Forum 2002-2013

a9800362 2.12.2005 6:55 Urheiluharrastuksista Itselläni kun urheileminen lähestyy jo henkistä ja fyysistä pakkomiellettä (terveessä mittakaavassa kuitenkin) kiinnostaiskin kuulla, onko täällä muita, jotka harrastavat jonkin sortin urheilua? Minkälaista urheilua?

Meikäläisellä on ollut lapsuudesta asti hyvin laaja skaala, 9-vuotiaana aloitin baletin, sen jälkeen siirryin judoon, siitä yleisurheilun ja kuntosalilla käymisen kautta ringetteen ja jääkiekkoon (olin maalivahti) ja viimeiset 5 vuotta olen harrastanut spinningiä, pacea ja aerobicia.

Pakko hehkuttaa, eilen olin suosikkispinning-ohjaajani tunnilla ja hän soitti parin kuukauden intensiivisen ylipuhumisen jälkeen Anssi Kelan Jennifer Anistonin tunnilla! Mahtavaa! :P (Tosin tämä edellytti kyllä sitäkin, että olin itse vapaaehtoisesti asiaa auttaakseni ostanut ohjaajalle Anssin uusimman levyn!)

Levylaulajalle palautetta: Sun biisit sopivat ERITTÄIN HYVIN tällaisille rankemmanpuoleisille spinning-tunneille, jossa sykkeet lähestyvät 190:ä. :)
marire 2.12.2005 7:45 Mun ainut varsinainen harrastus on ratsastus, mut se on valitettavasti jäännyt kun läheinen talli lopetti, ja jostain kumman syystä hevosalan oppilaitoksesssa ei pääse ratsastamaan jos ei omista omaa hevosta...
Mä tykkään myös käydä päivitääin kävelylenkillä, mut mä en laske sitä harrastukseks, koska se on mulle ainut tapa saada tilaa omille ajatuksille ja rentoutua. Samalla saa äidiltä plussapisteitä kun lenkittää koiran
balisa 2.12.2005 7:49 arvatkaa mitä? Ei kukaan arvaa.. harrastan karatea ja olen jotain kursseja käynyt itsepuolustuksesta ja otteiden irtisaamisesta. Valitettavasti jouduin tässä eräänä päivänä rusikoimaan yhtä raukkaa mutta se tapahtu työelämässä ja puolustin toista kehnoa. Melkomoisen itsekeskustelun jälkeen sopeuduin siihen, että minun oli PAKKO käyttää keinoja mitä hyvänsä, että sen toisen henkiriepu ja fyysinen koskemattomuus säilyi. Fyysistä voimaa tarvitaan joten käyn salilla ja kun talvi tulee niin Levin rinteet kutsuvat lautailun merkeissä.
Susa 2.12.2005 8:06 Harrastan hyötykävelyä ja joogaa, joka pitää selkäkivun poissa. Olen huomannut, että kannattaa venytellä päivittäin. Eilen jäi joogaamatta ja selkä on nyt aivan jumiksessa.
Ilona86 2.12.2005 9:05 Jee... Liikunta on mun mieliaiheita :D Mä voin sanoa, että mun liikuntaharrastuksiini kuuluvat epäsäännölliset, hallitsemattomat liikuntamuodot. Se siis tarkoittaa esimerkiksi, että tietyissä mielentiloissa saatan heittää 15km kävelylenkkejä.

Joskus uiminen on mukavaa. Tosin into menee aina siihen kun huomaa, että ihmiset kauhoo ohi ja itse ui jossain siellä pohjakaakeleissa :(
a9800362 2.12.2005 9:27 Tuli vielä noista urheiluharrastuksista mieleen, et joskus about 10 vuotta takaperin tuli käytyä aika usein karting-radoillakin. Se oli aika kallista lystiä, mut TOSI kivaa. Kerran pääsin ulkoradallekin ajamaan ja se vasta oli jotain! Edellisessä duunipaikassa oli tosi hyvä porukka, jonka kanssa tuli käytyä radalla. Oon monta kertaa miettinyt, et ois tosi hauskaa taas lähteä pitkästä aikaa ajamaan... Aikanaan tuli kokeiltua mikroautoilua ekaa kertaa Englannissa. :D

Sit välillä tollanen extreme-urheilukin on ihan hauskaa, mm. hypätä benji-hyppy kahdesti samana päivänä....
Norsku 2.12.2005 9:36 Itselleni riitti 6 vuotta kilpauintia. Lopetin sen yläasteella kun tajusin, ettei minusta ole kilpaurheilijaksi vaan musiikki kiinnostaa enemmän. Pidin sitä hyvänä harrastuksena kunnes tajusin valmentajan olevan todella vakavissaan sen suhteen. Lauantaiaamuisin piti herätä viiden-kuuden aikoihin, että ehti syödä kunnolla ja ruoka sulaa kun päivän ensimmäiset harjoitukset alkoivat yhdeksältä. Olin kerran niin jumalattoman poikki, etten jaksanut enää mennä iltapäiväharkkoihin. Seuraavissa harkoissa valmentaja haukkui minut pystyyn. Uinti jäi sitten kokonaan kun sen oli joko oltava tuleva ammatti tai ei mitään. Harmi. :/

Harrastin nuorempana aktiivisesti kaikkea muutakin (taitoluistelua, lentopalloa, kilpapyöräilyä ym.), mutta ne jäi kaikki viimeistään lukiossa.

Nykyään käyn fysioterapeuttini vetämässä selkäjumpassa (kun on se selkä suhkoht paskana) ja joka päivä koiran kanssa lenkillä kahdesti. Tekis mieli tehdä jotain muuta, mutta en selän takia uskalla toistaiseksi tehdä juuri mitään. Kokeilin lumilautaa pari talvea sitten ja se oli ihan jumalattoman upeeta, sitä pitää päästä vielä kokeilemaan.
taina 2.12.2005 11:59 tanssia kaikissa muodoissa jo työkin vaatii notkeita lanteita 8) .itsepuolustus kuuluu työn kuvaan joten sekin hallussa 8) jo tämän ns.sivutyöni takia ja siitä syystä.TANSSI ON IHANAA .tanssia,laulaa taustalla kun edessä on suomen huippuja :lol: 8)
JMN 2.12.2005 12:03 Ovatko shakki ja Kimble urheilulajeja?
a9800362 2.12.2005 12:13 Tosta Norskun kirjoituksesta voisin todeta, että itselleni kävi vähän samalla tavalla aikanaan judon kanssa. Pärjäsin kisoissa ihan kohtalaisesti ja olisin päässyt jopa edustusvalmennettaviin, kun multa sit into loppui ja halusin siirtyä lätkää pelaamaan. Valmentajalle ei millään mennyt jakeluun, miksi halusin lopettaa... Moni seurasta yritti ylipuhua moneen kertaan, turhaan.

Nykyisin kävisin varmaan vielkin lätkää pelaamassa (kaikki veskan kamat on hyvässä tallessa), jos ois mahollista pelata jossain huvikseen tähtäämättä mihinkään kilpailutoimintaan. Nykyään monissa lajeissa patistetaan lapsia ja nuoria ihan pienestä pitäen kauheen tosikkomaiseen urheilemiseen, ihan kun siitä pitäis tulla kaikille ammatti eikä ymmärretä sitä, et liikuntaa voi harrastaa vaan sen takia, et se on KIVAA.
Joz 2.12.2005 14:02 Mä harrastin/harrastan kanssa kaikenlaista. Nuorempana aktiivisimmin jalkapalloa ja kartingia. Kummassakin olin ainakin jossain määrin lahjakas. Jalkapallo jäi sitten, kun sitä piti alkaa vähän vakavammin harrastaa. Siinä musta ois voinut tulla ihan hyväkin.

Näköjään on aika yleistä mulla, että jos joku juttu pitäisi ottaa ns. "vakavissaan" niin sitten se ei kiinnostakaan enää samalla tavalla. Näköjään toimin elämässä yleisestikin pääsääntöisesti luontaisen lahjakkuuden varassa.

Karting jäi oikeastaan tuntemattomasta syystä. Loukkaannuin yhdessä kisassa, eikä sitten tullut ajettua pitkään aikaan. Sitten kun aloin ajaa taas niin autosta löytyi jostain syystä jarrupoljin turhan tiiviiseen tahtiin. Joku psykologi saattaisi myös väittää, että Suuren Sankarini Ayrton Sennan kuolema pari viikkoa ennen omaa loukkaantumistani vaikutti asiaan. Itse en allekirjoita, koska en oikein osaa arvostaa ihmistieteitä.

Nykyään sitten käyn vain toisinaan lenkillä ja pelailen säännöllisesti sekalaisissa kaveriporukoissa sählyä.
Trientale 2.12.2005 15:19 Ainoa säännöllinen liikuntaharrastus taitaa meikäläisellä olla ratsastus, joka muutenkin on minulle se ylivoimaisesti pitkäkestoisin ja ehdottomasti rakkain (urhailu)harrastus. En voisi kuvitella elämää ilman säännöllisiä ratsastustunteja! Ratsastus on sitäpaitsi hyvän liikunnan lisäksi myös erittäin suuresti stressiä laukaiseva ja mieltä piristävä laji. Klipklop, klipklop, hevonen on pop, runoiltiin jo aikanaan jossain Histamiini-joulukalenterissakin. :D

Pienempänä tuli kyllä harrastettua kaikkea muutakin liikuntaa, erilaista jumppaa sun muuta.
Ja muutama vuosi sitten harrastin myös karatea (kuka olisi uskonut?), mutta se sitten jäi.

Uiminen on myös kivaa, tykkään kovasti. Etenkin mahdollisimman pitkän matkan uiminen on hauskaa. Rääkkää itsensä siihen pisteeseen, että on jo ihan varma, ettei jaksa uida enää yhtään vetoa, mutta sitten pakottaa itsensä uimaan vielä ainakin kerran tai pari altaan päästä päähän. Hauskaa! :roll:
Käveltyä tulee myös yleensä päivittäin varsin paljon, mutta se on enempi sellaista hyötyliikuntaa minulle, ei mitään sen kummempaa. Hauskaa kyllä sekin.
jassu 2.12.2005 15:36 Mä harrastin ala-asteella taitoluistelua, sitä tuli harrastettua aika pitkään.
Innostus loppui kun olisin päässyt ns. "parempaan ryhmään", siellä oltaisiin alettu käymään kisoissa ja harjotuksia olisi ollut melkein joka päivä.
Katsoin parhaaksi lopettaa, koska en halunnut alkaa käymään kisoissa, luistelusta olisi tullut minulle liian totista touhua eikä se varmasti olisi ollut enää hauskaa. Enkä olisi jaksanut niitä jokapäiväisiä treenejä koulun lisäksi.

Tällä hetkellä en harrasta mitään urheilua, hyötyliikuntaa kylläkin, kouluun ja takaisin tulee käveltyä näin talvella jokapäivä, keväällä ja syksyllä menen pyörällä.
keva 2.12.2005 17:57 a.
Nappisimmu 3.12.2005 15:18
keva On muuten jännä huomata, kuinka lääkäreillä ei tunnu olevan minkäänasteista kiinnostusta hoitaa ihmisiä.


Juuh, käskevät mm. harrastaa liikuntaa sillon, kun sitä missään nimessä ei sais harjottaa!

Jaah, vai että urheilua. Mä oon aina ollu hyötyliikuntaimmeisiä eli oon aina liikkunu koulumatkat pyörällä tai kävellen, joita ei moni ois kulkenu, ja niiden jälkeen ei oo extraurheilu inspannu. Nykyään liikun edelleen pyörällä ja kävellen. Koiran kanssa on tullu ala-asteelta lähtien samoiltua, ensin naapurin koirien kanssa ja sitten oman. Selkää pitäs venytellä enemmän (ja tietty muitakin kehon osia), kun oli se selkäleikkaus ni ei oo ihan paras kunto sillä.