Forum 2002-2013
21.9.2007 6:20
Musiikkikeskustelua
Soundin blogissa on mielenkiintoinen keskustelu, jota ajattelin lainata tännekin. Kyse on eri musiikintyylien suvaitsemisesta. Monethan mainitsevat mielellään olevansa musiikillisesti kaikkiruokaisia, mutta tuskinpa kukaan oikeasti on. Eli lähdetäänpä listaamaan sietämättömiä ja kuuntelukelvottomia musiikkityylejä. Tarkoituksena ei nyt siis ole ruotia yksittäisiä artisteja, vaan kokonaisia genrejä.
Tehtävä vaatii tietysti karkeaa yleistämistä. Uskon, että kaikista maailman musiikkikategorioista on löydettävissä ainakin hyviä yksittäisiä kappaleita. Jos kuitenkin unohdetaan tämä, niin lähtökohtaisesti minä en kuuntele seuraavanlaista musiikkia:
ELEKTRONINEN TANSSIMUSIIKKI
Pystyn ymmärtämään funktion tanssilattialla, mutta kuka jaksaa kuunnella tätä kotioloissa? Olen ylipäätään aika nihkeä täysin koneellisen musiikin suhteen, mutta pillurallia kurvailevista tuning-autoista kantautuva tasaisen tappava jytke vie kyllä pohjat.
KLASSINEN
Minulla on tähän liian lyhyt pinna, en jaksa keskittyä. Pidän kappaleista, joissa on selkeä muoto: säkeistö, kertosäkeistö, ehkä väliosa. Instrumentaalista klassista musiikkia voin vielä kuvitella kuuntelevani (pidän kuitenkin kovasti elokuvamusiikista, esim. John Williamsin Star Warsin tunnari on yksi kaikkien aikojen hienoimmista biiseistä), mutta ns. klassinen laulu on täysin sietämätöntä. Luonnotonta mylvimistä ja huutamista niin laajalla vibraatolla, että melodia hukkuu sen alle artikulaation ollessa sitä luokkaa, ettei edes tekstin kieli välttämättä selviä kuulijalle - sanoista puhumattakaan.
ISKELMÄ
Kaikenmaailman tangokuninkaallisia katsoessani mieleen kumpuaa miksaajani Amen sanonta: MISTÄ NÄITÄ TULEE?!? Tähän on tosin jätettävä sellainen varaus, että olihan toki menneiden vuosikymmenten iskelmä hieman eri asia kuin tämä nykyinen.
ÄÄRI- JA ÖRINÄMETALLI
Vaikka olenkin hevimusiikin ystävä, niin joku roti kuitenkin. Esim. Slayerista ja Panterasta vielä pidän, mutta kun mennään näidenkin tuolle puolen, niin meikäläinen putoaa kelkasta. Tekninen kikkailuhevi ei myöskään ole heiniäni.
Tehtävä vaatii tietysti karkeaa yleistämistä. Uskon, että kaikista maailman musiikkikategorioista on löydettävissä ainakin hyviä yksittäisiä kappaleita. Jos kuitenkin unohdetaan tämä, niin lähtökohtaisesti minä en kuuntele seuraavanlaista musiikkia:
ELEKTRONINEN TANSSIMUSIIKKI
Pystyn ymmärtämään funktion tanssilattialla, mutta kuka jaksaa kuunnella tätä kotioloissa? Olen ylipäätään aika nihkeä täysin koneellisen musiikin suhteen, mutta pillurallia kurvailevista tuning-autoista kantautuva tasaisen tappava jytke vie kyllä pohjat.
KLASSINEN
Minulla on tähän liian lyhyt pinna, en jaksa keskittyä. Pidän kappaleista, joissa on selkeä muoto: säkeistö, kertosäkeistö, ehkä väliosa. Instrumentaalista klassista musiikkia voin vielä kuvitella kuuntelevani (pidän kuitenkin kovasti elokuvamusiikista, esim. John Williamsin Star Warsin tunnari on yksi kaikkien aikojen hienoimmista biiseistä), mutta ns. klassinen laulu on täysin sietämätöntä. Luonnotonta mylvimistä ja huutamista niin laajalla vibraatolla, että melodia hukkuu sen alle artikulaation ollessa sitä luokkaa, ettei edes tekstin kieli välttämättä selviä kuulijalle - sanoista puhumattakaan.
ISKELMÄ
Kaikenmaailman tangokuninkaallisia katsoessani mieleen kumpuaa miksaajani Amen sanonta: MISTÄ NÄITÄ TULEE?!? Tähän on tosin jätettävä sellainen varaus, että olihan toki menneiden vuosikymmenten iskelmä hieman eri asia kuin tämä nykyinen.
ÄÄRI- JA ÖRINÄMETALLI
Vaikka olenkin hevimusiikin ystävä, niin joku roti kuitenkin. Esim. Slayerista ja Panterasta vielä pidän, mutta kun mennään näidenkin tuolle puolen, niin meikäläinen putoaa kelkasta. Tekninen kikkailuhevi ei myöskään ole heiniäni.
21.9.2007 12:43
a
21.9.2007 12:58
HEVI
Mun on ollut aina hankala suhtautua vakavasti kireisiin nahkahousuihin ja kettinkeihin sonnustatuneisiin aikuisiin miehiin. Sanoituksetkaan eivät yleensä kerro mistään itselleni läheisistä aiheista. Onko tämä jotain huumorimusiikkia vai ottaako joku tämän vakavasti?
TUSINAISKELMÄ
Tangokuninkaat ym. Iskelmän määritelmähän on aika häilyvä, olihan Anssikin iskelmän listoilla ja suuresti arvostamani Topi&Agents lasketaan iskelmäksi. Kyllähän iskelmissä on hienoja sävellyksiä, ja jos ne vain esitetään oikella asenteella niin ei siinä mitään. Mutta jos työnnetään liukuhihnalta syntsataustoilla ponnetonta laulua laulun perään, niin kiitos ei. Täytyy tosin ymmärtää, että samoin kuin elektroninen tanssimusiikki, niin myös tanssi-iskelmää tehdään enemmän tanssittavaksi kuin kuunneltavaksi.
RAP,HIPHOP jne.
Tämä on suurelta osin myös täysin vierasta. Vaikea samaistua, maaseudun perukoilla, mihinkään kultaketjut kaulassa heiluviin tyyppeihin.
KLASSINEN LAULU
Tässä täytyy yhtyä Anssin näkemykseen. Esim. Tarja Turusen luonnoton ääni Nightwishissä särähtää korvaani. Uuden laulajan luonnollisempi ääni toimii paremmin.
STUDIOMUUSIKOIDEN AIKAANSAANNOKSET
Mikä tahansa musiikkityyli, jossa rutinoituneet ammatti-ihmiset vetävät virheettomästi (hengettomästi) tasalaatuista ja tasapaksua muzakkia tehtaasta pihalle.
Mun on ollut aina hankala suhtautua vakavasti kireisiin nahkahousuihin ja kettinkeihin sonnustatuneisiin aikuisiin miehiin. Sanoituksetkaan eivät yleensä kerro mistään itselleni läheisistä aiheista. Onko tämä jotain huumorimusiikkia vai ottaako joku tämän vakavasti?
TUSINAISKELMÄ
Tangokuninkaat ym. Iskelmän määritelmähän on aika häilyvä, olihan Anssikin iskelmän listoilla ja suuresti arvostamani Topi&Agents lasketaan iskelmäksi. Kyllähän iskelmissä on hienoja sävellyksiä, ja jos ne vain esitetään oikella asenteella niin ei siinä mitään. Mutta jos työnnetään liukuhihnalta syntsataustoilla ponnetonta laulua laulun perään, niin kiitos ei. Täytyy tosin ymmärtää, että samoin kuin elektroninen tanssimusiikki, niin myös tanssi-iskelmää tehdään enemmän tanssittavaksi kuin kuunneltavaksi.
RAP,HIPHOP jne.
Tämä on suurelta osin myös täysin vierasta. Vaikea samaistua, maaseudun perukoilla, mihinkään kultaketjut kaulassa heiluviin tyyppeihin.
KLASSINEN LAULU
Tässä täytyy yhtyä Anssin näkemykseen. Esim. Tarja Turusen luonnoton ääni Nightwishissä särähtää korvaani. Uuden laulajan luonnollisempi ääni toimii paremmin.
STUDIOMUUSIKOIDEN AIKAANSAANNOKSET
Mikä tahansa musiikkityyli, jossa rutinoituneet ammatti-ihmiset vetävät virheettomästi (hengettomästi) tasalaatuista ja tasapaksua muzakkia tehtaasta pihalle.
21.9.2007 13:10
Tässä oma "listani" (ei ole järjestyksessä)
RAP ei vaan ole minua varten!
HEVI ja varsinkin sellainen örinähevi on hirveää!
KLASSINEN, en kuuntele.
ELEKTRONINEN MUSA, kauheeta kikkailua!
ISKELMÄ (siis tälläinen ns. tanssilavamusa) aiheuttaa pahoinvointia, yök!
MAAILMANMUSIIKKI on liian vierasta minulle.
Tässä nyt sellaisia joita näin äkkiä tuli mieleen...
RAP ei vaan ole minua varten!
HEVI ja varsinkin sellainen örinähevi on hirveää!
KLASSINEN, en kuuntele.
ELEKTRONINEN MUSA, kauheeta kikkailua!
ISKELMÄ (siis tälläinen ns. tanssilavamusa) aiheuttaa pahoinvointia, yök!
MAAILMANMUSIIKKI on liian vierasta minulle.
Tässä nyt sellaisia joita näin äkkiä tuli mieleen...
22.9.2007 9:31
Pieni välikommentti tähän. "Tavallisille" ihmisille klassinen musiikki on usein liian monimutkaista. En itsekään pitänyt siitä aikaisemmin, klassista pianoa olen toki soittanut jo 15 vuotta, mutta mitkään muut kuin pianoteokset eivät aikaisemmin ns. uponneet. Koulutuksen myötä ymmärrys kasvaa ja varsinkin kun monilla kursseilla on kuunteluohjelmisto. Kun tentin kuunteluosuuteen on sisäistettävä 22 cd:tä länsimaista taidemusiikkia, avartaa se maailmaa kummasti. Pointtini oli: klassisen musiikin kuuntelemiseen tarvitaan tavallisesti perehtymistä esimerkiksi koulutuksen/ opiskelujen muodossa. Se on monimutkaista musiikkia, pitkien aikojen saatossa muotoutunutta. Ei sitä ole "tarkoituskaan" ymmärtää laakista.
22.9.2007 13:24
Ensimmäisestä lauseesta samaa mieltä, toisesta vähän eri :)
Jos musiikillinen tausta on peräisin radion hittiputkesta, on taatusti vaikea sisäistää muuta kuin 3 minuutin 4/4 -tahtilajissa kulkevia rock- ja pop-kappaleita.
Uskon kuitenkin, että avoin mieli ja mielenkiinto riittävät kyllä monimutkaisenkin musiikkityylin "avautumiseen" jossain määrin, mikäli kiinnostusta riittää. Vietin itse vuoden töissä Suomen kansallisoopperassa, ja vaikken ennen aloittamistani voinut käytännössä sietää oopperalaulua, niin vuoden päästä marssin talosta ulos tietynlaisena oopperadiggarina.
Näin siis aiheen vierestä, itse aiheesta taasen:
Itselleni ei kolahda juurikaan mikään elektroninen musiikki, oli kyseessä sitten amistekno tai palvottu Dj Tiesto. Ei vaan herätä mitään positiivisia tunteita. Tosin ihan pari viikkoa sitten aloin diggailla Eleventy Seven -nimistä jenkkibändiä, joka yhdistää elektrosoundeja punkpoppiin, toimii yllättävän hyvin. Ja kai se on pakko mainita, että E-Typen kaveri osaa tehdä hiton tarttuvia melodioita, jotka toisenkaltaisessa ympäristössä kolahtaisivat aivan varmasti allekirjoittaneeseenkin.
op777
Norsku Pieni välikommentti tähän. "Tavallisille" ihmisille klassinen musiikki on usein liian monimutkaista*snip* Pointtini oli: klassisen musiikin kuuntelemiseen tarvitaan tavallisesti perehtymistä esimerkiksi koulutuksen/ opiskelujen muodossa.
Ensimmäisestä lauseesta samaa mieltä, toisesta vähän eri :)
Jos musiikillinen tausta on peräisin radion hittiputkesta, on taatusti vaikea sisäistää muuta kuin 3 minuutin 4/4 -tahtilajissa kulkevia rock- ja pop-kappaleita.
Uskon kuitenkin, että avoin mieli ja mielenkiinto riittävät kyllä monimutkaisenkin musiikkityylin "avautumiseen" jossain määrin, mikäli kiinnostusta riittää. Vietin itse vuoden töissä Suomen kansallisoopperassa, ja vaikken ennen aloittamistani voinut käytännössä sietää oopperalaulua, niin vuoden päästä marssin talosta ulos tietynlaisena oopperadiggarina.
Näin siis aiheen vierestä, itse aiheesta taasen:
Itselleni ei kolahda juurikaan mikään elektroninen musiikki, oli kyseessä sitten amistekno tai palvottu Dj Tiesto. Ei vaan herätä mitään positiivisia tunteita. Tosin ihan pari viikkoa sitten aloin diggailla Eleventy Seven -nimistä jenkkibändiä, joka yhdistää elektrosoundeja punkpoppiin, toimii yllättävän hyvin. Ja kai se on pakko mainita, että E-Typen kaveri osaa tehdä hiton tarttuvia melodioita, jotka toisenkaltaisessa ympäristössä kolahtaisivat aivan varmasti allekirjoittaneeseenkin.
op777
22.9.2007 13:28
Tästähän on jopa tutkimuksia. Norsku voinee muistaa paremmin, mutta muistelen lukeneeni jostakin, että täysin eri musiikkikulttuurissa kasvanut sietää "päinvastaisen" kulttuurin tuotoksia vain 15 minuuttia, ennen kuin ärsytyskynnys täyttyy.
Tämä on kyllä ikävää, oli se "vankila" mikä tahansa. Eräs tutuntuttu on vakaasti sitä mieltä, että ainoa hyvää musiikkia maailmassa tehnyt yhtye oli Jormas. Hän siis kieltäytyy kuuntelemasta mitään muuta kuin yhden lyhyen aikaa Suomessa vaikuttaneen pop-bändin musiikkia. Surullista, niin surullista.
op777
jassu
MAAILMANMUSIIKKI on liian vierasta minulle.
Tästähän on jopa tutkimuksia. Norsku voinee muistaa paremmin, mutta muistelen lukeneeni jostakin, että täysin eri musiikkikulttuurissa kasvanut sietää "päinvastaisen" kulttuurin tuotoksia vain 15 minuuttia, ennen kuin ärsytyskynnys täyttyy.
Larry Peninsula
Jotkut eivät pääse hevikaudestaan koskaan yli, se on sääli koska monesti hevarit kuuntelevat sitten vaan sitä heviä eivätkä tutustu mihinkään muuhun. Ei tarvi olla hevin vanki, näin musiikillisesti.
Tämä on kyllä ikävää, oli se "vankila" mikä tahansa. Eräs tutuntuttu on vakaasti sitä mieltä, että ainoa hyvää musiikkia maailmassa tehnyt yhtye oli Jormas. Hän siis kieltäytyy kuuntelemasta mitään muuta kuin yhden lyhyen aikaa Suomessa vaikuttaneen pop-bändin musiikkia. Surullista, niin surullista.
op777
22.9.2007 13:35
Sanoinkin, että tavallisesti siihen vaaditaan syvällisempää perehtymistä. Jonkin tason perehtymistä siihen vaaditaan lähes aina, vain hyvin harvat ihmiset omaksuvat sitä aivan "kylmiltään". Avoimin mielin kun on liikkeellä, moni asia on helpompaa omaksua. :)
op777 Uskon kuitenkin, että avoin mieli ja mielenkiinto riittävät kyllä monimutkaisenkin musiikkityylin "avautumiseen" jossain määrin, mikäli kiinnostusta riittää.
Sanoinkin, että tavallisesti siihen vaaditaan syvällisempää perehtymistä. Jonkin tason perehtymistä siihen vaaditaan lähes aina, vain hyvin harvat ihmiset omaksuvat sitä aivan "kylmiltään". Avoimin mielin kun on liikkeellä, moni asia on helpompaa omaksua. :)
22.9.2007 14:31
En nyt muista kuulleeni mitään minuuttimäärää, kuinka kauan sietää eri kulttuurien musiikkia. Itselläni ärsytyskynnys voi olla vain sekunneista kiinni, jos musiikki jollain lailla ärsyttää. Eikä tarvitse olla edes länsimaisen kulttuurin ulkopuolelta tällaisen reaktion laukaiseva musiikinlaji. Eri kulttuureihin kasvaneet kyllä hahmottavat musiikkia eri lailla, esim. länsimaiset ihmiset ovat tottuneet pilkkomaan musiikkia laskien neljään kun taas japanilaiset pystyvät helposti hahmottamaan paljon pitempiä pätkiä, siellä kun taidemusiikki on erilaista rakenteeltaan (esim. 16:een laskeminen ei tuota ongelmia).
Mutta asiaan. Mulla on aina ollut ongelmia genre-jaotteluissa. Näinpä en esitä mitään yksittäisiä genrejä, koska kuten aiemmin tulikin esille, "vihagenrestä" voi kuitenkin löytyä yksittäinen biisi joka kolahtaa.
VOKAALIT
En siedä laulua, jossa huudetaan, öristään, kiljutaan, esitellään pikkukieltä jne. Oopperalaulu on yksi kamalimmista mitä tiedän, ns. örinähevi on lähes yhtä hirveää.
TYYLIT
En siedä sekasortoisia musiikkilajeja. Jazz, joka kuulostaa siltä kuin kaikki 14 henkeä soittaisivat eri kappaletta, ei mene jakeluun. En ymmärrä atonaalista taidemusiikkia. (Atonaalinen (ei-tonaalinen) = erittäin pahasti riitasointuisen kuuloista. Atonaalisessa musiikissa ei ole olemassa mitään sävellajeja.) Mahdollisimman paljon tilulilua sisältävät biisit eivät myöskään uppoa. Jos esitellään vain taitoja, kuinka nopeasti pystyy jotakin soittamaan, ei se ole minulle. Ei määrä, vaan laatu!
Muista tekijöistä on vaikea lähteä tekemään listaa. En myöskään ole "tusinaiskelmän" fani. Jotkut jutut vaan tekevät biisistä erinomaisen, jotkut hyvän, jotkut keskinkertaisen, jotkut turhanpäiväisen ja jotkut sietämättömän. Musiikkimakuni kai on suhteellisen kattava. Soittolistallani saattaa olla peräkkäin klassista musiikkia, suomalaista rockia, ukrainalaista hiphoppia, mainstream poppia, "konemusiikkia" (elektronista tanssimusiikkia) ja "maailmanmusiikkia".
Mutta asiaan. Mulla on aina ollut ongelmia genre-jaotteluissa. Näinpä en esitä mitään yksittäisiä genrejä, koska kuten aiemmin tulikin esille, "vihagenrestä" voi kuitenkin löytyä yksittäinen biisi joka kolahtaa.
VOKAALIT
En siedä laulua, jossa huudetaan, öristään, kiljutaan, esitellään pikkukieltä jne. Oopperalaulu on yksi kamalimmista mitä tiedän, ns. örinähevi on lähes yhtä hirveää.
TYYLIT
En siedä sekasortoisia musiikkilajeja. Jazz, joka kuulostaa siltä kuin kaikki 14 henkeä soittaisivat eri kappaletta, ei mene jakeluun. En ymmärrä atonaalista taidemusiikkia. (Atonaalinen (ei-tonaalinen) = erittäin pahasti riitasointuisen kuuloista. Atonaalisessa musiikissa ei ole olemassa mitään sävellajeja.) Mahdollisimman paljon tilulilua sisältävät biisit eivät myöskään uppoa. Jos esitellään vain taitoja, kuinka nopeasti pystyy jotakin soittamaan, ei se ole minulle. Ei määrä, vaan laatu!
Muista tekijöistä on vaikea lähteä tekemään listaa. En myöskään ole "tusinaiskelmän" fani. Jotkut jutut vaan tekevät biisistä erinomaisen, jotkut hyvän, jotkut keskinkertaisen, jotkut turhanpäiväisen ja jotkut sietämättömän. Musiikkimakuni kai on suhteellisen kattava. Soittolistallani saattaa olla peräkkäin klassista musiikkia, suomalaista rockia, ukrainalaista hiphoppia, mainstream poppia, "konemusiikkia" (elektronista tanssimusiikkia) ja "maailmanmusiikkia".
22.9.2007 14:36
Käsittääkseni tietyntyyppinen afrikkalainen musiikki on tästä myös hyvä esimerkki, siellähän "kaikki perustuu rytmiin". Siinä on länsimaisen musiikkikulttuurin kasvatti ihmeissään kun rummut lyövätkin meidän teoriamme mukaan olemattomassa 4/5 -tahtilajissa.
op777
Norsku Eri kulttuureihin kasvaneet kyllä hahmottavat musiikkia eri lailla, esim. länsimaiset ihmiset ovat tottuneet pilkkomaan musiikkia laskien neljään kun taas japanilaiset pystyvät helposti hahmottamaan paljon pitempiä pätkiä, siellä kun taidemusiikki on erilaista rakenteeltaan (esim. 16:een laskeminen ei tuota ongelmia).
Käsittääkseni tietyntyyppinen afrikkalainen musiikki on tästä myös hyvä esimerkki, siellähän "kaikki perustuu rytmiin". Siinä on länsimaisen musiikkikulttuurin kasvatti ihmeissään kun rummut lyövätkin meidän teoriamme mukaan olemattomassa 4/5 -tahtilajissa.
op777
22.9.2007 15:52
Täytyy muistaa se, että länsimainen musiikinteoria on tietysti kehitetty länsimaiselle musiikille ja sillä on melko hankala ellei mahdoton lähteä analysoimaan muiden musiikkikulttuurien tuotoksia, pistämään mustaa valkoiselle.
op777 Siinä on länsimaisen musiikkikulttuurin kasvatti ihmeissään kun rummut lyövätkin meidän teoriamme mukaan olemattomassa 4/5 -tahtilajissa.
Täytyy muistaa se, että länsimainen musiikinteoria on tietysti kehitetty länsimaiselle musiikille ja sillä on melko hankala ellei mahdoton lähteä analysoimaan muiden musiikkikulttuurien tuotoksia, pistämään mustaa valkoiselle.
23.9.2007 6:54
Tässä on vähän mun listaa,siinä järjestyksessä kun tulee mieleen
RAP - En oikein pysty sisäistämään sen arvomaailmaa, enkä siten pysty kuuuntelemaan kappaleita.
ELEKTRONINEN DISKOMUSA aiheuttaa päänsärkyä.
HEVI - siinä tuntuu olevan päämääränä vain aiheuttaa mahdollisimman paljon meteliä.Tietysti hyvää agression purkuun, mutta ei toimi muuten.
KLASSINEN MUSIIKKI - tietysti jotkin elokuvasävelmät ovat hyviä, mutta muuten minusta kappaleissa pitää olla sanat.
ISKELMÄ - Kyllähän tästäkin lajista ne vanhemmat klassikot toimivat, mutta eivät niitä nykyisiä tusinakappaleita jaksa kuunnella.
RAP - En oikein pysty sisäistämään sen arvomaailmaa, enkä siten pysty kuuuntelemaan kappaleita.
ELEKTRONINEN DISKOMUSA aiheuttaa päänsärkyä.
HEVI - siinä tuntuu olevan päämääränä vain aiheuttaa mahdollisimman paljon meteliä.Tietysti hyvää agression purkuun, mutta ei toimi muuten.
KLASSINEN MUSIIKKI - tietysti jotkin elokuvasävelmät ovat hyviä, mutta muuten minusta kappaleissa pitää olla sanat.
ISKELMÄ - Kyllähän tästäkin lajista ne vanhemmat klassikot toimivat, mutta eivät niitä nykyisiä tusinakappaleita jaksa kuunnella.
23.9.2007 14:28
Onpas täällä ahdasmielistä porukkaa! :D Itse en pysty sanomaan pienen mietinnänkään jälkeen (ja varsinkaan sen jälkeen) yhtään musiikkigenreä, jonka vois nimetä sietämättömäksi. Tänä vuonna olen täysin vakuuttunut siitä, että musiikki ei ole genreittäin joko hyvää tai huonoa. Jokaisesta kyllä löytyy niitä kikkareita, mutta myös hyviä. Jopa Britney Spearsin ja Zen Cafen tuotannosta. Siispä tähän väliin vastaisku haukuttujen musiikkityylien puolesta!
ÖRINÄMETALLI JA MUU ÖRINÄ
Tänä kesänä Tuskassa tuli todistettua, että örinämetalli voi olla erittäin puuduttavaa mutta ihmeekseni huomasin myös nauttivani livenä jopa death metallista! Siis hyvänen aika, pitkätukkaiset äijät moshaavat ja soittavat hyviä sooloja ja kyllä, kappaleissa oli melodiat! Esimerkki Vaderilta. Toiseen örinäbändiin (edusti oletettavasti doom metallia) suorastaan hullaannuin: Moonspell. (Hurmaavan synkkä video.) Toistaiseksi paras örinäbändi on kuitenkin Kabat, joka on enempi rokkia kuin heviä. Paras biisi on ehkä Pohoda.
TILUTUSMETALLI
Siis mitä vikaa on tilutuksessa??? Tässä esimerkki Tuskassa olleesta Dragon Forcesta. (Varsinkin kappaleen loppupuolen kahden kitaran opetusvideomainen soolo on hupaisa!) Stratovariuskin menee samaan sakkiin ja onhan heillä hyviä biisejä vaikken laulajan äänestä pahemmin pidäkään, mutta hattua täytyy nostaa Tolkille, hällä oli Tuskassa 18 Marshallin laatikkoa lavalla. Komialla paidattomalla basistillakin neljä isoa kaappia. Terve itsekunnioitus kuuluu tähän musiikkilaatuun. ;)
SUOMALAINEN RAP
Ns. suomihiphop on varmimpia tapoja aiheuttaa minulle pahoinvointia. Mutta kotimainen rap ei ole täysin läpimätää. Muutama viikko sitten yllätyin, kun pidin Ceebrolisticsin keikasta.
JAZZ
Pelkkä ajatuskin silkasta jazzista saa pakin päälle. Toisin sanoen tarttis varmaan tutustua enemmän. Eniten tässä häiritsee Norskun mainitsema tietty sekasortoisuus. Muuten menee taustamusiikkina, soittaahan siinä sentään ihan oikeat muusikot ja ihan oikeita soittimia. En ole varsinaisesti ikinä kuunnellut jazzia, mutta joku joskus väitti Norah Jonesin olevan kovasti jazzahtavaa. Jos on, niin kuuntelen ja tykkään kyllä!
ISKELMÄ
Tänä vuonna olen nähnyt lavalla ainakin Fredin, Vicky Rostin, Freemanin, Katri Helenan ja Paula Koivuniemen. Ei se lopulta niin kamalaa ole. Frederik vois mennä kyllä yli. Syksyn säveltä katsoin aikanaan. Tangomarkkinat olen katsonut aina kun vaan mahdollista ja olenpa kerran ollut ihan paikan päällä kuuntelemassa – meininki oli kuuma! Anssinkaan on ihan turha natista tangokuninkaallisista, koska musiikkitietämyksestä löytyy tunnetusti aukko siltä kohtaa.
KIRKKOMUSIIKKI JA GOSPEL
Tätäkin olen tänä vuonna käynyt kuulemassa livenä Kallion kirkossa ja hyvältä kuulosti, tosin se on tässäkin soittajista (aina yhtä ihana Pekka) kiinni onko tylsää vai ei. Kaiku on kirkoissa ainakin loistava. Espalta bongasin yhtenä kesäpäivänä amerikkalaisen gospelyhtyeen ja sekin kuulosti hyvältä. Suomalaiseen gospeliin olen tutustunut vain sen verran, että tiedän Juha Kelan olleen taidokas soittaja.
KLASSINEN
Pienen ikäni varrella on tullut kuultua jonkin verran myös klassista musiikkia, eikä mulla ole mitään sitä vastaan. Olen ostanut levyjäkin, vaikkei niitä koko aikaa jaksa kuunnella kuten ei mitään muutakaan musiikkia. Ja ihan varmasti moni täälläkin pyörtäisi mielipiteitään, jos pääsisi livenä kuulemaan Pekka Kuusistoa. Sen lahjat pääsee oikeuksiinsa vasta klassisessa musiikissa! Viimeksi Vivaldin vuodenajat nosti tipan linssiin. Ah ja oh!
IDOLS
Tätä ei olekaan vielä haukuttu, mutta eiköhän sekin vielä tule ja ihan aiheellisestikin tapauksesta riippuen. Eniten näissä kismittää se taustalla jylläävä musiikkibisneskoneisto. Mutta esim. Anna Abreun uudet biisit ovat olleet ihmeen hyviä. Ja väittääkö joku, että Katri Ylanderin Mansikkamäki on surkea, varsinkaan kitarat? Hanna Pakarinenkin on nykyään varsin rokkaava esiintyjä, livenä nähty tänä kesänä. Ykkösenä mulla on tällä hetkellä tietty Ari Koivunen, jonka tosin pitää vielä kehittyä, mieluusti Our Beast -kappaleen suuntaan. Moni on sanonut, ettei Ari Koivusta ois voitu valita voittoon missään muussa maassa kuin Suomessa, eli ilmeisesti täällä tehdään jotain oikein.
ELEKTRONINEN TANSSIMUSIIKKI
Nyt päästään vihdoin tämänhetkiseen suosikkiini! Paljon on schaissea, mutta onhan noita hyviäkin jumputuksia, esim. aina yhtä hyvältä kuulostava Ecuador. Olen kuunnellut kotonakin, viimeksi juuri nyt. Tähän kategoriaan kupsahtaa varmaan myös viimeisin levyostokseni, omistuskirjoituksella tietenkin, jota kuuntelin aiemmin tänään. Livenä tietysti ihan eri luokkaa. Jone Nikulan sanoin: "Nyt rasti seinään, olen nähnyt joensuulaisen bändin, joka saa The Arkin kuulostamaan Manowarilta." Oksat pois ja läjään, en suosittele heikkohermoisille.
Mitäs tuosta jäi puuttumaan? Heviin en edes lähde kommentoimaan mitään, se taisi kuittaantua jo edellä. Country on ollut vähän siinä rajoilla, mutta ei kokonaisuutena vastenmielistä. Maailmanmusiikki-cd:itä olen joskus lainannut kirjastosta, sen perusteella ihan ok. Taidemusiikkiin olen tutustunut vain siinä Avanti! Love -konsertissa viime syksynä. Huh, ei ollu ainakaan se kirkuna mun makuun. Ensi viikolla on taas yksi raja-aita ylitettävänä – aikuislällyrokkia livenä, apuva.
ÖRINÄMETALLI JA MUU ÖRINÄ
Tänä kesänä Tuskassa tuli todistettua, että örinämetalli voi olla erittäin puuduttavaa mutta ihmeekseni huomasin myös nauttivani livenä jopa death metallista! Siis hyvänen aika, pitkätukkaiset äijät moshaavat ja soittavat hyviä sooloja ja kyllä, kappaleissa oli melodiat! Esimerkki Vaderilta. Toiseen örinäbändiin (edusti oletettavasti doom metallia) suorastaan hullaannuin: Moonspell. (Hurmaavan synkkä video.) Toistaiseksi paras örinäbändi on kuitenkin Kabat, joka on enempi rokkia kuin heviä. Paras biisi on ehkä Pohoda.
TILUTUSMETALLI
Siis mitä vikaa on tilutuksessa??? Tässä esimerkki Tuskassa olleesta Dragon Forcesta. (Varsinkin kappaleen loppupuolen kahden kitaran opetusvideomainen soolo on hupaisa!) Stratovariuskin menee samaan sakkiin ja onhan heillä hyviä biisejä vaikken laulajan äänestä pahemmin pidäkään, mutta hattua täytyy nostaa Tolkille, hällä oli Tuskassa 18 Marshallin laatikkoa lavalla. Komialla paidattomalla basistillakin neljä isoa kaappia. Terve itsekunnioitus kuuluu tähän musiikkilaatuun. ;)
SUOMALAINEN RAP
Ns. suomihiphop on varmimpia tapoja aiheuttaa minulle pahoinvointia. Mutta kotimainen rap ei ole täysin läpimätää. Muutama viikko sitten yllätyin, kun pidin Ceebrolisticsin keikasta.
JAZZ
Pelkkä ajatuskin silkasta jazzista saa pakin päälle. Toisin sanoen tarttis varmaan tutustua enemmän. Eniten tässä häiritsee Norskun mainitsema tietty sekasortoisuus. Muuten menee taustamusiikkina, soittaahan siinä sentään ihan oikeat muusikot ja ihan oikeita soittimia. En ole varsinaisesti ikinä kuunnellut jazzia, mutta joku joskus väitti Norah Jonesin olevan kovasti jazzahtavaa. Jos on, niin kuuntelen ja tykkään kyllä!
ISKELMÄ
Tänä vuonna olen nähnyt lavalla ainakin Fredin, Vicky Rostin, Freemanin, Katri Helenan ja Paula Koivuniemen. Ei se lopulta niin kamalaa ole. Frederik vois mennä kyllä yli. Syksyn säveltä katsoin aikanaan. Tangomarkkinat olen katsonut aina kun vaan mahdollista ja olenpa kerran ollut ihan paikan päällä kuuntelemassa – meininki oli kuuma! Anssinkaan on ihan turha natista tangokuninkaallisista, koska musiikkitietämyksestä löytyy tunnetusti aukko siltä kohtaa.
KIRKKOMUSIIKKI JA GOSPEL
Tätäkin olen tänä vuonna käynyt kuulemassa livenä Kallion kirkossa ja hyvältä kuulosti, tosin se on tässäkin soittajista (aina yhtä ihana Pekka) kiinni onko tylsää vai ei. Kaiku on kirkoissa ainakin loistava. Espalta bongasin yhtenä kesäpäivänä amerikkalaisen gospelyhtyeen ja sekin kuulosti hyvältä. Suomalaiseen gospeliin olen tutustunut vain sen verran, että tiedän Juha Kelan olleen taidokas soittaja.
KLASSINEN
Pienen ikäni varrella on tullut kuultua jonkin verran myös klassista musiikkia, eikä mulla ole mitään sitä vastaan. Olen ostanut levyjäkin, vaikkei niitä koko aikaa jaksa kuunnella kuten ei mitään muutakaan musiikkia. Ja ihan varmasti moni täälläkin pyörtäisi mielipiteitään, jos pääsisi livenä kuulemaan Pekka Kuusistoa. Sen lahjat pääsee oikeuksiinsa vasta klassisessa musiikissa! Viimeksi Vivaldin vuodenajat nosti tipan linssiin. Ah ja oh!
IDOLS
Tätä ei olekaan vielä haukuttu, mutta eiköhän sekin vielä tule ja ihan aiheellisestikin tapauksesta riippuen. Eniten näissä kismittää se taustalla jylläävä musiikkibisneskoneisto. Mutta esim. Anna Abreun uudet biisit ovat olleet ihmeen hyviä. Ja väittääkö joku, että Katri Ylanderin Mansikkamäki on surkea, varsinkaan kitarat? Hanna Pakarinenkin on nykyään varsin rokkaava esiintyjä, livenä nähty tänä kesänä. Ykkösenä mulla on tällä hetkellä tietty Ari Koivunen, jonka tosin pitää vielä kehittyä, mieluusti Our Beast -kappaleen suuntaan. Moni on sanonut, ettei Ari Koivusta ois voitu valita voittoon missään muussa maassa kuin Suomessa, eli ilmeisesti täällä tehdään jotain oikein.
ELEKTRONINEN TANSSIMUSIIKKI
Nyt päästään vihdoin tämänhetkiseen suosikkiini! Paljon on schaissea, mutta onhan noita hyviäkin jumputuksia, esim. aina yhtä hyvältä kuulostava Ecuador. Olen kuunnellut kotonakin, viimeksi juuri nyt. Tähän kategoriaan kupsahtaa varmaan myös viimeisin levyostokseni, omistuskirjoituksella tietenkin, jota kuuntelin aiemmin tänään. Livenä tietysti ihan eri luokkaa. Jone Nikulan sanoin: "Nyt rasti seinään, olen nähnyt joensuulaisen bändin, joka saa The Arkin kuulostamaan Manowarilta." Oksat pois ja läjään, en suosittele heikkohermoisille.
Mitäs tuosta jäi puuttumaan? Heviin en edes lähde kommentoimaan mitään, se taisi kuittaantua jo edellä. Country on ollut vähän siinä rajoilla, mutta ei kokonaisuutena vastenmielistä. Maailmanmusiikki-cd:itä olen joskus lainannut kirjastosta, sen perusteella ihan ok. Taidemusiikkiin olen tutustunut vain siinä Avanti! Love -konsertissa viime syksynä. Huh, ei ollu ainakaan se kirkuna mun makuun. Ensi viikolla on taas yksi raja-aita ylitettävänä – aikuislällyrokkia livenä, apuva.
24.9.2007 6:50
Tekno ja räp-musiikkia en vapaaehtoisesti kuuntele. Toisaalta en käy paikoissa, joissa ko. musiikki soi enkä myöskään kuuntele radioasemia, jotka niitä soittavat, joten on täysin yhdentekevää.
Uusi jazz pääsääntöisesti ei kolahda. Vanhempi kyllä.
Klassinen musiikki on hyvää varsinkin livenä konserteissa.
Hevi ok, riippuu bändeistä ja biiseistä. Apocalyptican sellohevistä eritoten tykkään, vai lasketaanko heviksi?
Suomi rock/pop ok. Sitähän tulee joka tuutista, joten ei voi välttyäkään. On hyviä bändejä/artisteja ja on sellaisia, jotka vaan eivät miellytä. Esim. Anssi Kela miellyttää, mutta Kärkinen & Kallio ei. Kaija Koo ärsyttää, Vilkkumaasta tykkään. Listaa voisi jatkaa pitkään.
Ulkomainen listakama ei yleisesti ottaen kolahda, joku tarttuva ralli voi hetken miellyttää, kuten esim. tämä Rihannan Umbrella.
Iskelmä? Rajanveto aika vaikeaa? Anssin Älä mene pois menee täysin iskelmän raameihin. Samoin esim. Yö:n monen biisin voi laskea tähän genreen. Toisaalta tykkään kyllä Topi Sorsakoskestakin. Mutta näitä uusia tangokuninkaita ja kuningattaria, jotka siirtyvät heti iskelmään, ei kyllä jaksa. Monia vanhoja tangoja tosin kuuntelee mielellään, jos sattuu radiosta tulemaan. Myös joku Frank Sinatran Strangers in the night kolahtaa, onko se iskelmää? Ota näistä nyt selvää.
Kai se on melko typerää ruveta arvottamaan eri musiikinlajeja yleensäkin. Onneksi voi aina vaihtaa radiokanavaa, jos biisi ei miellytä. Eiköhän jokaiselle kuitenkin löydy se omaa korvaa miellyttävä juttu.
Mitens musta muuten tuntuu, että Anssilla on jotain metallia vastaan? Hevibuumi on vallannut aika lailla alaa, ja tavallaan vei tilaa ”balladibuumilta”, jonka edelläkävijä Anssi kai oli. Tässäkö syy?
Uusi jazz pääsääntöisesti ei kolahda. Vanhempi kyllä.
Klassinen musiikki on hyvää varsinkin livenä konserteissa.
Hevi ok, riippuu bändeistä ja biiseistä. Apocalyptican sellohevistä eritoten tykkään, vai lasketaanko heviksi?
Suomi rock/pop ok. Sitähän tulee joka tuutista, joten ei voi välttyäkään. On hyviä bändejä/artisteja ja on sellaisia, jotka vaan eivät miellytä. Esim. Anssi Kela miellyttää, mutta Kärkinen & Kallio ei. Kaija Koo ärsyttää, Vilkkumaasta tykkään. Listaa voisi jatkaa pitkään.
Ulkomainen listakama ei yleisesti ottaen kolahda, joku tarttuva ralli voi hetken miellyttää, kuten esim. tämä Rihannan Umbrella.
Iskelmä? Rajanveto aika vaikeaa? Anssin Älä mene pois menee täysin iskelmän raameihin. Samoin esim. Yö:n monen biisin voi laskea tähän genreen. Toisaalta tykkään kyllä Topi Sorsakoskestakin. Mutta näitä uusia tangokuninkaita ja kuningattaria, jotka siirtyvät heti iskelmään, ei kyllä jaksa. Monia vanhoja tangoja tosin kuuntelee mielellään, jos sattuu radiosta tulemaan. Myös joku Frank Sinatran Strangers in the night kolahtaa, onko se iskelmää? Ota näistä nyt selvää.
Kai se on melko typerää ruveta arvottamaan eri musiikinlajeja yleensäkin. Onneksi voi aina vaihtaa radiokanavaa, jos biisi ei miellytä. Eiköhän jokaiselle kuitenkin löydy se omaa korvaa miellyttävä juttu.
Mitens musta muuten tuntuu, että Anssilla on jotain metallia vastaan? Hevibuumi on vallannut aika lailla alaa, ja tavallaan vei tilaa ”balladibuumilta”, jonka edelläkävijä Anssi kai oli. Tässäkö syy?
24.9.2007 7:16
Metallia vastaan minulla ei yleisesti ottaen ole yhtään mitään - totesinhan tämän ketjun avausviestissäni olevani hevimusiikin ystävä. Olen kuitenkin ns. vanhan liiton hevijätkä. Nykymetalli ja sen erilaiset ääri-ilmiöt eivät pahemmin innosta.
On totta, että tällainen väittely eri musiikintyylien paremmuudesta on typerää. Kaikista genreistä löytyy timantteja ja paskaa. Ajattelin kuitenkin, että olisi hauskaa unohtaa välillä turha poliittinen korrektius ja keskustella asioista kursailematta hieman primitiivisemmällä tasolla.
On totta, että tällainen väittely eri musiikintyylien paremmuudesta on typerää. Kaikista genreistä löytyy timantteja ja paskaa. Ajattelin kuitenkin, että olisi hauskaa unohtaa välillä turha poliittinen korrektius ja keskustella asioista kursailematta hieman primitiivisemmällä tasolla.
24.9.2007 7:53
Mennäänpä siis ääri-ilmiöiden jalostamalla tiellä...
ÖRINÄHEVI:
En tässä niinkään tarkoita sellaisia bändejä, joista Mari laittoi klipin (olivat ihan hyviä) vaan aidosti öriseviä ja täysin melodittomaan tuplabasariin luottavia bändejä. Ei valitettavasti ole nyt mielessä yhtään esimerkkiä, mutta kaveriporukan kesken (jossa siis osa harrastaa ko. musiikkia) sitä kutsutaan "norjalaiseksi kirkonpolttomusiikiksi". Yksittäinen biisi vielä menee, mutta yhtään pidempään kuunneltuna pää alkaa särkeä. Se lienee hyvä tunniste sille, ettei kuuntelua kannata jatkaa.
VALKOIHOINEN GANGSTARAP:
Musiikissa ei sinänsä välttämättä ole eroa tummaan versioon, mutta jokin tässä tökkii. Jokin meiningissä tökkii, kun ollaan keskiluokkaisten olojen jälkeen sitä mieltä, että kyllä meillä nyt on niin vaikeaa. Yleisesti rapin/hiphopin suhteen olen Anssin termejä käyttäen "vanhan liiton mies". RUN-DMC yms. kolisee varsin kovaa, mutta uudemmat jutut eivät niinkään.
ISKELMÄ:
Ja nyt puhutaan juurikin näistä tauno tangokuninkaista. Olavi Virtaa taas esimerkiksi kuuntelen hyvin mielelläni.
TUUNAUSMUSIIKKI:
Kai tässäkin jotain hvviä juttuja voi olla, mutta minun pääni alkaa särkeä, kun näen näitä basson tahtiin pomppivia amis-toyotoja.
ÖRINÄHEVI:
En tässä niinkään tarkoita sellaisia bändejä, joista Mari laittoi klipin (olivat ihan hyviä) vaan aidosti öriseviä ja täysin melodittomaan tuplabasariin luottavia bändejä. Ei valitettavasti ole nyt mielessä yhtään esimerkkiä, mutta kaveriporukan kesken (jossa siis osa harrastaa ko. musiikkia) sitä kutsutaan "norjalaiseksi kirkonpolttomusiikiksi". Yksittäinen biisi vielä menee, mutta yhtään pidempään kuunneltuna pää alkaa särkeä. Se lienee hyvä tunniste sille, ettei kuuntelua kannata jatkaa.
VALKOIHOINEN GANGSTARAP:
Musiikissa ei sinänsä välttämättä ole eroa tummaan versioon, mutta jokin tässä tökkii. Jokin meiningissä tökkii, kun ollaan keskiluokkaisten olojen jälkeen sitä mieltä, että kyllä meillä nyt on niin vaikeaa. Yleisesti rapin/hiphopin suhteen olen Anssin termejä käyttäen "vanhan liiton mies". RUN-DMC yms. kolisee varsin kovaa, mutta uudemmat jutut eivät niinkään.
ISKELMÄ:
Ja nyt puhutaan juurikin näistä tauno tangokuninkaista. Olavi Virtaa taas esimerkiksi kuuntelen hyvin mielelläni.
TUUNAUSMUSIIKKI:
Kai tässäkin jotain hvviä juttuja voi olla, mutta minun pääni alkaa särkeä, kun näen näitä basson tahtiin pomppivia amis-toyotoja.
25.9.2007 7:22
Jospa minäkin sitten työnnän lusikkani tähän soppaan.
Heviä en ole aiemmin sietänyt, mutta nyt vanhemmalla iällä, kun esim. siskoni mies on pakkokuunnelluttanut mulla Metallicaa, olen oppinut pitämään joitain biisejä jopa ihan siedettävinä. Ei kyllä edelleenkään kolahda. Sanoitukset eivät putoa millään tasolla, mikä on mielestäni yksi edellytys, että ymmärtäisi musiikkia. Myönnän, tämä on meikäläisen rajoittuneisuutta eikä tarkoita, että musiikissa itsessään olisi mitään vikaa.
Iskelmää on haukuttu enemmän kuin kylliksi tämän otsikon alla. Meikäläinen kuunteli jo about 12-vuotiaana Arja Korisevaa ja olen aina tykännyt iskelmämusiikista. En ole koskaan katsonut Tangomarkkinoita, mutta monet tangokuninkaalliset tekevät hyviä kappaleita, kuten esim. Heidi Kyrö aikanaan. Viimeisen vuoden aikana olen kuunnellut tosi paljon Anna Erikssonia ja hommannut kolme hänen levyään. Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen kuunnellut AE:ia paljon enemmän kuin Anssi Kelaa. Pitäisköhän huolestua? :wink: Iskelmämusiikissa sanoitukset kolahtavat muhun useissa biiseissä kuten esim. Anna Erikssonin biiseissä "Kun katsoit minuun" tai "Ei se mennyt niin". Hänen kappaleensa tuntuvat kertovan aikuisen naisen elämästä ja niissä on sellaista herkkyyttä, että ne koskettavat mua perin pohjin.
Ainoa musiikki, jota en yksinkertaisesti VOI kuunnella missään olosuhteissa on ooppera. Se kuulostaa niin kamalalta kiljumiselta, että ärsytyskynnys ylittyy välittömästi. Tässäkään kohdin en halua syyttää siitä kyseistä musiikkilajia, vaan kyllä sietämättömyys johtuu omasta ymmärtämättömyydestä. Ehkä se on sellaista taidetta, jota meikäläistä ei ole luotu ymmärtämään.
Heviä en ole aiemmin sietänyt, mutta nyt vanhemmalla iällä, kun esim. siskoni mies on pakkokuunnelluttanut mulla Metallicaa, olen oppinut pitämään joitain biisejä jopa ihan siedettävinä. Ei kyllä edelleenkään kolahda. Sanoitukset eivät putoa millään tasolla, mikä on mielestäni yksi edellytys, että ymmärtäisi musiikkia. Myönnän, tämä on meikäläisen rajoittuneisuutta eikä tarkoita, että musiikissa itsessään olisi mitään vikaa.
Iskelmää on haukuttu enemmän kuin kylliksi tämän otsikon alla. Meikäläinen kuunteli jo about 12-vuotiaana Arja Korisevaa ja olen aina tykännyt iskelmämusiikista. En ole koskaan katsonut Tangomarkkinoita, mutta monet tangokuninkaalliset tekevät hyviä kappaleita, kuten esim. Heidi Kyrö aikanaan. Viimeisen vuoden aikana olen kuunnellut tosi paljon Anna Erikssonia ja hommannut kolme hänen levyään. Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen kuunnellut AE:ia paljon enemmän kuin Anssi Kelaa. Pitäisköhän huolestua? :wink: Iskelmämusiikissa sanoitukset kolahtavat muhun useissa biiseissä kuten esim. Anna Erikssonin biiseissä "Kun katsoit minuun" tai "Ei se mennyt niin". Hänen kappaleensa tuntuvat kertovan aikuisen naisen elämästä ja niissä on sellaista herkkyyttä, että ne koskettavat mua perin pohjin.
Ainoa musiikki, jota en yksinkertaisesti VOI kuunnella missään olosuhteissa on ooppera. Se kuulostaa niin kamalalta kiljumiselta, että ärsytyskynnys ylittyy välittömästi. Tässäkään kohdin en halua syyttää siitä kyseistä musiikkilajia, vaan kyllä sietämättömyys johtuu omasta ymmärtämättömyydestä. Ehkä se on sellaista taidetta, jota meikäläistä ei ole luotu ymmärtämään.
25.9.2007 7:53
Oopperan puolustuspuheenvuoro:
Eihän sitä kukaan levyltä kuuntelekaan. Ooppera on lähes yhtä paljon visuaalinen taidemuoto kuin auditiivinen. Ooppera vaatii vähintään dvd:n, mutta mieluusti oikean näyttämön. Ja lisäksi heittäytymisen siihen maailmaan. Kyllä, ovathan ne juonet ja syy-seuraus suhteet aivan älyttömiä.
Käykääpä joskus avoimin mielin katsomassa jotain kohtuuhintaista esitystä. Opiskelijaliput saman päivän näytöksiin esim. ovat ihan siedettävän hintaisia yleensä. En takaa, että mielipiteenne oopperaan muuttuu, mutta jollekin voi sellainenkin vahinko sattua. Itselleni kävi niin Turussa esitetyn Lentävän hollantilaisen kanssa, tosin sen puitteet olivatkin täysin ainutlaatuiset.
Eihän sitä kukaan levyltä kuuntelekaan. Ooppera on lähes yhtä paljon visuaalinen taidemuoto kuin auditiivinen. Ooppera vaatii vähintään dvd:n, mutta mieluusti oikean näyttämön. Ja lisäksi heittäytymisen siihen maailmaan. Kyllä, ovathan ne juonet ja syy-seuraus suhteet aivan älyttömiä.
Käykääpä joskus avoimin mielin katsomassa jotain kohtuuhintaista esitystä. Opiskelijaliput saman päivän näytöksiin esim. ovat ihan siedettävän hintaisia yleensä. En takaa, että mielipiteenne oopperaan muuttuu, mutta jollekin voi sellainenkin vahinko sattua. Itselleni kävi niin Turussa esitetyn Lentävän hollantilaisen kanssa, tosin sen puitteet olivatkin täysin ainutlaatuiset.
25.9.2007 10:28
En siedä oopperalaulua, mutta musiikkia opiskelevana minun kai kuuluisi ymmärtää sitä. Livenä en ole vielä koskaan nähnyt, mutta liput on jo varattu erääseen näytökseen. Will see what happens.
25.9.2007 10:30
Puolustuspuheenvuoro klassiselle musiikille täällä
25.9.2007 11:26
Mitä menet katsomaan? Ja mistä paikat? Oopperatalossa kannattaa suosia ykkösparvea. Permannolle orkesteri kuuluu (ja luonnollisesti etenkin näkyy) huonommin.
Huikein teos ikinä Suomessa on mielestäni ollut Hatakka/Uotinen -yhteistyö Evankeliumi. Uskomatonta, että kyseisenlainen produktio on edes saatu aikaan, tuskin koskaan enää uudelleen.
op777
Norsku liput on jo varattu erääseen näytökseen. Will see what happens.
Mitä menet katsomaan? Ja mistä paikat? Oopperatalossa kannattaa suosia ykkösparvea. Permannolle orkesteri kuuluu (ja luonnollisesti etenkin näkyy) huonommin.
Huikein teos ikinä Suomessa on mielestäni ollut Hatakka/Uotinen -yhteistyö Evankeliumi. Uskomatonta, että kyseisenlainen produktio on edes saatu aikaan, tuskin koskaan enää uudelleen.
op777
25.9.2007 13:00
Mielenkiinnolla luin oopperan puolustuspuheenvuoroja. Myönnän, että en ole eläissäni käynyt katsomassa yhtään oopperaa. Yksi kaveri on monta kertaa pyytänyt, mutta en ole viitsinyt lähteä a)kun olen nähnyt pienen pätkänkin jostain oopperaesityksestä esim. tv:ssä, kaikki karvat ovat välittömästi nousseet pystyyn ja on pitänyt välittömästi vaihtaa kanavaa ja b)sitten olisi pitänyt vielä MAKSAA siitä, että lähtee katsomaan psykedeelistä kiljuntaa. En jaksa uskoa, että ymmärtäisin sitä yhtään sen paremmin, vaikka kävisin livenä katsomassa. En epäile yhtään enkä yritä kiistää, etteikö ooppera olisi taide-elämys parhaasta päästä. Mutta se on taidetta, jota en yksinkertaisesti ymmärrä! Aika näyttää, meneekö pääni jossain vaiheessa niin sekaisin, että oikeasti lähden oopperaan.
25.9.2007 13:26
Sevillan parturi on suunnitelmissa. Lippuvarausta en oo ite ollu hoitamassa, joten en tiedä mistä paikat ovat. Rock-konserteissa kilpailu on aina kova kun pitää päästä mahdollisimman lähelle lavaa, mutta näissä taidemusiikkipläjäyksissä aina vähän päinvastoin. Toivottavasti paikat eivät ole permannolla.
op777 Mitä menet katsomaan? Ja mistä paikat? Oopperatalossa kannattaa suosia ykkösparvea. Permannolle orkesteri kuuluu (ja luonnollisesti etenkin näkyy) huonommin.
Sevillan parturi on suunnitelmissa. Lippuvarausta en oo ite ollu hoitamassa, joten en tiedä mistä paikat ovat. Rock-konserteissa kilpailu on aina kova kun pitää päästä mahdollisimman lähelle lavaa, mutta näissä taidemusiikkipläjäyksissä aina vähän päinvastoin. Toivottavasti paikat eivät ole permannolla.
25.9.2007 20:05
po. miksauspöytää
Terveisin päivystävä rockpoliisi.
Norsku Rock-konserteissa kilpailu on aina kova kun pitää päästä mahdollisimman lähelle lavaa...
po. miksauspöytää
Terveisin päivystävä rockpoliisi.
26.9.2007 5:46
No, ite tykkäsin ainakin olla Brucen ja Nilsin keikoilla eturivissä. ;) Brucen keikalla ihan juoksin, enkä toki ollut ainoa. Montako sielä stadionin kentällä olikaan, 10 000?
30.9.2007 16:17
Noniin. Noh,tässä oma listaukseni sitten.
ISKELMÄ
En diggaa,oli minkälaista iskelmää tahansa. Mun mielestäni siinä musiikissa pitää ihan oikeasti olla joku idea,ja humpissa tai nykyiskelmissä sitä ei vain ole. Iskelmä-radiokanavaa perherauhan säilyttämisen takia autossa kuunnellessani otan salaa mp3:sen esille ja rentoudun.
ÖRINÄHEVI
On muuten aika hyvä genren nimi tuo. :lol: Itselleni ei iske. Tällainen ns. ''vanhan luokan heavy'' on hyvää,Queenit sun muut,mutta eh eh sitten näille örinähevipumpuille.
OOPPERA
Tota,ei vain ole mun juttu.
KLASSINEN
En jaksa kuunnella klassista musiikkia,kun mulla on parempaakin kamaa levyhyllyssä. Siedän kyllä klassista ihan kepeästi,mutta en kuluttaisi sitä kotistereoissa. Viulua soittaessa on tullut tutustuttua niin klassiseen kuin kamarimusiikki ym. materiaaliin,ja klassista on kyllä kivaa soittaa,ei siinä mitään.
ISKELMÄ
En diggaa,oli minkälaista iskelmää tahansa. Mun mielestäni siinä musiikissa pitää ihan oikeasti olla joku idea,ja humpissa tai nykyiskelmissä sitä ei vain ole. Iskelmä-radiokanavaa perherauhan säilyttämisen takia autossa kuunnellessani otan salaa mp3:sen esille ja rentoudun.
ÖRINÄHEVI
On muuten aika hyvä genren nimi tuo. :lol: Itselleni ei iske. Tällainen ns. ''vanhan luokan heavy'' on hyvää,Queenit sun muut,mutta eh eh sitten näille örinähevipumpuille.
OOPPERA
Tota,ei vain ole mun juttu.
KLASSINEN
En jaksa kuunnella klassista musiikkia,kun mulla on parempaakin kamaa levyhyllyssä. Siedän kyllä klassista ihan kepeästi,mutta en kuluttaisi sitä kotistereoissa. Viulua soittaessa on tullut tutustuttua niin klassiseen kuin kamarimusiikki ym. materiaaliin,ja klassista on kyllä kivaa soittaa,ei siinä mitään.
7.10.2007 20:19
Katsoin tässä muutama ilta sitten TELEVISIOTA, ajatella, jotain musiikiikki ohjelmaa ja tuli Rammstein Reise Reise video. Ohjelman juontaja pyysi siirtämään lapset pois kuvaruudun äärestä, koska kyseinen video sisältää ihmissyöntiä. En siirtynyt! Miten hauska video, ihmissyönti oli oletettu mutta hauskin juttu oli se kun nainen tuli metrosta, maanalta koko Rammsteinin yhtyeen jäsenet kytkettynä koiranhihnaan. Hehheheheheh...konttasivat suojatien ylitse... jumankaut. Hupasaa
11.10.2007 20:08
Onko kukaan katsonut TV!:stä Iirottelua torstai-iltaisin! Klassista iloisesti ja kansantajuisesti!! :D
Larry Peninsula Pidän itseäni avarakatseisena kaikenlaiselle musiikille mutta...
Kun klassisen musiikin asema sattuu kohdalle vaihdan nopeasti pois. Toki joskus olen yrittänyt kuunnella mutta se on vain kasvattanut ojaan ajamisen riskiä.
Thank you
Onko kukaan katsonut TV!:stä Iirottelua torstai-iltaisin! Klassista iloisesti ja kansantajuisesti!! :D
12.10.2007 11:32
Jep, viime viikolla katsoin, kun oli tuttuja (tai siis yksi) mukana, eli Meta4. Asiantuntijana oli silloin Tapani Länsiö, loistava sanaseppo ja rautainen tietäjä klassisen musiikin alalla. Mainio ohjelma kaiken kaikkiaan, ja sehän lähetetään suorana joka kerta.
Hilkka
Onko kukaan katsonut TV!:stä Iirottelua torstai-iltaisin! Klassista iloisesti ja kansantajuisesti!! :D
Jep, viime viikolla katsoin, kun oli tuttuja (tai siis yksi) mukana, eli Meta4. Asiantuntijana oli silloin Tapani Länsiö, loistava sanaseppo ja rautainen tietäjä klassisen musiikin alalla. Mainio ohjelma kaiken kaikkiaan, ja sehän lähetetään suorana joka kerta.
17.10.2007 8:03
LAULETTU KLASSINEN MUSIIKKI
Yhdyn ensimmäiseen kirjoittajaan. Siellä ne perustelutkin jo tulivat. Mutta korostan, että antipatiani koskee vain laulettua klassista - instrumentaalipuolelta löytyy niin monta hienoa teosta, että en pysty koko genreä dumaamaan, vaikka joskus mieli tekisikin.
KAPEAKRAVATTISET YHTYEET
Siis nämä new wave henkiset, kahdeksasosia näkkileipäsoundisilla kitaroilla naputtavat hontelot pojat. Franz Ferdinand lukuisine perillisineen. Kaikki kuulostavat samalta sieluttomalta koilotukselta. Ehkä nopeiten omaksi parodiakseen kliseytynyt genre.
NEW AGE / AMBIENT
Voiko tätä laskea musiikiksi? Valaiden laulua, kuoroja, sopraanoja, tuulen huminaa...luo toki eeppistä tunnelmaa, mutta kuka tätä jaksaa kuunnella?
BIG BAND JAZZ
Menee gangsterielokuvien taustalla ja can-can esityksissä, ei kotikuuntelussa.
RAGGAE
Tylsintä musiikkia mitä tiedän. Miten edes soittajat itse pysyvät hereillä. Pitäisi kai ryhtyä harrastamaan jumitusta oikein isolla kädellä ja kokeilla toimisiko sitten.
SKA
Tekopirteää renkutusta. Joka biisissä sama torvisovitus. Aikoinaan jokaisen kovan punk-bändin levyllä piti olla se yksi ska-biisi pilaamassa muuten hyvän levyn. Rancidin ...And Out Come The Wolvesilta löytyvä Time Bomb on se ainoa säännön vahvistava poikkeus!
JANI WICKHOLM
Lisäksi kaikki muutkin edustamansa musiikkityylin edustajat. Karheaa suomalaisen perusmiehen sielukkuutta Radio Novalle. Ei pysty sulattamaan sitä määrää miehistä herkkyyttä. Myönnettäköön, että tämänkin foorumin keskushenkilön tuotanto liippaa paikoin läheltä tämän genren rajaa, mutta onneksi sitä ei ole vielä ylitetty. Eron tietävät ne jotka kuuntelevat.
COOL MUSIIKKI
Giant Robot, kaikki missä Emma Salokoski on ikinä ollut mukana, DJBB...nupittavat pitkältä joidenkin jäsentensä julkisen kuvan takia, mutta musiikistahan tässä on kyse, ja se ei petä: totaalisen vihattavaa settiä. Mustaa musiikkia ilman sielua, verta, hikeä, tunnetta. Vuosikertasähköpianot, tunnelmoivat trumpettisoolot ja eteerinen laulu luovat tunnelman joka ei toimi edes Punavuorelaisissa kahviloissa joihin se lienee tarkoitettu.
ÄIJÄHEVI
Nämä mustiinpukeutuvat suomalaiset "äijät" joita ahdistaa ja jotka juovat hirveitä määriä viinaa. Itsekin aikoinaan esimerkiksi Kotiteollisuutta arvostin, mutta plagioijien hirvittävä lauma on vienyt maun koko genrestä. Aikuiset miehet, miten ne jaksavatkin angstailla niin teennäisesti?
PROTESTIMATSKU
Tämä genre määriteltäköön ennenkaikkea sanoitustensa pohjalta, musiikkihan voi olla vaikka mitä. Pelle Miljoona, Jarkko Martikainen, suomirastat...arvokkaita ajatuksia tärkeistä aiheista, mutta liika yksisilmäisyys ja mustavalkoisuus saavat vihan nousemaan pintaan. Osoitellaan sormella tarjoamatta ratkaisuja. Tekopyhää moralisointia. Keittiöyhteiskuntatieteilijöitä. Hyi kamala.
Yhdyn ensimmäiseen kirjoittajaan. Siellä ne perustelutkin jo tulivat. Mutta korostan, että antipatiani koskee vain laulettua klassista - instrumentaalipuolelta löytyy niin monta hienoa teosta, että en pysty koko genreä dumaamaan, vaikka joskus mieli tekisikin.
KAPEAKRAVATTISET YHTYEET
Siis nämä new wave henkiset, kahdeksasosia näkkileipäsoundisilla kitaroilla naputtavat hontelot pojat. Franz Ferdinand lukuisine perillisineen. Kaikki kuulostavat samalta sieluttomalta koilotukselta. Ehkä nopeiten omaksi parodiakseen kliseytynyt genre.
NEW AGE / AMBIENT
Voiko tätä laskea musiikiksi? Valaiden laulua, kuoroja, sopraanoja, tuulen huminaa...luo toki eeppistä tunnelmaa, mutta kuka tätä jaksaa kuunnella?
BIG BAND JAZZ
Menee gangsterielokuvien taustalla ja can-can esityksissä, ei kotikuuntelussa.
RAGGAE
Tylsintä musiikkia mitä tiedän. Miten edes soittajat itse pysyvät hereillä. Pitäisi kai ryhtyä harrastamaan jumitusta oikein isolla kädellä ja kokeilla toimisiko sitten.
SKA
Tekopirteää renkutusta. Joka biisissä sama torvisovitus. Aikoinaan jokaisen kovan punk-bändin levyllä piti olla se yksi ska-biisi pilaamassa muuten hyvän levyn. Rancidin ...And Out Come The Wolvesilta löytyvä Time Bomb on se ainoa säännön vahvistava poikkeus!
JANI WICKHOLM
Lisäksi kaikki muutkin edustamansa musiikkityylin edustajat. Karheaa suomalaisen perusmiehen sielukkuutta Radio Novalle. Ei pysty sulattamaan sitä määrää miehistä herkkyyttä. Myönnettäköön, että tämänkin foorumin keskushenkilön tuotanto liippaa paikoin läheltä tämän genren rajaa, mutta onneksi sitä ei ole vielä ylitetty. Eron tietävät ne jotka kuuntelevat.
COOL MUSIIKKI
Giant Robot, kaikki missä Emma Salokoski on ikinä ollut mukana, DJBB...nupittavat pitkältä joidenkin jäsentensä julkisen kuvan takia, mutta musiikistahan tässä on kyse, ja se ei petä: totaalisen vihattavaa settiä. Mustaa musiikkia ilman sielua, verta, hikeä, tunnetta. Vuosikertasähköpianot, tunnelmoivat trumpettisoolot ja eteerinen laulu luovat tunnelman joka ei toimi edes Punavuorelaisissa kahviloissa joihin se lienee tarkoitettu.
ÄIJÄHEVI
Nämä mustiinpukeutuvat suomalaiset "äijät" joita ahdistaa ja jotka juovat hirveitä määriä viinaa. Itsekin aikoinaan esimerkiksi Kotiteollisuutta arvostin, mutta plagioijien hirvittävä lauma on vienyt maun koko genrestä. Aikuiset miehet, miten ne jaksavatkin angstailla niin teennäisesti?
PROTESTIMATSKU
Tämä genre määriteltäköön ennenkaikkea sanoitustensa pohjalta, musiikkihan voi olla vaikka mitä. Pelle Miljoona, Jarkko Martikainen, suomirastat...arvokkaita ajatuksia tärkeistä aiheista, mutta liika yksisilmäisyys ja mustavalkoisuus saavat vihan nousemaan pintaan. Osoitellaan sormella tarjoamatta ratkaisuja. Tekopyhää moralisointia. Keittiöyhteiskuntatieteilijöitä. Hyi kamala.
17.10.2007 8:50
JMN
RAGGAE
Tylsintä musiikkia mitä tiedän. Miten edes soittajat itse pysyvät hereillä. Pitäisi kai ryhtyä harrastamaan jumitusta oikein isolla kädellä ja kokeilla toimisiko sitten.
Can I hear amen? AMEN! Joillakin ei-reggae-artisteilla on regeebiitillä varustettuja biisejä, joista olen pitänyt. Mm. Steely Dan: Haitian Divorce sekä Stevie Wonder: Master Blaster (Jammin') asettuvat kyseiseen kategoriaan. Yllättävätkin tahot ovat pyrkineet minua vakuuttamaan Bob Marleyn erinomaisuudesta, mutta kun aina alkaa vituttaa laiskanletkeän ganjarytmin iskeytyessä tajuntaan, niin ei siinä paljon auta, vaikka kuinka monta sheriffiä ampuisi.
SKA
Tekopirteää renkutusta. Joka biisissä sama torvisovitus. Aikoinaan jokaisen kovan punk-bändin levyllä piti olla se yksi ska-biisi pilaamassa muuten hyvän levyn. Rancidin ...And Out Come The Wolvesilta löytyvä Time Bomb on se ainoa säännön vahvistava poikkeus!
Fishbone jos mikä on se säännön vahvistava poikkeus.
17.10.2007 16:13
Eikö sitä miehistä herkkyyttä ole aika paljon A. Kelankin kappaleissa? Jos vaikka ajatellaan sellaisia tuotoksia kuin "Huoneessa" puhumattakaan mielipiteet jakavasta ÄMPistä. Omasta mielestäni Jani Wickholmin ja Anssi Kelan musiikissa on määrätynlaista samankaltaisuutta. Sen vuoksi olen alusta alkaen pitänyt myös Wickholmin tuotannosta. Tosin rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että hänen kakkoslevynsä (kolmosesta en tiiä juuri mittään) oli pettymys verrattuna ykkösalbumiin. Mutta Wickholmin musiikissa yksi olennaisimpiä tekijöitä, joka vetoaa meikäläiseen on nimenomaan tietynlainen herkkyys. Sitä samaa löytyy Anssin kappaleistakin. Oikeastaan vielä enemmän Wickholmin musiikki kolahtaa muhun viime perjantain jälkeen, jolloin olin häntä kotikaupungissani Hyvinkäällä kuuntelemassa livenä.
Uteliaisuuttani kysyn sinulta, JMN, missä tarkalleen ottaen se miehisen herkkyyden raja ylitetään...? Sitä ei kuitenkaan ylitetty esim. Älä mene pois -kappaleessa...? :roll: Tämä kysely ei sitten ole hattuilua, olen vain utelias (ja ehkä tyhmä).
JMN JANI WICKHOLM
Lisäksi kaikki muutkin edustamansa musiikkityylin edustajat. Karheaa suomalaisen perusmiehen sielukkuutta Radio Novalle. Ei pysty sulattamaan sitä määrää miehistä herkkyyttä. Myönnettäköön, että tämänkin foorumin keskushenkilön tuotanto liippaa paikoin läheltä tämän genren rajaa, mutta onneksi sitä ei ole vielä ylitetty. Eron tietävät ne jotka kuuntelevat.
Eikö sitä miehistä herkkyyttä ole aika paljon A. Kelankin kappaleissa? Jos vaikka ajatellaan sellaisia tuotoksia kuin "Huoneessa" puhumattakaan mielipiteet jakavasta ÄMPistä. Omasta mielestäni Jani Wickholmin ja Anssi Kelan musiikissa on määrätynlaista samankaltaisuutta. Sen vuoksi olen alusta alkaen pitänyt myös Wickholmin tuotannosta. Tosin rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että hänen kakkoslevynsä (kolmosesta en tiiä juuri mittään) oli pettymys verrattuna ykkösalbumiin. Mutta Wickholmin musiikissa yksi olennaisimpiä tekijöitä, joka vetoaa meikäläiseen on nimenomaan tietynlainen herkkyys. Sitä samaa löytyy Anssin kappaleistakin. Oikeastaan vielä enemmän Wickholmin musiikki kolahtaa muhun viime perjantain jälkeen, jolloin olin häntä kotikaupungissani Hyvinkäällä kuuntelemassa livenä.
Uteliaisuuttani kysyn sinulta, JMN, missä tarkalleen ottaen se miehisen herkkyyden raja ylitetään...? Sitä ei kuitenkaan ylitetty esim. Älä mene pois -kappaleessa...? :roll: Tämä kysely ei sitten ole hattuilua, olen vain utelias (ja ehkä tyhmä).
18.10.2007 11:29
Tämä onkin mitä aiheellisin kysymys, eikä siihen ole olemassa mitään selkeän mustavalkoista vastausta...mutta koetetaas lähestyä asiaa esimerkin kautta: The Beatlesin Valkoisella tuplalla on Paul McCartneyn tekemä yli-pirteä ja imelä swingjazz kappale Honey Pie. Ei todellakaan kuulu suosikkeihini, mutta The Beatlesin biisinä ja osana upeaa levykokonaisuutta se puoltaa oman paikkansa. Onhan se ihan hauska, ja omalla tavallaan liikuttavakin. Mutta jos levyllä olisi useampi Honey Pien kaltainen kappale tai koko Beatlesin tuotanto (herra paratkoon) olisi imelää yökerhojazzia, tuskin tulisi hirveästi diggailtua. Ja Metallicalla on kantriballadi Mama Said - menettelee siellä seassa, ihan hyvä biisi, mutta tuskin diggaisin kyseistä bändiä ellei valtaosa sen tuotannosta olisi tyrnää metallia. Tuliko pointti yhtään selvemmäksi?
a9800362
Uteliaisuuttani kysyn sinulta, JMN, missä tarkalleen ottaen se miehisen herkkyyden raja ylitetään...? Sitä ei kuitenkaan ylitetty esim. Älä mene pois -kappaleessa...? :roll: Tämä kysely ei sitten ole hattuilua, olen vain utelias (ja ehkä tyhmä).
Tämä onkin mitä aiheellisin kysymys, eikä siihen ole olemassa mitään selkeän mustavalkoista vastausta...mutta koetetaas lähestyä asiaa esimerkin kautta: The Beatlesin Valkoisella tuplalla on Paul McCartneyn tekemä yli-pirteä ja imelä swingjazz kappale Honey Pie. Ei todellakaan kuulu suosikkeihini, mutta The Beatlesin biisinä ja osana upeaa levykokonaisuutta se puoltaa oman paikkansa. Onhan se ihan hauska, ja omalla tavallaan liikuttavakin. Mutta jos levyllä olisi useampi Honey Pien kaltainen kappale tai koko Beatlesin tuotanto (herra paratkoon) olisi imelää yökerhojazzia, tuskin tulisi hirveästi diggailtua. Ja Metallicalla on kantriballadi Mama Said - menettelee siellä seassa, ihan hyvä biisi, mutta tuskin diggaisin kyseistä bändiä ellei valtaosa sen tuotannosta olisi tyrnää metallia. Tuliko pointti yhtään selvemmäksi?
18.10.2007 13:11
Kiitos JMN asiaan tuomastasi lisävalaistuksesta. Mikäli ymmärsin oikein, Jani Wickholmissa tökkii sinua juuri se, kun koko hänen tuotantonsa tuntuu pursuavan tuota miehistä herkkyyttä...? Tulee vähän niin kuin öklö olo ja yliannostus.
Sikäli Wickholm eroaa mielestäni selkeästi Anssi Kelasta, että hänen biiseistään ei mikään ole samalla lailla menevä ja rock-henkinen kuten Anssilla esim. Jennifer Aniston tai Milla. Enpä tiedä tarkemmin ajatellen, tykkäisinkö Anssi Kelasta yhtä paljon (tai ollenkaan?), jos hänen kappaleistaan kaikki olisivat kopioita ÄMPistä. Kaipa siis miehisellä herkkyydelläkin on rajansa. Wickholmin kappaleista huomattavasti useammat ilmentävät tätä miehistä herkkyyttä verrattuna Kelan tuotantoon, kun asiaa tarkemmin ajattelen.
Summa summarum; taisinpa JMN ymmärtää pointtisi. Kiitos! :D
Sikäli Wickholm eroaa mielestäni selkeästi Anssi Kelasta, että hänen biiseistään ei mikään ole samalla lailla menevä ja rock-henkinen kuten Anssilla esim. Jennifer Aniston tai Milla. Enpä tiedä tarkemmin ajatellen, tykkäisinkö Anssi Kelasta yhtä paljon (tai ollenkaan?), jos hänen kappaleistaan kaikki olisivat kopioita ÄMPistä. Kaipa siis miehisellä herkkyydelläkin on rajansa. Wickholmin kappaleista huomattavasti useammat ilmentävät tätä miehistä herkkyyttä verrattuna Kelan tuotantoon, kun asiaa tarkemmin ajattelen.
Summa summarum; taisinpa JMN ymmärtää pointtisi. Kiitos! :D
5.9.2008 16:33
Päivitetäänpä tätäkin :D
Olen samoilla linjoilla monien kanssa tekno- ja konemusiikista. Jatkuva jumputus ei iske kyllä meikäläiseen millään lailla. Päätä alkaa särkeä.
Hevistä en jaksa myöskään sitä örinäosastoa ja Nightwish Turusen aikana ei juurikaan ihastuttanut. Toisaalta olen totaalisesti tanskalaisen Volbeatin lumoissa, joka sotkee heviin muun muassa countrya.
Iskelmistä tämän päivän Suomi-iskelmä (siis tangokuninkaalliset kavereineen) on minusta lähinnä hissimusiikkia. Sen sijaan 60 ja 70-lukujen iskelmät kolahtavat vieläkin, esimerkiksi Laila Kinnusen laulut vaivuttavat jonkin sortin nirvanaan.
Klassisesta rajaan ulos nykymusiikin, jossa välillä ei mielestäni ole päätä eikä häntää. Olen kuitenkin oopperan ystävä ja Pohjalaisia ollaan kavereiden kanssa menossa keväällä katsomaan. Kun olin taannoin kuuntelemassa La Traviatan, kokemus hieman huvitti myöhemmin. Kuuntelin tippa linssissa sopraanon kuolinoopperaa, siitä huolimatta, että eihän se kovin uskottava ollut. Tyttö kun oli kuolemassa keuhkotautiin ja silti päästeli aariaa täysin palkein :lol: .
Olen samoilla linjoilla monien kanssa tekno- ja konemusiikista. Jatkuva jumputus ei iske kyllä meikäläiseen millään lailla. Päätä alkaa särkeä.
Hevistä en jaksa myöskään sitä örinäosastoa ja Nightwish Turusen aikana ei juurikaan ihastuttanut. Toisaalta olen totaalisesti tanskalaisen Volbeatin lumoissa, joka sotkee heviin muun muassa countrya.
Iskelmistä tämän päivän Suomi-iskelmä (siis tangokuninkaalliset kavereineen) on minusta lähinnä hissimusiikkia. Sen sijaan 60 ja 70-lukujen iskelmät kolahtavat vieläkin, esimerkiksi Laila Kinnusen laulut vaivuttavat jonkin sortin nirvanaan.
Klassisesta rajaan ulos nykymusiikin, jossa välillä ei mielestäni ole päätä eikä häntää. Olen kuitenkin oopperan ystävä ja Pohjalaisia ollaan kavereiden kanssa menossa keväällä katsomaan. Kun olin taannoin kuuntelemassa La Traviatan, kokemus hieman huvitti myöhemmin. Kuuntelin tippa linssissa sopraanon kuolinoopperaa, siitä huolimatta, että eihän se kovin uskottava ollut. Tyttö kun oli kuolemassa keuhkotautiin ja silti päästeli aariaa täysin palkein :lol: .
28.10.2008 0:05
Tämäkin tympii:
KÖYHÄ EMO
No tuo nyt ei ole mikään oikea genre, mutta sisällytettäköön sen alle Disco Ensemble ja kaltaisensa stylesti pukeutuvat yhtyeet. Musiikki on vähän punkkia, vähän tanssittavaa, vähän herkkää, vähän aggroa ja tästä kirjosta huolimatta tai johtuen erittäin tylsää. Punk rock jos mikä on musiikkia joka ei vaan toimi vedellä jatkettuna, ei ainakaan minulle.
INDUSTRIALHEVI
Muutamaa Nine Inch Nailsin kappaletta lukuunottamatta tässä genressä ei ole luotu yhtään hyvää biisiä (huom. Rammsteinia en laske tähän kuuluvaksi, vaikka jotkut ignorantit niin tekevätkin). Äärimmilleen viety kirskuva drone/noise on ainakin ajatuksen tasolla ihan arvostettavaa, mutta liian usein musiikki kuulostaa vain Depeche Moden ylijäämämateriaalilta jonka päälle on liimattu särökitaroita ja kirkumalaulua.
KÖYHÄ EMO
No tuo nyt ei ole mikään oikea genre, mutta sisällytettäköön sen alle Disco Ensemble ja kaltaisensa stylesti pukeutuvat yhtyeet. Musiikki on vähän punkkia, vähän tanssittavaa, vähän herkkää, vähän aggroa ja tästä kirjosta huolimatta tai johtuen erittäin tylsää. Punk rock jos mikä on musiikkia joka ei vaan toimi vedellä jatkettuna, ei ainakaan minulle.
INDUSTRIALHEVI
Muutamaa Nine Inch Nailsin kappaletta lukuunottamatta tässä genressä ei ole luotu yhtään hyvää biisiä (huom. Rammsteinia en laske tähän kuuluvaksi, vaikka jotkut ignorantit niin tekevätkin). Äärimmilleen viety kirskuva drone/noise on ainakin ajatuksen tasolla ihan arvostettavaa, mutta liian usein musiikki kuulostaa vain Depeche Moden ylijäämämateriaalilta jonka päälle on liimattu särökitaroita ja kirkumalaulua.
Viimeksi kommentoitu