Laineiden liplatusta Viking Gabriellalla 22.9.2016

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Oikea ruotsinlaiva vai ruotsinlaivasimulaattori? Tätä ei tarvitse kauaa pohtia, vaan luonnollisesti valitsen tämän viikon keikoista Viking Gabriellan Tulisuudelman sijasta, sillä en kertakaikkiaan lainkaan tykkää jälkimmäisestä keikkapaikkana. Olemme sitäpaitsi muutenkin suunnitelleet mieheni kanssa syksylle risteilyä Tukholmaan, joten tämä keikkahan tulee kuin tilauksesta. Laivalle astuessani ainoa huolenaiheeni on säätila Suomen ja Ruotsin välillä. Jos matkalla on hiukankin tuulista, ei meri ole ainoa joka velloo. Silloin joutuisin miettimään, otanko matkapahoinvointilääkkeen ja ehkä nukahdan sen ansiosta jo ennen illan showta, vai yrjöänkö Anssin päälle kesken keikan… Tällä kertaa rukouksiini on kuitenkin vastattu, vesillä on aivan tyyntä vielä avomerelläkin, enkä joudu turvautumaan pillereihin.

Risteilyohjelma ilmoittaa keikan alkavan kello 23:30. Varmuuden vuoksi olen valmiina seisoskelemassa lavan edessä jo hyvissä ajoin tätä ennen. Mitään ryysistä ei kuitenkaan vielä ole, saamme odotella mieheni kanssa aivan rauhassa. Suljetun esiripun takana testataan vielä nopeasti laitteita, mutta vihdoin verhot avataan vain hieman aikataulusta myöhässä. Muutama ihminen on jo tullut lisäkseni eturiviin, ja nyt Anssin kehotuksesta äkkiä koko tanssilattia täyttyy porukasta. Millan ensisoinnut jyrähtävät ilmoille, ja tunnelma yleisössä on heti todella korkealla. Yhteislaulu tuntuu tältä jengiltä todella onnistuvan! Olen tästä iloinen, sillä aiemmin päivällä ehdin jo miettiä, onko laivalla lainkaan sellaista sakkia, joka olisi ylipäänsä kiinnostunut Anssin keikasta.

Keikan aloitusbiisi ei ole mikään yllätys, mutta se hieman on, että seuraavana tulee Kaksi sisarta. Pitkähkön tauon jälkeen biisi vaikuttaa taas vakiintuneen kiinteäksi osaksi settilistaa, ja sehän sopii. Tätä suuremman yllätyksen koen kuitenkin heti Millan alkaessa, kun Anssin soittopelinä onkin valkoinen Stratocaster normaalin punaisen Gretschin sijasta. Ehdin jo hieman huolestua, ei kai vain ykköskitaralle ole sattunut mitään? Sitten muistan, että bändi aikoo lentää Tukholmasta takaisin Suomeen, joten Anssi ei varmaan ole siksi halunnut ottaa Gretschiä mukaan. Muutenkin bändi on matkassa osittain lainakamoilla, kuten usein muutenkin näillä laivakeikoilla.

Soitto kulkee kyllä myös vähemmän keikoilla nähdyllä kitaralla, kunnes seuraaviin biiseihin pelivälineeksi vaihtuu tutumpi EVH. Sydämissä saan tällä kertaa yksin taputtaa tämän sisäelimen rytmiä, kun suurin osa tutusta tämän kuvion tietävästä faniporukasta on menossa vasta seuraavan päivän keikalle. Muuten yleisö on kyllä edelleen täysillä mukana, laulu raikaa kovaa, paikoitellen jopa kovempaa kuin Anssin oma laulu. Äänenvoimakkuus tällä keikalla onkin varsin maltillinen, mikä ei suinkaan haittaa. Niin laulusta kuin soittimistakin saa eturivissäkin hyvin selvää. Paikkani on suunnilleen Antin edessä, ja erityisen hyvin kuulen Antin taustalaulut. Itseasiassa taidan kuulla Antin laulun paremmin ihan ”suorana” kuin mikin kautta, mikä hieman naurattaa välillä. Kuulostaa aika hassulta, kun taustalaulu tulee esille jopa paremmin kuin Anssin laulu…

20160925_135046

Lava on hieman jännän mallinen, todella leveä, kun taas syvyyttä on niukalti. Ville mahtuu juuri ja juuri takariviin jonkinlaisen sermin taakse, kun taas muu bändi on kokonaisuudessaan eturivissä, Saarakin omassa reunassaan. Syvempi lava toimii kyllä paremmin, tällä lavalla ei oikein ole mahdollista toteuttaa kaikkia bändin normaaleja koreografioita. Keskellä lavaa on myös paksuhko tolppa, joka vie pois osan käyttökelpoisesta tilasta.

20160925_135241

Huomaan, etten varmasti ole ainoa, joka on ollut Anssin keikoilla ennenkin, kun lisäkseni jokunen nuori nainen Anssin edessä osaa selvästi ennalta Anssin käsimerkit Levottomassa tytössä. He ovat osa useamman hengen porukkaa, joka seisoo heti Anssin edessä useammassa rivissä, ja joka alkaa Karhun elämän jälkeen kovaäänisesti laulaa Seiskakakkosen kertosäettä, osa oikeilla sanoilla, osa niin, että meistä tuli lääkäreitä, lääkäreitä ja lääkäreitä. Anssi lupaa, että se biisi tulee kyllä ihan varmasti myöhemmin, mutta ihan vielä ei ole sen aika. Sen sijaan nyt kuullaan 2080-luvulla ja Petri Ruusunen, jonka jälkeen sama porukka tapailee taas hetken aikaa Seiskakakkosen kertsiä, nyt kuitenkin pienemmällä volyymilla.

Nostalgiaa vielä, ja sitten Anssi ilmoittaa, että nyt se odotettu biisi sitten tulee ja räväyttää käyntiin 1972:n riffin. Porukka Anssin edessä  räjähtää. He laulavat täysillä ja pomppivat, tätä hetkeä he ovat selvästi odottaneet. Kun päästään kertosäkeeseen, he kaikki laulavat nyt yhdestä kurkusta, kuinka meistä tuli pelkkiä lääkäreitä. Jaaha, nämä ovat siis selvästi nuoria lekureita, tai ehkäpä ennemminkin vasta opiskelijoita. Hymyilyttää, onkohan minunkin lääkärisiskoni ollut opiskluaikoinaan tuollainen… Ennen viimeistä kertosäettä Anssikin huomioi erilaisen sanoituksen ja päättää, että lauletaan sitten se viimeinen kertsi näin. Meistä tuli lääkäreitä, lääkäreitä ja lääkäreitä, ja tohtoriporukka räjähtää vielä uudemmankin kerran. Nyt on rajua menoa! Ja vaikka yleisö on innostunutta ja nauttinut ilolientä varmaan vähän reilumminkin, homma pysyy silti asiallisena, mistään ei tule kaljatuoppia niskaan, kukaan ei töni tai revi hiuksista. Nämähän ovat yleensä niitä perusjuttuja Tulisuudelmassa, joten olen vaarsin tyytyväinen siitä, että valitsin sen oikean laivan simulaattorin sijaan, täällä kun sentään osataan käyttäytyä.

Vuorossa on Nummela, mutta Anssi on unohtanut huuliharppunsa kotiin. Niinpä hän tiedustelee Tuomakselta, osaisiko tämä soittaa kitaralla Nummelan intron. Eipä kai sellaista juttua olekaan, mitä Tuomas ei osaisi kitaransa kieliltä taikoa, joten kuullaanpa tällä kertaa tähän biisiin hieman erilainen aloitus. Hyvin toimii näinkin. Anssilla on taas soittimenaan Stratocaster tavallisesti Nummelassa kuultavan White Falconin sijasta, joten viimeistään nyt varmistun siitä, että tavallista pienempi kitara-arsenaali on vain laivakeikan syytä, eikä tärkeille soittimille ole tapahtunut mitään pahaa.

20160925_135811

Nummelan jälkeen Anssi tiedustelee, onko aikaa vielä yhteen vai kahteen kappaleeseen. Bändi ei nyt poistu lavalta, vaan encore saadaan kuulla ilman sen enempiä kommervenkkejä. Ilmeisesti aikaa on enää vain yhteen biisiin, ja niin Mikan faijan BMW päättää illan. Vilkaisen kelloa, joka näyttää olevan jo lähes yksi yöllä. Ohjelman mukaan laivan tanssimusiikkia tarjoavan bändin olisi pitänyt aloittaa jo miltei vartti sitten, ei siis ihme, että aikaa oli vain yhteen encorebiisiin… Minä olen kyllä tyytyväinen tähän aikataulun venymiseen, olisi minun puolestani saanut venyä vaikka enemmänkin!

Biisilista:
Milla
Kaksi sisarta
Miten sydämet toimii
Puistossa
Levoton tyttö
Battle
Karhun elämää
2080-luvulla
Petri Ruusnen
Nostalgiaa
1972
Nummela
Mikan faijan BMW

Laivakeikat ovat aina sellaisia aika peruskeikkoja, vähän lyhennettyjä versioita klubikeikoista ja lisäksi normaalisti varsin hittipitoisia, mutta niissä on se hyvä puoli, että keikan jälkeen on lyhyt matka hyttiin nukkumaan. Minäkään en enää hiveän kauan jaksa tuhlata aikaani laivan yökerhossa, vaan lähden raahautumaan kohti hyttiä. Jo kaukaa käytävältä huomaan, kuinka joku epämääräinen porukka remuaa juuri meidän hyttimme edessä. Mitähän jengiä nuo oikein ovat, ja minne se miehenikin nyt jäi, toivottavasti pääsen rauhassa ovesta sisälle… Päästessäni hiukan lähemmäksi tajuan, että siinähän onkin bändin porukkaa, jotka livahtavat parahiksi sisään vastapäiseen hyttiin. Kas vain, mehän pidämmekin majaamme lähekkäin! Toivottavasti eivät vain luule, että olisin seurannut heitä ja aikonut häiriköidä! Jotta he ymmärtäisivät minun vain olleen menossa omaan punkkaani, päätän varmuuden vuoksi paiskata meidän hyttimme oven kiinni oikein kovaa…

Seuraaavana päivänä Tukholmassa aurinko paistaa ja on lämmintä. Paluumatkallakin meri on aivan tyyni. Kaverit viestittelevät Tulisuudelmasta, mutta juuri nyt en kaipaa sinne. Edellisillan keikka oli varsin kelvollinen kokemus, laivalla olo on ihan jees!

20160925_135728

Kommentit

  1. Kiitos, Trientale, tästä.

    Tulisuudelmassa oli myös hyvät keikat, alkuillasta akustinen pikkukeikka ja hieman keskiyön jälkeen alkanut kovaakin kovempi bändikeikka. Hotellilla oli open house -tilaisuus, ja yllätykseksi saatiin rannekkeet ja etupassit kaulaan. Osallistuttiin myös esittelykierrokselle. Ja kakkua syötiin. Kun oli tullut tietysti lippu hankittua yön keikalle, ja sinne pääsikin saadulla rannekkeella, niin nyt vain äkkiä viestiä Facebookin yhdestä ilmaisesta keikkalipusta. Oli ilo antaa se ihanalle nuorelle naiselle, joka pääsi toteuttamaan vahvan sisäisen kutsumuksensa osallistua elämänsä ensimmäiselle Anssin keikalle. Jälkikommentteja oli kiva kuunnella; taisi tulla uusi fani kertaheitolla.

    Anssi nykyään ottaa fyysistä lähikontaktia yleisöön esiintymisen aikana, jos lava sen mahdollistaa. Kohdalle osuvat pääsevät kitaraa hivelemään, mikä sivustakatsojaa vähän hirvittää. No, myönnettäköön pientä kateuttakin siihen ehkä sekoittuvan. Ne kitarat <3

    Tulisuudelma on siistinyt ulkoista ilmettään ja tuntu on raikkaampi kuin ennen. Se valitettavasti ei näyttänyt siistineen yleisön käytöstä. Pystyssä pidettäviä tunki kylkeen nojailemaan ja lasien kappaleilla oli iso osa lattiaa vuorattu keikan loputtua. Hyvää fiilistä nämä häiriötekijät eivät onnistuneet minulta kuitenkaan viemään. Siitä kiitos keikkakavereille ja isoin ja lämpimin kiitos Anssille ja koko bändille. Kaukana kotoa Käpylästä kun olin Tikkurilaan tullut (Nummelan kautta tosin), niin olinkin päättänyt jäädä yöksi hotelliin. Hyvä siellä oli yöpyä, vaikkei bändiläisiä vastapäisessä huoneessa tainnut ollakaan. Aamiaista nautittiin vielä kauempaa tulleen keikkakaverin kanssa ja puitiin keikkakokemuksia. Päätettiin myös, millä keikalla seuraaksi tavataan. Sitä kun vain malttaisi odottaa. Miten nyt pärjääkään ilmeisesti parin viikon tauolla, joka itselle tulee? Varsinkin kun on neljän viikonlopun keikkaputki takana. Vaikeaa, niin vaikeaa. Onneksi on esim. "Musta tuntuu multa" – se on loistava, lohtunakin.

  2. tevehdys teille kaikille..erityisesti ”paska toimittajalle..!! et ollut lavan edessä, koska minä valokuvasin kyseistä keikkaa..ja et ollut missään tekemisissä Anssi Kelan kanssa..!! minä pääsin tekemään käsi-päivää anssin kanssa keikan jälkeen..ja sain valokuvata…kasvokuvia..lähietäisyydeltä..kuvista tuli loistavia..!!
    kannattaisi lopettaa.. perättömien viestin kirjoitus…!!
    teistä kukaan ei ollut Keravan planet fun keikalla, Jossa Anssi aloitti Pekka ja Susi
    bändissä..anssi soitti ala-lavalla ja ylä lavalla soitti Remu plays hurriganes..!!
    kyseisessä illassa oli merkitystä, siinä mielessä että meidän missi ja playboy malli myi siellä kaljaa.. nimeä en mainitse, koska en halua oikeus-juttuja lisää..kaljat loppivat kesken puolen tunnin jälkeen…mut sit alkoi kunnon jytinä…!!

  3. Hei John! Kenelle viestisi on suunnattu? Jäi vähän epäselväksi. Anssihan on siitä mukava, että hän keikan jälkeen juttelee halukkaiden kanssa ja poseeraa kuvissa, joten muutkin kun sinä pääsee häntä tapaamaan ja kuvaamaan. Hyvää jatkoa sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.