Keikkarapsa: Tämä on kaikille aamu-unisille

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela + bändi to 11.8.2022 Asuntomessut, Naantali

Jokavuotinen iso asuntorakentamisen messutapahtuma, Asuntomessut, järjestetään tänä vuonna Naantalin Luonnonmaan saarella, aivan presidentin kesäasunnon Kultarannan lähialueella. Tällä kertaa Asuntomessujen ohjelmaan kuuluu muutakin kuin asuntojen ja niiden sisustuksen ihmettelyä; sillä joka torstaina messujen yhteydessä on keikka! Viimeisen messuviikon artistivieraaksi on ilmoitettu Anssi Kela. Koska Asuntomessuilla on kiva käydä, Anssin keikoilla on kiva käydä eikä Naantali ole kovin kaukana, tämä keikka lyödään lukkoon jo huhtikuussa, kun Asuntomessujen ennakkoliput tulevat myyntiin.

Keikkapäivänä lähdetään liikkeelle aamupäivällä, ja autoradio soittaa Abreun versiota Levottomasta tytöstä. Matkalla hoidetaan yksi luontokohde ja pari kulttuurikohdetta sekä seikkaillaan hetki pitkin Naantalin vanhaa kaupunkia ennen kuin auto viedään Asuntomessujen parkkialueelle kilometrien päähän itse messualueesta. Onneksi messujen bussikuljetussysteemi on erinomaisesti järjestetty ja siirtyminen Luolajan teollisuusalueelta Luonnonmaan messualueelle sujuu näppärästi.

Nyt olemme messualueella, mitä teemme täällä ensiksi? Kaikki melkein 50 messutaloa houkuttelevat astumaan kynnyksensä yli ja koko tähän upouuteen asuntoalueeseen voisi tutustua kävelemällä merkittyä reittiä pitkin, mutta tsekkaamme alueen kartasta suorimman reitin rantaan, sillä siellä on se meitä eniten kiinnostava kohde, esiintymislava, ja sehän kuuluu perinteisesti tarkistaa aina ensimmäisenä keikkapaikalle saavuttaessa. Lavan liepeillä on jo toimintaa, ja tervehdimme kahta Anssin bändin teknikoista ja toteamme heille, että tänään keikka ei onneksi taida kadota tuulen mukana. Täällä Naantalissa on nimittäin erinomaisen kaunis, lähes tyyni ja lämmin kesäpäivä eikä sadetta ja myrskyn rajalle yltäviä tuulenpuuskia kuten Porisperessä viime viikonloppuna.

Lavan liepeiltä löytyy pari tuttua, joten istumme hetkeksi alas juttelemaan läheisen ruokapaikan terassille. Koko bändi marssii hetken kuluttua ohitsemme yhteen messualueen syöttölöistä, eli he kaikki viisi ovat myös jo paikalla vaikka keikkaan on vielä tunteja aikaa. Jätetään Anssi ja porukat ruokailemaan rauhassa, ja lähdetään nyt tutustumaan messujen varsinaiseen antiin. Rannassa on myyntiveneitä, kävelyreittien varrella on sijoitettu houkuttelevasti porealtaita, metrilakua ja sähkökäyttöisiä Bemareita tyrkyttäviä kojuja ja vaikka yksi kesämökkikauppias jo melkein sieppaa meidät, onnistumme tutustumaan lähes kymmeneen messutaloon. Koska emme itse ole talo-ostoksilla, keskitymme lähinnä kyselemään tyhmiä ja naureskelemaan oudoille keittiö- ja vessaratkaisuille, kattamattomille ulkoterasseille, pihanuotioille, tarpeettomasti tilaa syöville saunan etuhuoneille ja lattiaan asti yltävien ikkunoiden eteen rakennetuille kylpyammeille.

Jaa kas, kello onkin jo paljon ja jalkoja alkaa väsyttää, joten siirrymme jo kohti ruokinta-aluetta ja keikkapaikkaa. Lavalla alkaa olla valmista, ja samalla kun upotan pizzapalaa sisääni, sieltä luukutetaan isommalla volalla jotain kantria kun kaiuttimia testataan. Lähden jonottamaan paikalliseen vessakonttiin (oli muuten tyylikäs ja siisti laitos bajamajoihin verrattuna!), ja kohta lavan suunnalta alkaa kaikua rumpujen takomista. Kun basso liittyy mukaan, onkin jo kiire rynnätä lavan eteen, sillä soundcheck on käynnissä ja kaikki viisi bändin jäsentä ovat jo lavalla. Saan kuulla, että basisti Antin saavuttua lavalle häneltä oltiin käyty hartaasti toivomassa Hotel Californiaa. Tulisikohan se keikalla? No ei varmasti, mutta eipä hullumpi toive – joskin sopisi ehkä paremmin jollekin muulle kokoonpanolle.

Soundcheckin jälkeen jäämme pitämään pienehköä, pressukattoista lavaa turvaavaa suoja-aitaa pystyssä ja seuraamme keikan viime valmisteluja. Aurinko paahtaa suoraan lavalle iloisesti ja kun katselemme selkiemme taakse, voimme arvata että se ei seitsemältä alkavan keikan aikana ehdi laskea metsän taakse. Koska lavan takaseinänä on asuntomessuja mainostava kangas, KELA-taustakangasta ei ole, mutta KELA-logo ajetaan välillä lavan sivun screenille. Se ei tosin juuri erotu näin kirkkaassa auringonpaisteessa. Teknikko Kalle kantaa lavalle vettä, pyyhkeitä ja lopuksi olutta, joten keikka starttaa kohta! Yleisöä alkaa pikku hiljaa valua tänne lavan edustalle, kun suurin osa alueen messukohteista ja myyntikojuista alkaa jo sulkeutua.

Lavan sivulta näkee parista rakosesta hieman sen taakse eli avotaivaan alla sijaitsevalle bäkkärille, ja sinne parhaiten näkevä kaveri raportoi meille muille, ketkä bändin jäsenet ovat vaihtaneet kesäasunsa jo keikkavaatteisiin. Kun kaikilla on keikka-asut yllään, Millan introna toimiva taustanauha päräytetään päälle ja melkein saman tien lavan sivuportaita marssivat ylös Saara. Ville, Mikko ja Antti, ottavat soittimensa ja ovat valmiina, kun Anssi kitaroineen kapuaa heidän perässään, singahtaa lavan keskelle ja Milla käynnistyy. Ja me pääsemme uppoamaan meille rakkaaseen musiikin, tarinoiden, yhteislaulun ja omien epämääräisten tanssiliikkeidemme maailmaan.

Jo Millan aikana huomaa, kuinka tasapainossa lavalta tulevat äänet tänään ovat ja kuinka äänen voimakkuuskin on normaalia keikkaa matalampi. Pieni lava, pienempi PA kuin jossain festareilla ja rajallinen tila lavan edustalla – oikein miellyttävää! Yleisökin on erinomaisen kohteliasta ja hyväntuulista, sillä tänne messuille ei olla tultu viinaa juomaan. Bändi pomppii itsensä jo Millan aikana hikeen, samoin kun iso osa katselijoista. Onneksi on vesipullot mukana tässä lavan edessä. Puistossa on Millaa hitaampi kappale, mutta tässä ei vielä himmailla kyllä yhtään.

Tänään voisi olla se päivä, tämä voisi olla se keikka, nämä voisivat olla ne messut, joilla levottomuus lasketaan irti! Anssi pyörii ympyrää pitkän keikkatakin helmat lepattaen, Mikko tanssii kitaransa kanssa lavan toisessa reunassa käsiliikkeiden viitatessa ehkä flamencoon ja Antti pomppii tasajalkaa lavan laidalta toiselle Anssin selän takaa. Mustia pilviä ei tänään näy, jotain vaaleita hattaroita vain, mutta sisäisiä pilviä voi toki puhallella pois täällä ihanassa auringonpaisteessa. Tai no ihanassa ja ihanassa – lavan edustalla kyllä pärjää, mutta tuolla lavalla pyyhitään kyllä jo hikeä otsalta. Ilveksessä ulvomme yhdessä niille, jotka ovat lähteneet liian aikaisin.

Valkoinen Parker Fly -sähkökitara saa taas esittää akustista kitaraa Kahdessa sisaressa. Saara irrottaa laulumikrofonin telineestään, astelee kippareidensa takaa lavalle ja laulaa oman osuutensa, ja sitten taas leijutaan yhdessä. Kohta ollaan messuilla keskellä outoo porukkaa ja liuetaan nurkkaan. Anssi tarkistaa yleisöltä, että onhan Naantali juuri se kaupunki, joka tunnetaan Unikeonpäivän viettämisestä. Yleisö vahvistaa, että näin on, jonka jälkeen Anssi omistaa seuraavan kappaleen kaikille aamu-unisille – ja se kappale on tietenkin Aamu! Uni haihtuu hämärään huoneeseen, pakotan silmät pysymään auki. Sitten ajellaankin jo mopolla ei suinkaan Kuopioon vaan Naantaliin kahden kulmikkaan Explorer-kitaran tuottaessa ääntä.

Kitaranvaihdon yhteydessä Anssi sanoo, että lavalla on melkoisen kuuma ja pohtii, ovatko nämä nyt asuntomessut vai saunamessut. Jos hän olisi ajatellut, settilistassa olisi tässä kohdassa joku hidas biisi, mutta kun ei ole! Mikko kokeilee varovasti Anssin olkapäätä, selvästi polttaa sormensa ja hyppii kättään ravistellen Villen luokse. Kohta luetellaan ammatteja, ja Naantalin yleisö saa osoittaa olevansa musikaalinen kertosäettä laulaessaan. Bändi livahtaa pois lavalta kappaleen lopuksi. Antti jää hetkeksi ihmettelemään tilannetta, mutta lähtee kohta muiden perässä bäkkärin suuntaan.

Kyllä he encoreen kohta tulevat, mutta mahtavatko pitää nyt pitkänkin tauon? Tässä paahteessa he taatusti tarvitsevat hetken lepoa. Anssikin jo Nostalgiassa kumartui hetkeksi uuden, mustan tuulettimensa eteen jäähdyttämään itseään. Mutta tuoltahan tulevan jo Ville ja Saara takaisin lavalle, mutta eivät muut. Saara alkaa kutoa kaunista syntikkamattoa Villen avustuksella, ja tämän ihanaisen maton kyllä tunnistan! Kun muu bändi palaa takaisin lavalle, matto muuntuu Karhun elämäksi.

Seuraava biisi ei ole kaupallinen yhteistyö, vaikka tämän automerkin ständejä on ympäri messualuetta, tuossa aivan keikka-alueen nurkallakin on yksi, sillä Anssi on myynyt sielunsa eräälle ranskalaiselle autovalmistajalle. Kappale on tietenkin Mikan faijan BMW, jonka myötä ajellaan lapsuudenmaisemia katselemaan. Viimeisenä kappaleena soi tänään pitkä ja upea Nummela, joka saa päättää tämän kuuman keikan. Tänään ei lavalla ole yhtään ylimääräistä energiaa purettavaksi yhteen punk-tyyliseen kappaleeseen, sillä hellerajaa hipova lämpö ja suora auringonpaahde ovat vieneet kyllä mehut niin esiintyjistä kuin yleisöstäkin.

Antti pyörittää pyyhettä päänsä päällä ja heittää sen yleisöön, Mikko heittelee plektrojaan ja Villekin paiskaa sälöille hakatun rumpukapulansa katsojille samalla kun Anssi keräilee bändiään yhteiseen kumarrukseen. Anssi pitää vielä pienen gallupin ja kysyy, ketkä olivat tänään ensimmäistä kertaa hänen keikallaan, ja varmaan puolet katsojista viittaa. Täällä messuilla yleisöllä on ollut erittäin laaja ikähaitari, ja keikkaa on jäänyt varmasti katsomaan moni sellainen, joka ei tullut tänne paikalle musiikin vaan messujen takia. Anssi kysyy myös jatkokysymyksen eli ketkä olivat tänään viimeistä kertaa Anssin keikalla. Vain Mikko nostaa kätensä, mutta eiköhän tässä samalla kitaristilla vielä jatketa.

Pyörimme hetken vielä lavan edessä todeten, että keikka tosiaan loppui tähän, messualue sulkeutuu aivan parin minuutin päästä, taivas alkaa pilvistyä mutta edelleen on tosi lämmin. Emme tietenkään lähde heti kiltisti kävelemään porttia kohti, vaan kiitämme teknikoita keikan erinomaisesta äänestä ja roikumme aidalla kunnes Anssi tulee jakamaan parit nimmarit ja kaverikuvat, ja pääsemme kiittämään häntä keikasta. Vilkutamme vielä aidan yli muulle bändille ennen kuin jätämme teknikot roudaamaan bändin kamoja kasaan. Kohta messubussit kuljettavat osan meistä Naantalin keskustaan ja loput jo lähes tyhjentyneelle parkkialueelle, josta lähdemme autoilemaan kotiin päin. Tämä kokoonpano on tosiaan liekeissä, ja vain parantanut menoaan loppukesää kohti! Millaistahan mahtaa olla Altaan keikalla viikon päästä?

Settilista

Milla
Puistossa
Levoton tyttö
Sut puhallan pois
Ilves
Kaksi sisarta
Miten sydämet toimii?
Aamu
Nostalgiaa
1972

Karhun elämää
Mikan faijan BMW
Nummela