Vain Elämää Live

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Lauantai 12.12.2015, ihmiset tungeksivat kaupoissa jouluostoksilla, minä yritän kiriä päättömästi ryntäävän ajan kintereillä kohti Vain Elämää -konserttia. Myöhäisen heräämisen ansiosta koko päivä tuntuu menevän lennossa. Sitten olen jo junassa, joka saapuu Pasilaan. Ja pian marssin valaistussa tunnelissa, jonka päästä avautuu näkymä Hartwall Areenalle. Laukun- ja lipuntarkastuksen jälkeen vastaan tulee sopivasti narikka. Narikkanumeroni on 72. Asiallista!

On ehtinyt vierähtää jo useampi vuosi edellisestä areenavisiitistä, eikä silloin täällä ollut tällaista tungosta. Enemmän väkeä kuin keskikaupungin ruuhkassa! Huhujen mukaan 12 000 henkeä. Naisten vessajonot kiemurtelevat puolta pidempinä kuin kaupan kassajonot. Tunnelma on kaoottinen kuin täydellä lentokentällä – yritän bongailla tuttuja, etsiä juotavaa ja paikallistaa kylteistä suunnan, josta pääsee permannolle… Pian onkin enää vartti keikkaan. Väki liukenee hiostavasta ruuhkasta kukin omaan rööriinsä etsimään istumapaikkaansa. Heitän viimeisen areenasilmäyksen yläkatsomon ovesta, dumppaan puolikkaan kokiksen roskikseen ja sukellan permannon kalseaan portaikkoon. Monen mutkan jälkeen astun oviaukosta areenalle. Tunnelma on varmaan sama kuin jääkiekkoilijalla, joka singahtaa pelin alussa kaukaloon. Huikea ilmapiiri, ihokarvat nousevat pystyyn. Paikallistan oman istuimeni eturivistä ja käyn moikkaamassa tuttuja toisella laidalla. Lava on keskellä lattiaa ja siitä näkyy joka suuntaan, vaikka joka kulmalla on omat näkörajoitteensa, eikä kenenkään paikka taida olla täysin optimaalinen. Eturiviläisiä käydään vielä järjestyksenvalvonnan puolesta informoimassa, että teidän toivotaan istuvan koko keikan ajan. Syy: pyrotekniikka. Tämähän menee jännäksi!

Kellon lyödessä 20:03 areenan valot pimenevät ja ihmisten innostus purkautuu hurrauksena. Screenit syttyvät ja kuuluttajaääni toivottaa yleisön tervetulleeksi Vain Elämää -konserttiin. Lavalle hurrataan Hirvensalmen palloseura eli Leri Leskisen bändi. Sitten estradille kiipeävät yksitellen artistit, he ovat kaikki täällä tänään: Antti Tuisku, Virve Rosti, Pave Maijanen, Maija Vilkkumaa, Sanni, VilleGalle ja Anssi Kela. Ensimmäisenä lavalle noussut Antti ja VilleGalle tuntuvat saavan aikaan suurimmat hurraahuudot, mutta Anssille huudetaan myös tosi lujaa. (Minkä missasin, kun yritin taltioida hetken snapchattiin. Onneksi kaveri snäppäsi sen myös!) Artistit istuvat kahden pöydän ääreen. Joukon isäpappa, Pave, pääsee avaamaan pelin Voitolla yöhön. Ja silloin ne pyrotkin heräävät… Naurattaa, kun mietin etukäteen, pärjääkö täällä t-paidassa. Pyrojen loimussa on mukavan lämmin! Joku lavalla olijoista kommentoi, että täällä haisevat palaneet hiukset. Sannin ja Antin hiukset ovat ihan siniset. Saman siniset.

VilleGalle, Antti ja Sanni joraavat Puistossa
VilleGalle, Antti ja Sanni joraavat Puistossa

Konsertin alku menee hyvin epätodellisissa tunnelmissa. Artistit istuvat tai pomppelehtivat ympäri lavaa, jotkut biisit lauletaan vasemmanpuoleisen katsomon suuntaan mikkiständin äärestä. Puolta lavasta ei näy omaan vinkkeliini, mutta tätä puutetta korvaa suora lähetys screeneille ja yksi telkkariruutu on eturivin edessä. Kummallinen on maailma: tv-ohjelman tähtiä katsellaan livenäkin tv-ruudulta. Ja kännykän ruudulta liikkuvana kymmenen sekunnin snäppinä. Ja stillkuvina. Eikun on ne tuossa ihan oikeasti, ihan muutaman metrin päässä, mutta älä vain nouse seisomaan ja tanssimaan, kuten ne! Kulmakatsomossa koko eturivi joraa, ehkä ne on kauempana pyroista? Artistit potkivat Sannin esimerkillä lavalta nimmaroituja palloja yleisöön, etenkin VilleGallella on vakuuttava tykkipotku, joka lennättää pallot korkealle yläkatsomoon.

Anssi aloittaa oman settinsä vetäisemällä Kasarin lapsen VilleGallen kanssa. Heittävät yläfemmat keskellä lavaa. Anssin omilla keikoilla tämä biisi on mahtava juuri siitä syystä, että pääsee läpsimään yläfemmoja artistin kanssa. No sieltä Kelastinen tuleekin – takaletti vain heilahtaa, kun Anssi permannolle putoaa ja lähtee juoksemaan läpsyjä oikealla sivustalla istuvien eturiviläisten kanssa. Kiertääköhän se koko kierroksen? Ehei, juostavaa olisi aivan liikaa – puolitoista kertaa lavan ympäri – sillä vain lavan takaosasta pääsee portaita pitkin takaisin.

Konsertti pääsee todella vauhtiin, kun VilleGalle kysyy Sannilta: Lähtisitkö? Hän pyytää yleisöä sytyttämään kännykän valoja ja pian areenassa lainehtii kattoa myöten kännykkälamppujen valomeri, jota varmasti yhtä monta kännykkää myös kuvasi. Huikean näköistä! Seuraavissa slovareissa yleisö tekee samaa ihan omatoimisesti. ”Mutta me ei olla enää me, ostetaan joululahjat jollekin toiselle…” Nyt on tunnelma katossa!

Lähtisitkö silloin kanssani järvelle?
Lähtisitkö silloin kanssani järvelle?

Anssi on jossain vaiheessa salaa vetäissyt päälleen kirjavan sinikeltamustan Anthrax-paidan ja jalkaansa valkoiset lenkkarit ja koppaa punaraitakitaran kainaloonsa. Johan nyt, ihanko todella ne esittää Maijan kanssa livenä Luokkakokouksen! Mutta kyllä kitarasankaruus areenalle sopii, oikein kunnon irvistyksellä! Ja pyroja niin maan tulen paljon, että silmissä vilkkuu. Tähtisadetta sataa lavan ja eturivin väliin. Rok-rok!

Tunnelmointi jatkuu Sannin upealla Yksinäinen-tulkinnalla. Hän kertoo, että ohjelmasta leikattiin melkein kaikki hänen ja Antin bondailut tähän kappaleeseen liittyen. Konsertissa he bondailevat sitten senkin edestä, istuvat siniset hiukset vierekkäin, halailevat ja tanssivat. Antti esittää vahvasti toisen voimabiisin: Elämän nälkä. Virve pitää pienen palopuheen, onnittelee Pavea 39-vuotishääpäivästä ja räväyttää lavalle I’m Gonna Roll -tulkinnan. Ja sitten tauko, ihan puun takaa. Mitä-mitä, vastahan tämä pääsi vauhtiin!

Bileet käynnissä
Bileet käynnissä

Ihmiset valuvat takaisin yläkertaan jonottamaan palvelutiskeille ja vessoihin. Me kokoonnumme tuttujen kesken ihmettelemään nähtyä ja koettua. Teemme kunniakierroksen lavan ympäri. Minusta katsottuna takakulmalla on orkesterin monttu, josta näkyy keikan aikana vain kosketinsoittaja Mikko Mäkisen pää. Heidän karsinassaan on kaikkea mitä muusikko voi tarvita, mm. pitkä rivi kitaroita, useita kiippareita ja rummut, sekä vakuuttava arsenaali vahvistintekniikkaa. Lerin kioski on lavalla artistien kanssa, C-katsomon puoleisessa kulmassa. Artistien reitti lavalta bäkkärille kulkee yllättäen ihan meidän kuolevaisten keskuudessa, katsomoiden välistä, lätkänpelaajien ovesta pukuhuoneeseen. Arvioimme vaaditun akrobatian määrää, jotta artisti pääsee lavalta alas rakenteiden yli. Pöydillä ei taida olla juurikaan ruokaa, lähinnä somistetta ja juomaa. Kynttilöitä, lamppuja ja viherkasveja. Tällä kertaa pöydän päässä kunniapaikalla ei istu ketään. Se paikka on varattu yleisölle.

Pyrotekniikkaa!
Pyrotekniikkaa!

Konsertin toinen puolisko täräytetään käyntiin valtavalla energialla. Lavalle ilmaantuu myös tanssijoita. Keinutaan! Antti Tuisku komentaa kaikki seisaalleen tanssimaan, eikä järkkäreillä ole tähän enää mitään sanottavaa. Sanni epäilee, että yleisö on tainnut ottaa muutaman neuvoa-antavan tauon aikana, mutta ei tässä muuta tarvittu, kuin suurivolttinen artistienergia! Areenalla on heti sähköinen ja lisää janoava keikkafiilis!

Vauhti jatkuu Sannin Ei:llä, jonka aikana lavalta alkaa ryömiä reunojen yli savupilveä lattialle ja kertsissä se suihkuaa korkealle kattoon puhaltimien vietävänä. Maija jatkaa tästä Sotke mut -vedolla ja ilo on katsoa kimaltavassa viitassaan lavalla liehuvaa Maijaa ja sinisissä hiuksissaan täysin yleisön ottavaa Sannia. Sanni oli ihan liekeissä koko illan. Pave kuittaa Maijalle Satumaa-tangolla.

Maijan Nelisilmä
Maijan Nelisilmä

Artistit kilistävät lasia kukin vuorollaan ja nyt tulee YYZ-kilistys. Anssi nousee pitämään puhetta. Kuten muutkin artistit ennen häntä, hän kiittää kanssa-artistejaan siitä, että heistä on tullut ystäviä ja he ovat voineet jakaa tämän Vain Elämää -kokemuksen toistensa ja koko tv-yleisön kanssa. Yleisö aplodeeraa ja artistit hymyilevät onnellisina. Anssi ramppaa lavalla edestakaisin kuin levoton eläin, taitaa olla jännitystä ilmassa. Pian siihen selviää syykin. Seuraava kappale kertoo siitä, mitä he kaikki väistämättä tuntevat tämän ollessa ohi. Ikävä.

Anssille ilmiintyy jostain 12-kielinen akustinen kitara ja jakkara, jolle hän istuu mikrofonin ääreen selkä muihin artisteihin ja kasvot takakaarteeseen päin. ”Tämä on aika herkkä, joten arvostaisin jos olisitte hiljaa”, sanoo Anssi ja yleisöstä kuuluu kevyttä naurua. Ei se mikään vitsi ollut, ja pian loputkin sen tajuavat, kun lavan valot keskittyvät jakkaralla istuvaan kitaransoittajaan, joka säestää kaunista falsettilauluaan yksin koko areenan edessä ja jonka mustat vaatteet ovat kirkkaammat kuin mikään muu areenalla. Pimeään katsomoon syttyy valoja tuikkimaan ja artisti verhoutuu valkoiseen savuun. ”Sinä olet kauan jo minua kaivannut, minua ei varmasti olekaan…” Missäs ne mun nessut olikaan? Kun kappale loppuu, lava pimenee ja yleisö mylvii. Anssi ojentaa kitaran pois, palaa pöytään, mutta yleisö aloittaa sellaisen jalkain tamppaamisen, että Anssin on noustava vielä uudelleen kumartamaan keskilattialle. Heittää yleisölle lentosuukon. Huh-huh!

Eikä konsertti tietenkään lopu vaikka tämä sopisi illan viimeiseksi hitaaksi. Lisää löylyä lauteelle: Jare loikkaa VilleGallen kaveriksi ja sitten ollaan Puistossa! Anssi laulaa kertseissä ja tunnelma taas katossa. Muutkaan artistit eivät juuri malta enää istua pöydässä, varsinkaan Antti. Taivaalta alkaa sataa valkoista paperisilppua, kun samat sateet lankeaa. Anssi kertoo vetäneensä tätä valkoista matskua henkeensä ja toteaa, että joku joutuu siivoamaan täällä huomenna.

Paperisadetta ilmassa
Paperisadetta ilmassa

Kun Virve laulaa aurinkolaseissa ”Ei välii mis päin oot, beibi meil on bileet!” muut artistit osallistuvat linkoamalla yleisöön rantapalloja ja muita kelluntavälineitä, eikä yleisökään malta istua. Järkkärit käyvät välillä ojentamassa eturivissä, mutta ei ne pyrot oikeasti siihen yllä. Anssi esittää 2080-luvulla ja Sanni kuittaa Levottomalla tytöllä, johon Anssi liittyy basson kanssa ja vetäisee soolon. Mistä nämä tarvikkeet oikein lavalle siunaantuu? Huoltomonttu toimii!

Sadan salaman kaksikko
Sadan salaman kaksikko

Antti Tuisku ja Sata salamaa! Ei tartte kahdesti miettiä mihin suuntaan juhlatunnelma menee! Antti on täysin elementissään ison yleisön edessä. VilleGalle heiluu snäppinsä kanssa lavalla, hänestä paistaa suuri ihmetys ja kiitollisuus tätä meininkiä ja hetkeä kohtaan. Kun biisi loppuu, Anssi käy kruunaamassa Antin omatekoisella paperisilppusateella. VilleGalle kertoo vetäisevänsä vähän synkemmän biisin tähän väliin, Totuutta ja tehtävää. Ohjelmassa tuota versiota kehuttiin tymäkästä kertsin alusta ja nyt jysähtää ihan pommien ja lieskojen kanssa. On tehoa kerrakseen, huhuh! Viimeisiä paperisilppuja leijuu katosta paineaallon herätteleminä.

Maija kiittää
Maija kiittää

Konsertistakin viimeisiä aletaan viedä. Tunnelmat kääntyvät väistämättä haikeiksi. Virve täyttää hallin upealla suurella äänellään, josta ei jää kysyttävää – Jos mä oon oikee. Osa yleisöstä aplodeeraa seisoaltaan, samoin artistit. Maijalle on jäänyt illan viimeinen kilistysvuoro ja hän puhuu pitkään ja kauniisti osoittaen sanansa pöydissä istuville ystävilleen. Sanat ovat jo unohtuneet, kaunis haikea tunnelma jäi mieleen ja tippa silmäkulmaan. Viimeisen biisin nimi on Pyllypallo. Kaikki liittyvät mukaan laulamaan ja hyppelehtimään. Tähtisadetta sataa. Kappaleen loputtua artistit hakeutuvat kimppahaliin, josta Anssi irtautuu ja alkaa huudattaa yleisöä: ”Go pylly, go pallo, go pyllypallo go!”

Go pyllypallo!
Go pyllypallo!

Yleisö jää mellastamaan, kun artistit putoilevat lavalta pois. Totta kai tässä vaaditaan encore. Ja se on sama biisi, johon itse ohjelma päätettiin: Etenee. Jare ja VilleGalle pistävät sen vauhtiin ja taas lava on täynnä juhlivia artisteja. Sanni suihkuttaa kuohujuomaa ja Tuisku osuu sopivasti tulilinjalle. Kumarruksia ja kiitoksia joka suuntaan. Kiitos Vain Elämää Neloset!

VilleGalle lentoon lähdössä
VilleGalle lentoon lähdössä

Vaikka keikka kesti väliaikoineen kolme tuntia, se tuntuu olevan aivan liian nopeasti ohi. Yskin loppupyrojen nostamaa paksua savua ja nauran välillä. Havahdumme poistumaan paikalta järkkärien ajaessa salia tyhjäksi. Joku kantaa kainalossaan kahdenistuttavaa puhallettua uimakrokotiilia. Se onkin varmasti ihmisille iloksi ankarassa ruuhkassa ja etenkin joulukuun yössä ropisevassa harmaassa vesisateessa, jos sateenvarjo on jäänyt kotiin. Juna-asemalla joku kuuntelee kännykästä videota: ”Sata salamaa, aah, uh-uh-uuh!” Melkoinen luonnonilmiö oli tämä!

Keikan ensimmäinen osa:
1. Voitolla yöhön (Pave)
2. Peto on irti (VilleGalle)
3. Pojat (Antti) (puhe)
4. Hyökyaalto (Virve)
5. Kasarin lapsi (Anssi & VilleGalle)
6. Nelisilmä (Maija)
7. Kran Turismo (Sanni)
8. Lähtisitkö (VilleGalle & Sanni)
9. Me ei olla enää me (Pave)
10. Jano (Maija)
11. Luokkakokous (Anssi & Maija)
12. Yksinäinen (Sanni) (puhe)
13. Elämän nälkä (Antti)
14. I’m Gonna Roll (Virve & Pave)

Konsertin toinen osa:
1. Keinutaan (Antti & VilleGalle)
2. Ei (Sanni)
3. Sotke mut (Maija)
4. Satumaa-tango (Pave)
5. Ikävä (Anssi)
6. Puistossa (VilleGalle, Jare & Anssi)
7. Huominen on huomenna (Virve)
8. Sekaisin (Pave)
9. 2080-luvulla (Anssi)
10. Levoton tyttö (Sanni, Anssi basso)
11. Sata salamaa (Antti)
12. Totuutta ja tehtävää (VilleGalle)
13. Jos mä oon oikee (Virve)
14. 1972 (Maija)
———-
15. Etenee (Pave & VilleGalle)

VilleGalle villiintyy!
VilleGalle villiintyy!

Kommentit

  1. Anssi on kyllä yksi taitavaimmista muusikoista. Soittaa, laulaa, säveltää ja sanoittaa. Ja nauttii selvästi kovien haasteiden asettamisesta itselleen. Se tulee hyvin esiin Vain elämää -konsertissa. On heavy kitaran soittoa, bassokitaran soittoa ja toisaalta herkkää laulua yhdistettynä akustiseen kitaran soittoon. Heti sen jälkeen yhteisesiintyminen JVGn kanssa ja myös räppääminen onnistuu. Ja asenne! Miten nöyrä hän on työnsä edessä. Siinä varmaan on osa salaisuutta. Ei pelkästään taito vaan myös se, miten hän suhtautuu työnsä ja kollegoihinsa . Kumarrus ja vilpitön kunnioitus mestarille.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.