Forum 2002-2013
10.8.2010 19:06
Turun Musapiknik 8.8.2010
Tulipa sitten käytyä sunnuntaina pienellä Musapiknikillä Turussa. Mielessä kangasteli jo kamala ajatus siitä, että taitaa tulla elämäni toinen kerta, kun myöhästyn keikan alusta. Netissä oli ilmoitettu keikan alkamisajaksi 16.05 ja niin tarkasta ajasta pidetään varmaan myös aika tarkasti kiinni. Turussa oli tietysti kuuma, mittari näytti pari tuntia ennen keikkaa +28 ja aurinko porotti. Tuossa parissa tunnissa mun oli tarkoitus metsästää itselleni ulkoilmaruokailu ja selviytyä parin kilsan päässä olevaan Kupittaanpuistoon. Epätoivonen ruuan metsästys päättyi lopulta maittavaan syö-niin-paljon-kuin-jaksat buffettiin jälkiruokineen kaikkineen, jonka jälkeen mulla oli 18 minuuttia aikaa hankkiutua noin kilometrin päähän puistoon... Aivan pirun kuuma ja maha täynnä... Onneksi suunnistin (keikkanenääni käyttäen - vai korvaa, sieltä kuului basson tai kitaran sointu) suoraan oikeaan kulmaan puistoa, jossa Anssi juuri viritti kitaraansa pää alaspäin hiukset melkein lavaa viistäen. Keikka alkoi noin 3 minuutin päästä ja halusin vain röhnöttää selälläni nurmikolla. Mut eihän siihen lavan eteen mahtunut vaakatasoon. Porotus oli jo sitä kaliiberia eikä varjon varjoa tietysti missään, että aurinkorasva piti ottaa avuksi. Juontajana oli Seikkailupuiston intiaani, nimeä en muista.
Biisilista oli tällainen (n. klo 16.10-17.30):
1. Puistossa
2. Kaksi sisarta
3. Aamu
4. Milla + Sultans of Swing
5. Kaunotar ja basisti
6. Albin Stenman
7. 1972-73
8. Mikan faijan BMW
9. Älä mene pois
10. Karhun elämää
11. Nummela
----------
12. Faijan haamu
13. Jennifer Aniston
Merkittävää keikassa oli se, että eturivin oli valloittanut sankka joukko pikkuihmisiä, sellaisia 2000-luvun vaaleahiuksisia ja pyöreäposkisia lapsosia. Osa istui lavan edessä olevalla puistonreunuskiveyksellä ja osa seisoi tai juoksenteli sillä edestakaisin. Kahdella tytöllä oli iso omatekoinen juliste, johon oli maalattu sateenkaaren väreillä "Hyvä Anssi! Hyvä Anssi!" Hyvä Anssi ihana Anssi". Toinen heistä heilutteli nimmaritussia ja paperia vakavan näköisenä ja valokuviakin otettiin. Tämän mainion eturivin takana levittäytyi aurinkoinen vehreä puisto täynnä ihmisiä kesävaatteissaan nurmikolla istuskelemassa. Varsin pätevät puitteet siis.
Mukavasti tuoleilla istuskellut trio (Anssi, Saara, Antti) soitti neljä ekaa biisiä oman päänsä mukaan, sitten alettiin kysellä yleisöltä, mitä haluttaisiin kuulla. Ekana sieltä huudettiin "Tyttö ja basisti". Sitä huudettiin myös hiukan myöhemmin, jolloin Anssi totesi, että äsken soitettiin jo "Kaunotar ja basisti". Biisin aikana muuten tapahtui hauska (Saaran mukaan suunniteltu) episodi, kun Saaran koskettimisto romahti lavalle ja soittaja alkoi nauraa. Anssi ja Antti jatkoivat biisiä eteenpäin hiukan huvittuneina ja äänimies tuli auttamaan instrumentin saattamisessa takaisin tolpilleen. Saara ehti vielä luikauttaa biisin loppuun vähän pianoa ja sai ansaitut aplodit. Anssi tiedusteli, että putosiko varpaille (ei) ja totesi, että dramaturgisesti sovelias kohta tuollaiselle.
Pidin eniten Albin Stenmanista (toivoin sitä), joka helteestä huolimatta nosti säärikarvantyngät pystyyn. Se kuulosti sopivan jylhältä, jopa triona. Hauska yksityiskohta oli myös se, että alussa Anssi ei muistanut sanoja ja tiedusteli niitä Saaralta. Antti puolestaan tiedusteli sanoja minulta - ja osasin vain loksauttaa suuni isosti auki - eihän tällaisia voi muistaa! Saara kuitenkin taisi muistaa ja biisi pääsi alkamaan. Seuraavaksi huudettiin sekä "1972" että "1973", josta Anssi jäi pohtimaan, että kumpiko pitäisi soittaa? (Kannatin 1973:a, tottakai.) Päätettiin soittaa 1972, joka vaihtuisi puolivälissä 1973:ksi. Olisi pitänyt olla tosi harjaantunut kuulija, että vaihdoksen olisi huomannut... Bemaria huudettiin kahdestakin suusta, jolloin biisi lukittiin. Älä mene pois -toive tuli eturivistä, pienellä äänellä lausuttuna, mikä teki versiostakin jotenkin tosi sympaattisen - ja Anssin mukaan kovin pianovetoisen, eipä tainnut montaa kitarasointua tulla. Tykkäsin jopa.
Ämpin jälkeen kyseltiin jälleen toivebiisejä ja kun kukaan muu ei huutanut mitään, kiljaisin "Nolla", jolle Anssi nyrpisti naamaansa. Yritin uudestaan: "Kevät tulee" (siinä on Myllysiltakin!), johon Antti totesi: "Eikä tule." :D Anssi: "Nyt tulee niin pahoja..." Kolmannella yrittämällä sentään kuului arvio "no nyt tuli hyvä toive" ja soittivat Karhun elämää. Aito interaktiivinen keikka!
Sitten olikin jo Nummelan vuoro, jonka loppupuolella Anssin mikrofoni meinasi pudota (missasin tilanteen puoliksi, enkä ole varma biisistäkään, saattoi olla vasta encoressa). Trion häivyttyä lavan edustan pikkuihmiset livahtivat Anssin pakeille vaatimaan nimmareita - järkkärillä ei ollut mitään toivoa pysäyttää heitä... :D Yleisö inkkarin johdolla taputti Anssin ja "ne kaksi muuta" lavalle. Anssilla oli idea seuraavasta biisistä "Yleensä katastrofit alkaa aina sillä, että mulla on idea..." Idea oli Faijan haamu, jota joku oli jossain vaiheessa keikkaa huutanut yleisöstäkin. Sitten päätettiin vetää vielä yksi ja inkkari kuulutti, että nyt kaikki ylös, viimeinen mahdollisuus tanssia. Ja heti perään: "Huutakaa tanssittavia biisejä!" Olin jo ehtinyt ehdottaa Anistonia, joka ei ollut kelvannut aiemmin, mutta ilmeisesti muusikoiden päässä ei liikkunut parempaakaan ajatusta, joten "työläs biisi" soitettiin. Ihan turhaan sitä kammottiin, mainio esitys! Keikan loppukaneetiksi Anssi julisti:"Ei kuolla pystyyn!" "Mä luulen, että täällä alkaa kaikki paikat hajoilla. Turun kaupungin ois pitänyt kutsua meidän bändi purkamaan Myllysilta." Yleisö riemuitsi. Anssi kiitti keikasta ja iloitsi, että aurinkokin meni pilveen sekä ilmoitti, että tulee kirjoittamaan nimmareita lavan kulmalle. Siihen muodostuikin melkoinen tunku, johon liittyi pikkuihmisten lisäksi aikuisia ja olipa siellä pari mustanpuhuvaa glamrokkarinuortakin. Anssi sai eturivin "Hyvä Anssi!"-julisteen lahjaksi.
Haastelin hiukan Anttin kanssa, joka aloitti kertomalla, että heidän autossaan ei ole ilmastointia. Höysti tätä sanomaa kärsivällä ilmeellä, jolle oli pakko nauraa. Kertoi myös, että akustiset keikat on aina vähän yllätyksellisiä. Olivat kuulemma valmistelleet setin, josta eivät lopulta soittaneet varmaan puoliakaan biiseistä, kun toiveita tuli vähän puun takaa. Ja esitti huolensa siitä, että tempo voi alkaa laahaamaan, kun ei ole varsinaista rytminlyöjää mukana, mutta sehän sopii pikniktunnelmaan. Sen enempiä kommentteja en bändiltä ehtinyt tivata, sillä alkoi sataa vettä. (Ois ollut hauska kuulla esim. mitä he pitivät eturivin väestä. Itselleni tuli aina välillä sellainen olo, että nää biisithän ei varsinaisesti ole mitään lastenlauluja...)
Artistit kaahasivat kotimatkalle ja minä suunnistin viereiseen maauimalaan vilvoittelemaan (natiivin mukaan) +27-asteisessa vedessä. Mukavan väljää oli tilavassa altaassa ja vettä ripsotteli hiukan. Eipä siellä Turussa sitten juuri muuta joutanutkaan/jaksanutkaan tehdä, jos halusi joskus kotiinkin ehtiä. Kirkkonummen kohdalla taivas musteni yönpimeäksi ja salamoita alkoi lyödä joka puolella. Espoon kohdalla alkoi lisäksi sataa kaatamalla. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että ehkä se sateenvarjokin ois ollut hyvä sijoitus repussa. Jalkauduttuani ulos jaksoin jonkin aikaa väistellä syvimpiä järviä, vuolaimpia jokia ja pelottavimpia vesiputouksia, mutta sitten totesin, että ihan sama - kastuu tässä kumminkin.
Että tällainen keikka (ja tällaiset luonnonvoimat) tällä kertaa. Kiitokset mukavasta sunnuntaista kaikille tasapuolisesti!
Biisilista oli tällainen (n. klo 16.10-17.30):
1. Puistossa
2. Kaksi sisarta
3. Aamu
4. Milla + Sultans of Swing
5. Kaunotar ja basisti
6. Albin Stenman
7. 1972-73
8. Mikan faijan BMW
9. Älä mene pois
10. Karhun elämää
11. Nummela
----------
12. Faijan haamu
13. Jennifer Aniston
Merkittävää keikassa oli se, että eturivin oli valloittanut sankka joukko pikkuihmisiä, sellaisia 2000-luvun vaaleahiuksisia ja pyöreäposkisia lapsosia. Osa istui lavan edessä olevalla puistonreunuskiveyksellä ja osa seisoi tai juoksenteli sillä edestakaisin. Kahdella tytöllä oli iso omatekoinen juliste, johon oli maalattu sateenkaaren väreillä "Hyvä Anssi! Hyvä Anssi!" Hyvä Anssi ihana Anssi". Toinen heistä heilutteli nimmaritussia ja paperia vakavan näköisenä ja valokuviakin otettiin. Tämän mainion eturivin takana levittäytyi aurinkoinen vehreä puisto täynnä ihmisiä kesävaatteissaan nurmikolla istuskelemassa. Varsin pätevät puitteet siis.
Mukavasti tuoleilla istuskellut trio (Anssi, Saara, Antti) soitti neljä ekaa biisiä oman päänsä mukaan, sitten alettiin kysellä yleisöltä, mitä haluttaisiin kuulla. Ekana sieltä huudettiin "Tyttö ja basisti". Sitä huudettiin myös hiukan myöhemmin, jolloin Anssi totesi, että äsken soitettiin jo "Kaunotar ja basisti". Biisin aikana muuten tapahtui hauska (Saaran mukaan suunniteltu) episodi, kun Saaran koskettimisto romahti lavalle ja soittaja alkoi nauraa. Anssi ja Antti jatkoivat biisiä eteenpäin hiukan huvittuneina ja äänimies tuli auttamaan instrumentin saattamisessa takaisin tolpilleen. Saara ehti vielä luikauttaa biisin loppuun vähän pianoa ja sai ansaitut aplodit. Anssi tiedusteli, että putosiko varpaille (ei) ja totesi, että dramaturgisesti sovelias kohta tuollaiselle.
Pidin eniten Albin Stenmanista (toivoin sitä), joka helteestä huolimatta nosti säärikarvantyngät pystyyn. Se kuulosti sopivan jylhältä, jopa triona. Hauska yksityiskohta oli myös se, että alussa Anssi ei muistanut sanoja ja tiedusteli niitä Saaralta. Antti puolestaan tiedusteli sanoja minulta - ja osasin vain loksauttaa suuni isosti auki - eihän tällaisia voi muistaa! Saara kuitenkin taisi muistaa ja biisi pääsi alkamaan. Seuraavaksi huudettiin sekä "1972" että "1973", josta Anssi jäi pohtimaan, että kumpiko pitäisi soittaa? (Kannatin 1973:a, tottakai.) Päätettiin soittaa 1972, joka vaihtuisi puolivälissä 1973:ksi. Olisi pitänyt olla tosi harjaantunut kuulija, että vaihdoksen olisi huomannut... Bemaria huudettiin kahdestakin suusta, jolloin biisi lukittiin. Älä mene pois -toive tuli eturivistä, pienellä äänellä lausuttuna, mikä teki versiostakin jotenkin tosi sympaattisen - ja Anssin mukaan kovin pianovetoisen, eipä tainnut montaa kitarasointua tulla. Tykkäsin jopa.
Ämpin jälkeen kyseltiin jälleen toivebiisejä ja kun kukaan muu ei huutanut mitään, kiljaisin "Nolla", jolle Anssi nyrpisti naamaansa. Yritin uudestaan: "Kevät tulee" (siinä on Myllysiltakin!), johon Antti totesi: "Eikä tule." :D Anssi: "Nyt tulee niin pahoja..." Kolmannella yrittämällä sentään kuului arvio "no nyt tuli hyvä toive" ja soittivat Karhun elämää. Aito interaktiivinen keikka!
Sitten olikin jo Nummelan vuoro, jonka loppupuolella Anssin mikrofoni meinasi pudota (missasin tilanteen puoliksi, enkä ole varma biisistäkään, saattoi olla vasta encoressa). Trion häivyttyä lavan edustan pikkuihmiset livahtivat Anssin pakeille vaatimaan nimmareita - järkkärillä ei ollut mitään toivoa pysäyttää heitä... :D Yleisö inkkarin johdolla taputti Anssin ja "ne kaksi muuta" lavalle. Anssilla oli idea seuraavasta biisistä "Yleensä katastrofit alkaa aina sillä, että mulla on idea..." Idea oli Faijan haamu, jota joku oli jossain vaiheessa keikkaa huutanut yleisöstäkin. Sitten päätettiin vetää vielä yksi ja inkkari kuulutti, että nyt kaikki ylös, viimeinen mahdollisuus tanssia. Ja heti perään: "Huutakaa tanssittavia biisejä!" Olin jo ehtinyt ehdottaa Anistonia, joka ei ollut kelvannut aiemmin, mutta ilmeisesti muusikoiden päässä ei liikkunut parempaakaan ajatusta, joten "työläs biisi" soitettiin. Ihan turhaan sitä kammottiin, mainio esitys! Keikan loppukaneetiksi Anssi julisti:"Ei kuolla pystyyn!" "Mä luulen, että täällä alkaa kaikki paikat hajoilla. Turun kaupungin ois pitänyt kutsua meidän bändi purkamaan Myllysilta." Yleisö riemuitsi. Anssi kiitti keikasta ja iloitsi, että aurinkokin meni pilveen sekä ilmoitti, että tulee kirjoittamaan nimmareita lavan kulmalle. Siihen muodostuikin melkoinen tunku, johon liittyi pikkuihmisten lisäksi aikuisia ja olipa siellä pari mustanpuhuvaa glamrokkarinuortakin. Anssi sai eturivin "Hyvä Anssi!"-julisteen lahjaksi.
Haastelin hiukan Anttin kanssa, joka aloitti kertomalla, että heidän autossaan ei ole ilmastointia. Höysti tätä sanomaa kärsivällä ilmeellä, jolle oli pakko nauraa. Kertoi myös, että akustiset keikat on aina vähän yllätyksellisiä. Olivat kuulemma valmistelleet setin, josta eivät lopulta soittaneet varmaan puoliakaan biiseistä, kun toiveita tuli vähän puun takaa. Ja esitti huolensa siitä, että tempo voi alkaa laahaamaan, kun ei ole varsinaista rytminlyöjää mukana, mutta sehän sopii pikniktunnelmaan. Sen enempiä kommentteja en bändiltä ehtinyt tivata, sillä alkoi sataa vettä. (Ois ollut hauska kuulla esim. mitä he pitivät eturivin väestä. Itselleni tuli aina välillä sellainen olo, että nää biisithän ei varsinaisesti ole mitään lastenlauluja...)
Artistit kaahasivat kotimatkalle ja minä suunnistin viereiseen maauimalaan vilvoittelemaan (natiivin mukaan) +27-asteisessa vedessä. Mukavan väljää oli tilavassa altaassa ja vettä ripsotteli hiukan. Eipä siellä Turussa sitten juuri muuta joutanutkaan/jaksanutkaan tehdä, jos halusi joskus kotiinkin ehtiä. Kirkkonummen kohdalla taivas musteni yönpimeäksi ja salamoita alkoi lyödä joka puolella. Espoon kohdalla alkoi lisäksi sataa kaatamalla. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että ehkä se sateenvarjokin ois ollut hyvä sijoitus repussa. Jalkauduttuani ulos jaksoin jonkin aikaa väistellä syvimpiä järviä, vuolaimpia jokia ja pelottavimpia vesiputouksia, mutta sitten totesin, että ihan sama - kastuu tässä kumminkin.
Että tällainen keikka (ja tällaiset luonnonvoimat) tällä kertaa. Kiitokset mukavasta sunnuntaista kaikille tasapuolisesti!
11.8.2010 9:48
Musapiknik kuulosti raportin mukaan paljon mukavammalta kuin PowerPark-tapahtuma.
11.8.2010 19:29
Sitähän se olikin.
Viimeksi kommentoitu