17.11.2001 TURKU, Club Feenix

Bussiin on jälleen kertynyt järjetön määrä tyhjiä pulloja ja päätämme tyhjentää kuorman matkan varrelta löytyvään supermarketiin. Pulloista saadaan 211 markkaa, jonka tuhlaamme välittömästi yhteisen matkustusviihtyvyyden parantamisen merkeissä. Jokainen yhtyeen ja kiertuehenkilökunnan jäsen saa sijoittaa yhteisistä rahoista 30 markkaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Kelly ostaa ämpärin, Ville marmeladia, minä kolme litraa sinappia, Antti softball –setin (pallo sekä mailat) ja Saara 50 muovihanskaa. Roudarit sijoittavat oman osuutensa hankkimalla luonnollisesti pornikkaan.

Antin ostos osoittautuu Turkuun päästyämme nerokkaaksi. Ennen esiintymistä pelaamme hotellin käytävillä muiden asiakkaiden kauhuksi useita tunteja raivoisaa tennistä.



Joudun myös hoitamaan jälleen promootiovelvotteita. Tällä kertaa kampanjoin kirjan puolesta esiintyen Akateemisessa kirjakaupassa haastattelun ja signeerausten merkeissä. Haastattelutilanne on hivenen kummallinen: istun lavalle nostetussa nojatuolissa ja Like-kustannuksen Jyrki kyselee minulta kaikkea maan ja taivaan väliltä. Muutamia kymmeniä teinityttöjä on saapunut paikalle seuraamaan silmä kovana horinoitani…

Akateemisesta kirjakaupasta selviydyttyäni alkaakin valmistautuminen päivän pääohjelmanumeroon. Club Feenix on viime aikoina tullut jo hyvinkin tutuksi; tämä on tänä vuonna jo neljäs kertamme täällä. Aikaisemmat esiintymiset ovat asettaneet odotusarvot korkealle: jokainen on ansainnut vähintäänkin arvosanan hyvä. Edellinen keikkamme viime kesänä oli loppuunmyyty ja odotammekin jännityksellä säilyykö Feenixin taika edelleen.

Astumme lavalle ja peli on heti ensimmäisistä tahdeista lähtien täysin selvä – nyt lähtee! Yli seitsensataapäinen yleisö laulaa kuin jalkapallo-ottelussa tunnelman ollessa vähintäänkin jämerä. Kerrassaan yliveto keikka! Roudariosasto on tänään erityisen humoristinen: ympäri lavaa on ilmestynyt mm. nasevia nenänkaivuun kieltäviä tarroja. Kitaroistani vastaava intiaani, Ruma Hiawatha, työntää biisien välillä käteeni kaipaamani Gretschin asemesta puhallettavan kumikitaran. Ovat ne vaan niin hassuja…

Takahuoneessa suoritetaan keikan jälkeen sydämellisiä kättelyjä ja nähdään hymyileviä suita. Feenixin taika pitää!





Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.