Jonossa

| Tagit: , , | Aiheet: Huomiot | Kirjoittaja:

Asioin suurehkossa ruokakaupassa ruuhka-aikaan. Täytin korin ostoslistan mukaisilla elintarpeilla ja hakeuduin kassojen tuntumaan. Yritin luonnollisesti asettua nopeimman näköiseen jonoon, vaikka tiesin hyvin, että on aivan yhdentekevää minkä jonon valitsisin – se tulisi joka tapauksessa olemaan kaikkein hitain. Minulla on tähän uskomaton lahja: vaikka edelläni olisi vain yksi asiakas, niin se sattuu olemaan juuri se, jonka ostosten hinnoittelussa tai etusetelien käytössä ilmenee epäselvyyksiä, joita sitten puidaan kuin Nürnbergin oikeudenkäyntiä. Samaan aikaan viereinen, alunperin huomattavasti pidempi jono, etenee kuin influenssaepidemia. 

Neuvoni teille, Hyvät Lukijani, onkin se, että jos näette minut kaupan kassalla tai lentokentän passintarkastuksessa, niin älkää missään tapauksessa tulko perääni. Minä olen erilaisten jonojen pahanilmanlintu.

Mutta takaisin ruokakauppaan: edelläni oli vielä kymmenisen ihmistä ja asiointivuorossa jälleen jonkinlainen ongelmatapaus, jono ei ollut hievahtanutkaan pitkään aikaan. Tuskastuneena vilkaisin taakseni ja huomasin, että perässäni seisoi vielä toiset kymmenen kelpo asiakasta. Äkkiä tilanteeni ei vaikuttanutkaan enää niin lohduttomalta – selkäni takana oli porukkaa, joiden asiat olivat vielä kehnommin kuin minulla. Tuntui kuin olisin siirtynyt jonossa reiman harppauksen eteenpäin, vaikka käytännössä en ollut liikkunut milliäkään.

Näin toisten ihmisten epäonni ja kurjuus stimuloi salakavalasti omaa mielihyväkeskusta!

 

Kommentit

  1. Olen huomannut itselläni ihan saman! Ikinä en valitse sitä nopeinta jonoa. Mistäköhän sekin johtuu

  2. Eilen olin kaupassa Prismassa. PRKL. Pakko oli vaihtaa jonoa. Oli oikeudenkäynti meneillään.

  3. Saman lahjan omaan.
    Jos ollaan isännän kanssa kaupassa, niin pistän sen aina valitsemaan jonon mihin mennään, hänen lahjansa tässä asiassa kun on päinvastainen.

    Jos riittävän monta jonojen pahanilmanlintua menee samaan jonoon, niin lakkaakohan kassakone silloin toimimasta kokonaan?

  4. Itsestä tuntuu että kassan valinta kuuluu parhaimpiin puoliini (WOU!). Yritän aina tiirailla jo kauempaa ihmisten ostoksia ja toimintaa astellessani kohti kassaa ja tehdä sen mukaan kassavalintani; onnistun siinä useasti. Toisaalta joskus sorrun pahemman kerran näppäryyteeni: katsahtelen ympärilleni ollessani jo suht hyvässä asemassa luoton vingutukseen. Näen vähän kauempana vielä paremman välin johon lähden ryntäämään. Kas kummaa, hyllyn takaa tulee mummoja jonossa. Yritän palata takaisin vanhalle apajalle: taas mummoja.

    Tai, en mä kyllä taida olla oikeesti mikään hyvä lyhyimmän jonon metsästäjä! Mä vaan luulen olevani, kun kiertelen ja kaartelen etsien sitä lyhyintä. Höh! No mutta, siinä mä olen hyvä että kärsivällisyyteni riittää jonottamisessa (kärsivällisyyskin on tainnut olla tähän asti sen ansiota, että olen tosissani luullut olevani hyvä).

  5. Maalla asumisen etuja, täällä ei riitä kymmentä ihmistä kassajonoon. No, ehkä kuitenkin, mutta yleensä pääsee helpommalla kuin kaupunkien marketeissa.

  6. Tunnustaudun kassajonojen tulpaksi!
    Minulla on aina valtavat ostokset, koska meillä on iso perhe. Bonus-kortteja löytyy lompakostani paksu pakka, joten menee aikaa ennenkuin löydän sen oikean. Lisäksi jään usein myyjän tai muiden asiakkaiden kanssa suustani kiinni, kun rupattelu on niin mukavaa.

    Ennenkuin alatte heitellä minua mädillä kananmunilla, niin lukekaa vielä tämä:

    Viime lauantaina olin lähikaupan kassalla, kun viereeni tupsahti 35-vuotias mies, entinen naapurini. Kättelimme lämpimästi ja kysyin mitä kuuluu. ”Nyt kuuluu hyvää, mutta olin 3 vuotta asunnottomana”, hän täräytti. Mies alkoi kertoa elämästään metsissä ja siltojen alla samalla, kun minä pakkasin mammuttimaisia ostoksiani mahdollisimman nopeasti. Koko jono kuunteli hänen selviytymistarinaansa hiiren hiljaa eikä kellään näyttänyt olevan kiire ulos. Päinvastoin: jotkut selvästi vitkuttelivat lähtöään kuullakseen miehen tarinan loppuun asti.

  7. Kieltämättä elämästä metsissä ja siltojen alla muodostuu huomattavasti proosallisempi ja innostavampi kuuluminen kuin esimerkiksi kolmen vuoden tasaisesta ahertamisesta Nokian pääkonttorilla. Minäkin olisin tuossa tilanteessa luultavasti ollut pelkkänä korvana – ja referoinut mehevimmät kohdat sitten tähän blogiin…

  8. Heh, miten sitä aina onnistuukin valitsemaan sen hitaimman jonon. Ja nyt kun alkaa kohta olla jouluruuhkat kuumimmillaan ja kassoilla sen mukaiset jonot niin siellä taas ärräpäät, ainakin hiljaa mielessä, lentelee.
    Joulusta tuli mieleen että mikäs sen parempi lahjaidea kuin Anssin levy tai vaikka paita, kelpais varmaan mullekin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.