Forum 2002-2013
26.11.2010 17:40
Espoon Kulttuurikeskus 27.11.2010
Minua ainakin kylmäsi tuo lause tulevista keikoista. Tänään se ei vielä niin riivaa, mutta huomisiltana on jo varmasti toisin. No, ei vaivuta talviuneen ihan vielä, vaikka pakkanen paukkuu siihen malliin, että saa nähdä kohmettuuko arktiseen viimaan jonnekin matkan varrelle.
Parasta varmaankin on tuo uusi biisi, vähän jännitystä kehiin! Ja peukut pystyyn, ettei tuo elokuvamusiikki tarkoita Millaa. ;)
Lipussa lukee, että Yona & Anssi Kela -paketin pituus on noin 1h 45 min väliaikoineen, eli Anssille trioineen jäänee tehokasta peliaikaa noin 45 minuuttia. Siinä ei paljon ehdi, mutta ehkä kuitenkin riittävästi. Äänestyksestä settiin tulee vielä Darkness on the edge of town ja Atlantic city/Tästä asti aikaa. Ei taida ehtiä ainakaan hittiparaatia?
Hyvää keikkaa koko triolle!
Huomenna vuoden viimeinen keikka Espoon Kulttuurikeskuksessa, mukana myös Yona yhtyeineen. Aion esittää uuden, tällä viikolla tekemäni biisin sekä elokuvamusiikkia. Ei kannata missata, tällä hetkellä ei ole tiedossa koska minua näkee seuraavan kerran keikoilla. Tervetuloa!
Minua ainakin kylmäsi tuo lause tulevista keikoista. Tänään se ei vielä niin riivaa, mutta huomisiltana on jo varmasti toisin. No, ei vaivuta talviuneen ihan vielä, vaikka pakkanen paukkuu siihen malliin, että saa nähdä kohmettuuko arktiseen viimaan jonnekin matkan varrelle.
Parasta varmaankin on tuo uusi biisi, vähän jännitystä kehiin! Ja peukut pystyyn, ettei tuo elokuvamusiikki tarkoita Millaa. ;)
Lipussa lukee, että Yona & Anssi Kela -paketin pituus on noin 1h 45 min väliaikoineen, eli Anssille trioineen jäänee tehokasta peliaikaa noin 45 minuuttia. Siinä ei paljon ehdi, mutta ehkä kuitenkin riittävästi. Äänestyksestä settiin tulee vielä Darkness on the edge of town ja Atlantic city/Tästä asti aikaa. Ei taida ehtiä ainakaan hittiparaatia?
Hyvää keikkaa koko triolle!
28.11.2010 11:05
Café Louhi on nyt koettu. Tässä ensin faktat, nimittäin biisilista väliltä 19.00-20.14:
1. Milla (soolo)
2. Murhaballadi (puoliksi soolo, puoliksi trio)
3. Kaivos (toive)
4. Älä mene pois (toive)
5. Uudet autot (toive)
6. Atlantic City
7. Darkness On The Edge Of Town
8. Sormus (toive)
9. "Mitä tapahtuu" (kantaesitys)
10. Aamu (toive)
11. Stonehenge
12. Nummela
----------
13. Mikan faijan BMW (toive)
Ja sitten omat mielipiteet:
Keikan ainut huono puoli näkyy yllä. Anssin konserttisalikeikaksi tuo oli torso, mutta se ei sinänsä haitannut, koska kesto oli kuitenkin 29 minuuttia pidempi kuin alun perin pelkäsin. Aloin melkein hypellä tasajalkaa, kun narikasta kerrottiin Yonan aloittavan vasta 20.20 (eipä aloittanut vielä tuolloinkaan). Varsinainen harmituksen aihe oli biisilista, joka oli oman tunnelmani mukaan huonoin pitkiin aikoihin. Keikoilla ois aika oleellista kuulla lempparibiisejään, eikä niitä nyt ehtinyt tulla yhtään. Kun keikan eteneminen ei miellyttänyt, yritin itsekin "maalata värejä tyhjälle kankaalle", mutta ensimmäinen toive oli "mahdoton", toiseen ei reagoitu ja kolmas hävisi BMW:lle vaikka huudettiin eka. Oma moka, jos toivoo vääriä biisejä (kuten ROMia). Oma häpeä, jos on nähnyt liikaa hyviä biisilistoja.
Jos biisilistan kehnous jätetään huomiotta, keikasta löytyy pelkkää hyvää sanottavaa. Puitteet olivat yllättävän mukavat. Olin odottanut perus konserttisalipenkkejä, mutta lavan edessä olikin neljän tuolin pöytäryhmiä ja peräti baari sivuseinustalla. Luvattu "klubimainen tunnelma" siis. Iso osa väestä pullahti saliin puoli seitsemän jälkeen ja sitten haettiin evästä. Kiitokset Hilkalle herkuista!
Pöydässämme katseltiin huolestuneina kelloa tasan 19.00 ja ihmeteltiin, että missä trio viipyy, kun jostain pimeästä samettiverhon tuntumasta alkoi kuulua Anssin ääntä ja kitaransoittoa. Höö? Sieltä asteli A. Kela Martineineen ja lauloi Millaa. Eikä mennytkään lavalle, vaan tuli laulamaan pöytäryhmien keskelle! Katsellessa Anssin selkää puolen metrin päästä ei voinut kuin ihmetellä, että johan on uusi näkökulma keikalla. Tuli todistettua myös se, että kitaralla sekä miehellä on melkoisen paljon ääntä ilman mikrofonejakin. Päräyttävin aloitus ikinä!
Siitä jatkettiin luontevasti Murhikseen, jonka aikana rekisteröin lavan yllä olevan screenin, jolla pyöri mustavalkoista videokuvaa. Siinä vaiheessa selvisi myös naapuripöydän videokameran tarkoitus, sillä kuvattiin suoraa kuvaa screenillä näytettäväksi. Jossain luki myös tuon videotaiteilijan nimi, mutten löydä sitä nyt mistään. Se oli hieno visuaalinen lisä, tosin vei hiukan huomiota triosta itsestään. Eniten hämmensi se, että vaikka suurin osa biiseistä toivottiin lennossa, video onnistuttiin arpomaan aika hyvin biisiin sopivaksi. Ehkä keikkaa varten oli tehty kaivos-, autoilu-, ja ihmissuhdebiiseihin sopivia videoita ja nappia painava taho oli harvinaisen hyvin ajan tasalla. Nostan hattua!
Keikan jännittävin juttu oli tietysti se uusi biisi. Anssi kertoi, että nyt tulee kantaesitys, koska tätä ei varmaankaan ole ennen esitetty julkisesti - "tai siis tiedän että ei ole, kun mä tein tän vasta pari päivää sitten". Sitten Anssi kertoi, miten on odotellut sitä, että tulee jotain sanottavaa ja niin sitten kävi sinä aamuna, kun hän netistä uutisia lueskellessaan törmäsi sekä Koreoiden tykkituliin että Tampereen pizzerian tuhopolttoon. Siitä tuli sitten kappale, jonka työnimi on kuulemma "Mitä tapahtuu". Aloitusriffi oli tosi kaunis ja sanat tosi ytimekkäät mutta silti kuvaavat. Tykkäsin! (Joku kyseli keikan jälkeen, että saako tätä laittaa youtubeen ja Anssi antoi luvan, joten katsotaanpa ilmestyykö se sinne.)
Covereita tuli peräti kolme. Ennen Springsteen-kimaraa Anssi kertoi nettisivuillaan järjestetystä äänestyksestä, jossa tapahtui jotain omituista. Demokratia on kuitenkin demokratiaa, oli masinointia tai ei, joten Brucea soitettiin. (Paikalla oli ainakin kaksi Bruce-fania.) Anssi muisti myös mainostaa, että hän itse ei erityisemmin pidä Springsteenin musiikista, mutta Antti on fani. :D Versiot olivat yllättävän hyviä, eivät muistuttaneet alkuperäisiä. Bruce-asiantuntijoiden mukaan niissä oli vivahteita Seeger-versioista. Stonehenge oli se luvattu elokuvamusiikki Spinal Tapista. Hymyilytti ainakin bändiä ja allekirjoittanutta. Tyylikkäin kuulemani Anssin versio tuosta biisistä, joka on suuressa taiteellisuudessaan melkoinen kummajainen.
Tähän väliin voisi vihdoin mainita, että triohan kuulosti kaiken kaikkiaan loistavalta. Alkaen siitä, että Saara istui flyygelin ääressä. Antin soitosta ei kai koskaan voi olla pahaa sanottavaa, muheva basso. Yllättävän hyvin biisit toimii tuolla kokoonpanolla, en kaivannut muita instrumentteja.
Soittajat olivat ilmeisen hyvällä tuulella, koska Anssilta tuli taas hyviä spiikkiheittoja. Tässä muutamia esimerkkejä (kyllä, nämä löytyi ns. muistiinpanoista ts. sotkusta biisilistan vieressä).
Anssi: "Älä mene pois... Tää on Saara sun heiniä. Tehdään sellainen työnjako, että sinä soitat ja minä laulan."
Saara: (mutristelee suutaan)
Antti: "Menenkö minä pois?"
Anssi: "Älä mene pois."
Kaivoksen kohdalla Anssi totesi, että hän oli edellä aikaansa julkaistessaan kaivosaiheisen levyn vuosi sitten. Tänä vuonna olisi ollut sille rajattomat markkinat. Sormuksen osaamisesta Anssi ei ollut varma, joten totesi että nyt maalataan sille tyhjälle kankaalle kubistista maalausta. Jossain kohtaa Anssin lunttilaput lävähti lattialle: "Nonni, nyt meni konseptit sekaisin."
Plektroista riitti juttua. Ensin biisi piti ottaa alusta, kun Anssi halusi vaihtaa löysempään plektraan. Myöhemmin pyllistellessään plektraa lattialta hän kertoi mieleen tulleen sellaisen ajatuksen, että nyt Anssi Kela elää rock-unelmaa. Plektrajuttujen huipentuma oli keikan lopussa, kun lausuttiin suunnilleen näin:
"Tota... mä en kaiva persettä, mä etsin plektraa. Mulla on täällä takataskussa plektra, mut mä huomasin just, että mulla on täällä myös koirankakkapussi. Tyhjä. (yleisö nauraa) Pistetään se vähäksi aikaa tohon." (ripusti vihreän pussukan nuottitelineeseen ja poimi keikan jälkeen mukaansa)
Keikan lopuksi Anssi tuli yleisön keskelle soittelemaan huuliharppua Nummelassa. Trio taputettiin lavalle yhden biisin encoreen, johon he olivat saaneet luvan. Lopuksi Anssi kehotti tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Mistä tulikin mieleen, että Anssin kutrit oli selvästi käsitelty hyvällä hoitoaineella, niin kauniisti hohtivat. :) Ne kasvavat aina vaan.
Roudaustauon aikana hylkäsimme pöytämme ja yritimme hukuttaa Anssin lahja- ja kiitosvuoren alle. Suurin osa yleisöstä jäi seuraamaan Yonaa, meidän retkueellemme konsertin eka puolisko oli sen verran tärkeä, että mikä tahansa olisi sen jälkeen kuulostanut tylsältä.
Plussaa oli myös se, että keikan jälkeen selvisin hyvissä ajoin ja ehjänä hyytävästä pakkasesta, uhkaavista läheltä-piti-liukastumisista ja autiossa Tapiolassa hortoilusta huolimatta kotiin töllöttelemään telkkaria herkkupizzan äärelle.
Tässä oli sitten vuoden viimeinen keikkaretki ja -raportti. Laskin juuri, että olen ehtinyt nähdä tänä vuonna peräti 13 Anssin keikkaa! Yritin tehdä jotain top3-listaa, mutta se on liian vaikeaa. Silkan mahtavan fiiliksen puolesta on jäänyt mieleen erityisesti Salon Rockin' Hoodin keikka. Turun Musapiknikin helteiset olosuhteet olivat myös ikimuistoiset. Käpylän Kyläjuhla menee kategoriaan lyhyestä virsi kaunis, se oli kaikin puolin mukava tapaus. Voodoo-klubillakin oli eksoottista tunnelmaa. Sitten on nämä maratonkeikat: Hyvinkääsali, Tavastian ja Tampereen ilmaiskeikat, jotka oli sisällöltään huikeita. Jnejne. Kiitos koko vuodesta!!! We want more.
1. Milla (soolo)
2. Murhaballadi (puoliksi soolo, puoliksi trio)
3. Kaivos (toive)
4. Älä mene pois (toive)
5. Uudet autot (toive)
6. Atlantic City
7. Darkness On The Edge Of Town
8. Sormus (toive)
9. "Mitä tapahtuu" (kantaesitys)
10. Aamu (toive)
11. Stonehenge
12. Nummela
----------
13. Mikan faijan BMW (toive)
Ja sitten omat mielipiteet:
Keikan ainut huono puoli näkyy yllä. Anssin konserttisalikeikaksi tuo oli torso, mutta se ei sinänsä haitannut, koska kesto oli kuitenkin 29 minuuttia pidempi kuin alun perin pelkäsin. Aloin melkein hypellä tasajalkaa, kun narikasta kerrottiin Yonan aloittavan vasta 20.20 (eipä aloittanut vielä tuolloinkaan). Varsinainen harmituksen aihe oli biisilista, joka oli oman tunnelmani mukaan huonoin pitkiin aikoihin. Keikoilla ois aika oleellista kuulla lempparibiisejään, eikä niitä nyt ehtinyt tulla yhtään. Kun keikan eteneminen ei miellyttänyt, yritin itsekin "maalata värejä tyhjälle kankaalle", mutta ensimmäinen toive oli "mahdoton", toiseen ei reagoitu ja kolmas hävisi BMW:lle vaikka huudettiin eka. Oma moka, jos toivoo vääriä biisejä (kuten ROMia). Oma häpeä, jos on nähnyt liikaa hyviä biisilistoja.
Jos biisilistan kehnous jätetään huomiotta, keikasta löytyy pelkkää hyvää sanottavaa. Puitteet olivat yllättävän mukavat. Olin odottanut perus konserttisalipenkkejä, mutta lavan edessä olikin neljän tuolin pöytäryhmiä ja peräti baari sivuseinustalla. Luvattu "klubimainen tunnelma" siis. Iso osa väestä pullahti saliin puoli seitsemän jälkeen ja sitten haettiin evästä. Kiitokset Hilkalle herkuista!
Pöydässämme katseltiin huolestuneina kelloa tasan 19.00 ja ihmeteltiin, että missä trio viipyy, kun jostain pimeästä samettiverhon tuntumasta alkoi kuulua Anssin ääntä ja kitaransoittoa. Höö? Sieltä asteli A. Kela Martineineen ja lauloi Millaa. Eikä mennytkään lavalle, vaan tuli laulamaan pöytäryhmien keskelle! Katsellessa Anssin selkää puolen metrin päästä ei voinut kuin ihmetellä, että johan on uusi näkökulma keikalla. Tuli todistettua myös se, että kitaralla sekä miehellä on melkoisen paljon ääntä ilman mikrofonejakin. Päräyttävin aloitus ikinä!
Siitä jatkettiin luontevasti Murhikseen, jonka aikana rekisteröin lavan yllä olevan screenin, jolla pyöri mustavalkoista videokuvaa. Siinä vaiheessa selvisi myös naapuripöydän videokameran tarkoitus, sillä kuvattiin suoraa kuvaa screenillä näytettäväksi. Jossain luki myös tuon videotaiteilijan nimi, mutten löydä sitä nyt mistään. Se oli hieno visuaalinen lisä, tosin vei hiukan huomiota triosta itsestään. Eniten hämmensi se, että vaikka suurin osa biiseistä toivottiin lennossa, video onnistuttiin arpomaan aika hyvin biisiin sopivaksi. Ehkä keikkaa varten oli tehty kaivos-, autoilu-, ja ihmissuhdebiiseihin sopivia videoita ja nappia painava taho oli harvinaisen hyvin ajan tasalla. Nostan hattua!
Keikan jännittävin juttu oli tietysti se uusi biisi. Anssi kertoi, että nyt tulee kantaesitys, koska tätä ei varmaankaan ole ennen esitetty julkisesti - "tai siis tiedän että ei ole, kun mä tein tän vasta pari päivää sitten". Sitten Anssi kertoi, miten on odotellut sitä, että tulee jotain sanottavaa ja niin sitten kävi sinä aamuna, kun hän netistä uutisia lueskellessaan törmäsi sekä Koreoiden tykkituliin että Tampereen pizzerian tuhopolttoon. Siitä tuli sitten kappale, jonka työnimi on kuulemma "Mitä tapahtuu". Aloitusriffi oli tosi kaunis ja sanat tosi ytimekkäät mutta silti kuvaavat. Tykkäsin! (Joku kyseli keikan jälkeen, että saako tätä laittaa youtubeen ja Anssi antoi luvan, joten katsotaanpa ilmestyykö se sinne.)
Covereita tuli peräti kolme. Ennen Springsteen-kimaraa Anssi kertoi nettisivuillaan järjestetystä äänestyksestä, jossa tapahtui jotain omituista. Demokratia on kuitenkin demokratiaa, oli masinointia tai ei, joten Brucea soitettiin. (Paikalla oli ainakin kaksi Bruce-fania.) Anssi muisti myös mainostaa, että hän itse ei erityisemmin pidä Springsteenin musiikista, mutta Antti on fani. :D Versiot olivat yllättävän hyviä, eivät muistuttaneet alkuperäisiä. Bruce-asiantuntijoiden mukaan niissä oli vivahteita Seeger-versioista. Stonehenge oli se luvattu elokuvamusiikki Spinal Tapista. Hymyilytti ainakin bändiä ja allekirjoittanutta. Tyylikkäin kuulemani Anssin versio tuosta biisistä, joka on suuressa taiteellisuudessaan melkoinen kummajainen.
Tähän väliin voisi vihdoin mainita, että triohan kuulosti kaiken kaikkiaan loistavalta. Alkaen siitä, että Saara istui flyygelin ääressä. Antin soitosta ei kai koskaan voi olla pahaa sanottavaa, muheva basso. Yllättävän hyvin biisit toimii tuolla kokoonpanolla, en kaivannut muita instrumentteja.
Soittajat olivat ilmeisen hyvällä tuulella, koska Anssilta tuli taas hyviä spiikkiheittoja. Tässä muutamia esimerkkejä (kyllä, nämä löytyi ns. muistiinpanoista ts. sotkusta biisilistan vieressä).
Anssi: "Älä mene pois... Tää on Saara sun heiniä. Tehdään sellainen työnjako, että sinä soitat ja minä laulan."
Saara: (mutristelee suutaan)
Antti: "Menenkö minä pois?"
Anssi: "Älä mene pois."
Kaivoksen kohdalla Anssi totesi, että hän oli edellä aikaansa julkaistessaan kaivosaiheisen levyn vuosi sitten. Tänä vuonna olisi ollut sille rajattomat markkinat. Sormuksen osaamisesta Anssi ei ollut varma, joten totesi että nyt maalataan sille tyhjälle kankaalle kubistista maalausta. Jossain kohtaa Anssin lunttilaput lävähti lattialle: "Nonni, nyt meni konseptit sekaisin."
Plektroista riitti juttua. Ensin biisi piti ottaa alusta, kun Anssi halusi vaihtaa löysempään plektraan. Myöhemmin pyllistellessään plektraa lattialta hän kertoi mieleen tulleen sellaisen ajatuksen, että nyt Anssi Kela elää rock-unelmaa. Plektrajuttujen huipentuma oli keikan lopussa, kun lausuttiin suunnilleen näin:
"Tota... mä en kaiva persettä, mä etsin plektraa. Mulla on täällä takataskussa plektra, mut mä huomasin just, että mulla on täällä myös koirankakkapussi. Tyhjä. (yleisö nauraa) Pistetään se vähäksi aikaa tohon." (ripusti vihreän pussukan nuottitelineeseen ja poimi keikan jälkeen mukaansa)
Keikan lopuksi Anssi tuli yleisön keskelle soittelemaan huuliharppua Nummelassa. Trio taputettiin lavalle yhden biisin encoreen, johon he olivat saaneet luvan. Lopuksi Anssi kehotti tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Mistä tulikin mieleen, että Anssin kutrit oli selvästi käsitelty hyvällä hoitoaineella, niin kauniisti hohtivat. :) Ne kasvavat aina vaan.
Roudaustauon aikana hylkäsimme pöytämme ja yritimme hukuttaa Anssin lahja- ja kiitosvuoren alle. Suurin osa yleisöstä jäi seuraamaan Yonaa, meidän retkueellemme konsertin eka puolisko oli sen verran tärkeä, että mikä tahansa olisi sen jälkeen kuulostanut tylsältä.
Plussaa oli myös se, että keikan jälkeen selvisin hyvissä ajoin ja ehjänä hyytävästä pakkasesta, uhkaavista läheltä-piti-liukastumisista ja autiossa Tapiolassa hortoilusta huolimatta kotiin töllöttelemään telkkaria herkkupizzan äärelle.
Tässä oli sitten vuoden viimeinen keikkaretki ja -raportti. Laskin juuri, että olen ehtinyt nähdä tänä vuonna peräti 13 Anssin keikkaa! Yritin tehdä jotain top3-listaa, mutta se on liian vaikeaa. Silkan mahtavan fiiliksen puolesta on jäänyt mieleen erityisesti Salon Rockin' Hoodin keikka. Turun Musapiknikin helteiset olosuhteet olivat myös ikimuistoiset. Käpylän Kyläjuhla menee kategoriaan lyhyestä virsi kaunis, se oli kaikin puolin mukava tapaus. Voodoo-klubillakin oli eksoottista tunnelmaa. Sitten on nämä maratonkeikat: Hyvinkääsali, Tavastian ja Tampereen ilmaiskeikat, jotka oli sisällöltään huikeita. Jnejne. Kiitos koko vuodesta!!! We want more.
28.11.2010 11:51
Kiitos Anssille ja triolleen hienosta konsertista Louhi-salissa. Kiitos myös seuralaisilleni ja muille tutuille tapaamisesta!
28.11.2010 14:46
tässä linkki Mitä tapahtuu biisin kuunteluun
http://www.youtube.com/watch?v=fRUp4ImcJ5I
herkkua korville :)
Kiitos vielä ihanasta illasta joka sai hetkeksi pienen mielen irti arjesta :)
http://www.youtube.com/watch?v=fRUp4ImcJ5I
herkkua korville :)
Kiitos vielä ihanasta illasta joka sai hetkeksi pienen mielen irti arjesta :)
29.11.2010 17:40
Hieno biisi! Kiitos, Anssi!
Risa tässä linkki Mitä tapahtuu biisin kuunteluun
http://www.youtube.com/watch?v=fRUp4ImcJ5I
Hieno biisi! Kiitos, Anssi!
30.11.2010 9:22
Hyvin menee tosiaan, kun tunnin ja vartin pituisesta keikasta isoin ongelma on, että keikka loppuu kesken. Millan aikana kävi mielessä, että pitäiskö nyt esiintyjän vaatteisiin tunkea pieniä seteleitä, mutta eipä ollut lompakko käsillä.
Yona oli positiivinen yllätys, tuskin olisi tullut muuten käytyä hänen/heidän keikallaan, mutta tuon jälkeen kyllä.
Yona oli positiivinen yllätys, tuskin olisi tullut muuten käytyä hänen/heidän keikallaan, mutta tuon jälkeen kyllä.
30.11.2010 19:42
Yleensä laadin pitkät jorinat keikasta (hyvin usein on ollut tapana tehdä se jopa aamuyön hämärinä tunteina), mutta nyt tyydyn alla olevaan ilmaisuun, jota pidettäköön myös palautteena keikasta ja johon inspiraationa oli mikäpä muu kuin Anssin hieno kantaesitys uudesta biisistä Mitä tapahtuu
Kuulen aamulla telkkarista uutisen järisyttävän
On taas tapahtunut maailmassa paljon pahaa
Niin vähän tuntuvat ihmiset toisistaan välittävän
Huomio on vain siellä missä on rahaa
Mutta mitä tapahtuu
Mitä tapahtuu
Näen jälleen sinut ja kaikki muuttuu
Maailma on täynnä pelkkää hyvää
Eikä tarvitse etsiä onnen jyvää
Sinä teet sen
Laulat tuskasta, surusta, julmuudesta
Teet maailmasta paremman
Ja minusta onnellisen
Loppuun todettakoon vielä, että toisin kuin Marilla, mulla ei ole lainkaan vaikeaa hahmottaa keikkavuoden 2010 kohokohtaa. Kuulin usean vuoden toivomisen jälkeen Ensilumen maaliskuussa. Se oli jotain se. Ei unohdu meikäläisen päästä koskaan!
Kuulen aamulla telkkarista uutisen järisyttävän
On taas tapahtunut maailmassa paljon pahaa
Niin vähän tuntuvat ihmiset toisistaan välittävän
Huomio on vain siellä missä on rahaa
Mutta mitä tapahtuu
Mitä tapahtuu
Näen jälleen sinut ja kaikki muuttuu
Maailma on täynnä pelkkää hyvää
Eikä tarvitse etsiä onnen jyvää
Sinä teet sen
Laulat tuskasta, surusta, julmuudesta
Teet maailmasta paremman
Ja minusta onnellisen
Loppuun todettakoon vielä, että toisin kuin Marilla, mulla ei ole lainkaan vaikeaa hahmottaa keikkavuoden 2010 kohokohtaa. Kuulin usean vuoden toivomisen jälkeen Ensilumen maaliskuussa. Se oli jotain se. Ei unohdu meikäläisen päästä koskaan!
Viimeksi kommentoitu