Kelan Anssin matkamuistot (Kirja-arvio)

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Alla epämuodikkaassa Isla De Höyhen -kirjablogissani elokuussa 2012 julkaistu arvio Kelan Anssin matkamuistoista, olkaat hyvät!

Anssi Kela: Matkamuistoja (101/2012)

Game Of Thrones on yhä kesken, ja on vähän raskas tarina. Miun oli pakko lukee väliin taas jotain vähän köykäsempää. Ja parempaa!

Kaverit Mordorista tulivatten miun kans vähäks aikaa lomailemaa (terveisiä Nikolle ja Marjalle!) ja toivat lukemista. Ekana iskivät käteen Anssi Kelan Matkamuistoja. Miä lukasin sen yhellä makaamisella, taukoa pidin just ja just sen verran että käänsin kylkee tai kävin meres viilenemäs. Nauroin ääneen jo varmaan toisella sivulla ja huutelin rantapetin pohjalta vähän välii et ”vittu tää on hyvä!”.

Kelan Anssi kertoo kirjassa aika koruttomasti millasta on muusikkona elantonsa tienaavan arki Mordorissa. Bussilla matkataan, matkat on pitkiä ja reissussa viihtymisen eteen saa välillä laittaa mielikuvituksen kunnolla koetukselle. Keikat on välillä hienoja ja palkitsevia, ja välillä ihan kaikkee muuta. Ja yleisön, meijjän, toiminta on välillä ihan vitun noloo ja epäkunnioittavaa. Harvemmin sitä on itekään artistin näkökulmasta näitä asioita miettiny, rupes välil oikee hävettää.

Ja aika osuvaa oli Kelan ihmettely siitä, miks suomalainen ei osaa antaa kohteliaisuutta kytkemättä siihen myös jotain negatiivista palautetta. Tyyliin ”tosi hyvä keikka, mutta emmiä siun levyjä ikinä ostais enkä kotona kuuntelis”. Onko meille niin syvään iskostettu se sellanen alemmuudentunne, et ketään ei voia kehua ilman haukkumista, ettei se vaa ylpisty ja rupee luuleen liikoja ittestään, koska sehän ny on se suurin synti? Vai onko se just niin ku Kela arvelee, et palautteen antaja haluaa tehä selväks että en oo mikään arvostelukyvytön ”fani” vaan vähän enemmän, ku oon niin rohkee et vaik vähä kehasen ni veän kyl sen jälkee hetimiten maton jalkojen alta?

Ja kertookohan noi tyypit sit aina paarissa kavereilleen et ”törmäsin siihen-ja-siihen ja tein sille heti selväks et miä en siun levyjäs kyllä osta” tai et ”kävin Anssi Kelalle sanomas et sen pitäs leikata tukkansa”????

Miä en oo tiänny et Anssi Kela on näin älyttömän hauska miäs. Miuta naurattaa edelleen Kelan pohdiskelut siitä, mihin kaikki WASPin lihat joutu. Mysteeri, jota nyt iteki miätin tääl yhel saarella ekana aamulla ku herään ja vikana illalla ennenku nukahan. Nii, missä helvetissä on kaikki WASPin lihat?

Tää oli siis niin helvetin hyvä että tän kirjan ostan omaks hetimiten sit jos miulla joskus taas on koti jossa on kirjahylly. Tän tahon lukee viel useesti uuelleen. Lisäks ostan heti myäs sen Kelan Anssin edellisen kirjan, jonka nimes oli jotain Kalevi Sorsasta.

Luettu: 31.8.2012 Pulau Kapas, Malesia

Kommentit

  1. Miten virkistävä kirja-arvostelu!
    Täällä vedet silmissä nauroin oivallisille huomioillesi. Meillä suomalaisilla on tosiaan opittavaa tuossa ulosannissa ja korrektisti käyttäytymisessä. Kiitos, Patzy!

  2. Luin just sorsan kanssa kirjan. Olipa virkistävää tekstiä, ja ihana!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.