Keikkaraportti Karkkilan Sunfestival 14.7.2017

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Pelle Miljoona United

Pelle oli yhtyeineen ehtinyt aloittaa jo settinsä ennenkuin ehdin parkkeerata auton pellon toiselle laidalle mattopyykkipaikalle. Pellon toisella puolella raikasi musiikki ja sain hieman osviittaa mistä pääsee festivaalialueelle. Kiersin rannan kautta kävelytietä. Törmäsin festivaaliaitaan, mutta mistä oikaista alueelle? Kävelytien ja urheilukentän välissä näkyi vain kosteikkoa ja pitkää heinää. Aidan viertä meni sopivan levyinen kävelyreitti, joten sitä pitkin loikin kohti lipunmyyntiaukkoa.

Järjestysmies ohjasi jo yhtä nuorta miestä ulos alueelta rauhoittumaan. Sisäänkäynnillä ei ollut ruuhkaa, kun monet olivat kerääntyneet kentän ja pienen punaisen talon ilmeisesti ravintolan terassille. Pääsin maksun jälkeen etenemään. Vesipullon täytettyäni suuntasin kohti lavaa. Alue sijaitsi Pyhäjärven rannalla hieman polveilevassa maastossa. Lava oli sijoitettu ison hiekkarinteen notkoon.

Paikka oli sinänsä nerokas, koska lavan mellakka-aidalle oli pieni nousu, joka kätevästi mittasi yleisön promilleja. Jos selvisit joko ylös tai alas mäestä saattoi juhlinta jatkaa.  Mäen alapuolella vartioivat järjestysmiehet, jotka ne huonoimmin testin suorittaneet ohjasivat kohti uloskäyntiä tai ensiapupisteelle lepäämään.

Pellen setissä Pelle itse soitti rumpuja, Tumppi Varonen bassoa ja kitarassa Jukka Melametsä.

Moottoritie on kuuma

Anssi Kela

Pellen setin jälkeen jengi hävisi etuaidalta tankkaamaan ruokaa ja juomaa. Vain pari odottajaa jäi aidalle nojailemaan seuraamaan Anssin yhtyeen saapumista. Mulla oli kuuma joten ilman viilentyminen tuli itselle tarpeeseen. Kuoriuduin t- paitasilleni.  Pian kuitenkin lämmin fiilis alkoi haihtumaan kun roudaus alkoi ja viileät tuulet järveltä alkoi puhaltamaan. Aurinko alkoi laskemaan, kun viimein keikka starttasi tulille.

Karkkilan viileässä kesäyössä oli takit tarpeeseen.

 

Biisilista:

 

Kitarabattlen jälkeen Tuomaksen takin alta löytyi pitkähihainen, ja tuuletin hulmutteli hiuksia koko keikan ajan.

Keikan teki poikkeukselliseksi se, että yhtye oli vaatettanut itsensä lämpimästi. Tuomaksella oli sininen takki päällä, muilla musta huppari tai takki. Tänään Anssi oli valinnut hapsutakin ylleen.

Settilista noudatteli totuttua festareikeikka-asetuksia. Kaikille tuttu Milla sai hyvin yleisön naarattua telttojen uumenista ja alueen nurkista lavan ääreen kuulolle. Puistossa, no onhan tämä venue todella puistoisissa puitteissa. Siksi tietenkin soitettiin Puistossa-kappale. Ilta oli todellakin viilennyt eikä yhtye hevillä luopuisi lämpimästä varustuksestaan. En muista aiempaa keikkaa, joka olisi soitettu palttoot päällä.

Kitarabattlen aikana huomasin Saaran katselevan Villen suuntaa, mutta basisti Antti oli jonnekin hävinnyt. En tiennyt mihin hän oli lähtenyt. Ilmeisesti jonnekin joko verhon tai Villen taakse lymyilemään. Yleisöön suunnatut kirkkaat valot peittivät näkyvyyden. Vasta tallenteella huomasin basistin pitkänhuiskean olemuksen hiihtelevän edestakaisin rumpusetin takana.

Edit: Tykkimäen keikalla sain tietää, että Antilla on missio kokeilla langattomien lähetyslaitteiden kantavuutta keikan aikana. Tämä taisi olla yksi niistä kokeiluista, joiden sarjaa olemme saaneet kokea koko kesän.

Tuomas tohti Battlen jälkeen riisua taivaansinisen rotsinsa. Alta kuoriutui pitkähihainen musta kauluspaita, jonka alla pilkotti hihaton musta paita. Pohdin noinkohan koko keikalla aikana tulee niin lämmin, että tuo hihaton pääsee parrasvaloihin. Basisti Antti Karisalmi sentään jossain vaiheessa oli luopunut mustasta hupparistaan ja tyylikäs musta kauluspaita päällä jatkettiin Petri Ruususen tahdissa soittoa. Jostain syystä taltioin vain pätkän kyseisestä kappaleesta, joten halusin mainita sen erikseen jo biisilistassa.

Hapsutakki olikin oiva valinta tälle keikalle kun valoja vasten hapsut toivat mukavaa liikettä kokonaisuuteen.

”Vanhat” valmistautuu keikan pelottavimpaan osuuteen, kumarruksiin.

 

Keikan aikana pystyi hyvin oleilemaan t-paidassa, mutta setin jälkeen itsellekin oli kiiruusti laitettava palttoota päälle. Jäin vielä odottelemaan nimmarit pariin valokuvasuurennokseen. Anssi oli hieman flunssainen, ja poppoo jatkoi tästä matkaa pian keikan päätyttyä. Tällä reissulla oli ekaa kertaa matkassa hieman isompi paku, jotta keikkakamojen pakkaus ei olisi niin kuumottava tetristä.

Hytisin jonkin tovin aidalla kunnes sain kaikkien nimmarit kuviin. Järveltä työntyi todella kosteaa ja viileää ilmavirtaa, eikä kuuma keikkakaan enää lämmittänyt sisäisesti. Pois kävellessä upea usva oli laskeutunut järven ylle, ja monta upeaa postikortteihin sopivaa maisemakuvaa olisi saanut. Olihan niitä pakko hieman kuvailla. Pujahdin yön hämärässä pusikkoonkin, onneksi sillä reissulla ei kukaan pistänyt. Kylmissäni tärisin niin kovasti etten alueella muistanut poiketa hotelli helpotuksessa.

Mukava festarisetti, upeat järvimaisevat ja kotoisa pienen kylän talkoofiilis leimasi näitä kekkereitä.

 

Upea usva oli laskeutunut Pyhäjärven ylle keikan päätyttyä.

 

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.