Forum 2002-2013
11.10.2011 17:46
Virgin Oil, Helsinki, 7.10.2011
Keikkaraporttiaaaaaaaaaaahhhhhhh!!! Keikalla näkyi myös muita tällä foorumilla vaikuttavia hahmoja, joten älkäähän ujostelko pistää omaa kommenttianne tähän jatkoksi. Anssiltakin toivon mukaan saadaan lukea taas keikkaraportteja kiertueelta ja tien päältä, ehkä hyvällä tuurilla parit Antin kommettiraidatkin siihen bonuksena. ;)
Olipa ihanata päästä pitkästä aikaa (vuoden tauon jälkeen) bändikeikalle! Asiat taas oikealla tolallaan. Mukavaa oli myös nähdä tuttuja naamoja pitkästä aikaa. Siinä kymmenen jälkeen Virgin Oilissa oli vielä tyhjää - ei edes hirveästi väkeä pitämässä perjantai-illan sadetta, joka ryöppysi ulkosalla varsin myrskyisänä. Mutta tutut löytyivät sitäkin helpommin. Ovella saadun koodilappusen lisäksi siellä jaettiin Lauantaiprojekti-propagandaa, liekö sekin ollut Anssin askartelutehtaasta peräisin. Yksi tuollainen lapuke tyrkättiin suoraan käteen, kun hörpiskelin limesiivulla maustettua mustaherukkateetä kaikessa rauhassa. Lämppärikin oli, Kanerva, taisi olla kahden hengen yhtye. Totesimme pöydässä, että biisit olivat hiukan kuin leikkaa-liimaa-versioita Anssin biiseistä. Keräsi ihan hyvät aplodit ja siinä oli samalla aikaa askarrella vähän omaa biisitoivekylttiä. Pöydässämme olivat myös nuo kaksi upeaa toivekylttiä teksteillä Uudet autot ja Rock-unelma. Huomasi, että oli tehty kylttejä ennenkin! Terkut tälle Springsteen-fanihemmolle, jos sattuu lukemaan! Varailtiin yhdessä paikkoja siitä eturivin tuntumasta, kun väkeä alkoi olla huolestuttavan paljon.
Komeaa muuten oli se, että juuri ennen keikan alkua soitettiin ämyreistä River. Kehtasivat katkaista sen kesken, kun Man In Black -nauha pistettiin pyörimään täsmällisesti klo 23.30. Ei sen kuuleminen tavallaan haitannutkaan...
Anssi ehtikin jo kirjata tämän biisilistan blogin puolella. Keikan kesto oli noin 23.30-1.13.
1. Kaksi sisarta
2. Kaunotar ja basisti
3. Puistossa
4. Faijan haamu
5. Kissanpäivät
6. Laulu petetyille
7. Mikan faijan BMW
8. Milla
9. Rva Ruusunen
10. Nummela
----------
Ensimmäinen "puoliaika" oltiin aikakoneessa. Ihanata! Kaksi punaista rumpusettiä, Kelly vasemmalla ja Ville oikealla. Anssilla suurimmassa osassa biiseistä Martinin akustinen kitara. Kissanpäivät, Laulu petetyille, Milla ja Rva Ruusunen (ainakin) soitettiin ns. vanhalla Gretschillä eli sillä mustahkolla Gretsch Country Clubilla. Biisilista suoraan vuodelta 2001, joukossa muutama "julkaisematon uusi kappale". Nostalgian havinaa, ehdottomasti!
Mutta joo, olihan siitä paljonkin uutta havaittavissa. Vaikkei lasketa Anssin leijonanharjaa taikka uusia vaatteita. Sovitukset olivat osin vanhoihin kahden rumpusetin sovituksiin nojaavia, osin selkeästi nykyajan jatkumoa. Esim. Laulu petetyille ei 10 vuotta sitten ollut noin raju. Ruusunen ei ollut mun mielestä mitenkään erityinen, mutta Kissanpäivät ja Milla oli jotenkin erityisen jylhää kuulla mustalla Gretschillä. Ns. alkuperäisinä versioina. Millankin intro kuulosti tosi legendaariselta, melkein karvat nousi pystyyn. Kaikista hauskinta oli tietty nähdä Ville ja Kelly taas rummuissa, toisiansa seuraamassa ja virnuilemassa. Yleisöstä kuului vähän väliä ihailevia kommentteja siitä, miten hyvin rumpalit soittavat. Aavistuksen (ja vain aavistuksen) vaikutti siltä, että kaikkea ei tuossa yhteispelissä ole ainakaan vielä kiveen hakattu, kenties ei koskaan hakatakaan kiveen. Yleisö lauloi mukana kuten hiteissä on tapana ja tunnelma oli korkealla.
Nummela-setin jälkeen bändi poistui odotetusti lavalta ja palasi hetken kuluttua takaisin. Ikään kuin encorea vetämään.
11. Kaveria ei jätetä
12. Aamu
13. Kaatua kuin puu (ensiesitys)
14. Karhun elämää
15. Rock-unelma
16. Nolla
17. Suuria kuvioita
18. 1972
Huomasin, että vuoden jälkeen ei enää tunnistanut biisejä introista. Tuonkin ekan biisin kuvittelin olevan Rock-unelma, mutta voi riemua, kun se olikin Kaveria ei jätetä. Mun ehdoton lemppari tältä keikalta. Ville oli pompannut Nummelan lopussa rummuista kakkoskitaraan ja Anssi vaihtoi "encoren" alussa punaiseen ykkös-Gretschiinsä. Ero bändin soinnissa kuului huomattavan selkeästi ja vauhtia tuli lisää. Ihan kuin koko bändi ois jotenkin syttynyt soittamaan tässä vaiheessa. Kuin se alku ois ollut lämmittelyä? Keikan jälkeen Anssi selitti huomiotani sillä, että jälkiosan biisit olivat nopeampia. Jossain vaiheessa pistin merkille, että Anssin jalat ei enää pysy lavassa kiinni, vaan pyrkivät pomppimaan ilmaan jatkuvasti. Antiltakin irtosi virneitä. Saara jäi mun kulmasta harmillisesti koskettimien taakse. Rock-unelma tuli sieltä toivomuskyltistä. Ne nostettiin lavalle jo ekalla puoliajalla ja keikan jälkeen näin Kellyn pakkaavan ne visusti talteen johonkin rumpulaatikkoon.
Uusi biisi "Kaatua kuin puu" oli jännä kokemus. Muistin kuulleeni sen videoblogin ekassa osassa. Säkeistöt kuulostivat kovasti rytmitetyltä puheelta ja kertsi taas räjähti päähän tarttuvalla melodialla. Itse en mitenkään videoblogin perusteella alkanut fanittaa tätä biisiä, en jotenkin sympateeraa kertsin tekstejä, kertsin alku on sellasta diibadaaba-tasoa. Kuunnellaan nyt vielä miten tämä kehittyy, se oli kuulemma soitettu ekaa kertaa vasta soundcheckissä. Biisilistaan oli merkattu myös "Sydämet" elikkä se toinen uusi biisi, joka soitettiin ekan kerran Heinolassa. Se jäi kuitenkin jostain syystä harmillisesti setistä pois. (Unohtui??) Siitäkään en varauksettomasti vielä pidä, se on mun mielestä teksteiltään liikaa linjassa Laulu petetyille - Huoneessa - Suuria kuvioita ja ehkä vielä ROM siihen päälle. Sellanen perus leikkaa-ja-liimaa Anssin biisi, jossa yhdellä miehellä on kaksi ihmissuhdetta, jotka menee vähän ristiin. Ja lisäksi haluan huomauttaa, että biisissä on ärsyttävän keski-ikäinen asenne, että sydämen pitäisi kuunnella järkeä. Haloooooo!? Ei järkee, ei! (Ja hei, enhän minä uusia biisejä näin suorasanaisesti kurittaisi, ellen tietäisi Anssin hämmästyttäviä taitoja biisintekijänä! Rakentavaa kritiikkiä, juu sii.)
Nolla oli hienoa kuulla, se oli toivelistalla! Karhun elämää samoin. Keikka oli hyvässä vauhdissa ja ihmiset kiljuivat 1972:lle. Anssi ilmoitti biisin lopuksi: "Oli kiva nähdä... ja hyvää illan jatkoa!" jolloin bändi laski nopsaan kamppeensa lavalle ja katosi takahuoneeseen. Ja tapahtui jotain hämmentävää. Keikka loppui siihen!!! Olo jäi vähän sellaiseksi, että ei sen näin pitänyt mennä. Ei tuolla lailla keikkoja lopeteta - tuo on tapa ilmoittaa, että taputtakaa niin saatte encoren. Syyttävä sormi osoittaa niitä kahta heppua, jotka vierestäni ponnistivat lavalle kesken bändin poistumista ja seurasivat heitä takahuoneeseen. Sotkivat suunnitelmia? Ei noin saa tehdä vaikka kuinka nauttisi kuohujuomaa, hyi-hyi! Ja sitten dj tai joku pisti jonkun levollisen biisin soimaan, minkä jälkeen yleisö lähti valumaan ulos. Hmph. Anssi kertoi, että optiona oli palata lavalle 1972:n jälkeen, mutta dj (tai vastaava) teki sitten päätöksen, että ei palata. Hmph. Pääsin sentään sukeltamaan lavalta biisilistan, oli muuten harvinaisen suuri lava, sai oikein tehdä töitä olemattomilla vatsalihaksilla ja kurkottaa käsivartensa äärimmilleen että ylsi sinne saakka!
Keikan jälkeen hyväntuulinen Anssi saapui lavan reunalle nimmareita kirjoittelemaan ja kuulijoitansa kuulemaan, jotain suosikkijuomaansa tölkistä hörppien. Taustalla alkoi ankara roudaus, selkeä suunnitelma oli ehtiä Mikkeliin seuraavaksi päiväksi. Saara lähti paikalta ekana takki päällään. Ville ja Kelly purkivat rumpusettejään vieri vieressä. Jostain syystä sitä oli metkaa seurata. Herrat piirsivät mulle vähän rumpujen osia, vaikka ehdotin omakuvia. Omakuva oli kuulemma liian vaativa. Villeltä syntyi pyörylä, jossa lukee Ludvig (bassorumpu) ja Kellyltä pyörylä, jossa lukee Sabian (symbaali). Anttia ei näkynyt, liekö löytänyt pizzaa takahuoneesta. Löysin alakerrasta kiertuejulisteen, joten pitihän se noukkia mukaan. Julisteessa on se Nummelan kansi tyyliin 2011.
Summa summarum: ok keikka. Vaikka Ville ja Antti kättelivät, en sanoisi, että ihan kättelykeikka, vaikka ajoittain mentiin lujaa. Vähän oli vielä sellaista tunnustelun makua, mutta eiköhän se tässä kiertueen mittaan karise. (Ellei karissut jo seuraavana päivänä Mikkelissä!) Pääasia, että olette kiertueella, mahtavaaaaaaaaaaaaa!!! Pitäkää hauskaa! :mrgreen:
Olipa ihanata päästä pitkästä aikaa (vuoden tauon jälkeen) bändikeikalle! Asiat taas oikealla tolallaan. Mukavaa oli myös nähdä tuttuja naamoja pitkästä aikaa. Siinä kymmenen jälkeen Virgin Oilissa oli vielä tyhjää - ei edes hirveästi väkeä pitämässä perjantai-illan sadetta, joka ryöppysi ulkosalla varsin myrskyisänä. Mutta tutut löytyivät sitäkin helpommin. Ovella saadun koodilappusen lisäksi siellä jaettiin Lauantaiprojekti-propagandaa, liekö sekin ollut Anssin askartelutehtaasta peräisin. Yksi tuollainen lapuke tyrkättiin suoraan käteen, kun hörpiskelin limesiivulla maustettua mustaherukkateetä kaikessa rauhassa. Lämppärikin oli, Kanerva, taisi olla kahden hengen yhtye. Totesimme pöydässä, että biisit olivat hiukan kuin leikkaa-liimaa-versioita Anssin biiseistä. Keräsi ihan hyvät aplodit ja siinä oli samalla aikaa askarrella vähän omaa biisitoivekylttiä. Pöydässämme olivat myös nuo kaksi upeaa toivekylttiä teksteillä Uudet autot ja Rock-unelma. Huomasi, että oli tehty kylttejä ennenkin! Terkut tälle Springsteen-fanihemmolle, jos sattuu lukemaan! Varailtiin yhdessä paikkoja siitä eturivin tuntumasta, kun väkeä alkoi olla huolestuttavan paljon.
Komeaa muuten oli se, että juuri ennen keikan alkua soitettiin ämyreistä River. Kehtasivat katkaista sen kesken, kun Man In Black -nauha pistettiin pyörimään täsmällisesti klo 23.30. Ei sen kuuleminen tavallaan haitannutkaan...
Anssi ehtikin jo kirjata tämän biisilistan blogin puolella. Keikan kesto oli noin 23.30-1.13.
1. Kaksi sisarta
2. Kaunotar ja basisti
3. Puistossa
4. Faijan haamu
5. Kissanpäivät
6. Laulu petetyille
7. Mikan faijan BMW
8. Milla
9. Rva Ruusunen
10. Nummela
----------
Ensimmäinen "puoliaika" oltiin aikakoneessa. Ihanata! Kaksi punaista rumpusettiä, Kelly vasemmalla ja Ville oikealla. Anssilla suurimmassa osassa biiseistä Martinin akustinen kitara. Kissanpäivät, Laulu petetyille, Milla ja Rva Ruusunen (ainakin) soitettiin ns. vanhalla Gretschillä eli sillä mustahkolla Gretsch Country Clubilla. Biisilista suoraan vuodelta 2001, joukossa muutama "julkaisematon uusi kappale". Nostalgian havinaa, ehdottomasti!
Mutta joo, olihan siitä paljonkin uutta havaittavissa. Vaikkei lasketa Anssin leijonanharjaa taikka uusia vaatteita. Sovitukset olivat osin vanhoihin kahden rumpusetin sovituksiin nojaavia, osin selkeästi nykyajan jatkumoa. Esim. Laulu petetyille ei 10 vuotta sitten ollut noin raju. Ruusunen ei ollut mun mielestä mitenkään erityinen, mutta Kissanpäivät ja Milla oli jotenkin erityisen jylhää kuulla mustalla Gretschillä. Ns. alkuperäisinä versioina. Millankin intro kuulosti tosi legendaariselta, melkein karvat nousi pystyyn. Kaikista hauskinta oli tietty nähdä Ville ja Kelly taas rummuissa, toisiansa seuraamassa ja virnuilemassa. Yleisöstä kuului vähän väliä ihailevia kommentteja siitä, miten hyvin rumpalit soittavat. Aavistuksen (ja vain aavistuksen) vaikutti siltä, että kaikkea ei tuossa yhteispelissä ole ainakaan vielä kiveen hakattu, kenties ei koskaan hakatakaan kiveen. Yleisö lauloi mukana kuten hiteissä on tapana ja tunnelma oli korkealla.
Nummela-setin jälkeen bändi poistui odotetusti lavalta ja palasi hetken kuluttua takaisin. Ikään kuin encorea vetämään.
11. Kaveria ei jätetä
12. Aamu
13. Kaatua kuin puu (ensiesitys)
14. Karhun elämää
15. Rock-unelma
16. Nolla
17. Suuria kuvioita
18. 1972
Huomasin, että vuoden jälkeen ei enää tunnistanut biisejä introista. Tuonkin ekan biisin kuvittelin olevan Rock-unelma, mutta voi riemua, kun se olikin Kaveria ei jätetä. Mun ehdoton lemppari tältä keikalta. Ville oli pompannut Nummelan lopussa rummuista kakkoskitaraan ja Anssi vaihtoi "encoren" alussa punaiseen ykkös-Gretschiinsä. Ero bändin soinnissa kuului huomattavan selkeästi ja vauhtia tuli lisää. Ihan kuin koko bändi ois jotenkin syttynyt soittamaan tässä vaiheessa. Kuin se alku ois ollut lämmittelyä? Keikan jälkeen Anssi selitti huomiotani sillä, että jälkiosan biisit olivat nopeampia. Jossain vaiheessa pistin merkille, että Anssin jalat ei enää pysy lavassa kiinni, vaan pyrkivät pomppimaan ilmaan jatkuvasti. Antiltakin irtosi virneitä. Saara jäi mun kulmasta harmillisesti koskettimien taakse. Rock-unelma tuli sieltä toivomuskyltistä. Ne nostettiin lavalle jo ekalla puoliajalla ja keikan jälkeen näin Kellyn pakkaavan ne visusti talteen johonkin rumpulaatikkoon.
Uusi biisi "Kaatua kuin puu" oli jännä kokemus. Muistin kuulleeni sen videoblogin ekassa osassa. Säkeistöt kuulostivat kovasti rytmitetyltä puheelta ja kertsi taas räjähti päähän tarttuvalla melodialla. Itse en mitenkään videoblogin perusteella alkanut fanittaa tätä biisiä, en jotenkin sympateeraa kertsin tekstejä, kertsin alku on sellasta diibadaaba-tasoa. Kuunnellaan nyt vielä miten tämä kehittyy, se oli kuulemma soitettu ekaa kertaa vasta soundcheckissä. Biisilistaan oli merkattu myös "Sydämet" elikkä se toinen uusi biisi, joka soitettiin ekan kerran Heinolassa. Se jäi kuitenkin jostain syystä harmillisesti setistä pois. (Unohtui??) Siitäkään en varauksettomasti vielä pidä, se on mun mielestä teksteiltään liikaa linjassa Laulu petetyille - Huoneessa - Suuria kuvioita ja ehkä vielä ROM siihen päälle. Sellanen perus leikkaa-ja-liimaa Anssin biisi, jossa yhdellä miehellä on kaksi ihmissuhdetta, jotka menee vähän ristiin. Ja lisäksi haluan huomauttaa, että biisissä on ärsyttävän keski-ikäinen asenne, että sydämen pitäisi kuunnella järkeä. Haloooooo!? Ei järkee, ei! (Ja hei, enhän minä uusia biisejä näin suorasanaisesti kurittaisi, ellen tietäisi Anssin hämmästyttäviä taitoja biisintekijänä! Rakentavaa kritiikkiä, juu sii.)
Nolla oli hienoa kuulla, se oli toivelistalla! Karhun elämää samoin. Keikka oli hyvässä vauhdissa ja ihmiset kiljuivat 1972:lle. Anssi ilmoitti biisin lopuksi: "Oli kiva nähdä... ja hyvää illan jatkoa!" jolloin bändi laski nopsaan kamppeensa lavalle ja katosi takahuoneeseen. Ja tapahtui jotain hämmentävää. Keikka loppui siihen!!! Olo jäi vähän sellaiseksi, että ei sen näin pitänyt mennä. Ei tuolla lailla keikkoja lopeteta - tuo on tapa ilmoittaa, että taputtakaa niin saatte encoren. Syyttävä sormi osoittaa niitä kahta heppua, jotka vierestäni ponnistivat lavalle kesken bändin poistumista ja seurasivat heitä takahuoneeseen. Sotkivat suunnitelmia? Ei noin saa tehdä vaikka kuinka nauttisi kuohujuomaa, hyi-hyi! Ja sitten dj tai joku pisti jonkun levollisen biisin soimaan, minkä jälkeen yleisö lähti valumaan ulos. Hmph. Anssi kertoi, että optiona oli palata lavalle 1972:n jälkeen, mutta dj (tai vastaava) teki sitten päätöksen, että ei palata. Hmph. Pääsin sentään sukeltamaan lavalta biisilistan, oli muuten harvinaisen suuri lava, sai oikein tehdä töitä olemattomilla vatsalihaksilla ja kurkottaa käsivartensa äärimmilleen että ylsi sinne saakka!
Keikan jälkeen hyväntuulinen Anssi saapui lavan reunalle nimmareita kirjoittelemaan ja kuulijoitansa kuulemaan, jotain suosikkijuomaansa tölkistä hörppien. Taustalla alkoi ankara roudaus, selkeä suunnitelma oli ehtiä Mikkeliin seuraavaksi päiväksi. Saara lähti paikalta ekana takki päällään. Ville ja Kelly purkivat rumpusettejään vieri vieressä. Jostain syystä sitä oli metkaa seurata. Herrat piirsivät mulle vähän rumpujen osia, vaikka ehdotin omakuvia. Omakuva oli kuulemma liian vaativa. Villeltä syntyi pyörylä, jossa lukee Ludvig (bassorumpu) ja Kellyltä pyörylä, jossa lukee Sabian (symbaali). Anttia ei näkynyt, liekö löytänyt pizzaa takahuoneesta. Löysin alakerrasta kiertuejulisteen, joten pitihän se noukkia mukaan. Julisteessa on se Nummelan kansi tyyliin 2011.
Summa summarum: ok keikka. Vaikka Ville ja Antti kättelivät, en sanoisi, että ihan kättelykeikka, vaikka ajoittain mentiin lujaa. Vähän oli vielä sellaista tunnustelun makua, mutta eiköhän se tässä kiertueen mittaan karise. (Ellei karissut jo seuraavana päivänä Mikkelissä!) Pääasia, että olette kiertueella, mahtavaaaaaaaaaaaaa!!! Pitäkää hauskaa! :mrgreen:
11.10.2011 18:55
Kiitos Marille raportista!
Itsellä katseet on suunnattu Ähtäriin. Vaikuttaa lupaavalta tämä kiertue. Hienoa, että on akustista kitaraa, tuplarumpuja ja lisää Gretschejä mukana. Toivottavasti kiertue menestyy niin, että saadaan lisää keikkoja kalenteriin.
Itsellä katseet on suunnattu Ähtäriin. Vaikuttaa lupaavalta tämä kiertue. Hienoa, että on akustista kitaraa, tuplarumpuja ja lisää Gretschejä mukana. Toivottavasti kiertue menestyy niin, että saadaan lisää keikkoja kalenteriin.
12.10.2011 9:26
Se oli Hill Street Bluesin teema.
Mari Ja sitten dj tai joku pisti jonkun levollisen biisin soimaan, minkä jälkeen yleisö lähti valumaan ulos.
Se oli Hill Street Bluesin teema.
12.10.2011 12:02
Kaatua kuin puu ei ole kyllä videoblogissa, sehän kuultiin jo aikoja sitten Anssin nettikeikalla. Loistava biisi, iski jo akustisena versiona kovasti! Säkeet ovat parhautta. Miten sydämet toimii biisi taas ei hirveästi iskenyt, mutta toisaalta täysin turhaa tuomita biisi huonolaatuisesta youtube videosta.
Viimeksi kommentoitu