Trio shokkiterapia Kauniaisissa

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Grani Party 110- vuotis juhlia saavumme viettämään Kauniaisten Uuteen musiikkipaviljonkiin pyhäinpäivänaattona tänä herran vuonna 2016. Minulla on ilo asua ihan muutaman kilometrin päässä tämän iltaiselta tapahtumatantereelta. Ennen Anssia esiintyy  Green Light District joka on joukko nuoria juuri ensisinkkunsa julkaisseita kavereita. Heidän esityksessään on monenlaisia mielenkiintoisia elementtejä: torvia, huiluja, saksofoni, kaksi räp-laulajaa. Musiikkinsa kuulostaa lupaavalta heistä tullaan varmasti kuulemaan vielä enemmänkin. Täs linkki musavideoonsa https://youtu.be/Y-Bo8Pog-sw                  Uus sinkkunsa löytyy Spotifysta, käy tsekkaa, suosittelen.

Vielä joudun oottelemaan pääesiintyjiä, kun seuraavaksi lavalle lipuu Pamela Kilpeläinen laulamaan meille kovin kauniisti ranskaksi ja ruotsiksi.

Sitten on tullut vihdoin hetki jolloin juontaja Nina Hukkinen spiikkaa tuhlaajapojat (Anssi Kela, Ville Kela, Tuomas Wäinölä) lavalle. Yleisö taputtaa ja metelöi korvia huumaavasti pitkän tovin ennen kuin Anssi lavalle saapastelee:”Yllätitte mut en ny sanois ihan housut nilkoissa, mut mul ei ollu viel nahkarotsia päällä” Ok selitys viipymiselle saapumisessa hyväksytty, eihän nyt rotsitta lavalle voi tulla. Ennen musiikkia Anssi vielä vastailee juontajan kysymykseen Kauniaisiin liittyvistä muistoista. Opimme et Espoo on Rooman valtakunta joka ympäröi tätä pientä Gallialaista kylää joka myös nimellä Kauniainen tunnetaan.

Oon ihan shokissa huomatessani Anssin käsissä basson! Voiko shokeeraavampaa alkua keikalle olla. Siinähän sitten tuijotan moista kapistusta ja mietin etten oo tätä laulavaa basistia ennen nähnytkään livenä. Rohkea veto tämä tämmöinen. Haasteellista voi olla yhdistää laulu ja basson soitto, kun tuskin Anssilla tällaista yhdistelmää on ollut aikaa treenata ikuisuuksiin, vaikkakin uransa alkuaikoina oli juurikin laulava basisti. Villellä tuntuu olevan koko keikan ajan kaikki hallussaan. Anssi kun kyselee mitä me ny vedetään niin Ville vastaa:”Jos jotain niitä sun biisejä” Ville alkaakin soittaa mustilla Gretsch rummuilla Tuomaksen kitara seuraa sekä Anssi bassoineen. Todellakin koko keikka mennään näillä asetuksilla. Tuomas taitaen ottaa haltuun soolot kitaransa kanssa. Tällä keikalla ei huuliharppua kuulla, mut apua miten ihanasti Nummela kappaleessakin tuo on korvattu tän voima trion soittelulla.

Illan aikana kuullaan(sellaisina versioina joita ei ikinä ennen olla kuultu):

Kaksi sisarta

Milla

Puistossa

Levoton tyttö

Miten sydämet toimii

Nummela

1972

Älä mene pois

Jossain välissä oli encore ja esitysjärjestys on varmasti eri kuin äskeisessä listauksessa esitetty. Oikean järjestyksen tietää paremmin kertoa joku loistomuistilla varustettu yksilö tai muistiinpanoja tehnyt. Mut varmaa on et Kahdella sisarella aloitettiin ja viimeiseksi toteutettiin yleisön toive: Älä mene pois. Tuomaksen viittoessa flyygeliä kohti Anssi siirtyy mikkeineen noiden koskettimien ääreen ja huikkaa Tuomakselle: ” Sähän voit soittaa bassoa.”  Taatusti ennalta suunnittelematon hetken laulu täyttää kohta salin ainutlaatuisuudellaan. Minä kun olin odottanut hiukan jäyhää konserttisali yleisöä ja sen mukaista esitystä. 1972 soidessa en meinaa mitenkään ymmärtää, että takarivit on jo aikapäivää sitten pompanneet rokkaamaan. Kun vihdoin ilokseni huomaan tämän  hypähdän riemuissani penkistä ylös ja vierustoverit esimerkkiäni seuraten myös. Konsertti on silkkaa rakkautta alusta loppuun asti. Trion tarjoilema shokkiterapia on tehnyt tehtävänsä, kaamos on karkoitettu mielestä ja sydämestä. Kiitos.

Kommentit

  1. Kyllä vain – kaamos, väsymys ja kaikki kolotukset katosivat hetsiltään. Alla painoi hieman uskomaton Vihdin-Nummelan-road tripimme päivällä, niin hauska ja hieno kuin se olikin ja niin upeasti kuin sopikin päivään. Tämä Kauniaisten konsertti ei minua muilta osiltaan niin sytyttänyt kuin juuri trion Kela-Kela-Wainölä esitys. Se hurmasi täysin. Anssi sai kyllä tehdä töitä keskittymisensä kanssa, usein silmät kiinni. Laulu + basso -yhdistelmä tuntuu olevan haasteellinen. Mutta oli sen niin ihanaa, juuri sitä mitä olen niin toivonut joskus kuulevani. Tätä olisi kiva saada lisää, samoin Anssia flyygelin äärellä. Ålä mene pois herkisti melkein kyyneliin saakka. Huima päivä, sykähdyttävä ilta.

  2. Biisien oikea järjestys:

    Kaksi sisarta
    Puistossa
    Milla
    Nummela
    Levoton tyttö
    1972

    Miten sydämet toimii?
    Älä mene pois

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.