Keikkarapsa: Voi tapahtua mitä vaan
Anssi Kela + bändi pe 15.4.2016 Kulttuuritalo Kiva, Salo
Anssin Parasta aikaa -konserttisalikiertueelle on hankittu erilaisia ihmeellisiä valolaitteita ja vielä näppärä valomies Pasu niitä käyttämään, mutta valoihin ei oikein pysty kiinnittämään huomiota jos istuu keikalla ihan liian lähellä lavaa, kuten eturivissä. Pitää siis kokeilla ainakin kerran myös salin takaosissa istumista, jotta valaistuksen ja muun kokonaisuuden voi nähdä kunnolla. Salossa sattui olemaan takapaikkoja myymättä, se ei ole kaukana Espoosta ja keikka on vielä perjantaina eli seuraava päivä on vapaa, ei siis haittaa vaikka menee taas puolille öin.
Illalla tulisi kyllä telkkarista se Elastinen feat -ohjelmasarjan jakso, jossa Anssi vierailee, mutta menköön nauhalle, ehtiihän sen myöhemminkin ja sitä uutta yhteistä biisiä ”Voitais välillä elää” onkin jo tullut veivattua Spotifystä. Kyllä live saa tänäkin iltana mennä näköradion tarjonnan edelle.
Päivällä selailen ruokatunnilla Facebookia ja huomaan, että Anssi on juuri mainostanut illan keikkaa, jonne on enää vapaana vain kourallinen parvipaikkoja – ja viestiin on kommentoinen Elastinen: ”Vapaa-ilta! Pitäisköhän sykähtää Saloon?” No he he, tule vaan, kyllä tämän kiertueen näkeminen kannattaa! Eikun siis hetkinen, jos tämän tason ammattilainen noin muina miehinä mainitsee jotain tällaista, ei se ole mikään satunnainen heitto vaan kyllä hän on tulossa! Siis ei jumaliste, Ela on muuten siellä tasan taatusti lavalla joko alun akkaribiiseissä tai fiittaamassa jossain loppupuolen kappaleessa!
Duuniin jälkeen kotona ehtii pikaisesti käväistä ja haukata vähän sapuskaa, ja kun keräilen jo tavaroita kasaan, kaverilta tulee paniikkiviesti että mahtuuko kyytiin. Toki mahtuu, onhan se nyt hauskempaa ajella kaksin ja käyttää menomatka Saloon siihen, että vertailemme toistaiseksi näkemiämme salikeikkoja ja arvailemme, mitä biisejä Anssi esittää Elastisen kanssa. Todennäköisesti yhteisbiisit tulevat heti alussa, ja ne vetävät aivan varmasti ainakin ÄMPin, mutta mitä muuta? Ei kai nyt sentään tätä uutta, se nyt olisi liian hurja juttu…
Kulttuuritalo Kiva on 1930-luvulla Erik Bryggmanin leffateatteriksi suunnittelema funkistyylinen rakennus, joten perille päästyä saatiin ihailla komeaa arkkitehtuuria samalla kun tervehdimme paitakauppias Maiaa. Mainitsimme Elastisesta ja Maia oli sitä mieltä että ”ettehän te voi tietää, se on salaisuus! mutta myönsi että joo, kyllä hän on täällä. Kun kerroimme, mitkä biisit miehet meidän arviomme mukaan esittävät yhdessä, Maian ilmeestä näki että ainakin osa arvauksesta osui kohdalleen, mutta mikä osa?
Onpas tämä sali tyylikäs kuten vain menneiden aikojen sankariarkkitehti Bryggmanilta voi odottaa, mutta kapea, ja aivan kiviseinäinen. Tuollaiset tolpatkin tuossa penkkirivien reunustoilla ja valkokankaan aukko on hassusti leveyttään korkeamman mallinen, ei siis oikein nykyleffateatteriksi kävisi. Mitenköhän tämä mahtaa taipua keikkapaikaksi? Minun paikkani on alakerran takanurkassa yhden jykevän tolpan vieressä (mutta ei onneksi tällä kertaa sen takana). Lavalla ei ole ylimääräisiä mikkiständejä tai muutakaan, joka voisi viitata vierailijaan mutta nyt valot himmenevät, taputetaan!
Anssi astelee yksin kitaroineen mikin ääreen, tervehtii yleisöä ja sanoo, että kun tänne paikalle päätyneet ihmiset eivät nyt harmittavasti voi katsella illan ohjelmaa telkkarista, hän esittää lohduksi sen uuden biisin meille, vaikka ei nyt mikään varsinainen räppäri olekaan. Täh, ei sittenkään Elaa lavalla? Ja miksi ihmeessä Anssi aloittaa kappaleen jotenkin oudon kömpelösti, väärästä kohdasta vieläpä? Mitä tämä nyt on – hahaa, tietysti feikkiä! Sillä nyt biisi keskeytetään lavan sivulta käsin ja se varsinainen räppäri ilmestyy sieltä näkösälle! Voitais välillä elää -biisin maailman ensi-ilta täällä Salossa, tämä on siis niin parasta aikaa! Eivät nämä salikeikat todellakaan ole toistensa klooneja, vaan näillä voi tapahtua mitä vaan.
Yleisö hihkuu ja riemuitsee, ja osa porukasta pomppasi seisomaan jo heti kun Elastinen ilmestyi näkyville, mutta tässä vaiheessa keikkaa he kuitenkin istuvat vielä takaisin alas kuuntelemaan, ja vain minä jäin vieruskaverini ruskean tolpan kanssa pystyyn. Hurjat aplodit, ja miehet päättävät esittää toisenkin kappaleen yhdessä. Aivan oikein, se on tietenkin kaunis ”ÄMP” eli Älä mene pois, jonka he esittivät kahdestaan yhdessä Anssin suorassa Facebook-lähetyksessäkin viime vuoden lopulla. Ei mitään räppiä, vaan kaunista yhteislaulua. Tosin alkuspiikissa ilmoitettiin että tämä ihanainen rakkauslaulu kertoo nimenomaan heidän kahden välisestä suhteesta ja biisin aikana halailut ja sanoituksen intiimimmät kohdat (”silmäripses mua kutittaa”) palkitaan riemastuneilla hörähdyksillä. Voi että tämä on onnellinen hetki!
Hei älä nyt ihan vielä mene pois, Elastinen! Mutta akustinen aloitus oli taas vain kahden biisin mittainen ja nyt Ela poistuu samalla kun bändi nousee lavalle ja keikka siirtyi normaaleihin kuvioihin. Tai no se poikkeus on taas tässäkin illassa, että Tuomaksen tilalla on kitarassa Pauli koska Tuomas on telkkarissa jossain kilpailevassa musiikkiohjelmassa. Kun sydämet lähtevät toimimaan aloitusbiisin myötä, huomaa että kyllä tämä sali vain sopii keikkapaikaksi, ainakin kun äänentoistovehkeet ovat kunnossa ja miksauspöydän vartija Terttu hallitsee hommansa. Soittimet kuuluvat hyvin eri tavalla kuin aiemmilla salikeikoilla ja ääni on kovempi ja terävämpi, mutta kokonaisuus on erinomainen ja sekä laulusta että kaikesta soitannasta saa mainiosti selvän jopa täällä parven alla takanurkassa, kovien pintojen ympäröimänä. Vain välispiikeistä ei tahdo saada selvää, mutta se ei ole äänimiehen syytä vaan johtuu siitä että salolainen yleisö näköjään taputtaa mielellään ja kovaa.
Setti etenee tyylikkäästi, ja tällä kertaa siinä ei ole mitään biisijärjestyksen unohtamisia tai muita hilpeitä sekoiluja. Valot ovat hillityt tämän akustisen alkupuolen aikana samoin kuin lavaliikehdintä, joten nyt voi vain keskittyä biiseihin. Aamu kuulostaa tässä versiossa jotenkin niin iloiselta. Albin Stenmanin synkkä tausta rakentuu hienosti biisin aikana ja kuulostaa taas kerran niin komealta. Olin istunut alas Elan lähdettyä lavalta mutta tien piirtelyn aikaan tuntui että tätä keikkaa on parempi katsella seisten. Koska penkkirivien järjestyksen takia minun reunapaikkani takanani ei ole ketään muita kuin valomies ja yksi järkkäri, eli en peitä keneltäkään maksaneelta katsojalta näkyvyyttä ja voin nojailla rauhassa ruskeaan tolppaani koko loppukeikan ajan.
Päinvastoin kuin kahdella aiemmalla näkemälläni salikeikalla, täällä Salossa on ihan oikea lava ja nyt Anssi tasapainoilee sen palavan sillan kaiteella eli lavan etureunan korokkeella vaarallisen näköisesti, ja välillämme aukeava kuilu on olemassa muutenkin kuin vain mielikuvituksessa. Näyttää aika hyvältä, joskin vaaralliselta vaikka lava ei erityisen korkea ole. Älä nyt vain putoa ja satuta itseäsi! Tässä sovituksessa tuo laulusuoritus on tosiaan melkoisen komea, sen kun saisi purkkiin ja säännöllisesti nautiskeltavaksi! Pitääpä kaivaa kavereitten ottamia videoita aiemmilta keikoilta esille.
Akustisen setin viimeinen biisi oli Puistossa, ja sen salikeikkaversion alussa on upouusi pitkä, hiljalleen kasvava intro jossa ei ole mitään itse biisistä tuttuja elementtejä. Porukat kuuntelevat hiljaa ja miettivät mikä tämä biisi mahtaa olla, ja kun intro saavuttaa huippunsa, hillitty valaistus muuttuu värikkäämmäksi ja tuttu riffi löytyy, takaa oli tosi hauska katsella kuinka jengillä alkoi päät pyöriä kun jokainen supatti äkkiä vieruskaverilleen ”Hei tajuuksä tää on PUISTOSSA!, kännyköitä kaivettiin esiin ja biisiä alettiin kuvata ja tallentaa kiihkeästi ja ne, joilla oli vielä vapaat kädet, alkoivat taputtaa. Siis ihan totta, Puistossa ilta viilenee clap clap clap ja se meni vielä erittäin tyylikkäästi. Muutama katsoja nousee jo käytäville tanssimaankin. Tämä on oikein hyvä keikka katsoa täältä takakulmasta, ei näitä tällaisia juttuja voi nähdä edessä istuessa.
Väliajalla pidettiin muutaman hengen voimin This Hard Land -foorumin tapaaminen salin etunurkassa, koska ahtaisiin aulatiloihin ei kerta kaikkiaan mahtunut (paikalla kolme THL-paitaista ja pari hangaroundia) ja kokouksen esityslistalla oli normaaliin tapaan keskustelua alkukeikasta, aiemmista tämän kiertueen keikoista, keikoista yleensä, road tripeistä keikkapaikoille ja Bruce Springsteenistä.
No niin, toinen puoliaika ja korvatulpat korviin! Kovien seinien takia etukäteen oli varoitettu että rummut saattavat tulla vähän kovaa tänään, mutta ihan hyvähän tämä äänen taso oli, vaikka vaikka Villen paukuttelu kuuluikin tavallista terävämpänä aloitusbiisissä 2080-luvulla, sekin ääni sulautui kokonaisuuteen ja seuraavaan biisiin eli Petri Ruususeen päästessä. Nyt vasta tajuaa solkitakkisen Anssin keekoilua katsellessa että Kelastinen on tainnut tsekata Queenin videoita vähän enemmänkin salikeikkojen koreografiaa miettiessään, noissa poseerauksissahan on jotain hyvinkin tuttua jostain kasarin hämäristä! Ai kun on kiva katsella kun Anssillakin jalka nousee koreasti ja lantio keinuu.
Ja tosiaan ne valot, niistähän irtoaa jos jonkinlaista värisävyä ja efektiä, vaikka tässä pienessä salissa ei ole käytössä katossa salin omia valoja (kuten vaikka Hyvinkäällä pari päivää aiemmin) vaan toiminnassa ovat vain ne lattialla seisovat vehkeet. Punaista, vihreää, keltaista, valkoista, eri värejä yhdessä, vuoroin hämärää ja kirkasta, välkettä ja teräviä valokiiloja pimeydessä, pyöriviä kuvioita katossa. Kannatti tosiaan jo tämänkin takia tulla tänne taakse!
Kitarabattle Paulin kanssa oli hauskaa katsottavaa. Lohjan keikalla se näytti vielä siltä että ilkeä Anssi kiusaa kilttiä Paulia, joka yrittää karkuun tilanteesta, mutta nyt Paulikin sai nyrkit pystyyn ja miesten taistelu oli tasaväkisempää. Anna palaa Pauli, muista että sinä olet teistä kahdesta isompi, iske vain takaisin! No mielellään kuitenkin niin että kehenkään ei satu, ainakaan liian kovaa. Ja ne tiluttelukuviot ovat tosiaan aika makeita.
Petri Ruususen spiikkaaminen sai aikaan hurrauksia, Nostalgian spiikkaaminen samoin, Kuolleen miehen kitaran mainitsemiselle taputettiin. On muuten erinomaisen eloisa yleisö, joko muistin mainita? Bemarin aikana porukkaa alkaa siirtyä salin sivukäytäville nytkähtelemään musiikin tahdissa ja 1972 räjäyttää pankin, koko jengi pystyssä ja kädet ilmassa!
Bändin poistuttua lavalta taputukset vaihtuivat välittömästi perusaplodeista lisää vaativaan rytmikääseen hakkaukseen eikä kestä kovin monta hetkeä ennen kuin mennään jo Maitohapoilla. Anssin bassottelu kuuluu muuten tänne taakse ihan eri tavalla kuin eteen, nyt se on niinkuin pitääkin eli nousee tuoksi hetkeksi selkeästi muun taustan yläpuolelle. Bassoa ei koskaan voi olla liikaa, ja tuotakin olisi kuunnellut vielä tovin lisää.
Nummelassa pienet tuikkivat kännykkävalot syttyvät taas koko salissa, ja tuolla edempänä näkyy ihan perinteistä sytkärin huojutustakin. Tämä oli oikeastaan ainoa hetki joka ei täältä takaa näyttänyt yhtä komealta kuin edestä, sillä ne kännyvalot on suunnattu enimmäkseen eteenpäin mutta ei se mitään, johan olen nähnyt tämän pari kertaa. Tämä on juttu, joka toimii katsojan silmissä parhaiten jossain areenalla, jossa katsomosta näkee vastapäisen katsomolohkon valot. Salon Kiva-sali ei nyt ihan ole tuollainen areena, mutta tunnelma on kyllä kohdillaan.
Nummelan lopun hiljaisen hetken aikana kukaan ei repeä taputtamaan tai riehumaan, ja kun joku alkoi salin takaosissa nauraa, kanssaihmiset hyssyttelivät hänet siististi hiljaiseksi eikä Anssin tarvinnut pyytää kärsivällisyytta ennen pitkää loppu-ulvontaa. Tällä kertaa siinä havaitsi aavistuksen verran äänen pettämistä, mutta ei ihme sillä onhan tämä jo ties miten mones peräkkäinen keikkailta ilman välipäiviä, on siinä jo yhden miehen äänijänteille melkoinen rääkki.
Lopuksi vielä salivalot päälle ja Parasta aikaa, kaikki tanssivat ja ovat mukana menossa ihan täysillä. Anssi käy vielä heittämässä iloiset yläfemmat lavan edessä riemuitsevan yleisön kanssa, loppukumarrukset ja keikka on ohi. Käytiin päällimmäisiä fiiliksiä heti tuoreeltaan läpi pienellä porukalla samalla kun odotettiin että aulan puolelle mahtuisi. Lopulta nimmari- ja valokuvausjono oli valunut paitatiskillä päivystävän Anssin ohitse ja pääsin kiittämään keikasta ja mainitsemään jotain melkein älykkäitä (no siis älykkäiksi tarkoitettuja, mutta eihän tuossa nyt oikeasti mitään fiksua ikinä osaa sanoa) kommentteja mm. valaistuksesta samalla kun yritin raahata jatkuvasti Anssia halailemaan pyrkivää kaveriani kohti ulko-ovea ja jonnekin joen toiselle puolelle pysäköityä autoa.
Tällä kiertueella on onneksi vielä muutama keikka jäljellä, kyllä tämä vieläkin täytyy tsekata ainakin kertaalleen. Ensi viikkoon!
Settilista
Voitais välillä elää (w/ Elastinen)
Älä mene pois (w/ Elastinen)
—
Miten sydämet toimii?
Aamu
Jennifer Aniston
Albin Stenman
Piirrä minuun tie
Suuria kuvioita
Palava silta
Puistossa
(väliaika)
2080-luvulla
Petri Ruusunen
Levoton tyttö
Battle
Milla
Nostalgiaa
Kuolleen miehen kitara
Mikan faijan BMW
1972
—
Maitohapoilla
Nummela
Parasta aikaa
Loistava raportti ilmeisen loistavasta keikasta!
Liisalle jälleen kerran suuri kiitos. Kyllä nyt ”vähän” harmittaa päällekkäisyys aikataulussani ja kun en siksi voinut liittyä tarjoamaasi kyytiin. Jos ei olisi pää paksuna viimeöisestä valvomisesta (piti tietty kotiin tultua katsoa Elastinen Feat ja etkot puolenyön jälkeen ja sitten vielä kuunnella illan biisiä ja muitakin), lähtisin Tampereelle takariviin. Järki kieltää. Jään siis odottamaan Savoyta ja Järvenpäätä.
Kiitos taas keikkarapsasta!
Itse arvoin Lohjan keikan jälkeen Hyvinkään ja Salon välillä ja valitsin Hyvinkään, koska halusin nähdä Anssin ja Tuomaksen Battlen, mutta rapsan perusteella olisi pitänyt tehdä ”Liisat” ja mennä molempiin!