -konserttisalikiertueen jokaisella keikalla, viimeisimpänä Järvenpäätalossa 19.11.2003, jolloin esim. minä olen tainnut biisin livenä viimeksi kuulla.
Murhaballadi on muuten oikein hyvä toive, sitäkään ei ole vähään aikaan kuultu keikoilla! Voisin myös toivoa sitä. Muita toiveita en vielä tässä vaiheessa osaa sanoa, niitä täytyy miettiä sitten lähempänä keikkaa...
7.3.2006 6:41
Kiitos Trientale faktatiedon esiin kaivamisesta. Siinä hyvää argumenttia biisin esittämisen tueksi. :wink: Vai liittyyköhän tähänkin biisiin jotain sellaista, että joku bändin jäsenistä vihaa sitä suunnattomasti, kun ei ole soitettu aika päiviin... :roll:
Sanoitus Ensilumessa on aivan mahtava, varsinkin kertosäe. Haluaisin ehdottomasti kuulla biisin livenä!!!! Ois meikäläiselläkin joskus aihetta Mika Kojonkoski -tuuletuksiin...
Sanoitus Ensilumessa on aivan mahtava, varsinkin kertosäe. Haluaisin ehdottomasti kuulla biisin livenä!!!! Ois meikäläiselläkin joskus aihetta Mika Kojonkoski -tuuletuksiin...
8.3.2006 15:41
Juu, voi hyvinkin olla Murhaballadi kohdallaan Länkkärissä. Mä just tajusin, ettei sieltä taida päästä pois öiseen aikaan. (Vantaan yöbusseja en muuten olekaan vielä tarkistanut, 03N ei ainakaan kulje...) Kun on tämä ihana bussilakko. Muuten ei ois ollut mitään ongelmaa.
Kaverini (joka muuten uskoo olevansa kaukaista sukua Terolle) kertoi kaverinsa asuvan Länsimäessä ja hän kuulemma katselee joskus illalla ikkunasta viihdettä - miten jengit kerääntyy ja tulee tappeluita ja joskus tulee poliisi, joskus ei. Kuulemma Länsimäki on hyvä paikka liikkua yöllä, jos haluaa tulla ryöstetyksi tai joutua tappeluun. Eli odottelen keikkaa innolla... Jos joku on menossa sinne autolla ja haluaa paluumatkalla ajaa mutkan esim. Helsingin keskustan kautta, niin ottakoon yhteyttä.
Lisäksi mulla on pieniä epäilyksiä keikkapaikan suhteen. "Karaoke pubissa 21-03" ja tikanheittoa... Kaiken kukkuraksi euroviisut tulee samana iltana. Kieltämättä kotisohvalle jääminen alkaa hitusen houkutella...
Jos jotain biisiä sais toivoa, niin se ois tuo jo Tulisuudelmaan tehty ehdotus eli Kaveria ei jätetä. Olen kuullut sen peräti kerran liveversiona keikan aikana (ja kerran soundcheckissä), mikä on aika hiton vähän, kun otetaan huomioon että se on sentään uudella levyllä, jonka takia tässä keikkaillaan!
Selkeesti positiivinen meininki tänään. :D
Kaverini (joka muuten uskoo olevansa kaukaista sukua Terolle) kertoi kaverinsa asuvan Länsimäessä ja hän kuulemma katselee joskus illalla ikkunasta viihdettä - miten jengit kerääntyy ja tulee tappeluita ja joskus tulee poliisi, joskus ei. Kuulemma Länsimäki on hyvä paikka liikkua yöllä, jos haluaa tulla ryöstetyksi tai joutua tappeluun. Eli odottelen keikkaa innolla... Jos joku on menossa sinne autolla ja haluaa paluumatkalla ajaa mutkan esim. Helsingin keskustan kautta, niin ottakoon yhteyttä.
Lisäksi mulla on pieniä epäilyksiä keikkapaikan suhteen. "Karaoke pubissa 21-03" ja tikanheittoa... Kaiken kukkuraksi euroviisut tulee samana iltana. Kieltämättä kotisohvalle jääminen alkaa hitusen houkutella...
Jos jotain biisiä sais toivoa, niin se ois tuo jo Tulisuudelmaan tehty ehdotus eli Kaveria ei jätetä. Olen kuullut sen peräti kerran liveversiona keikan aikana (ja kerran soundcheckissä), mikä on aika hiton vähän, kun otetaan huomioon että se on sentään uudella levyllä, jonka takia tässä keikkaillaan!
Selkeesti positiivinen meininki tänään. :D
9.3.2006 16:41
Jipii! Paluukyyti järjestyi ja bussilakkokin päättyi. Lisäksi euroviisut tulee klo 20-22.20 ja keikka alkaa Welldonen sivujen mukaan puoliltaöin, joten ehdin katsoa himoitsemani laulukilpailun ennen keikalle lähtemistä. 8) Nyt alkaa olla hyvä keikkafiilis. Pitää varmaan laittaa kameran akku lataukseen, että voi ottaa kuvia Länkkärin tikkanurkkauksesta.
10.3.2006 9:33
Niin, niitä toiveita piti laittaa... Murhiksen lisäksi pidän edelleen voimassa viime viikon toiveeni Kaveria ei jätetä. Sen lisäksi voisin toivoa vaikkapa Insomniaa tai Uusia autoja.
Tällä viikolla on kyllä selkeästi enempi keikkafiilis kuin viime viikolla. Ehkä se johtuu siitä, että tuo edellinen keikka on vielä niin tuoreessa muistissa. Mutta keikkapaikan suhteen ei kyllä ole juurikaan odotuksia, nämä tuntuvat menevän aina vaan oudompaan suuntaan...
Tällä viikolla on kyllä selkeästi enempi keikkafiilis kuin viime viikolla. Ehkä se johtuu siitä, että tuo edellinen keikka on vielä niin tuoreessa muistissa. Mutta keikkapaikan suhteen ei kyllä ole juurikaan odotuksia, nämä tuntuvat menevän aina vaan oudompaan suuntaan...
11.3.2006 11:42
Mitä ihmettä, eikö kukaan oo vielä selvinny tänne :shock:
(Säästän raportin kirjottamisen Trientalelle)
Hyvä keikka oli taas kaikenkaikkiaan :mrgreen: Ja odottaminen tällä kertaa lyhyempi ja jopa miellyttävä (vaikka samat kappaleet alko soida toista tai kolmatta kertaa...). Keikalla parhaiten uppos yllättäen vanhimmat ja kulahtaneimmat hitit Nummela ja 2 sisarta, en tiedä mix. Ruusunen oli myös loistava (vaikka Saara jänisti :))! Tuli vähän vanha kunnon Jyrkin versio mieleen. :lol: Oli myös kivaa että Joki soitettiin pitkästä aikaa (mun kuullen).
Lava oli taas aika mielenkiintoinen. Mut eipä kukaan jääny kenenkään taakse ja Rumpaliki näkyi nyt hyvin :P Todettiin, että eturiviin kuulu taas ihan hyvin kaikki paitsi laulut ja koskettimet, vaikka ne ihme kaiuttimet osottiki ilosesti ohi. Ja sanat nyt tietää muutenki :wink:
Länsimäki oli kyl aika maineensa veroinen, vaikkei jouduttu ryöstetyiks eikä edes tappeluun... Ku lähettiin keikkapaikalta nii joku ***** äijä lyöttäyty meiän seuraan eikä lähteny kulumallakaan. Jotain se änkytti siinä ku krapattiin autoa ulko- ja sisäpuolelta et voiks seki tulla kyytiin, ja tunki oven väliin niin et ei meinattu saada sitä kiinni. Joku toinenki äijä siin kävi mankumassa kyytiä. Onneks en ollu yksin :o Paluumatkassa oli myös oma ikuinen jännityksensä, mut selvittiin :wink:
Tost piirustuksesta on leimautunu yöllä mun toiseen käteen niin käsittämättömiä kuvioita et ihmettelen. Missä asennossa sitä ihminen voiki nukkua :shock:
(Säästän raportin kirjottamisen Trientalelle)
Hyvä keikka oli taas kaikenkaikkiaan :mrgreen: Ja odottaminen tällä kertaa lyhyempi ja jopa miellyttävä (vaikka samat kappaleet alko soida toista tai kolmatta kertaa...). Keikalla parhaiten uppos yllättäen vanhimmat ja kulahtaneimmat hitit Nummela ja 2 sisarta, en tiedä mix. Ruusunen oli myös loistava (vaikka Saara jänisti :))! Tuli vähän vanha kunnon Jyrkin versio mieleen. :lol: Oli myös kivaa että Joki soitettiin pitkästä aikaa (mun kuullen).
Lava oli taas aika mielenkiintoinen. Mut eipä kukaan jääny kenenkään taakse ja Rumpaliki näkyi nyt hyvin :P Todettiin, että eturiviin kuulu taas ihan hyvin kaikki paitsi laulut ja koskettimet, vaikka ne ihme kaiuttimet osottiki ilosesti ohi. Ja sanat nyt tietää muutenki :wink:
Länsimäki oli kyl aika maineensa veroinen, vaikkei jouduttu ryöstetyiks eikä edes tappeluun... Ku lähettiin keikkapaikalta nii joku ***** äijä lyöttäyty meiän seuraan eikä lähteny kulumallakaan. Jotain se änkytti siinä ku krapattiin autoa ulko- ja sisäpuolelta et voiks seki tulla kyytiin, ja tunki oven väliin niin et ei meinattu saada sitä kiinni. Joku toinenki äijä siin kävi mankumassa kyytiä. Onneks en ollu yksin :o Paluumatkassa oli myös oma ikuinen jännityksensä, mut selvittiin :wink:
Tost piirustuksesta on leimautunu yöllä mun toiseen käteen niin käsittämättömiä kuvioita et ihmettelen. Missä asennossa sitä ihminen voiki nukkua :shock:
11.3.2006 15:12
No Trientale & kumppanit, yleisö odottaa kärsimättömänä... :D
11.3.2006 15:29
Jaaha, kiitän kunniasta ja odotuksista ja heitän kehiin jonkinnäköistä raporttia... Piti kyllä kirjoittaa jo aiemmin, mutta sattumalta vietin aikaa jossain muualla kuin kotona... :wink:
No niin. Menomatka sujui leppoisasti, kun ei tarvinnut miettiä, löytääkö perille. On niin helppoa istua autossa pelkääjän paikalla ja muka lukea karttaa. Onneksi oli pätevä kuski, joka löysi helposti perille. Autossa mietittiin hyvää toimintasuunnitelmaa päästä Länkkäriin joutumatta tappeluun tai ryöstetyksi. Tämä onnistuikin hienosti huolimatta epäilyttävästä nuorisojoukosta ja kohtalaisen hyvin piilotetusta sisäänkäynnistä, joka kaikesta huolimatta löytyi helposti.
Seuraavana olikin vuorossa odottelua ja lisää odottelua, mutta sekin sujui ihan leppoisissa merkeissä. Ihmettelimme lavaratkaisua (totesimme, että siellä oli ehkä suunnilleen saman verran tilaa liikkua kuin naisten vessassa), olimme huolissamme valaistuksesta (mitähän kuvista mahtaa tulla...) ja ostimme kerrankin kohtuuhintaista kokista. Taustamusiikkikaan ei onneksi ollut liian kovalla, vaikka tosiaan illan edetessä samat kappaleet soivat aina uudelleen ja uudelleen... :roll: Onneksi ne eivät olleet ihan sieltä kamalimmasta päästä kuitenkaan.
Istuskelimme siinä sitten lavan edustalla, kun joku meistä bongasi Karisalmen baaritiskillä. Ja tottahan tämäkin huomasi meidät, kun iloisesti vilkuttelimme... Tuli sitten kertomaan, että lavan edessä ei saa musiikista yhtään mitään selvää, että kannattaisi mennä kauemmas kuuntelemaan. Pohdimme, josko naamamme ovat jo liian kuluneet siinä eturivissä ja harkitsimme vakavasti naamarien ottamista seuraavalle keikalle.
Vielä myöhemmin illalla (tai yöllä) odottelimme edelleen siinä lavan edustalla, kun Antti sitten tuli ystävällisesti ilmoittamaan, että keikan alkuun on vielä varmaan sellaiset 20 minuuttia. Onneksi olimme kyllä muutenkin jo varautuneet siihen... Biisilistakaan ei ollut vielä ihan valmis. Anssi sitä parhaillaan kirjoitteli, mutta Antti sanoi kuitenkin, ettei Anssi varmaan tarvitse meidän apuamme listan laatimiseen... Ongelmana oli myös se, että Länkkärissä ei ollut kopiokonetta, joten kaikki listat piti kirjoittaa käsin.
Lavan edessä oli sellainen pieni koroke, johon nousin tähystelemään koska bändi tulisi lavalle. Lopulta joukkio saapuikin "vain henkilökunnalle" -oven takaa, ja vihdoin keikka pääsi alkamaan.
Biisilista oli seuraava:
1. Rock-unelma
2. Milla
3. Jennifer Aniston
4. Kaveria ei jätetä
5. Mikan faijan BMW
6. Karhusaari
7. Nummela
8. Rva Ruusunen
9. Puistossa
10. Älä mene pois
11. Kaksi sisarta
12. Rakkaus on murhaa
13. 1972
14. Joki
15. Suuria kuvioita
-------------------
16. Murhaballadi (Anssin sooloesitys)
Rock-unelma oli jälleen loistava ja vauhdikas aloitus keikalle, eikä sanoissakaan ollut suurempaa haparointia, mitä nyt tie nousi pystyyn hieman liian aikaisin... :)
Milla ja Aniston olivat myös hyvät esitykset, Anistonin jälkeen Anssi esitteli Kellyn, jonka rummutuksen ainakin pitäisi kuulua kaikille... Sitten Anssi rupesi pohtimaan, miksi oli sanonut, että Kelly on rummuissa "tänä iltana, kun se on kumminkin kaikkina muinakin iltoina. Valitettavasti...." :D
Seuraava biisi ilahduttikin sitten aivan erityisesti, kiitos jälleen siitä, että meidän toiveita otetaan huomioon! :D Kaveria ei jätetä kuulosti todella hyvältä, ilman muuta se saisi kuulua settiin useamminkin!
BMW alkoi vahvasti Kellyn rummuilla, ja sitten tuli taas mukaan se Villen uusi kitarajuttu, joka jälleen kuulosti hyvältä. Niinkuin biisi muutenkin.
Karhusaaressa sattui myös pientä unohtelua, eikä ensimmäistä kertaa... Huvittavaa! Hyvä versio siltikin. Karhusaaren jälkeen Anssi esitteli Antin, "bassomajuri vailla vertaa". Kyllä, ehdottomasti!
Nummelasta kuultiin myös jälleen todella onnistunut versio, erittäin mainiota! Biisilistoissa luki Nummelan jälkeen Puistossa, mutta Kelly taisi pompata riviltä jo seuraavalle, sillä seuraavaksi tämä alkoi soittaa jo Ruususta. Anssin ilme oli hauska! Ruususessakin Anssi hieman sekoili sanoissaan, mutta mikäs sen mukavampaa. Saaraa yritettiin houkutella soittamaan sooloa, mutta tämä ei suostunut. Niinpä Anssi lopulta päätti, että "Mä vedän soolon!" Ruususesta kuultiin ihan älyttömän hyvä versio, todella loistava! Juuri sellainen, minkä vuoksi ihmettelee, miksei sitä biisiä soiteta jok'ikisellä keikalla. Kuulosti kerrassaan erinomaisen hyvältä!
Seuraavaksi palattiin sitten listalla hieman taaksepäin ja tuli se Puistossa. Jotenkin se kuulosti hieman erilaiselta kuin yleensä keikoilla, tai sitten tämä johtui siitä, ettei biisiä kuultu esim. Tulisuudelmassa. Ehkä siinä oli vähän "uutuudenviehätystä" taas. Niin tai näin, niin soitto kuulosti erittäin mallikelpoiselta.
Tämän jälkeen tuli ÄMP, jonka kaksiäänisestä kitarasoolosta Anssi intoili jo etukäteen. Yleisö pitikin kuulemastaan ja antoi suosionosoituksia soolon jälkeen. Lavalla nähtiin selkeästi Mika Kojonkoski -tyyppistä tuuletusta. Tähän väliin pitää muuten todeta, että Villehän hymyili lavalla ihan hirmuisen paljon! :D Tuntui, että enemmän kuin yleensä... Tai sitten Ville vain on jäänyt minun puoleltani lavaa sen verran Anssin taakse, etten ole pystynyt kiinnittämään asiaan tarpeeksi huomiota. Nyt kiinnitin, ja Villestä tuli oikein iloisia hymysuu -kuvia.
Niin, ja lienee sanomattakin selvää, että ÄMP oli ihan uskomattoman ihana, mahtava ja kaunis jälleen. Erityisesti silmäripset kutittelivat poskilla tällä kertaa huomattavan suloisesti.
Kaksi sisarta oli hyvä esitys myös, todella hyvä itseasiassa. Perusversio sinänsä, mutta kuitenkin siinä oli sitä jotain.
Rakkaus on murhaa oli ihan uskomattoman hyvä, jälleen kerran. Varsinkin se ensimmäisen kertsin lopetus oli kerrassaan upea. Ei ole mikään ihme, että tätä pidetään yhtenä Anssin parhaista biiseistä!
1972:n alussa yleisö taputti innokkaasti Kellyn rummutuksen rytmissä, kunnes Kelly hidasti ja hidasti... Ja lopulta hädin tuskin rummutti enää ollenkaan. Hauskaa! :D Oikeasti, jotenkin tuli vain niin hirveän hyvä mieli tuollaisesta vitsailusta. Tämäkin biisi oli tietysti hyvä, kuten seuraavana soitettu Jokikin. Joessa isoisä muuten saapui kirkkain silmin parantamaan maailmaa... :lol: Hieno versio tämänkin.
Varsinaisen setin viimeisenä biisinä oli Suuria kuvioita ja -yllättäen- tästäkin kuultiin todella mainio versio jo heti ensimmäisistä soinnuista lähtien. Sanoja tässäkin hieman unohtui, mutta mitäs siitä!
Yleisön vaativien taputusten jälkeen Anssi sitten kipusi lavalle vielä yksin. Tässä vaiheessa jo vähän uskalsin ajatella, että mahtaisikohan nyt toteutua se toinen toive... Ja kyllä! Illan viimeisenä biisinä kuultiin niin loistava versio Murhiksesta, että vastaavaa on kuultu harvoin! Ja nyt on syytä ottaa huomioon, että Murhis on yleensä aina kuulostanut todella hyvältä. Tämän illan versio oli kuitenkin lähes tajunnan räjäyttävä, täydellinen osoitus Anssin virtuoosimaisesta kitaransoittotaidosta! Keikka ei kertakaikkiaan olisi voinut päättyä paremmin, Murhiksen versio kun kuuluu ehdottomasti parhaimpiin versioihin, mitä keikoilla on koskaan mistään biiseistä kuultu! Mahtavaa!
Anssin poistuttua lavalta hipsin minä hakemaan biisilistaa Kellyn rumpujen vierestä ja pelkäsin koko ajan tuhoavani jotain tärkeää... Lopulta muiden osoittaessa selkeää välinpitämättömyyttä biisilistoja kohtaan nappasin itselleni myös Saaran listan, ja vielä sen roudarien käyttämän. Onneksi Mari sentään huolehti Anssin listasta! Nuo kolme omaani ovat kuitenkin kaikki originaaleja, ja kaikenlisäksi kaikki eri henkilöiden kirjoittamia. Yksi on Kellyn käsialaa, yksi Anssin ja yksi Saaran (tämän tarkistimme myöhemmin Karisalmelta).
Samalla sitten jututimme Anssia ja tämä sai taas piirrellä ja raapustella nimmareita. Kun Anssi lähti jo takahuoneeseen (jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua...) päin, piti minun vielä juosta tämä kiinni ja pyytää, että käskisi Antinkin paikalle.
Tätähän saatiinkin sitten odottaa kauan, kulutimme aikaa katselemalla Marin upeita otoksia ja valloitimme sohvan takahuoneen oven vierestä. Jossain vaiheessa kun aloin olla jo huolissani ajan kulumisesta pyysin (vai käskin?) vielä Andyakin pyytämään Antin paikalle. Sen jälkeen ei sitten onneksi tarvinnut ihan kamalan kauan odotella, kun tuon oven takaa sitten vihdoinkin ilmestyi tuttu hahmo... Antin naamalla oli jotakuinkin sanoinkuvaamaton ilme kun hän havaitsi meidät... :D Tämän ensimmäiset lauseet olivat myös aika kuvaavia: "Vieläkö te ootte täällä? Mä toivoin, että te olisitte jo lähteny pois!" :lol: Buahhahhaa, tuo kirvoitti ehkä illan parhaat naurut! Meilläpä ei ollutkaan kiire viimeiseen bussiin, olimmekin liikkeelä autolla. Hähhähhää! Tosin olen ihan vakuuttunut, että oikeasti Karisalmi oli ilahtunut meidän tapaamisestamme, eihän tämä muuten olisi tullut tilannetta tarkistamaan! :wink: Sain yhteen biisilistaan erittäin hienon piirustuksen, johon käytettiin paljon aikaa ja vaivaa. Valitin Antille myös Lemon tulevan sinkun julkaisusta vain netissä, ja tämä lupasi polttaa minulle sen sinkun. Minulla on todistajia, muistakin Antti lupauksesi! :twisted: Antti koristeli hienosti myös Marin nappaamaa julistetta. Minä puolestani tulin näyttäneeksi tälle vielä hieman paljasta pintaa, enkä saanut tällä kertaa edes pidellä Antin lasia... En kuulemma olisi tykännyt siitä kun se oli punaviiniä, mikä onkin kyllä ihan totta. Inhoan viiniä.
Keikasta vielä sen verran, että se oli siis kertakaikkiaan fantastinen! Anssi ja bändi ovat ihan mielettömässä vedossa, tämän alkuvuoden keikat ovat kerta kerralta olleet vain parempia ja parempia! Lauma on ehkä jopa paremmassa vedossa kuin ikinä aiemmin! Ihan mahtavaa! Lavalla näkyy joka keikalla sellaista soittamisen riemua, että itsellekin tulee aina todella hyvä fiilis. Kunpa elämä olisi aina sellaista kuin keikkailtoina! Kunpa keikkoja olisi joka ilta! :D
Se basso muuten kuului tälläkin keikalla todella selvästi, kuten oikeastaan kaikki muukin. Antti oli väärässä!
Epäilyksistä huolimatta myös valokuvat onnistuivat yllättävän hyvin, muutamasta otoksesta olen erityisen ylpeä. Valotkaan eivät häirinneet ihan niin paljon kuin etukäteen pelkäsin.
Lähtiessämme nappasin minäkin itselleni vielä yhden keikkajulisteen ja joku portsari jo ihmetteli, mitä minä oikein teen... :roll: Muu kuvasikin jo havainnollisesti tapahtumat Länkkäristä autolle, joten ehkä ei nyt niistä sen enempää... Omituisia hyypiöitä vaelteli ympärillämme, mutta onneksi niistä selvittiin. Ja ainakin saimme nauraa todella paljon raaputtaessamme autoa jäästä! :D Mari ja Muu myös kehittelivät uudenlaisia erittäin tyylikkäitä sanoituksia tuttuihin biiseihin... Ne olisi kyllä oikeasti pitänyt kirjoittaa ylös!
Koko porukalle jälleen ihan valtavan iso kiitos keikasta! Teette maailmasta aina keikkojen aikana hieman paremman paikan elää. Kiitos! :D
No niin. Menomatka sujui leppoisasti, kun ei tarvinnut miettiä, löytääkö perille. On niin helppoa istua autossa pelkääjän paikalla ja muka lukea karttaa. Onneksi oli pätevä kuski, joka löysi helposti perille. Autossa mietittiin hyvää toimintasuunnitelmaa päästä Länkkäriin joutumatta tappeluun tai ryöstetyksi. Tämä onnistuikin hienosti huolimatta epäilyttävästä nuorisojoukosta ja kohtalaisen hyvin piilotetusta sisäänkäynnistä, joka kaikesta huolimatta löytyi helposti.
Seuraavana olikin vuorossa odottelua ja lisää odottelua, mutta sekin sujui ihan leppoisissa merkeissä. Ihmettelimme lavaratkaisua (totesimme, että siellä oli ehkä suunnilleen saman verran tilaa liikkua kuin naisten vessassa), olimme huolissamme valaistuksesta (mitähän kuvista mahtaa tulla...) ja ostimme kerrankin kohtuuhintaista kokista. Taustamusiikkikaan ei onneksi ollut liian kovalla, vaikka tosiaan illan edetessä samat kappaleet soivat aina uudelleen ja uudelleen... :roll: Onneksi ne eivät olleet ihan sieltä kamalimmasta päästä kuitenkaan.
Istuskelimme siinä sitten lavan edustalla, kun joku meistä bongasi Karisalmen baaritiskillä. Ja tottahan tämäkin huomasi meidät, kun iloisesti vilkuttelimme... Tuli sitten kertomaan, että lavan edessä ei saa musiikista yhtään mitään selvää, että kannattaisi mennä kauemmas kuuntelemaan. Pohdimme, josko naamamme ovat jo liian kuluneet siinä eturivissä ja harkitsimme vakavasti naamarien ottamista seuraavalle keikalle.
Vielä myöhemmin illalla (tai yöllä) odottelimme edelleen siinä lavan edustalla, kun Antti sitten tuli ystävällisesti ilmoittamaan, että keikan alkuun on vielä varmaan sellaiset 20 minuuttia. Onneksi olimme kyllä muutenkin jo varautuneet siihen... Biisilistakaan ei ollut vielä ihan valmis. Anssi sitä parhaillaan kirjoitteli, mutta Antti sanoi kuitenkin, ettei Anssi varmaan tarvitse meidän apuamme listan laatimiseen... Ongelmana oli myös se, että Länkkärissä ei ollut kopiokonetta, joten kaikki listat piti kirjoittaa käsin.
Lavan edessä oli sellainen pieni koroke, johon nousin tähystelemään koska bändi tulisi lavalle. Lopulta joukkio saapuikin "vain henkilökunnalle" -oven takaa, ja vihdoin keikka pääsi alkamaan.
Biisilista oli seuraava:
1. Rock-unelma
2. Milla
3. Jennifer Aniston
4. Kaveria ei jätetä
5. Mikan faijan BMW
6. Karhusaari
7. Nummela
8. Rva Ruusunen
9. Puistossa
10. Älä mene pois
11. Kaksi sisarta
12. Rakkaus on murhaa
13. 1972
14. Joki
15. Suuria kuvioita
-------------------
16. Murhaballadi (Anssin sooloesitys)
Rock-unelma oli jälleen loistava ja vauhdikas aloitus keikalle, eikä sanoissakaan ollut suurempaa haparointia, mitä nyt tie nousi pystyyn hieman liian aikaisin... :)
Milla ja Aniston olivat myös hyvät esitykset, Anistonin jälkeen Anssi esitteli Kellyn, jonka rummutuksen ainakin pitäisi kuulua kaikille... Sitten Anssi rupesi pohtimaan, miksi oli sanonut, että Kelly on rummuissa "tänä iltana, kun se on kumminkin kaikkina muinakin iltoina. Valitettavasti...." :D
Seuraava biisi ilahduttikin sitten aivan erityisesti, kiitos jälleen siitä, että meidän toiveita otetaan huomioon! :D Kaveria ei jätetä kuulosti todella hyvältä, ilman muuta se saisi kuulua settiin useamminkin!
BMW alkoi vahvasti Kellyn rummuilla, ja sitten tuli taas mukaan se Villen uusi kitarajuttu, joka jälleen kuulosti hyvältä. Niinkuin biisi muutenkin.
Karhusaaressa sattui myös pientä unohtelua, eikä ensimmäistä kertaa... Huvittavaa! Hyvä versio siltikin. Karhusaaren jälkeen Anssi esitteli Antin, "bassomajuri vailla vertaa". Kyllä, ehdottomasti!
Nummelasta kuultiin myös jälleen todella onnistunut versio, erittäin mainiota! Biisilistoissa luki Nummelan jälkeen Puistossa, mutta Kelly taisi pompata riviltä jo seuraavalle, sillä seuraavaksi tämä alkoi soittaa jo Ruususta. Anssin ilme oli hauska! Ruususessakin Anssi hieman sekoili sanoissaan, mutta mikäs sen mukavampaa. Saaraa yritettiin houkutella soittamaan sooloa, mutta tämä ei suostunut. Niinpä Anssi lopulta päätti, että "Mä vedän soolon!" Ruususesta kuultiin ihan älyttömän hyvä versio, todella loistava! Juuri sellainen, minkä vuoksi ihmettelee, miksei sitä biisiä soiteta jok'ikisellä keikalla. Kuulosti kerrassaan erinomaisen hyvältä!
Seuraavaksi palattiin sitten listalla hieman taaksepäin ja tuli se Puistossa. Jotenkin se kuulosti hieman erilaiselta kuin yleensä keikoilla, tai sitten tämä johtui siitä, ettei biisiä kuultu esim. Tulisuudelmassa. Ehkä siinä oli vähän "uutuudenviehätystä" taas. Niin tai näin, niin soitto kuulosti erittäin mallikelpoiselta.
Tämän jälkeen tuli ÄMP, jonka kaksiäänisestä kitarasoolosta Anssi intoili jo etukäteen. Yleisö pitikin kuulemastaan ja antoi suosionosoituksia soolon jälkeen. Lavalla nähtiin selkeästi Mika Kojonkoski -tyyppistä tuuletusta. Tähän väliin pitää muuten todeta, että Villehän hymyili lavalla ihan hirmuisen paljon! :D Tuntui, että enemmän kuin yleensä... Tai sitten Ville vain on jäänyt minun puoleltani lavaa sen verran Anssin taakse, etten ole pystynyt kiinnittämään asiaan tarpeeksi huomiota. Nyt kiinnitin, ja Villestä tuli oikein iloisia hymysuu -kuvia.
Niin, ja lienee sanomattakin selvää, että ÄMP oli ihan uskomattoman ihana, mahtava ja kaunis jälleen. Erityisesti silmäripset kutittelivat poskilla tällä kertaa huomattavan suloisesti.
Kaksi sisarta oli hyvä esitys myös, todella hyvä itseasiassa. Perusversio sinänsä, mutta kuitenkin siinä oli sitä jotain.
Rakkaus on murhaa oli ihan uskomattoman hyvä, jälleen kerran. Varsinkin se ensimmäisen kertsin lopetus oli kerrassaan upea. Ei ole mikään ihme, että tätä pidetään yhtenä Anssin parhaista biiseistä!
1972:n alussa yleisö taputti innokkaasti Kellyn rummutuksen rytmissä, kunnes Kelly hidasti ja hidasti... Ja lopulta hädin tuskin rummutti enää ollenkaan. Hauskaa! :D Oikeasti, jotenkin tuli vain niin hirveän hyvä mieli tuollaisesta vitsailusta. Tämäkin biisi oli tietysti hyvä, kuten seuraavana soitettu Jokikin. Joessa isoisä muuten saapui kirkkain silmin parantamaan maailmaa... :lol: Hieno versio tämänkin.
Varsinaisen setin viimeisenä biisinä oli Suuria kuvioita ja -yllättäen- tästäkin kuultiin todella mainio versio jo heti ensimmäisistä soinnuista lähtien. Sanoja tässäkin hieman unohtui, mutta mitäs siitä!
Yleisön vaativien taputusten jälkeen Anssi sitten kipusi lavalle vielä yksin. Tässä vaiheessa jo vähän uskalsin ajatella, että mahtaisikohan nyt toteutua se toinen toive... Ja kyllä! Illan viimeisenä biisinä kuultiin niin loistava versio Murhiksesta, että vastaavaa on kuultu harvoin! Ja nyt on syytä ottaa huomioon, että Murhis on yleensä aina kuulostanut todella hyvältä. Tämän illan versio oli kuitenkin lähes tajunnan räjäyttävä, täydellinen osoitus Anssin virtuoosimaisesta kitaransoittotaidosta! Keikka ei kertakaikkiaan olisi voinut päättyä paremmin, Murhiksen versio kun kuuluu ehdottomasti parhaimpiin versioihin, mitä keikoilla on koskaan mistään biiseistä kuultu! Mahtavaa!
Anssin poistuttua lavalta hipsin minä hakemaan biisilistaa Kellyn rumpujen vierestä ja pelkäsin koko ajan tuhoavani jotain tärkeää... Lopulta muiden osoittaessa selkeää välinpitämättömyyttä biisilistoja kohtaan nappasin itselleni myös Saaran listan, ja vielä sen roudarien käyttämän. Onneksi Mari sentään huolehti Anssin listasta! Nuo kolme omaani ovat kuitenkin kaikki originaaleja, ja kaikenlisäksi kaikki eri henkilöiden kirjoittamia. Yksi on Kellyn käsialaa, yksi Anssin ja yksi Saaran (tämän tarkistimme myöhemmin Karisalmelta).
Samalla sitten jututimme Anssia ja tämä sai taas piirrellä ja raapustella nimmareita. Kun Anssi lähti jo takahuoneeseen (jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua...) päin, piti minun vielä juosta tämä kiinni ja pyytää, että käskisi Antinkin paikalle.
Tätähän saatiinkin sitten odottaa kauan, kulutimme aikaa katselemalla Marin upeita otoksia ja valloitimme sohvan takahuoneen oven vierestä. Jossain vaiheessa kun aloin olla jo huolissani ajan kulumisesta pyysin (vai käskin?) vielä Andyakin pyytämään Antin paikalle. Sen jälkeen ei sitten onneksi tarvinnut ihan kamalan kauan odotella, kun tuon oven takaa sitten vihdoinkin ilmestyi tuttu hahmo... Antin naamalla oli jotakuinkin sanoinkuvaamaton ilme kun hän havaitsi meidät... :D Tämän ensimmäiset lauseet olivat myös aika kuvaavia: "Vieläkö te ootte täällä? Mä toivoin, että te olisitte jo lähteny pois!" :lol: Buahhahhaa, tuo kirvoitti ehkä illan parhaat naurut! Meilläpä ei ollutkaan kiire viimeiseen bussiin, olimmekin liikkeelä autolla. Hähhähhää! Tosin olen ihan vakuuttunut, että oikeasti Karisalmi oli ilahtunut meidän tapaamisestamme, eihän tämä muuten olisi tullut tilannetta tarkistamaan! :wink: Sain yhteen biisilistaan erittäin hienon piirustuksen, johon käytettiin paljon aikaa ja vaivaa. Valitin Antille myös Lemon tulevan sinkun julkaisusta vain netissä, ja tämä lupasi polttaa minulle sen sinkun. Minulla on todistajia, muistakin Antti lupauksesi! :twisted: Antti koristeli hienosti myös Marin nappaamaa julistetta. Minä puolestani tulin näyttäneeksi tälle vielä hieman paljasta pintaa, enkä saanut tällä kertaa edes pidellä Antin lasia... En kuulemma olisi tykännyt siitä kun se oli punaviiniä, mikä onkin kyllä ihan totta. Inhoan viiniä.
Keikasta vielä sen verran, että se oli siis kertakaikkiaan fantastinen! Anssi ja bändi ovat ihan mielettömässä vedossa, tämän alkuvuoden keikat ovat kerta kerralta olleet vain parempia ja parempia! Lauma on ehkä jopa paremmassa vedossa kuin ikinä aiemmin! Ihan mahtavaa! Lavalla näkyy joka keikalla sellaista soittamisen riemua, että itsellekin tulee aina todella hyvä fiilis. Kunpa elämä olisi aina sellaista kuin keikkailtoina! Kunpa keikkoja olisi joka ilta! :D
Se basso muuten kuului tälläkin keikalla todella selvästi, kuten oikeastaan kaikki muukin. Antti oli väärässä!
Epäilyksistä huolimatta myös valokuvat onnistuivat yllättävän hyvin, muutamasta otoksesta olen erityisen ylpeä. Valotkaan eivät häirinneet ihan niin paljon kuin etukäteen pelkäsin.
Lähtiessämme nappasin minäkin itselleni vielä yhden keikkajulisteen ja joku portsari jo ihmetteli, mitä minä oikein teen... :roll: Muu kuvasikin jo havainnollisesti tapahtumat Länkkäristä autolle, joten ehkä ei nyt niistä sen enempää... Omituisia hyypiöitä vaelteli ympärillämme, mutta onneksi niistä selvittiin. Ja ainakin saimme nauraa todella paljon raaputtaessamme autoa jäästä! :D Mari ja Muu myös kehittelivät uudenlaisia erittäin tyylikkäitä sanoituksia tuttuihin biiseihin... Ne olisi kyllä oikeasti pitänyt kirjoittaa ylös!
Koko porukalle jälleen ihan valtavan iso kiitos keikasta! Teette maailmasta aina keikkojen aikana hieman paremman paikan elää. Kiitos! :D
11.3.2006 17:59
Normaalisti meikäläinen ryntää tänne foorumille jo aamuyön tunteina kirjoittamaan keikasta raporttia... No enpä rynnännyt tällä kertaa, kun vieläkin tuntuu siltä, ettei irtoa oikein mitään kommenttia. Olo on niin... mykistynyt. Sanaton. Leijun jossain toisissa sfääreissä enkä tiedä, miten sieltä pääsee alas (enkä tiedä haluanko päästäkään) eikä mikään rationaalinen ajatuksenjuoksu vaan suju. Nämä kommentit varmasti kertovat paljon, mitä mieltä olen eilisestä keikasta.
Länkkäri oli kyllä juuri sellainen "paikallisräkälä", joksi sen etukäteen kuvittelinkin. En osannut sinne aivan ensiyrittämällä ja sitten, kun näki ravintolan valokyltin, silti oli epäselvyyttä siitä, missä on sisäänkäynti... Eipä ollut paljon porukkaa paikalla klo 22 aikaan, jolloin saavuin. Karaokepuoli tosin oli aivan turvoksissa ja volyymit ihan karseat... Siinä vaiheessa ei ollut juuri odotuksia. Ja vielä, kun kaverini sitten tuli paikalle ja menin tilaamaan hänelle juomaa, joku äijä hivuttautuu viereeni baaritiskille selvästi iskemistarkoituksessa. Kelaa hänkin tosin sanoi tulleensa kuuntelemaan. Kun sain tilaamani juoman, sanoin kohteliaasti, että kaverini odottaa toisella puolella, eikä kyseisestä jäppisestä aiheutunut enää sen kummempaa harmia.
Odotushan oli aika pitkä, kun Anssi bändeineen saapui lavalle n. klo 00.45 (ilmoitettu ajankohta klo 00.00). (Kiitoksia vaan Karisalmelle viivästyksen informoinnista!) Mutta hyvin se aika siinä lavan edustalla odotellessa meni. Päiviteltiin psykedeelisiä punaisia ja vihreitä valoja, jotka loistivat niin, että ois pitänyt lippalakki olla päässä. Tähän nähden muuten ottamani kuvat onnistuivat erinomaisesti! Äsken suorastaan hörötin ääneen muutamalle tosi onnistuneelle kuvalle, jossa on hauskoja ilmeitä. Näin hyvin ei ottamani kuvat ole miltään aiemmalta keikalta onnistuneet.
Sitten muutamalla sanalla keikan kohokohdista, kun Trientale tuossa edellä jo laatikin niin kattavan raportin. Rva Ruusunen toimi erittäin hyvin ja mielessäni kävi myös ajatus, miksei sitä soiteta lähes jokaisella keikalla! Hieman jäi askarruttamaan, MIKSI Saara ei suostunut sooloa soittamaan... :roll: Jennifer Aniston onkin sitä vastoin soitettu, jos en väärin muista, jokaisella keikalla Martinuksesta alkaen (ainakin niillä keikoilla, joilla itse olen ollut) ja täytyykin sanoa, että se olisi todella suuri puute, jos sitä EI soitettaisi. On se niin älyttömän hyvä ja mukaansa tempaava biisi. Ja edelleen se pitää ainakin mua niin hypnoottisesti otteessaan, että sen biisin aikana on aivan pakko keskittyä vain kuuntelemaan, eli kameran käyttö ei millään muotoa ole mahdollista.
Joku kirjoitti aiemmin, että Nummelan esityspaikan vaihtaminen vikasta biisistä keskelle settiä on tehnyt biisin esittämiselle tosi hyvää. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Se biisi on saanut aivan uusia ulottuvuuksia ja on nähty, että sen voi esittää "rokimminkin". Se loppurevitys on aivan uskomattoman hieno, sitä oli ilo kuunnella eilenkin. Onneksi ennen ÄMPin alkua Anssi tiedotti tästä kaksiäänisestä kitarasoolosta, että se tulee ekan kertosäkeen jälkeen. Tiesi pitää kameran kuvausvalmiina (ja tästä tulikin mukavia ja onnistuneita otoksia).
Yleensä ottaen sanojen unohtelemisia oli jonkin verrankin, mutta mielestäni nämä eivät mitenkään huononna keikkaa tai biisien esittämistä. Ei se ole niin olennaista, että kaikki sanat osataan joka kerran ulkoa kuin kuutosen kertotaulu. Anssilla ja bändillä on niin rento ja vapautunut tunnelma lavalla, että se välittyy kyllä erinomaisesti ainakin siihen eturiviin. :D
Tällä kertaa täytyy muuten sanoa Länkkärin kunniaksi, että olipas tosi mukava seurata keikkaa, kun ei ollut humalaisia nuokkumassa niskaan ja kuiskuttelemassa korvaan. Todella nautin siitä, että sain keskittyä vain keikkaan!!!!
Sitten tuli biisilistan mukaan vika biisi Suuria kuvioita, joka mielestäni sopii erinomaisesti setin vikaksi biisiksi... Mielessä kävi, että tulisko Anssi vielä lavalle, jos yleisö oikein aplodeeraa, ja niinhän sitten tapahtui. Yhdyn Trientalen näkemykseen, jonka mukaan eilen esitetty versio Murhiksesta oli tajunnan räjäyttävä. Kiitän ja kumarran ja edelleen kiitän ja kumarran, että Anssi toteutti aiemmin esittämäni toiveen ja soitti tämän biisin soolona vielä keikan päätteeksi... Jäi tuosta keikasta ikimuistoiset fiilikset. En edelleenkään ymmärrä, minkälaisissa fiiliksissä Anssi on kirjoittanut noin synkän laulun, mutta se on kaikessa synkkyydessään vertaansa vailla.
Mielestäni eilisellä keikalla esitetty versio Rakkaus on murhaa:sta ei vetänyt vertoja Tulisuudelmassa esitetylle tulkinnalle, jossa oli kaikin mahdollisin ilmein ja elein tulkittu rakkauden todella olevan murhaa, vaikkakin eilen Länkkärissä esitetty versio oli myös hyvä. ROM kuuluu ehdottomasti keikkasetin vakiokokoonpanoon, sillä se on kiistämättä Anssin parhaita biisejä ever. Mutta tuo ROM:n esityksessä menetetty ilmeiden skaala korvattiin kyllä tuhatkertaisena viimeisessä Murhiksen sooloesityksessä... aivan kuten olin etukäteen toivonutkin. Ei siis ihme, että olen nyt jonkinasteisessa nirvanassa. :wink:
Mitään järkevää loppukaneettia en tähän millään keksi. Sanotaanko näin, että Awalon oli todella ikimuistoinen kokemus, ja jos mahdollista, tämä oli ehkä vielä asteen verran enemmän. Monestakin syystä. Leijun ainakin ensi viikon...
Lisätään vielä yksi seikka, joka kertoo omalta osaltaan keikan tasosta ja laadusta. Kun menin jäiseen autoon keikan jälkeen ja ajelin yksikseni kotimatkan 48 km kotiin, huomasin aivan uuden ja yllättävän asian, muahan hymyilytti koko automatkan ajan. Olin kuin hangon keksi enkä voinut sille mitään... Armottomasta hymyilyttämisestä oli seurauksena se, että aamulla herättyäni huomasin poskeni olevan suorastaan kipeät. Eipä ole tullut tuollaista efektiä yhdenkään aiemman keikan jälkeen. Että kiitos siitä. Tuskin tarvinnee muita sanoja...
Lopuksi vielä kiitos Marille erittäin onnistuneen valokuvan ottamisesta! :D
Länkkäri oli kyllä juuri sellainen "paikallisräkälä", joksi sen etukäteen kuvittelinkin. En osannut sinne aivan ensiyrittämällä ja sitten, kun näki ravintolan valokyltin, silti oli epäselvyyttä siitä, missä on sisäänkäynti... Eipä ollut paljon porukkaa paikalla klo 22 aikaan, jolloin saavuin. Karaokepuoli tosin oli aivan turvoksissa ja volyymit ihan karseat... Siinä vaiheessa ei ollut juuri odotuksia. Ja vielä, kun kaverini sitten tuli paikalle ja menin tilaamaan hänelle juomaa, joku äijä hivuttautuu viereeni baaritiskille selvästi iskemistarkoituksessa. Kelaa hänkin tosin sanoi tulleensa kuuntelemaan. Kun sain tilaamani juoman, sanoin kohteliaasti, että kaverini odottaa toisella puolella, eikä kyseisestä jäppisestä aiheutunut enää sen kummempaa harmia.
Odotushan oli aika pitkä, kun Anssi bändeineen saapui lavalle n. klo 00.45 (ilmoitettu ajankohta klo 00.00). (Kiitoksia vaan Karisalmelle viivästyksen informoinnista!) Mutta hyvin se aika siinä lavan edustalla odotellessa meni. Päiviteltiin psykedeelisiä punaisia ja vihreitä valoja, jotka loistivat niin, että ois pitänyt lippalakki olla päässä. Tähän nähden muuten ottamani kuvat onnistuivat erinomaisesti! Äsken suorastaan hörötin ääneen muutamalle tosi onnistuneelle kuvalle, jossa on hauskoja ilmeitä. Näin hyvin ei ottamani kuvat ole miltään aiemmalta keikalta onnistuneet.
Sitten muutamalla sanalla keikan kohokohdista, kun Trientale tuossa edellä jo laatikin niin kattavan raportin. Rva Ruusunen toimi erittäin hyvin ja mielessäni kävi myös ajatus, miksei sitä soiteta lähes jokaisella keikalla! Hieman jäi askarruttamaan, MIKSI Saara ei suostunut sooloa soittamaan... :roll: Jennifer Aniston onkin sitä vastoin soitettu, jos en väärin muista, jokaisella keikalla Martinuksesta alkaen (ainakin niillä keikoilla, joilla itse olen ollut) ja täytyykin sanoa, että se olisi todella suuri puute, jos sitä EI soitettaisi. On se niin älyttömän hyvä ja mukaansa tempaava biisi. Ja edelleen se pitää ainakin mua niin hypnoottisesti otteessaan, että sen biisin aikana on aivan pakko keskittyä vain kuuntelemaan, eli kameran käyttö ei millään muotoa ole mahdollista.
Joku kirjoitti aiemmin, että Nummelan esityspaikan vaihtaminen vikasta biisistä keskelle settiä on tehnyt biisin esittämiselle tosi hyvää. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Se biisi on saanut aivan uusia ulottuvuuksia ja on nähty, että sen voi esittää "rokimminkin". Se loppurevitys on aivan uskomattoman hieno, sitä oli ilo kuunnella eilenkin. Onneksi ennen ÄMPin alkua Anssi tiedotti tästä kaksiäänisestä kitarasoolosta, että se tulee ekan kertosäkeen jälkeen. Tiesi pitää kameran kuvausvalmiina (ja tästä tulikin mukavia ja onnistuneita otoksia).
Yleensä ottaen sanojen unohtelemisia oli jonkin verrankin, mutta mielestäni nämä eivät mitenkään huononna keikkaa tai biisien esittämistä. Ei se ole niin olennaista, että kaikki sanat osataan joka kerran ulkoa kuin kuutosen kertotaulu. Anssilla ja bändillä on niin rento ja vapautunut tunnelma lavalla, että se välittyy kyllä erinomaisesti ainakin siihen eturiviin. :D
Tällä kertaa täytyy muuten sanoa Länkkärin kunniaksi, että olipas tosi mukava seurata keikkaa, kun ei ollut humalaisia nuokkumassa niskaan ja kuiskuttelemassa korvaan. Todella nautin siitä, että sain keskittyä vain keikkaan!!!!
Sitten tuli biisilistan mukaan vika biisi Suuria kuvioita, joka mielestäni sopii erinomaisesti setin vikaksi biisiksi... Mielessä kävi, että tulisko Anssi vielä lavalle, jos yleisö oikein aplodeeraa, ja niinhän sitten tapahtui. Yhdyn Trientalen näkemykseen, jonka mukaan eilen esitetty versio Murhiksesta oli tajunnan räjäyttävä. Kiitän ja kumarran ja edelleen kiitän ja kumarran, että Anssi toteutti aiemmin esittämäni toiveen ja soitti tämän biisin soolona vielä keikan päätteeksi... Jäi tuosta keikasta ikimuistoiset fiilikset. En edelleenkään ymmärrä, minkälaisissa fiiliksissä Anssi on kirjoittanut noin synkän laulun, mutta se on kaikessa synkkyydessään vertaansa vailla.
Mielestäni eilisellä keikalla esitetty versio Rakkaus on murhaa:sta ei vetänyt vertoja Tulisuudelmassa esitetylle tulkinnalle, jossa oli kaikin mahdollisin ilmein ja elein tulkittu rakkauden todella olevan murhaa, vaikkakin eilen Länkkärissä esitetty versio oli myös hyvä. ROM kuuluu ehdottomasti keikkasetin vakiokokoonpanoon, sillä se on kiistämättä Anssin parhaita biisejä ever. Mutta tuo ROM:n esityksessä menetetty ilmeiden skaala korvattiin kyllä tuhatkertaisena viimeisessä Murhiksen sooloesityksessä... aivan kuten olin etukäteen toivonutkin. Ei siis ihme, että olen nyt jonkinasteisessa nirvanassa. :wink:
Mitään järkevää loppukaneettia en tähän millään keksi. Sanotaanko näin, että Awalon oli todella ikimuistoinen kokemus, ja jos mahdollista, tämä oli ehkä vielä asteen verran enemmän. Monestakin syystä. Leijun ainakin ensi viikon...
Lisätään vielä yksi seikka, joka kertoo omalta osaltaan keikan tasosta ja laadusta. Kun menin jäiseen autoon keikan jälkeen ja ajelin yksikseni kotimatkan 48 km kotiin, huomasin aivan uuden ja yllättävän asian, muahan hymyilytti koko automatkan ajan. Olin kuin hangon keksi enkä voinut sille mitään... Armottomasta hymyilyttämisestä oli seurauksena se, että aamulla herättyäni huomasin poskeni olevan suorastaan kipeät. Eipä ole tullut tuollaista efektiä yhdenkään aiemman keikan jälkeen. Että kiitos siitä. Tuskin tarvinnee muita sanoja...
Lopuksi vielä kiitos Marille erittäin onnistuneen valokuvan ottamisesta! :D
11.3.2006 19:31
No eihän sitä voi olettaa, että ihan aamusta ois täydessä iskussa kommentoimassa! "Vankinumerosarjan" kanssa päätettiin, että sitä käytetään sit koko viikonloppu Länkkäristä toipumiseen. Mut kyllä tollanen ulkoilu-jäätelö-kaakao -linja alkaa jo tehota tässä vaiheessa viikonloppua.
Muukin näköjään pääsit ehjänä perille. Oli aika kiintoisaa havaita, että paikat joissa liikkuu päivittäin, näyttää ihan oudoilta öiseen aikaan huurtuneista auton ikkunoista (tai siis niistä tirkistysrei'istä). Me ikään kuin pöllähdettiin perille ihan vahingossa. Suunnilleen samaan paikkaan mistä olin lähtenytkin aiemmin illalla.
Tästähän pääsee kivasti tarinan alkuun. Lordi voitti viisut!!!! Voittoesityksen aikana iskin telkkarin kiinni ja lähdin matkaan. Kieltämättä oli eksoottista mennä keikalle metrolla. En ole edes ikinä käynyt Mellunmäessä, joten silmäilin piirtämääni karttaa, jossa risteili huolestuttavan paljon teitä ja yritin kuvitella kartan mielessäni metroaseman ympäristöksi. 23:n aikaan astuin Mellunmäkeen ja otin suunnaksi aseman koillispään ja siitä jatkoin suuntaan, jonka uskoin olevan pohjoinen. Siellä risteili niitä katuja ja alittaessani isompaa tietä epäilys kasvoi niin suureksi, että kysyin samaan suuntaan kävelevältä tytöltä, olenko menossa Länsimäen suuntaan... Kyllä! Tyttö ei tietenkään tiennyt Kilpakujasta mitään, mutta pian kujaa kysyttyäni huomasin käveleväni suoraan Länkkärin sisäänkäyntiä kohti. Siinä oli keikkajulisteitakin. :) Oikea paikka! Eläköön suuntavaisto!
No, hortoilu jatkui sisällä... Jätettyäni päällimmäiset vaatteet narikkaan suunnistin lähintä baaritiskiä kohti ja jouduin pienehköön pubiin, jossa joku lauloi antaumuksella karaokea isolta screeniltä. Äijää istui koko tupa täynnä ja ryysti olutta. Ei lavaa missään, ellei se ollut tuo olematon tasanne jolla karaokea lauletaan... Apua! Pakenin takaisin narikalle ja huomasin, että toiseen suuntaankin oli ovi. Sieltä löytyi hämyisempi ja isompi huone, ja hortoiltuani muutaman metrin ovesta sisään, huomasin oven oikealla puolella pöydän ääressä viuhtovat foorumilaiset. Ah, pelastuin! Ja pääsin julistamaan viisu-ilosanomaa...
Kävin myös tutustumassa lavaan, joka on kyllä ihan oma lukunsa! Tämä pikkuinen lavantynkä oli sijoitettu nurkkaan, jonka ikkunat oli peitetty mustilla rullaverhoilla. Lava oli L:n muotoinen niin että Antille oli jätetty koko L:n lyhyempi sakara (noin neliömetri miinus bassokaappi). Kellyn rumpusetti oli sullottu niin lähelle nurkkaa, että ihmettelimme, mahtuuko hän edes menemään sinne ilman kiipeämistä ikkunalaudan kautta. (Mahtui!) Heti rumpujen vierestä alkoi Anssin pedaalilauta ja sen vieressä oli Villen pedaalipakki niin että niiden väliin mahtui kokislasi ja biisilista. Villen vieressä varsinaisen lavan ulkopuolella ja viitisentoista senttiä alempana oli Saaran soittimisto. Minua huvitti, kun muistin varaamani paikan: pitkä askel Anssin mikrofonista oikealle. Se olisi ollut Kellyn ja Antin välissä lavalla! :D Lavan reunaa kiersi musta aidantapainen, joka oli kulmista teipattu pysymään kasassa. Muu tökkäsi aidanpalat sijoilleen muutamaan kertaan keikan aikana. Kitarasankari-vokalistin liikkumatila oli suunnilleen pedaalilaudan kokoinen, sen verran että mahtuu kääntymään kitaran kanssa! (Keikan aikana oli hauska seurata Andyn änkeämistä Villen ohi.) Ja se naisten vessa oli rakennettu samalla periaatteella.
Odottelu oli tosiaan erittäin mukavaa. Lavan edessä puulattialla istuskellessa tunnelma oli leppoisa. Pieni kokis maksoi vain 1,30 euroa (vrt. esim. Tulisuudelmassa 2,50e)! Musiikki oli kotimaista poppia (mm. Dingon Autiotalo x2, Heidi Kyrön Kevät x3, ym.) ja se oli mukavan hiljaisella. Saattoi muuten johtua siitäkin, että kaiuttimet olivat ihan jossain muualla kuin lavan edessä. Aloin kaipailla niitä jossain vaiheessa ja löysin kaiutinpylväät lavan molemmilta puolilta noin parin metrin päästä L:n molemmista päistä. Kiintoisaa. Miksauspöydän havaitsimme loppuillasta sohvalla istuessamme - se oli vastakkaisessa nurkassa, lavalta katsottuna baaritiskin takana!
Kuten Trientalen kertomuksesta ilmeni, Antti kävi tiedusteluretkillä lavan tienoossa ja aiheutti hyviä nauruja mm. osoittamalla meille parempaa kuuntelupaikkaa. Auktoriteetti ei kuitenkaan riittänyt - Antti näytti hieman turhautuneelta, kävi napsauttamassa virran bassovahvistimeensa ja poistui paikalta. Keikka pääsi alkamaan noin klo 00.48 ja soittoa kesti klo 2.11:een.
Paljon puhutut korvatulpat totesin tarpeellisiksi, kun Kelly iski rumpujaan ekan kerran. Kuuluvuus oli jopa ihanteellinen, koska bassovahvistin ja kitaravahvistimet osoittivat suoraan meitä kohti, kun seisoimme siinä L:n kulmassa. Rummut tosiaan kuuluivat hyvin (!), mutta Saaran soitto ei niinkään. Anssin laulusta ei erottanut sanoja ihan meluisimmissa kohdissa biisejä, mutta aika monta kertaa mentiin metsään, komeimmin varmaan Rva Ruususessa. Antilla oli hyvä näkyvyys muihin soittajiin ja hän silmäili Anssia aina vakavana ja otsa kurtussa, kun sanat menivät uusiksi. :D Antti kunnostautui virnuilussa, hyppeli ja tanssahteli paikoillaan, nostipa jalan kerran aidankaiteenkin päälle. Anssinkin liikehdintä jäi pitkälti paikallaan hyppelyyn, kun sitä tilaa ei hirveästi ollut. Hauskaa näkyi kaikesta huolimatta olevan! Kaikilla oli hymy herkässä ja ilo tarttui ainakin siihen eturiviin.
Tästä pitääkin mainita ihan erikseen. Minua on monilla keikoilla häirinnyt (hieman kärjistettynä) se, että bändi sijoitetaan jollekin kookkaalle ja korkealle lavalle yleisön yläpuolelle, ja sieltä he soittavat ravintolan takaseinälle. Jotenkin missataan se elintärkeä kontakti yleisön kanssa. Länkkärissä tunsi olevansa melkein itsekin lavalla soittajien katseiden keskellä ja tunsi sen, että tässä esinnytään nyt meille, ei takaseinälle. Pakostihan siinä tulee hyvä tunnelma! Pelkästään tämä riittää nostamaan keikan loistavien joukkoon!
Mitäs siitä livemusiikista jäi mieleen? Ensiksi pitää kiittää ja kumartaa toiveiden toteuttamisesta. Biisilistahan oli jopa erittäin hyvä! Huipentumina Kaveria ei jätetä, Rva Ruusunen ja Murhaballadin sooloesitys, joka oli verrattavissa siihen Tavastian Ruusus-Gretsch-sooloiluun. Mahtavaa! BMW:n esittelyssä Anssi totesi tämän olevan jatkoa edelliseen biisiin jonka jälkeen jupisin: "Ite oot jatkoa..." Karhusaaren kohdalla oli joku ihmeen suvantovaihe, johtuen varmaan hyvin rokkipitoisesta keikan alusta. ÄMP oli turhan hempeä, oikein yököttävän lälly *ök, ök*, mutta silti piti laulaa kertseissä mukana, kun biisi vaan kuulosti niin hyvälle. ROM ei ollut yhtä räjähtävä kuin Tulisuudelmassa, mutta hyvää peruslaatua. Biisilistan loppuun olisin ehkä valinnut jonkun muun parin kuin Joki ja SK, mutta varsinkin jälkimmäinen oli oikein toimiva versio.
Ruususesta vielä sen verran, että itsekin pohdin jo biisin aikana, että tämä on ehdottomasti parhaita ikinä kuulemiani versioita tästä biisistä. Hetkellisen fiiliksen mukaan jopa paras. Basso ja kitarat kuuluivat niin loistavasti. Saaran soolo jäi puuttumaan ja Anssin kitarasoolo ois voinut olla vieläkin sähäkämpi, joten hiukan parantamisen varaa jäi. Ja sehän on hyvä juttu! (Anssi ei ole viime aikoina loistanut upeilla kitarasooloillaan, mihin ne on hävinneet?)
Keikan jälkeen Anssi juuttui Saaran tontille kirjoittelemaan nimmareita muutamaksi minuutiksi (hyvä harhautus - muu bändi pääsi sujuvasti pakenemaan takahuoneeseen). Kiitokset Länkkäri-fantista, se on niin hurmaava, että sillekin ois syytä tehdä oma paita! Mut pestattiin ottamaan yhteiskuvaa, hyvä että onnistui niin pitkällisen yrittämisen jälkeen! Yritin räpsiä kuvia myös lavaa purkamaan tulleesta Terosta ja menin sitten sanomaan hänelle: "Laita Harhaa jokeribiisiksi." johon Tero vastasi: "Okei." :twisted: Onnea jo etukäteen niille jotka sattuu olemaan sillä keikalla! (Mulla ei ole tällä hetkellä enää yhtään bändikeikkaa näköpiirissä... *nyyh*) Kuvista mainittakoon sen verran, että eksoottinen valaistus teki kuvista paikoin sävytetyn mustavalkokuvan värisiä ja paikoin punavihreitä. Todella mielenkiintoisia! Vain yhden kuvan otin salamalla ja ei-manuaalivalotuksella. Varsinkin Antista ja tupakasta tuli komeita (basistin itsensä mielestä pelottavia) otoksia.
Antista vielä pari sanaa. Hänen suosionsa tuntuu kasvavan joka keikalla, halusi hän sitä tai ei. :D Tuo Trientalen kuvaama tilanne oli todella hilpeä - Antin ilme oli niin aidosti epäuskoisen järkyttynyt, että sille ei voinut olla nauramatta. Hän ei selvästikään suostu uskomaan, että hänellä on sinnikkäitä ihailijoita! Tänään (siis tänäänhän se oli, kello oli yli puoli kolme) tuntui olevan luova päivä. Ainakin siihen mun narikan vierestä nyhtämääni julisteeseen syntyi sopiva ajatuskupla ja epävireisiä nuotteja. (Laitetaan sekin Harhaan kuviin!) Vastalahjana ojensin Antille sinitarrapallon, jota olin turhaan yrittänyt tarjota Andylle. Toivottavasti sille tuli hyvää käyttöä! Käteltyämme Antin järkkärit ajoivat meidät narikalle.
Siinä narikalla saimme seuraksemme tämän koiranpennun tavoin meitä seuranneen humaltuneen nuoren miehen. Hänen puheestaan ei saanut mitään tolkkua, mutta seura näytti kiinnostavan. Lähdimme kiiruhtamaan talon ympäri parkkipaikalle ja mies pysyi tiiviisti kannoilla. (Ehdotin pientä eksytyskierrosta.) Ryhdyimme epätoivoiseen autonraaputuspuuhaamme ja hän tarkkaili tilannetta vierestä. Hyppäsin autoon viimeisenä takapenkille, ja mies änkesi itsensä oven väliin ja selitti jotain. Kysyin minne hän oli matkalla (vastauksesta ei saanut mitään selvää), johon vastasin, että me ollaan menossa eri suuntaan. Työnsin häntä poispäin, kiitin seurasta ja lämäsin oven kiinni. :lol: Sit istuttiin hyisessä autossa ainakin vartti ja yritettiin raaputtaa ja puhallella ikkunoita läpinäkyviksi laulellen mm. "kuurankukkasia piirtyneen mun ikkunaani näin", "turhaan, aivan turhaan, minä jäätä raaputan ikkunastain" ja joitakin omia sanoituksia. Harmi ettei kansanlaulujen kerääjiä ollut paikalla.
Harvemmin on ollut autossa varpaat jäässä. Helsinkiin palatessa oli -12 astetta, joten Vantaan villissä lännessä oli varmaan vähän viileämpää. Yökin oli kirkas ja kuu mollotti.
Tahtoo lisää keikkoja! Lisää loistavia livebiisejä! Käteen nimmari! Yhteiskuva! Antin piirros! Lisää elefantteja! Keikkojaaaaah!
Muukin näköjään pääsit ehjänä perille. Oli aika kiintoisaa havaita, että paikat joissa liikkuu päivittäin, näyttää ihan oudoilta öiseen aikaan huurtuneista auton ikkunoista (tai siis niistä tirkistysrei'istä). Me ikään kuin pöllähdettiin perille ihan vahingossa. Suunnilleen samaan paikkaan mistä olin lähtenytkin aiemmin illalla.
Tästähän pääsee kivasti tarinan alkuun. Lordi voitti viisut!!!! Voittoesityksen aikana iskin telkkarin kiinni ja lähdin matkaan. Kieltämättä oli eksoottista mennä keikalle metrolla. En ole edes ikinä käynyt Mellunmäessä, joten silmäilin piirtämääni karttaa, jossa risteili huolestuttavan paljon teitä ja yritin kuvitella kartan mielessäni metroaseman ympäristöksi. 23:n aikaan astuin Mellunmäkeen ja otin suunnaksi aseman koillispään ja siitä jatkoin suuntaan, jonka uskoin olevan pohjoinen. Siellä risteili niitä katuja ja alittaessani isompaa tietä epäilys kasvoi niin suureksi, että kysyin samaan suuntaan kävelevältä tytöltä, olenko menossa Länsimäen suuntaan... Kyllä! Tyttö ei tietenkään tiennyt Kilpakujasta mitään, mutta pian kujaa kysyttyäni huomasin käveleväni suoraan Länkkärin sisäänkäyntiä kohti. Siinä oli keikkajulisteitakin. :) Oikea paikka! Eläköön suuntavaisto!
No, hortoilu jatkui sisällä... Jätettyäni päällimmäiset vaatteet narikkaan suunnistin lähintä baaritiskiä kohti ja jouduin pienehköön pubiin, jossa joku lauloi antaumuksella karaokea isolta screeniltä. Äijää istui koko tupa täynnä ja ryysti olutta. Ei lavaa missään, ellei se ollut tuo olematon tasanne jolla karaokea lauletaan... Apua! Pakenin takaisin narikalle ja huomasin, että toiseen suuntaankin oli ovi. Sieltä löytyi hämyisempi ja isompi huone, ja hortoiltuani muutaman metrin ovesta sisään, huomasin oven oikealla puolella pöydän ääressä viuhtovat foorumilaiset. Ah, pelastuin! Ja pääsin julistamaan viisu-ilosanomaa...
Kävin myös tutustumassa lavaan, joka on kyllä ihan oma lukunsa! Tämä pikkuinen lavantynkä oli sijoitettu nurkkaan, jonka ikkunat oli peitetty mustilla rullaverhoilla. Lava oli L:n muotoinen niin että Antille oli jätetty koko L:n lyhyempi sakara (noin neliömetri miinus bassokaappi). Kellyn rumpusetti oli sullottu niin lähelle nurkkaa, että ihmettelimme, mahtuuko hän edes menemään sinne ilman kiipeämistä ikkunalaudan kautta. (Mahtui!) Heti rumpujen vierestä alkoi Anssin pedaalilauta ja sen vieressä oli Villen pedaalipakki niin että niiden väliin mahtui kokislasi ja biisilista. Villen vieressä varsinaisen lavan ulkopuolella ja viitisentoista senttiä alempana oli Saaran soittimisto. Minua huvitti, kun muistin varaamani paikan: pitkä askel Anssin mikrofonista oikealle. Se olisi ollut Kellyn ja Antin välissä lavalla! :D Lavan reunaa kiersi musta aidantapainen, joka oli kulmista teipattu pysymään kasassa. Muu tökkäsi aidanpalat sijoilleen muutamaan kertaan keikan aikana. Kitarasankari-vokalistin liikkumatila oli suunnilleen pedaalilaudan kokoinen, sen verran että mahtuu kääntymään kitaran kanssa! (Keikan aikana oli hauska seurata Andyn änkeämistä Villen ohi.) Ja se naisten vessa oli rakennettu samalla periaatteella.
Odottelu oli tosiaan erittäin mukavaa. Lavan edessä puulattialla istuskellessa tunnelma oli leppoisa. Pieni kokis maksoi vain 1,30 euroa (vrt. esim. Tulisuudelmassa 2,50e)! Musiikki oli kotimaista poppia (mm. Dingon Autiotalo x2, Heidi Kyrön Kevät x3, ym.) ja se oli mukavan hiljaisella. Saattoi muuten johtua siitäkin, että kaiuttimet olivat ihan jossain muualla kuin lavan edessä. Aloin kaipailla niitä jossain vaiheessa ja löysin kaiutinpylväät lavan molemmilta puolilta noin parin metrin päästä L:n molemmista päistä. Kiintoisaa. Miksauspöydän havaitsimme loppuillasta sohvalla istuessamme - se oli vastakkaisessa nurkassa, lavalta katsottuna baaritiskin takana!
Kuten Trientalen kertomuksesta ilmeni, Antti kävi tiedusteluretkillä lavan tienoossa ja aiheutti hyviä nauruja mm. osoittamalla meille parempaa kuuntelupaikkaa. Auktoriteetti ei kuitenkaan riittänyt - Antti näytti hieman turhautuneelta, kävi napsauttamassa virran bassovahvistimeensa ja poistui paikalta. Keikka pääsi alkamaan noin klo 00.48 ja soittoa kesti klo 2.11:een.
Paljon puhutut korvatulpat totesin tarpeellisiksi, kun Kelly iski rumpujaan ekan kerran. Kuuluvuus oli jopa ihanteellinen, koska bassovahvistin ja kitaravahvistimet osoittivat suoraan meitä kohti, kun seisoimme siinä L:n kulmassa. Rummut tosiaan kuuluivat hyvin (!), mutta Saaran soitto ei niinkään. Anssin laulusta ei erottanut sanoja ihan meluisimmissa kohdissa biisejä, mutta aika monta kertaa mentiin metsään, komeimmin varmaan Rva Ruususessa. Antilla oli hyvä näkyvyys muihin soittajiin ja hän silmäili Anssia aina vakavana ja otsa kurtussa, kun sanat menivät uusiksi. :D Antti kunnostautui virnuilussa, hyppeli ja tanssahteli paikoillaan, nostipa jalan kerran aidankaiteenkin päälle. Anssinkin liikehdintä jäi pitkälti paikallaan hyppelyyn, kun sitä tilaa ei hirveästi ollut. Hauskaa näkyi kaikesta huolimatta olevan! Kaikilla oli hymy herkässä ja ilo tarttui ainakin siihen eturiviin.
Tästä pitääkin mainita ihan erikseen. Minua on monilla keikoilla häirinnyt (hieman kärjistettynä) se, että bändi sijoitetaan jollekin kookkaalle ja korkealle lavalle yleisön yläpuolelle, ja sieltä he soittavat ravintolan takaseinälle. Jotenkin missataan se elintärkeä kontakti yleisön kanssa. Länkkärissä tunsi olevansa melkein itsekin lavalla soittajien katseiden keskellä ja tunsi sen, että tässä esinnytään nyt meille, ei takaseinälle. Pakostihan siinä tulee hyvä tunnelma! Pelkästään tämä riittää nostamaan keikan loistavien joukkoon!
Mitäs siitä livemusiikista jäi mieleen? Ensiksi pitää kiittää ja kumartaa toiveiden toteuttamisesta. Biisilistahan oli jopa erittäin hyvä! Huipentumina Kaveria ei jätetä, Rva Ruusunen ja Murhaballadin sooloesitys, joka oli verrattavissa siihen Tavastian Ruusus-Gretsch-sooloiluun. Mahtavaa! BMW:n esittelyssä Anssi totesi tämän olevan jatkoa edelliseen biisiin jonka jälkeen jupisin: "Ite oot jatkoa..." Karhusaaren kohdalla oli joku ihmeen suvantovaihe, johtuen varmaan hyvin rokkipitoisesta keikan alusta. ÄMP oli turhan hempeä, oikein yököttävän lälly *ök, ök*, mutta silti piti laulaa kertseissä mukana, kun biisi vaan kuulosti niin hyvälle. ROM ei ollut yhtä räjähtävä kuin Tulisuudelmassa, mutta hyvää peruslaatua. Biisilistan loppuun olisin ehkä valinnut jonkun muun parin kuin Joki ja SK, mutta varsinkin jälkimmäinen oli oikein toimiva versio.
Ruususesta vielä sen verran, että itsekin pohdin jo biisin aikana, että tämä on ehdottomasti parhaita ikinä kuulemiani versioita tästä biisistä. Hetkellisen fiiliksen mukaan jopa paras. Basso ja kitarat kuuluivat niin loistavasti. Saaran soolo jäi puuttumaan ja Anssin kitarasoolo ois voinut olla vieläkin sähäkämpi, joten hiukan parantamisen varaa jäi. Ja sehän on hyvä juttu! (Anssi ei ole viime aikoina loistanut upeilla kitarasooloillaan, mihin ne on hävinneet?)
Keikan jälkeen Anssi juuttui Saaran tontille kirjoittelemaan nimmareita muutamaksi minuutiksi (hyvä harhautus - muu bändi pääsi sujuvasti pakenemaan takahuoneeseen). Kiitokset Länkkäri-fantista, se on niin hurmaava, että sillekin ois syytä tehdä oma paita! Mut pestattiin ottamaan yhteiskuvaa, hyvä että onnistui niin pitkällisen yrittämisen jälkeen! Yritin räpsiä kuvia myös lavaa purkamaan tulleesta Terosta ja menin sitten sanomaan hänelle: "Laita Harhaa jokeribiisiksi." johon Tero vastasi: "Okei." :twisted: Onnea jo etukäteen niille jotka sattuu olemaan sillä keikalla! (Mulla ei ole tällä hetkellä enää yhtään bändikeikkaa näköpiirissä... *nyyh*) Kuvista mainittakoon sen verran, että eksoottinen valaistus teki kuvista paikoin sävytetyn mustavalkokuvan värisiä ja paikoin punavihreitä. Todella mielenkiintoisia! Vain yhden kuvan otin salamalla ja ei-manuaalivalotuksella. Varsinkin Antista ja tupakasta tuli komeita (basistin itsensä mielestä pelottavia) otoksia.
Antista vielä pari sanaa. Hänen suosionsa tuntuu kasvavan joka keikalla, halusi hän sitä tai ei. :D Tuo Trientalen kuvaama tilanne oli todella hilpeä - Antin ilme oli niin aidosti epäuskoisen järkyttynyt, että sille ei voinut olla nauramatta. Hän ei selvästikään suostu uskomaan, että hänellä on sinnikkäitä ihailijoita! Tänään (siis tänäänhän se oli, kello oli yli puoli kolme) tuntui olevan luova päivä. Ainakin siihen mun narikan vierestä nyhtämääni julisteeseen syntyi sopiva ajatuskupla ja epävireisiä nuotteja. (Laitetaan sekin Harhaan kuviin!) Vastalahjana ojensin Antille sinitarrapallon, jota olin turhaan yrittänyt tarjota Andylle. Toivottavasti sille tuli hyvää käyttöä! Käteltyämme Antin järkkärit ajoivat meidät narikalle.
Siinä narikalla saimme seuraksemme tämän koiranpennun tavoin meitä seuranneen humaltuneen nuoren miehen. Hänen puheestaan ei saanut mitään tolkkua, mutta seura näytti kiinnostavan. Lähdimme kiiruhtamaan talon ympäri parkkipaikalle ja mies pysyi tiiviisti kannoilla. (Ehdotin pientä eksytyskierrosta.) Ryhdyimme epätoivoiseen autonraaputuspuuhaamme ja hän tarkkaili tilannetta vierestä. Hyppäsin autoon viimeisenä takapenkille, ja mies änkesi itsensä oven väliin ja selitti jotain. Kysyin minne hän oli matkalla (vastauksesta ei saanut mitään selvää), johon vastasin, että me ollaan menossa eri suuntaan. Työnsin häntä poispäin, kiitin seurasta ja lämäsin oven kiinni. :lol: Sit istuttiin hyisessä autossa ainakin vartti ja yritettiin raaputtaa ja puhallella ikkunoita läpinäkyviksi laulellen mm. "kuurankukkasia piirtyneen mun ikkunaani näin", "turhaan, aivan turhaan, minä jäätä raaputan ikkunastain" ja joitakin omia sanoituksia. Harmi ettei kansanlaulujen kerääjiä ollut paikalla.
Harvemmin on ollut autossa varpaat jäässä. Helsinkiin palatessa oli -12 astetta, joten Vantaan villissä lännessä oli varmaan vähän viileämpää. Yökin oli kirkas ja kuu mollotti.
Tahtoo lisää keikkoja! Lisää loistavia livebiisejä! Käteen nimmari! Yhteiskuva! Antin piirros! Lisää elefantteja! Keikkojaaaaah!
11.3.2006 20:30
Reppana yrittää päästä meistä eroon... ja ihan turhaan! :D
Pitkälti oli taas raporttia, kesti hetken aikaa lukea. Toiv. kaikilla oli kivaa!
Niin ja Mari, pistäs johki näytille se Sun Awalon-paita *tahtoo nähdä* :)
Trientale Tuli sitten kertomaan, että lavan edessä ei saa musiikista yhtään mitään selvää, että kannattaisi mennä kauemmas kuuntelemaan.
Reppana yrittää päästä meistä eroon... ja ihan turhaan! :D
Pitkälti oli taas raporttia, kesti hetken aikaa lukea. Toiv. kaikilla oli kivaa!
Niin ja Mari, pistäs johki näytille se Sun Awalon-paita *tahtoo nähdä* :)
11.3.2006 20:36
Tässä on yksi, mutta onhan siihen aikaa...
Keikkapaikka: Tapiola Garden-Sokoshotel, Espoo
Esiintymisaika: La 10.06.2006 klo: 00:30
Ikäraja: K-18
Mari (Mulla ei ole tällä hetkellä enää yhtään bändikeikkaa näköpiirissä... *nyyh*)
Tässä on yksi, mutta onhan siihen aikaa...
Keikkapaikka: Tapiola Garden-Sokoshotel, Espoo
Esiintymisaika: La 10.06.2006 klo: 00:30
Ikäraja: K-18
11.3.2006 21:04
Luuletko oikeesti, että yksi viikonloppu riittää toipumiseen!? Ei mulla ainakaan. Ja puhe ei ole vain fyysisestä univelasta. Hyvä, jos yksi viikko riittää toipumiseen...
Hilulle kiitokset uuden keikan informoinnista. Tarkistinkin tämän tiedon Welldonen sivuilta. Mitä enemmän keikkoja tiedossa, sitä parempi. On jotain, mitä odottaa.
Niin, tuntuu epätodelliselta, kirjotinko oikeesti eilen jotain "elämäntarinaa" liittyen itsetunto-ongelmiin...? :roll: Nyt tuntuu, et ne asiat ois valovuoden päässä. Eli siis keikka on tehnyt tehtävänsä. :D
Mari "Vankinumerosarjan" kanssa päätettiin, että sitä käytetään sit koko viikonloppu Länkkäristä toipumiseen.
Luuletko oikeesti, että yksi viikonloppu riittää toipumiseen!? Ei mulla ainakaan. Ja puhe ei ole vain fyysisestä univelasta. Hyvä, jos yksi viikko riittää toipumiseen...
Hilulle kiitokset uuden keikan informoinnista. Tarkistinkin tämän tiedon Welldonen sivuilta. Mitä enemmän keikkoja tiedossa, sitä parempi. On jotain, mitä odottaa.
Niin, tuntuu epätodelliselta, kirjotinko oikeesti eilen jotain "elämäntarinaa" liittyen itsetunto-ongelmiin...? :roll: Nyt tuntuu, et ne asiat ois valovuoden päässä. Eli siis keikka on tehnyt tehtävänsä. :D
11.3.2006 21:26
Raporttien perusteella tuli fiilis erästä lasten laulua mukaillen että "...oi jospa oisin saanut olla mukana...". Hmm... viikon päästä olis Lappajärvellä keikka, onhan tuonne matkaa ja paikka vaikuttaa vähän Pitkän-Jussin tapaiselta humppahelv...ltä. Tosin Anssi ja bändi tuntuu nyt olevan semmoisessa iskussa, että mitä omituisempi paikka sen parempi keikka. Semmoinen tutina kyllä on, että yhtään keikkaa ei kannattais nyt jättää väliin.
12.3.2006 16:10
Länkkäri 10.3.2006 A.D.
loistava ja vauhdikas aloitus
hyvät esitykset
kuulosti todella hyvältä
jälleen kuulosti hyvältä
Hyvä versio siltikin
jälleen todella onnistunut versio
erittäin mainiota!
hauska!
mikäs sen mukavampaa
ihan älyttömän hyvä versio
todella loistava!
Kuulosti kerrassaan erinomaisen hyvältä!
soitto kuulosti erittäin mallikelpoiselta
oli ihan uskomattoman ihana
mahtava ja kaunis jälleen
huomattavan suloisesti
hyvä esitys myös
todella hyvä itseasiassa
ihan uskomattoman hyvä
kerrassaan upea
innokkaasti
Hauskaa!
hirveän hyvä mieli
biisi oli tietysti hyvä
Hieno versio
todella mainio versio
niin loistava versio, että vastaavaa on kuultu harvoin!
aina kuulostanut todella hyvältä
lähes tajunnan räjäyttävä
täydellinen osoitus Anssin virtuoosimaisesta kitaransoittotaidosta!
Keikka ei kertakaikkiaan olisi voinut päättyä paremmin
kuuluu ehdottomasti parhaimpiin versioihin, mitä keikoilla on koskaan mistään biiseistä kuultu!
Mahtavaa!
erittäin hienon
hienosti
kertakaikkiaan fantastinen
mielettömässä vedossa
kerta kerralta olleet vain parempia ja parempia
paremmassa vedossa kuin ikinä aiemmin!
Ihan mahtavaa!
sellaista soittamisen riemua
todella hyvä fiilis
Kiitos!
loistava ja vauhdikas aloitus
hyvät esitykset
kuulosti todella hyvältä
jälleen kuulosti hyvältä
Hyvä versio siltikin
jälleen todella onnistunut versio
erittäin mainiota!
hauska!
mikäs sen mukavampaa
ihan älyttömän hyvä versio
todella loistava!
Kuulosti kerrassaan erinomaisen hyvältä!
soitto kuulosti erittäin mallikelpoiselta
oli ihan uskomattoman ihana
mahtava ja kaunis jälleen
huomattavan suloisesti
hyvä esitys myös
todella hyvä itseasiassa
ihan uskomattoman hyvä
kerrassaan upea
innokkaasti
Hauskaa!
hirveän hyvä mieli
biisi oli tietysti hyvä
Hieno versio
todella mainio versio
niin loistava versio, että vastaavaa on kuultu harvoin!
aina kuulostanut todella hyvältä
lähes tajunnan räjäyttävä
täydellinen osoitus Anssin virtuoosimaisesta kitaransoittotaidosta!
Keikka ei kertakaikkiaan olisi voinut päättyä paremmin
kuuluu ehdottomasti parhaimpiin versioihin, mitä keikoilla on koskaan mistään biiseistä kuultu!
Mahtavaa!
erittäin hienon
hienosti
kertakaikkiaan fantastinen
mielettömässä vedossa
kerta kerralta olleet vain parempia ja parempia
paremmassa vedossa kuin ikinä aiemmin!
Ihan mahtavaa!
sellaista soittamisen riemua
todella hyvä fiilis
Kiitos!
12.3.2006 19:14
Jeee! Bändikeikka! Vaivaiset kolme kuukautta odottamista!!! :D
Juuri näin. Itsellänikin tekisi kovasti mieli sekä tuonne Nilsiään että Lappajärvelle. Molemmissa paikoissa olen käynyt mukavissa kesäisissä merkeissä. Mutta ne on ihan liian kaukana.
Toipuminen on yksilöllistä, enkä minäkään puhunut univelasta. Mulla ei ilmennyt tällä kertaa edes zombie-oloa, olin pirteä lauantaiaamuna vaikka meninkin nukkumaan vasta joskus itätaivaan jo sinertäessä.
Se on muuten niin, että joidenkin biisien aikana kuvaaminen vaan lamaantuu (esim. Länkkärin Ruusunen). Vaikka kuvaaminen tapahtuukin niin luonnostaan. Terkkuja vaan bändille, että huonoimpien biisien aikana otan eniten kuvia, ja tällä keikalla otin tosi paljon kuvia. :lol:
Mut jos ihan totta puhutaan, niin se johtui jostain ihan muusta syystä. En muista milloin viimeksi olis kuvausinspiraatio iskenyt niin lujaa kuin Länkkärin keikalla. Ihanat valot! Ja bändi kivasti lähituntumassa ja kaikki täydellisesti näkyvillä samasta seisomapaikasta. Käytin tänään jonkin aikaa noitten kuvien kanssa puljaamiseen ja pitkästä aikaa on syytä vaahdota. On monia kuvia missä kriittinenkin silmä lepää, mutta yksi on mun mielestä ylitse muiden. Ensimmäinen keikkakuvani, joka saa nk. "che guevara"-luokituksen. (Toissakesänä Kuopiossa oli Che Guevara -valokuvanäyttely ja ihailin varsinkin niitä kuvia, joissa tää heppu tuprutteli sikaria. Olihan siellä se legendaarinenkin otos, johon ei voi olla törmäämättä - ja siihen tasoon mä en edes yritä pyrkiä!) Se on siis tämä Antista ja tupakasta ottamani kuva (nro 24), jota keskimääräinen katsoja ei varmaan pidä mitenkään erikoisena, koska se ei ole mitenkään erikoinen. Mutta pääsinpä vaahtoamaan.
(Se legendaarinen Che-kuva oli muuten jonkinasteinen harhalaukaus...)
Kuvien perusteella sellainen täsmennys, että kaiuttimet olivat vähän lähempänä lavaa kuin muistelin. Ja ennen keikkaa nauroimme sille, kun Andy kantoi ison pinon hikipyyhkeitä lavalle. :P Taisivat kuitenkin jäädä käyttämättä.
Juu, kuvat on näemmä jo harhautuneet. Keikkakuvaläjä on täällä. Ja Nappisimmun toivoma paita löytyy täältä. Ja Antin näkemys julisteesta täältä.
Johnny Semmoinen tutina kyllä on, että yhtään keikkaa ei kannattais nyt jättää väliin.
Juuri näin. Itsellänikin tekisi kovasti mieli sekä tuonne Nilsiään että Lappajärvelle. Molemmissa paikoissa olen käynyt mukavissa kesäisissä merkeissä. Mutta ne on ihan liian kaukana.
a9800362 Ja puhe ei ole vain fyysisestä univelasta. Hyvä, jos yksi viikko riittää toipumiseen...
Toipuminen on yksilöllistä, enkä minäkään puhunut univelasta. Mulla ei ilmennyt tällä kertaa edes zombie-oloa, olin pirteä lauantaiaamuna vaikka meninkin nukkumaan vasta joskus itätaivaan jo sinertäessä.
a9800362 Ja edelleen se pitää ainakin mua niin hypnoottisesti otteessaan, että sen biisin aikana on aivan pakko keskittyä vain kuuntelemaan, eli kameran käyttö ei millään muotoa ole mahdollista.
Se on muuten niin, että joidenkin biisien aikana kuvaaminen vaan lamaantuu (esim. Länkkärin Ruusunen). Vaikka kuvaaminen tapahtuukin niin luonnostaan. Terkkuja vaan bändille, että huonoimpien biisien aikana otan eniten kuvia, ja tällä keikalla otin tosi paljon kuvia. :lol:
Mut jos ihan totta puhutaan, niin se johtui jostain ihan muusta syystä. En muista milloin viimeksi olis kuvausinspiraatio iskenyt niin lujaa kuin Länkkärin keikalla. Ihanat valot! Ja bändi kivasti lähituntumassa ja kaikki täydellisesti näkyvillä samasta seisomapaikasta. Käytin tänään jonkin aikaa noitten kuvien kanssa puljaamiseen ja pitkästä aikaa on syytä vaahdota. On monia kuvia missä kriittinenkin silmä lepää, mutta yksi on mun mielestä ylitse muiden. Ensimmäinen keikkakuvani, joka saa nk. "che guevara"-luokituksen. (Toissakesänä Kuopiossa oli Che Guevara -valokuvanäyttely ja ihailin varsinkin niitä kuvia, joissa tää heppu tuprutteli sikaria. Olihan siellä se legendaarinenkin otos, johon ei voi olla törmäämättä - ja siihen tasoon mä en edes yritä pyrkiä!) Se on siis tämä Antista ja tupakasta ottamani kuva (nro 24), jota keskimääräinen katsoja ei varmaan pidä mitenkään erikoisena, koska se ei ole mitenkään erikoinen. Mutta pääsinpä vaahtoamaan.
(Se legendaarinen Che-kuva oli muuten jonkinasteinen harhalaukaus...)
Kuvien perusteella sellainen täsmennys, että kaiuttimet olivat vähän lähempänä lavaa kuin muistelin. Ja ennen keikkaa nauroimme sille, kun Andy kantoi ison pinon hikipyyhkeitä lavalle. :P Taisivat kuitenkin jäädä käyttämättä.
Juu, kuvat on näemmä jo harhautuneet. Keikkakuvaläjä on täällä. Ja Nappisimmun toivoma paita löytyy täältä. Ja Antin näkemys julisteesta täältä.
12.3.2006 19:28
Vastoin kaikkia ennakkoon tekemiäni päätöksiä ja itselleni asettamaani sensuuria nyt kaikesta huolimatta laitan fiilikset keikasta vielä näin runon muodossa. Tämä on oikeasti kirjoitettu "Awalon fiilareissa", mutta olisin ihan yhtä hyvin voinut kirjoittaa sen ensi viikolla Länkkärin keikan jälkimainingeissa. Näin se menee:
Miltä tuntuu
leijua jossain korkealla
kun ei osaa alas tulla ollenkaan
Haluaisin sen koko maailmalle kailottaa
ja samalla vaieta
kun tän tunteen valtaan jään
Aivan liian harvoin
multa järki katoaa ja tunnen näin
Annan itselleni luvan
heikoksi muuttua
ja hiljaa tunnustaa
Sä mua autat eteenpäin
Miten kertoa tunteista
joita ei itsellekään osaa selvittää?
En maailmasta juuri tajua paskaakaan
vain tunteet todellisuutta heijastaa
Ja sun laulut joka kerta
saa mut paremmaksi itseni tuntemaan
vaikka olen pelkkä nolla
Kiitos
että mut tuntemaan näin saat
Miltä tuntuu
leijua jossain korkealla
kun ei osaa alas tulla ollenkaan
Haluaisin sen koko maailmalle kailottaa
ja samalla vaieta
kun tän tunteen valtaan jään
Aivan liian harvoin
multa järki katoaa ja tunnen näin
Annan itselleni luvan
heikoksi muuttua
ja hiljaa tunnustaa
Sä mua autat eteenpäin
Miten kertoa tunteista
joita ei itsellekään osaa selvittää?
En maailmasta juuri tajua paskaakaan
vain tunteet todellisuutta heijastaa
Ja sun laulut joka kerta
saa mut paremmaksi itseni tuntemaan
vaikka olen pelkkä nolla
Kiitos
että mut tuntemaan näin saat
13.3.2006 8:06
Ihana runo Sinulta, 09800362, et todellakaan ole nolla :) Osaisinpa minäkin kirjoittaa noin kauniisti :)
13.3.2006 11:52
Kiitokset Marille upeista kuvista, kerrassaan vauhdikkaita kuvia :D
Saisipa omista keikkakuvista noin hienoja, siinä onkin tavoitetta... :roll:
Saisipa omista keikkakuvista noin hienoja, siinä onkin tavoitetta... :roll:
13.3.2006 12:05
Soitin äsken tuonne Lappajärven Kivitippuun, että olisko löytynyt yösijaa tuosta paikasta. Virkailija totesi, että nyt on valitettavasti kyllä aivan täyttä koko viikonloppu kun Tarja Lunnas on tulossa esiintymään ... ai jaa, niinpä tietenkin... humppa on murhaa (Tarja muuten esiintyy perjantaina, Anssi lauantaina)
Mari Itsellänikin tekisi kovasti mieli sekä tuonne Nilsiään että Lappajärvelle.
Soitin äsken tuonne Lappajärven Kivitippuun, että olisko löytynyt yösijaa tuosta paikasta. Virkailija totesi, että nyt on valitettavasti kyllä aivan täyttä koko viikonloppu kun Tarja Lunnas on tulossa esiintymään ... ai jaa, niinpä tietenkin... humppa on murhaa (Tarja muuten esiintyy perjantaina, Anssi lauantaina)
13.3.2006 12:30
Kävin kans tsekkaamassa Marin ottamat kuvat. Hienoja kertakaikkiaan!
Koskakohan se levylaulaja jaksaisi taas raportteja kirjotella... :roll: Olis kiva päästä lukemaan uusimmista keikoista näin artistin näkökulmasta.
Koskakohan se levylaulaja jaksaisi taas raportteja kirjotella... :roll: Olis kiva päästä lukemaan uusimmista keikoista näin artistin näkökulmasta.
13.3.2006 15:04
Oikein hienoja kuvia.
Mä vähän hihittelin kun katsoin tuon keikkajulisteen.On taas Antti ollut vaudissa.
Mä vähän hihittelin kun katsoin tuon keikkajulisteen.On taas Antti ollut vaudissa.
13.3.2006 18:27
Kiitos, Hilkka kommenteista. Kiva, että joku antoi palautetta. :D
Hilkka Ihana runo Sinulta, 09800362, et todellakaan ole nolla :) Osaisinpa minäkin kirjoittaa noin kauniisti :)
Kiitos, Hilkka kommenteista. Kiva, että joku antoi palautetta. :D
Viimeksi kommentoitu