Forum 2002-2013
22.8.2003 8:17
Suuria kuvioita - arvosteluja
Tähän otsikkoon voisi aina heittää kommentin jos löytää jostain tiedotusvälineestä arvion Anssin uutukaisesta.
Täytyy sanoa, että komeasti alkaa. Itselleni ainakin SE musiikkilehti jonka arviot osuvat suhteellisen yksiin omieni kanssa eli Soundi antoi suurille kuvioille komeat neljä starbaa eli lontooksi Way To Go Anssi!!
Tampereella odotetaan jo kärsimättömänä.
BJ
Täytyy sanoa, että komeasti alkaa. Itselleni ainakin SE musiikkilehti jonka arviot osuvat suhteellisen yksiin omieni kanssa eli Soundi antoi suurille kuvioille komeat neljä starbaa eli lontooksi Way To Go Anssi!!
Tampereella odotetaan jo kärsimättömänä.
BJ
22.8.2003 10:15
Sen Soundin arvostelun voi lukea täältä:
http://www.soundi.fi/arviot_02.html
Neljä tähteä on hyvä määrä. Saa nähdä uskaltaako kukaan toimittaja antaa viittä tähteä.
http://www.soundi.fi/arviot_02.html
Neljä tähteä on hyvä määrä. Saa nähdä uskaltaako kukaan toimittaja antaa viittä tähteä.
22.8.2003 16:50
Ilta-Sanomissa oli 16.8.03 haastattelun yhteydessä arvioitu levyä. Mitään tähtiä siinä ei annettu, mutta arvio oli kyllä ERITTÄIN myönteinen.
22.8.2003 20:21
Kalevan plus -verkkoliite ke 20.8.2003
[size=150:2nwdoane]Anssi Kelan uutuusalbumi "rouheampi kuin Nummela"[/size:2nwdoane]
Suomen kevyen musiikin tämän syksyn merkkitapaus on Anssi Kelan toisen albumin julkaisu. Uutukainen nimeltä Suuria kuvioita putkahtaa kauppojen hyllyille 29. kuluvaa kuuta.
Nimi suuria kuvioita luonnehtii osuvasti myös Kelan nopeaa nousua Suomi-rockin ja -popin kaapin päälle. Lauluntekijän esikoislevy Nummela on löytänyt jo hämmästyttävät 155 000 ostajaa.
- Suuria kuvioita on soinniltaan rouheampi kuin Nummela. Uusi albumi on sähköisempi verrattuna Nummelan akustiseen soundiin. Tältä levyltä on myös jääneet konejutut pois, laulut on soitettu oikeilla soittimilla, Anssi Kela kuvailee.
- Sen sijaan biisit ovat samaa linjaa kuin esikoislevyllä. Löysin oman tapani tehdä musaa Nummelalla, eikä tätä puolta ollut syytä muuttaa.
Suuria kuvioita soikin selvästi rokahtavammin kuin edeltäjänsä. Useassa laulussa kuuluu varsin selvästi Kelan esikuvan Neil Youngin säröinen kitaratatsi.
- Neil Young on kiistatta ollut mulle tärkeä vaikuttaja sävellyspuolella ja asenteessa. Tekstien tekijänä on vaikuttanut paljon Bruce Springsteen, Kela linjaa.
23.8.2003 8:46
SAK-nuorten Arvo-lehdessä on myös Suurien Kuvioiden arvostelu.
Ihan myönteinen sekin on, mutta muutamista asioista on annettu myös miinusta. Tärpiksi oli valittu Laulu petetyille ja tähtiä annettiin kolme.
Ihan myönteinen sekin on, mutta muutamista asioista on annettu myös miinusta. Tärpiksi oli valittu Laulu petetyille ja tähtiä annettiin kolme.
29.8.2003 7:21
Helsingin Sanomien Nyt-liitteen arvostelu löytyy täältä:
http://www.nyt.fi/juttusivu.asp?path=1; ... 314;381916
Sen on kirjottanut Ilkka Mattila.
http://www.nyt.fi/juttusivu.asp?path=1; ... 314;381916
Sen on kirjottanut Ilkka Mattila.
29.8.2003 7:44
Miepä en lue kenenkään arvosteluja mistään. Ainoa oikea suuri arvostelija ja kriitikko olen MINÄ itse. Ja luulenpa etten tule pettymään vaikka ostan kyseisen seedeen ns. kuin sian säkissä.
Jou jee,,,
Jou jee,,,
29.8.2003 9:09
Tulipa illalla väsyneenä pieni moka.. laitan tämän arvostelun tähän nyt.. samainen teksti on myös "Mediapeliä" otsikon alla.. Treffi-liitteestä siis..
Anssi Kela: Suuria Kuvioita 2/6 pistettä
Hei, 150 000 suomalaista voi ihan hyvin olla väärässä ja pahasti. Nummelan ostaneilla suomalaisilla voi olla hyvä fiilis ja kaipuu lyriikkaan, josta puuttuvat enää tavuviivat. Yeah, that's our man!
Ei sympaattisen Anssi Kelan tylyttämisessä ole järkeä. Anssi on häviäjä, josta on tullut voittaja ja mies tietää sen varsin hyvin.
Anssilla on Cadillac, joka on ostettu teidän kuulijoiden rahoilla. Anssilla on edelleen se sama turvallinen Mikan faija-poljento, jolla biisit rytmitetään.
Tällä kertaa laulaja-lauluntekijän ihailu Springsteeniä ja Youngia kohtaan on viety äärimmilleen ja paikoin bändi jopa kuulostaa esikuviltaan. Mutta perimmäisten kysymysten äärellä ollaan, kun tämä periamerikkalaisuus vääntyy suomipopiksi ja b-luokan filosofointi kiteytyy jäykiksi kielikuviksi.
Mikä on tämä nerokkaan käsittämätön keitos? Miksi juuri tämä kombinaatio vetoaa Juicen ja Martin jälkeiseen suomirock-sukupolveen? Hymiöthän tästä enää puuttuvat.
Anssi Kela: Suuria Kuvioita 2/6 pistettä
Hei, 150 000 suomalaista voi ihan hyvin olla väärässä ja pahasti. Nummelan ostaneilla suomalaisilla voi olla hyvä fiilis ja kaipuu lyriikkaan, josta puuttuvat enää tavuviivat. Yeah, that's our man!
Ei sympaattisen Anssi Kelan tylyttämisessä ole järkeä. Anssi on häviäjä, josta on tullut voittaja ja mies tietää sen varsin hyvin.
Anssilla on Cadillac, joka on ostettu teidän kuulijoiden rahoilla. Anssilla on edelleen se sama turvallinen Mikan faija-poljento, jolla biisit rytmitetään.
Tällä kertaa laulaja-lauluntekijän ihailu Springsteeniä ja Youngia kohtaan on viety äärimmilleen ja paikoin bändi jopa kuulostaa esikuviltaan. Mutta perimmäisten kysymysten äärellä ollaan, kun tämä periamerikkalaisuus vääntyy suomipopiksi ja b-luokan filosofointi kiteytyy jäykiksi kielikuviksi.
Mikä on tämä nerokkaan käsittämätön keitos? Miksi juuri tämä kombinaatio vetoaa Juicen ja Martin jälkeiseen suomirock-sukupolveen? Hymiöthän tästä enää puuttuvat.
29.8.2003 12:27
vaik tähän pitkin laittaa lehtien yms arvosteluja niin sanon omani :D
niin mahtavia ja koskettavia biisejä että ihan tippa linsissä niitä kuuntelin.
kannet on TOSI hienot ja ne kaikki muut kuvat kansilehtisissä :wink:
et tattis Anssi :D
niin mahtavia ja koskettavia biisejä että ihan tippa linsissä niitä kuuntelin.
kannet on TOSI hienot ja ne kaikki muut kuvat kansilehtisissä :wink:
et tattis Anssi :D
29.8.2003 13:38
*hypistelee tyytyväisenä SK:ta hyppysissään*
Aij, että on mahtavaa. Uusi levy ja soi koko ajan taustalla stereoissa! Niin perkuleen mahtavaa musiikkia, taas kerran! :D Todella mahtavia tarinoita, siihen vielä rämisevä skitta ja Anssin todella hiano lauluääni, niin avot!
Ja, niinkuin kiitoksien lopussa lukee: Tattis!
Aij, että on mahtavaa. Uusi levy ja soi koko ajan taustalla stereoissa! Niin perkuleen mahtavaa musiikkia, taas kerran! :D Todella mahtavia tarinoita, siihen vielä rämisevä skitta ja Anssin todella hiano lauluääni, niin avot!
Ja, niinkuin kiitoksien lopussa lukee: Tattis!
29.8.2003 16:07
a.
29.8.2003 18:06
Loistava levy, hieno kokonaisuus! Kuuntelin levyn ensimmäistä kertaa läpi hievahtamatta paikallani kaiuttimet pauhaten ja täytyy kyllä todeta, että hetkeni oli täydellinen. Sen keskeytti ainoastaan rakas äitimuorini, joka oli ilmeisen tarkkaan kuunnellut olohuoneessa levylaulajan kertomia stooreja ja saapui lopulta kertomaan mietteensä kuulemastaan: "Tuasko se on tilannu tuommosen rumputuksen?!? Iha hukkaan pistää kaikki rahat!". Musiikkimakunsa kullakin...
Levyn avauskappaletta odotin ehkä kaikista eniten, sillä Semifinalin lokakuisella soolokeikalla siinä oli jotain yliluonnollisen maagista. Eikä se pettänyt nytkään, akustinen Kela on korviahivelevän kaunista! Koska se akustinen pitkäsoitto ja kiertue tuleekaan? Tästä olisi kiva kuulla myös pelkkä pianoversio vielä joskus - ehdotus: konserttisaleissa Anssi istutetaan flyygelin ääreen!
Seiskakakkosestakin olen oppinut paikoin pitämään, mutta aina kertosäkeen saapuessa karvani nousevat pystyyn. Kyllä se pahasti soinnahtaa pienoiselta huutamiselta... Laulu petetyille ei juurikaan ole tainnut muuttua keikkaversioista (viime kuulemasta jo tosin lähes vuoden päivät), mutta menevä rallatushan se on - meikäläinen vaan on saanut kyseisestä biisistä yliannostuksen jo ajat sitten kuunneltuaan liikaa keikkatallenteita.
Mies ja meri taasen kuulosti keikoilla hitusen tylsähköltä, mutta virallinen versio vaikuttaa kullalta. Tästä tosiaan juolahti minullekin ensimmäiseksi kirkkaana mieleen Jukka Karjalainen ja erityisesti hänen 80-luvun loppupuolen tuotantonsa. Myöntääkö virallinen taho vaikutteet tähänkin suuntaan vai onko tämä vain sattumaa? Kuinkahan moni toimittaja muuten yhdisti Miehen ja meren tarinan tämän päivän arvosteluissaan Anssin omaan elämään?
Faijan haamussa ensimmäiseksi korviin pistää kaamea rumpukomppi, mutta lienee tarkoituskin. Yksi kaikkien aikojen parhaista stooreista ja livenä kuultuna silkkaa rautaa! Kaatuneiden muistolle sisältää niin ikään hienon tarinan ja kuunneltuani lukemattomat kerrat isoisän kertomia tarinoita rintamalta, saa laulun tarina rutkasti lisää todentuntuisuutta. Ehdottomasti koskettava teos. Mahtoivatkohan Anssin isoisät olla talvisodassa?
Seuraavaksi tuleekin tämänhetkinen suosikkini, Sormus. Erilaista Kelaa, todella positiivisessa mielessä. Tarinasta tulee mieleen Arvid Järnefeltin novelli "Hän ja minä", jossa on samantapainen tilannekuvaus: ujohko mies on silmittömän rakastunut erääseen naiseen, mutta tilannetta mutkistaa sormessa kimalteleva sormus. Jos Anssin kirjoittaman tarinan sijoittaisi muutamia satoja vuosia taaksepäin, vedettäisiin mies varmaan hirteen aviorikoksesta - tai ainakin jos sukupuolet vaihdettaisiin keskenään...
Ensilumessa ihaninta on akustinen kitara ja tilanteeseen hyvin sopiva ujeltava ääni. Biisistä löytyy myös levyn ehdottomasti nerokkain laini: "Taistelun tauottua sotatantereella jälkeenpäin kaksi haavoitettua soturia makaa sylikkäin". Anssin ääni tuntuu olevan hehkeimmillään juuri tässä kappaleessa.
Suuria kuvioita on ilmeisesti tullutkin jo analysoitua aiemmin. Levyn lopetusbiisi Uudet autot yltää ehkäpä jopa jaetulle ykkössijalle Sormuksen kanssa. Täydellinen laulu öiseen ajeluun, kunhan vain omistaisi auton (tarpeeksi hyvä syy hankkia)! Millainen soitin muuten on autoharppu?
Vielä lukemattomienkin kuuntelukertojen jälkeen uusi levy kuulostaa paremmalta kuin edeltäjänsä. Ja koska Nummela oli maailman paras levy, jokainen voi päätellä kuinka hyvä levy tämä on... "Tattis!" :P
Levyn avauskappaletta odotin ehkä kaikista eniten, sillä Semifinalin lokakuisella soolokeikalla siinä oli jotain yliluonnollisen maagista. Eikä se pettänyt nytkään, akustinen Kela on korviahivelevän kaunista! Koska se akustinen pitkäsoitto ja kiertue tuleekaan? Tästä olisi kiva kuulla myös pelkkä pianoversio vielä joskus - ehdotus: konserttisaleissa Anssi istutetaan flyygelin ääreen!
Seiskakakkosestakin olen oppinut paikoin pitämään, mutta aina kertosäkeen saapuessa karvani nousevat pystyyn. Kyllä se pahasti soinnahtaa pienoiselta huutamiselta... Laulu petetyille ei juurikaan ole tainnut muuttua keikkaversioista (viime kuulemasta jo tosin lähes vuoden päivät), mutta menevä rallatushan se on - meikäläinen vaan on saanut kyseisestä biisistä yliannostuksen jo ajat sitten kuunneltuaan liikaa keikkatallenteita.
Mies ja meri taasen kuulosti keikoilla hitusen tylsähköltä, mutta virallinen versio vaikuttaa kullalta. Tästä tosiaan juolahti minullekin ensimmäiseksi kirkkaana mieleen Jukka Karjalainen ja erityisesti hänen 80-luvun loppupuolen tuotantonsa. Myöntääkö virallinen taho vaikutteet tähänkin suuntaan vai onko tämä vain sattumaa? Kuinkahan moni toimittaja muuten yhdisti Miehen ja meren tarinan tämän päivän arvosteluissaan Anssin omaan elämään?
Faijan haamussa ensimmäiseksi korviin pistää kaamea rumpukomppi, mutta lienee tarkoituskin. Yksi kaikkien aikojen parhaista stooreista ja livenä kuultuna silkkaa rautaa! Kaatuneiden muistolle sisältää niin ikään hienon tarinan ja kuunneltuani lukemattomat kerrat isoisän kertomia tarinoita rintamalta, saa laulun tarina rutkasti lisää todentuntuisuutta. Ehdottomasti koskettava teos. Mahtoivatkohan Anssin isoisät olla talvisodassa?
Seuraavaksi tuleekin tämänhetkinen suosikkini, Sormus. Erilaista Kelaa, todella positiivisessa mielessä. Tarinasta tulee mieleen Arvid Järnefeltin novelli "Hän ja minä", jossa on samantapainen tilannekuvaus: ujohko mies on silmittömän rakastunut erääseen naiseen, mutta tilannetta mutkistaa sormessa kimalteleva sormus. Jos Anssin kirjoittaman tarinan sijoittaisi muutamia satoja vuosia taaksepäin, vedettäisiin mies varmaan hirteen aviorikoksesta - tai ainakin jos sukupuolet vaihdettaisiin keskenään...
Ensilumessa ihaninta on akustinen kitara ja tilanteeseen hyvin sopiva ujeltava ääni. Biisistä löytyy myös levyn ehdottomasti nerokkain laini: "Taistelun tauottua sotatantereella jälkeenpäin kaksi haavoitettua soturia makaa sylikkäin". Anssin ääni tuntuu olevan hehkeimmillään juuri tässä kappaleessa.
Suuria kuvioita on ilmeisesti tullutkin jo analysoitua aiemmin. Levyn lopetusbiisi Uudet autot yltää ehkäpä jopa jaetulle ykkössijalle Sormuksen kanssa. Täydellinen laulu öiseen ajeluun, kunhan vain omistaisi auton (tarpeeksi hyvä syy hankkia)! Millainen soitin muuten on autoharppu?
Vielä lukemattomienkin kuuntelukertojen jälkeen uusi levy kuulostaa paremmalta kuin edeltäjänsä. Ja koska Nummela oli maailman paras levy, jokainen voi päätellä kuinka hyvä levy tämä on... "Tattis!" :P
29.8.2003 18:24
Uusi albumi sai päivän Savonsanomissa kolme tähteä.
Savonsanomat 29.8.2003 / Risto Löf [size=167:2nnz9dzf]Naapurin poika tarinoi taas[/size:2nnz9dzf]
[size=125:2nnz9dzf]Anssi Kelan uutuusalbumi jatkaa Nummelan reseptillä[/size:2nnz9dzf]
Anssi Kelan esikoisalbumin menestys oli varmasti jymy-yllätys kaikille. Nummelaa myytiin peräti 155 000 kappaletta eli viisinkertaisesti platinaa. Se on järkyttävän paljon kotimaisessa levymyynnissä.
Laulaja-lauluntekijää on yhtä aikaa ihailtu suuren yleisön keskuudessa ja toisaalta rock-poliisien keskuudessa potkittu kuin vierasta sikaa.
Nummelan menestyksen jatkoksi on kypsynyt hiljakseen Kelan uusi albumi Suuria kuvioita, joka sekin on epäilemättä listaykkönen.
Mies on löytänyt reseptin, joka uppoaa harvinaisen laveaan kuulijakuntaan.
Keski-ikäiset kuuntelevat Kelan tarinointia karvanoppa-corollan kulta-ajoilta mielessään menetetyt vuodet, nuorempia koskettavat ehkä enemmän arkiset leikkaukset pienten kaupunkien ja kylien kaduilta.
Pienimuotoinen ja lämminhenkinen jutustelu toimii edelleen Kelan musiikissa. Hän on koko kansakunnan naapurin poika. Vaikka Suuria kuvioita ei uudista järin mitään miehen soitannossa, Nummelan sampo pelittää yhä.
Kelan biisien teematkaan eivät yllätä: nuoret miehet elävät kuin viimeistä päivää, ihminen vanhenee, takavuosien ihastukset jäytävät mieltä, parisuhteessa asuu paha olo, jota on päästävä pakoon.
Kaikki kaikessa on arkinen nostalgia kuin vanhuuttaan pöhöttönyt litran maitotölkki jääkaapissa.
Suuria kuvioita ei kylmiltään tarjoa Nummelan kaltaista hittiputkea.
Albumin parasta antia ovat menevä hittibiisi 1972, johon tarvittavaa tulivoimaa antavat Lemonatorin kaverit, ja rouheasti rautalankaa rämisevä nimikkobiisi Suuria kuvioita.
Pääosa biiseistä kelaa totunnaiseen tapaan tasalämpöistä aikuismaista iskelmäpoppia.
Mikan faijan BMW:n jälkipolttoihin päästään Faijan haamussa. Pieni kitaraballadi Kipinöitä tarinoi turhankin latteasti Pahat pojat -elokuvan legendaa.
Anssi Kelan keikkakunnon voi tarkistaa Kuopion musiikkikeskuksessa 29. syyskuuta.
29.8.2003 18:34
Nyt:in toimittajaa siteeraten: "Anssi Kela kulkee valitsemallaan tiellä edelleen yksin." ... Ja hyvä niin, sanon minä. Hieno levy.
Stokkalla soitto ja laulu sujuivat mallikkaasti, vaikka paikka sinänsä on ihan älytön. Nimmareita en jaksanut jonotella, ehkä joskus toiste.
Stokkalla soitto ja laulu sujuivat mallikkaasti, vaikka paikka sinänsä on ihan älytön. Nimmareita en jaksanut jonotella, ehkä joskus toiste.
29.8.2003 19:30
Minä kävin tässä muutama tunti sitten tuon levyn kaappaamassa kaupan hyllystä. Siitä asti olen sitä tauotta kuunnellut, aivan loistavia kappaleita. Kipinöitä on juuri sellainen kappale jota Anssin uudelle levylle toivoin, kuten "keva" kuvaili, hempeämmän puoleinen. Laulu petetyille on myös yksi suosikeistani uudelta albumilta, se toi muistoja mieleen kun sen ensi kertaa kuulin.
29.8.2003 19:52
Voi hyvänen aika... :roll:
Vaan tuo oli sen verran hyvin sanottu että ehkäpä voimme käyttää sitä jossain myöhemmässä jaksossa! :P (Onko paikalla ketään muuta joka aikoinaan seurasi The Joulukalenteria?)
RossoSavonsanomat 29.8.2003 / Risto Löf Kaikki kaikessa on arkinen nostalgia kuin vanhuuttaan pöhöttönyt litran maitotölkki jääkaapissa.
Voi hyvänen aika... :roll:
Vaan tuo oli sen verran hyvin sanottu että ehkäpä voimme käyttää sitä jossain myöhemmässä jaksossa! :P (Onko paikalla ketään muuta joka aikoinaan seurasi The Joulukalenteria?)
29.8.2003 20:01
Yritän tehdä tän arvostelun periaatteella lyhyestä virsi kaunis. Oon itseasiassa melko sanaton. Suurien kuvioiden parin kuukauden takainen kuuleminen oli vähän pettymys, samoin 72sen. Nyt 72 toimii todella hienosti! Suuria kuvioita tulee välillä skipattua levyä kuunnellessa.
Parasta biisiä on mahdoton sanoa, mutta koitetaan... Levy on tosi sähkönen ja mulle tuli vähän ikävä Martineja. Osittain siksi Ensilumi on ehdoton suosikki. Rosson kanssa oon samaa mieltä tosta lainista ja Anssin laulamisesta. Lainin nerokkuudesta en tiedä, mutta se on ... ihana. Kun kuulen tän biisin livenä, joku saa kopata mut kiinni ku pyörryn... Uudet autot jaetulla ykköstilalla mutta eipä jää kyllä muutkaan kauas taakse! Tä on ihan tajuttoman hieno levy! Parempi kuin Nummela, ainakin toistaiseksi. Saattaa johtua siitä että tä on nyt ihan tuore, Nummelaa tuli kulutettua pari vuotta melkein joka päivä.
Sormus kuulosti jo ekalla livekerralla todella hyvältä ja toka kerta entistä paremmalta. Se on livenä parempi. Mies ja meri on todellakin rauhoittunut levylle, se on hieno! :)
Faijan haamu pelotti koska se ykkösversio on niiiiiiiin hyvä. Biisi toimii kuitenkin mukavasti myös tällaisena versiona.
Kipinöitä on ihana:)
SK on tunteellisempi kuin Nummela. Oon ihan addiktoitunu tähän levyyn... =P Nyt mulla on kaks täydellistä levyä hyllyssä (Brucen ei lasketa:D). Tsiljardit kiitokset Anssille! :)
Parasta biisiä on mahdoton sanoa, mutta koitetaan... Levy on tosi sähkönen ja mulle tuli vähän ikävä Martineja. Osittain siksi Ensilumi on ehdoton suosikki. Rosson kanssa oon samaa mieltä tosta lainista ja Anssin laulamisesta. Lainin nerokkuudesta en tiedä, mutta se on ... ihana. Kun kuulen tän biisin livenä, joku saa kopata mut kiinni ku pyörryn... Uudet autot jaetulla ykköstilalla mutta eipä jää kyllä muutkaan kauas taakse! Tä on ihan tajuttoman hieno levy! Parempi kuin Nummela, ainakin toistaiseksi. Saattaa johtua siitä että tä on nyt ihan tuore, Nummelaa tuli kulutettua pari vuotta melkein joka päivä.
Sormus kuulosti jo ekalla livekerralla todella hyvältä ja toka kerta entistä paremmalta. Se on livenä parempi. Mies ja meri on todellakin rauhoittunut levylle, se on hieno! :)
Faijan haamu pelotti koska se ykkösversio on niiiiiiiin hyvä. Biisi toimii kuitenkin mukavasti myös tällaisena versiona.
Kipinöitä on ihana:)
SK on tunteellisempi kuin Nummela. Oon ihan addiktoitunu tähän levyyn... =P Nyt mulla on kaks täydellistä levyä hyllyssä (Brucen ei lasketa:D). Tsiljardit kiitokset Anssille! :)
29.8.2003 20:32
No niin, tässä (toivottavasti lyhyesti) mielipiteitä levystä...
Kokonaisuutena tosi hyvä.. aluksi pelkäsin pahasti sitä, että levy ei toimisi kokonaisuutena Nummelan tavoin.. tämä pelko kuitenkin osoittautui täysin turhaksi... kokonaisuus on erittäin hyvä... ihan liian harvoin käy niin, että kuuntelee levyn useemman kerran keskittyneesti hyppimättä yhtään kohtaa...
Kipinöitä on, lyhyydestään huolimatta, yksi suosikeistani... todella pätevä tunnelmapala.. ja hyvä intro levylle :D
-72 oli aluksi itselleni sellainen "no joo"-biisi... ihan kivaa kitararokkia, mutta sen jälkeen, kun kuulin livenä, on ollut eräs suosikeistani.. erittäin pätevää meininkiä...
Laulu petetyille sopii hyvin seuraavaksi biisiksi, ei henkilökohtaisesti aiheuta suuria ahaa-elämyksiä, mutta pätevä biisi kuitenkin..
Jaaha, Mies ja meri.... mulle se kolisee aivan täysillä... ku ekan kerran kuulin tän niin liveversio vaikutti paremmalta, mutta nyt kyllä tää levyllä oleva versio vie voiton siitä =) Aivan mahtava biisi, vaikka yleinen reaktio onkin ollut "ei vittu, nyt se laulaa siitä ku siitä tuli rikas"... kuka muuten soittaa sen lopussa olevan kitarasoolon????
Faijan haamu on itselleni levyn suurin pettymys.. ehkä siksi, että livenä se on kuulostanut todella hyvältä ja odotin siltä biisiltä todella suuria.. nyt useamman kerran jälkeen se tuntuu jo ihan hyvältä biisiltä, mutta ne ihan alussa olevat efektit kuulostavat lähinnä hautajaisuruilta... ihan kamalat... toivottavasti kuulemme keikoilla vielä sitä duuri-versioita, josta oikeasti tuli sellainen olo , että "maailmassa todellakin kaikki on hyvin.." tämä on kuitenkin se biisi, jonka todennäköisesti hyppään ensimmäiseksi yli..
Kaatuneiden muistolle kuulostaa levyllä paremmalta kuin tähän saakka on keikoilla kuulostanut... syvä kumarrus New Jerseyn suuntaan.. no further comments =)
Sormus... olkoonkin vaan "siiderisoulia"... pyydän anteeksi, mutta eikös lauluntekijän tehtävä ole luoda yksityisestä yleistä...onnistuu ainakin omalla kohdallani, muhun tämä biisi iskee aivan täysillä... siinä on tiettyjä elementtejä omasta elämästäni... aivan loistava biisi....
Ensilumi on toinen biisi, jota en ollut aikaisemmin kuullut... yksi levyn ehdottomista kohokohdista..
Suuria kuvioita ei sinkun ilmestyessä kuulostanut juuri miltään, mutta sekin on nyt myöhemmin alkanut kuulostaa varsin hyvältä.. pidän kovasti paljon..=)
Uudet autot on aivan mahtava biisi... biisin kesto oli pieni yllätys.. sitä olisi ehkä voinut venyttääkin hieman.. kolme ja puoli minuuttia tuntuu todella lyhyeltä, mutta ehkä on hyväkin, että jää janoamaan lisää...
Kaiken kaikkiaan selvästi paras (ainakin toistaiseksi) tänä vuonna ilmestyneistä levyistä ja ainakin omasta mielestäni parempi levy kuin Nummela...
P.S. Voi my selkääni.... :P
Kokonaisuutena tosi hyvä.. aluksi pelkäsin pahasti sitä, että levy ei toimisi kokonaisuutena Nummelan tavoin.. tämä pelko kuitenkin osoittautui täysin turhaksi... kokonaisuus on erittäin hyvä... ihan liian harvoin käy niin, että kuuntelee levyn useemman kerran keskittyneesti hyppimättä yhtään kohtaa...
Kipinöitä on, lyhyydestään huolimatta, yksi suosikeistani... todella pätevä tunnelmapala.. ja hyvä intro levylle :D
-72 oli aluksi itselleni sellainen "no joo"-biisi... ihan kivaa kitararokkia, mutta sen jälkeen, kun kuulin livenä, on ollut eräs suosikeistani.. erittäin pätevää meininkiä...
Laulu petetyille sopii hyvin seuraavaksi biisiksi, ei henkilökohtaisesti aiheuta suuria ahaa-elämyksiä, mutta pätevä biisi kuitenkin..
Jaaha, Mies ja meri.... mulle se kolisee aivan täysillä... ku ekan kerran kuulin tän niin liveversio vaikutti paremmalta, mutta nyt kyllä tää levyllä oleva versio vie voiton siitä =) Aivan mahtava biisi, vaikka yleinen reaktio onkin ollut "ei vittu, nyt se laulaa siitä ku siitä tuli rikas"... kuka muuten soittaa sen lopussa olevan kitarasoolon????
Faijan haamu on itselleni levyn suurin pettymys.. ehkä siksi, että livenä se on kuulostanut todella hyvältä ja odotin siltä biisiltä todella suuria.. nyt useamman kerran jälkeen se tuntuu jo ihan hyvältä biisiltä, mutta ne ihan alussa olevat efektit kuulostavat lähinnä hautajaisuruilta... ihan kamalat... toivottavasti kuulemme keikoilla vielä sitä duuri-versioita, josta oikeasti tuli sellainen olo , että "maailmassa todellakin kaikki on hyvin.." tämä on kuitenkin se biisi, jonka todennäköisesti hyppään ensimmäiseksi yli..
Kaatuneiden muistolle kuulostaa levyllä paremmalta kuin tähän saakka on keikoilla kuulostanut... syvä kumarrus New Jerseyn suuntaan.. no further comments =)
Sormus... olkoonkin vaan "siiderisoulia"... pyydän anteeksi, mutta eikös lauluntekijän tehtävä ole luoda yksityisestä yleistä...onnistuu ainakin omalla kohdallani, muhun tämä biisi iskee aivan täysillä... siinä on tiettyjä elementtejä omasta elämästäni... aivan loistava biisi....
Ensilumi on toinen biisi, jota en ollut aikaisemmin kuullut... yksi levyn ehdottomista kohokohdista..
Suuria kuvioita ei sinkun ilmestyessä kuulostanut juuri miltään, mutta sekin on nyt myöhemmin alkanut kuulostaa varsin hyvältä.. pidän kovasti paljon..=)
Uudet autot on aivan mahtava biisi... biisin kesto oli pieni yllätys.. sitä olisi ehkä voinut venyttääkin hieman.. kolme ja puoli minuuttia tuntuu todella lyhyeltä, mutta ehkä on hyväkin, että jää janoamaan lisää...
Kaiken kaikkiaan selvästi paras (ainakin toistaiseksi) tänä vuonna ilmestyneistä levyistä ja ainakin omasta mielestäni parempi levy kuin Nummela...
P.S. Voi my selkääni.... :P
29.8.2003 20:43
Rosso + Norsku:
Levyn nerokkain laini on "Kävi järjetön tuuri...." :wink: :P
Nii, joo ja mun ei varmaan tarvi sanoa et maailman paras levy on 28 vuotta vanha... jokainen voi sit päätellä mikä se on :D
Levyn nerokkain laini on "Kävi järjetön tuuri...." :wink: :P
Nii, joo ja mun ei varmaan tarvi sanoa et maailman paras levy on 28 vuotta vanha... jokainen voi sit päätellä mikä se on :D
29.8.2003 23:20
Erittäin hyvä, ellei täydellinen. Kiitos!
30.8.2003 7:52
Hmm..kun nyt kaikki muutkin, niin minäkin voisin kirjoittaa lyhyen analyysini suurista kuvioista. Se taitaa tosin jäädä ensi viikoksi..
30.8.2003 14:10
Suuria kuvioita-albumi on aivan mahtava! Kaikki biisit on tosi hyvii...Ei voi muuta sanoo.. :P
30.8.2003 16:39
Mix-lehden arvostelu: Kelan Anssi ja Nummelan sumuiset tunnelmat. Yllätyksellinen ensisingle Suuria kuvioita pisti miettimään, pystyykö Anssi vielä tekmään niitä ikivihreitä. Albumi antaa odottaa vastausta ja alkaa balladilla Kipinöitä. Nummelan poika panee kuitenkin jalalla koreasti kakkosraidalla 1972, joka raikaa jo radioissakin huomattavasti edeltäjäänsä tehokkaammin. Anna levylle aikaa ja setarttuu lopulta kiinni kuin purkka kengänpohjaan. Hittejä levyllä ei ehkä ole niin monta kuin Nummelalla, mutta Suuria kuvioita toimiikin paremmin kokonaisuutena. Rauhallisempi, tunteellisempi ja aikuistunut Kela on tullut takaisin. Arvosana:8-
Oma mielipiteeni:
Kipinöitä on aivan ihana, vaikkakin liian lyhyt. Huomaa kyllä, et sen piti tulla Pahat pojat-leffaan. Hyvä kuitenkin, kun laitettiin siitä huolimatta levylle. Sopii hyvin mun romanttiselle sielulle. :D 1972 on sellanen bailauskappale. Mä arvostelen biisejä usein sen perusteella, miten hyvin niitä voi tanssii ja tää pistää heilumaan ja hoilaamaan. Laulu petetyille on hyvä kokonaisuus. Mies ja meri. I like that. Faijan haamu. Aivan ihana. Ei tästä muuta voi sanoa. Oon pitänyt tästä tosi kovasti siitä lähtien, kun kuulin tän vuos sitten anssin keikalla. Kaatuneiden muistolle. Surullisesta aiheesta. Pitäis keksii varmaan jotain omaperäsempää, mut tykkään tästä. On pakko laulaa mukana, vaikka tää kuulostaiskin paremmalta ilman mun hoilaamista. :D Sormus. Tääkin on sopivaa kuunneltavaa, kun haaveilee eli siis mä kuuntelen tätä tosi usein. Ensilumi on ihana. Alku ei ekalla kerralla vakuuttanut, mutta nyt rakstan tätäkin. Suuria kuvioita. Tulee välillä hypittyy eli, kun tuli kuunneltuu tätä kauheesti sinkkuna, mut en todellakaan tajuu, miks mun kaverit inhoo tätä. :( Uudet autot. Mä haluisin tanssii tän jonkun kaa hitaana. Eli mä RAKASTAN tätä levyy! Niin kuin rakastin Nummelaakin, mutta tätä mä rakstan jopa enemmän! Oli pakko rynnätä ostaan tää heti eilen enkä todellakaan pettynyt, vaikka mun odotukset oli tosi kovat. Mä rakastan siis vieläkin Anssin musaa, vaikka Anssi kuulemma onkin mennyttä niin kuin yks mulle eilen sano, kun ootin malttamattomana iltaa, et pääsen hankkiin Anssin levyn. Kiitti tosi paljon Anssi!
Oma mielipiteeni:
Kipinöitä on aivan ihana, vaikkakin liian lyhyt. Huomaa kyllä, et sen piti tulla Pahat pojat-leffaan. Hyvä kuitenkin, kun laitettiin siitä huolimatta levylle. Sopii hyvin mun romanttiselle sielulle. :D 1972 on sellanen bailauskappale. Mä arvostelen biisejä usein sen perusteella, miten hyvin niitä voi tanssii ja tää pistää heilumaan ja hoilaamaan. Laulu petetyille on hyvä kokonaisuus. Mies ja meri. I like that. Faijan haamu. Aivan ihana. Ei tästä muuta voi sanoa. Oon pitänyt tästä tosi kovasti siitä lähtien, kun kuulin tän vuos sitten anssin keikalla. Kaatuneiden muistolle. Surullisesta aiheesta. Pitäis keksii varmaan jotain omaperäsempää, mut tykkään tästä. On pakko laulaa mukana, vaikka tää kuulostaiskin paremmalta ilman mun hoilaamista. :D Sormus. Tääkin on sopivaa kuunneltavaa, kun haaveilee eli siis mä kuuntelen tätä tosi usein. Ensilumi on ihana. Alku ei ekalla kerralla vakuuttanut, mutta nyt rakstan tätäkin. Suuria kuvioita. Tulee välillä hypittyy eli, kun tuli kuunneltuu tätä kauheesti sinkkuna, mut en todellakaan tajuu, miks mun kaverit inhoo tätä. :( Uudet autot. Mä haluisin tanssii tän jonkun kaa hitaana. Eli mä RAKASTAN tätä levyy! Niin kuin rakastin Nummelaakin, mutta tätä mä rakstan jopa enemmän! Oli pakko rynnätä ostaan tää heti eilen enkä todellakaan pettynyt, vaikka mun odotukset oli tosi kovat. Mä rakastan siis vieläkin Anssin musaa, vaikka Anssi kuulemma onkin mennyttä niin kuin yks mulle eilen sano, kun ootin malttamattomana iltaa, et pääsen hankkiin Anssin levyn. Kiitti tosi paljon Anssi!
30.8.2003 17:00
Tän viikon Rumbassa olikin jo kauan odotettu arvostelu sk:sta... Kaksi tähteä....
30.8.2003 18:49
Aivan sairaan hyvä levy!!! Kyllä saa rahalle vastinetta! :)
Veikkaan, että levy myy aika paljon...
Veikkaan, että levy myy aika paljon...
30.8.2003 18:57
Tuntuu muuten mukavalta lukea sellaisten ihmisten mielipiteitä, jotka oikeasti sijoittavat rahansa minun levyyni, eivätkä vain kirjoittele työkseen ilmaisista arvostelukappaleista. En tarkoita, että teidän kritiikkejänne olisi mukava lukea siksi, koska ne ovat niin positiivisia, vaan siksi, että on hienoa tietää jossain olevan ihmisiä, joille nämä biisini todella merkitsevät jotain ja jotka suhtautuvat niihin tunteella. Teille on kivaa tehdä musiikkia - kiitos!
30.8.2003 20:01
(Vihdoinkin....)
Äe nyt mitää turhii höpinöitä. Mun suosikeiks on täl levyllä noussu ehdottomasti Uudet autot, Ensilumi, Faijan haamu ja 1972.
Uudet autot on oli jo keikoilla tosi hyvä, mut levyllä se on paras.
Faijan haamu kuulostaa... no, erilaiselta ku keikoilla. Vähän niinku rva. Ruususen ja Kissanpäivien sekotus=P En tiijä miks tykkään siit niin paljon, mut Ruusunen kyl kuuluu mun lempibiiseihin Nummelalta ja Faijan haamu on aika samankaltane.
Ensilumessa on vaa sitä jotain=P Kaatuneiden muistolle kuulostaa täsmälleen samalta ku keikoilla, ei se oo ikinä mikään mun suosikki ollu, mut levyllä se menee. Mies ja meri on hieno. Sormus on melkee sellanen ku kuvittelin, rauhallinen ja se on siin levylläki just silleen hienosti siin Kaatuneiden ja Ensilumen välis=)
Laulu petetyille on kans yksinkertasesti hieno mut Suuria kuvioita-biisist en vieläkään oikeen tykkää. Se on jotenki ärsyttävä.
1972 on rock=P Se tasapainottaa kans silleen hyvin tätä levyy ku tulee siin Kipinöiden perässä. Kipinöitä taas kuulostaa ihan samalta ku semissä. Ihq..
Tässä järjestyksessä toi nyt vissiin tuli...=D
Äe nyt mitää turhii höpinöitä. Mun suosikeiks on täl levyllä noussu ehdottomasti Uudet autot, Ensilumi, Faijan haamu ja 1972.
Uudet autot on oli jo keikoilla tosi hyvä, mut levyllä se on paras.
Faijan haamu kuulostaa... no, erilaiselta ku keikoilla. Vähän niinku rva. Ruususen ja Kissanpäivien sekotus=P En tiijä miks tykkään siit niin paljon, mut Ruusunen kyl kuuluu mun lempibiiseihin Nummelalta ja Faijan haamu on aika samankaltane.
Ensilumessa on vaa sitä jotain=P Kaatuneiden muistolle kuulostaa täsmälleen samalta ku keikoilla, ei se oo ikinä mikään mun suosikki ollu, mut levyllä se menee. Mies ja meri on hieno. Sormus on melkee sellanen ku kuvittelin, rauhallinen ja se on siin levylläki just silleen hienosti siin Kaatuneiden ja Ensilumen välis=)
Laulu petetyille on kans yksinkertasesti hieno mut Suuria kuvioita-biisist en vieläkään oikeen tykkää. Se on jotenki ärsyttävä.
1972 on rock=P Se tasapainottaa kans silleen hyvin tätä levyy ku tulee siin Kipinöiden perässä. Kipinöitä taas kuulostaa ihan samalta ku semissä. Ihq..
Tässä järjestyksessä toi nyt vissiin tuli...=D
31.8.2003 13:35
Johoka ois munki aika analysoida.. Lempparipiisejä on montaki, no en nyt rupee luettelemaa kaikkia 8)
Kipinöistä oon samaa mieltä kaikkien kanssa et ihq mut liian lyhyt. Saaran laulu sopii siihe hyvi. Ku siin on myös naisen ääni ni siihen tulee semmone et molemmat kaipaa toisiaan hih=P
72nen tiätty rulettaa!
Laulu petyetyille on dramaattine=P Iha butun hyvä piisi, mut oon kuullu sen varmaa 200 kertaa..
Mies vs. meri (en sulata uutta nimee=P) kuulosti eka liian hitaalta mut ei sekää enää haittaa. Ilone ja pirtee piisi :)
Faijan haamu kuulostaa nyt paljo synkemmältä, en tiijä onks se hyvä vai huono. Kertsi on hyvä ku siinnon rytmikkäät taputukset ja kaikki=D
Kaatuneet kuulostaa aika samalta ku keikalla, eli hyvältä. Tajusin vasta vähä aikaa sitte et se vika kertosäkeistö on se mitä se poika kirjottaa kotiinsa, eikä pelkkä kertosäkeistö :wink:
Sormukseen ihastuin heti, varsinki livenä se on ö...ihq!
Ensilumen sanotus on aika nerokas.. Yksityiskohdat kertoo enemmän ku monta lausetta, esim. nahkakalustosta tulee mulle vaikka mitä mieleen=P Sit mietin et kerrotaax siinä siit Sormuksen miehestä ja sen (jo silloisesta) vaimosta, vai onks ne Sormuksen tyypit myöhemmin menny naimisiin.. :idea:
Suurista kuvioistaki tykkään, kyl sitä mielellään kuuntelee.
Uusissa autoissa on tosiaan maaginen tunnelma=P Miksköhän nora muutettiin nooraks.. :wink:
En kyl osaa sanoo onko SK parempi ku nummela, ei niitä voi verrata :!:
Kipinöistä oon samaa mieltä kaikkien kanssa et ihq mut liian lyhyt. Saaran laulu sopii siihe hyvi. Ku siin on myös naisen ääni ni siihen tulee semmone et molemmat kaipaa toisiaan hih=P
72nen tiätty rulettaa!
Laulu petyetyille on dramaattine=P Iha butun hyvä piisi, mut oon kuullu sen varmaa 200 kertaa..
Mies vs. meri (en sulata uutta nimee=P) kuulosti eka liian hitaalta mut ei sekää enää haittaa. Ilone ja pirtee piisi :)
Faijan haamu kuulostaa nyt paljo synkemmältä, en tiijä onks se hyvä vai huono. Kertsi on hyvä ku siinnon rytmikkäät taputukset ja kaikki=D
Kaatuneet kuulostaa aika samalta ku keikalla, eli hyvältä. Tajusin vasta vähä aikaa sitte et se vika kertosäkeistö on se mitä se poika kirjottaa kotiinsa, eikä pelkkä kertosäkeistö :wink:
Sormukseen ihastuin heti, varsinki livenä se on ö...ihq!
Ensilumen sanotus on aika nerokas.. Yksityiskohdat kertoo enemmän ku monta lausetta, esim. nahkakalustosta tulee mulle vaikka mitä mieleen=P Sit mietin et kerrotaax siinä siit Sormuksen miehestä ja sen (jo silloisesta) vaimosta, vai onks ne Sormuksen tyypit myöhemmin menny naimisiin.. :idea:
Suurista kuvioistaki tykkään, kyl sitä mielellään kuuntelee.
Uusissa autoissa on tosiaan maaginen tunnelma=P Miksköhän nora muutettiin nooraks.. :wink:
En kyl osaa sanoo onko SK parempi ku nummela, ei niitä voi verrata :!:
31.8.2003 14:59
Suuria kuvioita on mahtava levy. Aivan kuten Nummela se paranee kuuntelu kertojen myötä, tosin omalla kohdallani Nummela on tainnut saavuttaa jo kattonsa.
Kipinöitä on ihan jees. Ei se mitään suuria tunteita ole aiheuttanut, mutta mukava aloitusraita.
-72 on loistava! Tämä on oikeasti yksi parhaista Anssin tekemistä biiseistä,
siitä ei pääse mihinkään. Sanat ovat tosi kivat ja melodia samaten. Tämän kuunteleminen nostaa jo valmiiksi hyvän tuulen kattoon!
Laulu petetyille on yksi suosikeistani tällä levyllä. Levyversio on parempi kuin mikään kuulemistani keikkaversioista ja levyllä tämä kuulostaa hyvinkin tuoreelta, vaikka keikkaversioita on tullut kuultua monet kerrat.
Mies ja meri on myös mukava, sellainen biisi joka kertoo miten kaikki sai alkunsa :wink:
Faijan haamu on ollut jo pitkään yksi suosikkini. Tarinahan ei sinällään ole surullinen, mutta tämän melodian kanssa se vetää aika vakavaksi...
Kaatuneiden muistolle, hmmm, en oikein tiedä mitä tästä sanoisi. Mukava tämäkin, mutta ei ole ainakaan vielä erottunut mitenkään ihmeemmin.
Sormus kuuluu myös suosikkeihini, varsinkin eka säkeistö on kiva.
Tosin tässä biisissä on jotain hyvin kettumaista, jota en osaa tarkemmin määritellä.
Ensilumi tuntuu jotenkin vieraalta. Biisi on kyllä hyvä, mutta tarina on etäinen, omasta elämästäni kun ei ainakaan löydy mitään tämän kaltaisia kokemuksia. Tosin on monta muutakin tarinaa joihin en samaistu, mutta jotka ovat hyviä, ehkä tämä aihe on sitten liian vieras minulle kuitenkin.
Suurista kuvioista en ensikuulemmalla tykännyt yhtään. Nyt se loistava kertosäe on alkanut erottua entistä paremmin edukseen ja muutenkin biisi kuulostaa paljon paremmalta.
Uudet autot on ihku(: Tämä kuuluu myös suosikkeihini ja oikein odotin lopullisen version kuulemista. Ja se on juuri niin hyvä kuin odotinkin.
Muoks.: Ja ai niin, onnea Anssi! Iltasanomien mukaan Suuria kuvioita myi jo perjantaina kultaa ja lähenteli platinarajaa, hieno suoritus!
Kipinöitä on ihan jees. Ei se mitään suuria tunteita ole aiheuttanut, mutta mukava aloitusraita.
-72 on loistava! Tämä on oikeasti yksi parhaista Anssin tekemistä biiseistä,
siitä ei pääse mihinkään. Sanat ovat tosi kivat ja melodia samaten. Tämän kuunteleminen nostaa jo valmiiksi hyvän tuulen kattoon!
Laulu petetyille on yksi suosikeistani tällä levyllä. Levyversio on parempi kuin mikään kuulemistani keikkaversioista ja levyllä tämä kuulostaa hyvinkin tuoreelta, vaikka keikkaversioita on tullut kuultua monet kerrat.
Mies ja meri on myös mukava, sellainen biisi joka kertoo miten kaikki sai alkunsa :wink:
Faijan haamu on ollut jo pitkään yksi suosikkini. Tarinahan ei sinällään ole surullinen, mutta tämän melodian kanssa se vetää aika vakavaksi...
Kaatuneiden muistolle, hmmm, en oikein tiedä mitä tästä sanoisi. Mukava tämäkin, mutta ei ole ainakaan vielä erottunut mitenkään ihmeemmin.
Sormus kuuluu myös suosikkeihini, varsinkin eka säkeistö on kiva.
Tosin tässä biisissä on jotain hyvin kettumaista, jota en osaa tarkemmin määritellä.
Ensilumi tuntuu jotenkin vieraalta. Biisi on kyllä hyvä, mutta tarina on etäinen, omasta elämästäni kun ei ainakaan löydy mitään tämän kaltaisia kokemuksia. Tosin on monta muutakin tarinaa joihin en samaistu, mutta jotka ovat hyviä, ehkä tämä aihe on sitten liian vieras minulle kuitenkin.
Suurista kuvioista en ensikuulemmalla tykännyt yhtään. Nyt se loistava kertosäe on alkanut erottua entistä paremmin edukseen ja muutenkin biisi kuulostaa paljon paremmalta.
Uudet autot on ihku(: Tämä kuuluu myös suosikkeihini ja oikein odotin lopullisen version kuulemista. Ja se on juuri niin hyvä kuin odotinkin.
Muoks.: Ja ai niin, onnea Anssi! Iltasanomien mukaan Suuria kuvioita myi jo perjantaina kultaa ja lähenteli platinarajaa, hieno suoritus!
31.8.2003 16:38
a.
31.8.2003 16:50
Minulla, kuten varmaan osalla Anssin kuuntelijoista, oli hivenen skeptinen näkemys hänen uudesta albumista. Ei sitä ettenkös Anssin laulunkirjoittamiskykyihiin usko, mutta kuten jo tiedetään, jatko-osia ei aina kannata tehdä ja yhden hitin ihme on lauluntekijän pahin kirous.
Näin onkin, mutta joskus kannattaa silti satsata korkealle ja riskeerata kaikki, vaikka se yhdellä hitillä saavutettu maine menisikin kankkulan kaivoon ja nimi vaipuisi unohdettujen lauluntekijöiden taivaaseen. Anssi Kela teki näin; pisti panoksensa uuteen levyyn, ja satsasi korkealle. Ja tällä kertaa veto osui kyllä voittajahevoseen (tai voittajalevyyn, jos näin sanotaan).
Nummela-levy oli koskettava, personaallinen ja Anssin elämänkokemuksia lähellä oleva levy. Se kosketti kaiken tavoin suurta osaa Suomen kansasta, ja tämä näkyikin listoilla. Nimikkokappale ja pari muuta levyltä löydettyä timanttia "raiskattiin" radioissa kunnes niiden kuuleminen oli kuin kynsiä liitutaululla. Silti levy oli musikaalisesti erinomainen ja muutenkin kaunista kuunneltava. Tämä oli siis nyt Se Suuri Suomalainen Seedee-levy! Se toinen levy tulisi "sitten joskus, kuin se valmistuu" (Kansainvälinen Viihteen Tuottaijen Ja Tekijöiden Selitys #1)
Viime perjantaina (29.9.2003) oli muulle maailmalle ihan tavallinen perjantai. Ei mitään erikoista, ei mitään maailmanmullistavaa. Mutta Anssi Kelan vannoutuneille faneille (tai muuten vain miestä diggaaville) tuo päivä oli erikoinen. Kelan uusi levy "Suuria kuvioita" löysi nimittäin vihdoinkin tiensä levyhyllyille.
No niin, nyt historiikit ja muut jorinat sikseen ja itse levyn arvosteluun!
Suuria kuvioita ON mainio levy, tai kuten Anssi itse Stockmannissa pari päivää sitten totesi; "fantastinen".
Nummelassa oli monta biisiä jotka iskivät kuin basso korvaan viisi metriä kaiharesta Kelan keikalla, ja jopa saivat minut ihmettelemään maailman menoja ja oman elämäni tapahtumia.
Mutta samalla jotkut levyltä löytyvistä yhdeksästä kappaleista eivät loksahtaneet aivan yhtä hyvin tunteellisella tasolla, vaikka olivatkin hyviä kappaleita. Niistä puuttui "se jokin", jonka seurauksena ei niitä ehkä kuunneltu samalla tehokkuudella kuin oli tarkoitus (tai sitten niitä kuunneltiin vähän liikaa, en tiedä..=).
Suuria kuviota-levyltä löytyviltä kappaleista ei mielestäni löydy tällaisia "harhaluoteja", vaan kaikki osuvat täydellisesti suoraan taulun keskelle. Kymmenen koskettavaa tarinaa, jotka lyhyesti ja ytimekkäästi kertovat kuuntelijalle kymmenen eri tarinaa nimikkokappaleen roadmovie-tyylisestä rakkauskertomuksesta "1972":n nostalgiseen luokkahuoneeseen. Anssi onnistuu myös maalaamaan tummin sävyin kuvia perheen sisäisestä ongelmista, talvisodan raastavista tunnelmista ja kuolleen isän palaamisesta. Silti, joka kerta kuin biisi lähestyy loppuaan, tuntuu kuin olisin lukenut viimeisen sivun tiiliskivikirjasta, ja sekunnin päästä aloitan uudella. Tunnelma on siis vieläkin kattossa, ja pyrkii melkein sen läpikin.
Itse levy muistuttaa musikaalisesti mielestäni hiukan Nummelaa, vaikka se onkin joissain määrin rokkavampi ja akustisempi, mutta silti tätä levyä kuuntelee sulavasti. Anssi ei sorru massatuotantoon, vaan jokainen biisi on tarkoin harkittu pala levyn suuressa palapelissä. En tosin tiedä jos olen ainoa, mutta kuullessani "Faijan haamua" ajatukseni kulkee kyllä automaattisesti "Mikan Faijan BMW":hen, ja "Sormuksessa" on vähän "Kaunotar ja basistia".
En pysty tältä levyltä valitsemaan mitään omaa suosikkia, kaikki ovat musikaalisesti aivan yhtä hyviä (ainakin nyt, katsotaan sitten 1000:n kuuntelukerran jälkeen jos tämä muuttuu =), mutta tunnetasolla "Faijan haamu" onnistuu kyllä ehkä hivenen voittamaan. Se voi taas johtua
omista elämänkokemuksistani..
No, nyt tästä tulikin melkein puolen sivun kokoinen saarna, vaikka tarkoituksena oli vetäistä lyhyt ja ytimekäs arvostelu. Ei voi mitään, joskus kirjoituspiru ottaa vallan ja tekstiä vaan syntyy lisää ja lisää..
Lyhyesti: Suuria kuvioita on fantastinen! Nummelan Neil Young iskee jälleen!
Näin onkin, mutta joskus kannattaa silti satsata korkealle ja riskeerata kaikki, vaikka se yhdellä hitillä saavutettu maine menisikin kankkulan kaivoon ja nimi vaipuisi unohdettujen lauluntekijöiden taivaaseen. Anssi Kela teki näin; pisti panoksensa uuteen levyyn, ja satsasi korkealle. Ja tällä kertaa veto osui kyllä voittajahevoseen (tai voittajalevyyn, jos näin sanotaan).
Nummela-levy oli koskettava, personaallinen ja Anssin elämänkokemuksia lähellä oleva levy. Se kosketti kaiken tavoin suurta osaa Suomen kansasta, ja tämä näkyikin listoilla. Nimikkokappale ja pari muuta levyltä löydettyä timanttia "raiskattiin" radioissa kunnes niiden kuuleminen oli kuin kynsiä liitutaululla. Silti levy oli musikaalisesti erinomainen ja muutenkin kaunista kuunneltava. Tämä oli siis nyt Se Suuri Suomalainen Seedee-levy! Se toinen levy tulisi "sitten joskus, kuin se valmistuu" (Kansainvälinen Viihteen Tuottaijen Ja Tekijöiden Selitys #1)
Viime perjantaina (29.9.2003) oli muulle maailmalle ihan tavallinen perjantai. Ei mitään erikoista, ei mitään maailmanmullistavaa. Mutta Anssi Kelan vannoutuneille faneille (tai muuten vain miestä diggaaville) tuo päivä oli erikoinen. Kelan uusi levy "Suuria kuvioita" löysi nimittäin vihdoinkin tiensä levyhyllyille.
No niin, nyt historiikit ja muut jorinat sikseen ja itse levyn arvosteluun!
Suuria kuvioita ON mainio levy, tai kuten Anssi itse Stockmannissa pari päivää sitten totesi; "fantastinen".
Nummelassa oli monta biisiä jotka iskivät kuin basso korvaan viisi metriä kaiharesta Kelan keikalla, ja jopa saivat minut ihmettelemään maailman menoja ja oman elämäni tapahtumia.
Mutta samalla jotkut levyltä löytyvistä yhdeksästä kappaleista eivät loksahtaneet aivan yhtä hyvin tunteellisella tasolla, vaikka olivatkin hyviä kappaleita. Niistä puuttui "se jokin", jonka seurauksena ei niitä ehkä kuunneltu samalla tehokkuudella kuin oli tarkoitus (tai sitten niitä kuunneltiin vähän liikaa, en tiedä..=).
Suuria kuviota-levyltä löytyviltä kappaleista ei mielestäni löydy tällaisia "harhaluoteja", vaan kaikki osuvat täydellisesti suoraan taulun keskelle. Kymmenen koskettavaa tarinaa, jotka lyhyesti ja ytimekkäästi kertovat kuuntelijalle kymmenen eri tarinaa nimikkokappaleen roadmovie-tyylisestä rakkauskertomuksesta "1972":n nostalgiseen luokkahuoneeseen. Anssi onnistuu myös maalaamaan tummin sävyin kuvia perheen sisäisestä ongelmista, talvisodan raastavista tunnelmista ja kuolleen isän palaamisesta. Silti, joka kerta kuin biisi lähestyy loppuaan, tuntuu kuin olisin lukenut viimeisen sivun tiiliskivikirjasta, ja sekunnin päästä aloitan uudella. Tunnelma on siis vieläkin kattossa, ja pyrkii melkein sen läpikin.
Itse levy muistuttaa musikaalisesti mielestäni hiukan Nummelaa, vaikka se onkin joissain määrin rokkavampi ja akustisempi, mutta silti tätä levyä kuuntelee sulavasti. Anssi ei sorru massatuotantoon, vaan jokainen biisi on tarkoin harkittu pala levyn suuressa palapelissä. En tosin tiedä jos olen ainoa, mutta kuullessani "Faijan haamua" ajatukseni kulkee kyllä automaattisesti "Mikan Faijan BMW":hen, ja "Sormuksessa" on vähän "Kaunotar ja basistia".
En pysty tältä levyltä valitsemaan mitään omaa suosikkia, kaikki ovat musikaalisesti aivan yhtä hyviä (ainakin nyt, katsotaan sitten 1000:n kuuntelukerran jälkeen jos tämä muuttuu =), mutta tunnetasolla "Faijan haamu" onnistuu kyllä ehkä hivenen voittamaan. Se voi taas johtua
omista elämänkokemuksistani..
No, nyt tästä tulikin melkein puolen sivun kokoinen saarna, vaikka tarkoituksena oli vetäistä lyhyt ja ytimekäs arvostelu. Ei voi mitään, joskus kirjoituspiru ottaa vallan ja tekstiä vaan syntyy lisää ja lisää..
Lyhyesti: Suuria kuvioita on fantastinen! Nummelan Neil Young iskee jälleen!
31.8.2003 19:29
Jospas minäkin jotain tästä uudesta levystä sanoisin... Odotin erittäin innolla, ja pakkohan se oli heti perjantaina käydä ostamassa! Siitä lähtien se onkin sitten soinut lähes taukoamatta. Ja pakko on kyllä sanoa, että levy vain paranee, mitä enemmän sitä kuuntelee! Ja kun jo ensimmäinen kuuntelukerta oli aivan loistava, niin eihän näitä viimeisimpiä kuunteluja voi enää edes kuvailla... Mahtavan levyn olet kyllä saanut aikaiseksi, ei voi muuta sanoa!
Suuria kuvioita menee ehkä jopa miltei Nummelan ohi, joka sentään on yksi maailman kaikkien aikojen parhaista levyistä... Mutta voi olla, että tämä on vielä hiukan uutuudenviehätystäkin.. Tämä on sopivasti erilainen kuin Nummela, mutta kuitenkin tässä on myös sopivasti jotain samaa... Kyllä tämä levy hyvinkin tekijältänsä kuulostaa :D. Ja kuitenkin Suuria kuvioita on juuri sillä tavalla mukavasti erilainen, että se todella on eri levy kuin Nummela. Näitä kahta ei voi sekoittaa toisiinsa..
Kipinöitä on minusta upea aloitus upealle levylle. Ei siitä muuta voi sanoa... Hieno biisi kerta kaikkiaan.
1972, tarvitseeko edes kommentoida? Kappale on loistava!! Mahtava fiiliksen luoja, johon ei varmaan koskaan kyllästy. Lisäksi paranee jokaisella kuuntelukerralla :D
Laulu petetyille, tämän kuulin Stockmannilla ensimmäistä kertaa (harmi, että vasta siellä, mutta parempi silloin, kuin ei lainkaan..), ja tykkäsin välittömästi! Alku on aivan ihana, koko tarina on tosi hyvä, ja kertosäettä on pakko laulaa mukana. Todella onnistunut biisi tämäkin!
Mies ja meri on myös juuri sen oloinen kappale, josta pidän. Ehkäpä siitä saa jokunen hiukan ajattelemisen aihettakin.. :wink: Hieno kappale, joka myös iski välittömästi.
Faijan haamu:n kuulin ensimmäistä kertaa keikalla joskus reilu vuosi sitten... Tämän kohdalla hiukan pelotti, kun ei tiennyt, minkälainen versio levyllä olisi... Keikalla kuullessani nimittäin ihastuin biisiin välittömästi, se on aivan mahtava! Ensimmäisen kerran levyltä kuullessani piti hieman totutella tähän versioon, mutta mitä enemmän on nyt levyä kuunnellut, niin kyllä tämäkin toimii aivan loistavasti! Yksi suosikkikappaleistani, ollut tuosta keikasta lähtien, ja on edelleen.
Kaatuneiden muistolle kuulin samalla kertaa kuin Faijan haamunkin, ja myös sen suhteen odotukset olivat erittäin korkealla. Tämä olikin varsin samanlainen versio kuin keikalla kuullessani, mikä olikin erittäin ilahduttavaa huomata. Pidän myös tästä kappaleesta hyvin paljon, ja tämäkin on sellainen, että paranee aina vaan, mitä enemmän sitä kuulee! :D
Sormus on ihana, niin ihana..! Ei kaivanne enempää selittelyjä, tässä on aivan mahtava tunnelma...
Ensilumi on minusta myös ihana kappale, ja siinä on erityisesti jotenkin minuun iskevä, todella kaunis, onnistunut sävel. Tähänkin jää koukkuun heti ensisäkeistä lähtien.
Suuria kuvioita toimii myös minun mielestäni hienosti. Ja tässäkin jälleen sellainen kappale, joka on sitä parempi, mitä useammin sen kuulee. Täytyyhän tätäkin aina hyräillä mukana.. :wink:
Uudet autot on niin täydellisen upea lopetus täydelliselle levylle, kuin vain ikinä olla voi.. Aivan uskomattoman ihana kappale!! Todella loistava, fantastinen.. En keksi tarpeeksi ylistyssanoja! Ihastuin välittömästi, kun kuulin Stockmannilla kappaleen ensimmäiset soinnut. Ja levylläkin tämä on niin ihana kappale kuin vain ikinä voi olla! Olet Anssi onnistunut kyllä tämän kappaleen kanssa aivan täydellisesti!! :D Voisin melkein sanoa, että tämä on suosikkini uudelta levyltä, mutta en kuitenkaan voi.
Koko levy on nimittäin niin mahtava, tasaisen upea suoritus, ettei sieltä voi nostaa yhtään kappaletta muiden yläpuolelle! Kokonaisuus on tämän levyn kohdalla se, joka toimii aivan täydellisesti. Levyn kaikki biisit tuntuvat olevan oikeilla paikoillaan, mitään ei ole liikaa tai liian vähän.. (Ok, tietysti levyä kuuntelisi aina paljon pidempäänkin, mutta voi olla, että se ei sitten toimisikaan niin hyvin kuin nyt.. :wink: ) Aina levyn loppuessa jää kaipaamaan sitä lisää, aina se on kuunneltava uudelleen ja uudelleen.. Olen koukussa ja pahasti! :D Kyllä tästä kokonaisuudesta voi todellakin sanoa, että se on fantastinen, et yhtään liioitellut siellä Stockalla näin sanoessasi! :wink:
Terveiset myös koko muulta meidän perheeltä, levystäsi tykkäävät jälleen kaikki, ihan kuten Nummelastakin. Meillä siis levyä kuunnellaan ikähaitarilla 9-50 v. ja risat, ja kaikki ovat yhtä innoissaan, äiti varsinkin on erityisen ihastunut musiikkiisi.. :wink: Mutta kyllä minä silti vedän pisimmän korren, ja levynkin olen kyllä ominut aikalailla itselleni.. Nuo muut kuulevat sitä lähinnä, jos huoneeseeni tulevat kuuntelemaan, varjelen sitä kuin kalleinta aarrettani! :wink:
Ja tämän pitkän ja tylsän sepustuksen jälkeen ei sitten muuta kuin KIITOS uudesta levystä! :D
Suuria kuvioita menee ehkä jopa miltei Nummelan ohi, joka sentään on yksi maailman kaikkien aikojen parhaista levyistä... Mutta voi olla, että tämä on vielä hiukan uutuudenviehätystäkin.. Tämä on sopivasti erilainen kuin Nummela, mutta kuitenkin tässä on myös sopivasti jotain samaa... Kyllä tämä levy hyvinkin tekijältänsä kuulostaa :D. Ja kuitenkin Suuria kuvioita on juuri sillä tavalla mukavasti erilainen, että se todella on eri levy kuin Nummela. Näitä kahta ei voi sekoittaa toisiinsa..
Kipinöitä on minusta upea aloitus upealle levylle. Ei siitä muuta voi sanoa... Hieno biisi kerta kaikkiaan.
1972, tarvitseeko edes kommentoida? Kappale on loistava!! Mahtava fiiliksen luoja, johon ei varmaan koskaan kyllästy. Lisäksi paranee jokaisella kuuntelukerralla :D
Laulu petetyille, tämän kuulin Stockmannilla ensimmäistä kertaa (harmi, että vasta siellä, mutta parempi silloin, kuin ei lainkaan..), ja tykkäsin välittömästi! Alku on aivan ihana, koko tarina on tosi hyvä, ja kertosäettä on pakko laulaa mukana. Todella onnistunut biisi tämäkin!
Mies ja meri on myös juuri sen oloinen kappale, josta pidän. Ehkäpä siitä saa jokunen hiukan ajattelemisen aihettakin.. :wink: Hieno kappale, joka myös iski välittömästi.
Faijan haamu:n kuulin ensimmäistä kertaa keikalla joskus reilu vuosi sitten... Tämän kohdalla hiukan pelotti, kun ei tiennyt, minkälainen versio levyllä olisi... Keikalla kuullessani nimittäin ihastuin biisiin välittömästi, se on aivan mahtava! Ensimmäisen kerran levyltä kuullessani piti hieman totutella tähän versioon, mutta mitä enemmän on nyt levyä kuunnellut, niin kyllä tämäkin toimii aivan loistavasti! Yksi suosikkikappaleistani, ollut tuosta keikasta lähtien, ja on edelleen.
Kaatuneiden muistolle kuulin samalla kertaa kuin Faijan haamunkin, ja myös sen suhteen odotukset olivat erittäin korkealla. Tämä olikin varsin samanlainen versio kuin keikalla kuullessani, mikä olikin erittäin ilahduttavaa huomata. Pidän myös tästä kappaleesta hyvin paljon, ja tämäkin on sellainen, että paranee aina vaan, mitä enemmän sitä kuulee! :D
Sormus on ihana, niin ihana..! Ei kaivanne enempää selittelyjä, tässä on aivan mahtava tunnelma...
Ensilumi on minusta myös ihana kappale, ja siinä on erityisesti jotenkin minuun iskevä, todella kaunis, onnistunut sävel. Tähänkin jää koukkuun heti ensisäkeistä lähtien.
Suuria kuvioita toimii myös minun mielestäni hienosti. Ja tässäkin jälleen sellainen kappale, joka on sitä parempi, mitä useammin sen kuulee. Täytyyhän tätäkin aina hyräillä mukana.. :wink:
Uudet autot on niin täydellisen upea lopetus täydelliselle levylle, kuin vain ikinä olla voi.. Aivan uskomattoman ihana kappale!! Todella loistava, fantastinen.. En keksi tarpeeksi ylistyssanoja! Ihastuin välittömästi, kun kuulin Stockmannilla kappaleen ensimmäiset soinnut. Ja levylläkin tämä on niin ihana kappale kuin vain ikinä voi olla! Olet Anssi onnistunut kyllä tämän kappaleen kanssa aivan täydellisesti!! :D Voisin melkein sanoa, että tämä on suosikkini uudelta levyltä, mutta en kuitenkaan voi.
Koko levy on nimittäin niin mahtava, tasaisen upea suoritus, ettei sieltä voi nostaa yhtään kappaletta muiden yläpuolelle! Kokonaisuus on tämän levyn kohdalla se, joka toimii aivan täydellisesti. Levyn kaikki biisit tuntuvat olevan oikeilla paikoillaan, mitään ei ole liikaa tai liian vähän.. (Ok, tietysti levyä kuuntelisi aina paljon pidempäänkin, mutta voi olla, että se ei sitten toimisikaan niin hyvin kuin nyt.. :wink: ) Aina levyn loppuessa jää kaipaamaan sitä lisää, aina se on kuunneltava uudelleen ja uudelleen.. Olen koukussa ja pahasti! :D Kyllä tästä kokonaisuudesta voi todellakin sanoa, että se on fantastinen, et yhtään liioitellut siellä Stockalla näin sanoessasi! :wink:
Terveiset myös koko muulta meidän perheeltä, levystäsi tykkäävät jälleen kaikki, ihan kuten Nummelastakin. Meillä siis levyä kuunnellaan ikähaitarilla 9-50 v. ja risat, ja kaikki ovat yhtä innoissaan, äiti varsinkin on erityisen ihastunut musiikkiisi.. :wink: Mutta kyllä minä silti vedän pisimmän korren, ja levynkin olen kyllä ominut aikalailla itselleni.. Nuo muut kuulevat sitä lähinnä, jos huoneeseeni tulevat kuuntelemaan, varjelen sitä kuin kalleinta aarrettani! :wink:
Ja tämän pitkän ja tylsän sepustuksen jälkeen ei sitten muuta kuin KIITOS uudesta levystä! :D
1.9.2003 9:52
Muuten en jaksa alkaa levyä analysoimaan, paitsi että on loistava tekele.
Ainoa kappale, jonka halusin mainita, on Mies ja meri, varsinkin kertosäkeistö. Kuulostaa erehdyttävästi Del Amitri -nimiseltä skottiyhtyeeltä. Jos levylaulajamme ei ole kyseistä yhtyettä kuunnellut, kannattaa tutustua. Erityisen lähellä M&M:n tyyliä on levy nimeltään Some Other Sucker's Parade.
Ainoa kappale, jonka halusin mainita, on Mies ja meri, varsinkin kertosäkeistö. Kuulostaa erehdyttävästi Del Amitri -nimiseltä skottiyhtyeeltä. Jos levylaulajamme ei ole kyseistä yhtyettä kuunnellut, kannattaa tutustua. Erityisen lähellä M&M:n tyyliä on levy nimeltään Some Other Sucker's Parade.
1.9.2003 11:15
Yritän kirjoittaa melko lyhykäisen arvioni uudesta levystä…
Kipinöitä on mielestäni yksi parhaista kappaleista levyllä. Se on niin ihanan akustinen ja piano soi kauniisti. Huuliharppu taustalla luo kaihoisaa tunnelmaa. Anssin ääni kuulostaa rauhalliselta, ja Saaran ääni sopii hyvin kertosäkeeseen. Mieleeni tulee jostain syystä jokin biisi Neil Youngin akustisesta tuotannosta.
1972 on toimiva ja railakas rokkibiisi, tekee mieli laulaa mukana. Tykkäsin kovasti jo sinkkuna. Ja Lemonator on tässä kappaleessa ihan ehdoton! :D
Laulu petetyille on yksi lempparibiiseistäni. Olen kuullut sen monesti keikoilla, mutta en ole kyllästynyt siihen lainkaan. Kiitos Anssille siitä, että olet pitänyt tämän biisin lähestulkoon samanlaisena, kuin keikoilla kuultuna! Kertosäe iskee heti, ja sanat ovat hienot. Täyden kympin kappale.
Mies ja meri soi kirkkaasti ja siitä taas pisteet Lemonatorille ja tietenkin Anssin upealle kitaroinnille (se soolo kappaleen lopussa on mahtava, se tulee kai Anssin kitarasta…?). En pitänyt tätä kappaletta mitenkään erityisenä, kun kuulin sen keikoilla, mutta levyversiona tämäkin on huippuluokkaa. :P
Faijan haamu oli ensimmäisellä kuuntelukerralla outo, kun olin tottunut siihen keikkaversiona.
Mutta biisi on muuttunut kuuntelukertojen myötä todella edukseen! Kertosäe on svengaava, ja alan vaistomaisesti rummuttaa käsilläni sen aikana… Ja pitkä huuliharputtelu kappaleen lopussa on aivan ihanaa kuultavaa!!
Kun kuulin Kaatuneiden muistolle ensimmäisen kerran keikalla, oli se mielestäni yksi parhaista Anssin kappaleista koskaan. Tarina on vain jotenkin niin onnistunut ja omaperäinen, ja “kasvosi kun muistaa, se auttaa jaksamaan” on kauniisti sanottu; sopii biisiin. On hyvä, että tässä biisissä soittaa Anssin “oma” bändi, sillä kahdet rummut sopivat kappaleeseen täydellisesti! Mukavan nopeatempoinen laulu.
Sormus on ehkä paras levyn kappaleista. Tai ainakin sijalla 2. Piano soi jälleen hienosti, ja kertosäe on liikuttava. Rakastan huuliharpun soundia, joten on siis taas kiitettävä sitä pientä pätkää huuliharppua biisin lopussa. Se tuo kappaleeseen tunnelmaa (taas kerran). Ja taas kympin biisi (tai vieläkin parempi, 10+)!
Ensilumi on mielestäni musiikillisesti todella hieno ja vangitseva, ja sanat ovat sellaiset, jotka antavat ajattelemisen aihetta. Tunnen kaksi ihmistä, joilla on samantapainen tarina kuin Ensilumen tarinan parilla. Osuva kappale.
Suuria kuvioita on ihanan pitkä biisi. Tätähän on verrattu monesti Neil Youngiin, eikä suotta. Tulee heti mieleen Crazy Horse ja Neil. Vaikka minähän en ole mikään Niilo-asiantuntija… Olen kuitenkin tainnut saada yliannostuksen tätä biisiä, joten saattaa tulla joskus hypittyä yli levyä kuunnellessa… Mikä ei tarkoita sitä, etteikö Suuria kuvioita olisi mielestäni myös loistava. Mutta se ei kuitenkaan kuuluu levyn parhaimmistoon.
Ja sitten levyn viimeinen biisi, eli Uudet autot. Uudet autot on levyn parhaimpien kappaleiden top-2-listalla Sormuksen kanssa. Jompikumpi on paras tällä levyllä, mutta kumpi, sitä en osaa sanoa.
Uusien autojen musiikki on jotain ainutlaatuista, niin kaunista, ettei sitä voi sanoin kuvailla.
Kun kuuntelin sen ensimmäistä kertaa, samaisena iltana, kun ostin levyn, meinasivat kyyneleet tulla silmiin. Se musiikki. Uskomaton suoritus.
Tästä “lyhyehköstä” (se vähän venyi odotettua pidemmäksi) arviostani huomannee, mitä mieltä olen Suurista kuvioista. Paras levy ikinä. En tiedä, voiko tätä levyä verrata Comes A Timeen tai After The Gold Rushiin, mutta minä vertaan, ja tuloksena on, että Suuria kuvioita on mielestäni jopa parempi kuin nuo klassikot. Tai ehkä olen vielä liian nuori tajuamaan niiden hienoutta (luultavasti :J ). Nummela on tietenkin myös yksi parhaimmista levyistä koskaan, mutta olen kuluttanut sen niin puhki, että se jää tällä kertaa kakkoseksi (tai kolmossijalle, tai nelos, jos nuo Niilot lasketaan mukaan…).
Enkä kehunut mitään biisiä liikaa...ja jos kehuin, niin biisit kyllä ansaitsevat kehunsa. :wink:
Kiitos, Anssi, tästä levystä.
Kipinöitä on mielestäni yksi parhaista kappaleista levyllä. Se on niin ihanan akustinen ja piano soi kauniisti. Huuliharppu taustalla luo kaihoisaa tunnelmaa. Anssin ääni kuulostaa rauhalliselta, ja Saaran ääni sopii hyvin kertosäkeeseen. Mieleeni tulee jostain syystä jokin biisi Neil Youngin akustisesta tuotannosta.
1972 on toimiva ja railakas rokkibiisi, tekee mieli laulaa mukana. Tykkäsin kovasti jo sinkkuna. Ja Lemonator on tässä kappaleessa ihan ehdoton! :D
Laulu petetyille on yksi lempparibiiseistäni. Olen kuullut sen monesti keikoilla, mutta en ole kyllästynyt siihen lainkaan. Kiitos Anssille siitä, että olet pitänyt tämän biisin lähestulkoon samanlaisena, kuin keikoilla kuultuna! Kertosäe iskee heti, ja sanat ovat hienot. Täyden kympin kappale.
Mies ja meri soi kirkkaasti ja siitä taas pisteet Lemonatorille ja tietenkin Anssin upealle kitaroinnille (se soolo kappaleen lopussa on mahtava, se tulee kai Anssin kitarasta…?). En pitänyt tätä kappaletta mitenkään erityisenä, kun kuulin sen keikoilla, mutta levyversiona tämäkin on huippuluokkaa. :P
Faijan haamu oli ensimmäisellä kuuntelukerralla outo, kun olin tottunut siihen keikkaversiona.
Mutta biisi on muuttunut kuuntelukertojen myötä todella edukseen! Kertosäe on svengaava, ja alan vaistomaisesti rummuttaa käsilläni sen aikana… Ja pitkä huuliharputtelu kappaleen lopussa on aivan ihanaa kuultavaa!!
Kun kuulin Kaatuneiden muistolle ensimmäisen kerran keikalla, oli se mielestäni yksi parhaista Anssin kappaleista koskaan. Tarina on vain jotenkin niin onnistunut ja omaperäinen, ja “kasvosi kun muistaa, se auttaa jaksamaan” on kauniisti sanottu; sopii biisiin. On hyvä, että tässä biisissä soittaa Anssin “oma” bändi, sillä kahdet rummut sopivat kappaleeseen täydellisesti! Mukavan nopeatempoinen laulu.
Sormus on ehkä paras levyn kappaleista. Tai ainakin sijalla 2. Piano soi jälleen hienosti, ja kertosäe on liikuttava. Rakastan huuliharpun soundia, joten on siis taas kiitettävä sitä pientä pätkää huuliharppua biisin lopussa. Se tuo kappaleeseen tunnelmaa (taas kerran). Ja taas kympin biisi (tai vieläkin parempi, 10+)!
Ensilumi on mielestäni musiikillisesti todella hieno ja vangitseva, ja sanat ovat sellaiset, jotka antavat ajattelemisen aihetta. Tunnen kaksi ihmistä, joilla on samantapainen tarina kuin Ensilumen tarinan parilla. Osuva kappale.
Suuria kuvioita on ihanan pitkä biisi. Tätähän on verrattu monesti Neil Youngiin, eikä suotta. Tulee heti mieleen Crazy Horse ja Neil. Vaikka minähän en ole mikään Niilo-asiantuntija… Olen kuitenkin tainnut saada yliannostuksen tätä biisiä, joten saattaa tulla joskus hypittyä yli levyä kuunnellessa… Mikä ei tarkoita sitä, etteikö Suuria kuvioita olisi mielestäni myös loistava. Mutta se ei kuitenkaan kuuluu levyn parhaimmistoon.
Ja sitten levyn viimeinen biisi, eli Uudet autot. Uudet autot on levyn parhaimpien kappaleiden top-2-listalla Sormuksen kanssa. Jompikumpi on paras tällä levyllä, mutta kumpi, sitä en osaa sanoa.
Uusien autojen musiikki on jotain ainutlaatuista, niin kaunista, ettei sitä voi sanoin kuvailla.
Kun kuuntelin sen ensimmäistä kertaa, samaisena iltana, kun ostin levyn, meinasivat kyyneleet tulla silmiin. Se musiikki. Uskomaton suoritus.
Tästä “lyhyehköstä” (se vähän venyi odotettua pidemmäksi) arviostani huomannee, mitä mieltä olen Suurista kuvioista. Paras levy ikinä. En tiedä, voiko tätä levyä verrata Comes A Timeen tai After The Gold Rushiin, mutta minä vertaan, ja tuloksena on, että Suuria kuvioita on mielestäni jopa parempi kuin nuo klassikot. Tai ehkä olen vielä liian nuori tajuamaan niiden hienoutta (luultavasti :J ). Nummela on tietenkin myös yksi parhaimmista levyistä koskaan, mutta olen kuluttanut sen niin puhki, että se jää tällä kertaa kakkoseksi (tai kolmossijalle, tai nelos, jos nuo Niilot lasketaan mukaan…).
Enkä kehunut mitään biisiä liikaa...ja jos kehuin, niin biisit kyllä ansaitsevat kehunsa. :wink:
Kiitos, Anssi, tästä levystä.
1.9.2003 13:23
Vielä en ole voinut levyä itselleni ostaa (voi tuskaa!) riistoyhteiskunnan minulle asettamien talouspakotteiden vuoksi, jospa tuossa lopummalla viikkoa, vaikkapa 4. päivä, olisi vara...mutta kyllähän tuon sai Stockan levyosaston peräseinällä kuunneltua ihan ilmaiseksikin! Tulipahan samalla todettua ettei ole liian pitkä levy vaikka siinä onkin kokonaista 10 kappaletta: jalat eivät puutuneet seisoskelusta pahemmin.
Noin hälyisen ympäristön häiritsemällä ensikuulemalla ei voi sanoa sen syvällisempää kuin että hieno levy on, pesee Nummelan kokonaisuutena jos ei mennen niin ainakin tullen. Ei välttämättä yhtä hitikäs, mutta toisaalta enpä Nummelankaan kaikkia lauluja oppinut muistamaan ennenkuin useamman kuuntelun jälkeen. Mutta edelleen kantani on se että Anssin levytysuran tähänastinen zeniitti on "Rannalla" kokoelman kakkoslevy, vaikka kaikista levyistä se juuri on vähiten huolella ja vaivalla tehty. Oh, the irony.
Mukava pikkujuttu joka pisti korvaan oli se kuinka useammassakin kappaleessa musiikki reagoi sanoitukseen: "Kaatuneitten muistolle" biisin konekivääriä muistuttavat rumpufillit, "Miehessä ja meressä" akustinen kitara nousee hivenen kuuluvammaksi kun lauletaan kitaran rämpyttelystä, petetyille suunnatussa laulussa urku ulvoo taustalla kun kertoja kertoo vaatineensa selitystä näkemälleen kähminnälle, ja kun kappaleessa 1972 lauletaan kauniista Jasminista ottaa kitara puhtoiset kauniit soinnut muun räminän keskelle. Ja tietysti nimikappaleen huima finaali valtatien varressa. Osoittaa kuinka pikkujutuilla kappaleiden tekstiä saa tuettua!
Ainoa varsinainen pettymys oli (aina ennenkin ja edelleen karsastamani "Faijan haamun" lisäksi) oli "Laulu petetyille": aivan mahtava sävellys ja liikuttavat sanat, mutta rrräjähtävään keikkaversioon verrattuna todella laimeasti toteutettu. Liian kesy. Siinä kappaleessa on suuret tunteet pelissä, mutta taustat ovat leppoisan iisit, ei vörki. Keikoilla kappaleessa kuultu "hullun kiilto silmissä ja kuolaa suupielessä" kitarointi loistaa poissaoloaan. No, kaikkea ei voi saada.
Noin hälyisen ympäristön häiritsemällä ensikuulemalla ei voi sanoa sen syvällisempää kuin että hieno levy on, pesee Nummelan kokonaisuutena jos ei mennen niin ainakin tullen. Ei välttämättä yhtä hitikäs, mutta toisaalta enpä Nummelankaan kaikkia lauluja oppinut muistamaan ennenkuin useamman kuuntelun jälkeen. Mutta edelleen kantani on se että Anssin levytysuran tähänastinen zeniitti on "Rannalla" kokoelman kakkoslevy, vaikka kaikista levyistä se juuri on vähiten huolella ja vaivalla tehty. Oh, the irony.
Mukava pikkujuttu joka pisti korvaan oli se kuinka useammassakin kappaleessa musiikki reagoi sanoitukseen: "Kaatuneitten muistolle" biisin konekivääriä muistuttavat rumpufillit, "Miehessä ja meressä" akustinen kitara nousee hivenen kuuluvammaksi kun lauletaan kitaran rämpyttelystä, petetyille suunnatussa laulussa urku ulvoo taustalla kun kertoja kertoo vaatineensa selitystä näkemälleen kähminnälle, ja kun kappaleessa 1972 lauletaan kauniista Jasminista ottaa kitara puhtoiset kauniit soinnut muun räminän keskelle. Ja tietysti nimikappaleen huima finaali valtatien varressa. Osoittaa kuinka pikkujutuilla kappaleiden tekstiä saa tuettua!
Ainoa varsinainen pettymys oli (aina ennenkin ja edelleen karsastamani "Faijan haamun" lisäksi) oli "Laulu petetyille": aivan mahtava sävellys ja liikuttavat sanat, mutta rrräjähtävään keikkaversioon verrattuna todella laimeasti toteutettu. Liian kesy. Siinä kappaleessa on suuret tunteet pelissä, mutta taustat ovat leppoisan iisit, ei vörki. Keikoilla kappaleessa kuultu "hullun kiilto silmissä ja kuolaa suupielessä" kitarointi loistaa poissaoloaan. No, kaikkea ei voi saada.
1.9.2003 13:42
tässä tulee my story:
eli, olin kaupungil torstain ja päätin pistäytyy iha muute vaa moe's musicissa. tiesin, et levy ilmestyis vast seuraavan päivän, mut etsin jotai ees mainost siit. sitten menin "kuuntelulaitteiden" luo ja suuria kuvioita oli ekan!! olin iha " oh my god" ja luulin et olin saanu jonku halvauksen mut sit sain kaivettuu rahat repust ja ostin levyn!! en voinu koton vieläkää tajut et miks se tuli päivää aikasemmi moe'sii, mut kuuntelin se tottakai varmaa tuhat kertaa ja nyt osaan suurimman osan biiseist jo ulkoo... :D elikkä kokonaisuus on iha loistava!
nyt muutama kommentti:
Kipinöitä on ihan täydelline kappale alotukseks...iha sopivan pitune, ei tollane kappale kuullostais pitkän enää hyvält.
1972 on yks mun lempibiiseist levylt, ei vaa voi muut sanoo ko et täydellinen.
Laulu petetyille oli aika yllätys ko se kuulosti liven iha erilaiselt. mut nyt oon jo tottunu ja se on tosi menevä kipale.
Mies ja meri: se on sellane kappale minkä kuuntelemisen jälkee rupee miettii kaikkee maan ja taivaan välilt ja tuntee ittes joksiki filosofiks...
Faijan haamu on iha mahtava!
Kaatuneiden muistolle on sopivaa taustamusaa vaiks siivomisee(toi ei ollu mikää loukkaus)
Sormus on niiiin SYMPPIS!!!
Ensilumi: aika "hurja"...ei siis sille hurja vaa, no, en oikee osaa selittää...
Suuria Kuvioita on todella menevä kans, mut se olis ollu "homoeroottisena virityksenä" parempi...
Uudet autot: ko sitä kappalet kuuntelee ni meinaa illaltul itku kurkkuu...se o nii...kaunis...
eli, olin kaupungil torstain ja päätin pistäytyy iha muute vaa moe's musicissa. tiesin, et levy ilmestyis vast seuraavan päivän, mut etsin jotai ees mainost siit. sitten menin "kuuntelulaitteiden" luo ja suuria kuvioita oli ekan!! olin iha " oh my god" ja luulin et olin saanu jonku halvauksen mut sit sain kaivettuu rahat repust ja ostin levyn!! en voinu koton vieläkää tajut et miks se tuli päivää aikasemmi moe'sii, mut kuuntelin se tottakai varmaa tuhat kertaa ja nyt osaan suurimman osan biiseist jo ulkoo... :D elikkä kokonaisuus on iha loistava!
nyt muutama kommentti:
Kipinöitä on ihan täydelline kappale alotukseks...iha sopivan pitune, ei tollane kappale kuullostais pitkän enää hyvält.
1972 on yks mun lempibiiseist levylt, ei vaa voi muut sanoo ko et täydellinen.
Laulu petetyille oli aika yllätys ko se kuulosti liven iha erilaiselt. mut nyt oon jo tottunu ja se on tosi menevä kipale.
Mies ja meri: se on sellane kappale minkä kuuntelemisen jälkee rupee miettii kaikkee maan ja taivaan välilt ja tuntee ittes joksiki filosofiks...
Faijan haamu on iha mahtava!
Kaatuneiden muistolle on sopivaa taustamusaa vaiks siivomisee(toi ei ollu mikää loukkaus)
Sormus on niiiin SYMPPIS!!!
Ensilumi: aika "hurja"...ei siis sille hurja vaa, no, en oikee osaa selittää...
Suuria Kuvioita on todella menevä kans, mut se olis ollu "homoeroottisena virityksenä" parempi...
Uudet autot: ko sitä kappalet kuuntelee ni meinaa illaltul itku kurkkuu...se o nii...kaunis...
1.9.2003 15:05
a.
1.9.2003 15:42
mun on pakko vielä kiittää Anssi sua tästä niin hienosta ja koskettavasta levystä TATTIS :D tossa jo joku kysy kans sitä et mikä ihme on autoharppu :shock: no ei todellakaan mene rahat hukkaan kun tän levyn hankkii eikä kyl menny nummelassakaan :D
ootan jo niin malttamattomana Anssin keikalle pääsyä. mä varmaan pyörryn sinne ku Anssi alottaa soittaan ja laulaan :wink:
oikeesti ei voi tarpeeks kiittää Anssii siitä et se teki näin ihanan levyn :wink:
Anssin ääni sopi niin hyvin noihin biiseihin :wink: niin ihana ääni :wink:
ootan jo niin malttamattomana Anssin keikalle pääsyä. mä varmaan pyörryn sinne ku Anssi alottaa soittaan ja laulaan :wink:
oikeesti ei voi tarpeeks kiittää Anssii siitä et se teki näin ihanan levyn :wink:
Anssin ääni sopi niin hyvin noihin biiseihin :wink: niin ihana ääni :wink:
1.9.2003 16:22
Juu, juuri jotain tällaista minäkin ajoin tekstissäni takaa, mutta sinä osasit kiteyttää asian erittäin hyvin. Juuri noin asia on! :D
Hih, ihan samasta asiasta motkotti meidänkin äiti! :wink: Vaikka hänkin siis tykkäsi levystä todella paljon. Mutta kun koulussa on aikanaan mieleen teroitettu juuri tuo alkaa-verbi, niin hän kuulemma on aina niin tarkkana sen kanssa.. :wink: Minä kyllä puolustelinkin Anssia, että kaiketi nuo muodot sopivat kappaleisiin paremmin, kun tietysti jotenkin puolustella piti.. :wink:
Hih, minä odotan myös täydellisen malttamattomana keikalle pääsyä! Vielä pitäisi kamalan monta viikkoa odottaa, mutta onneksi 7. lokakuutakin kai ajallaan tulee... Saisi vain tulla vieläkin nopeammin! 8) Toivottavasti en pyörry, en halua missata yhtään hetkeä..! :wink:
Harmi vain, etten itse tosiaan tuon aiemmin keikalle pääse.. :cry:
Ja pakko minunkin sanoa, että Anssin ääni on kyllä niin täydellinen noihin biiseihin kuin ikinä olla voi! Kellään muulla niin ihanaa ääntä olekaan..! :wink:
Kauhea maratonviesti taas tästäkin tulee, mutta vielä pakko sanoa, että kun taas on tuota levyä muutaman kerran enemmän ehtinyt kuunnella, niin aina vain se kuulostaa täydellisemmältä! Mikään levy ei ole ikinä vaikuttanut minuun näin voimakkaasti kuin Suuria kuvioita! Koko levy tuntuu aivan maagiselta. Sen kun pistää päälle, niin levy todella vangitsee minut maailmaansa, se on kuin huumetta.. Mutta hyvää sellaista! :wink:
Jenna
Uusien autojen musiikki on jotain ainutlaatuista, niin kaunista, ettei sitä voi sanoin kuvailla.
Kun kuuntelin sen ensimmäistä kertaa, samaisena iltana, kun ostin levyn, meinasivat kyyneleet tulla silmiin. Se musiikki. Uskomaton suoritus.
Juu, juuri jotain tällaista minäkin ajoin tekstissäni takaa, mutta sinä osasit kiteyttää asian erittäin hyvin. Juuri noin asia on! :D
keva Sitten voikin siirtyä aiheeseen "pilkun (kauniisti sanottuna) viilaukseen" =)
Sähän oot Anssi kirjottanu ällän äikästä, joten sinun pitäisi jo tietää että "alkaa"- verbin kanssa se toinen verbi tulee lyhyeen muotoon=) Kaksi virhettä sanoissasi: (Sormus biisi) "Alat meille teetä keittää (Ei teetä keittäMÄÄN)" (Ensilumi biisissä) Alettiin huutaa (ei huutaMAAN)" (Nää tuli äitiltä kommenteiks ku se vargasti mun levyn.. Mutta se tosin tykkäs siitä todella paljon!) Tosin noi sopii paremmin pitkissä muodoissa, mutta pilkun viilaus on pilkun viilausta!=)
Hih, ihan samasta asiasta motkotti meidänkin äiti! :wink: Vaikka hänkin siis tykkäsi levystä todella paljon. Mutta kun koulussa on aikanaan mieleen teroitettu juuri tuo alkaa-verbi, niin hän kuulemma on aina niin tarkkana sen kanssa.. :wink: Minä kyllä puolustelinkin Anssia, että kaiketi nuo muodot sopivat kappaleisiin paremmin, kun tietysti jotenkin puolustella piti.. :wink:
jassu ootan jo niin malttamattomana Anssin keikalle pääsyä. mä varmaan pyörryn sinne ku Anssi alottaa soittaan ja laulaan
oikeesti ei voi tarpeeks kiittää Anssii siitä et se teki näin ihanan levyn
Anssin ääni sopi niin hyvin noihin biiseihin niin ihana ääni
Hih, minä odotan myös täydellisen malttamattomana keikalle pääsyä! Vielä pitäisi kamalan monta viikkoa odottaa, mutta onneksi 7. lokakuutakin kai ajallaan tulee... Saisi vain tulla vieläkin nopeammin! 8) Toivottavasti en pyörry, en halua missata yhtään hetkeä..! :wink:
Harmi vain, etten itse tosiaan tuon aiemmin keikalle pääse.. :cry:
Ja pakko minunkin sanoa, että Anssin ääni on kyllä niin täydellinen noihin biiseihin kuin ikinä olla voi! Kellään muulla niin ihanaa ääntä olekaan..! :wink:
Kauhea maratonviesti taas tästäkin tulee, mutta vielä pakko sanoa, että kun taas on tuota levyä muutaman kerran enemmän ehtinyt kuunnella, niin aina vain se kuulostaa täydellisemmältä! Mikään levy ei ole ikinä vaikuttanut minuun näin voimakkaasti kuin Suuria kuvioita! Koko levy tuntuu aivan maagiselta. Sen kun pistää päälle, niin levy todella vangitsee minut maailmaansa, se on kuin huumetta.. Mutta hyvää sellaista! :wink:
1.9.2003 17:52
a.
2.9.2003 6:33
Minä puolestani näin toissa yönä unta että olin Venäjän viimeinen tsaari ja vallankumous oli ovella. Meinasivat viedä minut Siperiaan tapettavaksi, mutta ovelasti lähdin perheineni paketti-Toyotalla pakoon Tampereelle, ei kuitenkaan unessa juolahtanut mieleen että sehän taisi olla enempi "punainen" kaupunki, meni turvapaikan anomiset hieman vituralleen. Ei ne minua ehtineet hengiltä saada mutta väistämättömältä se näytti...
3.9.2003 15:37
en oo kyl tollasii unia Anssista nähny mut kyllä Anssi on monesti mun unissa vieraillu :wink: mun unet on niin sekoja niissä ei oo mitään järkee :wink:
ois kiva joskus nähä ihan "tavallisii" unia :D
ehkä kaikista pimein uni mis Anssi on vieraillu on ku oli sellaset sukellus kilpailut ja sitten Anssi voitti ne huikeella kahden tunnin sukelluksella no huh huh :wink: se uni jatku siitä vielä mut en jaksa nyt selostaa sitä ku se oli niin pitkä uni.
ja toinen yhtä seko uni oli ku Anssi oli melomassa kanootilla sellasessa joessa ja mä oli kattoon Anssii siellä rannalla. Anssilla oli se niskatuki. (näin sen unen niihin aikoihin ku oli tää ikävä onnettomuus) sit yritin pyydystää Anssin sellaseen verkkoon mut en onnistunu :D
ja niitä unia riittäis en jaksa selostaa niitä kaikkii muuten menis koko ilta :wink:
ois kiva joskus nähä ihan "tavallisii" unia :D
ehkä kaikista pimein uni mis Anssi on vieraillu on ku oli sellaset sukellus kilpailut ja sitten Anssi voitti ne huikeella kahden tunnin sukelluksella no huh huh :wink: se uni jatku siitä vielä mut en jaksa nyt selostaa sitä ku se oli niin pitkä uni.
ja toinen yhtä seko uni oli ku Anssi oli melomassa kanootilla sellasessa joessa ja mä oli kattoon Anssii siellä rannalla. Anssilla oli se niskatuki. (näin sen unen niihin aikoihin ku oli tää ikävä onnettomuus) sit yritin pyydystää Anssin sellaseen verkkoon mut en onnistunu :D
ja niitä unia riittäis en jaksa selostaa niitä kaikkii muuten menis koko ilta :wink:
3.9.2003 16:22
Ja tässä tulee vihdoin minun ajatuksiani upeasta levystä nimeltään Suuria kuvioita. Luultavasti vähemmän lyhyessä muodossa...
Kipinöitä
Kun kuulin tämän ekaa kertaa levyltä, en tunnistanut biisiä, mikä johtuu siitä, että Semifinalissa kuullusta ei tosiaan jäänyt päähän mitään muuta kuin että Kipinöitä on aivan ihana. Sitä se todella on! Ja kun sen kuunteli uudestaan, tajusi että se tosiaan on tehty Pahoihin Poikiin, mutta eipä tuokaan haittaa. Ehkä levyn kyynelehdittävin kappale, kerrassaan raastava. Piano-kitara-huuliharppu-systeemi toimii, mut kyl mää sittenkin haluisin kuulla myös sen mies ja piano -version...
1972
Tätä ei tule vieläkään useista kuulemiskerroista huolimatta syrjittyä levyä kuunnellessa. Hyvältä näyttää vieläkin! Kertakaikkisen mukavan rouhea poppi (=rokki) ja tekstitys on mainio. Jostain syystä suosikkikohtani on se 1. ja 2. säkeistön väli, jossa Lasse liittyy kitaroineen menoon mukaan. Loppuu jotenkin kesken ja ehkä siinä piileekin osa sen viehätyksestä.
Laulu petetyille
Keikoilla tässä on enempi sähköä, mutta levyllä toimii pienimuotoisempanakin keitoksena. Ei tosiaan mikään uusi biisi ja siksi onkin hyvä, että se kuulostaa levyllä vähän erilaiselta ja uudemmalta urkuineen ynnä muineen. Biisi on ehdottoman bueno!
Mies ja meri
Kun Springsteenistä on puhuttu, niin huomasinpa että tuo Anssin muriseva Telecaster kuulostaa kovin samalta (yllättäen) kuin tribuuttikeikoilla. Letkeässä Lemonatorin soitossa on jotain vielä määrittelemätöntä "juurevuutta", ehkä se on sitä amerikkalaisuutta? Jotain tässä on haettu. Tekstinä edelleen nopeasti kirjoitetun kuuloinen. Tuli mielleen, että tämä vois kuulostaa ajatuksiaherättävämmältä vieläkin aavemaisempana "vain yksi on varmaa..." Lemojen taustalaulu on kyllä aika aavemaista...
Faijan haamu
Semifinalissa tämän soidessa kovin hiljaa taustalla, mietimme muun kanssa että mikä tää on??? Siitä kuului vaan outo rumpukomppi ja jotain ujellusta. Kun asia oli selvinnyt, Sami kysyi meiltä, mikä tää on, ja vastauksen kuultuaan hänen ilmeensä oli epäuskoinen: "Tämäkö??? Häh??" Silloin oltiin jo biisin lopun huuliharppuosiossa ja tunnistaminen oli täysin mahdotonta.
Kotona kuunnellessa biisi kuulosti ekaksi tosi kummajaiselta ja inhosin duu-du-du-kohtaa. Mutta joku alkoi purra. Todennäköisesti se, että itse biisi on oikeasti mahtava. (Eikä muuten tippaakaan surullinen, päinvastoin!) Nyt olen sitä mieltä, että albumiversiossakin täytyy olla jotain tosi hyvää ja tätä biisiä tulee kuunneltua aika paljon. Suosikkikohtani on se, kun alussa Anssi vetää henkeä ja valmistautuu laulamaan miljoonannen ja Sen Tärkeimmän kerran Faijan haamun alusta loppuun. Lopussakin huuliharpulla venytetään niin pitkään kuin henki pihisee.
Kaatuneiden muistolle
Tätäkin on pakko verrata keikkaversioihin. Ja tämäkin on albumilla jotenkin kevennetty versio. Biisissä parasta on ehdottomasti Villen rummut ja rumpalien yhteispeli yleensäkin. Ja se lopun "tuuli" on mukava yksityiskohta, tulee jotenkin mietteliäämpi kuin keikkaversioista. Eli parempi. Teksti on jälleen mainiota.
Sormus
Musiikillisesti äärisimppeli höystettynä Saaran pianolla. Sointukulussa on jotain Pekka ja Susimaista. Teksti on myös yksinkertaista mutta ah niin eläväistä! Täydellinen esimerkki siitä, miten luodaan suuri maalaus muutamalla pienellä siveltimenvedolla. Jotenkin paljon Anssimaisempi kuin seuraava biisi, johon sitä tule pakostikin verrattua. Ja vaikuttais siltä, että Sormus venyy keikoilla yllättäviin mittoihin, eli siis selkeä levyn musta hevonen.
Ensilumi
Tämä biisi ei ole vieläkään saavuttanut varauksetonta suosiotani. Jotenkin teksti kuulostaa väännetyltä ja Anssin ääni siltä kuin se olis välillä kestokykynsä ylärajoilla. Tosin tuollaista tekstiä ei voikaan laulaa kovin leppoisasti. Kun Sormus oli tuollainen pieni omatekoinen otus, tämä vaikuttaa enempi Carverin muotilla jatketulta hirviöltä. Hienoa tekstiä ja upeita rivejä kylläkin. Itse pidän eniten kertsistä (lumi nääs) ja se tuntuu soivan välillä päässäkin.
Lisätään vielä, että luin joskus keväällä Carverin Ihme-runon ja kirjan luku tais loppua sillä kertaa siihen. Eli häntä saamme syyttää näistä ristiriidoista.
Suuria kuvioita
Tämä on jotenkin hauska biisi kun miettii että Anssi on sulkeutunut kellariinsa ja ryhtynyt Crazy Horseksi. Epäilemättä on liikuttu nerouden ja hulluuden välimaastossa. Ja jälki on herkullisen rujoa! Etenkin vika säkeistö on mainio. Ja unensaamisjuttu pitää tarinan mukavasti koossa. Kyllä tätä kelpaa kuunnella! Samalla voi vaikka pohtia montako yötä tämän takia on valvottu.
Uudet autot
Mmmh… Ihan varmasti Anssi laulaa ainakin ekan säkeistön silmät kiinni. Siitä tulee sellanen levollinen tunnelma. Tämä on varmasti se kappale, jonka pianonsoitto hämmästytti itse levylaulajankin. Ah! Ja öinen autoilu sopii tekstiksi tähän iki-ihanaan musisointiin. Taiteessa (anteeksi) yritetään kai kuvata jotain tunnelmaa, mutta oikean tunnelman täydellinen tavoittaminen on pirullisen vaikeaa ellei täysin mahdotonta. Täydellisyys on hyvin lähellä jossain Uusien autojen suunnalla.
Jos pitää verrata, niin minun makuni mukaan parempi levy kuin Nummela.
Anssi on sankari! Kiitos.
Kipinöitä
Kun kuulin tämän ekaa kertaa levyltä, en tunnistanut biisiä, mikä johtuu siitä, että Semifinalissa kuullusta ei tosiaan jäänyt päähän mitään muuta kuin että Kipinöitä on aivan ihana. Sitä se todella on! Ja kun sen kuunteli uudestaan, tajusi että se tosiaan on tehty Pahoihin Poikiin, mutta eipä tuokaan haittaa. Ehkä levyn kyynelehdittävin kappale, kerrassaan raastava. Piano-kitara-huuliharppu-systeemi toimii, mut kyl mää sittenkin haluisin kuulla myös sen mies ja piano -version...
1972
Tätä ei tule vieläkään useista kuulemiskerroista huolimatta syrjittyä levyä kuunnellessa. Hyvältä näyttää vieläkin! Kertakaikkisen mukavan rouhea poppi (=rokki) ja tekstitys on mainio. Jostain syystä suosikkikohtani on se 1. ja 2. säkeistön väli, jossa Lasse liittyy kitaroineen menoon mukaan. Loppuu jotenkin kesken ja ehkä siinä piileekin osa sen viehätyksestä.
Laulu petetyille
Keikoilla tässä on enempi sähköä, mutta levyllä toimii pienimuotoisempanakin keitoksena. Ei tosiaan mikään uusi biisi ja siksi onkin hyvä, että se kuulostaa levyllä vähän erilaiselta ja uudemmalta urkuineen ynnä muineen. Biisi on ehdottoman bueno!
Mies ja meri
Kun Springsteenistä on puhuttu, niin huomasinpa että tuo Anssin muriseva Telecaster kuulostaa kovin samalta (yllättäen) kuin tribuuttikeikoilla. Letkeässä Lemonatorin soitossa on jotain vielä määrittelemätöntä "juurevuutta", ehkä se on sitä amerikkalaisuutta? Jotain tässä on haettu. Tekstinä edelleen nopeasti kirjoitetun kuuloinen. Tuli mielleen, että tämä vois kuulostaa ajatuksiaherättävämmältä vieläkin aavemaisempana "vain yksi on varmaa..." Lemojen taustalaulu on kyllä aika aavemaista...
Faijan haamu
Semifinalissa tämän soidessa kovin hiljaa taustalla, mietimme muun kanssa että mikä tää on??? Siitä kuului vaan outo rumpukomppi ja jotain ujellusta. Kun asia oli selvinnyt, Sami kysyi meiltä, mikä tää on, ja vastauksen kuultuaan hänen ilmeensä oli epäuskoinen: "Tämäkö??? Häh??" Silloin oltiin jo biisin lopun huuliharppuosiossa ja tunnistaminen oli täysin mahdotonta.
Kotona kuunnellessa biisi kuulosti ekaksi tosi kummajaiselta ja inhosin duu-du-du-kohtaa. Mutta joku alkoi purra. Todennäköisesti se, että itse biisi on oikeasti mahtava. (Eikä muuten tippaakaan surullinen, päinvastoin!) Nyt olen sitä mieltä, että albumiversiossakin täytyy olla jotain tosi hyvää ja tätä biisiä tulee kuunneltua aika paljon. Suosikkikohtani on se, kun alussa Anssi vetää henkeä ja valmistautuu laulamaan miljoonannen ja Sen Tärkeimmän kerran Faijan haamun alusta loppuun. Lopussakin huuliharpulla venytetään niin pitkään kuin henki pihisee.
Kaatuneiden muistolle
Tätäkin on pakko verrata keikkaversioihin. Ja tämäkin on albumilla jotenkin kevennetty versio. Biisissä parasta on ehdottomasti Villen rummut ja rumpalien yhteispeli yleensäkin. Ja se lopun "tuuli" on mukava yksityiskohta, tulee jotenkin mietteliäämpi kuin keikkaversioista. Eli parempi. Teksti on jälleen mainiota.
Sormus
Musiikillisesti äärisimppeli höystettynä Saaran pianolla. Sointukulussa on jotain Pekka ja Susimaista. Teksti on myös yksinkertaista mutta ah niin eläväistä! Täydellinen esimerkki siitä, miten luodaan suuri maalaus muutamalla pienellä siveltimenvedolla. Jotenkin paljon Anssimaisempi kuin seuraava biisi, johon sitä tule pakostikin verrattua. Ja vaikuttais siltä, että Sormus venyy keikoilla yllättäviin mittoihin, eli siis selkeä levyn musta hevonen.
Ensilumi
Tämä biisi ei ole vieläkään saavuttanut varauksetonta suosiotani. Jotenkin teksti kuulostaa väännetyltä ja Anssin ääni siltä kuin se olis välillä kestokykynsä ylärajoilla. Tosin tuollaista tekstiä ei voikaan laulaa kovin leppoisasti. Kun Sormus oli tuollainen pieni omatekoinen otus, tämä vaikuttaa enempi Carverin muotilla jatketulta hirviöltä. Hienoa tekstiä ja upeita rivejä kylläkin. Itse pidän eniten kertsistä (lumi nääs) ja se tuntuu soivan välillä päässäkin.
Lisätään vielä, että luin joskus keväällä Carverin Ihme-runon ja kirjan luku tais loppua sillä kertaa siihen. Eli häntä saamme syyttää näistä ristiriidoista.
Suuria kuvioita
Tämä on jotenkin hauska biisi kun miettii että Anssi on sulkeutunut kellariinsa ja ryhtynyt Crazy Horseksi. Epäilemättä on liikuttu nerouden ja hulluuden välimaastossa. Ja jälki on herkullisen rujoa! Etenkin vika säkeistö on mainio. Ja unensaamisjuttu pitää tarinan mukavasti koossa. Kyllä tätä kelpaa kuunnella! Samalla voi vaikka pohtia montako yötä tämän takia on valvottu.
Uudet autot
Mmmh… Ihan varmasti Anssi laulaa ainakin ekan säkeistön silmät kiinni. Siitä tulee sellanen levollinen tunnelma. Tämä on varmasti se kappale, jonka pianonsoitto hämmästytti itse levylaulajankin. Ah! Ja öinen autoilu sopii tekstiksi tähän iki-ihanaan musisointiin. Taiteessa (anteeksi) yritetään kai kuvata jotain tunnelmaa, mutta oikean tunnelman täydellinen tavoittaminen on pirullisen vaikeaa ellei täysin mahdotonta. Täydellisyys on hyvin lähellä jossain Uusien autojen suunnalla.
Jos pitää verrata, niin minun makuni mukaan parempi levy kuin Nummela.
Anssi on sankari! Kiitos.
6.9.2003 14:04
Viime aikoina on tullu kuunneltua aika paljon levyä nimeltä Suuria kuvioita. Ja mikäs sitä on kuunnellessa, on se niin hyvä levy!
Kipinöitä on sellanen biisi, joka tulee paremmaksi kun sitä kuuntelee enemmän. Ainut asia, joka mua hieman häiritsee siinä biisissä on se, että siinä kertsissä on käytetty riimeinä sanoja mua ja sua. Anssin sanoituskynä ei ehkä ole ollut ihan terävimmillään tuossa kohdassa. Muuten Kipinöitä on kyllä erinomainen intro tälle levylle.
1972 kuulostaa paljon paremmalta kuin sillon ekoilla kerroilla radiosta kuunneltuna. Todella hyvä biisi tääkin on.
Tällä hetkellä mun suosikki on Laulu petetyille. Se liveversio on edelleenkin parempi, mutta tää uus versio sopii hyvin tälle levylle. Varsinkin se loppusoitto on komeaa kuultavaa.
Mies ja meri on sellanen biisi, joka täytyy kuunnella joka kerta. Jokin tässä biisissä viehättää mua suuresti. Lemonator soittaa mallikkaasti. En tosin tiedä onko tää "Suomen amerikkalaisinta soittoa". J. Karjalainen Electric Sauna soittaa usein paljon enemmän amerikkalaisittain.
Faijan haamu kuulosti aluksi erittäin oudolta, mutta nyt siihen on tottunu ja tää uus versio onkin erinomainen. Täähän on nyt melkein kuin uus biisi. Jos tälle levylle ois laitettu sellanen liveversion tapainen tulkinta, niin ei sitä välttämättä jaksais hirveesti edes kuunnella. On ne liveversiotkin hyviä, mutta ne on tullu kuultua muutamaan kertaan. Faijan haamun lopussa on hyvää bassottelua.
Kaatuneiden muistolle kuuluu myös mun suosikkeihin. Tällä kertaa on hyvä, että on pysytty aika uskollisina siihen liveversioon. Jos tästä biisistä olis tehty joku ihme sovitus, niin todennäköisesti ois menty metsään. Tää versio toimii loistavasti.
Sormus ja Ensilumi ovat hyviä uusia tulokkaita. Sormus tuntuu tällä hetkellä paremmalta.
Onneksi Suuria kuvioita otettiin tälle levylle mukaan. Jos se ois jätetty pois, niin tältä levyltä puuttuis jotain aika oleellista. Tää biisi on niin hienoa kuunneltavaa. Mä nautin tän biisin kuuntelemisesta.
Ja sitten vielä Uudet autot. No sehän kruunaa tän levyn. Kerrassaan hienoa kuunneltavaa, varsinkin se loppuosa.
Suuria kuvioita ON parempi levy kuin Nummela.
Kipinöitä on sellanen biisi, joka tulee paremmaksi kun sitä kuuntelee enemmän. Ainut asia, joka mua hieman häiritsee siinä biisissä on se, että siinä kertsissä on käytetty riimeinä sanoja mua ja sua. Anssin sanoituskynä ei ehkä ole ollut ihan terävimmillään tuossa kohdassa. Muuten Kipinöitä on kyllä erinomainen intro tälle levylle.
1972 kuulostaa paljon paremmalta kuin sillon ekoilla kerroilla radiosta kuunneltuna. Todella hyvä biisi tääkin on.
Tällä hetkellä mun suosikki on Laulu petetyille. Se liveversio on edelleenkin parempi, mutta tää uus versio sopii hyvin tälle levylle. Varsinkin se loppusoitto on komeaa kuultavaa.
Mies ja meri on sellanen biisi, joka täytyy kuunnella joka kerta. Jokin tässä biisissä viehättää mua suuresti. Lemonator soittaa mallikkaasti. En tosin tiedä onko tää "Suomen amerikkalaisinta soittoa". J. Karjalainen Electric Sauna soittaa usein paljon enemmän amerikkalaisittain.
Faijan haamu kuulosti aluksi erittäin oudolta, mutta nyt siihen on tottunu ja tää uus versio onkin erinomainen. Täähän on nyt melkein kuin uus biisi. Jos tälle levylle ois laitettu sellanen liveversion tapainen tulkinta, niin ei sitä välttämättä jaksais hirveesti edes kuunnella. On ne liveversiotkin hyviä, mutta ne on tullu kuultua muutamaan kertaan. Faijan haamun lopussa on hyvää bassottelua.
Kaatuneiden muistolle kuuluu myös mun suosikkeihin. Tällä kertaa on hyvä, että on pysytty aika uskollisina siihen liveversioon. Jos tästä biisistä olis tehty joku ihme sovitus, niin todennäköisesti ois menty metsään. Tää versio toimii loistavasti.
Sormus ja Ensilumi ovat hyviä uusia tulokkaita. Sormus tuntuu tällä hetkellä paremmalta.
Onneksi Suuria kuvioita otettiin tälle levylle mukaan. Jos se ois jätetty pois, niin tältä levyltä puuttuis jotain aika oleellista. Tää biisi on niin hienoa kuunneltavaa. Mä nautin tän biisin kuuntelemisesta.
Ja sitten vielä Uudet autot. No sehän kruunaa tän levyn. Kerrassaan hienoa kuunneltavaa, varsinkin se loppuosa.
Suuria kuvioita ON parempi levy kuin Nummela.
6.9.2003 14:20
Niin, tähän pitää vielä lisätä että Kaatuneiden muistolle on loistava biisi! Se napsahti jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Erityisesti se viimeinen säkeistö (jossa päähenkilö löytää kaatuneen kirjeen) tekee siitä niin humaanin ja koskettavan.
6.9.2003 17:15
Jep. Itse en omista ollenkaan Nummelaa, mitä nyt kuullut Millaa ja Mikan Faijan BMW:tä vähän joka paikasta. Nyt sitten ostin tämän uuden levyn, ja sehän onkin perkules parempi mitä osasin odottaa!
Kipinöitä on yksi lempibiiseistä tällä hetkellä. Tunnelma on onnistuttu luomaan hienosti käyttäen huuliharppua, sekä akustisia soittimia. Kyllähän siinä Fmaj7:ssa on taikaa.. :) Olis tosiaan hienoa kuulla se vain pianolla soitettu versio.
Uudet autot, 1972, Suuret kuviot, oikeastaan koko levy on täynnä hyviä biisejä. Tätä kautta voi sitten tutustua tuohon Nummelaan (kerrankin näin päin :P). Jos pisteitä pitäisi antaa niin kyllä se kiitettävä sieltä tulisi...
Kipinöitä on yksi lempibiiseistä tällä hetkellä. Tunnelma on onnistuttu luomaan hienosti käyttäen huuliharppua, sekä akustisia soittimia. Kyllähän siinä Fmaj7:ssa on taikaa.. :) Olis tosiaan hienoa kuulla se vain pianolla soitettu versio.
Uudet autot, 1972, Suuret kuviot, oikeastaan koko levy on täynnä hyviä biisejä. Tätä kautta voi sitten tutustua tuohon Nummelaan (kerrankin näin päin :P). Jos pisteitä pitäisi antaa niin kyllä se kiitettävä sieltä tulisi...
6.9.2003 17:22
Tässä on yhdenlainen arvio:
http://www.mesta.net/musa/arvostelut/?aid=420
http://www.mesta.net/musa/arvostelut/?aid=420
7.9.2003 10:16
satakunnan kansas oli joku päivä suurien kuvioiden arvostelu, mut tietty meil ei oo sitä enää jäljel.. :evil: höh..mut sen verran muistan siit et tämä arvostelija ei erityisemmin levystä pitänyt ja sit se tais sanoo jotai et sanotukset oli hieman naiviit...emmää muist...
7.9.2003 14:30
a.
7.9.2003 15:35
Mä oon aina ajatellu et se päähenkilö (=suomalainen) kirjottaa tyttöystävälleen, joka tiätty tuntee sen äidin. Ja sit se löytää sen venäläisen, joka seki on kirjottanu tyttöystävälleen/vaimolleen. Että samanlaisia on ihmiset molemmin pualin.. :shock:
7.9.2003 15:38
Juuri näin.
muu Mä oon aina ajatellu et se päähenkilö (=suomalainen) kirjottaa tyttöystävälleen, joka tiätty tuntee sen äidin. Ja sit se löytää sen venäläisen, joka seki on kirjottanu tyttöystävälleen/vaimolleen. Että samanlaisia on ihmiset molemmin pualin.. :shock:
Juuri näin.
7.9.2003 15:59
Jeps, kyllähän se Kaatuneiden muistolle ihan selkeästi menee juuri noin, kuin muu jo ehtikin kirjoittamaan.
Yksi huono puoli tuossa levyssä muuten on... :wink: Kun se soi, en voi kunnolla keskittyä mihinkään muuhun tekemiseen, kun sanoja pitää joka kerta kuunnella niin tarkasti. Huomasinpa varsinkin nyt, kun yritin lukea anatomian ja fysiologian kokeeseen, ei oikein onnistunut luiden latinankielisten nimien pänttääminen, kun Suuria kuvioita soi "taustalla"... :wink: Ja sitähän tietysti on ihan pakko kuunnella koko ajan, eihän nyt hiljaisuudessa voi tenttiin lukea... :roll:
Joten Anssi, jos koe ei mene niin hyvin kuin haluan, niin tulen sitten tänne syyttämään sinua, että olet tehnyt liian hyvän levyn, jonka kuuntelemista ei voi lopettaa edes kokeeseen lukemisen ajaksi..! :wink:
Yksi huono puoli tuossa levyssä muuten on... :wink: Kun se soi, en voi kunnolla keskittyä mihinkään muuhun tekemiseen, kun sanoja pitää joka kerta kuunnella niin tarkasti. Huomasinpa varsinkin nyt, kun yritin lukea anatomian ja fysiologian kokeeseen, ei oikein onnistunut luiden latinankielisten nimien pänttääminen, kun Suuria kuvioita soi "taustalla"... :wink: Ja sitähän tietysti on ihan pakko kuunnella koko ajan, eihän nyt hiljaisuudessa voi tenttiin lukea... :roll:
Joten Anssi, jos koe ei mene niin hyvin kuin haluan, niin tulen sitten tänne syyttämään sinua, että olet tehnyt liian hyvän levyn, jonka kuuntelemista ei voi lopettaa edes kokeeseen lukemisen ajaksi..! :wink:
18.9.2003 20:03
Täytyypä muuten tähän vielä todeta, että eipä tuo SK:n kuuntelu kokeessa menestymistä haitannut.. Antaomian/fysiologian tentistä kun tuli kahta vaille täydet pisteet! :mrgreen: Joten ei tarvitse ruveta Anssia syyttelemään, päin vastoin! :wink: Suosittelen lämpimästi muillekin kokeisiin lukemista SK:ta kuunnellen, ja menestyminen on taattu..! :wink:
19.9.2003 6:24
Kyllä mäkin sen oon ajatellu tolleen "suomalaisittain", mutta on kyllä käynyt mielessä tämä Jondenkin ehdottama versio..
20.9.2003 16:44
a.
20.9.2003 17:33
Sorry Keva.. kunnia tietysti sille, jolle se kuuluu.. eli tässä tapauksessa sinulle..
21.9.2003 8:57
olen ehdottomasti muun kannalla... 8)
22.10.2003 18:33
Suuria kuvioita -albumin arvosteluja luettavissa kootusti osoitteessa
http://www.harhaa.com/aarrearkku.php?pa ... teluja.txt
http://www.harhaa.com/aarrearkku.php?pa ... teluja.txt
29.10.2003 15:09
Yhteishyvässä oli levyarvostelu..ihan hyvät kommentit tuli sieltäpäin.
Loppukommenttina vain oli tähän tyyliin että: "Kela kertoo arkisia tarinoita, joihin kuulijan on helppo samaistua. Toisaalta levyn yksityiskohtaisuus saattaa myös rajoittaa kuulijan elämystä"
Loppukommenttina vain oli tähän tyyliin että: "Kela kertoo arkisia tarinoita, joihin kuulijan on helppo samaistua. Toisaalta levyn yksityiskohtaisuus saattaa myös rajoittaa kuulijan elämystä"
22.1.2004 21:18
Jaha, tänne näköjään saa kirjoittaa Suuria tunteita –albumin, äh, tarkoitan siis tietenkin Suuria kuvia –albumin arvosteluja. Tässä biisikohtaiset arviot (matemaattiseen täsmällisyyteen ihastuneena laitoin jokaiselle biisille myös arvosanan), joitakin ajatuksia albumista kokonaisuutena yritän laittaa myöhemmin.
KIPINÖITÄ (10-)
Kaunistakin kauniimpi sävellys. Mukavan vähäeleinen toteutus; silti tuntuu, että tässä biisissä on ”kaikki”. Hieno kappale!
1972 (8½)
Ei soundaa yhtä hyvältä kuin muu levy. Kuulostaa paikoitellen väkinäiseltä. Sanoituksessa kiva rakenne ja monia mukavia oivalluksia, tosin kertosäkeen ja väliosan sanoitus ei yllä säkeistöjen sanoitusten tasolle. Kitarat kivoja: ovat näennäisestä yksitoikkoisuudestaan huolimatta ilmeikkäitä. Mukaansatempaava biisi, mutta ei tämän albumin parhaimmistoa.
LAULU PETETYILLE (10+)
Loistavat sanat. Anssin mestarillisimpia sanoituksia. Loistava biisi ja hieno toteutus. Täydellinen. Albumin ehdottomasti parhaita biisejä.
MIES JA MERI (9)
Onnistunut versio. Kuulostaa hyvältä. Paremman ja sujuvamman kuuloinen kuin se toinen Lemonatorin kanssa tehty biisi (1972). Biisinä tämä ei yllä albumin parhaiden biisien tasolle, mutta versio on kuitenkin niin hyvä, että tätä kuuntelee erittäin mielellään.
FAIJAN HAAMU (10+)
Tämä biisi teki levyä ensimmäisiä kertoja kuunnellessani mykistävimmän vaikutuksen. Aivan mielettömän hyvä versio. Todella taianomainen. Biisi on noussut täysin uudelle tasolle keikkaversioihin verrattuna. Annan eteerinen ääni kruunaa biisin. Albumin parhaita raitoja. Loistava.
KAATUNEIDEN MUISTOLLE (10)
Tämän kuulemista odotin pelonsekaisin tunteen. Biisihän on upea, mutta millaisen version Anssi on siitä bändinsä kanssa saanut levylle? Vastaus: erinomaisen, paremman kuin koskaan keikoilla. Kappale jyrää siten kuin sen kuuluukin, mutta nyansseillekin on jätetty runsaasti tilaa.
SORMUS (9-)
Ei albumin aivan kärkimateriaalia, mutta hyvä biisi tämäkin. Tykkään. Lopun huuliharppu kuulostaa erittäin hyvältä.
ENSILUMI (7)
Tässä biisissä on kolme huonoa asiaa: sävellys, sanoitus ja toteutus. Ensimmäiset reaktioni olivat: olisipa tämä biisi jätetty levyltä pois. Sanoitus, erityisesti kertosäe, tuntuu kliseiseltä: lumi muuttaa mustan valkoiseksi, pilviverho väistyy. Tuota lumiteemaakin ovat käyttäneet niin monet. Onhan Anssi käyttänyt teksteissään toki kuluneita sanontoja aiemminkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa sellainen tuntuu kliseeltä. Yksityiskohtien kuvaus on joissakin kohdin mennyt niin tarkaksi, että tuntuu siltä kuin kyse ei olisi laululyriikasta lainkaan, vaan pikemminkin kaunokirjallisuudesta tai peräti jostain uutisesta, käyttöohjeesta tai onnettomuustutkintalautakunnan raportista. Kuulostaa laulun sanoituksena paikoitellen kankealta, ilmavuutta ei ole tarpeeksi. Sanoitus on siinä mielessä kuitenkin tehokas, että laulun tilanteet muuntuvat kuulijan mielessä elokuvallisiksi näkymiksi. Sävellys on mielestäni hyvin tavanomainen ja musiikillinen toteutus tökkii aika lailla. Soundit muovimaiset. Anssin lauluääni kuulostaa pekkajasusimaiselta (tämä on toteamus, ei kehu eikä moite). Laulun tarina on kuitenkin kaunis. Mutta tässä laulussa ei ole jälkeäkään siitä nerokkuudesta, jota olen Anssin lauluihin tottunut yhdistämään. Jonkun iskelmäartistin lauluna tämä voisi olla ihan ok, mutta miksi se on pitänyt tunkea Anssi Kelan Suuria kuvioita –albumille??? Jos tämä laulu on Anssille tärkeä, niin olisi edes tehty toisenlainen versio. Tämän biisin kuultuani ei minun tarvitse enää miettiä hetkeäkään vastausta kysymykseen "Mikä on Anssin soolouran huonoin biisi?". Huh, no nyt helpotti… (Jos pop todella merkitsee jotakin kuulijalle, siitä on voitava tuohtua yli kaikkien mielekkäiden mittasuhteiden, kirjoitti aikoinaan jo suuri esikuvani S. Knuuti.)
SUURIA KUVIOITA (10-)
Tässä laulussa on tunnetta ja tunnelmaa. Majesteetillinen eepos. Lopun kitarasoolo on uljas ja hienon optimistinen. Hieno biisi ja tarina, toimii ennen kaikkea vahvan tunnelmansa takia. Kasvanut kovasti sitten ensikuuleman.
UUDET AUTOT (10+)
Upea versio hienosta biisistä. Täydellinen. Kuunnellessa tuntuu, että kaikki muu ympärillä pysähtyy ja että koko ihmiskunnan tähänastinen historia on ollut vain valmistautumista tämän kappaleen kuulemiseen. (No, toi oli ehkä lievää liioittelua, mutta vain lievää.)
KIPINÖITÄ (10-)
Kaunistakin kauniimpi sävellys. Mukavan vähäeleinen toteutus; silti tuntuu, että tässä biisissä on ”kaikki”. Hieno kappale!
1972 (8½)
Ei soundaa yhtä hyvältä kuin muu levy. Kuulostaa paikoitellen väkinäiseltä. Sanoituksessa kiva rakenne ja monia mukavia oivalluksia, tosin kertosäkeen ja väliosan sanoitus ei yllä säkeistöjen sanoitusten tasolle. Kitarat kivoja: ovat näennäisestä yksitoikkoisuudestaan huolimatta ilmeikkäitä. Mukaansatempaava biisi, mutta ei tämän albumin parhaimmistoa.
LAULU PETETYILLE (10+)
Loistavat sanat. Anssin mestarillisimpia sanoituksia. Loistava biisi ja hieno toteutus. Täydellinen. Albumin ehdottomasti parhaita biisejä.
MIES JA MERI (9)
Onnistunut versio. Kuulostaa hyvältä. Paremman ja sujuvamman kuuloinen kuin se toinen Lemonatorin kanssa tehty biisi (1972). Biisinä tämä ei yllä albumin parhaiden biisien tasolle, mutta versio on kuitenkin niin hyvä, että tätä kuuntelee erittäin mielellään.
FAIJAN HAAMU (10+)
Tämä biisi teki levyä ensimmäisiä kertoja kuunnellessani mykistävimmän vaikutuksen. Aivan mielettömän hyvä versio. Todella taianomainen. Biisi on noussut täysin uudelle tasolle keikkaversioihin verrattuna. Annan eteerinen ääni kruunaa biisin. Albumin parhaita raitoja. Loistava.
KAATUNEIDEN MUISTOLLE (10)
Tämän kuulemista odotin pelonsekaisin tunteen. Biisihän on upea, mutta millaisen version Anssi on siitä bändinsä kanssa saanut levylle? Vastaus: erinomaisen, paremman kuin koskaan keikoilla. Kappale jyrää siten kuin sen kuuluukin, mutta nyansseillekin on jätetty runsaasti tilaa.
SORMUS (9-)
Ei albumin aivan kärkimateriaalia, mutta hyvä biisi tämäkin. Tykkään. Lopun huuliharppu kuulostaa erittäin hyvältä.
ENSILUMI (7)
Tässä biisissä on kolme huonoa asiaa: sävellys, sanoitus ja toteutus. Ensimmäiset reaktioni olivat: olisipa tämä biisi jätetty levyltä pois. Sanoitus, erityisesti kertosäe, tuntuu kliseiseltä: lumi muuttaa mustan valkoiseksi, pilviverho väistyy. Tuota lumiteemaakin ovat käyttäneet niin monet. Onhan Anssi käyttänyt teksteissään toki kuluneita sanontoja aiemminkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa sellainen tuntuu kliseeltä. Yksityiskohtien kuvaus on joissakin kohdin mennyt niin tarkaksi, että tuntuu siltä kuin kyse ei olisi laululyriikasta lainkaan, vaan pikemminkin kaunokirjallisuudesta tai peräti jostain uutisesta, käyttöohjeesta tai onnettomuustutkintalautakunnan raportista. Kuulostaa laulun sanoituksena paikoitellen kankealta, ilmavuutta ei ole tarpeeksi. Sanoitus on siinä mielessä kuitenkin tehokas, että laulun tilanteet muuntuvat kuulijan mielessä elokuvallisiksi näkymiksi. Sävellys on mielestäni hyvin tavanomainen ja musiikillinen toteutus tökkii aika lailla. Soundit muovimaiset. Anssin lauluääni kuulostaa pekkajasusimaiselta (tämä on toteamus, ei kehu eikä moite). Laulun tarina on kuitenkin kaunis. Mutta tässä laulussa ei ole jälkeäkään siitä nerokkuudesta, jota olen Anssin lauluihin tottunut yhdistämään. Jonkun iskelmäartistin lauluna tämä voisi olla ihan ok, mutta miksi se on pitänyt tunkea Anssi Kelan Suuria kuvioita –albumille??? Jos tämä laulu on Anssille tärkeä, niin olisi edes tehty toisenlainen versio. Tämän biisin kuultuani ei minun tarvitse enää miettiä hetkeäkään vastausta kysymykseen "Mikä on Anssin soolouran huonoin biisi?". Huh, no nyt helpotti… (Jos pop todella merkitsee jotakin kuulijalle, siitä on voitava tuohtua yli kaikkien mielekkäiden mittasuhteiden, kirjoitti aikoinaan jo suuri esikuvani S. Knuuti.)
SUURIA KUVIOITA (10-)
Tässä laulussa on tunnetta ja tunnelmaa. Majesteetillinen eepos. Lopun kitarasoolo on uljas ja hienon optimistinen. Hieno biisi ja tarina, toimii ennen kaikkea vahvan tunnelmansa takia. Kasvanut kovasti sitten ensikuuleman.
UUDET AUTOT (10+)
Upea versio hienosta biisistä. Täydellinen. Kuunnellessa tuntuu, että kaikki muu ympärillä pysähtyy ja että koko ihmiskunnan tähänastinen historia on ollut vain valmistautumista tämän kappaleen kuulemiseen. (No, toi oli ehkä lievää liioittelua, mutta vain lievää.)
Viimeksi kommentoitu