Tyynytehtaan räjähdys

| Tagit: | Aiheet: Jumittelu | Kirjoittaja:

Helsinkiin iski tänään takatalvi pienen lymimyräkän muodossa. Se oli onneksi lyhytkestoinen eikä lumi ehtinyt juurtua asvalttiin. Hetken aikaa sitä tuli kuitenkin paljon. Katselin keittiön ikkunasta sisäpihan tyvenessä kieppuvia tuhansia hiutaleita ja äkkiä mieleeni syöksyi muistikuva lapsuudesta:

Olin ehkä noin seitsemänvuotias. Perheemme teki sukulointimatkaa Pyhtäälle, missä isovanhempani isän puolelta tuolloin asuivat. Tuohon aikaan ei ollut nykyisiä isoja ohitusteitä, vaan reitti kulki Porvoon ja Loviisan läpi. Varsinkin Loviisan halki ajaminen oli minusta aina viihdyttävä ohjelmanumero: oli jännittävää, kun kaupunkia lähestyttäessä tie näytti johtavan suoraan suurta kirkkoa päin – kunnes viime hetkellä tuli mutka ja väistämättömältä vaikuttanut törmäys vältettiin.

Sillä kerralla Loviisassa kuitenkin tapahtui ihan kummia: oli kesä, mutta kaupungilla satoi lunta! Näky oli todella omituinen, taivas oli täynnä suuria valkoisia hiutaleita. Ihmettelin tätä takapenkillä suu auki. Hiutaleita osui auton tuulilasiin, jolloin huomasin, etteivät ne olleetkaan lunta: ilmassa leijui jonkinlaista kummallista hahtuvaa. Kysyin ratissa olleelta isältäni mitä se oli. Hän vastasi olkansa yli, että Loviisan tyynytehtaassa oli tapahtunut räjähdys, jonka seurauksena untuvatyynyjen täyte oli pölähtänyt karkuun.

Minähän uskoin.

Uskoin niin vimmatusti, että kun kävin toissakesänä Loviisassa kymmenien vuosien tauon jälkeen, niin tämä lapsena kokemani kummallinen tapaus palasi mieleeni ja kysäisin paikkakunnalla vuosikymmeniä asuneelta mieheltä, että vieläkö tämä muistaa tyynytehtaan räjähdyksen. Loviisalaisen otsa vetäytyi syvään ryppyyn ja selitin hänelle koko jutun. Miehen ilme kirkastui ja hän hörähti, että olin varmaankin osunut Loviisaan sellaiseen vuodenaikaan, jolloin torin reunalla kasvavat puut kukkivat: niistä irtoaa valkoista hahtuvaa, joskus jopa niin runsaasti, että voi näyttää siltä kuin sataisi lunta.

Minua oli jymäytetty! Melko noloa: olin nielaissut isäni syöttämän pajunköyden ja uskonut lähes kolmekymmentä vuotta tyynytehtaan räjähdykseen. Tarinahan ei tarkemmin ajatellen edes ollut mitenkään erityisen vakuuttava. Tunsin itseni pölvästiksi. 

Joten vanhemmat, huomio: lapsenne saattaa pitää paskapuheitanne ohjenuoranaan seuraavat kolmekymmentä vuotta.

 

Kommentit

  1. Et ole ainoa. Kun olin lapsi, isäni kertoi, että on ollut työkomennuksella Kanadassa poraamassa makaroneihin reikiä. Ja minä uskoin! Ja kerroin pihalla kavereillekin. Vasta vuosien kuluttua (kun aloin kai ymmärtää makaronien valmistustapaa) tajusin ettei se ollut ehkä totta. Suuri pettymys.

  2. Vihdin kirkonkylästäkin tuollainen puu löytyy/-yi, siitä OP:n ja KOP:n talon välistä. Sitä ympäröivä nurmi on/oli aina kerran vuodessa kuin lumen peitossa. Muistaakseni ehkä kenties kyseessä on jonkun sortin paju. Tai sitten ei.

    Tuon Loviisan kirkkoontörmäysefektin muistan myös lapsuudesta, kun olin ystävieni matkassa kohti Kotkaa. Matkustimme muuten farmari-Bluebirdin takakontissa pötkötellen, ja mukavaa oli.

  3. Aikanaan kysyin vanhemmilta, että mitä tarkoittaa kahvimainoksen ”Tietysti Pauligin”. He eivät vastanneet kysymykseeni mitenkään.

    Luulin, että ”Tietysti Paulikin” tarkoittaa sitä, että myös Pauli-niminen poika saaa juoda sitä kahvia.

    Että semmosta.

  4. Edellisestä kertomuksesta tuli mieleen isoisäni auto: hänellä oli 70-luvulla Toyota Carina, jonka takalasissa olevassa tarrassa luki: ”TOYOTA – YLIVOIMAA”. Olin tuolloin vielä täyttä ymmärrystä vailla oleva silkohapsinen pellavapää, joten kysyin kerran vaariltani, että mitä tuo tarran ”ylivoimaa” tarkoitti. Vaarini vastasi, että jos siinä tarrassa lukisi, että ”TOYOTA – ALIVOIMAA”, niin eihän kukaan uskaltaisi tulla sellaisen auton kyytiin.

    Tästä vastauksesta johtuen luulin pitkään, että alivoimaisella autolla tarkoitetaan niin hurjaa vauhtia kiitävää menopeliä, että sen kyydissä heikompia hirvittää.

  5. Eikös nuo tuollaiset puut ole Poppeleita, jos oikein muistan(?). Viitaten siis tuohon Heinz-Haraldin pajuveikkauksiin.

    Täällä Oulussakin on aina kerran vuodessa allergikkojen lemppariaika, kun nuo Poppelit alkavat levittää ”luntansa”.

    Itselle muistuu tosi vähän tuollaisia väärinkäsityksiä lapsuudesta. Pari vuotta sitten vasta kyllä hoksasin, että päästäinen onkin nelijalkainen sopulien sukulainen eikä lintu. Muistaakseni tuo juonsi jostain lapsena kuulemastani keskustelusta – olisiko ollut äidin ja isän välinen jopa. Toinen keskustelijoista kysyi, että onko päästäinen todellakin nelijalkainen, johon toinen vastasi ironisesti, että ”No ei kun lintu!”. Ironiantaju ollut pienenä hukassa…

  6. Mä näin unta Anssista ja Anssi sanoi, etät reenaa 10 h. Mä sanoin, etten jaksaaaaaaaaaaa.

  7. Unista ja Anssista puheenollen, näin joskus pienenä unta, jossa Anssi oli tullut meidän ala-asteelle opettamaan päiväksi. Heti iski kauhea hypetys ja siihen intoon koko unen puutyötunti pimeni. Kun kaikki taas selkeni, olin englannin luokassa, ja pelkäsin menettäneeni elämäni tilaisuuden. Sitten huomasin Anssin kuitenkin istuvan englanninopettajan paikalla. Helpottuneena menin pyytämään nimikirjoitusta. Palatessani paikalleni huomasin paperissa olevan pelkkää suttua, ja ajattelin vain, että onpas Anssilla huono käsiala. Seuraavaksi siirryinkin ystäväni isän auton takapenkille, jolla aloin ihmetellä, onkohan kaikki unta? Vastauksen sain melko nopeasti, kun äitini yhtäkkiä nojautui etupenkiltä taakseppäin ja sanoi: ”Totta kai, ku mäki olen täällä!” Reaktioni oli jotain luokkaa ”Aha, okei”, minkä jälkeen nojasin auton takapenkkiin ja uni jatkui vielä vähän aikaa.

    Ala-asteesta on kohta kuusi vuotta aikaa, ja silti tämä siltä ajalta oleva uni on jäänyt kovin elävänä mieleeni. On se aika jännä.

  8. Pikkukakkosessa oli joskus valistava opetusvideo hamalla 80-luvulla, jossa Ransu ja Eno-elmeri olivat järvellä. Ohjelman mukaan järvi menee vinoon (maailma kellahtaa kallelleen), jos meluaa liikaa eli pitää olla hiljaa.

    Muistaakseni vielä viidennelläkin luokalla uskoin, että juuri noinhan siinä käy: älkää huutako siellä kalassa. Voi olla vaikea kävellä takaisin kotiin – vinossa 🙂

  9. Tässä on kivaa tuo maagisen ja loogisen maailman raja….

    Noita puita kasvaa siellä sun täällänsä, esim. Tikkurilan asema on kesäkuisin räjähdyksen jäljiltä, ei ole kuitenkaan muistaakseni poppeli, vaan lehmus tai jalava….tai humpumpulipuu.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.