Forum 2002-2013
29.1.2005 17:17
Kuolemantuomio; puolesta vai vastaan?
Aika synkkä aihe, mutta kun eilen hissan tunnilla tuli ilmi, että mä oon ainoo meiän luokalta, joka ei salli kuolemantuomiota MISSÄÄN TAPAUKSESSA, niin tuli mieleen, että oonko mä ainoo myös täällä forumilla. Eli vastatkaa otsikon kysymykseen. Mun perustelu siihen miks en hyväksy kuolemantuomiota on se, että mun mielestä, vaikka ihminen ois tehny mitä kellää ei ole oikeutta tuomita kyseistä ihmistä kuolemaan. Aika jyrkkä mielipide ja varmaan aika moni on mun kanssa eri mieltä, mutta mä olen tätä mieltä...
29.1.2005 17:50
No tämä on vähän kaksipiippuinen juttu, koska jos joku riistää toisen ihmisen hengen (siis tahallaan, tappaa/murhaa) niin silloin tämän pitäisi saada kuolemantuomio.
Onko oikein että toinen riistää viattoman ihmisen hengen?
Tai ainakin vähintään sulkea kiven sisään loppu elämäkseen kirjaimellisesti, eikä vaan miksikään 12 vuodeksi.
Mutta toisaalta olen kuolemantuomioita vastaan.
Mutta kun luin kirjan Kuoleman käytävä, niin ehkä ajatukseni muuttui hiukan.
Kirjan pohjalta on tehty elokuva Vihreä maili, itse en ole leffaa nähnyt.
Suosittelen kirjan lukemista!
En osaa oikein vastata tähän kysymykseen, hankala kysymys...
Onko oikein jos joku ihminen tappaa useita ihmisiä julmasti ja raa'asti onko tällä ihmisellä oikeus elää?
Onko sellaisella ihmisellä oikeus elää joka tappaa toisia ihmisiä huvikseen?
Tulee mieleen vaan paljon kysymyksiä, mutta kuka osaa niihin vastata?
Minä en ainakaan hyväksy selitystä "Jokainen tekee virheitä joskus".
Niin jokainen tekee virheitä joskus, mutta toisen ihmisen tappaminen on sellainen virhe jota ei saa takaisin/ anteeksi!
Onko oikein että toinen riistää viattoman ihmisen hengen?
Tai ainakin vähintään sulkea kiven sisään loppu elämäkseen kirjaimellisesti, eikä vaan miksikään 12 vuodeksi.
Mutta toisaalta olen kuolemantuomioita vastaan.
Mutta kun luin kirjan Kuoleman käytävä, niin ehkä ajatukseni muuttui hiukan.
Kirjan pohjalta on tehty elokuva Vihreä maili, itse en ole leffaa nähnyt.
Suosittelen kirjan lukemista!
En osaa oikein vastata tähän kysymykseen, hankala kysymys...
Onko oikein jos joku ihminen tappaa useita ihmisiä julmasti ja raa'asti onko tällä ihmisellä oikeus elää?
Onko sellaisella ihmisellä oikeus elää joka tappaa toisia ihmisiä huvikseen?
Tulee mieleen vaan paljon kysymyksiä, mutta kuka osaa niihin vastata?
Minä en ainakaan hyväksy selitystä "Jokainen tekee virheitä joskus".
Niin jokainen tekee virheitä joskus, mutta toisen ihmisen tappaminen on sellainen virhe jota ei saa takaisin/ anteeksi!
29.1.2005 22:12
Lisäkysymys: Jos henkilö A on tappanut henkilön B, onko henkilöllä C oikeus tämän vuoksi tappaa A? Jos näin tapahtuisi, eikö jonkun pitäisi puolestaan tappaa henkilö C?
30.1.2005 6:19
Tosiaan hyvä pointti Tuisku, en tullut ajatelleeks tota.
Noinhan se kyllä on...
Kannatan mieluummin sitä loppu elämän kestävää linna tuomiota.
Noinhan se kyllä on...
Kannatan mieluummin sitä loppu elämän kestävää linna tuomiota.
30.1.2005 14:28
a.
31.1.2005 11:29
Monesti kuolemantuomiolla&vankilalla pääsee ihan liian helpolla, esim. kaiken maailman kiduttajille pitäs tehä kaikki sama mitä ne on tehny uhreilleen... tosin ne vois saada niistä kiksejä...
31.1.2005 19:06
a.
31.1.2005 20:00
Ainakin mun korvissa kuulostaa aika vieraalta ajatukselta se, että jos joku tekee jonkin hirveän teon, niin häntä pitäisi rankaista tekemällä hänelle sama teko. Eikös tämä "silmä silmästä" -periaate ollut vallalla joskus pari tuhatta vuotta sitten, nykyään on (onneksi) siirrytty muunlaisiin rangaistusmuotoihin.
1.2.2005 9:09
Jep, jotka ovat mm. sitä, että vankiloissa monella on paremmat oltavat kuin siviilissä...
Sami nykyään on (onneksi) siirrytty muunlaisiin rangaistusmuotoihin.
Jep, jotka ovat mm. sitä, että vankiloissa monella on paremmat oltavat kuin siviilissä...
1.2.2005 9:48
Gandhi on kai sanonut jotain sellaista, että silmä silmästä niin koko maailma ois sokea.
vankiloissa monella on paremmat oltavat kuin siviilissä...
Mut eikös se näiden ihmisten kannalta ole parempi juttu? Typerää sinänsä, että vaikka tappamalla pääsee "nauttimaan" paremmista oloista, mut eipähän ainakaan ihan heti pääse ilkeilemään ja on ehkä aikaa miettiä rauhassa haluaako jatkaa samaan malliin kun pääsee tiilenpäitä lukemasta. (Myönnetään, asia ei ole ihan näin simppeli, mut periaatteessa.)
Olen siis kuolemantuomioita vastaan. Minusta jonkun Saddaminkin pitää saada ihmisarvoinen kohtelu. Ehkä olen vaan tyhmä.
vankiloissa monella on paremmat oltavat kuin siviilissä...
Mut eikös se näiden ihmisten kannalta ole parempi juttu? Typerää sinänsä, että vaikka tappamalla pääsee "nauttimaan" paremmista oloista, mut eipähän ainakaan ihan heti pääse ilkeilemään ja on ehkä aikaa miettiä rauhassa haluaako jatkaa samaan malliin kun pääsee tiilenpäitä lukemasta. (Myönnetään, asia ei ole ihan näin simppeli, mut periaatteessa.)
Olen siis kuolemantuomioita vastaan. Minusta jonkun Saddaminkin pitää saada ihmisarvoinen kohtelu. Ehkä olen vaan tyhmä.
1.2.2005 10:15
a.
1.2.2005 10:39
Lisää lisäkysymyksiä: Mitä jos tappaja on mielisairas tai muutoin syyntakeeton? Entä jos hänet pakotettiin tekoon? Tai jos tappo tapahtui vahingossa? (Tiedän valitettavasti sellaisenkin tapauksen.)
Maailmalta löytyy myös tapauksia joissa murhaepäilty on tuomittu kuolemaan, ja vasta tuomion täytäntöönpanon jälkeen on löydetty oikea syyllinen...
Eikä muuten olisi esim. Eurooppaankaan kovin montaa miestä jäänyt pystyyn, jos olisi sotien jälkeen tuomittu kuolemaan jokainen joka sodan aikana tappoi toisen ihmisen.
Maailmalta löytyy myös tapauksia joissa murhaepäilty on tuomittu kuolemaan, ja vasta tuomion täytäntöönpanon jälkeen on löydetty oikea syyllinen...
Eikä muuten olisi esim. Eurooppaankaan kovin montaa miestä jäänyt pystyyn, jos olisi sotien jälkeen tuomittu kuolemaan jokainen joka sodan aikana tappoi toisen ihmisen.
1.2.2005 15:57
Kommeentoin nyt ekaks Tuiskun esimerkistä sen verran että jos henkilö C on siviili, hän ei saa tappaa toista, yksiselitteisesti siksi että se on lain vastaista.
Sitten kun puhutaan kuolemantuomiosta, asia onkin vaikeampi. Jos minulta kysyttäisiin jossain kyselyssä tai vastaavassa, sanoisin olevani vastaan. Mutta sitten kun sitä rupeaa tosissaan pohtimaan, asia onkin vähän vaikeampi.
[quote:w87lghx1]Onko sellaisella ihmisellä oikeus elää joka tappaa toisia ihmisiä huvikseen?[/quote:w87lghx1] Tuo on mielestäni ikuisuuskysymyksiä,Tuollaisten joukkomurhaajien pitäisi vähintää saada elinkautinen. Hän on kuitenkin ihminen ja omaa saman oikeuden elämiseen kuin muutkin. Toisaalta taas, hän on todistanut ettei arvosta ihmishenkeä. Uhrien omaiset ovat kärsineet, mutta niin kärsii murhaajan omaisetkin,En siis osaa vastata kysymykseen.
Mitä tulee siihen että syyttömiä on kuollut, mielestäni ihmistä ei saisi ainakaan silloin teloittaa jos syyllisyttä ei voi todistaa vedenpitävästi.
Mutta tässäkin on se kysymys, milloin todisteet ovat vedenpitäviä?
En osaa sanoa kantaa, mutta toivottavasti joku sai tästä ajateltavaa
Sitten kun puhutaan kuolemantuomiosta, asia onkin vaikeampi. Jos minulta kysyttäisiin jossain kyselyssä tai vastaavassa, sanoisin olevani vastaan. Mutta sitten kun sitä rupeaa tosissaan pohtimaan, asia onkin vähän vaikeampi.
[quote:w87lghx1]Onko sellaisella ihmisellä oikeus elää joka tappaa toisia ihmisiä huvikseen?[/quote:w87lghx1] Tuo on mielestäni ikuisuuskysymyksiä,Tuollaisten joukkomurhaajien pitäisi vähintää saada elinkautinen. Hän on kuitenkin ihminen ja omaa saman oikeuden elämiseen kuin muutkin. Toisaalta taas, hän on todistanut ettei arvosta ihmishenkeä. Uhrien omaiset ovat kärsineet, mutta niin kärsii murhaajan omaisetkin,En siis osaa vastata kysymykseen.
Mitä tulee siihen että syyttömiä on kuollut, mielestäni ihmistä ei saisi ainakaan silloin teloittaa jos syyllisyttä ei voi todistaa vedenpitävästi.
Mutta tässäkin on se kysymys, milloin todisteet ovat vedenpitäviä?
En osaa sanoa kantaa, mutta toivottavasti joku sai tästä ajateltavaa
1.2.2005 17:39
Jatkaakseni kysymysten esittämistä... Jos henkilö C olisi ei-siviili eli lakia valvova virkamies, tarkoittaisiko se että hänellä on oikeus tappaa / tapattaa hlö A?
Jos ajatellaan tyylin "silmä silmästä" eli tappamisen ja kuolemantuomion tapauksessa "henki hengestä", pitäisikö myös ajatella "varkaus varkaudesta", petos petoksesta" ja "raiskaus raiskauksesta"?
Abortti ei kaikkien mielestä ole murha. Minun mielestäni on. Pitäisikö abortin suorittanut lääkäri tappaa? Tuskin.
Edellisessä viestissäni mainitsin tapauksen jossa tyyppi tappoi toisen vahingossa. D esitteli E:lle uutta asettaan ja se laukesi. D on selvästikin syyllinen siihen että E menetti henkensä. D väittää ettei tarkoittanut tappaa E:tä, muita ei paikalla ollut joten todisteet "vahinkolaukauksesta" ovat heikot. Pitäisikö D:lle nyt E:n murhan vuoksi ampua kuula kalloon?
marire Kommeentoin nyt ekaks Tuiskun esimerkistä sen verran että jos henkilö C on siviili, hän ei saa tappaa toista, yksiselitteisesti siksi että se on lain vastaista.
Jatkaakseni kysymysten esittämistä... Jos henkilö C olisi ei-siviili eli lakia valvova virkamies, tarkoittaisiko se että hänellä on oikeus tappaa / tapattaa hlö A?
Jos ajatellaan tyylin "silmä silmästä" eli tappamisen ja kuolemantuomion tapauksessa "henki hengestä", pitäisikö myös ajatella "varkaus varkaudesta", petos petoksesta" ja "raiskaus raiskauksesta"?
Abortti ei kaikkien mielestä ole murha. Minun mielestäni on. Pitäisikö abortin suorittanut lääkäri tappaa? Tuskin.
Edellisessä viestissäni mainitsin tapauksen jossa tyyppi tappoi toisen vahingossa. D esitteli E:lle uutta asettaan ja se laukesi. D on selvästikin syyllinen siihen että E menetti henkensä. D väittää ettei tarkoittanut tappaa E:tä, muita ei paikalla ollut joten todisteet "vahinkolaukauksesta" ovat heikot. Pitäisikö D:lle nyt E:n murhan vuoksi ampua kuula kalloon?
1.2.2005 18:35
Vahingoille ei voi mitään, tietysti nuo on raskaita vahinkoja joita ei saa takaisin, mutta valitettavasti näitäkin tapauksia sattuu liikenteessä ja muuallakin.
Tietysti tollaset "hämärät" kertomukset, että "joo ase laukesi vahingossa, ei ollut tarkoitus tappaa" on hankalia koska kukaan ei voi todistaa miten asia todellisuudessa meni...
Eihän se omaisia tietenkään lohduta, mutta kyllä varmasti jos on vahingossa tappanut toisen niin syyllisyys on valtava loppu elämän.
Miten mä selitän nykyään kaikki näin epäselvästi? :shock:
Tietysti tollaset "hämärät" kertomukset, että "joo ase laukesi vahingossa, ei ollut tarkoitus tappaa" on hankalia koska kukaan ei voi todistaa miten asia todellisuudessa meni...
Eihän se omaisia tietenkään lohduta, mutta kyllä varmasti jos on vahingossa tappanut toisen niin syyllisyys on valtava loppu elämän.
Miten mä selitän nykyään kaikki näin epäselvästi? :shock:
1.2.2005 18:45
a.
1.2.2005 22:05
Ensinnäkin - hienoa, että täällä on taas pitkästä aikaa jostain aiheesta (vaikkakin näin synkästä!) syntynyt oikein kunnon keskustelua!
Kuolenmantuomio on kyllä melko karmiva ajatus... Mitä jos kuolemaan tuomittu ei oikeasti olekaan tehnyt mitään rikosta, vaan täysin syytön on tuomittu? Kuolemantuomio kun on niin lopullinen, sitä ei voi sitten enää perua vaikka joskus myöhemmin syylliseksi esim. murhaan paljastuisikin joku aivan toinen henkilö.
Olen kyllä toisaalta sitä mieltä, että Suomessa monista rikoksista tuomitaan liian lievästi, mutta täytyyhän muutaman vuoden linnatuomion ja kuolemantuomion välillä olla muitakin vaihtoehtoja.
Jos tuomitaan esim. elinkautiseen, niin silloin saisi tuomittu kyllä loppuikänsä linnassa istuakin, eikä koskaan saisi anoa mitään vapautusta. Sen tasoista tuomiota ei kuitenkaan mistään ihan pikku rikoksista saa... Ja muutenkin, jos tuomio on vaikka 12 vuotta, niin sen 12 vuotta saisi tuomittu sitten myös kärsiä kokonaan, oli miten ensikertalainen hyvänsä tai käyttäytyi vankilassa miten hyvin tahansa, jne..
Jotkut rikokset kyllä ovat niin käsittämättömän hirveitä, että hetkellisesti saatan ajatella, että rikoksen tehnyt pitäisi kiduttaa kuoliaaksi mahdollisimman karmivalla tavalla, tai mieluummin jättää henkiin sen jälkeen, kärsimään tuskallisesti koko loppuelämänsä... Mutta tuo nyt on vain sellaista ajattelua, kun pitää jotenkin mielessään käsitellä täysin käsittämättömiä asioita, erilaisia paloittelusurmia sun muita mitä karmivimpia tekoja... Erityisesti lapsiin kohdistuvat raiskaukset, murhat, tapot jne. ovat jotain täysin käsittämätöntä (kuten nyt vaikkapa muinainen Jammu Siltavuoren tapaus).
Mutta loppujen lopuksi olen siis kuitenkin sitä mieltä, ettei kai kukaan ihminen voi asettua Jumalan asemaan, ei laki voi sallia murhaamaan toista ihmistä, joten en hyväksy kuolemantuomiotakaan. Sillä murhahan sekin olisi - erittäin suunnitelmallinen tapa riistää toisen ihmisen henki.
"Kevennykseksi" todettakoon vielä, että joskus muinoin yläasteen historian tunnilla silloinen opettajamme kertoi, että joskus entisaikoina itsemurhaa yrittäneet tuomittiin kuolemaan. Rangaistus oli kuitenkin vielä julmempi kuin miltä kuulostaa - nämä raukat kun haudattiin sitten kirkkomaan ulkopuolelle, ja siksi he joutuivat ikuiseen kadotukseen...
Entä jos nainen on tullut raskaaksi raiskauksen seurauksena? Jos sikiöllä on niin paha kehityshäiriö, ettei vauva synnyttyään tulisi selviämään hengissä? Jos tulevan äidin henki on vaarassa, mikäli raskaus jatkuu tai hän synnyttää lapsen?
Kuolenmantuomio on kyllä melko karmiva ajatus... Mitä jos kuolemaan tuomittu ei oikeasti olekaan tehnyt mitään rikosta, vaan täysin syytön on tuomittu? Kuolemantuomio kun on niin lopullinen, sitä ei voi sitten enää perua vaikka joskus myöhemmin syylliseksi esim. murhaan paljastuisikin joku aivan toinen henkilö.
Olen kyllä toisaalta sitä mieltä, että Suomessa monista rikoksista tuomitaan liian lievästi, mutta täytyyhän muutaman vuoden linnatuomion ja kuolemantuomion välillä olla muitakin vaihtoehtoja.
Jos tuomitaan esim. elinkautiseen, niin silloin saisi tuomittu kyllä loppuikänsä linnassa istuakin, eikä koskaan saisi anoa mitään vapautusta. Sen tasoista tuomiota ei kuitenkaan mistään ihan pikku rikoksista saa... Ja muutenkin, jos tuomio on vaikka 12 vuotta, niin sen 12 vuotta saisi tuomittu sitten myös kärsiä kokonaan, oli miten ensikertalainen hyvänsä tai käyttäytyi vankilassa miten hyvin tahansa, jne..
Jotkut rikokset kyllä ovat niin käsittämättömän hirveitä, että hetkellisesti saatan ajatella, että rikoksen tehnyt pitäisi kiduttaa kuoliaaksi mahdollisimman karmivalla tavalla, tai mieluummin jättää henkiin sen jälkeen, kärsimään tuskallisesti koko loppuelämänsä... Mutta tuo nyt on vain sellaista ajattelua, kun pitää jotenkin mielessään käsitellä täysin käsittämättömiä asioita, erilaisia paloittelusurmia sun muita mitä karmivimpia tekoja... Erityisesti lapsiin kohdistuvat raiskaukset, murhat, tapot jne. ovat jotain täysin käsittämätöntä (kuten nyt vaikkapa muinainen Jammu Siltavuoren tapaus).
Mutta loppujen lopuksi olen siis kuitenkin sitä mieltä, ettei kai kukaan ihminen voi asettua Jumalan asemaan, ei laki voi sallia murhaamaan toista ihmistä, joten en hyväksy kuolemantuomiotakaan. Sillä murhahan sekin olisi - erittäin suunnitelmallinen tapa riistää toisen ihmisen henki.
"Kevennykseksi" todettakoon vielä, että joskus muinoin yläasteen historian tunnilla silloinen opettajamme kertoi, että joskus entisaikoina itsemurhaa yrittäneet tuomittiin kuolemaan. Rangaistus oli kuitenkin vielä julmempi kuin miltä kuulostaa - nämä raukat kun haudattiin sitten kirkkomaan ulkopuolelle, ja siksi he joutuivat ikuiseen kadotukseen...
tuisku
Abortti ei kaikkien mielestä ole murha. Minun mielestäni on.
Entä jos nainen on tullut raskaaksi raiskauksen seurauksena? Jos sikiöllä on niin paha kehityshäiriö, ettei vauva synnyttyään tulisi selviämään hengissä? Jos tulevan äidin henki on vaarassa, mikäli raskaus jatkuu tai hän synnyttää lapsen?
2.2.2005 5:58
Erittäin samaa mieltä. Olin juuri ajatellut kirjoittaa saman asian.
Joskus aikaisemmin kun tuli jossain puhetta tästä aiheesta, joku totesi, että erityisen raaoista teoista kuolemantuomio on liian lievä rangaistus. Parempi olisi ("oikeasti") elinkautinen vankeus. Siinä olisi sitten aikaa miettiä tekosiaan. Loppuelämän mittainen vapaudenriisto on kuitenkin ihmiselle - rikollisellekin - melko ankara teko.
Kyllä kyllä. Miten laki voisi kieltää ihmistä tappamasta toista, mutta samaan aikaan sallia ihmisen tappamisen "lain nimessä"?
Jos minulle tällainen uskonnollishenkinen perustelu sallitaan... 5. käsky: Älä tapa. Harvinaisen selväsanaisesti ilmaistu. Vaikka joku muu tekisi joukkomurhan, ei se oikeuttaisi minua tappamaan. Myös tämä joukkomurhaaja kuolee jonain päivänä omia aikojaankin, ja uskon hänen tulevan viimeisellä tuomiolla kohdelluksi oikeudenmukaisesti...
Itsemurhaa yrittäneet tuomittiin kuolemaan? :shock: Tuostapa en ole ennen kuullutkaan. Sitä, päätyykö itsemurhan tehnyt kadotukseen, on kappaleessa Tourniquet pohtinut joku bändi jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Cover-version biisistä teki Evanescence nimellä My Tourniquet. Todella hieno biisi.
Käsittämätöntä sinänsä, että on ollut aika jolloin kuviteltiin hautapaikan vaikuttavan siihen, minne kukin päätyy. (Vrt. esim. meren pohjaan jääneet.) Ja kirkonmiehet jakoivat kansaa jyviin ja akanoihin eli hyviin ja pakanoihin. :lol:
Jos äidin henki on raskauden vuoksi vaarassa, eli oltaisiin tilanteessa jossa pitää valita kuoleeko äiti vai lapsi, on abortti melkolailla ainoa vaihtoehto. Muuten tilanteessa epäsuorasti päätettäisiin tappaa äiti. Samoin jos äidin terveys muuten on vaarassa (lievemmin kuin että äiti on kuolemassa käsiin), voi tilanteen mukaan abortin tarvetta harkita. Abortille on aina oltava todellinen syy (=vaarassa on äidin henki, tai terveys vakavasti). Jos syy löytyy, on abortti hyväksyttävä. Jos tilanne on mitenkään ratkaistavissa ilman sitä, niin olisi parempi. Kun vaikka syy aborttiin oli mikä tahansa, se ei muuta sitä, että lapsi tapetaan.
(Saatan vaikuttaa mielipiteissäni varsin jyrkältä, mutta en minä nyt sentään mikään fanaatikko ole, tyyliin "synnytät sen lapset tai sitten kuolet ja synnytät!" :o Ensisijainen periaate on aina, että elämää tulee suojella. Lapsella on oikeus elää, mutta on se myös äidillä, ja jos pakon edessä pitää valita niin ensisijalla on mielestäni äidin terveys. Toivon etten koskaan joudu tuollaiseen valintatilanteeseen. :|)
Tuollaiset tilanteet ovat ääritapauksia. Jos kellään ei raskauden vuoksi olen hengenvaaraa, en minä ainakaan keksi mikä voisi olla syy evätä syntymättömän lapsen oikeus elämään.
Luin muuten jokin aika sitten tapauksesta, jossa äiti oli mennyt hankkimaan aborttia, ja päätyi synnyttämään lapsen. Sikiö oli jo kehittynyt elinkelpoiseksi.
Sanotaan nyt vielä sekin, että jos itse tulisin raiskatuksi, ainakin toivon että olisin niin rohkea että nostaisin syytteen. Kyseessä olisi kuitenkin rikos, enkä minä olisi syyllinen. Jos tämä rikoksen seurauksena uusi elämä saisi alkunsa, mistä syystä sitä pitäisi rangaista? Ellen olisi ylläkuvatun laisessa tilanteessa, synnyttäisin lapseni. Nyt varmaankin jo ainakin harkitsisin kasvattavani lapsen itse, nuorempana olisi mennyt adoptioon.
Edelleen siis vain minun mielipiteeni.
Hm... :roll: Aihe luiskahti kuolemantuomiosta aborttiin.
Trientale Jos tuomitaan esim. elinkautiseen, niin silloin saisi tuomittu kyllä loppuikänsä linnassa istuakin, eikä koskaan saisi anoa mitään vapautusta. -- jos tuomio on vaikka 12 vuotta, niin sen 12 vuotta saisi tuomittu sitten myös kärsiä kokonaan, oli miten ensikertalainen hyvänsä tai käyttäytyi vankilassa miten hyvin tahansa, jne..
Erittäin samaa mieltä. Olin juuri ajatellut kirjoittaa saman asian.
Trientale Jotkut rikokset kyllä ovat niin käsittämättömän hirveitä, että hetkellisesti saatan ajatella, että rikoksen tehnyt pitäisi kiduttaa kuoliaaksi mahdollisimman karmivalla tavalla, tai mieluummin jättää henkiin sen jälkeen, kärsimään tuskallisesti koko loppuelämänsä...
Joskus aikaisemmin kun tuli jossain puhetta tästä aiheesta, joku totesi, että erityisen raaoista teoista kuolemantuomio on liian lievä rangaistus. Parempi olisi ("oikeasti") elinkautinen vankeus. Siinä olisi sitten aikaa miettiä tekosiaan. Loppuelämän mittainen vapaudenriisto on kuitenkin ihmiselle - rikollisellekin - melko ankara teko.
Trientale Mutta loppujen lopuksi olen siis kuitenkin sitä mieltä, ettei kai kukaan ihminen voi asettua Jumalan asemaan, ei laki voi sallia murhaamaan toista ihmistä, joten en hyväksy kuolemantuomiotakaan. Sillä murhahan sekin olisi - erittäin suunnitelmallinen tapa riistää toisen ihmisen henki.
Kyllä kyllä. Miten laki voisi kieltää ihmistä tappamasta toista, mutta samaan aikaan sallia ihmisen tappamisen "lain nimessä"?
Jos minulle tällainen uskonnollishenkinen perustelu sallitaan... 5. käsky: Älä tapa. Harvinaisen selväsanaisesti ilmaistu. Vaikka joku muu tekisi joukkomurhan, ei se oikeuttaisi minua tappamaan. Myös tämä joukkomurhaaja kuolee jonain päivänä omia aikojaankin, ja uskon hänen tulevan viimeisellä tuomiolla kohdelluksi oikeudenmukaisesti...
Trientale "Kevennykseksi" todettakoon vielä, että joskus muinoin yläasteen historian tunnilla silloinen opettajamme kertoi, että joskus entisaikoina itsemurhaa yrittäneet tuomittiin kuolemaan. Rangaistus oli kuitenkin vielä julmempi kuin miltä kuulostaa - nämä raukat kun haudattiin sitten kirkkomaan ulkopuolelle, ja siksi he joutuivat ikuiseen kadotukseen...
Itsemurhaa yrittäneet tuomittiin kuolemaan? :shock: Tuostapa en ole ennen kuullutkaan. Sitä, päätyykö itsemurhan tehnyt kadotukseen, on kappaleessa Tourniquet pohtinut joku bändi jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Cover-version biisistä teki Evanescence nimellä My Tourniquet. Todella hieno biisi.
Käsittämätöntä sinänsä, että on ollut aika jolloin kuviteltiin hautapaikan vaikuttavan siihen, minne kukin päätyy. (Vrt. esim. meren pohjaan jääneet.) Ja kirkonmiehet jakoivat kansaa jyviin ja akanoihin eli hyviin ja pakanoihin. :lol:
Trientale
tuisku Abortti ei kaikkien mielestä ole murha. Minun mielestäni on.
Entä jos nainen on tullut raskaaksi raiskauksen seurauksena? Jos sikiöllä on niin paha kehityshäiriö, ettei vauva synnyttyään tulisi selviämään hengissä? Jos tulevan äidin henki on vaarassa, mikäli raskaus jatkuu tai hän synnyttää lapsen?
Jos äidin henki on raskauden vuoksi vaarassa, eli oltaisiin tilanteessa jossa pitää valita kuoleeko äiti vai lapsi, on abortti melkolailla ainoa vaihtoehto. Muuten tilanteessa epäsuorasti päätettäisiin tappaa äiti. Samoin jos äidin terveys muuten on vaarassa (lievemmin kuin että äiti on kuolemassa käsiin), voi tilanteen mukaan abortin tarvetta harkita. Abortille on aina oltava todellinen syy (=vaarassa on äidin henki, tai terveys vakavasti). Jos syy löytyy, on abortti hyväksyttävä. Jos tilanne on mitenkään ratkaistavissa ilman sitä, niin olisi parempi. Kun vaikka syy aborttiin oli mikä tahansa, se ei muuta sitä, että lapsi tapetaan.
(Saatan vaikuttaa mielipiteissäni varsin jyrkältä, mutta en minä nyt sentään mikään fanaatikko ole, tyyliin "synnytät sen lapset tai sitten kuolet ja synnytät!" :o Ensisijainen periaate on aina, että elämää tulee suojella. Lapsella on oikeus elää, mutta on se myös äidillä, ja jos pakon edessä pitää valita niin ensisijalla on mielestäni äidin terveys. Toivon etten koskaan joudu tuollaiseen valintatilanteeseen. :|)
Tuollaiset tilanteet ovat ääritapauksia. Jos kellään ei raskauden vuoksi olen hengenvaaraa, en minä ainakaan keksi mikä voisi olla syy evätä syntymättömän lapsen oikeus elämään.
Luin muuten jokin aika sitten tapauksesta, jossa äiti oli mennyt hankkimaan aborttia, ja päätyi synnyttämään lapsen. Sikiö oli jo kehittynyt elinkelpoiseksi.
Sanotaan nyt vielä sekin, että jos itse tulisin raiskatuksi, ainakin toivon että olisin niin rohkea että nostaisin syytteen. Kyseessä olisi kuitenkin rikos, enkä minä olisi syyllinen. Jos tämä rikoksen seurauksena uusi elämä saisi alkunsa, mistä syystä sitä pitäisi rangaista? Ellen olisi ylläkuvatun laisessa tilanteessa, synnyttäisin lapseni. Nyt varmaankin jo ainakin harkitsisin kasvattavani lapsen itse, nuorempana olisi mennyt adoptioon.
Edelleen siis vain minun mielipiteeni.
Hm... :roll: Aihe luiskahti kuolemantuomiosta aborttiin.
2.2.2005 10:48
Väitätkö aivan tosissasi, että jos joku tulee ja raiskaa sinut ja sen seurauksena tulet raskaaksi, synnytät lapsen ja pystyt elämään sen kanssa aivan samalla lailla kuin jos lapsesi olisi avo-/aviomiehesi/spermapankin varaston siittämä? Veikkaan, että raiskauksen jälkeen uhri ei missään nimessä haluaisi jonkun niin hirveän teon seurausta katsoa ja rakastaa koko loppuelämänsä vaikka se ei lapsen vika olekaan. Tuollaisesta teosta tulee uhrille syvät henkiset traumat, enkä usko, että 9 kuukauden päästä yhtään helpottaisi kun kaiken sen tuskan tulos tulisi maailmaan ja olisi uhrin huollettavana seuraavat pari vuosikymmentä. Minä en ainakaan pystyisi pitämään tällä tavoin maailmaan saatettua lasta. Lapsen pitäisi syntyä maailmaan rakkaudesta, eikä hullun mielipuolen halusta saada joltain ja mahdollisimman äkkiä tai jostain muusta sairaasta syystä.
tuisku Sanotaan nyt vielä sekin, että jos itse tulisin raiskatuksi, ainakin toivon että olisin niin rohkea että nostaisin syytteen. Kyseessä olisi kuitenkin rikos, enkä minä olisi syyllinen. Jos tämä rikoksen seurauksena uusi elämä saisi alkunsa, mistä syystä sitä pitäisi rangaista? Ellen olisi ylläkuvatun laisessa tilanteessa, synnyttäisin lapseni.
Väitätkö aivan tosissasi, että jos joku tulee ja raiskaa sinut ja sen seurauksena tulet raskaaksi, synnytät lapsen ja pystyt elämään sen kanssa aivan samalla lailla kuin jos lapsesi olisi avo-/aviomiehesi/spermapankin varaston siittämä? Veikkaan, että raiskauksen jälkeen uhri ei missään nimessä haluaisi jonkun niin hirveän teon seurausta katsoa ja rakastaa koko loppuelämänsä vaikka se ei lapsen vika olekaan. Tuollaisesta teosta tulee uhrille syvät henkiset traumat, enkä usko, että 9 kuukauden päästä yhtään helpottaisi kun kaiken sen tuskan tulos tulisi maailmaan ja olisi uhrin huollettavana seuraavat pari vuosikymmentä. Minä en ainakaan pystyisi pitämään tällä tavoin maailmaan saatettua lasta. Lapsen pitäisi syntyä maailmaan rakkaudesta, eikä hullun mielipuolen halusta saada joltain ja mahdollisimman äkkiä tai jostain muusta sairaasta syystä.
2.2.2005 11:35
Aivan varmasti tulee raiskauksesta syvät henkiset traumat, ja uhri joutuu elämään niiden kanssa. Koska en onneksi ole tullut raiskatuksi enkä siitä raskaaksi, enkä tiedä millaiseen henkiseen tilaan siitä tulisin, en tiedä pystyisinkö elämään lapsen kanssa loppuelämää...
Mutta aivan tosissani kyllä väitän että aborttia en tekisi. Silloin joutuisin raiskauksen aiheuttamien traumojen lisäksi elämään myös sen kanssa, että olisin itse vaatinut sisälläni kasvavan lapsen tappamista. Jos en kykenisi syystä tai toisesta elämään lapsen kanssa, hänelle varmasti kuitenkin löytyisi syntymänsä jälkeen koti toisaalta.
Raskaana olevalla äidillä on fyysisen yhteyden lisäksi vahva tunneside lapseen. Lienet kuullut / lukenut joskus abortin tehneiden tuntemuksista? Traumaattista sekin.
Norsku Väitätkö aivan tosissasi, että jos joku tulee ja raiskaa sinut ja sen seurauksena tulet raskaaksi, synnytät lapsen ja pystyt elämään sen kanssa aivan samalla lailla kuin jos lapsesi olisi avo-/aviomiehesi/spermapankin varaston siittämä? Veikkaan, että raiskauksen jälkeen uhri ei missään nimessä haluaisi jonkun niin hirveän teon seurausta katsoa ja rakastaa koko loppuelämänsä vaikka se ei lapsen vika olekaan.
Aivan varmasti tulee raiskauksesta syvät henkiset traumat, ja uhri joutuu elämään niiden kanssa. Koska en onneksi ole tullut raiskatuksi enkä siitä raskaaksi, enkä tiedä millaiseen henkiseen tilaan siitä tulisin, en tiedä pystyisinkö elämään lapsen kanssa loppuelämää...
Mutta aivan tosissani kyllä väitän että aborttia en tekisi. Silloin joutuisin raiskauksen aiheuttamien traumojen lisäksi elämään myös sen kanssa, että olisin itse vaatinut sisälläni kasvavan lapsen tappamista. Jos en kykenisi syystä tai toisesta elämään lapsen kanssa, hänelle varmasti kuitenkin löytyisi syntymänsä jälkeen koti toisaalta.
Raskaana olevalla äidillä on fyysisen yhteyden lisäksi vahva tunneside lapseen. Lienet kuullut / lukenut joskus abortin tehneiden tuntemuksista? Traumaattista sekin.
2.2.2005 12:22
Toki jopa raiskatuksi ja siitä raskaiksi tulleilla voi olla vahva tunneside lapseen, mutta silti veikkaan että abortointi on monelle, ei pelkästään itsestäänselvä ratkaisu tilanteeseen, vaan myös paljon helpompi. Vaikeampaa on varmasti 9 kuukauden jälkeen antaa lapsi pois. Niin ja siis selventääkseni, mielestäni abortti ei ole murha. Tietenkään ei ole järkevää eikä myöskään fyysisesti/henkisesti hyväksi tehdä jatkuvasti abortteja, mutta olen sitä mieltä, että jos ei lasta ole halunnut ja sellainen on kuitenkin jostain syystä kohtuun päätynyt, voi sen abortoida. Tuskinpa kukaan haluaa syntyä lapseksi, jota ei haluttu. Toki olisi hienoa, jos lapsi päätetään synnyttää ja sen jälkeen tämä pääsisi vaikkapa parille, joka ei omin avuin saa lapsia tai johonkin aidosti hyvään perheeseen. Toisaalta olisi myös hienoa jos lapsettomat parit, tai muuten vain adoptiota haluavat, adoptoisivat lapsia sieltä, missä niitä on jo valmiiksi "liikaa" = ei haluttuja, orpoja jne.
2.2.2005 13:03
a.
2.2.2005 14:21
Koska minun mielestäni raskauden alusta alkaen kohdussa olevan alkio / sikiö on "oikea" ihminen, ei enää ole kyse vain häpeästä (esim. onko lapsi oman vai vieraan miehen) tai omasta mukavuudesta, vaan siitä, antaako lapsen elää. On kyse syntymättömän ihmisen hengestä.
Kuvaamasi tilannehan olisi käytännössä se että minulla olisi kaksi lasta ja huomaisin odottavani kolmatta. Onko tulossa oleva lapsi vähempiarvoinen kuin kaksi jo syntynyttä? Tekisikö se tulevasta lapsesta jotenkin arvokkaamman jos kävisikin ilmi etten olisi tullut raiskauksesta raskaaksi vaan lapsi olisi sittenkin minun ja aviomieheni?
On monia lapsia jotka ovat saaneet alkunsa esim. syrjähypystä, ja häpeävät sitä jos sattuvat tietämään. Tuskin kukaan silti olisi valmis näitä lapsia tappamaan ja harva heistä häpeästään huolimatta itsekään kuolla haluaa.
Aviomiestä ei toistaiseksi ole (eikä avo-), mutta toivottavasti tuleva sellainen kyllä on näkyvissä. Olen tätä sivuavista asioista puhunut hänenkin kanssaan sen verran paljon, että on tullut selväksi että hän on kanssani samoilla linjoilla. Hänestä ei täällä tämän enempää.
En millään haluaisi latistaa keskustelua, mutta nyt tuli vastaan sen verran perustavanlaatuinen näkemysero ettei tästä varmaankaan kannata tingata enempää. Yllä siteerattu selittää kantasi. Olen päinvastaista mieltä, ja se toivottavasti selittää minun kantani.
Ja itse asiassa minua muutenkin jo kiinnostaisi palata alkuperäiseen aiheeseen...
keva Mutta entä jos sinulla vaikka olisi jo aviomies ja pari pientä lasta? Tekisitkö abortin vai et? Todella vaikea kuvitella ettet tekisi. Tuskin perhe-elämä enää jatkuisi yhtään samalla tapaa. Eikä mikään muukaan olisi enää ennallaan..
Koska minun mielestäni raskauden alusta alkaen kohdussa olevan alkio / sikiö on "oikea" ihminen, ei enää ole kyse vain häpeästä (esim. onko lapsi oman vai vieraan miehen) tai omasta mukavuudesta, vaan siitä, antaako lapsen elää. On kyse syntymättömän ihmisen hengestä.
Kuvaamasi tilannehan olisi käytännössä se että minulla olisi kaksi lasta ja huomaisin odottavani kolmatta. Onko tulossa oleva lapsi vähempiarvoinen kuin kaksi jo syntynyttä? Tekisikö se tulevasta lapsesta jotenkin arvokkaamman jos kävisikin ilmi etten olisi tullut raiskauksesta raskaaksi vaan lapsi olisi sittenkin minun ja aviomieheni?
On monia lapsia jotka ovat saaneet alkunsa esim. syrjähypystä, ja häpeävät sitä jos sattuvat tietämään. Tuskin kukaan silti olisi valmis näitä lapsia tappamaan ja harva heistä häpeästään huolimatta itsekään kuolla haluaa.
Aviomiestä ei toistaiseksi ole (eikä avo-), mutta toivottavasti tuleva sellainen kyllä on näkyvissä. Olen tätä sivuavista asioista puhunut hänenkin kanssaan sen verran paljon, että on tullut selväksi että hän on kanssani samoilla linjoilla. Hänestä ei täällä tämän enempää.
Norsku Niin ja siis selventääkseni, mielestäni abortti ei ole murha.
En millään haluaisi latistaa keskustelua, mutta nyt tuli vastaan sen verran perustavanlaatuinen näkemysero ettei tästä varmaankaan kannata tingata enempää. Yllä siteerattu selittää kantasi. Olen päinvastaista mieltä, ja se toivottavasti selittää minun kantani.
Ja itse asiassa minua muutenkin jo kiinnostaisi palata alkuperäiseen aiheeseen...
2.2.2005 15:58
a.
2.2.2005 16:09
Pakko sanoa vielä, että ei se sen lapsen vika ole, että se on syntynyt raiskauksen johdosta tai syrjähypystä, ei sitä lasta saa rangaista!
Ymmärrän kyllä toisaalta jos äiti ei halua pitää lasta, jos lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, mutta ei se lapsi sille mitään voi.
Vaikka lapsi olisi syntynyt raiskauksen johdosta on hänessä myös osa tulevaa äitiä.
No niin nyt vaikenen tästä aiheesta, synkkä aihe...
Ymmärrän kyllä toisaalta jos äiti ei halua pitää lasta, jos lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, mutta ei se lapsi sille mitään voi.
Vaikka lapsi olisi syntynyt raiskauksen johdosta on hänessä myös osa tulevaa äitiä.
No niin nyt vaikenen tästä aiheesta, synkkä aihe...
2.2.2005 17:34
Missään nimessä en vertaa raiskausta ja syrjähyppyä tekoina! Jälkimmäinen tehdään omasta tahdosta, ensin mainittua ei. Raiskaus on vakava rikos, syrjähyppy "vain aviorikos"... mutta siis no, tiedät mitä tarkoitan.
En tarkoittanut edes verrata noita kahta tilannetta sinänsä, vaan lähinnä tuoda esiin sen, että ei voi sanoa "raiskaus-lapsen" (jos nyt sitten käytetään tätä ilmausta) ansaitsevan tulla abortoiduksi sen vuoksi että hän joutuisi häpeämään sitä miten on saanut alkunsa: "syrjähyppy-lapsetkin" häpeävät - aivan yhtä suotta koska ovat aivan yhtä syyttömiä.
Sitä, että on tullut "laitetuksi" raskaaksi - ilmaustasi lainatakseni - ei tarvitse hyväksyä. Raiskaaja kuuluu oikeuden eteen ja hänelle kuuluu rikoksestaan rangaistus. Mutta rikoksen syyllinen on raiskaaja. Syntymätön lapsi ei varmasti ole tehnyt mitään minkä vuoksi ansaitsisi kuolemantuomion (alkup. aiheeseen päin toivottavasti liukuakseni..).
Tarkoittaako tuo että sinulle "syrjähyppy-lapsi" olisi "arvokkaampi"?
Raiskaajaa varmasti vihaisin sydämeni pohjasta, mutta en voi kuvitellakaan että kykenisin olemaan rakastamatta itse synnyttämääni lasta, vaikka kuinka olisi raiskauksen seuraus.
Ja siis, jos en kykenisi kasvattamaan lasta, antaisin adoptioon. Aivan varmasti olisi todella vaikeaa antaa pois lapsi jota olisi ensin kantanut 9kk. Mutta paremmalta se tuntuisi tietää että lapsella on perhe ja hän on elossa, kuin aiheuttaa lapsen kuolema. Vaikka osa lapsen geeneistä tulee raiskaajalta, loput ovat omiani. Eikä lapsen ihmisarvo muutenkaan ole geeneistä kiinni.
Ja tosiaan, keskustelua voidaan toki jatkaa jos haluat, mutta minä olen jotenkin väsynyt tähän aiheeseen. Jokaisella on mielipiteensä josta pitää kiinni, ja tinkausta voi jatkaa loputtomiin.
En tarkoittanut edes verrata noita kahta tilannetta sinänsä, vaan lähinnä tuoda esiin sen, että ei voi sanoa "raiskaus-lapsen" (jos nyt sitten käytetään tätä ilmausta) ansaitsevan tulla abortoiduksi sen vuoksi että hän joutuisi häpeämään sitä miten on saanut alkunsa: "syrjähyppy-lapsetkin" häpeävät - aivan yhtä suotta koska ovat aivan yhtä syyttömiä.
Sitä, että on tullut "laitetuksi" raskaaksi - ilmaustasi lainatakseni - ei tarvitse hyväksyä. Raiskaaja kuuluu oikeuden eteen ja hänelle kuuluu rikoksestaan rangaistus. Mutta rikoksen syyllinen on raiskaaja. Syntymätön lapsi ei varmasti ole tehnyt mitään minkä vuoksi ansaitsisi kuolemantuomion (alkup. aiheeseen päin toivottavasti liukuakseni..).
keva olisiko sinulle itselle "raiskaus-lapsi" samanarvoinen kuin "syrjähyppy-lapsi"?
Tarkoittaako tuo että sinulle "syrjähyppy-lapsi" olisi "arvokkaampi"?
Raiskaajaa varmasti vihaisin sydämeni pohjasta, mutta en voi kuvitellakaan että kykenisin olemaan rakastamatta itse synnyttämääni lasta, vaikka kuinka olisi raiskauksen seuraus.
Ja siis, jos en kykenisi kasvattamaan lasta, antaisin adoptioon. Aivan varmasti olisi todella vaikeaa antaa pois lapsi jota olisi ensin kantanut 9kk. Mutta paremmalta se tuntuisi tietää että lapsella on perhe ja hän on elossa, kuin aiheuttaa lapsen kuolema. Vaikka osa lapsen geeneistä tulee raiskaajalta, loput ovat omiani. Eikä lapsen ihmisarvo muutenkaan ole geeneistä kiinni.
Ja tosiaan, keskustelua voidaan toki jatkaa jos haluat, mutta minä olen jotenkin väsynyt tähän aiheeseen. Jokaisella on mielipiteensä josta pitää kiinni, ja tinkausta voi jatkaa loputtomiin.
2.2.2005 19:40
a.
6.2.2005 19:16
a.
10.2.2005 11:14
Mun mielestä Suomessa langetetaan liian lieviä tuomioita, taposta istut jonkun pari vuotta niin huhhuijaa...
Ja sitten yks madonreikä on tuo, että jos saa kakstoista vuotta kakkua, niin hyvällä käytöksellä pääsee jo puolet aikasemmin pois.
Kai nyt kuka tahansa osaa linnassa näytellä nöyrää ja käytäytyä hyvin, ei tartte kun vähän nuoleskella niin pääsee jo puolet aikasemmin pois, kyllä on NIIN ihmeellistä touhua.
*Pudistelee epäuskoisena päätään*
Tai sitten tuomiosta saa valittaa ja sitä sitten lievennetään, valittaa saa, mutta järki käteen kelle se tuomion lyhentäminen suodaan!
Ja sitten yks madonreikä on tuo, että jos saa kakstoista vuotta kakkua, niin hyvällä käytöksellä pääsee jo puolet aikasemmin pois.
Kai nyt kuka tahansa osaa linnassa näytellä nöyrää ja käytäytyä hyvin, ei tartte kun vähän nuoleskella niin pääsee jo puolet aikasemmin pois, kyllä on NIIN ihmeellistä touhua.
*Pudistelee epäuskoisena päätään*
Tai sitten tuomiosta saa valittaa ja sitä sitten lievennetään, valittaa saa, mutta järki käteen kelle se tuomion lyhentäminen suodaan!
10.2.2005 12:15
Vielä ärsyttävämpää on se että elinkautisvangit armahdetaan. Vois saman tie antaa lievemmän tuomion jos ei kerran istu koko aikaa.
11.2.2005 19:47
Mun mielestäni aborttikin on väärin, mutta toisaalta, että jos tulisin vaikka nyt (eli lähes viisitoistavuotiaana) raskaaksi, niin kyllä tuntuisi aika mahottomalta ajatukselta synnyttää lapsi ja alkaa huolehtia siitä itse, kun on vielä itsekin melkein lapsi. Mutta toisaalta mielestäni kenenkään ei pitäisi tehdä "sitä", jollei ole valmis kantamaan vastuutaan asian mahdollisista seurauksista. Sitten se että jos tyttö/nainen raiskataan, ja hän tulee siitä raskaaksi, on kanssa monimutkainen juttu. En varmaan ainakaan itse pystyisi kantamaan sisässäni yhdeksää kuukautta niin kauhean tapahtuman seurausta. Mutta sitten taas teoriassa minusta olisi parempi vaihtoehto synnyttää lapsi ja antaa se vaikka adoptoitavaksi. Mutten kuitenkaan tuomitse ihmisiä, jotka tekevät abortin, koska uskon, että heistä se tuntuu ainoalta vaihtoehdolta siinä tilanteessa, missä he ovat.
Tämä seuraava on taas aivan eri asia, ja tästä varmaan vielä useammat ovat kanssani eri mieltä, mutta minä en hyväksy edes eläinten tappamista. Mielestäni ihmisillä ei ole yhtään suurempaa "oikeutta" elää kuin eläimilläkään. Mutta koska lähipiirissäni ja muutenkin maailmassa on paljon ihmisiä, jotka syövät eläimiä ja myös tappavat niitä, en kuitenkaan toisinajattelivia ihmisiä mitenkään syyttele vaan tavallaan jopa ymmärrän.
Tämä seuraava on taas aivan eri asia, ja tästä varmaan vielä useammat ovat kanssani eri mieltä, mutta minä en hyväksy edes eläinten tappamista. Mielestäni ihmisillä ei ole yhtään suurempaa "oikeutta" elää kuin eläimilläkään. Mutta koska lähipiirissäni ja muutenkin maailmassa on paljon ihmisiä, jotka syövät eläimiä ja myös tappavat niitä, en kuitenkaan toisinajattelivia ihmisiä mitenkään syyttele vaan tavallaan jopa ymmärrän.
11.2.2005 20:08
a.
12.2.2005 9:22
olen samaa mieltä..:)
keva mutta minä en hyväksy edes eläinten tappamista.
Et missään tapauksessa? Itse olen ainakin päättänyt, että jos nyt 14- vuotiaaseen koiraamme tulee vähänkin vakava sairaus, haluan sen lopetettavan heti ettei se joudu ikinä kärsimään. Se on nyt saanut elää hyvän elämän ja "arvokas" saa kuolemakin olla.
olen samaa mieltä..:)
12.2.2005 14:08
Jouduin itse viemään viime kesänä toisen gerbiilini lopetettavaksi koska se oli niin sairas ja se kärsi. Oli mulle kova paikka...
Mielestäni lemmikin saa viedä ja pitää viedä lopetettavaksi silloin kun se kärsii, esim. onnettomuuden tai vakavan sairauden seurauksena, ei niiden saa antaa kärsiä.
Mielestäni lemmikin saa viedä ja pitää viedä lopetettavaksi silloin kun se kärsii, esim. onnettomuuden tai vakavan sairauden seurauksena, ei niiden saa antaa kärsiä.
12.2.2005 15:35
a.
13.2.2005 11:25
[quote:2xhpbq0b]en hyväksy edes eläinten tappamista[/quote:2xhpbq0b]. Mielestäni on eri asia lopettaa lemmikki se tuskien takia, tai tappaa kannan rajoittamiseksi kuin ammuskella terveitä eläimiä ihan vaan tappamisen ilosta.
Tuskin Laukkiskaan haluaa eläinten kärsivän sairauden tai vanhuuden takia?
Tuskin Laukkiskaan haluaa eläinten kärsivän sairauden tai vanhuuden takia?
13.2.2005 12:27
a.
13.2.2005 13:56
Ei niin. Ihminen on maapallon syöpä ja eläimet sen rikkaus.
keva Eikä mielestäni eläimiä ja ihmisiä voi rinnastaa.
Ei niin. Ihminen on maapallon syöpä ja eläimet sen rikkaus.
13.2.2005 16:55
a.
14.2.2005 11:35
Lähes kaikki mitä eläimet tekevät liittyy haluun säilyä hengissä, eivätkä ne mitenkään tarkoituksellisesti yritä häiritä toisten luontokappaleiden elämää. Sen sijaan ihmisten tekojen motiivi vaihtelee, ja on useimmiten jotain aivan muuta kuin tarve säilyä hengissä. Esim. eläimet tappavat joko saadakseen ravintoa tai puolustaakseen itseään. Ihminenkin voi tappaa puolustaakseen itseään, mutta usein tappamisen syy on joku muu.
keva Ihmiset on kuiteski saanu paljon hyvää aikaan! No on pahaakin, mutta eläimetkö ei sitten ole?
Lähes kaikki mitä eläimet tekevät liittyy haluun säilyä hengissä, eivätkä ne mitenkään tarkoituksellisesti yritä häiritä toisten luontokappaleiden elämää. Sen sijaan ihmisten tekojen motiivi vaihtelee, ja on useimmiten jotain aivan muuta kuin tarve säilyä hengissä. Esim. eläimet tappavat joko saadakseen ravintoa tai puolustaakseen itseään. Ihminenkin voi tappaa puolustaakseen itseään, mutta usein tappamisen syy on joku muu.
14.2.2005 16:16
a.
14.2.2005 18:27
lemmikkejä ei saa tappaa mutta kyllä mä syö kanaa yms...
14.2.2005 18:44
Siis missään tilanteessa?
Olen kyllä samaa mieltä kuin muutamat muutkin tästä aiheesta kirjoittaneet, lemmikin omistajan on tarvittaessa pystyttävä myös lopettamaan/ viemään lopetettavaksi lemmikkinsä. Jos eläin kärsii, ei sitä saa pitää hengissä siksi, että ihminen suree sen kuolemaa, vaan sille on annettava myös arvoisensa loppu. Lemmikkejä kuitenkin harvemmin huvikseen tapetaan (poikkeuksiakin tietysti on), joten olisi melkoisen jyrkkää sanoa, ettei lemmikkejä saisi missään tilanteessa tappaa. Eläintä ei saa pitää suotta kärsimässä, vaan sen tuskat pitää lopettaa, jos muita vaihtoehtoja ei ole. Lemmikin omistajan velvollisuuksiin kuuluu ehdottomasti tarpeen vaatiessa myös kyetä tekemään päätös sen elämän lopettamisesta.
Kun itse harrastan ratsastusta, niin hevoset on aina helppo ottaa esimerkiksi: Jos hevonen ei voi elää hevosen elämää, on sille itselleen oikeudenmukaista lopettaa se. Hevonen on luotu liikkumaan, ja jos se esim. loukkaa pahasti jalkansa ja kärsii siitä huomattavasti, ei ole miltään kannalta katsottuna järkevää pitää sitä hengissä, ellei toipuminen ole varmaa.
Humppu lemmikkejä ei saa tappaa
Siis missään tilanteessa?
Olen kyllä samaa mieltä kuin muutamat muutkin tästä aiheesta kirjoittaneet, lemmikin omistajan on tarvittaessa pystyttävä myös lopettamaan/ viemään lopetettavaksi lemmikkinsä. Jos eläin kärsii, ei sitä saa pitää hengissä siksi, että ihminen suree sen kuolemaa, vaan sille on annettava myös arvoisensa loppu. Lemmikkejä kuitenkin harvemmin huvikseen tapetaan (poikkeuksiakin tietysti on), joten olisi melkoisen jyrkkää sanoa, ettei lemmikkejä saisi missään tilanteessa tappaa. Eläintä ei saa pitää suotta kärsimässä, vaan sen tuskat pitää lopettaa, jos muita vaihtoehtoja ei ole. Lemmikin omistajan velvollisuuksiin kuuluu ehdottomasti tarpeen vaatiessa myös kyetä tekemään päätös sen elämän lopettamisesta.
Kun itse harrastan ratsastusta, niin hevoset on aina helppo ottaa esimerkiksi: Jos hevonen ei voi elää hevosen elämää, on sille itselleen oikeudenmukaista lopettaa se. Hevonen on luotu liikkumaan, ja jos se esim. loukkaa pahasti jalkansa ja kärsii siitä huomattavasti, ei ole miltään kannalta katsottuna järkevää pitää sitä hengissä, ellei toipuminen ole varmaa.
16.2.2005 16:33
Eläinten tappamiseen en ottanut mitään kantaa, vaan tarkoitin nimenomaan sitä että ihmisten ja eläinten pahantekoa ei voi verrata.
keva Eläimet tekevät kyllä asioita ilman tarkoitusta tuottaa pahaa, mutta senkö takia niitä ei saisi metsästää/ampua?
Eläinten tappamiseen en ottanut mitään kantaa, vaan tarkoitin nimenomaan sitä että ihmisten ja eläinten pahantekoa ei voi verrata.
16.2.2005 16:38
a.
19.2.2005 15:59
No mun mielestäni ihmiset ei oo mitenkään "arvokkaampia" kun eläimet... Vaikka ihmiset on keksiny kaikenlaisii asioita, niin ei me mun mielestä voida asettaa itteemme muun elämän yläpuolelle. Et jos eläimet lopetetaan, jos ne kärsii, niin miks ihmeessä ei ihmisien tapauksessa hyväksytä "armomurhaa"?
Ja tää on tietty vaan mun mielipide ja mä elän ite sen mukaan (eli en tapa eläimiä enkä syö lihaa enkä käytä nahka-/turkisvaatteita). Mun mielestä vaikka se ei oo mikään oikeutus hirvien tappamiselle, et niitä on liian paljon ja ne voi aiheuttaa kolareita. Eihän ihmisiikään tapeta missään perusteena se, et niitä on jossain liian paljon. Ja vaikka hirviä kuinka tapettais, niin kyllähän kuitenkin joku niistä jäljelle jääneistä hirvistä voi juosta auton alle... No vähän sekavasti selitetty, mutta toivottavasti ymmärsitte mun jutun pointin.
Ja tää on tietty vaan mun mielipide ja mä elän ite sen mukaan (eli en tapa eläimiä enkä syö lihaa enkä käytä nahka-/turkisvaatteita). Mun mielestä vaikka se ei oo mikään oikeutus hirvien tappamiselle, et niitä on liian paljon ja ne voi aiheuttaa kolareita. Eihän ihmisiikään tapeta missään perusteena se, et niitä on jossain liian paljon. Ja vaikka hirviä kuinka tapettais, niin kyllähän kuitenkin joku niistä jäljelle jääneistä hirvistä voi juosta auton alle... No vähän sekavasti selitetty, mutta toivottavasti ymmärsitte mun jutun pointin.
19.2.2005 16:38
a.
19.2.2005 17:14
Ihminen voi tehdä hoitotestamentin, silloin ihminen päättää ettei häntä elvytetä esim. sydämenpysähdyksen jälkeen.
Mutta onko teistä oikein että vuodeosastoilla oleville vahnuksille ei anneta enää loppuvaiheessa ruokaa eikä juomaa, heitä ei laiteta tiputukseen eikä anneta suonensisäisesti esim antibiootteja?
Kyllähän mä ymmärrän tollasen että jos on esim. hengityskoneessa, niin onhan se elämän keinotekoista pitkittämistä, ja periaattessa on nuo antibiootitkin elämän pitkittämistä, mutta kyllä minun mielestä ihmisen täytyy saada lievitystä kuumeeseen tai tulehdukseen vaikka olisikin saattohoidossa.
Minusta se on väärin! Aina paasataan että vanhuksille pitää taata hyvä saattohoito, onko tämä hyvää saattohoitoa?
Eihän vanhuksia kohdella yhtään tasa-arvoisesti jos toinen saa ruokaa ja toinen ei! Niin väärin niin väärin!
Kyllä sitä näki tuolla vuodeosastolla kun olin siellä 6 viikon työharjottelussa, rankka työharjottelu niin henkisesti (erityisesti henkisesti) kuin fyysisesti.
Mutta onko teistä oikein että vuodeosastoilla oleville vahnuksille ei anneta enää loppuvaiheessa ruokaa eikä juomaa, heitä ei laiteta tiputukseen eikä anneta suonensisäisesti esim antibiootteja?
Kyllähän mä ymmärrän tollasen että jos on esim. hengityskoneessa, niin onhan se elämän keinotekoista pitkittämistä, ja periaattessa on nuo antibiootitkin elämän pitkittämistä, mutta kyllä minun mielestä ihmisen täytyy saada lievitystä kuumeeseen tai tulehdukseen vaikka olisikin saattohoidossa.
Minusta se on väärin! Aina paasataan että vanhuksille pitää taata hyvä saattohoito, onko tämä hyvää saattohoitoa?
Eihän vanhuksia kohdella yhtään tasa-arvoisesti jos toinen saa ruokaa ja toinen ei! Niin väärin niin väärin!
Kyllä sitä näki tuolla vuodeosastolla kun olin siellä 6 viikon työharjottelussa, rankka työharjottelu niin henkisesti (erityisesti henkisesti) kuin fyysisesti.
19.2.2005 17:56
a.
19.2.2005 21:32
Ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, mutta ylivoimaisesti suurimman osan kolareista aiheuttavat kyllä nimenomaan ihmiset...
Jassun kanssa olen samaa mieltä siitä, että tuolla sairaalamaailmassa näkee kyllä hyvinkin monenlaista kohtelua niin vanhusten kuin nuorempienkin potilaiden kohdalla. Muistan omaltakin työssäoppimisjaksoltani sairaalasta, että siellä tapahtui kyllä kaikenlaisia asioita, jotka eivät välttämättä kestäisi päivänvaloa. Ei hyvä juttu ollenkaan.
keva Jos ihmisiä on liikaa, ne eivät silti aiheuta kolareita, vai?
Ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, mutta ylivoimaisesti suurimman osan kolareista aiheuttavat kyllä nimenomaan ihmiset...
Jassun kanssa olen samaa mieltä siitä, että tuolla sairaalamaailmassa näkee kyllä hyvinkin monenlaista kohtelua niin vanhusten kuin nuorempienkin potilaiden kohdalla. Muistan omaltakin työssäoppimisjaksoltani sairaalasta, että siellä tapahtui kyllä kaikenlaisia asioita, jotka eivät välttämättä kestäisi päivänvaloa. Ei hyvä juttu ollenkaan.
20.2.2005 15:51
a.
26.2.2005 16:56
No mä tarkoitin sitä, et kun jotkut vanhukset eivät enää halua elää esim. siksi et heillä on paljon kipuja ym. En hyväksy armomurhaakaan, mut jos eläimiä lopetetaan sillä perusteella ettei ne joutuis kärsiin, niin mikä ero sit sil, et jos ihminen kärsii.
Vaikka kaikki hirvet tapettaisiin, voisin silti kuolla kolarissa. Koska minä pidän ihmisiä ja eläimiä samanarvoisina, niin mielestäni ei ole yhtään hyväksyttävämpää tappaa hirviä siks et ne voi aiheuttaa kolareita kuin olisi tappaa ihmisiä, jotka ajavat vaikka humalassa ja voivat aiheuttaa kolareita.
Ja ihmiset kenties syntyvät lihansyöjiksi, mutta voivat myös päättää olla syömättä lihaa tosin kuin lihansyöjäeläimet, jotka eivät ajattele että niillä olisi mahdollisuus olla syömättä lihaa. En todellakaan vaadi, että kaikki lopettaisivat lihansyömisen, ettei eläimiä enää tapettaisi sen vuoksi, koska tiedän, etteivät kaikki pystyisi siihen eivätkä kaikki edes pidä lihansyömistä mitenkään vääränä...
No pystysin kyllä kirjottaan tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mut taidan lopettaa ainakin tällä kertaa.
Vaikka kaikki hirvet tapettaisiin, voisin silti kuolla kolarissa. Koska minä pidän ihmisiä ja eläimiä samanarvoisina, niin mielestäni ei ole yhtään hyväksyttävämpää tappaa hirviä siks et ne voi aiheuttaa kolareita kuin olisi tappaa ihmisiä, jotka ajavat vaikka humalassa ja voivat aiheuttaa kolareita.
Ja ihmiset kenties syntyvät lihansyöjiksi, mutta voivat myös päättää olla syömättä lihaa tosin kuin lihansyöjäeläimet, jotka eivät ajattele että niillä olisi mahdollisuus olla syömättä lihaa. En todellakaan vaadi, että kaikki lopettaisivat lihansyömisen, ettei eläimiä enää tapettaisi sen vuoksi, koska tiedän, etteivät kaikki pystyisi siihen eivätkä kaikki edes pidä lihansyömistä mitenkään vääränä...
No pystysin kyllä kirjottaan tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mut taidan lopettaa ainakin tällä kertaa.
Viimeksi kommentoitu