Louhisalista kohti Savoyta 22.10.2014

Anssi Kela -levyä seuranneen kiertueen kruunuksi ja syysiltojemme iloksi saimme vielä kaksi konserttisalikeikkaa bändin kanssa. Tänään (tai siis edellisen vuorokauden puolella) oli niistä ensimmäinen Espoon Louhisalissa, tuolla Tapiolan labyrinttien keskellä majakan lailla loistavassa kulttuurikeskuksessa.

Mutta kuinka kirjoittaa Louhisalista ilman, että pilaan yllätyksen riemun sinulta, jotka odottelet Savoyn konserttia? Anssi nimittäin sanoi, että setti tulee olemaan pääosiltaan sama, joskin saattaa vielä hiukan muuttua, mikäli bändi kokoontuu treenailemaan. En siis aio paljastaa tässä biisejä, joita oli kahden aanelosen verran. Kerron vain muun oleellisen, jotta tiedät hankkia lipun Savoy-teatteriin, jos sinulla ei sellaista vielä ole.

Nimittäin sen, että HUH-HUH mikä keikka!!! Sanattomaksi meinaa vetää.

Jos festareiden biisilista on alkanut kyllästyttää, niin nyt hemmotellaan. Hittejä on näilläkin keikoilla kyllä mukana, mutta ne eivät hallitse ääniavaruutta. Savoyssa tulee vastaan Anssin kynäilemiä biisejä, joita et ole koskaan kuullut livenä. Yksi tulevan levyn biisin ensiesitys. Sellainen, joka on jo esitelty studiovideolla.

Tulet myös näkemään lavalla soittimia, joita et koskaan ole Anssin keikoilla nähnyt. Tämä johtuu siitä, että noin puolet setistä esitetään akustisesti, mikä myös tarkoittaa sitä, että aika monta biisiä on sovitettu ihan uusiksi. Antin mukaan treeniä on ennen ekaa keikkaa vedetty kahtena päivänä, joten nopeita ovat oppimaan. Vastaavaa akustista herkkua olen itse kuullut viimeksi Kosketuksessa-nauhoituksissa aika monta vuotta sitten. Paitsi että tällä kertaa korvia helli ihana konserttisaliakustiikka. Kun Ville löi tahtia polviinsa, se kuului yleisöllekin.

Ennen keikkaa kuuntelimme oven takana, kun salista kaikui viimeisiä laulutreenien ääniä. Varo vain, saatat sinäkin kuulla ensi kertaa elämässäsi Villen laulua! (Riippuen siitä, onko Villelle muistettu laittaa mikki vai ei.) Ja kyllä konserttisalissakin saa laulaa mukana. Jostain syystä tuli ihan sellainen olo, että meidän pöytämme pärjäisi taustalaulajina. Tanssiksi ei kukaan uskaltanut pistää, vaikka ei olisi malttanut istua.

Korvakarkkien parhaimmistoa oli Tuomaksen suosikkisoitettavaksi tituleerattu fiilistelybiisi Aukio-levyltä, jonka tämä kokoonpano esitti ensimmäistä kertaa. Ooh ja aah, ihanaa. Toisaalta taas väliaikaa edeltänyt lähes a cappella -hengessä vedetty kappale veti tehokkaasti jalat alta ja aivot narikkaan. Taivaallista!

Pahoitteluni bändille, jos/kun naamalta paistoi koko keikan ajan samanlainen ilme kuin Elastisella Vain Elämää -jaksossaan. Bändilläkin näkyi olevan kyllä kivaa. Siellä ne kaverukset naljailivat keskenään ”laivassa”, Saara heitti nasevia kommentteja mustan flyygelin äärestä, Anssi kertoi tarinoita, Tuomas liehutti lettiä tuuli- ja savukoneiden luomassa savupatsaassa, Antti virnisteli, Ville katkoi kieliä kahle jalassa ja rytmiryhmä kätteli monta kertaa. Parasta aikaa.

Ja sinä, jolla sitä lippua ei vielä ole, kipin kapin nyt! Savoy-lähtölaskenta alkaa!