Temppeli Pattijoella

| Tagit: , | Aiheet: Kulinarismi | Kirjoittaja:

Lupauduin antamaan Radio SuomiPOPille ruoka-aiheisen haastattelun. Luulin, että minulta haluttiin jollain tavalla ruokailuun liittyviä tarinoita, joita olisi sitten ajettu ulos eri päivinä. Haastattelun kynnyksellä kuitenkin osoittautui, että olin ymmärtänyt annetun tehtävän väärin: minulta kaivattiinkin selostuksia hyviksi havaitsemistani ruokalajeista ja niistä purettuja ostoslistoja. En pystynytkään käyttämään valmiiksi miettimiäni anekdootteja, haastattelua jouduttiin lykkäämään.

Koska kuitenkin vaivasin päätäni muistelemalla näitä ruoka-aiheisia sattumuksia, niin päätin rojauttaa ne tänne blogiin. Niinpä saattekin tällä viikolla lukea tositarinoita ruokailuun liittyen. Sarjan ensimmäinen osa kertoo makumatkasta Pattijoelle.

♠    ♠    ♠

Vuonna 2003 tein yhtyeeni kanssa 15 keikkaa käsittäneen konserttisalikiertueen. Jostain syystä saimme päähämme, että tuon turneen aikana emme söisi mitään muuta kuin Kotipizzan Kotzoneita (Kotipizzalla oli tuolloin Kotzone-niminen tuoteperhe; kyseessä oli kahtia taitettu pizza, jonka välissä oli salaattia kastikkeineen). Suunnitelma pantiin toteen. Aina uudelle paikkakunnalle saavuttaessa bussin ikkunasta tähysteltiin Kotipizzan suut kostuttavaa logoa. Aate sai pian uskonnollisia piirteitä: Kotipizza-ravintoloista alettiin käyttää nimitystä temppeli ja Kotzone-laatikoita availlessaan monet puhuivat kielillä.

Kaikki sujui juuri kuten oli kirjoitettu. Musiikki soi konserttisaleissa ja Kotzonet pitivät miehet tiellä.

Mutta sitten kiertue kuljetti meidät Raaheen. Kaupungin halki ajaessamme bussissa helähti ilon huudahdus: joku näki katukuvassa temppelin tutut punakeltaiset värit. Sanannälkä alkoikin olla jo melkoinen, joten kävimme nopeasti kirjautumassa hotelliin ja lähdimme sitten koko seurakunnan voimin käymään kohti temppeliä. Sen ovella kuitenkin odotti musertava potku suoraan nivusiin: ovessa oli lappu, jonka mukaan Raahen Kotipizza oli lakkautettu heikon kysynnän vuoksi.

Ryhmämme ajautui sekasorron tilaan. Useimmat olivat uskossaan heikkoja: he valitsivat temppelin sijasta epäjumalan, paikallisen Alto Mare -pizzerian. Minä kuitenkin päätin olla palvomatta kultaista vasikkaa. Pettyneenä muiden hengelliseen selkärangattomuuteen kävelin takaisin hotelliin ja aloin selvittää respan tädin kanssa missä mahtaisi olla lähin Kotipizza.

Parin puhelun jälkeen saimme vihjeen Pattijoen Nesteellä olevasta temppelistä, matkaa oli vain vajaat kymmenen kilometriä. Niinpä soitin Pattijoen Nesteelle ja pyysin papistoa laittamaan pizzauunit karjumaan – tulisin hetken päästä hakemaan kasvis-feta-Kotzonen. Otin taksin ja ajoin sillä Pattijoelle noutamaan jokapäiväisen leipäni. Näin toimii tosi uskovainen!

Öylätti ei ole kuunaan maistunut niin hyvältä kuin sinä päivänä Raahessa, jolloin hiljennyin sen ääreen hotellihuoneeni yksinäisyydessä.

Kommentit

  1. Hahahaa…toi oli jo kunnon meininkiä. Miten voi maistuakin ruoka hyvälle, kun sen saamiseksi joutuu näkemään vaivaa! Helppo ruoka ei juur maistu millee…

  2. saaha niit edellee, mielummin sellaisen tilaan kuin pitsan ko. ”temppelistä”.

  3. Olen viime vuosina vieraantunut uskonnonharjoittamisesta, en ole käynyt temppelissä varmaankaan pariin vuoteen. Tätä kirjoitusta varten kävin Kotipizzan kotisivuilla enkä löytänyt ainakaan siellä olevasta menusta mainintaa Kotzonesta.

  4. Zorbas-kotzonen nimellä ainakin täälläpäin myydään kuvaukseen sopivaa herkkua. On kyllä hyvää.

  5. Tuttu tunne; jos on vankasti päättänyt jonkin asian olevan parempi tai muuten mieltynyt johonkin tiettyyn kohteeseen -kuten Kotipizzan Kotzoneen- ei sitä enää noin vain hyväksy muita vaihtoehtoisia kohteita! Olkoonkin, että nämä vaihtoehdot olisivat lähestulkoon täysin samanlaisia. Ilmiö on psykologinen: loppujen lopuksi muut vaihtoehdot hylätään periaatteesta, ja suurin ero kohteiden välille syntyykin omassa päässä. Minun mielestäni tässä ei kuitenkaan ole, ainakaan tällaisissa pizzerian valinta -tapauksissa, mitään pahaa; omista periaatteista on ainakin toisinaan hyvä pitää kiinni.

    Kasvis-feta-kotzone kulkee, kuten Johnny jo tuossa mainitsikin, Kotipizzassa nimellä Zorbas-kotzone; nimi peräytyy kreikkalaisesta tanssista.

  6. Kas. Onhan se tosiaan siellä. Katselin nähtävästi aiemmin vasemmalla silmällä.

    Ehkä täytyisikin joskus tehdä pyhiinvaellusmakumatka vuoden 2003 tunnelmiin.

  7. Just oikee asenne, hehee! 🙂

    Olen omassa lähipiirissäni ihan surullisenkin kuuluisa siitä, että kun päätän jotain tai saan jotain päähäni, siitä ei kyllä sitten juurikaan tingitä, vaikka asia ei aina välttämättä niin kovin viisas olisikaan.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.