Persiittömän miehen arvoitus

| Tagit: | Aiheet: Jumittelu | Kirjoittaja:

Olipa kerran mies, joka oli syntynyt kokonaan ilman persiitä. Siinä missä normaaleilla kansalaisilla on edes jonkinlainen persii, oli miekkosemme ahteri vain pelkkä tyhjä kohta, kuin tauko laulussa.

Mies eli persiitöntä elämää Ähtärissä perheenisänä ja projektinjohtajana. Hänellä oli kaksi tytärtä, Waltraud ja Testament, sekä kaunis vaimo, Uudit. Leonberginkoirakin hänellä oli, Petri. Miehen intohimona oli rakentaa kellarissaan pienoismallia Olkiluoto 2 -ydinvoimalasta käyttäen rakennusmateriaalina ainoastaan koirastaan irronnutta karvaa, josta hän valmisti itse kehittämällään metodilla lujaa, lasikuitumaista komposiittia.

Myös heraldiikka oli lähellä sydäntä.

Kahdesti vuodessa mies kävi seurakuntatalolla luovuttamassa verta. Hän nautti myös erityisesti niistä viikonlopuista, jolloin pääsi Vörlössä sijaitsevalle kesämökilleen. Siellä vietettiin laatuaikaa perheen parissa: saunottiin, paistettiin makkaraa ja poistettiin katosta asbestia. Illan hämärtyessä verannalla oli mukavaa sihauttaa pilsneri auki ja ihailla naapurin juuri äestämää peltoa.

Yksinkertaista elämää, pieniä iloja. Kymmenen uutisten jälkeen sänkyyn kävi onnellinen, hiukan pyylevä mies.

Mainitsinko muuten, ettei hänellä ollut lainkaan persiitä? Ei niin minkäänlaista! Raamit olivat – taulu puuttui. Kuin runo vailla loppusointuja.

Auto hänellä kuitenkin oli. Vuoden 1997 Mitsubishi Pajero.

Kommentit

  1. Mielenkiintoista! 🙂 Onneksi meistä kukaan ei ole täydellinen..

  2. Mielenkiintoinen anekdootti Pajerosta: Espanjan kielessä pajero tarkoittaa runkkaria. Auton nimi olikin siinä maassa Mitsubishi Montero.

  3. No nythän mä vasta tajusin, miksi persiittömällä miehellä on pajero. Käsityöläisen yksinkertaista elämää.

  4. Tämähän oli aivan oikeen huikeen, huikeen oikeen kivasti kirjoittu ja sai erinomaiselle tuulelle! Kiitos piristyksestä.

    Laittoi vaan miettimään että oli se hyvä että ne vaihtoi Mitsubishillä sen Perspanon nimeksi Pajero. ;o)

  5. Tuli jollakin tapaa Daniel Harms mieleen tätä pientä kertomusta lukiessani. Hyvä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.