Anssi Kela Nettikauppa

Haku

Yhteisö

Rauman Kuumaakin kuumempi Kesäpiha

Satunnaisgeneraattori

"Biisirinki: alapään asiaa"

Soittolista: Sivuraiteilla

Studioissa on oman toimen ohella tullut puuhailtua myös paljon sellaista, mikä ei ole päätynyt viralliseen kaanoniin. Osa löytyy Spotifysta omalla nimelläni, mutta välillä olen purjehtinut myös vieraiden lippujen alla. Seuraavassa laatimani Spotify-soittolista erilaisista sessioista vuosien varrelta. Osassa olen toiminut solistina, mutta pengoin kuultavaksi myös muutamia näytteitä soittotöistäni muiden artistien taustalla. Selvitykset kustakin kappaleesta löydät listan alapuolelta.

Anssi Kela: Kunnian kentät

Äänitin tämän oman yhtyeeni kanssa vuonna 2008 julkaistulle Dingo-tribuuttilevylle. Linjani lainakappaleiden levyttämiseen on se, että biisiin pitäisi löytää uusi tulokulma. Alkuperäisversion mahdollisimman tarkassa mallintamisessa ei ole paljoakaan järkeä. Livenä sellainen saattaa hyvinkin toimia, mutta levylle olisi syytä laittaa kappaleesta jonkinlainen oma, selkeästi originaalista poikkeava näkemys. Pahimmillaan cover-levytykset kuulostavat karaokelevyiltä, joissa joku solisti vain hönkii tuttua biisiä vähän sinne päin soitettujen pohjien päälle. On erittäin harvinaista, että tuolta pohjalta syntyisi mitään sellaista, mitä kukaan oikeasti jaksaisi kuunnella. On paljon kiinnostavampaa pilkkoa laulu paloiksi ja yrittää niputtaa vanhoista osista jotain tuoreen kuuloista.

Kunnian kentät on minulle Dingon biiseistä merkityksellisin. Muistan edelleen hetken, jolloin kuulin kotona radiosta alkuperäisesityksen, joka oli juuri julkaistu singlenä. En ollut mikään varsinainen Dingo-fani, mutta kappaleen kertosäkeistö pamahti minuun oikein kunnolla. Olikin mahtavaa päästä parikymmentä vuotta myöhemmin laulamaan se levylle omin äänihuulin.

Ile Kallio ja Vierailevat Solistit: Tutkimusmatkalla ja Eilisen sirpaleet

Ile Kallio pyysi minua vierailemaan vuonna 2007 julkaistulle levylleen. Ilen ideana oli kerätä pieni joukko solisteja laulamaan hänen biisejään. Lupauduin mukaan. Esitin nämä kaksi kappaletta ja lauloin myös kahdessa muussa yhdessä muiden solistien (Mikko Kuustonen, Jorma Kääriäinen ja Ile itse) kanssa. Hauska sessio Suomen kärkimusikanttien kanssa. Kaikki tehtiin ripeällä aikataululla: olin studiolla muistaakseni vain joitakin tunteja, joiden aikana äänitettiin pohjat, laulut ja osa päällesoitoista niihin neljään biisiin, joilla olin mukana.

Tutkimusmatkalla -kappaleessa on myös kitararaitani. Ajauduin soittamaan soolonkin puolivahingossa: Ilen kanssa oli muistaakseni puhetta, että soittaisimme sooloon vuorotellen jotain pientä. Omaa kitararaitaa äänittäessäni kuitenkin latasin improvisaationa levyllä kuultavan soolon. Ile piti siitä niin paljon, ettei halunnut itse soittaa siihen enää mitään. Tavallaan siis varastin Ile Kallion kitarapalan.

Eilisen sirpaleet -kappaleessa soitan laulun lisäksi lap steel -kitaraa.

Anssi Kela: Bensaa suonissa

Sony kasasi vuonna 2008 tribuuttilevyä Rauli Badding Somerjoelle. Levy-yhtiön mies lähestyi tiedustellen, josko minua kiinnostaisi esittää Bensaa suonissa -kappale tälle albumille. Sillä hetkellä ei ollut parempaakaan tekemistä, joten suostuin.

Jälkeenpäin hiukan kaduin, sillä minulla ei ole minkäänlaista suhdetta Baddingin tuotantoon. En etukäteen edes tiennyt biisiä, jonka lauloin levylle — kuuntelin sen kunnolla vasta studiossa. On ehkä vähän kornia olla mukana tribuuttilevyllä, jonka kohde on täysin vieras.

Mutta studiossa oltiin ja jotain piti laittaa kasetille. Olin kutsunut oman bändini mukaan ja ryhdyimme kuuntelemaan biisiä. Sehän osoittautui käytännössä humpaksi! Päätin karsia omasta esityksestäni kaiken humpahtavan pois ja lähestyä aihetta hiukan juurevammalta, folk-blues-pohjalta. (Vaikka mikäpä tässä maassa olisi humppaa juurevampaa?) Minusta versiosta tuli ihan kiva. Tai ainakin erilainen.

Mikko Kuustonen: Ainoain

Kuustonen otti yhteyttä vuoden 2003 kieppeillä ja kysyi, haluaisinko kuunnella hänen uusia biisejään. Kokoonnuimme kuuntelemaan Kuustosen demoja ja puhumaan mahdollisuudesta, että tuottaisin hänen seuraavan albuminsa. Lopulta tuo tuotanto jäi tähän yhteen biisiin, joka takertui demojen joukosta korvakäytävääni. Mielestäni biisistä kuitenkin puuttui kertosäkeistö. Vaan ei hätää — sopiva kertovärssy alkoi välittömästi soida päässäni: nappasin kiinni säkeistön lopussa olleesta laulu on tähti kirkkain -fraasista ja sävelsin siitä kertosäkeistön kuuloisen. Ehdotin, että mitä jos tehtäisiinkin tästä duetto? Minä laulaisin ne tähti kirkkain -kohdat ja Mikko niiden lomaan jotain. Näin päätettiin toimia ja sain biisin tuottaakseni.

Kutsuin studioon veljeni Villen soittamaan rumpuja ja Pekka Gröhnin peukaloimaan bassoa ja koskettimia. Minä soitin kitaraa. Akustiset harjasimme yhdessä Mikon kanssa, josta hän oli erityisen innoissaan – hänen ei kuulemma ennen oltu annettu soittaa kitaraa omille levyilleen. Kun tuli valmista, menimme Hartwall Areenalle katsomaan Dannya.

Anssi Kela: Jää kuuntelemaan

Jälleen tribuuttilevy. Tälle osallistuin kuitenkin mitä suurimmalla kernaudella, sillä kohteena olleeseen artistiin oli pitkä ja lämmin suhde: Mikko Kuustonen oli aikanaan samassa bändissä isäni kanssa. Hänen laulullaan ja musiikillaan on ollut merkittävä rooli elämäni suurella soundtrackillä.

Sain valita Kuustosen biiseistä mieleiseni. Valintani kohdistui Jää kuuntelemaan -kappaleeseen, joka oli hänen ensimmäisen, vuonna 1979 julkaistun levynsä nimikappale. Isäni soitti kosketinsoittimia alkuperäisversiolla ja kuuntelin sitä lapsena paljon. Minun ei tarvinnut kirjoittaa lunttilappua sessioon. Nämä sanat muistin valmiiksi ulkoa.

Janne Haavisto tuotti ja rumpaloi session. Kaikki oli hyvin pienimuotoista ja orgaanista. Muistaakseni koko sessio tehtiin sataprosenttisena livenä, lauluraitaa myöten. Soitin samalla otolla myös huuliharpun sekä akustisen kitaran, joka olisi näin jälkeenpäin kuunneltuna ehkä kannattanut virittää hiukan huolellisemmin.

Ezkimo feat. K-la: Ei enää milloinkaan

On pakko myöntää, että tästä en muista paljoakaan. Vuonna 2001 minulta kysyttiin, saisiko Mikan faijan BMW:stä käyttää sointukulkua ja yhtä riviä Ezkimo-nimisen räppärin biisissä? Ja olisinko mahdollisesti itse halukas käymään studiossa laulamassa tuon rivin ja rämpyttämässä kitararaidan? Studio oli Tampereella, jonne minulla oli juuri tulossa keikka, joten vastasin, että voisin piipahtaa siellä soundcheckin ja keikan välisellä luppoajalla.

Itse sessiosta minulla on vain yksi muistikuva: äänitykset tehtiin Spede Pasasen kuolinpäivänä. Kun kuuntelen biisiä, niin vaikuttaa siltä, että olen akustisen hinkkaamisen ja lauluraidan lisäksi tainnut näppäillä myös sähkökitaralla Mikan faijan BMW:stä tutun arpeggion. Speden muistolle.

Rocky Dawuni: Take It Slow (Love, Love, Love)

Rocky Dawuni on ghanalainen reggae-artisti, johon tutustuin vuonna 2008 käytyäni Ghanassa Unicefin kampanjan merkeissä. Rocky tuli pian tuon reissun jälkeen piipahtamaan Helsingissä ja päätimme kansakuntain välisen yhteistyön merkeissä käydä studiossa tekemässä jotain.

Rockylla oli raakile kappaleesta, jonka hän oli rustannut Kim Heroldin kanssa (myös Kim oli ollut samaisella Ghanan retkellä). Aloimme rakentaa aihiosta jotain. Biisi kaipasi mielestäni kokonaisuutta raikastavaa väliosaa, joten sävelsin sellaisen. Muistaakseni kirjoitin myös väliosan tekstin, ainakin osittain.

Sitten taltioimme uuden biisin. Soitin pohjalle akustisen kitaran (alussa kuuluva lasku on minun ääneni) ja Rocky lauloi. Päälle äänitimme tulitikkuaskin rahistelua ja sormien napsuttelua. Puhalsin väliosaan studion nurkasta löytynyttä nokkahuilua, soitin vähän bassoa ja lauleskelin stemmat. Siinä se sitten olikin — halusimme pitää biisin mahdollisimman minimalistisena. Lopputuloksesta tuli erittäin kesäinen.

Apulanta: Poltettu karma

Tästä eteenpäin soittolista keskittyy sellaisiin kappaleisiin, joilla olen ollut vain sessiomuusikon tai tuottajan roolissa. Tykkään soittamisesta ja olen yleensä imarreltu, kun minua kutsutaan sessioihin puuhastelemaan jotain. Mukavaa vaihtelua oman sorvin pyörittämiselle.

Keväällä 2013 sain erittäin mielenkiintoisen toimeksiannon Apulanta-korporaatiolta: he halusivat seuraavaan singleensä steel-kitaroita. Biisiin oli kuulemma jo tekeillä cowboy-aiheinen video, joten musiikkiakin piti ns. jiihauttaa. En tiedä miten he olivat päätyneet siihen, että juuri minä olisin oikea henkilö punaniskoittamaan heidän biisinsä, mutta otin tilaisuuden kuitenkin mielihyvin vastaan.

Sain biisistä version, joka oli muuten valmis, mutta siinä oli englanninkielinen demolauluraita. En tiedä, onko tämä Toni Wirtasen tavanomainen metodi: ensin jotain enkuksi ja vasta sitten suomenkielinen teksti. Äänittelin joka tapauksessa kotonani liukukitaroita englanninkielisen Apulannan päälle. Soitin sekä pedal- että lap-steelia. Molempia kuullaan läpi biisin, kertosäkeitä lukuunottamatta. Lännentunnelmaa lisätäkseni soitin myös strategisiin paikkoihin pari haikeaa huuliharppuääntä. Lähetin aikaansaannokseni sähköpostitse maestroille ja kysyin, että jotain tällaistako halusitte? ”Jumangauta! Nyt on liekitystä! Kaviot vaan kipinää iskee ja Smith & Wessonit paukkuu!” vastasi Wirtanen.

Katri Ylander: Mansikkamäki

Vuonna 2006 minut kutsuttiin kitaristiksi Katri Ylanderin sessioon. Mansikkamäki -kappale kaipasi pientä maustetta ja soolokin oli tarjolla. Karautin Gretscheineni studioon ja tein työtä käskettyä. Sooloon olen itse asiassa aika tyytyväinen. Se syntyi äänitystilanteessa, en muistaakseni ollut edes kuullut biisiä ennen sessiota. Baritonikitaraa ja akustistakin siellä kuuluu olevan, mutten enää jaksa muistaa soitinko minä nekin. Sähkökitararaita ja soolo ovat kuitenkin takuuvarmasti omien pienten kätösteni aikaansaannosta.

Sanna-Mari Titov: Kukkia ja sidontaa

Kyseessä on Sipe Santapukin säveltämä, sanoittama ja tuottama kappale, jonka hän teki tunnussävelmäksi vuoden 2004 Kukkia ja sidontaa -elokuvaan. Sipe kutsui minut kaveriksi studioon ja soitimme biisin käytännössä kahdestaan (Anssi Tikanmäen sovittamia jousia lukuunottamatta). Sipe soitti rummut, minä kitarat ja bassot. Sipe saattoi raaputella myös akustista kitaraa, en muista varmasti. Melko iskelmällinen biisi, mutta Sipe oli säveltänyt sekaan miellyttävän äkkivääriäkin osuuksia: esimerkiksi ensimmäisen kertosäkeistön jälkeisten iskujen paikkoja piti ennen soittamista tuumailla hetken aikaa. Diggaan erityisesti kitarasoundiani — hyvää dägä dägää! Sessio pidettiin Tampereen Headline-studiolla ja siellä oli äänittäjä Jani Viitasen vanha Vox AC30 -vahvistin, joka kuulosti jumalaiselta Gretschiini yhdistettynä.

Jenni Vartiainen: Malja

Kuulin Maljan joskus radiosta. Huomioni kiinnittyi bassoraitaan: tyrnävä soundi ja kova meininki! Kuka soittaa?

Tsekkasin ja vastaus kieltämättä yllätti: minä.

Tämä oli äänitetty jo pari vuotta aikaisemmin, muistaakseni oman Rakkaus on murhaa -levyni sessioiden lomassa. Tuottaja Jukka Immonen kysäisi jossain välissä, että haluaisinko samalla kiukulla soittaa pikaisesti bassoraidan erääseen biisiin, joka hänellä oli työn alla. Kappaleessa ei vielä tuolloin ollut lauluja, se oli pelkkä raakile. Aihiosta kuoriutui myöhemmin bassollani ylevöitetty Malja.

Kaija Koo: Aino ja Magneettimies

Vuonna 1999 soitin bassoa viidelle kappaleelle Kaija Koon Tinakenkätyttö -albumilla. Sessio järjestyi Jesse Vainion ansiosta, joka tuotti levyn yhdessä Markku Impiön kanssa. Olin tehnyt aikaisemmin yhteistyötä Jessen kanssa ja hän koki minut sopivaksi basistiksi Kaijan älppärille.

Bassosessio oli yhden työpäivän mittainen ja muistan, että se oli yllättävän haastava. Impiön biisit olivat päällisin puolin helpon kuuloisia, mutta kun niitä alkoi oikeasti soittaa, niin ne olivatkin hittomaisia penteleitä! Normaalisti pop-kappale rakentuu siten, että on säkeistö, jossa toistuu tietty muutaman soinnun kierto ja sitten tulee kertosäkeistö, jossa toistuu jokin toinen sointukulku. Impiön ralleissa ei kuitenkaan ollut samanlaista logiikkaa: kierrot eivät tuntuneet koskaan toistuvan täysin samanlaisina, jossain oli aina jokin yllättävä soinnunvaihdos. Ja seuraavassa säkeistössä muutokset olivat taas eri paikoissa. Tämän vuoksi biisit eivät tahtoneet millään mennä kaaliin ja sointulaput näyttivät läjältä Einsteinin laskelmia.

Valitsin listalle tästä sessiosta kaksi näytettä. Aino taisi olla helpoin kappale soittaa, Roxette-tyyppinen pop/rock-pala. Magneettimiehessä puolestaan viihdyin erityisen hyvin viisikielisen Pedullani karhukielellä. Ihmettelen vain, että miten ajassa 2:29 kuultava, sietämättömän nokillaan oleva bassofilli on voinut läpäistä raadin seulan?

Cashmir: Better Than Me

Cashmir oli pienelle levy-yhtiölle levyttävä keravalainen yhtye, jonka kakkosalbumia minut pestattiin tuottamaan. Levyä hierottiin vuonna 1999 hyvän aikaa eri studioissa, mutta juuri julkaisun kynnyksellä levy-yhtiön rahat loppuivat. Seuraavaksi monikansallisen levy-yhtiön piti pelastaa levy ja lunastaa se julkaistavakseen, mutta tuokin suunnitelma jysähti erinäisten vaiheiden jälkeen karille. Kansia vaille valmis albumi jäi lopulta surullisesti julkaisematta. Nyt se on kuitenkin nähnyt ohuen kiilan päivänvaloa Spotifyn syövereissä.

Tuottamisen lisäksi sovitin kaikki levyn kappaleet ja lauloin taustoja. Tämän Better Than Me -biisin kohdalla osallistuin myös säveltämiseen. Kappaleen pääasiallinen tekijä on Jarmo Vähähaka, mutta jotain minäkin tähän ruuvasin, koska Teoston rekisterissä minut on merkitty biisin toiseksi säveltäjäksi. En tosin enää muista mikä tuo sävellyksellinen panokseni tarkalleen ottaen oli. Olen juonut liikaa kovaa vissyä — kuplat ovat hapattaneet aivoni.

Tekemäni jousiarrin kuitenkin muistan, olen siitä ylpeä. Väliosan Bernard Herrmann -tyyppinen kohtaus kuulostaa edelleen hienolta.

Cashmirin laulaja, Pekka Heino, vaikuttaa nykyisin Brother Firetribe ja Rock & Roll Sensation -yhtyeissä. Kävin vierailemassa Brother Firetriben uusimmalla albumilla: soitan peukkubassosoolon Winner Takes It All -kappaleessa. Tuo kontribuutioni on kuitenkin sen verran lyhytkestoinen, etten lisää kyseistä biisiä tälle soittolistalle.

Frostbites: Impulse ja Revolver

Frostbites oli laulaja Anne-Mari Piipon ja kitaristi-lauluntekijä Jarmo Vähähakan (vai taivutetaanko tuo Vähähaan? Vähäha’an?) muodostama yhtye, jonka ainoaksi jääneen levyn tuotin yhdessä Risto Eskolinin kanssa. Soitin kaikki albumin bassot, jonkun verran kitaroita, lauloin taustoja ja suoritin kaikenlaista yleistä irtosälää. Jarmolla oli hienoja kappaleita, hän on lahjakas biisintekijä. On sääli, ettei Frostbites murtautunut edes sellaiseen tietoisuuteen, joka olisi mahdollistanut lisää levyjä.

Vuonna 1999 julkaistun albumin avausraidalta Impulse voidaan CV:heni merkitä basson lisäksi pedal steeliä sekä lopun särökitaramyllytys. Revolverilla minulta kuullaan bassoa, lap steelia sekä taustalaulut. Tykkään tämän Revolverin kertosäkeistöstä ihan hitokseen, muodikasta ilmaisua lainatakseni. Se on ehdottomasti yksi kauneimmista, joiden tekemisessä olen saanut olla mukana. Tähän seesteiseen kappaleeseen onkin sopivaa päättää tämä visiitti musiikillisille sivuraiteilleni.

Esiintymisestä

| Aiheet: Keikat | Kirjoittaja:

Kirjoitin Facebook-sivulleni pienen esiintymiseen liittyvän mietinnön. Hoksasin myöhemmin, että oli vielä pari seikkaa, jotka unohdin postauksestani. Tässä täydennetty versio asioista, jotka olen urani varrella oppinut esiintymisestä.

♠    ♠    ♠

Jos haluaa junailla yleisölle innostavan esityksen, niin se lähtee aivojen jättämisestä takahuoneeseen. Älyttömintä, mitä lavalla voi tehdä, on yrittää olla näyttämättä tyhmältä: juuri korneimmat jutut ovat yleensä parhaita. Jos tahtoo yleisön puolelleen, niin lavalta puhaltava sisäänpäin kääntynyt, viileä tyylikkyys harvemmin sytyttää suuria roihuja. Pitää uskaltaa olla hölmö.

Hienoimmat hetket lavalla koetaan silloin, kun yleisön ja artistin pulssit alkavat sykkiä samaan tahtiin. Yleisön ja artistin välillä on kuitenkin lähtökohtaisesti kuilu — usein ihan konkreettisestikin. On artistin tehtävä rakentaa silta tuon kuilun yli. Tämä on jokaisen keikan tärkein päämäärä.

Hienovaraisuus on yliarvostettua — lavalla ei voi tehdä liian isoja liikkeitä. Jos on asioita, joita ei esiintyessään kehtaa tehdä, niin ne ovat luultavasti asioita, joita nimenomaan kannattaisi tehdä. Lavan pitäisi olla alue, jolle astuttaessa revitään kaikki estot irti. Lavalla kaikki on mahdollista. Jalka pois jarrulta.

Hyvä fiilis tarttuu. Jos yleisö näkee, että lauteilla keekoilee keikasta nauttiva artisti, niin lämpö täyttää salin. Aina ei tietenkään voi olla maailman paras fiilis. Yleisön ei kuitenkaan tarvitse nähdä sitä: ammattitaitoinen artisti pystyy helposti hoitamaan hommansa kiukuttelematta.

Hyvä konserttielämys on sellainen, jossa tasapainoillaan sekoilun ja kurinalaisuuden rajapinnalla. Keikkaan tulisi valmistautua huolellisesti: artistin ja bändin tehtävänä on olla lavalla parhaassa mahdollisessa iskussa. Vain harvaa kiinnostaa seurata paria tuntia epämääräistä luonnostelua vailla päämäärää. Vaarana kuitenkin on, että keikasta muodostuu uutteran harjoittelun myötä rutiininomainen suorite, joka toistetaan samanlaisena ilta toisensa perään. Tätä on kavahdettava — keikka ilman pientä sekoilua on kuin soppa ilman suolaa. Yleisö kyllä aistii sen, onko kyseessä tarkoin harjoiteltu teatteriesitys vai ainutlaatuinen yhteinen hetki. On tärkeää pyrkiä haastamaan itsensä jokaisella keikalla.

Virheitä on turha murehtia, niitä tulee joka tapauksessa. Tunarointeja on paljon parempi korostaa kuin yrittää peitellä. Todennäköisesti mokat ovat juuri niitä juttuja, jotka jäävät keikalta parhaiten yleisön mieleen. Pieni haparointi on yleensä ihmisten mielestä vain sympaattista, mokan voi kääntää yhteiseksi kokemukseksi. Artistin tärkeimpiä ominaisuuksia on kyky nauraa itselleen.

Tekniset ongelmat ovat kaikkein tehokkain fiiliksen myrkyttäjä. Kannattaa satsata kalustoon ja hommata itselleen sellaiset vehkeet, joilla on ilo tehdä hommia. Jos keikan aikana huomaa käyttävänsä energiaa jonkin soittimen tai laitteen kanssa tuskailuun, niin tuo energia on suoraan yleisöltä pois.

Merkityksetöntä keikkaa ei ole. Sosiaalinen media on muuttanut kaiken: peräkylän pubin tikkanurkkauksen edessä vellovan kymmenen hengen yleisömassassa saattaa olla juuri se yksi tyyppi, joka innostuu näkemästään niin paljon, että lähtee kantamaan soihtua internetissä. Intoa synnytetään innolla. Lavalle on tarpeetonta nousta, jos ei ole valmis laittamaan pitkiä päälle. Parkkivaloilla ajetut keikat jäävät harmittamaan pitkäksi aikaa. Miksi tehdä työnsä huonommin kuin mihin pystyisi? Mitä enemmän antaa yleisölle, sitä enemmän siltä saa takaisin. Loppuunmyyty keikka? Vedetään täysillä. Vain neljä katsojaa? Vedetään täysillä. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Anssi_Kela_02

 

Armon vuosi 2013

| Aiheet: Huomiot, Musiikki | Kirjoittaja:

Kesämies

Tässä vaiheessa vuotta on hauska vilkaista peruutuspeiliin ja muistella mitä kaikkea 12 kuukauden sisään mahtui. Teen seuraavassa vuodelle 2013 ruumiinavauksen käymällä läpi Facebook-päivitykseni. Nostan esiin kohokohtia ja kommentoin niitä jälkiviisauden linnakkeesta käsin. Tämän vuoden pullaan osui niin runsaasti rusinoita, että tästä tulee väkisinkin hiukan pidempi postaus. Lukekoon ken jaksaa.

♠    ♠    ♠

7. tammikuuta

Lauloin juuri 27 raitaa toistaen sanoja ”UUU-A! HHHHU! ZABADABAD-DU!” Paukutin samalla käsiä yhteen ja kaviota lattiaan niin, että irtaimistoa putoili pöydiltä. Tällainen levy tästä tulee.

Sellainen levy siitä tosiaan tuli. Tekoprosessi oli työläs, mutta minulla oli tehdessä hauskaa. Haastatteluissa on kysytty levyn tekemiseen liittyneistä paineista. Ei minulla ollut sellaisia. Keskityin vain tekemään juuri sellaista musiikkia, josta tykkään. Jos levyn tekemisestä nauttii, niin yleensä kuulijakin aistii sen.

12 kuukautta sitten minulla oli vain yksi tavoite: vuoden 2013 piti olla se vuosi, joka oikaisee urani uuteen nousuun.

♠    ♠    ♠

15. tammikuuta

Eilen piti kuvata pieni nettivideo perjantaina julkaistavan Levoton tyttö -singlen kylkeen. Videohanke kuitenkin ajoi komeasti karille heti kuvausten alkajaisiksi, kun vastanäyttelijäkseni kiinnittämäni tyttö osoittautui aivan liian levottomaksi. Näyttelijätär ei suostunut pysymään aloillaan, vaan riehaantui, törmäili kuvauslamppuihin ja kaatoi lopulta kameran. Amatööri. Rauhoittui vasta saatuaan suuhunsa kuivatun siankorvan. Kaikista ei vain ole tähän työhön.

Alunperin Levoton tyttö aiottiin julkaista ilman videota. Vasta muutama päivä ennen julkaisua aloin epäillä strategiaa: kyllähän nyt uutta tulemistani kummasti avittaisi se, jos kappaleesta olisi edes jonkinlainen video sosiaalisessa mediassa jaettavaksi. Yritin kuvata sen ensin itse ja kiinnitin Armi-koiran levottoman tytön rooliin. Sehän onnistui kuin Titanicin neitsytmatka. Soitin levy-yhtiöön ja pyysin heitä lähettämään luokseni kuvaajan.

Seuraavana päivänä sain työhuoneelleni miehen kameroineen. Kuvasimme pari tuntia soittamistani ja laulamistani. Armikin otti lungimmin ja pääsi mukaan. Aloin saman tien leikata videota, valmista tuli neljältä aamuyöstä. Myöhemmin samana päivänä Levoton tyttö julkaistiin.

Videota on tätä kirjoittaessa katsottu 1 089 646 kertaa.

♠    ♠    ♠

17. tammikuuta

Illan ohjelmaan kuuluu uuden sinkun ensiesitys TV2:n UMK-lähetyksessä. Istun taksissa ja aprikoin, että mihinköhän sitä on taas tullut lähdettyä. Uusien biisien vastaanotto mietityttää. Kertokaa sitten illalla mitä tykkäsitte.

Tapahtumassa oli urani käännekohta. Jännitin etukäteen sitä, miten uusi biisini ja uudenlainen tyylini otettaisiin vastaan. Pelkäsin tehneeni pahan virheen. En nukkunut kunnolla, ruoka ei maistunut. Vartti tv-esiintymisen jälkeen valtava järkäle oli pudonnut harteiltani. Sosiaalinen media kuhisi Levotonta tyttöä ja tiesin, että tulossa oli hyvä vuosi.

♠    ♠    ♠

26. tammikuuta

Ollaan enää kahdenkymmenen tykkäyksen päästä seuraavasta rajapyykistä. Menisiköhän 6 000 tänään rikki?

6 000 Facebook-tykkäystä meni rikki. Vuoden aikana tykkäyksiä tuli vielä muutama lisääkin: tällä hetkellä lukema on 18 932.

♠    ♠    ♠

11. helmikuuta

Albumin master lähtee tänään tehtaalle. Ei silti ihan vielä: viimeinen tarkistuskuuntelu paljasti kummia poksahduksia eräässä biisissä, ne pitää vielä korjata. Pian, hyvin pian pääsen kuitenkin irti pallosta jalassani.

Vaikka albumin tekemiselle olisi varattu kuinka paljon aikaa tahansa, niin yksi asia on silti varma: lopussa seisoo aina valtava kiire ja helvetillinen säätö. Tätäkin levyä niputettiin kalkkiviivoilla kasaan yövuoroissa. Aina löytyi pieniä yksityiskohtia hinkattavaksi. Lopulta oli kuitenkin uskallettava päästää irti.

Laskin jälkeenpäin käyttäneeni levyn äänityksiin ja miksauksiin 1 730 tuntia seitsemän kuukauden aikana. Tuota edelsi parin vuoden biisienkirjoitusperiodi. Kyllä näiden levyjen tekeminen käy lähes työstä.

♠    ♠    ♠

25. helmikuuta

Kuusenkerkkää?

Levoton tyttö on radiolistan YKKÖIN! Ehkä hiukan kuusenkerkkäjuomaa tämän kunniaksi. Poks.

Edellisestä radiolistan ykkössijasta käynnistyi kahdeksan vuoden mittainen kuiva kausi. Kappale oli silloin Karhusaari (kuka muistaa?). Se, mitä Nummelan jälkeen yskähtelemään käynyt urani kipeimmin tarvitsi, oli kunnon hittibiisi. Levoton tyttö antoi minulle juuri sellaisen. Osuma oli viides ykköshittini radioaalloilla.

♠    ♠    ♠

22. maaliskuuta

Hitto, miten hieno päivä tämä on ollut! Levy on ulkona ja palaute ravistelee. Olen lueskellut kommenttejanne fb:ssa, Twitterissä sekä blogissani ja todennut, että tämä on parasta aikaa. Tuottaa suurta tyydytystä huomata, että levy sytyttää kuulijoihin sitä samaa intoa, jolla se on tehty. Tästä saadaan aikaiseksi vielä hyvät roihut. Kiitos, kiitos, kiitos.

Merkittävä virstanpylväs: viides sooloalbumini saavutti vihdoin kaupan hyllyt. Levy otettiin lämpimästi vastaan: se meni julkaisuviikollaan suoraan albumilistan kakkoseksi (paras sijoitukseni kymmeneen vuoteen) ja sain myös urani parhaat arvostelut kriitikoilta. Uudistin tällä albumilla ilmaisuani enemmän kuin koskaan ennen. Pelkäsin etukäteen, että levy olisi saattanut pudota rakoon, jossa vanhat fanit eivät olisi pitäneet uudesta soundista, enkä toisaalta olisi tavoittanut uusiakaan kuulijoita. Olin suunnattoman helpottunut, kun näin ei käynyt. Fanit tykkäsivät ja monet Anssi Kelalle aikaisemmin nenäänsä nyrpistäneet liittyivät kuulijakuntaan. Kannatti luottaa omaan visioon ja ottaa riski.

♠    ♠    ♠

29. maaliskuuta

Tänään maallinen vaellukseni suuntautuu kohti Juankoskea ja kiertueen ensimmäistä keikkaa. Ai että, miten siistiä! Edellisestä bändikeikasta onkin jo puolisentoista vuotta. Bändi kuulosti eilen treenikämpällä mahtavalta, ei tämä uudistettu kokoonpano ainakaan vanhaa huonompi ole.  Hyvä tästä tulee.

Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että kiertueesta olisi tuleva mittavin yli kymmeneen vuoteen: vain Nummelan vuonna 2001 minulla on ollut enemmän keikkoja kuin vuonna 2013. Karttaan merkittiin lopulta 81 rastia.

Bändin kokoonpano muuttui ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen, kun Kelly Ketonen jätti yhtyeen. Hänen tilalleen pestattiin Tuomas Wäinölä. Kellyn lähteminen oli tietysti surullista, mutta onhan ne niinkin, että kahdessatoista vuodessa vesi ehtii hiukan väljähtyä — oli hyvä saada Tuomas hämmentämään soppaa. Eräänä Suomen kovimmista kitaristeista tunnettu Wäinölä nosti riman ylemmäs: meistä on hänen myötään tullut parempi bändi.

Olin kuitenkin tuossa postaukseni loppukaneetissa pahasti hakoteillä: kiertueesta ei tullut hyvää. Siitä tuli paras.

♠    ♠    ♠

13. huhtikuuta

Oli pakko kiivetä vielä torniin fiilistelemään eilistä keikkaa. Se oli yksi hienoimmista. Onneksi en heittänyt pyyhettä kehään muutaman vuoden takaisina synkimpinä hetkinä, jolloin monet keikat tuntuivat siltä kuin olisi hakattu harpilla naamaan. Kannatti luottaa siihen, että eilisen kaltaisia iltoja tulee vielä. Tämä on parasta aikaa.

Kirjoitin tämän Puijon tornissa. Luminen Kuopio avautui alapuolella ja tunsin oloni todella hyväksi. Hienointa tässä kiertueessa oli se, että tuo sama olotila toistui vielä moneen kertaan.

♠    ♠    ♠

8. toukokuuta

Bruce Springsteen on maailman paras esiintyjä. Tämä ei ole mielipide, vaan kiistaton fakta. Ymmärrän hyvin jos joku ei perusta hänen musiikistaan, mutta kellään ei voi olla mitään lisättävää siihen miten Springsteen hoitaa hommansa ja ottaa yleisönsä. Täysin ylivoimaista toimintaa, vuodesta toiseen. Kunnioitan valtavasti sitä työmoraalia, jolla jokaisesta keikasta tehdään erityinen. Ja on täysin käsittämätöntä miten hyvin hän laulaa vanhoilla päivillään. Eilinen keikka oli seitsemäs näkemäni Bruce Springsteen -konsertti. Jokainen niistä on inspiroinut ja opettanut tämän työn tekemisessä — olen poistunut jokaiselta keikalta taas hiukan parempana artistina. Kiitos Pomo!

Osallistuin Turkuhallissa järjestettyyn herätyskokoukseen.

♠    ♠    ♠

9. toukokuuta

Olen iloinen nettisivuilleni perustamastani Yhteisöstä. Se on lähtenyt toimimaan juuri niin kuin toivoinkin: erilaiset kirjoittajat postaavat sinne erilaisia kirjoituksia. On suurenmoista, että saitillani on nyt osio, joka ei ole mitenkään omassa kontrollissani, vaan rönsyilee omaa elämäänsä.

Yhteisön perustaminen oli yksi paremmista päätöksistäni. Tähän mennessä sinne on postattu 66 kirjoitusta, pääasiassa keikkaraportteja. Jos et ole vielä tietoinen Yhteisöstä, niin klikkaa itsesi sinne tämän sivun yläreunassa olevasta palkista.

♠    ♠    ♠

23. toukokuuta

Kuva: Markku Tanni/HäSa

Kuva: Markku Tanni / HäSa

Mieli on edelleen hyvänä eilisillasta. Sangen lämpimät kiitokset kaikille teille, jotka saavuitte Verkatehtaalle. Lavalla oli hienoa olla ja saamistani kommenteista päätellen katsomonkin puolella taidettiin viihtyä. Tehdään tällaisia ehdottomasti taas jossain vaiheessa lisää.

Runsaat kiitokset myös keräämästänne kolehdista, joka tuli pyytämättä ja yllätyksenä. Sen ansiosta henkisesti erittäin kannattava keikka pamahti plussan puolelle myös taloudellisesti. Kiitos.

Järjestin Hämeenlinnan Verkatehtaalla ilmaiskonsertin Facebook-tykkääjilleni. Juhlistin keikalla 10 000 tykkäyksen ylittymistä. Hieno ilta, jossa yleisö määräsi sen mitä lavalla tapahtui. Seuraavan vastaavanlaisen konsertin järjestän, kun tykkäyksiä on kertynyt 50 000.

♠    ♠    ♠

28. toukokuuta

Miten sydämet toimii? nousee edelleen radiolistalla: tämän viikon sijoitus on #2. Olisihan toinen ykköshitti putkeen kieltämättä aika siistiä. Mitenköhän ensi viikolla käy?

Kävi niin, että ei noussut ykköseksi. Kappaleesta tuli kuitenkin yhdeksäs top kolmoseen yltänyt radiohittini. Seuraavassa koko lista:

Puistossa #1
Nummela #2
Milla #1
1972 #1
Karhusaari #1
Älä mene pois #2
Aamu #3
Levoton tyttö #1
Miten sydämet toimii? #2

♠    ♠    ♠

9. kesäkuuta

Tämä päivä vierähtääkin autossa: matka Oulusta Helsinkiin on alkanut. Rahaa säästääksemme olemme liikkeellä pakettiautolla keikkabussin asemesta. Bussissa voisi asemoida itsensä vaakatasoon, mutta nyt on jäkitettävä kuin luokkakuvan eturivissä, jolloin perseen kopottumisen vaara on suuri. Muusikon hommassa ammattitauteja ovat alkoholismi, kuulovaurio, käsivammat, erilaiset mielisairaudet ja perseen kopottuminen.

Lisää hyviä päätöksiä: keikkabussin vaihtaminen pakettiautoon vähensi matkustusmukavuutta, mutta näkyi positiivisena nosteena pankkitileillämme. Tämä oli ensimmäinen kiertue, jolla tienasimme ihan järkevää liksaa. Aikaisemmilla rundeilla keikkabussi on niellyt suurimman osan palkoista.

♠    ♠    ♠

7. heinäkuuta

Varvas mustana

Auuh! Löin pikkuvarpaan oikein huolella sohvapöydän jalkaan. Varvas muuttuu parhaillaan mustaksi, saattoi murtua. Mustan varpaan hyvä puoli on se, että sellainen sopii paremmin yhteen vaatteitteni kanssa. Huono puoli on tietysti se, että musta varvas on kesähelteellä kuuma.

Varvas näytti häijyltä, mutta parani nopeasti. Yhden keikan soitin avojaloin, koska turvonnut raajanjatke ei mahtunut tossuun.

Tuo ei valitettavasti jäänyt kesän ainoaksi tunaroinniksi: myöhemmin kompuroin Maitohapoilla-videon kuvauksissa ja mursin kylkiluun. Se olikin kipeä hyvän aikaa: podin kylkivammaa yli kaksi kuukautta. Onneksi keikat hoituivat Buranan voimalla.

♠    ♠    ♠

20. heinäkuuta

John Legend bändeineen oli tsekkaamassa eilistä Tampereen keikkaamme. Jorailivat erityisesti Maitohapoilla-biisin ”uua-hu-zabadabaddu” -kohdassa ja tulivat jälkeenpäin fiilistelemään, että ”you guys were awesome”. Meillä sytytti vasta huomattavasti jälkeenpäin, että ketkä olivat kyseessä. Princen olisimme ehkä tunnistaneet. Odottelemmekin näkevämme hänet tänään Karkkilassa.

Ai niin, tällainenkin tapahtui! Princeä ei näkynyt Karkkilassa.

♠    ♠    ♠

28. elokuuta

Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian Persoonallinen kynä -palkinto on tänä vuonna päätetty myöntää minulle. Olen tästä otettu ja kiitollinen.

Tämä oli oikein mukava yllätys. Ensimmäinen tämäntyyppinen huomionosoitus, jonka olen kirjoittajana saanut.

♠    ♠    ♠

25. syyskuuta

Kilpa-ajoneuvo

Kun lopetin kilpa-autoilun kuutisen vuotta sitten, niin jätin itselleni pienen takaportin: jos ajettavaksi tarjottaisiin formula ykköstä, niin en kieltäytyisi. Tänään oli se päivä, jolloin jouduin kaivamaan ajovarusteet hetkeksi naftaliinista: kävin Alastarolla muistelemassa Mark Webberin vanhalla autolla mihin suuntaan mutkat kääntyivät. Hienoja kierroksia, pikkupojan unelmaa. Päätöstäni tämä ei kuitenkaan pyörrä: ajan edelleen mieluummin fillarilla kuin autolla.

Joitakin asioita tehdessä vain tietää, että tämä tulee jäämään pysyvästi mieleen. Esimerkiksi formula ykkösen ajaminen on sellainen juttu.

♠    ♠    ♠

6. marraskuuta

Bloggasin pitkästä aikaa, aiheena Spotify. Paljonko tienasin Levottomalla tytöllä?

Ihmiset aina riehaantuvat, kun julkistaa kuinka paljon rahaa on jostain tienannut. Tämä blogikirjoitus ei tehnyt poikkeusta: se luettiin vuorokaudessa lähes 40 000 kertaa ja (huonohko) käännös lähti leviämään myös ulkomailla musiikkialan medioissa. Olikin huvittavaa lukea joitakin viikkoja myöhemmin jonkun brittilaulajattaren (olen valitettavasti unohtanut hänen nimensä) haastattelusta, että ”that finnish guy made only two grand for a million plays in Spotify”. Tuo on se, mistä minut nyt maailmalla tunnetaan.

♠    ♠    ♠

8. joulukuuta

No niin, nyt auto hyytyi. Veto hävisi, ollaan tien laidalla. 66 kilometriä Rovaniemelle, 33 astetta pakkasta. Ei mikään varsinainen kiertueen kohokohta.

Näillä sanoilla käynnistin suuren suosion saavuttaneen liveseurannan Facebookissa. Seuraavan parin tunnin aikana koko Suomen kansa jännitti, että selviydymmekö pakkasessa, onko viereisessä talossa ketään kotona, kusemmeko lämpimiksemme housuihimme, ehdimmekö ajoissa paluulennolle ja kuka syödään ensimmäisenä tilanteen niin vaatiessa? Seikkailumme uutisoitiin reaaliajassa näyttävästi molempien iltapäivälehtien nettisivuilla, mikä herätti seurueessamme suurta hilpeyttä. Tavallaan harmitti, kun kaikki kääntyi lopulta parhain päin.

♠    ♠    ♠

14. joulukuuta

Rumban kriitikot laittoivat vuoden 2013 biisit järjestykseen: olivat sitä mieltä, että Levoton tyttö oli #1. En jätä protestia tästä sijoituksesta.

Tämä oli pieni kirsikka jo muutenkin herkullisen kakun päällä. Minulla ei ole ollut tapana menestyä tällaisissa kriitikkoäänestyksissä. Jotain on kuitenkin tapahtunut. Sylkykuppi on kelpuutettu palkintokaappiin.

♠    ♠    ♠

20. joulukuuta

Hamertime!

Aloin äänittää seuraavaa levyä. Pitkän prosessin alku. Heti kärkeen turvauduin 12-kieliseen bassoon, joten kaikki oljenkorret on jo nyt käytetty.

Vaikka vuosi olikin täynnä menestystä ja mahtavuutta, niin en kuitenkaan voi jäädä liian pitkäksi aikaa diggailemaan fiilistä. On mentävä eteenpäin. Kuluneen vuoden ansiosta voin aloittaa uuden luvun kirjoittamisen hieman aiempaa koreammalta pöydältä.

Merkitsen vuoden 2013 omiin aikakirjoihini sinä vuotena, jolloin alkoi pitkästä aikaa taas tapahtua.

2014? Pistäkää tulemaan!

Paras rundi ikinä

| Aiheet: Keikat, Musiikki | Kirjoittaja:

Vuoden 2013 kiertue käynnistyi 29. maaliskuuta Juankosken Ruukin Kievarissa. Olimme ensimmäistä kertaa yleisön edessä bändin uusitulla kokoonpanolla. Myös biisilista sisälsi paljon uutta. Jälkeenpäin on tullut todettua, ettei kukaan meistä muista paljoakaan tuon keikan kulusta. Soitimme sumussa. Muistan kuitenkin miksaajamme Tertun (joka on tätimäisestä nimestään huolimatta setä) julistaneen keikan jälkeen takahuoneessa, että tästä tulee vielä hyvä rundi. Terttu oli tietenkin väärässä.

Tästä tuli paras rundi.

Kesällä 2001 suosioni oli suurimmillaan. Väänsin tuolloin Suomen suvessa yli 40 keikkaa, aina täysille katsomoille. Nopeasti tyhjästä tullut supersuosio opetti minut huonoille tavoille: lakkasin välittämästä keikkojeni laadusta. Yleisön kannatus näytti olevan horjumaton, minun ei tarvinnut tehdä työtä sen eteen. Riitti, kun kävelin lavalle hinkkaamaan akustista kitaraa — kansa hurrasi. En arvostanut riittävästi esiintymistilanteita, minusta tuli välinpitämätön.

Tajusin asenneongelmani vasta joitakin vuosia myöhemmin, kun raaputtelin kitaraani puolityhjille saleille. Ymmärsin, että mitä enemmän antaa yleisölle, sitä enemmän sieltä tulee myös takaisin. Aloin suhtautua hommaan eri tavalla: tekemään sitä ylpeydellä, hikeä säästämättä.

Tavoitteeni tälle vuodelle oli yksinkertainen: kääntää kurssini uuteen nousuun. Näin myös tapahtui. Juankosken debyyttiä seurasi 55 muuta bändin kanssa tehtyä keikkaa. Noiden lisäksi tein soolona 17 keikkaa ja esiinnyin kahdeksan kertaa muiden kokoonpanojen säestämänä. Yhteensä kuluneelle vuodelle osui 81 keikkaa. Tuo on erinomainen saavutus tänä päivänä, jolloin esiintymisiä on enää tarjolla lähinnä viikonloppuisin. Keikkojen määrässä mitattuna tämä oli urani toiseksi paras vuosi: vain vuonna 2001 on ollut enemmän keikkoja. Yleisöäkin on piisannut.

Esiintymisten laatua tarkastellessa vuosi 2013 sen sijaan kohoaa omaan luokkaansa — keikkani eivät ole ikinä olleet niin hyviä kuin tänä vuonna. Nyt joudunkin tuuttamaan hiukan omaa torveani: soitamme tällä hetkellä paremmin kuin koskaan, laulan paremmin kuin ennen ja olen kehittynyt esiintyjänä itsevarmemmaksi. Olen vihdoinkin ymmärtänyt, mitä yhtyeen keulakuvalta vaaditaan. Olen opetellut ottamaan tilanteet ja yleisön haltuun. Olen helvetin ylpeä bändistäni ja asenteesta, jolla nykyisin nousemme lavalle. Ihmisten eteen ei mennä miettimään, että ostaisinko huomenna kaupasta klementiinejä vai satsumoita, vaan lavalle astutaan tykittämään sellainen energialataus, joka lämmittää vielä seuraavanakin päivänä sekä kuulijaa että esiintyjää.

Täytän vielä tänäkin päivänä yli kymmenen vuoden takaisilla puolivillaisilla keikoilla itselleni kaivamaa kuoppaa. Rakensin silloin valtavan tuulimyllyn, jota vastaan joudun nyt taistelemaan. Ratsastan jokaiselle keikalle peitsi tanassa nujertamaan pahinta vihollistani: suuren yleisön mielikuvaa siitä, millainen artisti olen. Tuota käsitystä ei muuteta hetkessä. On helpompaa tulla tuntemattomuudesta kuin murtaa ihmisten tiukasti lukitsemat ennakkoasenteet. Siihen vaaditaan vuosien määrätietoista työtä ja satoja keikkoja. Ja jokainen keikka on syytä tehdä urku auki. Tältä pohjalta olemme bändini kanssa tänä vuonna ponnistaneet. Kiertue on ollut lähetystyötä: keikka kerrallaan olemme levittäneet ilosanomaa siitä, että lavalla on uudestisyntynyt artisti yhtyeineen. Ja että näillä keikoilla on oikeasti aika siistiä.

Järkälemäiset kiitokset kaikille teille, jotka kävitte tänä vuonna keikoilla. Olen ollut todella vaikuttunut siitä tavasta, jolla olette ottaneet minut ja yhtyeeni vastaan. Vuodesta 2013 jää elämään monia hienoja hetkiä yhdessä teidän kanssanne. Olen saanut teiltä paljon, toivottavasti tekin jotain minulta. Tämä on parasta aikaa.

YouTube Preview Image

Seuraavassa listattuna kaikki vuoden 2013 keikat. Bändikeikat on listattu mustalla, soolokeikat punaisella ja muut keikat sinisellä.

17.01.2013 HELSINKI, Circus, UMK-semifinaali
22.02.2013 VANTAA, Silkkiklubi
05.03.2013 HELSINKI, On The Rocks
21.03.2013 HELSINKI, M/S Finlandia
22.03.2013 HELSINKI, Levykauppa Äx
26.03.2013 TAMPERE, Levykauppa Äx
29.03.2013 JUANKOSKI, Ruukin Kievari
03.04.2013 HELSINKI, Yle/Studiotalo, Bettina S. -ohjelman nauhoitus
03.04.2013 HELSINKI, Ivana Helsinki
12.04.2013 KUOPIO, Henry’s Pub
13.04.2013 ÄHTÄRI, B52
19.04.2013 LOHJA, Amarillo
20.04.2013 RUKA, Zone
26.04.2013 TURKU, Logomo, Voice of Finland -finaalilähetys
27.04.2013 JÄRVENPÄÄ, Blackpool
01.05.2013 ESPOO, Yksityistilaisuus
10.05.2013 JOENSUU, Kerubi
11.05.2013 VIITASAARI, Pihkuri
16.05.2013 TAMPERE, Klubi
17.05.2013 NAANTALI, Kaivohuone
18.05.2013 LAPUA, Bar Oscar
22.05.2013 HÄMEENLINNA, Verkatehdas
24.05.2013 HELSINKI, Virgin Oil Co.
25.05.2013 FORSSA, Unplugged-puistokonsertti
04.06.2013 HELSINKI, Grand Casino
07.06.2013 LAHTI, LSKT Rock
08.06.2013 KIIMINKI, Jääli City Rock
12.06.2013 HELSINKI, Radio Aallon Helsinki-päivän konsertti
13.06.2013 HELSINKI, Yksityistilaisuus
13.06.2013 HELSINKI, Sir Eino
14.06.2013 JYVÄSKYLÄ, Sataman Yö
15.06.2013 VANTAA, Shamrock
28.06.2013 HIMOS, Iskelmäfestivaali
29.06.2013 KOKKOLA, Mustakari
02.07.2013 TAMPERE, Tammerkosken Sillalla
04.07.2013 HÄMEENLINNA, Hämeenlinnan kirkko
07.07.2013 AITOO, Aitoon Kirkastusjuhlat
13.07.2013 JYVÄSKYLÄ, Suomipop Festivaali
17.07.2013 NILSIÄ, Tahko Spa
18.07.2013 HANKO, Casino
19.07.2013 HÄMEENLINNA, Wanaja Festival, Latebird’s All Stars
19.07.2013 TAMPERE, Ilves
20.07.2013 KARKKILA, Sunset Beach Party
24.07.2013 HELSINKI, Silja Europa
25.07.2013 TURKU, DBTL
26.07.2013 EURA, Sieravuori
27.07.2013 LIEKSA, Vaskiviikko
02.08.2013 KEMI, Satama Open Air
05.08.2013 HELSINKI, Helsinki Classic Festival, Latebird’s All Stars
10.08.2013 PORVOO, Taidetehdas
16.08.2013 LAPPEENRANTA, Old Cock
17.08.2013 HARJAVALTA, Night Factory
22.08.2013 HELSINKI, Botta
23.08.2013 VANTAA, Tulisuudelma
24.08.2013 LAHTI, Isojano
29.08.2013 TAMPERE, Mediapolis
31.08.2013 HYVINKÄÄ, Hyvinkään Elojuhlat
03.09.2013 TAMPERE, Klubi
03.09.2013 HELSINKI, Maxine, Latebird’s All Stars
10.09.2013 HELSINKI, Maxine, Latebird’s All Stars
13.09.2013 TURKU, Viking Grace
21.09.2013 JOENSUU, Kimmel
27.09.2013 KUOPIO, Tähti
28.09.2013 TAMPERE, YO-talo
29.09.2013 VAASA, Kaupunginteatteri
19.10.2013 TAMPERE, Pakkahuone
23.10.2013 ESPOO, Sellosali
24.10.2013 HELSINKI, Yksityistilaisuus
26.10.2013 RAUMA, Sinisoihtu
30.10.2013 HELSINKI, Suvilahden Kattilahalli
01.11.2013 HELSINKI, Virgin Oil Co.
02.11.2013 LAHTI, Wanha Walimo
03.11.2013 HELSINKI, Tavastia, Myrskyvaroitus -ilmastoiltamat
08.11.2013 TAMPERE, TV2, Nenäpäivä-show
14.11.2013 HELSINKI, Silja Europa
16.11.2013 TURENKI, Tonefest
22.11.2013 HELSINKI, Hartwall Areena
23.11.2013 VANTAA, F-Musiikki
29.11.2013 IISALMI, Olvi Oluthalli
30.11.2013 HELSINKI, Pressa
07.12.2013 LEVI, Hullu Poro Areena

Keikat kartalla (voit zoomailla karttaa tästä linkistä):

Keikat 2013

Koska erilaiset tilastot ja kaaviot ovat mahtavia, niin lopuksi vielä graafinen esitys soolourani puitteissa tekemistäni keikoista:

Keikkakaavio

Eikä siinä vielä kaikki! Lisää dataa! Tällä kiertueella biisilistat olivat melko staattiset, kovin suurta vaihtelua ei ollut. Tämä oli strateginen ratkaisu, jolla haluttiin taata jokaiselle keikalle mahdollisimman räjähtävä koostumus. Pientä keikkakohtaista justeerausta kuitenkin tehtiin. Jos kaikki kiertueen aikana esitetyt biisit laitettaisiin samalle listalle, niin megasetti näyttäisi tältä (aakkosjärjestyksessä):

1972
Aamu
Albin Stenman
Atlantic City
Aurinkosade
Boys of Summer
Faijan haamu
Hey Hey, My My
Holy Diver
Huuto
Ilman sua
I Wanna Know What Love Is
Jennifer Aniston
Kaatua kuin puu
Kaksi sisarta
Karhun elämää
Kaunotar ja Basisti
Kaveria ei jätetä
Kevät tulee
Kipinöitä
Kissanpäivät
Kuolematon laulaja
Laulu petetyille
Levoton tyttö
Levyhylly pelastaa
Maitohapoilla
Mies ja meri
Mikan faijan BMW
Milla
Miten sydämet toimii?
Money for Nothing
Nummela
Ordinary World
Palava silta
Parasta aikaa
Puistossa
Rakkaus on murhaa
Sormus
Superkuu
Suuria kuvioita
Tähtilaulu
Uudet autot
Älä mene pois

Albumit olivat edustettuna seuraavasti:

Nummela: 6
Suuria kuvioita: 8
Rakkaus on murhaa: 4
Aukio: 3
Anssi Kela: 10
Pekka ja Susi -biisit: 4
Coverit: 7
Muut: 1 (Milla)

  • Viimeksi kommentoitu

  • Kaikki kirjoitukset

    • 2014 (26)
    • 2013 (97)
    • 2012 (20)
    • 2011 (99)
    • 2010 (135)
    • 2009 (212)
    • 2008 (10)
  • Kommentoiduimmat kirjoitukset

  • Aiheet

    Arkisto