Forum 2002-2013
25.4.2007 20:37
Ongelma: kummallista diggailua
Olen miettinyt toisinaan minun kummallista suhtautumistani Anssin musaan. En vaan ole aikaisemmin uskaltanut siitä kirjoitella tänne ei niin ylistävää kommenttia, mutta kun on vaan joku pakottava tarve avautua aiheesta, niin onhan se vihdoin ja viimein tehtävä. En oikein löytänyt sopivaa viestiketjua tälle minun ongelmalleni, niin teen nyt tänne kokonaan uuden topikin (en kehdannut terveistenkään sekaan laittaa tätä).
Tiivistettynä kyse on siitä, että diggailen kyllä biiseistä, mutten jaksa kuunnella levyjä. Levyversiot ei ärsytä millään lailla, ne on vaan tylsiä. En jaksa keskittyä niihin, vaikka kuinka yrittäisin. Kun taas esim. nämä Rakkaus on murhaa -levyn videopäiväkirjassa kuuluvat pätkät ja samaisella levyllä olevat studiolivet Rakkaus on murhaa:sta ja Murhaballadi:sta tai youtubessa olevat versiot Mikan faijan BMW:stä (soi muuten päässä kaiken aikaa) ja Milla:sta kuulostaa todella hyvältä. Mietin, että onko vaan kyse saundeista, että pidän enemmän tommosesta demomaisen karheasta meiningistä, mutten usko olevan kyse pelkästään siitä. Tuntuu, että levylle asti yltäneet versiot on sen kaiken studiorunkkaamisen jälkeen kadottanut jotain, ehkäpä kenties jonkin fiiliksen jota minä kaipaan musiikilta. Tämän saman ilmiön olen huomannut olevan jossain määrin joidenkin muidenkin artistien tuotannossa. Pääsisinpäs tuottajan pallille... niin jopas levynmyynti laskis. :P On kyllä semmonen mielikuva, että livemeinigistä saattaisin digata paljonkin. Ei vaan ole sattunut sopivaa tilaisuutta mennä testailemaan, on ollu mukamas jotain esteitä. Noi mainostetut akustiset keikat kyllä kiinnostais, mutten jaksa ajella niin pitkälle (seli seli).
Tämä vaan suunnattomasti harmittaa, kun kuulen biiseissä sen potentiaalin, että niissä on ainesta diggailuuni, mutta jos laitan levyn lautaselle, se pyörii siellä turhaan. Jospa Anssi myisi mulle kopiot jostain keskeneräisistä versioista? Mitä, ai ei myy vai... Koska minun vajavaiset soittotaidot ei riitä tekemään oman kuuloisiani versioita edes omaksi iloksi (ja vaikka soittotaidot riittäis, niin minusta oma lauluni on rasittavan kuuloista), kai mun pitää vaan tyytyä kuuntelemaan aivoradiotani, josta kuulen niinkuin ne mukamas pitäis tehdä, vaikkakin se on vaan joku epämääränen mielikuva. Osaisinpa pukea paremmin, rakentavasti sanoiksi mistä tässä oikein on kyse, mutten tiedä ehkä itsekään. Musa on vaan monesti niiiin mystinen asia, ettei siihen saa järkeä vaikka kuinka analysoi. On kyllä loppuun todettava, että vielä toistaiseksi uusin lätty kestää hivenen paremmin reteoissa kuin edelliset... Että kai se trendi on oikeeseen suuntaan menossa.
Kaikesta huolimatta, hyviä fiiliksiä sinne levyntekoon! Jospa se seuraava viihtyis taas hivenen paremmin minunkin mölytoosassa. Jokatapauksessa uskon sieltä jostain studion uumenista kuitenkin kehkeytyvän biisejä, joista voin tehdä minun kallossani ne "oikeat" versiot. 8)
Tiivistettynä kyse on siitä, että diggailen kyllä biiseistä, mutten jaksa kuunnella levyjä. Levyversiot ei ärsytä millään lailla, ne on vaan tylsiä. En jaksa keskittyä niihin, vaikka kuinka yrittäisin. Kun taas esim. nämä Rakkaus on murhaa -levyn videopäiväkirjassa kuuluvat pätkät ja samaisella levyllä olevat studiolivet Rakkaus on murhaa:sta ja Murhaballadi:sta tai youtubessa olevat versiot Mikan faijan BMW:stä (soi muuten päässä kaiken aikaa) ja Milla:sta kuulostaa todella hyvältä. Mietin, että onko vaan kyse saundeista, että pidän enemmän tommosesta demomaisen karheasta meiningistä, mutten usko olevan kyse pelkästään siitä. Tuntuu, että levylle asti yltäneet versiot on sen kaiken studiorunkkaamisen jälkeen kadottanut jotain, ehkäpä kenties jonkin fiiliksen jota minä kaipaan musiikilta. Tämän saman ilmiön olen huomannut olevan jossain määrin joidenkin muidenkin artistien tuotannossa. Pääsisinpäs tuottajan pallille... niin jopas levynmyynti laskis. :P On kyllä semmonen mielikuva, että livemeinigistä saattaisin digata paljonkin. Ei vaan ole sattunut sopivaa tilaisuutta mennä testailemaan, on ollu mukamas jotain esteitä. Noi mainostetut akustiset keikat kyllä kiinnostais, mutten jaksa ajella niin pitkälle (seli seli).
Tämä vaan suunnattomasti harmittaa, kun kuulen biiseissä sen potentiaalin, että niissä on ainesta diggailuuni, mutta jos laitan levyn lautaselle, se pyörii siellä turhaan. Jospa Anssi myisi mulle kopiot jostain keskeneräisistä versioista? Mitä, ai ei myy vai... Koska minun vajavaiset soittotaidot ei riitä tekemään oman kuuloisiani versioita edes omaksi iloksi (ja vaikka soittotaidot riittäis, niin minusta oma lauluni on rasittavan kuuloista), kai mun pitää vaan tyytyä kuuntelemaan aivoradiotani, josta kuulen niinkuin ne mukamas pitäis tehdä, vaikkakin se on vaan joku epämääränen mielikuva. Osaisinpa pukea paremmin, rakentavasti sanoiksi mistä tässä oikein on kyse, mutten tiedä ehkä itsekään. Musa on vaan monesti niiiin mystinen asia, ettei siihen saa järkeä vaikka kuinka analysoi. On kyllä loppuun todettava, että vielä toistaiseksi uusin lätty kestää hivenen paremmin reteoissa kuin edelliset... Että kai se trendi on oikeeseen suuntaan menossa.
Kaikesta huolimatta, hyviä fiiliksiä sinne levyntekoon! Jospa se seuraava viihtyis taas hivenen paremmin minunkin mölytoosassa. Jokatapauksessa uskon sieltä jostain studion uumenista kuitenkin kehkeytyvän biisejä, joista voin tehdä minun kallossani ne "oikeat" versiot. 8)
26.4.2007 6:01
Minä kuuntelen todella harvoin omaa levytettyä tuotantoani, mutta aina kun niin teen, biisit kuulostavat kieltämättä kummallisilta. Esimerkiksi viime viikolla olin kaverin autossa, jossa oli radio päällä. Siellä soitettiin Kaksi sisarta ja kuuntelin lähes suu auki: miksi tämä kuulostaa tällaiselta? Tempo tuntui aivan liian hitaalta ja siellä oli kaiken maailman pedal steel -juttuja, jotka olin jo täydellisesti unohtanut.
Biisit elävät omaa elämäänsä ja levytetyt versiot ovat yleensä vain taltiointeja niiden horjuvista ensiaskelista. Näistä tulee kuitenkin ns. virallisia versioita ja useimmat keikoilla käyvät kuulijat haluaisivat kuulla suosikkikappaleensa esitettyinä mahdollisimman tarkasti näitä alkuperäisversioita mukaillen. Ajattelin tätä asiaa jostain syystä juuri eilen ja tuumasin, että pitäisiköhän ennen seuraavaa albumia lähteä tien päälle siten, että soittaisikin vain uusia biisejä? Antaisi niiden marinoitua rauhassa keikoilla ja menisi vasta sitten studioon äänittämään ne. En kuitenkaan sanoudu irti levytetyistä versioista: seison niiden takana ja olen albumeihini pieniä detaljeja lukuunottamatta erittäin tyytyväinen. Levy on aivan eri asia kuin live.
Toiset kappaleet muuttuvat vuosien varrella live-käsittelyssä enemmän kuin toiset. Tuoreimmat biisit soitetaan yleensä ehkä enemmän albumiversioiden mukaan, Nummelan materiaalissa onkin varmaankin tapahtunut eniten muutosta. Tämä voi tietysti johtua myös siitä, että kyseisen levyn sovituksissa tuli käytettyä jonkin verran luuppeja yms., joita bändin kanssa ei tietenkään sellaisenaan voi apinoida.
Suosittelen Juhalle ensi syksynä televisioitavaa Kosketuksessa-konserttia. Ehkä sieltä löytyvät ne ultimaaliset veriot?
Biisit elävät omaa elämäänsä ja levytetyt versiot ovat yleensä vain taltiointeja niiden horjuvista ensiaskelista. Näistä tulee kuitenkin ns. virallisia versioita ja useimmat keikoilla käyvät kuulijat haluaisivat kuulla suosikkikappaleensa esitettyinä mahdollisimman tarkasti näitä alkuperäisversioita mukaillen. Ajattelin tätä asiaa jostain syystä juuri eilen ja tuumasin, että pitäisiköhän ennen seuraavaa albumia lähteä tien päälle siten, että soittaisikin vain uusia biisejä? Antaisi niiden marinoitua rauhassa keikoilla ja menisi vasta sitten studioon äänittämään ne. En kuitenkaan sanoudu irti levytetyistä versioista: seison niiden takana ja olen albumeihini pieniä detaljeja lukuunottamatta erittäin tyytyväinen. Levy on aivan eri asia kuin live.
Toiset kappaleet muuttuvat vuosien varrella live-käsittelyssä enemmän kuin toiset. Tuoreimmat biisit soitetaan yleensä ehkä enemmän albumiversioiden mukaan, Nummelan materiaalissa onkin varmaankin tapahtunut eniten muutosta. Tämä voi tietysti johtua myös siitä, että kyseisen levyn sovituksissa tuli käytettyä jonkin verran luuppeja yms., joita bändin kanssa ei tietenkään sellaisenaan voi apinoida.
Suosittelen Juhalle ensi syksynä televisioitavaa Kosketuksessa-konserttia. Ehkä sieltä löytyvät ne ultimaaliset veriot?
26.4.2007 7:05
Kiitos vastauksesta! :) Juu tietenkin levy ja live on aikalailla eri juttu. Livelevyt on sitten erikseen... Ehkäpä biisien pieni testaaminen keikoilla voisi tuoda levytykseen jotain uusiä sävyjä, mutta tuskinpa siitä levystä kannattaa mitään studioliveä tehdä. Vain aavistus enemmän livemäistä soittoa, ehkä. Mutta mikäpä minä olen mestaria neuvomaan... :lol:
Jep, tuon Kosketuksessa -konsertin olen pistänyt merkille, enkä aio missata sitä. Olin muuten paikalla jo toissa syksynä katselemassa kyseisen ohjelman pilottijakson nauhoitusta, Pauli Hanhiniemeä Perunateatterinsa kanssa, vielä jäähyväiskeikka. Oli niin ainutlaatuinen juttu, että tuskin moista livekokemusta uudelleen pääsen kokemaan. Käsittääkseni meininki on ollut jokaisen osallistuvan artistin osalta kutakuinkin saman suuntaista.
Anssi Kela Ajattelin tätä asiaa jostain syystä juuri eilen ja tuumasin, että pitäisiköhän ennen seuraavaa albumia lähteä tien päälle siten, että soittaisikin vain uusia biisejä? Antaisi niiden marinoitua rauhassa keikoilla ja menisi vasta sitten studioon äänittämään ne. En kuitenkaan sanoudu irti levytetyistä versioista: seison niiden takana ja olen albumeihini pieniä detaljeja lukuunottamatta erittäin tyytyväinen. Levy on aivan eri asia kuin live.
Suosittelen Juhalle ensi syksynä televisioitavaa Kosketuksessa-konserttia. Ehkä sieltä löytyvät ne ultimaaliset veriot?
Kiitos vastauksesta! :) Juu tietenkin levy ja live on aikalailla eri juttu. Livelevyt on sitten erikseen... Ehkäpä biisien pieni testaaminen keikoilla voisi tuoda levytykseen jotain uusiä sävyjä, mutta tuskinpa siitä levystä kannattaa mitään studioliveä tehdä. Vain aavistus enemmän livemäistä soittoa, ehkä. Mutta mikäpä minä olen mestaria neuvomaan... :lol:
Jep, tuon Kosketuksessa -konsertin olen pistänyt merkille, enkä aio missata sitä. Olin muuten paikalla jo toissa syksynä katselemassa kyseisen ohjelman pilottijakson nauhoitusta, Pauli Hanhiniemeä Perunateatterinsa kanssa, vielä jäähyväiskeikka. Oli niin ainutlaatuinen juttu, että tuskin moista livekokemusta uudelleen pääsen kokemaan. Käsittääkseni meininki on ollut jokaisen osallistuvan artistin osalta kutakuinkin saman suuntaista.
26.4.2007 12:33
Eikös Suurilla Kuvioilla ollut vähän tuota meininkiä? Ainakin Kaatuneiden muistolle, Fayan haamu ja Laulu Petetyille raikuivat keikoilla kuukausikaupalla ennen levytystä? Lopputuloksessa sen tosin kuulee lähinnä Kaatuneissa, missä onkin aika railakas rokkailumeininki. (Katkerasti jupisten & mutisten: Ette sitten kehdanneet levyttää "Petetyilleä" sellaisena eeppisenä happorock-kitarasankaritekona millaisena sen keikoilla tottui kuulemaan...)
Anssi Kela
Ajattelin tätä asiaa jostain syystä juuri eilen ja tuumasin, että pitäisiköhän ennen seuraavaa albumia lähteä tien päälle siten, että soittaisikin vain uusia biisejä? Antaisi niiden marinoitua rauhassa keikoilla ja menisi vasta sitten studioon äänittämään ne.
Eikös Suurilla Kuvioilla ollut vähän tuota meininkiä? Ainakin Kaatuneiden muistolle, Fayan haamu ja Laulu Petetyille raikuivat keikoilla kuukausikaupalla ennen levytystä? Lopputuloksessa sen tosin kuulee lähinnä Kaatuneissa, missä onkin aika railakas rokkailumeininki. (Katkerasti jupisten & mutisten: Ette sitten kehdanneet levyttää "Petetyilleä" sellaisena eeppisenä happorock-kitarasankaritekona millaisena sen keikoilla tottui kuulemaan...)
26.4.2007 16:24
Voisin kuvitella, että livemeiningin saaminen levyversiolle voi olla hankalaa, kun Anssi kuitenkin soittaa levyillä kaikki soittimet itse. Tällöinhän prosessi etenee soitin kerrallaan eikä yhdessä soittamisen symbioosia pääse syntymään. Tietysti, jos kappaleita soittelee bändin kanssa ennen levytystä, niiden muoto ja tyyli saattaa hieman hioutua uuteen uskoon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että levyversioiden tulee olla kunnolla loppuun asti tehtyjä. Sittenhän sitä pääsee konserteissa taas aistimaan uudenlaisia elämyksiä kun kappaleista kuulee erilaisia liveversioita...
30.6.2007 10:03
niin ja erinomainen typerysryhmä pohtii taas musikaallisesti ja siitä näkökulmasta näitä asioita.Kansa päättää ja musikantti soittaa.
Niinkuin minutkin heti leimattiin , että kuunteleppa rasisti suomalainen kappale, empä ole kuunnellu! Minua ei määräillä. Never! Soitteleppa anssi vaan musiikkias tuosta nuin vain . Voipi mennä paremmin.
Niinkuin minutkin heti leimattiin , että kuunteleppa rasisti suomalainen kappale, empä ole kuunnellu! Minua ei määräillä. Never! Soitteleppa anssi vaan musiikkias tuosta nuin vain . Voipi mennä paremmin.
Viimeksi kommentoitu