Forum 2002-2013
12.12.2011 18:18
Haavisto Livenä Tavastialla 11.12.2011
Nyt raportti Tavastian Haavisto-illasta. Tuuppaan uuvuttavat faktat ensin pöytään. "Faktat" siinä mielessä, että mun tylsällä lyijykynällä sutaisten kirjoittamat muistiinpanot sekä netistä nuuskinta tuottivat tällaisen tuloksen, jota saa (ja pitääkin) täydentää, jos on faktempaa tietoa. ;)
Haavisto livenä Tavastialla, su 11.12.2011, n. klo 20.00-22.50
Juontajat: Lorenz Backman ja Katja Ståhl
Bändiosuus:
Freud Marx Engels & Jung (4 biisiä)
22-Pistepirkko (4 biisiä)
Flaming Sideburns (4 biisiä)
Stand up -kolmikko roudaustauoilla: Anitta Ahonen, Pirjo Heikkilä, Kaisa Pylkkänen
Houseband saapuu lavalle:
Rummut: Janne Haavisto, Risto Niinikoski ja Sami Kuoppamäki
Kitarat: Jussi Jaakonaho, Mikko Kosonen ja Olli Haavisto
Kosketinsoittimet: Matti Kallio ja Tero Pennanen
Basso: Anssi Kela
Solistit ja biisit:
Kaija Kärkinen – Sade loputon (Bob Dylan)
Tuula Amberla – Lulu
Manna – Ja sinun äänesi (Dave Lindholm)
Siiri Nordin – Seinillä on korvat
Eero Raittinen – I wish I knew how it would feel to be free (Nina Simone)
Janna Hurmerinta – Hetken tie on kevyt (Tehosekoitin)
Olavi Uusivirta – Voi kun riittäis pieni taivas (Dave Lindholm)
(bändi poistuu lavalta)
Sami Saari & A. Ahonen(?) – Mä teen oikein
Freeman – Kaksi lensi yli käenpesän
(bändi palaa lavalle)
Mikki Kauste – Imagine (John Lennon)
Anna Puu – We’re not gonna take it (Twisted Sister)
Tokela – I can’t explain (The Who)
Markus Nordenstreng – Won’t get fooled again (The Who)
Anssi Kela + taustakuoro Mikki, Veeti, Olavi ja Markus – Lontoon skidit (Ratsia)
Veeti Kallio – Are you gonna go my way (Lenny Kravitz)
Lauri Ylönen – Perfect day (Lour Reed)
Anssi, Olavi, Veeti & muut – Jäähyväiset aseille (Kollaa kestää)
Huh! Seuraavaksi pakollinen välikevennys.
Pekka Haavisto, Kalle Könkkölä ja allekirjoittanut taistelivat eturivin paikoista, kuka voitti?
Pekka väisti ensin, onhan hän rauhan miehiä, siirtyi jammailemaan pari askelta taaemmas. Kalle kiilasi nelipyöräisellään tiukasti eturiviin fanittamaan, mutta peruutti keikan puolivälissä. Meikä jäi jäljelle.
Oli kyllä erikoinen keikkailoittelu. Ensimmäinen havainto ovella oli, että täällähän on vaaleansinisiä ja vaaleanpunaisia ilmapalloja... Seuraavaksi alkoi vähän hirvittää, että mihinkähän poliittishenkiseen hengennostatustilaisuuteen sitä on tullut hankkiuduttua. Porukka ei näyttänyt ihan Tavastian arkikävijöiltä. (Olihan sunnuntai ja Munamies oli esiintynyt jo aiemmin päivällä!) Politiikka on mulle lähinnä kuivakka kirosana. Mutta tunnelma oli kuitenkin kohdallaan ja sali pullollaan, kun pujottelin lasi kädessä kohti eturiviä, jossa olikin sellainen poliittinen puolikaari eli tosi hyvin tilaa muuhun saliin verrattuna.
Musiikki alkoi saman tien, kun olin lavan eteen päässyt ja hetikohta viereen rynnisti sama tyyppi, joka hymyili nurkan pahvikuvassa, se Pekka Haavisto. Ei käy kateeksi tuota presidenttiehdokkaan elämää. Heti kun on paikalla, kaikki kamerat suunnataan kohti ja salamavalot räpsyy ja joka ikinen tervehtii ja viittoo sinne suuntaan ja vahtii silmä kovana mitä Pekka nyt tästä ja tästä tykkää ja nauraako vai mitä. Uuvuttava uravalinta. Minä keskityin seuraamaan musiikkia. Kuuntele ja anna muidenkin kuunnella, se on mottoni keikoilla.
Flaming Sideburnsin kohdalla juontaja kehotti ihmisiä tulemaan lavan lähelle ja niin jouduin lavan eteen Pekan ja Kallen väliin. Tässä vaiheessa en malttanut olla tervehtimättä presidenttiehdokasta, ja kysyin, mitä hän tykkäsi edellisillan Nummelan keikasta. Mahtava kuulemma. Hiukan myöhemmin hän poistui puolisoineen takavasemmalle ja seuraili keikkaa siinä alkuperäisillä sijoillaan lopun iltaa.
Hajanaisia huomioita musiikkitarjonnasta ja vähän muustakin. Biisivalinnat oli kuulemma Pekan soittolistalta poimittuja, ainakin pääosin. 22-Pistepirkoilla oli tosi käheän kuuloinen kitara! Siiri Nordin osaa ilmeisesti aina näyttää dramaattiselta lavalla, upea valko-musta asu! Janna ja Manna (siskokset? :D) lauloivat eteerisen kauniisti. Anna Puu sai valtavat aplodit, mutta tuo "We’re not gonna take it" kellopeleineen on ainakin mulle jo aika vanha vitsi. Markus Nordenstreng jyristeli tosi tosi vakuuttavasti, Jussi Jaakonaho vietti yllättävän ison osan biisistä ilmassa ja koko bändi pyyhki hikeä biisin jälkeen. Tuula Amberlan ”Lulu” oli tosi hienoa kuulla livenä, mutta ehkä vielä hienompaa oli kuulla Freemanin "Kaksi lensi yli käenpesän". Siinä oli sellasta erittäin vahvaa legendan henkeä, kun lauloi mukana eturivissä. Eero Raittinen oli myös varsin vakuuttava. Mikki Kauste lausui, että onhan tämäkin "eräänlainen klassikko" kun "Imaginen" aloitti. Veetin esitys oli vahvaa. Naisihmisillä oli valtavan korkeita korkkareita, Olavi Uusivirralla sellaset hessuhopomaiset kengät. Lauri Ylönen oli säästetty viimeiseksi ja hän oli jotenkin tosi sympaattinen, tykkäsin.
Anssin osuudesta tarkemmin. Anssi soitteli omaa Gibson-bassoaan kai ensimmäisen "puoliajan" ja vaihtoi johonkin valkomustaan Fenderin lainabassoon loppuajaksi. Välillä reviteltiin enempi. Anna Puun aikana vieraili hetkellisesti akustisessa kitarassa ja lauloi taustoja Annan mikkiin. Oma biisi oli siis suomipunkkia, kaikista maailman musiikkityyleistä. Meni niin nopeasti, etten oikein muuta osaa sanoa kuin että vauhtia, ääntä ja asennetta riitti, lunttilapputelineestä lensi lappuja basson heiluttelun voimasta. Taustalla kuorona lauloi neljä herraa: Veeti, Olavi, Markus ja Mikki.
Katja Ståhl kehui Anssia, ettei olisi tajunnut ryhtyä Pekka-faniksi, jos Anssi ei olisi herätellyt häntä. Pekka Haavisto kävi jossain vaiheessa lavalla lausumassa muutaman sanan, mainitsi myös olleensa edellisiltana Anssin keikalla ja otti puheeksi 1972:n sanat, joista koskettaa erityisesti kertsi "meidän piti muuttaa maailmaa, meistä tuli muurareita, taksikuskeja suutareita..." ja kuulemma tämä ilta on se hetki, kun voidaan olla hetki kuninkaita. Oli kuulemma aina halunnut päästä Tavastian lavalle. :)
Viimeisen biisin aikana Anssi lähestyi taas lunttilapputelinettä ja iski siihen Jäähyväiset aseille -sanat ja spiikkasi, että tämä on omistettu rauhan miehelle elikkä Pekalle ja kertsissä saa laulaa mukana. Mukaan liittyi takahuoneesta valtava kööri väkeä. Voi vain kuvitella, kun tuon koko keikan muusikkokaarti änkee lavalle, niin eipä siihen paljon tyhjää tilaa jää. Noh, jäi siihen tilaa vielä presidenttiehdokkaan ponnistaa sekaan kättelemään. Hattua korkealle Anssille, joka järkkäsi tuollaiset koko illan musiikit!
Yllä oli edelleenkin lähinnä niitä faktoja. Tärkein puuttuu, nimittäin vahva tunnelma. Sitä on tosi vaikea sanoin kuvailla. Se oli silkkaa juhlaa ja ihmisillä oli suupielet korvissa. Oli vaan niin mahtavaa olla paikalla. Mun mielestä Anssi osui aika naulan kantaan yöllisessä Facebook-päivityksessään:
"Kun joskus aikanaan summaan elämäni parhaimpia hetkiä, niin tämä ilta tulee olemaan rankingissa aika korkealla. Olen hiukan hämmentynyt siitä millainen meininki Tavastialla oli, harvoin olen kokenut niin paljon lämpöä ja rakkautta ilmassa. On selvää, että seuraavat iltamat joudutaan järjestämään hiukan isommissa puitteissa. Minusta kaikkien pitäisi saada kokea tällainen fiilis."
Juhlavaa oli se! Voi varmaan hymyillä montakin päivää!
Haavisto livenä Tavastialla, su 11.12.2011, n. klo 20.00-22.50
Juontajat: Lorenz Backman ja Katja Ståhl
Bändiosuus:
Freud Marx Engels & Jung (4 biisiä)
22-Pistepirkko (4 biisiä)
Flaming Sideburns (4 biisiä)
Stand up -kolmikko roudaustauoilla: Anitta Ahonen, Pirjo Heikkilä, Kaisa Pylkkänen
Houseband saapuu lavalle:
Rummut: Janne Haavisto, Risto Niinikoski ja Sami Kuoppamäki
Kitarat: Jussi Jaakonaho, Mikko Kosonen ja Olli Haavisto
Kosketinsoittimet: Matti Kallio ja Tero Pennanen
Basso: Anssi Kela
Solistit ja biisit:
Kaija Kärkinen – Sade loputon (Bob Dylan)
Tuula Amberla – Lulu
Manna – Ja sinun äänesi (Dave Lindholm)
Siiri Nordin – Seinillä on korvat
Eero Raittinen – I wish I knew how it would feel to be free (Nina Simone)
Janna Hurmerinta – Hetken tie on kevyt (Tehosekoitin)
Olavi Uusivirta – Voi kun riittäis pieni taivas (Dave Lindholm)
(bändi poistuu lavalta)
Sami Saari & A. Ahonen(?) – Mä teen oikein
Freeman – Kaksi lensi yli käenpesän
(bändi palaa lavalle)
Mikki Kauste – Imagine (John Lennon)
Anna Puu – We’re not gonna take it (Twisted Sister)
Tokela – I can’t explain (The Who)
Markus Nordenstreng – Won’t get fooled again (The Who)
Anssi Kela + taustakuoro Mikki, Veeti, Olavi ja Markus – Lontoon skidit (Ratsia)
Veeti Kallio – Are you gonna go my way (Lenny Kravitz)
Lauri Ylönen – Perfect day (Lour Reed)
Anssi, Olavi, Veeti & muut – Jäähyväiset aseille (Kollaa kestää)
Huh! Seuraavaksi pakollinen välikevennys.
Pekka Haavisto, Kalle Könkkölä ja allekirjoittanut taistelivat eturivin paikoista, kuka voitti?
Pekka väisti ensin, onhan hän rauhan miehiä, siirtyi jammailemaan pari askelta taaemmas. Kalle kiilasi nelipyöräisellään tiukasti eturiviin fanittamaan, mutta peruutti keikan puolivälissä. Meikä jäi jäljelle.
Oli kyllä erikoinen keikkailoittelu. Ensimmäinen havainto ovella oli, että täällähän on vaaleansinisiä ja vaaleanpunaisia ilmapalloja... Seuraavaksi alkoi vähän hirvittää, että mihinkähän poliittishenkiseen hengennostatustilaisuuteen sitä on tullut hankkiuduttua. Porukka ei näyttänyt ihan Tavastian arkikävijöiltä. (Olihan sunnuntai ja Munamies oli esiintynyt jo aiemmin päivällä!) Politiikka on mulle lähinnä kuivakka kirosana. Mutta tunnelma oli kuitenkin kohdallaan ja sali pullollaan, kun pujottelin lasi kädessä kohti eturiviä, jossa olikin sellainen poliittinen puolikaari eli tosi hyvin tilaa muuhun saliin verrattuna.
Musiikki alkoi saman tien, kun olin lavan eteen päässyt ja hetikohta viereen rynnisti sama tyyppi, joka hymyili nurkan pahvikuvassa, se Pekka Haavisto. Ei käy kateeksi tuota presidenttiehdokkaan elämää. Heti kun on paikalla, kaikki kamerat suunnataan kohti ja salamavalot räpsyy ja joka ikinen tervehtii ja viittoo sinne suuntaan ja vahtii silmä kovana mitä Pekka nyt tästä ja tästä tykkää ja nauraako vai mitä. Uuvuttava uravalinta. Minä keskityin seuraamaan musiikkia. Kuuntele ja anna muidenkin kuunnella, se on mottoni keikoilla.
Flaming Sideburnsin kohdalla juontaja kehotti ihmisiä tulemaan lavan lähelle ja niin jouduin lavan eteen Pekan ja Kallen väliin. Tässä vaiheessa en malttanut olla tervehtimättä presidenttiehdokasta, ja kysyin, mitä hän tykkäsi edellisillan Nummelan keikasta. Mahtava kuulemma. Hiukan myöhemmin hän poistui puolisoineen takavasemmalle ja seuraili keikkaa siinä alkuperäisillä sijoillaan lopun iltaa.
Hajanaisia huomioita musiikkitarjonnasta ja vähän muustakin. Biisivalinnat oli kuulemma Pekan soittolistalta poimittuja, ainakin pääosin. 22-Pistepirkoilla oli tosi käheän kuuloinen kitara! Siiri Nordin osaa ilmeisesti aina näyttää dramaattiselta lavalla, upea valko-musta asu! Janna ja Manna (siskokset? :D) lauloivat eteerisen kauniisti. Anna Puu sai valtavat aplodit, mutta tuo "We’re not gonna take it" kellopeleineen on ainakin mulle jo aika vanha vitsi. Markus Nordenstreng jyristeli tosi tosi vakuuttavasti, Jussi Jaakonaho vietti yllättävän ison osan biisistä ilmassa ja koko bändi pyyhki hikeä biisin jälkeen. Tuula Amberlan ”Lulu” oli tosi hienoa kuulla livenä, mutta ehkä vielä hienompaa oli kuulla Freemanin "Kaksi lensi yli käenpesän". Siinä oli sellasta erittäin vahvaa legendan henkeä, kun lauloi mukana eturivissä. Eero Raittinen oli myös varsin vakuuttava. Mikki Kauste lausui, että onhan tämäkin "eräänlainen klassikko" kun "Imaginen" aloitti. Veetin esitys oli vahvaa. Naisihmisillä oli valtavan korkeita korkkareita, Olavi Uusivirralla sellaset hessuhopomaiset kengät. Lauri Ylönen oli säästetty viimeiseksi ja hän oli jotenkin tosi sympaattinen, tykkäsin.
Anssin osuudesta tarkemmin. Anssi soitteli omaa Gibson-bassoaan kai ensimmäisen "puoliajan" ja vaihtoi johonkin valkomustaan Fenderin lainabassoon loppuajaksi. Välillä reviteltiin enempi. Anna Puun aikana vieraili hetkellisesti akustisessa kitarassa ja lauloi taustoja Annan mikkiin. Oma biisi oli siis suomipunkkia, kaikista maailman musiikkityyleistä. Meni niin nopeasti, etten oikein muuta osaa sanoa kuin että vauhtia, ääntä ja asennetta riitti, lunttilapputelineestä lensi lappuja basson heiluttelun voimasta. Taustalla kuorona lauloi neljä herraa: Veeti, Olavi, Markus ja Mikki.
Katja Ståhl kehui Anssia, ettei olisi tajunnut ryhtyä Pekka-faniksi, jos Anssi ei olisi herätellyt häntä. Pekka Haavisto kävi jossain vaiheessa lavalla lausumassa muutaman sanan, mainitsi myös olleensa edellisiltana Anssin keikalla ja otti puheeksi 1972:n sanat, joista koskettaa erityisesti kertsi "meidän piti muuttaa maailmaa, meistä tuli muurareita, taksikuskeja suutareita..." ja kuulemma tämä ilta on se hetki, kun voidaan olla hetki kuninkaita. Oli kuulemma aina halunnut päästä Tavastian lavalle. :)
Viimeisen biisin aikana Anssi lähestyi taas lunttilapputelinettä ja iski siihen Jäähyväiset aseille -sanat ja spiikkasi, että tämä on omistettu rauhan miehelle elikkä Pekalle ja kertsissä saa laulaa mukana. Mukaan liittyi takahuoneesta valtava kööri väkeä. Voi vain kuvitella, kun tuon koko keikan muusikkokaarti änkee lavalle, niin eipä siihen paljon tyhjää tilaa jää. Noh, jäi siihen tilaa vielä presidenttiehdokkaan ponnistaa sekaan kättelemään. Hattua korkealle Anssille, joka järkkäsi tuollaiset koko illan musiikit!
Yllä oli edelleenkin lähinnä niitä faktoja. Tärkein puuttuu, nimittäin vahva tunnelma. Sitä on tosi vaikea sanoin kuvailla. Se oli silkkaa juhlaa ja ihmisillä oli suupielet korvissa. Oli vaan niin mahtavaa olla paikalla. Mun mielestä Anssi osui aika naulan kantaan yöllisessä Facebook-päivityksessään:
"Kun joskus aikanaan summaan elämäni parhaimpia hetkiä, niin tämä ilta tulee olemaan rankingissa aika korkealla. Olen hiukan hämmentynyt siitä millainen meininki Tavastialla oli, harvoin olen kokenut niin paljon lämpöä ja rakkautta ilmassa. On selvää, että seuraavat iltamat joudutaan järjestämään hiukan isommissa puitteissa. Minusta kaikkien pitäisi saada kokea tällainen fiilis."
Juhlavaa oli se! Voi varmaan hymyillä montakin päivää!
Viimeksi kommentoitu