Anssi Kela

Tasaiset vaalit kolmannesta maistiaisesta päättyivät lopulta Suuria kuvioita -kappaleen eduksi vain yhden äänen erolla toiseksi tulleeseen 1972:een.

24.3. julkaistavaan Singlet 2000-2010 kokoelmaan kuuluva Elossa ruotsinlaivalla -livelevy äänitettiin Viking Isabellalla 5.-6.2.2010. Suuria kuvioita on peräisin 6. päivän keikalta, kuten suurin osa koko levystä.

Albumiversioon verrattuna kappaleesta kuullaan livelevyllä totaalisen erilainen luenta. Se on osa bändini kanssa johdonmukaisesti toteuttamaani aorisointi-ohjelmaa, jonka puitteissa vanhoista biiseistä sovitetaan AOR-versioita. Alunperin tämä Suuria kuvioita -sovitus laadittiin treenikämpällä huumoripäissä, sitä oli mahdotonta soittaa vakavalla naamalla. Oikeastaan juuri siksi tätä versiota lopulta alettiinkin esittää keikoilla, naurunkure suupielissä. Poljento on rehvakas ja sovitus pitää sisällään musiikillisia viittauksia useampaankin tunnettuun kappaleeseen.

Liveversiota miksatessa palaset loksahtivat päässäni lopullisesti paikalleen: jos minun ääneni paikalle vaihtaisi Pate Mustajärven karjahtelun, niin tämähän olisi silkkaa Popedaa!

Lopukkeen Boys Of Summer -tribuutiksi improvisoimani kitarasoolo on varmasti huonoin koskaan levyttämäni soolo.

Ennakkokuuntelu on päättynyt.

♠    ♠    ♠

Singlet 2000-2010 -tupla-cd (mukana livelevy Elossa ruotsinlaivalla) on tilattavissa ennakkoon, jolloin saat sen heti julkaisupäivänä kotiisi kannettuna:

www.levykauppax.fi

www.stupido.fi

Huomenna Singlet 2000-2010 -levyn julkaisuun on enää kaksi viikkoa. Odottaminen ymmärrettävästi riipii hermoja ja lyö mahan veteläksi, joten helpotan hieman oloa laittamalla taas pienen maistiaisen tulevaan kokoelmaan sisältyvältä livelevyltä.

Viimeviikkoiseen tapaan saatte äänestää minkä kappaleen haluatte kuulla. Viikko sitten kuunneltu Nummela on pudotettu pois listalta. Äänestysaikaa on huomiseen (10.3.) klo 11.30 asti, voittanut biisi on kuunneltavissa huomenna klo 12-24.

 Loading ...

Blogin toinen vuosittainen levyraati on mitelty ja tulokset ovat selvillä. Koitos oli ylen jännittävä ja tasainen, kärkikolmikkoa halkoi lopulta vain yksi piste. Ykköstilaan päädyttiin tasapistein, mutta voittaja selvisi tuomariston syynättyä tarkemmin annetut pisteet: toiselle kappaleista oli annettu kymppi ja toiselle ei – tämä ratkaisi pelin.

Levyraadin tulokset:

1. Leevi And The Leavings: Jos Helsinki on kaunis 94
2. Tommy Emmanuel: Mombasa 94
3. Ryan Adams: Hardest Part 93
4. The Rocktigers: Spring Days 91
5. The Very Best: Warm Heart Of Africa 90
6. Nina Simone: I Want A Little Sugar In My Bowl 89
7. Dolly Parton: When Someone Wants To Leave 87
8. David Bowie: Magic Dance 85
9. Brown Brigade: Aggravation Plantation 73
10. Billy Ray Cyrus: Achy Breaky Heart 73

Näin tämä meni siis tällä kertaa, listan ainoa kotimainen esitys voitti. Kuultujen kappaleiden kirjo oli jälleen miellyttävän laaja, listalla oli mukavasti biisejä (ja artistejakin), joita en ollut ennen kuullut. Levyraati siis selkeästi kartuttaa ihmisen yleissivistystä.

Sulimmat kiitokset kaikille, jotka ottivat osaa tämän kevään levyraatiin. Ensi vuonna uudestaan…

Tässä voittajakappale vielä kertaalleen:

Hieman yli vuosi sitten järjestin tässä blogissa levyraadin. Se oli hauskaa ja ajattelinkin silloin, että tästähän voisi muodostaa jonkinlaisen tradition. En kieltämättä arvannut, että seuraavaan kertaan menisi yli vuosi. Aika kulkee pitkin harppauksin.

Viimevuotiset säännöt olivat mielestäni hyvät, mennään samoilla jäykkyyksillä.

Toimintaohjeet:

Jokainen osallistuja postaa tämän kirjoituksen kommenttiraidalle esittäjän, kappaleen nimen sekä linkin, jonka takaa teos löytyy YouTubesta. Laulujen määrä on rajattu kahdeksaan, muuten tästä tulee liian työlästä – siis kahdeksan ensimmäisenä linkitettyä kappaletta hyväksytään mittelemään paremmuudesta.

Kun nuo kahdeksan biisiä ovat selvillä, alkaa arvostelu. Jokainen kappaleen ilmoittanut on velvoitettu arvostelemaan myös muiden ilmoittamat teokset (omalle kappaleelle ei kuitenkaan anneta pisteitä). Arvosanat annetaan yhdestä kymmeneen (ei plussia, miinuksia eikä puolikkaita). Pelkät numerot riittävät, halutessaan voi kuitenkin esittää pari nasevaa, klausjärvismäistä kommenttia.

Myös yleisö saa osallistua äänestykseen: pelin henki on kuitenkin se, että jos leikkiin ryhtyy, niin on arvosteltava kaikki kahdeksan kappaletta. Eli kaikki mukaan musiikkia puntaroimaan!

Pistetään osallistumisaikaa vaikka huomiseen (8.3.) klo 24 asti. Alkakaapa siis heti ilmoitella kandidaatteja, niin musiikin kuuntelu ja pisteyttäminen pääsee käyntiin.

Kappaleiden luonne ja tyyli ovat tietysti vapaat, mutta ainakin itse toivoisin tämän raadin olevan meille kaikille pieni musiikillinen löytöretki. Laittakaa siis mieluusti jotain sellaista mitä ei välttämättä kuule hittiradioiden soittolistoilla.

♠    ♠    ♠

Raadin tulokset täällä.

Tänä iltana (6.3.) kannattaa ankkuroida persiö tiiviisti sohvaan ja kääntää MTV3:lle, joka esittää massiivisen UNICEF Saariluoma All Night Shown kello 19.15 alkaen. Kyseessä on viihdettä ja vakavaa asiaa sekoittava ohjelma, jonka pyrkimyksenä on kerätä UNICEFille illan aikana mahdollisimman monta kuukausilahjoittajaa.

Saatanpa itsekin vilahtaa ruudussa. Toimin viimevuotiseen tapaan ohjelman musiikillisena tuottajana ja olen laatinut tätä tilaisuutta varten tutuista kappaleista uusia, jousilla höystettyjä sovituksia. Pauli Hanhiniemi saapuu esittämään Valehtelisin jos väittäisin -klassikon ja Anna Puu tulkitsee Twisted Sisterin niin ikään klassisen We’re Not Gonna Take It -kappaleen Janna Hurmerinnan, Lasse Kurjen sekä allekirjoittaneen säestyksellä.

Jousisovituksia onkin ollut taas muikeaa päästä tekemään. Ainakin koneella arrit kuulostavat juhlallisilta, toivottavasti ne osoittautuvat toimiviksi myös käytännössä.

Viuluarrien lisäksi kannattaa tietysti keskittyä myös ohjelman sanomaan. UNICEFia tarvitaan. Ei pelkästään Haitin kaltaisten katastrofien sattuessa, vaan ympäri maailmaa, päivästä päivään. Kävin itse pari vuotta sitten Ghanassa seuraamassa UNICEFin työtä kentällä ja olin näkemästäni vaikuttunut: en nähnyt pelkästään avun menevän perille – näin myös sen positiivisen kehityksen, joka kohteissa oli käynnistynyt.

UNICEFin toiminta perustuu yksittäisten ihmisten antamiin kuukausilahjoituksiin. Minä olen ollut nyt jo jonkin aikaa kuukausilahjoittaja ja voin kertoa, etten ole kertaakaan edes huomannut pienen rahamäärän kadonneen joka kuun alussa tililtäni. Kuitenkin näillä summilla – joilla ei siis ole minulle mitään merkitystä – voidaan oikeasti tehdä ihmeitä. Niillä voidaan jopa pelastaa ihmishenkiä.

UNICEFiin sijoitettu raha ei oman kokemukseni perusteella mene hukkaan. Tai ainakin pystyn keksimään sille aika monia huonompiakin sijoituskohteita.

Pistetäänpä illan ohjelman alkupalaksi parin vuoden takainen videoraporttini Ghanasta:

Vuosien piina on ohi! Päässäni on nimittäin rellestänyt jo muutaman vuoden ajan inhottava riivaaja: kertosäkeistö kappaleesta, jonka nimi ja esittäjä ovat olleet minulle totaalisia kysymysmerkkejä. Olen ainoastaan tiennyt, että kyseessä on jonkinlainen 80-luvun hitti, en kuitenkaan ole pystynyt yhdistämään sitä mihinkään.

Aina tasaisin väliajoin sävelmä on käynnistynyt korvieni välissä nakertamaan aivokapasiteettiani. Olen yrittänyt selvittää sen alkuperää lukuisin eri tavoin: olen kolunnut YouTubea erilaisilla hakusanoilla ja kokeillut nettipalvelua, jonka pitäisi tunnistaa kappale hyräilyn perusteella. Olen epätoivoissani ynissyt melodiaa laajan musiikillisen sivistyksen omaaville kavereillenikin, tiedustellut tunnistaisiko kukaan tällaista sävellystä. Ongelmana on tietysti ollut, ettei minulla ole ollut minkäänlaista käsitystä biisissä laulettavista sanoista, olen muistanut vain pelkän melodian.

Kerta toisensa jälkeen olenkin lyönyt käteni mämmiin – arvoitus on vuosien varrella alkanut jo vaikuttaa ratkaisemattomalta.

Eilinen oli kuitenkin mahtava onnenpäivä. Kaverini lähetti Facebookissa linkin Spotifysta löytämäänsä Pure Soft Rock -nimiseen kokoelmaan, jonka sisällön hän arveli kiinnostavan minua. Klikkasin linkkiä ja laitoin levyn soimaan taustamusiikiksi puuhaillessani muita asioita. Monenkirjavat kappaleet soivat siinä kolmisen varttia, kunnes yhtäkkiä – SE BIISI! Katsoin kiireesti nimen ja esittäjän: Ultravox, Dancing With Tears In My Eyes. Niinpä tietysti, väkevää uusromantiikkaa 80-luvun alkupuolelta – ihan meikäläisen kamaa. Kuuntelin laulun fiilispäissäni seitsemään kertaan, eräs elämäni suurimmista mysteereistä oli vihdoin ratkennut.

Löytyihän biisi toki YouTubestakin, nyt kun tiesi mitä etsi. Onpahan muuten hivenen dramaattisenpuoleinen video, tällaisia ei tehdä enää. Se heijastaa osuvasti kolmenkymmenen vuoden takaista ajankuvaa: maailmanloppu ydinräjähdykseen oli asia, jota minäkin 80-luvun alussa eniten pelkäsin. Näin pikkupoikana oikein painajaisiakin taivaanrantaan kohoavista sienipilvistä.

Nykyisin taidetaan pelätä ihan muita juttuja.

Ultravoxin Dancing With Tears In My Eyes iTunes Storessa

Äänestys kakkosmaistiaisesta päättyi Nummelan voittoon.

Tuleva livelevy on siis tallennettu Viking Isabellalla 5.-6. helmikuuta, tämä tulkinta Nummelasta on muistaakseni peräisin 6. päivän keikalta. Laivamatkan tunnelma välittyy hyvin, raidalla kuuluu mm. lavan kulmaan rikkoutuvan kaljatuopin iloinen helähdys. Yleinen hulina olikin tässä vaiheessa ehtoota jo melkoinen.

Muistan tästä esityksestä erityisesti sen, että ensimmäisen säkeistön laulamiseen oli hyvin vaikea keskittyä eturiviin ryysänneiden salskeiden nuorukaisten vaatiessa minua kiinnittämään kaiken huomioni heihin, laulumikkiini vuotaneet “Anssi!” -huudot ovat kuultavissa jos oikein höristää korviaan. Miekkosia piti laulamisen ohessa paimentaa mm. erilaisin käsimerkein.

Lauloin laivakeikat flunssassa. Nummela oli varsinaisen setin viimeinen kappale ja sen loppuhuipennuksessa onkin kuultavissa, että lentsu on vaatinut veronsa: ääni kuulostaa lopussa jo melko repaleiselta. Mutta muutenhan tämä versio on oikein onnistunut, kuten oli koko 6. päivän keikka – suurin osa livelevyn materiaalista onkin peräisin juuri tuolta illalta.

Raidan lopuksi kuullaan myös yleisön panosta: eturivin tyttö nappasi lavalta mikrofonin ja alkoi huudella siihen vaatimuksia ylimääräisistä numeroista. Tällainen into on tietysti tavallaan ilahduttavaa, mutta suoritus pääsi levylle ennen kaikkea varoittavana esimerkkinä – bändin työvälineisiin ei pitäisi kajota! Rangaistukseksi saattaa joutua livelevylle.

Nummelan liveversion ennakkokuuntelu on päättynyt. Viikon päästä taas uusi maistiainen!

♠    ♠    ♠

Elossa ruotsinlaivalla -livelevy kuuluu osana 24.3. julkaistavaan Singlet 2000-2010 -kokoelmaan. Tämä tupla-cd on tilattavissa ennakkoon, jolloin saat sen heti julkaisupäivänä kotiisi kannettuna:

www.levykauppax.fi

www.stupido.fi

Kokoelmalevy Singlet 2000-2010 jysähtää kauppoihin kolmen viikon kuluttua. Odotuksen helpottamiseksi tarjoilen näiden viikkojen aikana muutaman makupalan tulevalta albumilta.

Pakettiinhan kuuluu singlekokoelman lisäksi myös helmikuun alussa Viking Isabellalla taltioitu livelevy, Elossa ruotsinlaivalla. Huomenna (3.3.) laitan tälle paikalle kuunneltavaksi 12 tunnin ajaksi yhden kappaleen tältä konserttialbumilta. Minkä? Te saatte päättää.

Äänestäkää toivebiisiänne alla olevalta listalta, äänestysaikaa on huomiseen klo 11.30 asti. Eniten ääniä kerännyt kipale on kuunneltavissa huomenna klo 12-24 välisenä aikana.

 Loading ...

Tajusin ruisleipää mutustaessani, että olen viime aikoina täydellisesti laiminlyönyt velvollisuuteni muoti- ja tyylibloggaajana. On siis aika palauttaa tämä blogi ruotuun ja vastata kuin mies monissa muissakin muotiblogeissa pyörivään Girl talk -haasteeseen.

1. Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?

Pukeutumiseen käytän 30 sekuntia. Jos edellispäivän vaatteet eivät jostain syystä ole käyttökelpoisia, niin silloin saattaa helposti mennä minuuttikin. Enpä taida tehdä aamuisin muita laittautumiseksi luokiteltavia asioita. Deodoranttia tietysti hankaan kainaloon, siihen menee ehkä kymmenisen sekuntia.

Normiaamuina tarvitsen siis laittautumisaikaa 40 sekuntia.

2. Tyttömäisin tapasi?

Laulan välillä aika korkealta. Tietysti tämä muotiblogin pitäminen on myös aika tyttömäistä.

3. Lempihajuvetesi?

Niitä on niin monia ihania.

4. Monetko kengät omistat?

Kolmet: lenkkarit, maiharit ja juhlakengät. Minulla oli toisetkin lenkkarit, mutta astuin niillä viime syksynä kymmenen litran maaliämpäriin.

5. Käytkö kirpputoreilla?

En.

6. Ajatko isin ostamalla autolla?

Isäni kuoli 25 vuotta sitten.

Vastaus kysymykseen on siis ei.

7. Nauhoitatko Salatut Elämät?

Pakko myöntää, että tällainen optio ei ole käynyt edes mielessä. Yksi kaverini on tosin näytellyt Salkkareissa, saako siitä plussaa?

8. Päivittäiset kauneusrutiinisi?

Jos huomaan, että viikset ovat riistäytyneet liiaksi ylähuulen päälle, niin nyrhin niitä kynsisaksilla lyhyemmiksi. Raivaan samoilla saksilla myös silloin tällöin kulmakarvojani jos huomaan niiden päässeen rehottamaan. Nämä eivät ehkä kuitenkaan ole ihan jokapäiväisiä rutiineja.

Kauneusvinkki: Kulmakarvat ovat silloin liian pitkät, jos ne pystyy näkemään ilman peiliä.

9. Kuinka usein ostat uusia vaatteita?

Viimeksi muistan ostaneeni uuden vaatteen alkuvuodesta 2008. Olin saanut joululahjaksi villapaidan, josta pidin melkoisesti. Joitakin viikkoja paitaa käytettyäni päätin pestä sen pesukoneessa. Voitte vain kuvitella yllätykseni, kun löysin pesuohjelman loputtua koneen pohjalta villapaidan asemesta patakintaan. Kävin vähin äänin ostamassa uuden, täsmälleen samanlaisen paidan.

10. Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?

Classic Rock ja Aku Ankka.

11. Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?

Työhuoneessani on kehystettu Keke Rosbergin kuva, ei tosin seinällä.

12. Millainen on vaatekaappisi?

Vaatteeni ovat kahdessa isossa vetolaatikossa. Toisessa ovat sukat, t-paidat ja kalsarit, toisessa housut ja pitkähihaiset paidat.

13. Entä karkkihyllysi?

Täytin hiljattain herkkulaatikon ruotsinlaivan tuliaisilla, nyt jäljellä taitaa olla enää puolikas pussillinen Bilar-karkkeja.

14. Panostatko sisustukseen?

Rajusti.

15. Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?

Yleensä kuin yksi pojista.

16. Alusvaatemakusi?

Edullinen.

17. Onko mätsäys tärkeää?

Mätsäys on kaikkeni! Haen jatkuvasti erilaisia mustan sävyjä, joita sekoittelen rohkeasti.

18. Lukeeko Facebook -tiedoissasi harrastuksena shoppailu?

Facobook-tietojeni perusteella en nähtävästi harrasta mitään. Harmi. Olisi mukavaa harrastaa esim. heraldiikkaa.

19. Entä lempiohjelmissasi Sinkkuelämää?

Tiedoissani lukee vain syntymäaika ja kotikaupunki.

20. Millainen on ystäväpiirisi?

Suppeahko.

21. Vietättekö tyttöjen iltoja?

Valitettavan harvoin.

22. Mikä biisi soi tällä hetkellä?

En pysty kirjoittamaan jos taustalla on mekkalaa.

23. Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?

Tunnistin itseni tuosta viimeisestä vaihtoehdosta.

24. Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?

Formulat on tietysti katsottava, mutta siihenpä se käytännössä jääkin. Joskus olisi hauskaa katsoa oikein hyvä shakkiottelu, niitä ei kuitenkaan taideta televisioida.

25. Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa?

Olen saattanut nähdä tällaisen painajaisen.

26. Hiustuote mitä ilman et pystyisi elämään?

Meinasin vastata shampoo, mutta tarkemmin ajatellen en usko elämäni sittenkään olevan siitä riippuvainen.

27. Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessä?

Tietysti. Arkeni on yhtä viihdettä.

28. Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä?

Sellainen poika on ihanin, että kun sen näkee, niin on ekaksi ihan OMG ja WTF, mutta sitten kun se puhuu, niin sen jutuille saa olla ihan silleen et LOL.

29. Kuinka paljon omistat vaatteita?

Laskin: paidat + sukat + alushousut + takit + housut + kengät + yms.= 97 vaatetta. Ai niin: omistan myös kravatin! Eli 98.

30. Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?

Käykö joku muka ihan oikeasti? Minulla on taskussani kynsileikkuri.

31. Käytätkö koruja?

Olen koruton tyyppi. Käytin teini-ikäisestä asti ristikorua, mutta luovuin siitä puolisen vuotta sitten ketjun takerruttua jatkuvasti kuontalooni.

32. Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?

Tulee mieleen parikin ongelmaa, joita se ei ratkaise.

33. Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?

Kyllä. Joskus jopa useampitavuisia sanoja.

34. Teetkö heräteostoksia?

Toisinaan. Ovat yleensä elokuvia tai tv-sarjoja, välillä myös karkkia.

35. Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?

Tietääkseni en. Nykypäivänä mistään ei tosin voi olla ihan varma.

Oikeutta Eläimille -yhdistys otti yhteyttä tiedustellakseen minulta kannanottoa www.tarhauskielto.fi -sivustolleen. Koska olin jo nähnyt siellä julkaistut videot suomalaisilta turkistarhoilta, oli pyyntöön helppo vastata myöntävästi. Kommenttini julkaistiin tänään, samassa rintamassa yhdeksän muun julkisuuden henkilön kannanoton kanssa. Julkaisen lyhyen kirjoitukseni myös tässä:

“Turkistarhoilla kuvattujen videoiden katseleminen herätti minussa taas usein pohtimani kysymyksen: miksi me ihmiset hellimme ja rakastamme joitakin eläimiä, mutta samaan aikaan kidutamme ja tapamme toisia? Koira tai kissa on perheenjäsen, sille tarjotaan lämpöä, ruokaa ja turvaa. Saman kokoinen – jopa samannäköinenkin – kettu kuitenkin suljetaan säälimättä pieneen häkkiin, annetaan sen kärsiä.

Kukaan ei varmastikaan voi käsi sydämellä väittää etteivätkö tarhatut eläimet kärsisi. On vain kyse siitä, onko tällainen kärsimys hyväksyttävää vai ei.

Minä en kuulu niihin, joiden mielestä eläimille pitäisi taata ihmisoikeudet. Kykymme tuntea empatiaa ja taipumuksemme luopua tarvittaessa omastamme toisen hyväksi ovat tekijöitä, jotka kohottavat ihmisen eläimen yläpuolelle. Videoiden turkistarhoilla kuitenkin luovutaan juuri siitä mikä tekee meistä ihmisiä. Tällaisen toiminnan salliminen ei sodi pelkästään eläimiä ja luontoa vastaan – se on myös räikeässä ristiriidassa ihmisyyden kanssa.”

Seuraavassa pari tarhauskielto.fi -sivustolla julkaistua videota. Varoitus: näiden katsomista ei tule hyvä mieli.