11.02.2006 ESPOO, Awalon

En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Awalon on pizzeria. Keskellä huonetta on pieni tanssilattia ja matala lava, jolle mahtuu juuri ja juuri kaksi henkilöä. Täälläkö meidän pitäisi soittaa? Joillakin järjestäjillä ei näytä olevan minkäänlaista itsekritiikkiä.

Jostain löytyy vielä pieni lisälava, jolla saamme järjestettyä itsellemme hiukan lisää tilaa. Minä, Kelly ja Ville pääsemme omille korokkeillemme; Antti ja Saara joutuvat esiintymään lattialla. Mieleen tulee viiden vuoden takainen esiintyminen Karhulan Hotelli Karhussa, jossa oli samantyyppiset olosuhteet. Silloin jouduin itsekin lattialle ja katselin lopulta koko keikan ajan silmästä silmään isokokoista kaveria, jonka naama oli kahdenkymmenen sentin päässä omastani. Tilannetta pystyi tuolloin luonnehtimaan hiukan kiusalliseksi. Järkkärit, huomio! Lava, jolle mahtuu koko esiintymään tilattu yhtye, on vähimmäisvaatimus keikkapaikalle. Oikeastaan kaikesta muusta voidaankin tarpeen tullen joustaa. Tai no… näköjään siitä lavastakin voidaan sitten tinkiä…

Tilanne ei siis enteile kovinkaan kuninkaallista keikkaa. Yllättäen sellainen kuitenkin saadaan! Väkeä on liikenteessä kiitettävästi ja kritisoimani puitteet ovat kieltämättä omiaan luomaan tiiviin tunnelman. Soittokin kulkee. Keikan jälkeen takahuoneessa puhutaan kyseessä olleen jopa yksi kaikkien aikojen parhaita esityksiämme. Eipä olisi etukäteen uskonut!

Joten mitä tulee aluksi esittämääni arvuutteluun itkemisestä ja nauramisesta: suupielet osoittivat loppujen lopuksi kohti korvia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin välttämättä uudestaan Awaloniin esiintymään.







Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.