Forum 2002-2013
24.8.2010 17:59
Rymy-Eetu 25.8.2010
Eetu alkaa rymytä jo huomenna. Saapa nähdä millainen paikka tuokin on, ei ole koskaan tullut käytyä, mutta matkailu avartaa.
Live Nationin sivuilla luki keikan alkamisajaksi klo 19, mitä voisi pitää ns. virallisena kantana. Todellisuuttahan se ei välttämättä vastaa, mutta voisi kuvitella, että soitto ei ainakaan ennen tuota ala. Jos joku löytää jostain varmaa tietoa, ilmoitelkoon alla.
Biisitoiveina lausun sellaista kuin Kaatuneiden muistolle ja Loukussa/Ihme. Kaivokseen loukkuun jääminen on nyt niin kovin ajankohtaista ja noita hienoja uudehkoja biisejä on kuultu aivan liian harvoin.
Live Nationin sivuilla luki keikan alkamisajaksi klo 19, mitä voisi pitää ns. virallisena kantana. Todellisuuttahan se ei välttämättä vastaa, mutta voisi kuvitella, että soitto ei ainakaan ennen tuota ala. Jos joku löytää jostain varmaa tietoa, ilmoitelkoon alla.
Biisitoiveina lausun sellaista kuin Kaatuneiden muistolle ja Loukussa/Ihme. Kaivokseen loukkuun jääminen on nyt niin kovin ajankohtaista ja noita hienoja uudehkoja biisejä on kuultu aivan liian harvoin.
28.8.2010 11:20
Taiteiden Yön tomun laskeuduttua tuplapitkä raportti akselilta Rymy-Eetu 25.8. – Keskuskatu 27.8.
Rymy-Eetun ovella oli kyltti, josta silmille loikkasi nimi Armas Hurme. Hän soittaisi klo 21.15. Gebardit oli siirretty klo 24:ään. Olin hetken aikaa ihan varma, että nyt on liitutauluun kirjoitettu Anssin peitenimi. (Vrt. Teuvo Oinas.) Ylempänä oli kuitenkin teksti ”klo 20 Anssi Kela”. Astuin sisään pohdiskellen, tuleeko Anssi kenties lavalle toisessa kostyymissa klo 21.15.
Rymy-Eetu vaikutti mainettaan paremmalta. (Eikä ikuisen vapun tyyssijalta, jossa tanssitaan pöydillä saksalaisen oluen tahdissa.) Toimiva ja tilava saksalaisvaikutteinen sisämiljöö, jonka alakerrassa oli pitkiä pöytiä riveissä ja parvella kahden istuttavia pöytiä. Jopa ihan ehta lava, jossa oli suloiset pikkukaiteet ja roiskepleksi toisella sivustalla. Naispuolinen tarjoilijakunta viipotti ympäriinsä polvipituisissa mekoissa, joita oli höystetty valkoisilla röyhelöillä. Miespuolinen henkilöstö oli kohteliasta, mutta harmillisesti ei nahkahousuista. Kaiken kruunasi musiikki, joka ei ollut mitään jokapaikan pilipalimusiikkia vaan ehtaa iloluontoista schlageria ja humppaa.
Anssi ponnahti paikalle tasan klo 20.00. Seurasi kelpo livemusiikkia:
1. Milla
2. Mikan faijan BMW
3. Kaivos
4. Jennifer Aniston
5. 1972 + jalkaspiikki
6. American Tune
7. Rakkaus on murhaa
8. Rva Ruusunen
9. Smoke On The Water (bossanova-versio)
10. Huuto
11. Kaksi sisarta
12. Laulu petetyille
13. Murhaballadi
14. Nummela
----------
15. Puistossa
Soolokeikkatyyliin Milla soitettiin ensin alta pois ja sitten alkoi toivekonsertti. Bemarin jälkeen joku huusi Puistossa, mutta Anssi halusi säästää sen myöhemmäksi – koska nämä ovat lähes yksi ja sama biisi. Kaivoksen hän omisti chileläisille kaivosmiehille, se kuulosti erittäin hyvältä soolona. Mainosti myös, että Facebookissa ollaan jo kovin lähellä oikean jalan alastonkuvan julkistusta.
1972:n kohdalla Anssi mainitsi, että viimeksi Turussa huudettiin 1973:a. Ekan säkeistön perinteisessä ”kiitos ja hyvää yötä”-kohdassa Anssi katkaisi soiton ja alkoi kertoa oikeasta jalastaan, ylisti sitä komeaksi ja vaikka mitä. Se oli hakenut Big Brotheriinkin, mutta oli liian fiksu sinne. :)
Keikan kaksi coveria Anssi soitti omina valintoinaan, kun ei saanut tolkkua yleisön huudoista. Martin ja Anssin englanti soivat kauniisti, mutta ei ne mun mielestä mitään yltiölegendaarisia esityksiä olleet. Smoke On The Waterin tunnistamiseen meni hetki, koska se oli kepeä bossanova-versio. Loppupuolella Anssi totesi unohtaneensa sanat, joten hyräili tilalle kitarasooloa. Muistutti kovasti taannoista hevitalkoitten tv-esitystä, jossa hevistä oli tehty kivaa ja turvallista. Tunnelma oli oikein mukava.
Huutoa Anssi epäröitsi, mutta sekin kuulosti tosi hyvältä soolona. Lisää Aukiota! (Ja herr levylaulaja on soittanut Loukussa useamminkin soolona, kyllä sen pitäisi onnistua!) Kahta sisarta varten kitara viritettiin hevivireeseen, joten Anssi jatkoi turhia yleisöltä kyselemättä äärimmäisen rautaisella medleyllä Laulu petetyille-Murhaballadi. Se oli herkkua se! (Aiemmin myös ROMissa Anssi karjui keuhkojaan pihalle.) Nummela ei aplodeista päätellen rauhoittanut yleisöä, joten Anssin oli kiivettävä nimmarinkirjoitussessiostaan takaisin lavalle esittämään Puistossa.
Keikan päätyttyä kello olikin jo 21.18. Mua niin harmitti Armas Hurmeen puolesta. :D Kysyin Anssilta, että mikä ihme se perjantain keikka on. Kuulemma hulluttelua, jota treenataan torstaina. Sinne siis.
Perjantain keikka oli osa Helsingin Taiteiden Yö -tapahtumaa, Akateemisen kirjakaupan eteen kävelykadulle oli viritetty pienehkö valkea teltta pienehkön lavan ylle. Ilmanala oli viileähkö iltaseitsemän tienoissa. Keikan lähetessä lavan eteen kertyi kadun leveydeltä ihmisiä. Sinänsä ei mitenkään ihmeellistä, koska keskustassa velloi paljon populaa.
Heta Hyttinen juonsi lavalle nelikon Mariska (laulu), Anssi Kela (valkea Strato), Tomi Joutsen (rummut) ja Niko Kokko (basso). Kuulemma tämä Rytmi All Stars sai alkunsa rokkareiden tekemällä luokkaretkellä ja kyseessä on ensiesiintyminen. Kuultiin tällaiset biisit:
1. Ace Of Spades
2. Se jokin sinulla on
3. Syntinen (Pet Shop Boys -suomennos)
4. Kuume (Fever-suomennos)
Eka biisi ei juurikaan korvia hivellyt, laulu oli kamalaa rääkymistä. Muut kuulosti paremmalta, mutta ei nekään mun mielestä mitenkään legendaarisia olleet. Anssilla taisi olla yksi soolo jossain biisissä. Se oli tuollainen perus Taiteiden Yön pieni makupala, josta jäi hyvä maku suuhun. Mua jäi mietityttämään juontajan lausahdus, että viimeistä biisiä lukuunottamatta bändin jäsenet eivät yleensä esitä tällaista musiikkia. Höö?
Huima taide-elämys tapahtui vasta keikan jälkeen. Kun yleisö lähti vellomaan poispäin, Jukka Virtanen käveli ohitseni ja pysähtyi katselemaan lavalle. Seuraavaksi paikalle pullahti Elvis ja samaan aikaan Anssi laskeutui kitara selässään lavalta. Huu. Pian Elvis asteli Anssin luokse ja halusi nimmarin. Kaivoi kynän vyölaukustaan ja saatuaan signeerauksen näytti peukkua ylöspäin ja jatkoi Rautatieaseman suuntaan. Tästä ei taide enää parane!
(Myöhemmin tajusin, että haettuani Anssilta kuittauksen omaan paperiini, hän oli epähuomiossa unohtanut kynänsä minulle. Mutta kuvatodisteiden mukaan kynä ei ollutkaan Anssin, vaan Elviksen! :shock: Nyt tarttee perustaa lasikaappi spottivalolla!)
Foorumilaisten kesken pähkäiltiin, mihin Taiteiden Yössä olisi järkevintä suunnistaa tämän pläjäyksen jälkeen. Kellään ei ollut kovin kummoista käsitystä muusta ohjelmatarjonnasta ja Pekka Kuusistokin oli jo tullut missattua. Niinpä hajauduimme eri teille testaamaan onneamme.
Katuja ympäriinsä kävellessä tuli vahva mielikuva, että kellään muullakaan ei ollut varsinaista päämäärää, jonne suunnistaa. Kun kerran on Taiteiden Yö, kuuluu tulla joukolla vellomaan keskustaan etsimään ”taidetta”. Muistin, että Kiasman edessä joku heppu soittaa viululla Bachia roskalaatikossa ja etsiydyin sinne. Siellä törmäsin Ismo Alankoon ja kuuntelin hetken soittoa. Ilta alkoi hämärtyä ja väsy painaa, lisäksi väenvellonta alkoi muuttua uhkaavammaksi, joten piipahdin S-markettiin ostamaan dallaspullan (ja törmäsin pariin foorumilaiseen, jotka olivat myös päätyneet markettiin). Rautatieaseman edessä pimeässä velloi humaltuvaa nuorisoa, oksennus ja olut haisi. Vaaleahiuksinen hymyilevä tyttö ojensi minulle esitteen, jossa luki: ”Taivas… miten pääsen sinne?” Hallelujaa, tiedän kyllä. Pakenin kotia kohti, ennen kuin helvetti riistäytyi lopullisesti irti.
Kiitokset ensiluokkaisesta viikon piristyksestä!
Rymy-Eetun ovella oli kyltti, josta silmille loikkasi nimi Armas Hurme. Hän soittaisi klo 21.15. Gebardit oli siirretty klo 24:ään. Olin hetken aikaa ihan varma, että nyt on liitutauluun kirjoitettu Anssin peitenimi. (Vrt. Teuvo Oinas.) Ylempänä oli kuitenkin teksti ”klo 20 Anssi Kela”. Astuin sisään pohdiskellen, tuleeko Anssi kenties lavalle toisessa kostyymissa klo 21.15.
Rymy-Eetu vaikutti mainettaan paremmalta. (Eikä ikuisen vapun tyyssijalta, jossa tanssitaan pöydillä saksalaisen oluen tahdissa.) Toimiva ja tilava saksalaisvaikutteinen sisämiljöö, jonka alakerrassa oli pitkiä pöytiä riveissä ja parvella kahden istuttavia pöytiä. Jopa ihan ehta lava, jossa oli suloiset pikkukaiteet ja roiskepleksi toisella sivustalla. Naispuolinen tarjoilijakunta viipotti ympäriinsä polvipituisissa mekoissa, joita oli höystetty valkoisilla röyhelöillä. Miespuolinen henkilöstö oli kohteliasta, mutta harmillisesti ei nahkahousuista. Kaiken kruunasi musiikki, joka ei ollut mitään jokapaikan pilipalimusiikkia vaan ehtaa iloluontoista schlageria ja humppaa.
Anssi ponnahti paikalle tasan klo 20.00. Seurasi kelpo livemusiikkia:
1. Milla
2. Mikan faijan BMW
3. Kaivos
4. Jennifer Aniston
5. 1972 + jalkaspiikki
6. American Tune
7. Rakkaus on murhaa
8. Rva Ruusunen
9. Smoke On The Water (bossanova-versio)
10. Huuto
11. Kaksi sisarta
12. Laulu petetyille
13. Murhaballadi
14. Nummela
----------
15. Puistossa
Soolokeikkatyyliin Milla soitettiin ensin alta pois ja sitten alkoi toivekonsertti. Bemarin jälkeen joku huusi Puistossa, mutta Anssi halusi säästää sen myöhemmäksi – koska nämä ovat lähes yksi ja sama biisi. Kaivoksen hän omisti chileläisille kaivosmiehille, se kuulosti erittäin hyvältä soolona. Mainosti myös, että Facebookissa ollaan jo kovin lähellä oikean jalan alastonkuvan julkistusta.
1972:n kohdalla Anssi mainitsi, että viimeksi Turussa huudettiin 1973:a. Ekan säkeistön perinteisessä ”kiitos ja hyvää yötä”-kohdassa Anssi katkaisi soiton ja alkoi kertoa oikeasta jalastaan, ylisti sitä komeaksi ja vaikka mitä. Se oli hakenut Big Brotheriinkin, mutta oli liian fiksu sinne. :)
Keikan kaksi coveria Anssi soitti omina valintoinaan, kun ei saanut tolkkua yleisön huudoista. Martin ja Anssin englanti soivat kauniisti, mutta ei ne mun mielestä mitään yltiölegendaarisia esityksiä olleet. Smoke On The Waterin tunnistamiseen meni hetki, koska se oli kepeä bossanova-versio. Loppupuolella Anssi totesi unohtaneensa sanat, joten hyräili tilalle kitarasooloa. Muistutti kovasti taannoista hevitalkoitten tv-esitystä, jossa hevistä oli tehty kivaa ja turvallista. Tunnelma oli oikein mukava.
Huutoa Anssi epäröitsi, mutta sekin kuulosti tosi hyvältä soolona. Lisää Aukiota! (Ja herr levylaulaja on soittanut Loukussa useamminkin soolona, kyllä sen pitäisi onnistua!) Kahta sisarta varten kitara viritettiin hevivireeseen, joten Anssi jatkoi turhia yleisöltä kyselemättä äärimmäisen rautaisella medleyllä Laulu petetyille-Murhaballadi. Se oli herkkua se! (Aiemmin myös ROMissa Anssi karjui keuhkojaan pihalle.) Nummela ei aplodeista päätellen rauhoittanut yleisöä, joten Anssin oli kiivettävä nimmarinkirjoitussessiostaan takaisin lavalle esittämään Puistossa.
Keikan päätyttyä kello olikin jo 21.18. Mua niin harmitti Armas Hurmeen puolesta. :D Kysyin Anssilta, että mikä ihme se perjantain keikka on. Kuulemma hulluttelua, jota treenataan torstaina. Sinne siis.
Perjantain keikka oli osa Helsingin Taiteiden Yö -tapahtumaa, Akateemisen kirjakaupan eteen kävelykadulle oli viritetty pienehkö valkea teltta pienehkön lavan ylle. Ilmanala oli viileähkö iltaseitsemän tienoissa. Keikan lähetessä lavan eteen kertyi kadun leveydeltä ihmisiä. Sinänsä ei mitenkään ihmeellistä, koska keskustassa velloi paljon populaa.
Heta Hyttinen juonsi lavalle nelikon Mariska (laulu), Anssi Kela (valkea Strato), Tomi Joutsen (rummut) ja Niko Kokko (basso). Kuulemma tämä Rytmi All Stars sai alkunsa rokkareiden tekemällä luokkaretkellä ja kyseessä on ensiesiintyminen. Kuultiin tällaiset biisit:
1. Ace Of Spades
2. Se jokin sinulla on
3. Syntinen (Pet Shop Boys -suomennos)
4. Kuume (Fever-suomennos)
Eka biisi ei juurikaan korvia hivellyt, laulu oli kamalaa rääkymistä. Muut kuulosti paremmalta, mutta ei nekään mun mielestä mitenkään legendaarisia olleet. Anssilla taisi olla yksi soolo jossain biisissä. Se oli tuollainen perus Taiteiden Yön pieni makupala, josta jäi hyvä maku suuhun. Mua jäi mietityttämään juontajan lausahdus, että viimeistä biisiä lukuunottamatta bändin jäsenet eivät yleensä esitä tällaista musiikkia. Höö?
Huima taide-elämys tapahtui vasta keikan jälkeen. Kun yleisö lähti vellomaan poispäin, Jukka Virtanen käveli ohitseni ja pysähtyi katselemaan lavalle. Seuraavaksi paikalle pullahti Elvis ja samaan aikaan Anssi laskeutui kitara selässään lavalta. Huu. Pian Elvis asteli Anssin luokse ja halusi nimmarin. Kaivoi kynän vyölaukustaan ja saatuaan signeerauksen näytti peukkua ylöspäin ja jatkoi Rautatieaseman suuntaan. Tästä ei taide enää parane!
(Myöhemmin tajusin, että haettuani Anssilta kuittauksen omaan paperiini, hän oli epähuomiossa unohtanut kynänsä minulle. Mutta kuvatodisteiden mukaan kynä ei ollutkaan Anssin, vaan Elviksen! :shock: Nyt tarttee perustaa lasikaappi spottivalolla!)
Foorumilaisten kesken pähkäiltiin, mihin Taiteiden Yössä olisi järkevintä suunnistaa tämän pläjäyksen jälkeen. Kellään ei ollut kovin kummoista käsitystä muusta ohjelmatarjonnasta ja Pekka Kuusistokin oli jo tullut missattua. Niinpä hajauduimme eri teille testaamaan onneamme.
Katuja ympäriinsä kävellessä tuli vahva mielikuva, että kellään muullakaan ei ollut varsinaista päämäärää, jonne suunnistaa. Kun kerran on Taiteiden Yö, kuuluu tulla joukolla vellomaan keskustaan etsimään ”taidetta”. Muistin, että Kiasman edessä joku heppu soittaa viululla Bachia roskalaatikossa ja etsiydyin sinne. Siellä törmäsin Ismo Alankoon ja kuuntelin hetken soittoa. Ilta alkoi hämärtyä ja väsy painaa, lisäksi väenvellonta alkoi muuttua uhkaavammaksi, joten piipahdin S-markettiin ostamaan dallaspullan (ja törmäsin pariin foorumilaiseen, jotka olivat myös päätyneet markettiin). Rautatieaseman edessä pimeässä velloi humaltuvaa nuorisoa, oksennus ja olut haisi. Vaaleahiuksinen hymyilevä tyttö ojensi minulle esitteen, jossa luki: ”Taivas… miten pääsen sinne?” Hallelujaa, tiedän kyllä. Pakenin kotia kohti, ennen kuin helvetti riistäytyi lopullisesti irti.
Kiitokset ensiluokkaisesta viikon piristyksestä!
Viimeksi kommentoitu