Morton fest teki vaikutuksen. Olin raahautunut hoodeille lähinnä mehevän artisti tarjonnan perässä (=Anssi Kela). Kaiken kauniin kruuunasi ystävän avec kutsu salakeikalle ennen varsinaisia festareita. Lupauduin olemaan ikuisesti kiitollinen tästä hyvästä johon vastattiin, et mä oisin kuitenkin koko festareitten ajan itkeny puntissa roikkuen, jos en ois mukaan johonkin näin spessuun päässy, no ehkä myönnän, et sitä ei ois kestäny kukaan. Salaperäisesti meille ei ole keikasta ennakkoon kerrottu mitään. On vain tieto tapaamisesta klo 11.45 Rautalammin Osuuspankilla. Keikkapaikaksi selviää Korholan kartanon pihalle pykätty katettu lava ja katsomo. Anssi ei pysty nauramatta katselemaan, kun meiän jokseenkin tutuksi käyneet naamat tulee vastaansa parkkiksella. Hän kertoo ettei ole jotenkin yhtään yllättynyt. Maisema ihana hivelee sisintä.Rautalampi on kaunis. Spesiaali salakeikka syöpyy sielunsyövereihin ikuisiksi ajoiksi. Kuullaan kysymyksiä ja vastauksia parin tunnin ajan ja mukaan höysteeksi biisejä. Kysymykset ovat hyviä. On aina ilahduttavaa kuulla jotain uutta kysyttävän, kun on jokunen haastattelu tässä muutamassa vuodessa tullu kuultua.
Rajuun kielenkäyttöön liittyvää oheistoimintaaNautinnollista kielen käyttöä
Paras mahdollinen henkilö avaamaan maailmankaikkeuden ihkaekat Morton Festit on tietysti Anssi. Kuka muu saisi iltapäivän tunteina het alkajaisiksi yleisön lämpenemään. Mies ja kitara toimii oon ihan sulaa vahaa jo. Anssi on oma ihana itsensä ja virnistelee päätään pudistaen toivekyltille jonka yön pimeinä tunteina väkästelin. Hän ei helly biisipyyntöön vaikka sanatkin löytyisi kyltin toiselta puolelta. No vielä tulee se päivä, kun Nostalgiaa albumin nekin kappaleet, joita ei vielä ole Anssin live-esityksinä kuultu kuullaan (I hope). Oman ohjemanumeronsa keikan aikana aiheuttaa G-kielen katkeaminen. Anssi on nautinnoksemme hakannut Geetä niin voimallisesti tänään, et jo toistamiseen saman päivän aikana laukeaa tuo… Mistäs mä nyt olinkaan kirjoittamassa, lähti ajatus johonkin harhailemaan, no onneksemme asiantuntevaa kieliapua on kuitenkin tarjolla aĺa Olavi Uusivirta ja Timo Kämäräinen. Anssilla on meille settinsä lopuksi yllätys. Lavalle kanssaan nousevat herrat Uusivirta ja Kämäräinen esittämään yhdessä meidän kaikkien rakastaman Neil Youngin Rockin In The Free Worldin. Parasta ihan mistään on yllärit joita et oo osannu ees salaa haaveilla, unelmoida. Tällaiseen törmättyään leijuu taas jossain Anssi-taivaassa ties mihin hamaan tulevaan asti.
Kielikavalkadi
Anssilla piilevä väline kielen saamiseksi paikalleen
Odotin myös kuulevani TOOT TOOT kokoonpanoa livenä ekaa kertaa. Keikka jäi kuitenkin torsoksi, kun sateen tärvelemät vehkeet sanoivat itsensä irti ja kaksjäsenisen bändin rumpali luovutti poistuen lavalta. Mutta mitä tekee Timo Kämäräinen. Poistuu lavalta myös? Ehei. Hän jää hoilottamaan mikkiin mitä milloinkin päähän sattuu pälkähtämään. Saamme nautittavaksemme suomenkielistä stand up koomista improvisaatio musisointia punk rock tyylisesti esitettynä. Päivän polttavat aiheet/biisien keskeinen sisältö oli lähinnä panemista (Aleksi alias Olavi Uusivirran ja monen muunkin), rakastelua, pään vetämstä täyteen, hirttoköyden rasvaamista. Juuri sopivasti luovan hullua ja viihdyttävää pistäen yleisön messevästi osallistumaan. Mä ainakin jorasin kannustavasti into piukalla, mikäpä ois sen antoisampaa kuin auttaa miestä hädässä.
Seuraava artisti Pelle Miljoona tuuttaa täysillä bändin turvin lavalta tulemaan jos mitäkin tanssiriekkumaan yllyttävää pläjäystä. Kuullaan jotain vuodelta -78 ja vieressäni oleva mieshenkilö naureskelee mulle, et sä et ollu sillon ees syntyny. No olin kyllä, mut tää hemmo ei ota uskoakseen asiaa. En ala kaivaa hälle henkkareitakaan. No lopulta onnittelee mua, et jos oon sit ollu tosiaan neljä vuotias vuonna -78. Tottakai kuullaan kaikki klassikko hititkin Villi lapsi, Moottoritie on kuuma, Tahdon rakastella sinua, Vapaus on suuri vankila, Pitkä marssi vapauteen jne.
Kielimies
Olavin noustessa lavalle on Timon kamat saatu toimimaan. Olen iloinen sillä kiistaton tosiasia on, et Kämäräinen on taitava käsistään ja soittonsa on jumalaista. Eturivissä on pienoista tunkua. Vieressäni kolme neitoa suihkuttaa kultakimalletta hiuksiinsa. Kultaa hiuksissa noteerataankin niin että yksi daameista nostetaan lavalle Olavin syleilyyn. Silja nimiselle neitoselle omistetaan myös biisi jossa Siljan palauduttua yleisön joukkoon lauletaan Anssi Kelasta : ”Miks sä lähdit Anssi Kelan matkaan, kun ei se osaa panna ainakaan niin hyvin kuin Timo Kämäräinen.” Itseasiassa oon tainnu tän osan laulua kuulla joskus aiemminkin. Aivan Lost In Music Tampereella muutama vuosi sitten. Olavi ottaa esiintymisestä kaiken ilon irti: yleisömeressä surffaamista, hyppimistä, tanssimista (vaikka ei osaa), suudelmia, syleilyä, rakkautta (ilmassa). Yleisö saa ja antaa. Tunnelma on just niin paras kuin se vain tällasella pienellä intiimillä festarilla voi olla. Ja kyllä oot Olavi oikeessa, et tämmösiä juttuja just muistellaan sitten kiikkustuolissa ja tällaset hyvät fiilikset kantaa läpi pitkän ja pimeän
Kielari
Suuri kiitos myös järjestäneelle taholle. Toivottavasti ensi vuonna nähdään uudestaan.
Viimeksi kommentoitu