Forum 2002-2013
18.5.2011 22:51
Korkkariklubi 18.5.2011
Koska ihmisen tarvitsee elääkseen ainakin syödä, kirjoittaa ja nukkua, juurikin tässä järjestyksessä, niin ajattelin tässä iltapalaa haukatessani naputella pitkästä aikaa keikkaraportin, koska jatkuvien lyhyiden unien takia olen joka tapauksessa huomenna hiukan koomassa. Lisäksi herra artisti teleporttasi itsensä valon nopeudella pois Sir Einosta (eikä näemmä loju pyörtyneenä takahuoneessa, koska on osoittanut elon merkkejä blogissa), mistä johtuen en ehtinyt edes kiitosta lausua, joten saapa nyt sitten senkin edestä. En jaksa odottaa seuraavaan keikkaan, koska siihen voi mennä taas iäisyyksiä.
Tilaisuuden nimi, jossa Anssi esiintyi, oli Heli Kajon Korkkariklubi ja paikkana toimi Helsingin Eteläespalla sijaitseva Sir Eino -pubi. Klubin nimi tuli oletettavasti siitä, että Heli Kajo esiintyi korkkareissa. Bändi ei sentään, vaikka muutoin ihan fiksuilta ja filmaattisilta vaikuttivat (he olivat rummut, basso, akustinen kitara ja koskettimet). Kelpo musiikkia esittivät ja yleisöä oli sen verran kuin tuollaisen pienehkön pubin sisälmyksiin mahtuu sopivasti keikkaa kuulemaan. Kunnon lauma siis. Anssi&Martin heitettiin lauteille keikan puolivälissä, vartin puoliajan jälkeen ja saivat ansaitusti aplodit.
Heli hehkutti, että häntä jännittää hirveästi ja bändikin on ihan täpinöissään. Anssi puolestaan toppuutteli, että ei se niin jännittävää ole ja onkohan kitarakaan edes vireessä jne. Heli oli kuulemma saanut valita ne kolme biisiä, jotka Anssi esittää. Ensimmäisenä Puistossa. Aina kun Anssi esiintyy vieraan bändin kanssa, soitto kuulostaa jotenkin omituiselta, mutta tällä kertaa se meni niin sujuvasti (lue: omaa bändiä mukaillen), että epäilin musikanttien opiskelleen jotain Puistossa-liveversiota netistä ainakin yhden iltapuhteen verran. Ai hiisi, että oli mahtavaa kuulla pitkästä aikaa livenä ja pakkohan siinä oli laulaa mukana. Puoli vuotta on tooooosi pitkä tauko! Aivan liian pitkä.
Toisena tuli Milla. Heli oli halunnut laulaa ekan säkeistön, koska "se on ihan kuin mun elämästä" ja niin hän lauloikin. Kun Anssi jatkoi kahvilan seinällä olevasta taulusta eteenpäin, tuli sellainen tunnelma, että duettohan tämän biisin pitääkin olla. Nyt se mieskin istuu kahvilassa ja miettii, mitä tuli tehtyä ja sitten vielä tämä Heli soittaa sille ja kysyy minne katosit. Tuore näkökulma tähänkin biisiin! (Paitsi kuka olikaan se Milla?)
Kolmanneksi biisiksi Heli yritti tohkeissaan juontaa 1972:ta. Varsinaisen hittikimaran oli valinnut... Mutta eipä siinä mitään, biisi kuin biisi. Kuulosti niin kovin tutulta. Yleisökin aplodeerasi vimmatusti Anssille, joka veti jo kitarapiuhan irti, mutta yleisön "we want more"-huutojen ja Helin suostumuksen innostamana kiinnitti kitaransa vielä yhtä biisiä varten. Tässä vaiheessa Heli livisti lavalta ja jätti Anssin yksin bändin kanssa.
Kun artisti sitten kysyi yleisöltä, että mitäs te haluaisitte kuulla, eräs siihen saakka pieniä kiljahduksia ja lallatteluja lukuun ottamatta siivosti hymyillyt eturiviläinen avasi kiiruusti suunsa ja älähti "ROM!". Artisti lausui mikkiinsä, että seuraava biisi tulee pilaamaan koko tunnelman... Ja paskat, sanon minä. Introsta lähtien meni selästä kylmät väreet jalkapohjiin asti. Ja Bulevardin vaahterat vihertää ja ihmiset on kesävaatteissaan. Toiseen säkeistöön Anssi kutsui bändin liittymään mukaan soittoon. Kelvollisesti he tapailivat. Anssi yritti ohjailla heitä oikeisiin sävelkulkuihin, mutta lopussa, taisi olla juuri siinä missä alkaa Pekka Kuusiston infernaalinen kakofonia, maestro ilmeisesti tajusi, että tästä ei mennäkään läpi ihan heittämällä ja yritti lopettaa biisin jotenkin muutoin. Siinä sitten hetki haparoitiin, jotta rakkaus on murrrrrrhaaaaaa ja kun omaan korvaani kuulosti siltä, että biisi loppui tähän, Anssi lähtikin laulamaan ja soittamaan lopuketta. Bändi tajusi päästellä oikeaa ääntä ja siitä selvittiin kunnialla finaaliin. Tuli valtaisat aplodit, sen mitä muistan. Heli kiipesi takaisin lauteille ja ihmetteli, että miten tästä enää voi jatkaa...
Tykkäsin!!!
ISO KIITOS!
Lisää keikkoja!
Tilaisuuden nimi, jossa Anssi esiintyi, oli Heli Kajon Korkkariklubi ja paikkana toimi Helsingin Eteläespalla sijaitseva Sir Eino -pubi. Klubin nimi tuli oletettavasti siitä, että Heli Kajo esiintyi korkkareissa. Bändi ei sentään, vaikka muutoin ihan fiksuilta ja filmaattisilta vaikuttivat (he olivat rummut, basso, akustinen kitara ja koskettimet). Kelpo musiikkia esittivät ja yleisöä oli sen verran kuin tuollaisen pienehkön pubin sisälmyksiin mahtuu sopivasti keikkaa kuulemaan. Kunnon lauma siis. Anssi&Martin heitettiin lauteille keikan puolivälissä, vartin puoliajan jälkeen ja saivat ansaitusti aplodit.
Heli hehkutti, että häntä jännittää hirveästi ja bändikin on ihan täpinöissään. Anssi puolestaan toppuutteli, että ei se niin jännittävää ole ja onkohan kitarakaan edes vireessä jne. Heli oli kuulemma saanut valita ne kolme biisiä, jotka Anssi esittää. Ensimmäisenä Puistossa. Aina kun Anssi esiintyy vieraan bändin kanssa, soitto kuulostaa jotenkin omituiselta, mutta tällä kertaa se meni niin sujuvasti (lue: omaa bändiä mukaillen), että epäilin musikanttien opiskelleen jotain Puistossa-liveversiota netistä ainakin yhden iltapuhteen verran. Ai hiisi, että oli mahtavaa kuulla pitkästä aikaa livenä ja pakkohan siinä oli laulaa mukana. Puoli vuotta on tooooosi pitkä tauko! Aivan liian pitkä.
Toisena tuli Milla. Heli oli halunnut laulaa ekan säkeistön, koska "se on ihan kuin mun elämästä" ja niin hän lauloikin. Kun Anssi jatkoi kahvilan seinällä olevasta taulusta eteenpäin, tuli sellainen tunnelma, että duettohan tämän biisin pitääkin olla. Nyt se mieskin istuu kahvilassa ja miettii, mitä tuli tehtyä ja sitten vielä tämä Heli soittaa sille ja kysyy minne katosit. Tuore näkökulma tähänkin biisiin! (Paitsi kuka olikaan se Milla?)
Kolmanneksi biisiksi Heli yritti tohkeissaan juontaa 1972:ta. Varsinaisen hittikimaran oli valinnut... Mutta eipä siinä mitään, biisi kuin biisi. Kuulosti niin kovin tutulta. Yleisökin aplodeerasi vimmatusti Anssille, joka veti jo kitarapiuhan irti, mutta yleisön "we want more"-huutojen ja Helin suostumuksen innostamana kiinnitti kitaransa vielä yhtä biisiä varten. Tässä vaiheessa Heli livisti lavalta ja jätti Anssin yksin bändin kanssa.
Kun artisti sitten kysyi yleisöltä, että mitäs te haluaisitte kuulla, eräs siihen saakka pieniä kiljahduksia ja lallatteluja lukuun ottamatta siivosti hymyillyt eturiviläinen avasi kiiruusti suunsa ja älähti "ROM!". Artisti lausui mikkiinsä, että seuraava biisi tulee pilaamaan koko tunnelman... Ja paskat, sanon minä. Introsta lähtien meni selästä kylmät väreet jalkapohjiin asti. Ja Bulevardin vaahterat vihertää ja ihmiset on kesävaatteissaan. Toiseen säkeistöön Anssi kutsui bändin liittymään mukaan soittoon. Kelvollisesti he tapailivat. Anssi yritti ohjailla heitä oikeisiin sävelkulkuihin, mutta lopussa, taisi olla juuri siinä missä alkaa Pekka Kuusiston infernaalinen kakofonia, maestro ilmeisesti tajusi, että tästä ei mennäkään läpi ihan heittämällä ja yritti lopettaa biisin jotenkin muutoin. Siinä sitten hetki haparoitiin, jotta rakkaus on murrrrrrhaaaaaa ja kun omaan korvaani kuulosti siltä, että biisi loppui tähän, Anssi lähtikin laulamaan ja soittamaan lopuketta. Bändi tajusi päästellä oikeaa ääntä ja siitä selvittiin kunnialla finaaliin. Tuli valtaisat aplodit, sen mitä muistan. Heli kiipesi takaisin lauteille ja ihmetteli, että miten tästä enää voi jatkaa...
Tykkäsin!!!
ISO KIITOS!
Lisää keikkoja!
Viimeksi kommentoitu