Laiva-Turku-Vaasa

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Laiva-Turku-Vaasa

auringon laskuun
Likaisesta ikkunasta merimaisemaa
Oon viimeaikoina hartaasti harrastanut vertailevaa tutkimusta erilaisista keikkailumiljöistä.
Silja Linen Baltic Princess iskelmä keskiviikkoineen tarjosi merellisen areenan 23h risteilyllä Turusta Tukholmaan. Tällä reissulla esiintyjiksi oli buukattu Matti & Teppo sekä Anssi Kela.
Kanssani laivaa saapuvaksi odottaa sankoin joukoin Kiinalaisia sekä varttuneempaa humppakansaa. Sangen lupaavaa.
 Kun ensi töikseen risteilyllä syö buffetista enemmän, kuin itseensä ikinä on tarkoituskaan mahtua, voi olla et makaa liian täyttä oloaan kärvistellen tovin hytissä ennen kuin muutakaan voi. Joku hulluushan siinä iskee, kun jälkkäripöytä notkuu jos toistaan houkuttelevamman näköstä emmettä ja niin vielä kukkupäällisen lautasellisen päällehän täytyy kaataa kruunuksi kinuskikastiketta runsainmitoin. Tästähän tietysti opimme niin ei mitään joten sama toistuu seuraavanakin päivänä.
Illan esiintymiset aloittaa Matti ja Teppo. Lattia täyttyy tanssivista pareista. Kaikki näyttävät olevan kuitenkin enemmän tai vähemmän innoissaan. Hämmästykseni on suuri kun huomaan osaavani joitain kappaleita. Mä joka päivä töitä teen, kaiken takana on nainen jne. jostainhan nää on tuttuja, mieleen painunutta katoavaa kansanperinnettäkö, mene tiedä. Ei kun hei Sleepy Sleepers. No ny mä hokasin niitähän tuli joskus nähtyä/kuultua ja nehän tosiaan näitä esitti, mut siitäkin täytyy olla aikaa…Hui… Ainakin 25 vuotta.
Itse tietysti odotan Anssia lavalle kuin kuuta nousevaa. Ja sieltähän Tanssilattialla biisin jo soidessa tutunnäköinen kaveri nahkatakissaan saapuu. Setti on tuo sama, tällä Nostalgiaa kiertueella kuultu (ja jo hyväksi Anssin äänenkin kannalta havaittu). Milla seuraavana ja mitä näänkään uskollinen sotaratsu, punainen Cretsch on tehnyt paluun entistä ehompana! Hyvä kun hän on kunnossa taas, mut toisaalta nyt näkee/kuulee vähemmän tuota jumalaista White Falconia.
Puitteet on ok, mut ihan sitä Anssia vartavasten kuuntelemaan tullutta yleisöä ei juurikaan ole. Kertahan se on ensimmäinen tämäkin kun Anssin keikalla tulen poskivalssia tanssivan parin tönimäksi ja hei camoon Mikan faijan BMW on ehkä liian heviä tuohon humppaan kumminkin. Joku tulee läimäisemään mua olkapäälle huudahtaen: ”Tanssi!” Pöydässä näyttää istuvan vanhempi mies sormet korvissa. Tanssilattialta erottuu hyvin isoin liikkein tanssiva naisihminen, kuin hahmo suoraan David Lynchin tuotannosta. Mihin silmänsä kääntääkin näkee jos mitäkin perin spookya, mikä sinänsä ei edes ole yllättävää, ollaanhan me kuitenkin risteilyllä. Jos näkymät yleisön keskeltä on nämä, ei ne kovin erilaiset lavalta käsinkään voi olla. Sinänsä kunnioitettavaa pystyä tekemään parhaansa tämän kaiken edessä estradilla, iso peukku Anssille ja bändille tästä suorituksesta. Artisti tuttuun tapaansa tiedustelee: ”Onko kaikki kohdallaan?” tähän lisää:” Ei kannata olla yhtään huolissaan, sitten kun kuulette Sua kohti herrani soivan voitte jo vähän huolestua.”
Laivalla keikan jälkeisenä päivänä on artistitapaaminen. Iskelmän toimittaja Hannu Aholaita haastattelee Anssia sekä Mattia ja Teppoa. Haastiksen jälkeen saa ottaa/otattaa kuvia ja pyytää nimmareita. Tällä kertaa tuntuu suositulta änkee lapsensa samaan kuvaan laulajan kanssa.
laivalista
Laivan biisilista

Turun satamaan saavutaan klo 19.15. Keikka Anssilla alkaa Turun Klubilla klo 22. Soundcheck pitäs olla tehtynä klo 20.30, ennen ovien avaamista. Voi olla kiire saada roudattua kamat ajoissa asemiinsa. Klubi löytyy. Kiltisti jonossa ootamme sisäänpääsyä.

Sisällä näkyy myyntipöydän luona Maia ja hyvin näkyykin tällä kertaa. Pöytä on kerrankin laitettu hyvin valaistuun eteiseen, eikä hämyiseen nurkkaan niinkuin yleensä. Täytyy vaihtaa muutama sana ja huomata et jos lavan eteen mielii kannattaa paikka mennä varaamaan nyt heti eikä kohta.

No nythän kaikki on niin kuin pitääkin. Yleisö on oikeessa paikassa ja bändikin on kuin kotonaan. Turun klubin keikka toimii kuin parantava tammenterho. Edellinen laiva keikka tuntuu tämän varjossa todelliselta Titanicin neitsytmatkalta kohti jäävuorta. Turun klubilta ei kuvatallennettakaan ole biisilistasta sattuneesta syystä (ja ketähän nimeltä mainitsematonta tästä käy syyttäminen, toivon mukaan hän edes tuntee piston sydämessään, kun on saanut faniraukat lähestulkoon kyynelehtimään. Kyllä sua on nyt aiheesta ripitetty, mutta ei ihan syyttä suotta). Jokatapauksessa esitetyt biisit ovat jokseenkin samaa settiä kuin nyt muillakin Nostalgiaa kiertueen keikoilla on ollut.

Hämmentävän hyvää settiä on tän kiertueen keikat ollu alusta alkaen. Jotain Anssin esiintymisessä on muuttunut paremmaksi. Joku sisäinen sopusointu, itseluottamus on löytynyt ja tämä näkyy sekä kuuluu entistä rohkeampana esiintymisenä. Oisko nyt iskostunut selkärankaan itelleen Anssillekin se kuinka hemmetin hyvä hän on, me muuthan tää on tiedetty jo pitkään.

No Vaasaan mun ei todella pitäny mennä, mut kuinka ollakkaan huomaan toteevani et viis tuntii tahi kolme tuntii tai mitä lie ajoo ei kuitenkaan oo matka eikä mikään ja jonniinsortin kulkuneuvokin ilmaantuu juur sopivasti. Matkalla epäilen et mahtaako lippua vielä saada ja jos, ei ainakaan kovin edestä. Kuitenkin ajoissa paikalla olevana pääsen valkkaamaan parhaan jäljelle jääneen paikan ja voi toiveiden täyttymys vika paikka eturivissä on kuin onkin mun.

Vaasan estradi on lumoavan nostalginen tunnelmaltaan. Ritz osoittautuu tyyliltään aikakaudelleen uskolliseksi 50-luvun vanhaksi elokuvateatteriksi. Odotustilana toimii aula baareineen ja viihdykettä Anssia oottaville tarjoaa folk yhtye Vellamo. Jostain ongin tiedon et saliin mahtuu n.300 henkeä. Tupa täyttyy.

Lava on mahtavan iso rappusineen kaikkineen. Ison tilan huomaa houkuttavan liikkumaan ja näyttämöllä kirmaakin jos mitä kuvioita ja hyppyjä tekeviä esiintyjiä. Ville on eristetty pleksin taakse tai no Anssin sanoin: älkää pelätkö turvalasi pidättelee rumpalia hän on tänään vähän vaarallinen. Keikan lopuksi viitteitä tästä vaarasta kuullaan aseen lataamisen äänenä ja päälle protestiksi vielä Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen… Tai ehkä tuo oli pieni puolustuspuheenvuoro demokratian puolesta,  kun laulaja diktaattorin elkein toisen encoren jälkeen ilmoittaa bändin kans käyneensä neuvonpitoa soitettavasta biisistä. Bändi oli eri mieltä, mut kenenkäs kuva tuolla julisteissa oikein on ja kenen nimi, et eihän tää mitään demokratiaa kuulkaa oo vaan mähän määrään et nyt soitetaan Parasta aikaa. Kappaleen loputtua Ville ehtii jo poistua rumpujen takaa, kun Anssi hänet viittilöi takaisin paikalleen kun nyt vielä soitetaan se Mikan faijan BMW mikä aluks pitikin.

biisilista gate
Vaasan Ritzissä toteutunut

Vaasasta sentään kuvan uskalsi biisilistasta ottaa. Tämä siis toteutui ja lisäyksenä perinteitä vaaliva Suvivirren pätkä Nummelan aluksi sekä ennen bemaria Parasta aikaa. Teatterin henki leijuu voimakkaana nostattaen fiiliksiä. Itseasiassa tuo olento ottaa hyttysen hahmon joka videotallenteissa jammailee lähietäisyydeltä kyymäillen vuoronperään Wäinölää kitaroineen, Anssia kitaroineen tai Anttia bassonsa kanssa. Aitiopaikalta seurata saa hän sanoisinko. Anssin ilmoille pyrskäyttämä vesipilvikin saa sydämen muodon. Puhelimen kamerakin jökkää kesken kaiken estäen hetkien ikuistamisen kuviksi, mut mahdollistaen keskittymisen oleelliseen eli musiikista nautimiseen.

Perusteellisen tutkinnan tuloksena voin mitä suurimmalla kernaudella iloksenne ilmoittaa että Vaasan Ritz oli näistä kolmesta ehdoton ykkönen, hopea ei ole häpeä kun on Turun Klubi kyseessä ja viimeisenä omalla ainutlaatuisella tavalla pysyvästi mielensopukoihin iskostuneena Baltic princess.

Tätä raapustaessa Anssi nauttii Vain elämästä Satulinnassa.

suihku a´la Anssi
Sydän suihku

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.