03.02.2006 VUOKATTI, Katinkulta

Pistokeikka Vuokattiin. Ajatus kuulostaa kieltämättä hivenen uuvuttavalta. Onneksi matka taitetaan römeästi lentämällä, joten herkät ahterimme välttävät pahimman puutumisen. Lentomatkalla muistellaan viimeisimmässä Imagessa olleen nerokkaan mäkihyppyartikkelin innoittamana 80-luvun mäkimiehiä. Mieleen palaa Jugoslavian Primoz Ulaga ja hänen omintakeinen, persettä korostava hyppyasentonsa. Entä kuka oli se tshekkiläinen hyppääjä, jolla oli maailman pisin takatukka? Jaroslav Sakala? Niin, ja oliko Jukka Kalsolla viikset?

Saavumme Katinkullan kylpyläkeskukseen neljän aikoihin ja käymme välittömästi soundcheckin pariin. Lava on rakennettu suureen palloiluhalliin ja puitteet ovat sieltä isommasta päästä. Ame on komennuksella ulkomailla ja miksauspöydän taakse asettuu tällä kertaa Kimmo Ahola. Näissä ns. lentokeikoissa on se huono puoli, että joudumme turvautumaan osittain lainakamoihin. Kitarat vielä saa mukaan lentokoneeseen, mutta vahvistimet ja rummut (sekä tietysti allekirjoittaneen kolossaalinen pedaalilauta) täytyy jättää suosiolla treenikämpälle. Katinkultaan tuoduissa korvaavissa soittopeleissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta toisten laitteet eivät vain yksinkertaisesti kuulosta ikinä samalta kuin omat. Soittaminen tuntuu omituiselta. Soundcheck on kuitenkin lopulta varsin hedelmällinen: käymme läpi viimeisimmältä levyltä pois jätettyä Parempi mies –kappaletta, ja päätämme yrittää soittaa sen kantaesityksenä illan keikalla.

Sitten menemme uimaan. Kylpylässä läträäminen onkin mukava kontrasti ulkona vallitsevalle kolmenkymmenen asteen pakkaselle. Laskettuamme muutaman kerran vesiliukumäestä, asetumme uima-altaaseen viritetyn baaritiskin ääreen. Muiden tilatessa oluet, minä pyydän kupillisen kuumaa. En normaalisti juo ensinkään kahvia, mutta mikäpä maistuisi paremmalta lämpimässä uima-altaassa kuin kupponen höyryävää sumppia?

Puoliltaöin on aika könytä lavalle. Keikan ensitahdeista lähtien on selvää, että ponnistus jää tänään hiukan vajaaksi. Soitamme tunnin setin ja meininki on periaatteessa ihan ok, mutta keikan jälkeen kaikki pyörittelevät päätään. Ei vain lähtenyt. Henkilökohtaista panostani pidän lähinnä loukkauksena yleisöä kohtaan – eipä muistu mieleen, koska olisin viimeksi soittanut näin huonosti. Osittain syy on lainakamoissa: kitarasoundi oli niin kummallinen, etten välillä edes tunnistanut itseäni. Oli kuin joku muu olisi soittanut. Pahoittelemme keikan surkeutta sitä miksaamaan joutuneelle Kimmolle, joka on ihmeissään. Hänen mielestään siinä ei ollut havaittavissa mitään suurempaa vikaa ja yleisöstäkin oli tullut useampia ihmisiä oikein erikseen hehkuttelemaan hänelle esityksen hyvyyttä. Samassa tapahtumassa esiintyvät Tommi Läntinen ja Neumann tulevat niin ikään läiskimään selkään ja kehumaan, että helvetin hieno homma. Otamme kehut vastaan hieman irvistellen. Ilmeisesti todellisuus lavalla voi toisinaan olla hyvinkin erilainen kuin todellisuus yleisön puolella. Erikoista.

Keikasta on erikseen mainittava Ketosen kunnostautuminen tyrimisrintamalla – taas! Esityksen alkupuolella lyömäsoittajamme peukaloi vasemmassa korvassaan olevaa korvamonitoria sillä seurauksella, että osa kuulokkeesta jää korvaan sisään – taas! (Katso myös Porin raportti viime marraskuulta, toim.huom.) Tämä aiheuttaa sen, että loppukeikan ajan Kelly kuulee vain oikealla korvallaan, eikä enää pysty osallistumaan stemmalauluun. Jälkeenpäin paikalle hälytetään tapahtuman ensiapuhenkilökunta, joka poistaa vierasesineen potilaan korvakäytävästä.

Pikkutunneilla kokoonnumme mökkiimme pohtimaan sitä, onko ihminen oikeasti käynyt kuussa vai onko kyseessä vain Stanley Kubrickin ohjaama mestariteos?

Seuraavana aamuna Kajaanin lentokentällä parveilee väsyneitä poppareita. Lentokenttävirkailijan tiedustelu siitä, montako kollia meillä on tavaraa, kirvoittaa pohdinnan lentomatkustelun terminologiasta ja aritmetiikasta. Oletetaan, että meillä on tavaraa kaksi kollia, joissa on Helsinkiin leikattaviksi vietäviä kolleja, esim. kaksi kollia per kolli. Ilmoitetaanko virkailijalle silloin kollien määräksi kaksi vai kuusi?

Miksi Finnairin tee muuten maistuu siltä, kuin se olisi valmistettu klooriveteen?

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.