Forum 2002-2013
10.8.2006 10:22
Heinola Sinfonietta Rock 19.8.2006
Joskus Ilta-Sanomien mukana tuli liite Heinolassa Jyrää -tapahtumasta. Siinä kerrotaan Heinola Sinfonietta Rock –tapahtumasta Anssin osalta näin (mitään korjaamatta...):
[quote:16v519mo]Nummelassa taitaa olla kaikki kohdallaan…
Anssi Kela odottaa innolla esiintymistä Heinola Sinfonietan kanssa. Vastaus Heinolasta tulleeseen esiintymiskutsuun oli helppo antaa, koska usein kitaralla sävelletyistä kappaleista voi löytää uusia puolia sekä näkökulmia, kun ne esittää sinfoniaorkesterin kanssa. Viimeisimmällä levyllään Anssi teki Pekka Kuusiston kanssa sovituksia muutamaan kappaleeseensa ja lopputulos kuulosti hyvältä.
”Usein käy niin, että levyttämäni kappaleet alkavat elää omaa elämää keikoilla. Mikan faijan vanha BMW kuulostaa nykyään keikoilla paikoin jopa toiselta kappaleelta. Mutta sitten, kun joku kappaleistani sovitetaan sinfoniaorkesterille on pakko sitoutua alkuperäiseen biisille olennaiseen ideaan ja sävelkulkuun,” tuumii Anssi Kela ja jatkaa: ”Odotan esimerkiksi kovasti, miltä tuntuu esittää orkesterin kanssa Nummela-kappale. Edustaahan se minulle ikään kuin sitä mistä kaikki aikoinaan lähti liikkeelle eli se on eräänlainen ”selkäranka-kappale”. Lisäksi se on keikkojeni odotetuimmasta päästä oleva laulu, joten uskon, että Heinolassakin sitä odotetaan!”[/quote:16v519mo]
[quote:16v519mo]Nummelassa taitaa olla kaikki kohdallaan…
Anssi Kela odottaa innolla esiintymistä Heinola Sinfonietan kanssa. Vastaus Heinolasta tulleeseen esiintymiskutsuun oli helppo antaa, koska usein kitaralla sävelletyistä kappaleista voi löytää uusia puolia sekä näkökulmia, kun ne esittää sinfoniaorkesterin kanssa. Viimeisimmällä levyllään Anssi teki Pekka Kuusiston kanssa sovituksia muutamaan kappaleeseensa ja lopputulos kuulosti hyvältä.
”Usein käy niin, että levyttämäni kappaleet alkavat elää omaa elämää keikoilla. Mikan faijan vanha BMW kuulostaa nykyään keikoilla paikoin jopa toiselta kappaleelta. Mutta sitten, kun joku kappaleistani sovitetaan sinfoniaorkesterille on pakko sitoutua alkuperäiseen biisille olennaiseen ideaan ja sävelkulkuun,” tuumii Anssi Kela ja jatkaa: ”Odotan esimerkiksi kovasti, miltä tuntuu esittää orkesterin kanssa Nummela-kappale. Edustaahan se minulle ikään kuin sitä mistä kaikki aikoinaan lähti liikkeelle eli se on eräänlainen ”selkäranka-kappale”. Lisäksi se on keikkojeni odotetuimmasta päästä oleva laulu, joten uskon, että Heinolassakin sitä odotetaan!”[/quote:16v519mo]
19.8.2006 19:20
Parhaat kiitokset Anssille ja muille esiintyjille Heinola Sinfonietta Rock-konsertista 19.8. Konsertti oli ELÄMYS! Loistotaiteilijoita, Anssin lisäksi pidin itse eniten Ilkka Alangosta. Suosionosoitukset olivat valtaisat, seisaaltaan yleisö aplodeerasi. :D :lol: Meitä foorumilaisiakin siellä oli ainakin viisi, lienee enemmänkin, mutta en tunnista niin monia meistä. Mari varmaan sitten kirjoittaa raportin, on hyvä siinä :)
20.8.2006 7:34
Tämän päivän Etelä-Suomen Sanomissa oli eilisestä Sinfonietta Rock-konsertista seuraava juttu:
"Rock tanssitti viulunkieliä Heinolassa
Suomalaiset rockmuusikot näyttivät tänään kyntensä Heinolassa noin 45-jäsenisen sinfoniaorkesterin säestyksellä soittaessaan. Neljäs Heinola Sinfonietta Rock osoitti, että mahtipontisen orkesterin soittama rock on vaikuttavaa kuunneltavaa.
Kahdessa konsertissa Mikk Murdveen johtaman sinfoniaorkesterin säestyksellä esiintyivät Timo Rautiainen, Anssi Kela, Samuli Putro ja Ilkka Alanko. Jokainen esitti parituntisen konsertin aikana muutamia tunnetuimpia kappaleitaan.
Heinolassa kuultiin hittibiisejä kuten Surupuku, Mikan faijan BMW, Todella kaunis ja Valuva taivas. Upean orkesterin säestyksellä esitetyt versiot saivat kuitenkin radiokanavilla puhki soitetut kappaleet kuullostamaan tuoreilta. Sinfoniaorkesterin tahdilla soitettaessa kappaleiden sanoitukset korostuivat rockversioita paremmin.
Artistit itse vaikuttivat innostuneilta kokeilemaan uudenlaisia tapoja esittää omia kappaleitaan.
- Onneksi oli tuo vaikein kappale alussa, niin enää ei tarvitse jännittää, pääseekö sinne ylä-ääneen, konsertin aloittanut Timo Rautiainen naureskeli.
Orkesterin ja artistien into välittyi myös yleisölle, joka kiitteli tapahtumaa.
- Laulajat selvästi tykkäävät, että heidän biisejään soittaa mahtipontinen orkesteri. Tunnelma on todella rento, helsinkiläinen Virpi Kosunen sanoo."
Ja vielä ote Itä-Häme -lehden Ilkka Alangosta kertovassa jutussa:
"...
Harjoitusten jälkeen Alanko lähtee takaisin ja tulee Heinolaan lauantaina uudelleen. Aamulla ovat vielä viimeiset harjoitukset. Muista Rock-sinfonietan esiintyjistä Alanko on ollut yhteydessä Samuli Putroon ja Anssi Kelaan.
- Tarkoituksena olisi tulla Anssin kyydissä tänne lauantaina. Kun on kuski, voi ottaa jo autossa jos innostuu, Alanko hymyilee.
Ja tullaanko paikalle Mikan faijan BMW:llä?
- Ei sillä bemaria ole. Kun Anssi on kuskina, perille tullaan turvallisesti ja nopeasti, Alanko nauraa."
"Rock tanssitti viulunkieliä Heinolassa
Suomalaiset rockmuusikot näyttivät tänään kyntensä Heinolassa noin 45-jäsenisen sinfoniaorkesterin säestyksellä soittaessaan. Neljäs Heinola Sinfonietta Rock osoitti, että mahtipontisen orkesterin soittama rock on vaikuttavaa kuunneltavaa.
Kahdessa konsertissa Mikk Murdveen johtaman sinfoniaorkesterin säestyksellä esiintyivät Timo Rautiainen, Anssi Kela, Samuli Putro ja Ilkka Alanko. Jokainen esitti parituntisen konsertin aikana muutamia tunnetuimpia kappaleitaan.
Heinolassa kuultiin hittibiisejä kuten Surupuku, Mikan faijan BMW, Todella kaunis ja Valuva taivas. Upean orkesterin säestyksellä esitetyt versiot saivat kuitenkin radiokanavilla puhki soitetut kappaleet kuullostamaan tuoreilta. Sinfoniaorkesterin tahdilla soitettaessa kappaleiden sanoitukset korostuivat rockversioita paremmin.
Artistit itse vaikuttivat innostuneilta kokeilemaan uudenlaisia tapoja esittää omia kappaleitaan.
- Onneksi oli tuo vaikein kappale alussa, niin enää ei tarvitse jännittää, pääseekö sinne ylä-ääneen, konsertin aloittanut Timo Rautiainen naureskeli.
Orkesterin ja artistien into välittyi myös yleisölle, joka kiitteli tapahtumaa.
- Laulajat selvästi tykkäävät, että heidän biisejään soittaa mahtipontinen orkesteri. Tunnelma on todella rento, helsinkiläinen Virpi Kosunen sanoo."
Ja vielä ote Itä-Häme -lehden Ilkka Alangosta kertovassa jutussa:
"...
Harjoitusten jälkeen Alanko lähtee takaisin ja tulee Heinolaan lauantaina uudelleen. Aamulla ovat vielä viimeiset harjoitukset. Muista Rock-sinfonietan esiintyjistä Alanko on ollut yhteydessä Samuli Putroon ja Anssi Kelaan.
- Tarkoituksena olisi tulla Anssin kyydissä tänne lauantaina. Kun on kuski, voi ottaa jo autossa jos innostuu, Alanko hymyilee.
Ja tullaanko paikalle Mikan faijan BMW:llä?
- Ei sillä bemaria ole. Kun Anssi on kuskina, perille tullaan turvallisesti ja nopeasti, Alanko nauraa."
20.8.2006 8:36
Anssi ois varmaan mielellään tullut meidän autokyydillä takaisin ihmisten ilmoille. Tässä lyhyt raportti tapahtumista: listasimme mm. Anssin huonoimpia spiikkejä, ärsyttävimpiä maneereita, pahimpia unohduksia, mitäänsanomattomimpia biisiyritelmiä, uran suurimpia mokia ja paskimpia biisejä. Varsinkin jälkimmäisen kohdalla äänenvolyymit nousivat, eikä nyrkkitappelu ollut kaukana. Myös Lemonatoria sivuttiin. Listojen sisältöä tai niistä seurannutta keskustelua ei todennäköisesti voida kirjoittaa tänne ilman että foorumin herkimmät lukijat järkyttyvät. Valitan. Jos äänitarkkailijamme minidiscit eivät olleet vielä konserttien jälkeen loppuneet, saattaa Harhaa Records julkaista tämän materiaalin hamassa tulevaisuudessa Anssin kootut muminat -levyn kylkiäisenä.
Onnittelut Hilulle, joka tajusi valita bussikyydin autokyydin sijasta! Pääsit toivon mukaan ehjempänä perille. :)
Ainiin, keikkaraportti: Kovat penkit, huonot spiikit, liikaa odottelua, typerät biisivalinnat ja todella hölmöt sovitukset! Niin ja samat biisit molemmilla keikoilla, varsinkin sama ääliömäinen lopetusbiisi! Samat kukkapuskat jaettiin kahteen kertaan! Jälkimmäinen keikka oli tosin huonompi: liikaa rutiinia, Alangon "Veri" laahasi niin että meinasin nukahtaa ja Anssi muisti omien biisiensä kaikki sanat! Hävetkää!
Koska eilinen ei ollut läheskään sieltä keikkojen ärsyttävimmästä päästä, saatan vielä palata aiheeseen.
Onnittelut Hilulle, joka tajusi valita bussikyydin autokyydin sijasta! Pääsit toivon mukaan ehjempänä perille. :)
Ainiin, keikkaraportti: Kovat penkit, huonot spiikit, liikaa odottelua, typerät biisivalinnat ja todella hölmöt sovitukset! Niin ja samat biisit molemmilla keikoilla, varsinkin sama ääliömäinen lopetusbiisi! Samat kukkapuskat jaettiin kahteen kertaan! Jälkimmäinen keikka oli tosin huonompi: liikaa rutiinia, Alangon "Veri" laahasi niin että meinasin nukahtaa ja Anssi muisti omien biisiensä kaikki sanat! Hävetkää!
Koska eilinen ei ollut läheskään sieltä keikkojen ärsyttävimmästä päästä, saatan vielä palata aiheeseen.
20.8.2006 8:58
Ei muuta kuin kaiken tämän uhalla raportti vaan tänne. Tai ainahan sen voi julkaista Harhaa.comin puolella tai täällä asiallisiksi katsotuilla K-merkinnöillä varustettuna esim. :"Seuraava raportti sisältää voimakkaita kohtauksia tai ilmauksia, jotka voivat olla haitallisia herkimmille lukijoille." Tai raportin viereen pääkallon kuva ja maininta: "Lukeminen omalla vastuulla." :lol:
Mari listasimme mm. Anssin huonoimpia spiikkejä, ärsyttävimpiä maneereita, pahimpia unohduksia, mitäänsanomattomimpia biisiyritelmiä, uran suurimpia mokia ja paskimpia biisejä. Varsinkin jälkimmäisen kohdalla äänenvolyymit nousivat, eikä nyrkkitappelu ollut kaukana. Myös Lemonatoria sivuttiin. Listojen sisältöä tai niistä seurannutta keskustelua ei todennäköisesti voida kirjoittaa tänne ilman että foorumin herkimmät lukijat järkyttyvät.
Ei muuta kuin kaiken tämän uhalla raportti vaan tänne. Tai ainahan sen voi julkaista Harhaa.comin puolella tai täällä asiallisiksi katsotuilla K-merkinnöillä varustettuna esim. :"Seuraava raportti sisältää voimakkaita kohtauksia tai ilmauksia, jotka voivat olla haitallisia herkimmille lukijoille." Tai raportin viereen pääkallon kuva ja maininta: "Lukeminen omalla vastuulla." :lol:
21.8.2006 7:21
Pidin konsertista. :D Anssin osuus käsitti biisit Mikan faijan BMW (aika svengaava versio), Insomnia (aika samanlainen sovitus kuin levyllä), Älä mene pois (tuttu sovitus), Kipinöitä (tylsä soolo keskellä), 1972 (yleisö tykkäsi läpyttää mukana Anssin ohjeiden mukaan) ja Nummela (hyvä, väkevä versio). Lopussa kaikki lauloivat vuorotellen Muisto vain jää -klassikkobiisiä, jota ei oltu harjoiteltu kertaakaan orkesterin kanssa.
Samuli Putro oli oikein hyvä teatraalisella esityksellään, samoin Timo Rautiainen synkillä biiseillään ja Ilkka Alanko vauhdikkaalla esityksellä. Anssin ohjelmisto oli enimmäkseen näitä hempeämpiä biisejä, joihin jouset tietysti sopivat, mutta sovitukset eivät olleet mitenkään yllätyksellisiä. Anssi lauloi oikein hyvin. Sanatkaan eivät unohtuneet, vain kakkoskierroksen Insomniassa vähän vaihtoivat paikkaa. Kädet olivat ihan luontevasti vaikka ei ollut kitaraa tukena kuin vain Insomnian aikana.
Kahdella vartin väliajalla konsertit kestivät kolme tuntia. Yläkatsomossa sai hiota muovituoleissa ja alakatsomossa puutua puupenkeissä. Juontajana oli Jussi Lampi, hän myös esiintyi Timo Rautiaisen taustaköörissä muutamissa biiseissä. Orkesterin kitaristina oli Marzi Nyman ja kapellimestarina Mikk Murdvee.
Bussikuskit tunsivat reitin, minä en! :)
Samuli Putro oli oikein hyvä teatraalisella esityksellään, samoin Timo Rautiainen synkillä biiseillään ja Ilkka Alanko vauhdikkaalla esityksellä. Anssin ohjelmisto oli enimmäkseen näitä hempeämpiä biisejä, joihin jouset tietysti sopivat, mutta sovitukset eivät olleet mitenkään yllätyksellisiä. Anssi lauloi oikein hyvin. Sanatkaan eivät unohtuneet, vain kakkoskierroksen Insomniassa vähän vaihtoivat paikkaa. Kädet olivat ihan luontevasti vaikka ei ollut kitaraa tukena kuin vain Insomnian aikana.
Kahdella vartin väliajalla konsertit kestivät kolme tuntia. Yläkatsomossa sai hiota muovituoleissa ja alakatsomossa puutua puupenkeissä. Juontajana oli Jussi Lampi, hän myös esiintyi Timo Rautiaisen taustaköörissä muutamissa biiseissä. Orkesterin kitaristina oli Marzi Nyman ja kapellimestarina Mikk Murdvee.
Mari Onnittelut Hilulle, joka tajusi valita bussikyydin autokyydin sijasta! Pääsit toivon mukaan ehjempänä perille. :)
Bussikuskit tunsivat reitin, minä en! :)
21.8.2006 19:46
Työpaikalla oli tänään radio auki, tosin erittäin hiljaisella, mutta kuitenkin niin että onnistuin erottamaan sieltä ÄMPin. Siinähän ihan ihminen heltyi ja sen kunniaksi kunnon raportti täällä. Todetaan tähän nyt kuitenkin se, että minäkin voisin oikeasti pitää ÄMPistä jos siitä karsittaisiin ylilällyimmät sanoitukset pois.
Tässä nyt tämä biisilista kokonaisuudessaan:
1. Samarialainen (Timo Rautiainen)
2. Uutisten jälkeen (Timo)
3. Sinulle (Timo)
4. Mikan faijan BMW
5. Insomnia
6. Eipä tiennyt tyttö (Samuli Putro)
7. Sateinen aamu (Samuli)
8. Todella kaunis (Samuli)
-------------------- 1. väliaika
9. Kansankynttilät (Ilkka Alanko)
10. Sun täytyy mennä (Ilkka)
11. Valuva taivas (Ilkka)
12. Elegia (Timo)
13. Surupuku (Timo)
14. Älä mene pois
15. Kipinöitä
16. 1972
-------------------- 2. väliaika klo 18:n konsertissa
17. Piha ilman sadettajaa (Samuli)
18. Älä tee (Samuli)
19. Mies jonka ympäriltä tuolit viedään (Samuli)
-------------------- 2. väliaika klo 14:n konsertissa
20. Lintu (Timo)
21. Nummela
22. Luotsivene (Ilkka)
23. Veri (Ilkka)
24. Juppihippipunkkari (Ilkka)
--------------------
25. Muisto vain jää (kaikki)
Aiemmassa viestissä tulikin kattava kuvaus keikan huonoista puolista, mutta suurin huono puoli jäi mainitsematta: ROMin puuttuminen! Siinä vaiheessa kun Anssi ilmoitti laulavansa viimeisenä biisinä Nummelan, minut valtasi paha aavistus siitä että jotain hirveää on tapahtumassa. KARDINAALIMUNAUS!!!!! Voi prkl! Arvatkaa oliko kiva kuulla, että encorena tulee joku hiton "Muisto vain jää"?! Revin ne lupaamani pelihousut ennen Heinolasta poistumista, tapahtumasta on olemassa kuvamateriaalia.
Kiitoksia täytyy lähettää ainakin loistavan rikoskumppanini Petrin suunnalle, jonka kanssa ihastelimme klo 17 ja 18:n välisellä "väliajalla" Heinolan vilkasta iltaelämää pizzeria (ym.) Somarin terassilta käsin sillä aikaa kun oletimme seurueemme toisen puolikkaan myöhästyvän konsertista odotellessaan torin toisella laidalla tunnin ajan valmistuvia pizzojaan. Saavuimme lavan viereen parahiksi toisen konsertin alkuun ja kisakatsomossa aidan vehreämmällä puolella oli kivaa, mahtui esittämään omia koreografioita paremmin kuin siellä etukatsomon kovilla penkeillä. (Ihan edessähän oli pehmustettuja penkkejä.) Eli se, että loikkasimme aidan yli vasta keikan loputtua, ei ollut missään määrin tyhmyyttä vaan silkkaa mukavuudenhalua.
Niin, mun piti vielä antaa jonkinlaiset arvosanat kaikille solisteille. Meinasin lähteä numeroarvosanalinjalle, mutta se ois turhan vaikeaa.
Timo Rautiainen oli vankka kuin kivijalka. Ekat kolme biisiä oli hiukan tylsähköjä, mutta jälkimmäiset kolme sitäkin mustempia ja parempia. Surupuku oli kiva kuulla (olin edeltävällä väliajalla ehtinyt sanoa, että Surupukua tuskin tulee, kun se on varmaan ehditty esittää täällä moneen kertaan) ja se oli mainio versio, mutta pidän itse enemmän Tavastian 22.7.2004 -versiosta. Kahden erimittaisen mieslaulajan taustakuoro oli ihan hauska. Plussaa Timolle siitä, että kuunteli kertomukseni aamulla näkemästäni unesta ja sain siltä osin rauhan sielulleni.
Ilkka Alanko oli paikoitellen erittäin hyvä. Sun täytyy mennä (eikä siis Juoksuhiekkaa, kuten erheellisesti väitin) on suosikkini Neljän Ruusun biiseistä ja se oli loistokkaasti mukana setissä. Marzin sovitukset ei kylläkään vakuuttaneet - Valuva taivas oli vaan silkkaa mölyä, josta ei erottunut mitään. Ilkan läsnäolo lavalla oli varmaankin hitusen parempi kuin muilla. Ja etenkin lavaliikehdintä! Mikin hiljeneminen hetkeksi vikassa biisissä ei hirveästi menoa häirinnyt. Mukava meininki. Tokalla keikalla huonot spiikit, mutta se kai oli tarkoituskin. Ja todella todella laahaava Veri. Ekalla keikalla oli hauskaa, kun keikka alkoi huudahduksella: "Voi helvetti!" (Liittyen siihen, ettei jännitä yhtään. Muka?)
Samuli Putron esitys oli mun mielestä yllättäen joukon paras. Kappaleiden sovitukset oli huolella tehty ja ne kuulostivat hienoilta. Mukana oli myös ainut (huom!) Zen Cafen kappale, josta pidän: Piha ilman sadettajaa. Ihanata kerrassaan. Sympaattista oli myös se, kun Putro kertoi (muistaakseni) että tilanne oli aika jännä. Siitäkin tuli jännitystä, kun hän kertoi, ettei tiedä yhtään miten kappale menee ja pitää siksi silmäpeliä kapellimestarin kanssa. Vain se tanssikappale oli todella tylsä. Hattu oli hieno. Putro on jostain syystä livenä loistava, mutta levyltä kuultuna aivan kamala, en tiedä syytä.
Ja viimeisenä A. Kela siksi että kyseisen esiintyjän arvostelu on monimutkaisinta. BMW alkoi varovasti, mutta oli ehdottomasti paras, se todellakin svengasi, kuten Hilu asian ilmaisi. Todella hyvä! ÄMP ajoi asiansa ja oli mun mielestä paras versio ikinä. (Olihan siinä biisissä se loistava sellojuttu, vai muistako ihan väärin?) Mutta jäin kaipaamaan enemmän orkesterisovituksilta. Nummelasta ei jäänyt oikein mitään mielikuvaa, Kipinöitä alkoi lupaavasti - mutta se kamala välisoitto... aaargh, 1972 peittyi taputuksen alle ja Insomnia oli jotenkin laimea - siinä parasta oli Anssin kitara ja ne jousilla tehdyt sadepisarat - olisin kaivannut sinne edes vähän ukkosta. Esiintyjänä ja laulajana Anssi ei jäänyt yhtään muista jälkeen. Ilo oli katsella sitä riemua 1972:ssa! "Käsiongelma" oli odotettava ja sympaattinen, mutta en kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Mun muistin mukaan Insomnian viima ja tuuli meni nurin päin ekalla keikalla. Plussaa nimmareista ja juttutuokioista, sellaiset kun on viime aikoina olleet harvinaista herkkua. Ehdottomasti paras kahden kolmituntisen konsertin vertailu tuli Anssilta: "Samat biisit..." :D Kokonaisuutena: hyvin meni, onnittelut ja kiitokset!
Yleisesti vielä muutama maininta. Oli mukavaa nähdä miten solistit nauttivat omien biisiensä kuuntelusta. Harvemmin sitä kai mennään omalle keikalle kuuntelemaan musiikkia. Ja sekin välittyi, että kivaa oli laulaa tuollaisen orkesterin säestyksellä. (Vai kumpi siinä sitten vie ja kumpi vikisee?) Hiukan kävi sääliksi esiintyjiä sen vuoksi, että käytännössä kaikki esiintyivät 7 tuntia putkeen, välissä tunnin väliaika ja sen molemmin puolin rutosti odottelua (solistit) tai pitkästi soittamista (muusikot). Eka keikka oli huomattavasti parempi (tottakai), koska siinä oli vielä pientä hapuilua kun kappaleet esitettiin yleisön edessä ensimmäistä kertaa, eivätkä spiikitkään olleet yhtä valmiiksi mietityn kuuloisia (lue:lähes samoja) kuin jälkimmäisellä keikalla. Ja artisteja jännitti! Kokonaisuutena: oikein mukava kesäretki Heinolaan, sai vilvoitella jalkojakin siinä joessa!
Huh. Nyt on kyllä päivän raporttikiintiö täynnä!
Tässä nyt tämä biisilista kokonaisuudessaan:
1. Samarialainen (Timo Rautiainen)
2. Uutisten jälkeen (Timo)
3. Sinulle (Timo)
4. Mikan faijan BMW
5. Insomnia
6. Eipä tiennyt tyttö (Samuli Putro)
7. Sateinen aamu (Samuli)
8. Todella kaunis (Samuli)
-------------------- 1. väliaika
9. Kansankynttilät (Ilkka Alanko)
10. Sun täytyy mennä (Ilkka)
11. Valuva taivas (Ilkka)
12. Elegia (Timo)
13. Surupuku (Timo)
14. Älä mene pois
15. Kipinöitä
16. 1972
-------------------- 2. väliaika klo 18:n konsertissa
17. Piha ilman sadettajaa (Samuli)
18. Älä tee (Samuli)
19. Mies jonka ympäriltä tuolit viedään (Samuli)
-------------------- 2. väliaika klo 14:n konsertissa
20. Lintu (Timo)
21. Nummela
22. Luotsivene (Ilkka)
23. Veri (Ilkka)
24. Juppihippipunkkari (Ilkka)
--------------------
25. Muisto vain jää (kaikki)
Aiemmassa viestissä tulikin kattava kuvaus keikan huonoista puolista, mutta suurin huono puoli jäi mainitsematta: ROMin puuttuminen! Siinä vaiheessa kun Anssi ilmoitti laulavansa viimeisenä biisinä Nummelan, minut valtasi paha aavistus siitä että jotain hirveää on tapahtumassa. KARDINAALIMUNAUS!!!!! Voi prkl! Arvatkaa oliko kiva kuulla, että encorena tulee joku hiton "Muisto vain jää"?! Revin ne lupaamani pelihousut ennen Heinolasta poistumista, tapahtumasta on olemassa kuvamateriaalia.
Kiitoksia täytyy lähettää ainakin loistavan rikoskumppanini Petrin suunnalle, jonka kanssa ihastelimme klo 17 ja 18:n välisellä "väliajalla" Heinolan vilkasta iltaelämää pizzeria (ym.) Somarin terassilta käsin sillä aikaa kun oletimme seurueemme toisen puolikkaan myöhästyvän konsertista odotellessaan torin toisella laidalla tunnin ajan valmistuvia pizzojaan. Saavuimme lavan viereen parahiksi toisen konsertin alkuun ja kisakatsomossa aidan vehreämmällä puolella oli kivaa, mahtui esittämään omia koreografioita paremmin kuin siellä etukatsomon kovilla penkeillä. (Ihan edessähän oli pehmustettuja penkkejä.) Eli se, että loikkasimme aidan yli vasta keikan loputtua, ei ollut missään määrin tyhmyyttä vaan silkkaa mukavuudenhalua.
Niin, mun piti vielä antaa jonkinlaiset arvosanat kaikille solisteille. Meinasin lähteä numeroarvosanalinjalle, mutta se ois turhan vaikeaa.
Timo Rautiainen oli vankka kuin kivijalka. Ekat kolme biisiä oli hiukan tylsähköjä, mutta jälkimmäiset kolme sitäkin mustempia ja parempia. Surupuku oli kiva kuulla (olin edeltävällä väliajalla ehtinyt sanoa, että Surupukua tuskin tulee, kun se on varmaan ehditty esittää täällä moneen kertaan) ja se oli mainio versio, mutta pidän itse enemmän Tavastian 22.7.2004 -versiosta. Kahden erimittaisen mieslaulajan taustakuoro oli ihan hauska. Plussaa Timolle siitä, että kuunteli kertomukseni aamulla näkemästäni unesta ja sain siltä osin rauhan sielulleni.
Ilkka Alanko oli paikoitellen erittäin hyvä. Sun täytyy mennä (eikä siis Juoksuhiekkaa, kuten erheellisesti väitin) on suosikkini Neljän Ruusun biiseistä ja se oli loistokkaasti mukana setissä. Marzin sovitukset ei kylläkään vakuuttaneet - Valuva taivas oli vaan silkkaa mölyä, josta ei erottunut mitään. Ilkan läsnäolo lavalla oli varmaankin hitusen parempi kuin muilla. Ja etenkin lavaliikehdintä! Mikin hiljeneminen hetkeksi vikassa biisissä ei hirveästi menoa häirinnyt. Mukava meininki. Tokalla keikalla huonot spiikit, mutta se kai oli tarkoituskin. Ja todella todella laahaava Veri. Ekalla keikalla oli hauskaa, kun keikka alkoi huudahduksella: "Voi helvetti!" (Liittyen siihen, ettei jännitä yhtään. Muka?)
Samuli Putron esitys oli mun mielestä yllättäen joukon paras. Kappaleiden sovitukset oli huolella tehty ja ne kuulostivat hienoilta. Mukana oli myös ainut (huom!) Zen Cafen kappale, josta pidän: Piha ilman sadettajaa. Ihanata kerrassaan. Sympaattista oli myös se, kun Putro kertoi (muistaakseni) että tilanne oli aika jännä. Siitäkin tuli jännitystä, kun hän kertoi, ettei tiedä yhtään miten kappale menee ja pitää siksi silmäpeliä kapellimestarin kanssa. Vain se tanssikappale oli todella tylsä. Hattu oli hieno. Putro on jostain syystä livenä loistava, mutta levyltä kuultuna aivan kamala, en tiedä syytä.
Ja viimeisenä A. Kela siksi että kyseisen esiintyjän arvostelu on monimutkaisinta. BMW alkoi varovasti, mutta oli ehdottomasti paras, se todellakin svengasi, kuten Hilu asian ilmaisi. Todella hyvä! ÄMP ajoi asiansa ja oli mun mielestä paras versio ikinä. (Olihan siinä biisissä se loistava sellojuttu, vai muistako ihan väärin?) Mutta jäin kaipaamaan enemmän orkesterisovituksilta. Nummelasta ei jäänyt oikein mitään mielikuvaa, Kipinöitä alkoi lupaavasti - mutta se kamala välisoitto... aaargh, 1972 peittyi taputuksen alle ja Insomnia oli jotenkin laimea - siinä parasta oli Anssin kitara ja ne jousilla tehdyt sadepisarat - olisin kaivannut sinne edes vähän ukkosta. Esiintyjänä ja laulajana Anssi ei jäänyt yhtään muista jälkeen. Ilo oli katsella sitä riemua 1972:ssa! "Käsiongelma" oli odotettava ja sympaattinen, mutta en kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Mun muistin mukaan Insomnian viima ja tuuli meni nurin päin ekalla keikalla. Plussaa nimmareista ja juttutuokioista, sellaiset kun on viime aikoina olleet harvinaista herkkua. Ehdottomasti paras kahden kolmituntisen konsertin vertailu tuli Anssilta: "Samat biisit..." :D Kokonaisuutena: hyvin meni, onnittelut ja kiitokset!
Yleisesti vielä muutama maininta. Oli mukavaa nähdä miten solistit nauttivat omien biisiensä kuuntelusta. Harvemmin sitä kai mennään omalle keikalle kuuntelemaan musiikkia. Ja sekin välittyi, että kivaa oli laulaa tuollaisen orkesterin säestyksellä. (Vai kumpi siinä sitten vie ja kumpi vikisee?) Hiukan kävi sääliksi esiintyjiä sen vuoksi, että käytännössä kaikki esiintyivät 7 tuntia putkeen, välissä tunnin väliaika ja sen molemmin puolin rutosti odottelua (solistit) tai pitkästi soittamista (muusikot). Eka keikka oli huomattavasti parempi (tottakai), koska siinä oli vielä pientä hapuilua kun kappaleet esitettiin yleisön edessä ensimmäistä kertaa, eivätkä spiikitkään olleet yhtä valmiiksi mietityn kuuloisia (lue:lähes samoja) kuin jälkimmäisellä keikalla. Ja artisteja jännitti! Kokonaisuutena: oikein mukava kesäretki Heinolaan, sai vilvoitella jalkojakin siinä joessa!
Huh. Nyt on kyllä päivän raporttikiintiö täynnä!
21.8.2006 20:13
Ei siinä ole ylilälly sanoitus, vaan ylilälly sovitus.
Minä en osannut ROMia odottaa kun olin siskolle tulevasta Etelä-Suomen Sanomien perjantain numerosta jo lukenut Anssin biisilistan. Juttu kertoi torstaina olleista harjoituksista. Jutussa mainittiin myös, että Anssi jää syksyllä pitkälle keikkatauolle.
Mari Todetaan tähän nyt kuitenkin se, että minäkin voisin oikeasti pitää ÄMPistä jos siitä karsittaisiin ylilällyimmät sanoitukset pois.
Ei siinä ole ylilälly sanoitus, vaan ylilälly sovitus.
Mari Aiemmassa viestissä tulikin kattava kuvaus keikan huonoista puolista, mutta suurin huono puoli jäi mainitsematta: ROMin puuttuminen! Siinä vaiheessa kun Anssi ilmoitti laulavansa viimeisenä biisinä Nummelan, minut valtasi paha aavistus siitä että jotain hirveää on tapahtumassa. KARDINAALIMUNAUS!!!!!
Minä en osannut ROMia odottaa kun olin siskolle tulevasta Etelä-Suomen Sanomien perjantain numerosta jo lukenut Anssin biisilistan. Juttu kertoi torstaina olleista harjoituksista. Jutussa mainittiin myös, että Anssi jää syksyllä pitkälle keikkatauolle.
22.8.2006 4:29
TÄH!? :shock: ONKO TOTTA? Tätä olen vähän pelännytkin....
Hilu Jutussa mainittiin myös, että Anssi jää syksyllä pitkälle keikkatauolle.
TÄH!? :shock: ONKO TOTTA? Tätä olen vähän pelännytkin....
22.8.2006 5:11
Kiitos, Mari, hyvästä raportista! Siitä myös selvisi, että kuitenkin olit pitänyt konsertista, vaikka ensimmäinen kommenttisi todisteli vähän toista. Minä kun pidin konsertista todella paljon Alankoineen Putroineenkin. Anssi esiintyi mielestäni ihan luontevasti ja itselleen ominaisella tavalla, varmaan kuitenkin ainakin alussa jännitti niin kuin muutkin solistit! Ja ÄMP on minusta aina iki-ihana :D Harmi, etten päässyt kuulemaan toista konserttiosuutta, kun oli lähdettävä pois ensimmäisen konsertin jälkeen. Tänne Kanta-Hämeeseen kun saman päivän aikana kotiin pääsemiseksi julkisilla kulkuneuvoilla joutuu käyttämään useampaa bussia ja välissä täytyy odotella asemilla. Mutta kaiken kaikkiaan, nautinnollinen tapahtuma, täytyy antaa tunnustus myös Heinolan konserttitoimistollekin, että olivat osanneet valita kuulemiemme kaltaisia muusikoita esiintymään elokuiseksi lauantaipäiväksi. Heinola itsekin on kaunis kesäkaupunki :D
22.8.2006 11:50
Toisaalta tämä oli odotettavissa. Olen salaa toivonut, että tänne Jyväskylään tulisi vielä tänä syksynä joku keikka, mutta jos Anssi jää nyt keikkatauolle, niin kirveen voi jo heittää kaivoon. :?
Hilu Jutussa mainittiin myös, että Anssi jää syksyllä pitkälle keikkatauolle.
Toisaalta tämä oli odotettavissa. Olen salaa toivonut, että tänne Jyväskylään tulisi vielä tänä syksynä joku keikka, mutta jos Anssi jää nyt keikkatauolle, niin kirveen voi jo heittää kaivoon. :?
22.8.2006 14:45
Täällä on salaa ottamiani kuvia jälkimmäisestä klo 18.00 konsertista! 8) Kuulin puolivälissä, että kuvaaminen oli kielletty... :oops:
Suurin osa kuvista on ihan loppuvaiheista kun vaihdoin paremmalle paikalle...
http://www.harhaa.com/galleria.php?kuva ... tta_190806
Suurin osa kuvista on ihan loppuvaiheista kun vaihdoin paremmalle paikalle...
http://www.harhaa.com/galleria.php?kuva ... tta_190806
22.8.2006 16:12
Olipas taas kerrassaan loistokkaita kuvia, tattis! :wink: Mukava nähdä myös tuollaisia kuvia missä Anssi ei aina ole kitaran kanssa, jotain vähän erilaista välillä.
Pisti silmään tuo mustiin pukeutuminen, kaikki esiintyjät oli täysmustissa, myös orkesteri, ilmeisesti jotenkin sovittu juttu tai jotain? :roll:
Pisti silmään tuo mustiin pukeutuminen, kaikki esiintyjät oli täysmustissa, myös orkesteri, ilmeisesti jotenkin sovittu juttu tai jotain? :roll:
22.8.2006 16:30
Ai, miten hyviä ja eläviä kuvia, kiitos Hilu! :D
22.8.2006 19:49
Kiitos! Poikkeavasti numeroidut eivät ole minun ottamiani vaan erään toisen...
Hilkka Ai, miten hyviä ja eläviä kuvia, kiitos Hilu! :D
Kiitos! Poikkeavasti numeroidut eivät ole minun ottamiani vaan erään toisen...
23.8.2006 7:27
Oliko, Anssi, yhtään orpo olo ilman kitaraa?
23.8.2006 19:07
Eihän siinä ole mitään uutta, että taas tulee levylaulajan kalenterissa pitkä keikkatauko. (Miksi sen pitää olla pitkä keikkatauko, kuulostaa turhan dramaattiselta...) Kurjaa se tietysti on, mutta muuten ei tule uusia levyjä eikä uusia kiertueita. Muistan elävästi miten ekan pitkän keikkatauon alkaessa virittelin foorumille jotain kriisikeskustelua. Sittemmin kävi ilmi, että Anssin pitkät keikkatauot ei juurikaan pidä vaan mitä pitempi tauko, sitä varmemmin sen aikana on esiintymisiä. Pikku salakeikka Semifinalissa tai vaikka kokonainen kiertue (GFNJ)! Joten älkäämme vielä vaipuko murheen alhoon.
Niin, Heinolasta unohdin mainita erään erittäin tärkeän seikan. Vastapäätä tätä nättiä vanhaa puurakennusta, jossa lippuja myytiin, sijaitsi niinkin loistavasti nimetty pikku putiikki kuin Arjen Apuvälineitä! Se ilahdutti meitä suuresti! Siellä myytiin tietysti arjen apuvälineitä. :)
Ja juu, tunnustan ottaneeni myös muutaman kuvan, jotka löytyvät samasta paikasta kuin Hilun kuvat. Mahtavaa, että joku viitsi raahautua sinne eteen räpsimään noinkin hyviä kuvia! Itse päätin ottaa konsertin rennosti (musiikkia kuunnellen!) ihan ilman kameraa, kun kerran kuvaaminen kiellettiin, mutta kun muutkin räpsivät, niin eihän sitä malttanut...
Ja sitten on vielä yksi Heinolan hämärtyvässä illassa tärähtänyt ja muutenkin suttuinen kuva, joka on omistettu Anssille. Tein mitä lupasinkin. Huomaa vimmaisesta päällä hyppimisestä aiheutuneet rutut.
Niin, Heinolasta unohdin mainita erään erittäin tärkeän seikan. Vastapäätä tätä nättiä vanhaa puurakennusta, jossa lippuja myytiin, sijaitsi niinkin loistavasti nimetty pikku putiikki kuin Arjen Apuvälineitä! Se ilahdutti meitä suuresti! Siellä myytiin tietysti arjen apuvälineitä. :)
Ja juu, tunnustan ottaneeni myös muutaman kuvan, jotka löytyvät samasta paikasta kuin Hilun kuvat. Mahtavaa, että joku viitsi raahautua sinne eteen räpsimään noinkin hyviä kuvia! Itse päätin ottaa konsertin rennosti (musiikkia kuunnellen!) ihan ilman kameraa, kun kerran kuvaaminen kiellettiin, mutta kun muutkin räpsivät, niin eihän sitä malttanut...
Ja sitten on vielä yksi Heinolan hämärtyvässä illassa tärähtänyt ja muutenkin suttuinen kuva, joka on omistettu Anssille. Tein mitä lupasinkin. Huomaa vimmaisesta päällä hyppimisestä aiheutuneet rutut.
24.8.2006 18:34
Kiitos Mari lohduttavista sanoistasi! :D Hetken tuossa jo mietinkin, olenko ainoa, jolle Anssin alkava keikkatauko aiheuttaa tällaisen kriisin. Olen ehkä sittenkin normaali... Toisaalta on aika älytöntä vielä tässä vaiheessa surra mitään keikkataukoa, kun on syyskuussa tiedossa noita keikkoja vielä liuta. Enpä ainakaan enää mieti mahdollista yliannostusta Kelan musiikin suhteen. Sen voimalla joutuu sinnittelemään kuukausikaupalla... Jotenkin tuo uutinen keikkatauosta tuntui kuitenkin niin... musertavalta. Kriisiä on päällä muutenkin, ja sitten vielä tuo uutinen kasan päällimmäiseksi. Tai sitten podenkin vaan kolmenkympin kriisiä, kuka tietää. :lol:
Mutta silti mietin tätä keikkataukoa ja sitä, MIKSI sen pitää olla pitkä. Ja ai niin, mikähän mahtaa olla levylaulajan käsitys sanasta "pitkä"... Ollaanko tauolla puoli vuotta? Vuosi? Seuraavan levyn ilmestymiseen saakka?? Ymmärrän sen, että on helpompi keskittyä levyn tekemiseen, jos ei ole keikkoja joka viikonloppu, mutta sulkeeko uuden levyn teko keikkailun kokonaan pois? Eikö keikkoja voisi tehdä harvemmin, yhden kuussa?? Vai onko levylaulaja kyllästynyt keikkailuun, ei enää innosta? Joo, kauhea määrä kysymyksiä ja TIEDÄN, että asiahan ei millään lailla edes kuulu mulle, mutta olen utelias.
Mari Eihän siinä ole mitään uutta, että taas tulee levylaulajan kalenterissa pitkä keikkatauko. (Miksi sen pitää olla pitkä keikkatauko, kuulostaa turhan dramaattiselta...) Kurjaa se tietysti on, mutta muuten ei tule uusia levyjä eikä uusia kiertueita. Muistan elävästi miten ekan pitkän keikkatauon alkaessa virittelin foorumille jotain kriisikeskustelua. Sittemmin kävi ilmi, että Anssin pitkät keikkatauot ei juurikaan pidä vaan mitä pitempi tauko, sitä varmemmin sen aikana on esiintymisiä. Pikku salakeikka Semifinalissa tai vaikka kokonainen kiertue (GFNJ)! Joten älkäämme vielä vaipuko murheen alhoon.
Kiitos Mari lohduttavista sanoistasi! :D Hetken tuossa jo mietinkin, olenko ainoa, jolle Anssin alkava keikkatauko aiheuttaa tällaisen kriisin. Olen ehkä sittenkin normaali... Toisaalta on aika älytöntä vielä tässä vaiheessa surra mitään keikkataukoa, kun on syyskuussa tiedossa noita keikkoja vielä liuta. Enpä ainakaan enää mieti mahdollista yliannostusta Kelan musiikin suhteen. Sen voimalla joutuu sinnittelemään kuukausikaupalla... Jotenkin tuo uutinen keikkatauosta tuntui kuitenkin niin... musertavalta. Kriisiä on päällä muutenkin, ja sitten vielä tuo uutinen kasan päällimmäiseksi. Tai sitten podenkin vaan kolmenkympin kriisiä, kuka tietää. :lol:
Mutta silti mietin tätä keikkataukoa ja sitä, MIKSI sen pitää olla pitkä. Ja ai niin, mikähän mahtaa olla levylaulajan käsitys sanasta "pitkä"... Ollaanko tauolla puoli vuotta? Vuosi? Seuraavan levyn ilmestymiseen saakka?? Ymmärrän sen, että on helpompi keskittyä levyn tekemiseen, jos ei ole keikkoja joka viikonloppu, mutta sulkeeko uuden levyn teko keikkailun kokonaan pois? Eikö keikkoja voisi tehdä harvemmin, yhden kuussa?? Vai onko levylaulaja kyllästynyt keikkailuun, ei enää innosta? Joo, kauhea määrä kysymyksiä ja TIEDÄN, että asiahan ei millään lailla edes kuulu mulle, mutta olen utelias.
24.8.2006 19:49
Kun Anssi itse ei ole vastannut, kerron, että hän Heinolassa sanoi olevan vaikeata pitää käsiään jotenkin, kun ei ole kitaraa, jonka taakse piiloutua. Ainahan hänellä muutoin on kitara, nyt vain Insomnia-esityksessä. Kertoessaan tätä käsienpito-ongelmaa Anssi sitten seisoi kädet puuskassa rinnalla jalat tukevassa haara-asennossa ja kysyi, että näinkö vai miten. :roll:
Nappisimmu Oliko, Anssi, yhtään orpo olo ilman kitaraa?
Kun Anssi itse ei ole vastannut, kerron, että hän Heinolassa sanoi olevan vaikeata pitää käsiään jotenkin, kun ei ole kitaraa, jonka taakse piiloutua. Ainahan hänellä muutoin on kitara, nyt vain Insomnia-esityksessä. Kertoessaan tätä käsienpito-ongelmaa Anssi sitten seisoi kädet puuskassa rinnalla jalat tukevassa haara-asennossa ja kysyi, että näinkö vai miten. :roll:
24.8.2006 20:17
Tarkoitus olisi lähteä tien päälle seuraavan kerran sitten kun neljäs levy joskus on kauppojen hyllyillä. Kauanko tähän menee? En tiedä. Tilanne on tällä hetkellä se, että minulla ei ole ainuttakaan uutta biisiä. Niitä olisi tarkoitus ryhtyä pusertamaan lokakuussa. Optimistinen arvio seuraavan albumin julkaisuajankohdasta on syksy 2007. Realistinen puolestaan kevät 2008.
Keikkatauko ei kuitenkaan tarkoita toki täysin totaalista vetäytymistä ihmisten ilmoilta. Tulen paussinkin aikana varmasti tekemään yksittäisiä esiintymisiä sopivissa tilanteissa. Tuonne syssymmällekin taitaa olla jo jotain pientä hahmolla - niistä enemmän tuonnempana.
a9800362 Mutta silti mietin tätä keikkataukoa ja sitä, MIKSI sen pitää olla pitkä. Ja ai niin, mikähän mahtaa olla levylaulajan käsitys sanasta "pitkä"... Ollaanko tauolla puoli vuotta? Vuosi?
Tarkoitus olisi lähteä tien päälle seuraavan kerran sitten kun neljäs levy joskus on kauppojen hyllyillä. Kauanko tähän menee? En tiedä. Tilanne on tällä hetkellä se, että minulla ei ole ainuttakaan uutta biisiä. Niitä olisi tarkoitus ryhtyä pusertamaan lokakuussa. Optimistinen arvio seuraavan albumin julkaisuajankohdasta on syksy 2007. Realistinen puolestaan kevät 2008.
Keikkatauko ei kuitenkaan tarkoita toki täysin totaalista vetäytymistä ihmisten ilmoilta. Tulen paussinkin aikana varmasti tekemään yksittäisiä esiintymisiä sopivissa tilanteissa. Tuonne syssymmällekin taitaa olla jo jotain pientä hahmolla - niistä enemmän tuonnempana.
25.8.2006 4:43
Kiitos Anssille, kun viitsit valaista asioita, vaikka tuo mun purkautuminen kuulosti takuulla siltä, kun vaatisin Anssia "tilille" jostain. Epävarmuushan on suurin stressin aiheuttaja ja pahin pelko mulla oli, että menee vaikka vuosi ettei näe Anssin laulavan tai esiintyvän missään... Mutta valoahan pilkottaa jo tunnelin päässä, jos jotain on hahmotteilla syksymmälle. Hienoa! Mahtavaa oli kuulla, että totaalisesta keikkatauosta ei kuitenkaan ole kysymys. Ei muuta kuin innolla kirjoittamaan uusia biisejä, luomisen iloa. :D Niin, ja vielä sellainen kommentti, että en Anssilta odottanutkaan, että hän tässä yhteydessä ilmoittaisi neljännen levyn julkaisupäivämääränsä. :wink:
25.8.2006 16:51
Ihanaa että on jotain mitä odottaa. Anssin uutta levyä.
Vaikkain siihen on reilusti aika mutta keikoilla voi käydä sitten luomassa tunnelmaa jotta jaksaa taas odottaa uutta levyä :P
Vaikkain siihen on reilusti aika mutta keikoilla voi käydä sitten luomassa tunnelmaa jotta jaksaa taas odottaa uutta levyä :P
29.8.2006 22:30
Etelä-Suomen Sanomat 18.8.2006
Ai mekö sinfoniaan Heinolassa?
Ammattirokkari hoitelee keikan kuin keikan, mutta iso sinfoniaorkesteri vetää aluksi mietteliääksi. Samuli Putro ja Anssi Kela eivät putoa paniikkiin, mutta puntti tutisee sopivasti ennen Heinola Sinfoniettan lauantaisia konsertteja.
Muusikot hakivat tuntumaa sinfonian siivelle kesäteatterilla torstaina. Samuli Putro myönsi kakistelematta jännittävänsä.
- Sopivasti jännitystä on hyväksi, kunhan ei mene paniikin puolelle. Siinä alkaisivat asiat kärsiä.
Zen Cafén Putro on aikaisemmin kokeillut big band -tyylisiä vetoja. Noin 45 soittajan sinfoniaorkesteri on kokonaan uutta. Mutta kun kutsu kävi Heinolaan, hän ei epäröinyt hetkeäkään.
- Olin kuullut kollegoilta pelkkää hyvää tästä. Helppoa ei tule olemaan, haastetta riittää. Heinola Sinfonietta on saanut mainetta neljässä vuodessa muusikkojen piireissä. Se kertoo jostain. Jokainen artisti tietää, mistä on kysymys. Ja salaa toivoo, että kutsu kävisi. Oikein harmittaa suitsuttaa, mutta muutakaan ei voi.
Päivää ja terve
Samuli Putro on kiinnittänyt huomiota järjestäjien tapaan käsitellä esiintyjiä. Kysymys on tavallaan sivuseikasta, mutta erittäin oleellisesta sellaisesta. Oikea fiilis lähtee sieltä.
- Pienillä asioilla pystyy tekemään paljon. Ei artistia tarvitse pokkuroida, mutta tekee hyvää, kun meitä ollaan vastassa ja tervehditään. Tarjotaan kahvit. Ei ole pakko juoda, mutta kiva kun tarjotaan. Täällä pääsee myös vikkelästi töihin. Ei tarvitse turhia odotella.
Sinfoniaorkesterin solisteille ei jää kovin ruhtinaallisesti aikaa treenata. Pari kolme tuntia riittää ammattilaiselle.
- Omat kappaleet pitäisi osata, mutta ei se ihan niin itsestäänselvää ole. Harmoniakenttä on niin totaalisen erilainen, äänimaisema paljon laajempi. Paljon enemmän nuotteja, joihin voi sortua.
Samuli Putro pohtii kuumeisesti, mitä hän tekee käsillään sinfoniaorkesterin edessä. Omasta bändistä tuttu lavashow ei kuulu sinfoniettaan.
Kuin iso tankkeri
Anssi Kela on viritellyt pari kertaa jousiorkesterin kanssa, joten Heinolan Sinfonietta ei tule ihan puskan takaa. Sen kuuli jo harjoituksissa.
- Hauska tehdä jotakin uutta, omista biiseistä löytyy uusia puolia. Kaikki käy vähän hitaammin kuin oman bändin kanssa. Sinfoniaorkesteri on kuin iso tankkeri, joka ei käänny ketterästi. Improvisointiin ei ole minkäänlaista varaa. Bändin kanssa ei koskaan tiedä, mitä tulee. Tässä on käsikirjoitus valmiina.
Kela pitää sinfoniettaa enemmän popkonserttina, "eivät meikäläisen biisit mitään klassista ole".
- Raja-aitoja näyttää vielä olevan. Se on minusta kummallista. Musa on kuitenkin musaa, pohtii syksyllä pitkälle keikkatauolle jäävä Kela.
Samuli Putron ja Anssi Kelan lisäksi lauantain solisteja ovat Ilkka Alanko ja Timo Rautiainen.
Biisit sovittaa heinolalainen musiikinopettaja Olli Renko, joka on tuttu myös kesäteatterin musikaaleista. Hänestä rokkisinfoniettan ensimmäinen miina on, että sinfoniabändi jää taka-alalle, "näyttää hienolta, mutta mitään ei kuulu". Rengon tehtävä on kiertää tämä karikko.
ESS_Seppo Silventoinen
Etelä-Suomen Sanomat 20.8.2006
Sinfonia-orkesterin ja rockin liitto värisytti Heinolassa
Neljäs Heinola Sinfonietta Rock keräsi katsomon täyteen
Yleensä vain klassisessa musiikissa käytettävien soittimien yhdistäminen rockiin tai raskaaseen musiikkiin on jo vanha juttu. Varmaankin joka toinen rockyhtye on kokeillut mahtipontisen orkesterin käyttämistä levyillään. Mutta mikäs siinä, kun se kerran toimii, ja vieläpä hyvin.
Heinola Sinfonietta Rockissa lauantaina 45-jäsenisen sinfoniaorkesterin soitto yhdistettynä tunnettujen suomalaisten rockmuusikoiden lauluun sai käsivarren karvat nousemaan pystyyn ja kylmät väreet juoksemaan pitkin selkärankaa. Ammattilaisten tekemä upea musiikki saa haukkomaan henkeä, vaikka musiikin tyylilaji olisikin itselle uusi.
-Päivän konsertista ihmisiä oli vaikea saada lähtemään pois, saapa nähdä miten käy teidän kanssa, juontajana ja taustalaulajana toiminut Jussi Lampi veisteli alkuillan konsertin aluksi.
Tuoreita versioita
Lauantain kahdessa konsertissa Mikk Murdveen johtaman sinfoniaorkesterin säestyksellä esiintyivät Timo Rautiainen, Anssi Kela, Samuli Putro ja Ilkka Alanko. Jokainen esitti parituntisen konsertin aikana muutamia tunnetuimpia kappaleitaan.
Heinolassa kuultiin hittibiisejä kuten Surupuku, Mikan faijan BMW, Todella kaunis ja Valuva taivas. Upean orkesterin säestyksellä esitetyt versiot saivat kuitenkin radiokanavilla puhki soitetut kappaleet kuulostamaan tuoreilta. Sinfoniaorkesterin tahdilla soitettaessa kappaleiden sanoitukset korostuivat rockversioita paremmin.
-Tämä versio on aivan mahtava, kuulostaa melkein paremmalta kuin levyllä, Ilkka Alanko hehkutti Marzi Nymanin tekemää sovitusta Valuva taivas -kappaleesta.
Artistit itse vaikuttivat innostuneilta kokeilemaan uudenlaisia tapoja esittää omia kappaleitaan.
-Onneksi oli tuo vaikein kappale alussa, niin enää ei tarvitse jännittää, pääseekö sinne ylä-ääneen, konsertin aloittanut Timo Rautiainen naureskeli.
Orkesterin ja artistien into välittyi myös yleisölle, joka kiitteli tapahtumaa.
-Laulajat selvästi tykkäävät, että heidän biisejään soittaa mahtipontinen orkesteri. Tunnelma on todella rento, helsinkiläinen Virpi Kosunen sanoo.
Hieno yhdistelmä
Virpi Kosunen oli ystäviensä Lari Hytösen, Marjo Pulkkisen ja Karri Turusen kanssa ensimmäistä kertaa Heinola Sinfonietassa. Porukka kertoi sinfoniamusiikin olevan tuttua kuunneltavaa.
-Ehkä useammin omissa kaiuttimista kuitenkin soi rock, Pulkkinen naurahtaa.
Sinfoninen rock teki heihin vahvan vaikutuksen.
-Tämä on aivan loistavaa, saa pyyhkiä kyyneleitä silmäkulmista. Yhdistelmä on hirveän hyvä, orkesteri ja artistit tekevät hyvää yhteistyötä, Kosunen huoahtaa.
Konsertin parhaaksi anniksi nuoret aikuiset arvioivat Timo Rautiaisen ja Samuli Putron.
-Putro yllätti positiivisesti Todella kaunis -kappaleella. Odotin häneltä paljon vähemmän, Lari Hytönen summaa.
Ai mekö sinfoniaan Heinolassa?
Ammattirokkari hoitelee keikan kuin keikan, mutta iso sinfoniaorkesteri vetää aluksi mietteliääksi. Samuli Putro ja Anssi Kela eivät putoa paniikkiin, mutta puntti tutisee sopivasti ennen Heinola Sinfoniettan lauantaisia konsertteja.
Muusikot hakivat tuntumaa sinfonian siivelle kesäteatterilla torstaina. Samuli Putro myönsi kakistelematta jännittävänsä.
- Sopivasti jännitystä on hyväksi, kunhan ei mene paniikin puolelle. Siinä alkaisivat asiat kärsiä.
Zen Cafén Putro on aikaisemmin kokeillut big band -tyylisiä vetoja. Noin 45 soittajan sinfoniaorkesteri on kokonaan uutta. Mutta kun kutsu kävi Heinolaan, hän ei epäröinyt hetkeäkään.
- Olin kuullut kollegoilta pelkkää hyvää tästä. Helppoa ei tule olemaan, haastetta riittää. Heinola Sinfonietta on saanut mainetta neljässä vuodessa muusikkojen piireissä. Se kertoo jostain. Jokainen artisti tietää, mistä on kysymys. Ja salaa toivoo, että kutsu kävisi. Oikein harmittaa suitsuttaa, mutta muutakaan ei voi.
Päivää ja terve
Samuli Putro on kiinnittänyt huomiota järjestäjien tapaan käsitellä esiintyjiä. Kysymys on tavallaan sivuseikasta, mutta erittäin oleellisesta sellaisesta. Oikea fiilis lähtee sieltä.
- Pienillä asioilla pystyy tekemään paljon. Ei artistia tarvitse pokkuroida, mutta tekee hyvää, kun meitä ollaan vastassa ja tervehditään. Tarjotaan kahvit. Ei ole pakko juoda, mutta kiva kun tarjotaan. Täällä pääsee myös vikkelästi töihin. Ei tarvitse turhia odotella.
Sinfoniaorkesterin solisteille ei jää kovin ruhtinaallisesti aikaa treenata. Pari kolme tuntia riittää ammattilaiselle.
- Omat kappaleet pitäisi osata, mutta ei se ihan niin itsestäänselvää ole. Harmoniakenttä on niin totaalisen erilainen, äänimaisema paljon laajempi. Paljon enemmän nuotteja, joihin voi sortua.
Samuli Putro pohtii kuumeisesti, mitä hän tekee käsillään sinfoniaorkesterin edessä. Omasta bändistä tuttu lavashow ei kuulu sinfoniettaan.
Kuin iso tankkeri
Anssi Kela on viritellyt pari kertaa jousiorkesterin kanssa, joten Heinolan Sinfonietta ei tule ihan puskan takaa. Sen kuuli jo harjoituksissa.
- Hauska tehdä jotakin uutta, omista biiseistä löytyy uusia puolia. Kaikki käy vähän hitaammin kuin oman bändin kanssa. Sinfoniaorkesteri on kuin iso tankkeri, joka ei käänny ketterästi. Improvisointiin ei ole minkäänlaista varaa. Bändin kanssa ei koskaan tiedä, mitä tulee. Tässä on käsikirjoitus valmiina.
Kela pitää sinfoniettaa enemmän popkonserttina, "eivät meikäläisen biisit mitään klassista ole".
- Raja-aitoja näyttää vielä olevan. Se on minusta kummallista. Musa on kuitenkin musaa, pohtii syksyllä pitkälle keikkatauolle jäävä Kela.
Samuli Putron ja Anssi Kelan lisäksi lauantain solisteja ovat Ilkka Alanko ja Timo Rautiainen.
Biisit sovittaa heinolalainen musiikinopettaja Olli Renko, joka on tuttu myös kesäteatterin musikaaleista. Hänestä rokkisinfoniettan ensimmäinen miina on, että sinfoniabändi jää taka-alalle, "näyttää hienolta, mutta mitään ei kuulu". Rengon tehtävä on kiertää tämä karikko.
ESS_Seppo Silventoinen
Etelä-Suomen Sanomat 20.8.2006
Sinfonia-orkesterin ja rockin liitto värisytti Heinolassa
Neljäs Heinola Sinfonietta Rock keräsi katsomon täyteen
Yleensä vain klassisessa musiikissa käytettävien soittimien yhdistäminen rockiin tai raskaaseen musiikkiin on jo vanha juttu. Varmaankin joka toinen rockyhtye on kokeillut mahtipontisen orkesterin käyttämistä levyillään. Mutta mikäs siinä, kun se kerran toimii, ja vieläpä hyvin.
Heinola Sinfonietta Rockissa lauantaina 45-jäsenisen sinfoniaorkesterin soitto yhdistettynä tunnettujen suomalaisten rockmuusikoiden lauluun sai käsivarren karvat nousemaan pystyyn ja kylmät väreet juoksemaan pitkin selkärankaa. Ammattilaisten tekemä upea musiikki saa haukkomaan henkeä, vaikka musiikin tyylilaji olisikin itselle uusi.
-Päivän konsertista ihmisiä oli vaikea saada lähtemään pois, saapa nähdä miten käy teidän kanssa, juontajana ja taustalaulajana toiminut Jussi Lampi veisteli alkuillan konsertin aluksi.
Tuoreita versioita
Lauantain kahdessa konsertissa Mikk Murdveen johtaman sinfoniaorkesterin säestyksellä esiintyivät Timo Rautiainen, Anssi Kela, Samuli Putro ja Ilkka Alanko. Jokainen esitti parituntisen konsertin aikana muutamia tunnetuimpia kappaleitaan.
Heinolassa kuultiin hittibiisejä kuten Surupuku, Mikan faijan BMW, Todella kaunis ja Valuva taivas. Upean orkesterin säestyksellä esitetyt versiot saivat kuitenkin radiokanavilla puhki soitetut kappaleet kuulostamaan tuoreilta. Sinfoniaorkesterin tahdilla soitettaessa kappaleiden sanoitukset korostuivat rockversioita paremmin.
-Tämä versio on aivan mahtava, kuulostaa melkein paremmalta kuin levyllä, Ilkka Alanko hehkutti Marzi Nymanin tekemää sovitusta Valuva taivas -kappaleesta.
Artistit itse vaikuttivat innostuneilta kokeilemaan uudenlaisia tapoja esittää omia kappaleitaan.
-Onneksi oli tuo vaikein kappale alussa, niin enää ei tarvitse jännittää, pääseekö sinne ylä-ääneen, konsertin aloittanut Timo Rautiainen naureskeli.
Orkesterin ja artistien into välittyi myös yleisölle, joka kiitteli tapahtumaa.
-Laulajat selvästi tykkäävät, että heidän biisejään soittaa mahtipontinen orkesteri. Tunnelma on todella rento, helsinkiläinen Virpi Kosunen sanoo.
Hieno yhdistelmä
Virpi Kosunen oli ystäviensä Lari Hytösen, Marjo Pulkkisen ja Karri Turusen kanssa ensimmäistä kertaa Heinola Sinfonietassa. Porukka kertoi sinfoniamusiikin olevan tuttua kuunneltavaa.
-Ehkä useammin omissa kaiuttimista kuitenkin soi rock, Pulkkinen naurahtaa.
Sinfoninen rock teki heihin vahvan vaikutuksen.
-Tämä on aivan loistavaa, saa pyyhkiä kyyneleitä silmäkulmista. Yhdistelmä on hirveän hyvä, orkesteri ja artistit tekevät hyvää yhteistyötä, Kosunen huoahtaa.
Konsertin parhaaksi anniksi nuoret aikuiset arvioivat Timo Rautiaisen ja Samuli Putron.
-Putro yllätti positiivisesti Todella kaunis -kappaleella. Odotin häneltä paljon vähemmän, Lari Hytönen summaa.
Viimeksi kommentoitu