Forum 2002-2013
18.12.2011 19:31
Club Liberte, Helsinki, 15.12.2011
Yleensä Anssin soolokeikat on olleet sellaisia, että porukka istuskelee tyynesti pöytien ääressä tai penkkiriveissä ja kuuntelee hartaasti. Vuoden viimeinen keikka torstai-iltana 15.12. Kallion perukoilla Club Libertessä oli jotain ihan muuta. Jo ovella nousi hiukset pystyyn, että täällähän on väkeä kuin tavaratalon leluosaston jouluruuhkassa. Avonaisesta ovesta suorastaan pursuili väkeä märälle kadulle ja narikka oli takeista pullollaan. Lähdin änkemään väentungoksessa ympäri baaria, koska Anssin keikan alkuun oli enää viitisen minuuttia. Lava löytyikin, kaappasin mukaani lasillisen kokista ja istuin mukavalle tuolille lavan lähistölle, jossa oli nautittavan väljää. Anssi näkyi puuhastelevan kitaransa kimpussa lavan vastakkaisella kulmalla, ns. backstagella. Valtakunnassa siis kaikki hyvin! Vaikka ehdinkin hiukan kaivata lavalle kahta punaista rumpusettiä ja niitä muita tuttuja roippeita...
Anssi juonnettiin lavalle "illan päätteeksi". Mulle ei koskaan selvinnyt, mitä lavalla oli alkuillasta tapahtunut. Netissä mainostettiin HEO:n lauluntekijälinjan opiskelijoiden esiintymistä samalle illalle, niitä kai sitten. Ja joku sanoi, että Libertessä oli HEO:n pikkujoulut. Se selitti väkimäärää ja parikymppistä opiskelija-ikäistä porukkaa.
Anssi ilmoitti säätävänsä hetken kitaraansa ja pyysi kuulijoita odottelemaan. Joku huusi innokkaasti, että odotammehan me, johon Anssi esitti epäilyksensä, että ei todennäköisesti olisi odottamisen arvoinen. Niinpä. Kun Martinin rämpytys alkoi Millalla, lavan eteen ryntäsi pari innokasta tyttöä, jotka viittoivat kavereitaan mukaan. Ainahan siinä pari tyyppiä on tanssimassa hetken, eikös juu. Mutta johan perhanan lykkäsi, väkeä alkoi yhtäkkiä lappaa lavan eteen kuin pipoa! Biisin puolivälissä huomasin jo istuvani järjettömän laulavan ja heiluvan ihmismuurin takana. Kyllä ketutti. Keräsin kamppeeni kasaan ja nousin väijymään mahdollisia railoja ihmismassassa, jotta edes näkisin artistin. Toisena biisinä lävähti BMW, joten meno senkuin yltyi... ja minä lohduttelin itseäni, että kyllä ne hitit joskus loppuu. BMW:n lopulla syöksähdin edessäni olevan kaveriporukan läpi (tupakalle lähdön harkitseminen oli aiheuttanut heissä sekasortoa) ja kun Karhun elämää vähän rauhoitti tilannetta eturivissä, pääsin laskemaan lasini lavan reunalle. Hallelujaa.
Biisilista ajalta klo 21.53-23.02, jonka Anssi lavalla keikkui:
1. Milla
2. Mikan faijan BMW
3. Karhun elämää
4. Aamu
5. Puistossa
6. 1972
7. Rva Ruusunen
8. Nummela
9. Kaksi sisarta
10. Paranoid (alkua)
11. Laulu petetyille
12. Murhaballadi
13. Karhusaari
----------
14. Milla
Ekan biisin jälkeen Anssi kyseli, että onko toiveita soitettavista biiseistä... Tuosta listasta kaikki isot hitit ekaa Millaa lukuunottamatta oli yleisön toiveita. Kuten myös Paranoid. Tuli sieltä eksoottisempiakin äännähdyksiä, kuulin ainakin Mies ja meri -toiveen. Minun kiljahteluistani lähtöisin olivat Rva R sekä Murhis. Loput biisit (aloitusbiisi, Karhun elämää, Aamu, Laulu petetyille, Karhusaari) Anssi ripotteli settiin omasta päästään.
Se lavan edessä ollut ihmismassa ei todellakaan hälvennyt ekojen hittien jälkeen. Yhteislaulut kajahtivat komeasti ja tunnelma oli katossa. Anssi: "Ja hetken he ovat..." Yleisö: "LEGENDAAA!!!" Anssi: "...ja hetken he ovat legendaa." Puistossa-biisiin yleisö lauloi Anssin perässä vielä yhden kertsin loppuun. Välillä yleisö kiljui ja Anssi katsoi, että jopas nyt sekoavat. :D Sellanen kädestä syövä yleisö. Rva Ruususta ennen yleisöstä kiljuttiin, että soita oma lempparisi ja Anssi iloisesti nyökytteli. Olikohan sitten tuon saman biisin jälkeen, kun artisti huokasi lavalta, että täällä on muuten tosi kuuma tunnelma, joka saattaa johtua siitä, että hänellä on pitkät kalsarit... "Pitkät kalsarit ja villasukat, erittäin hot!"
Mun lempparibiisi oli lopulta Murhis. Anssi esitti sen harvinaisen ärhäkällä nuotilla. Ei ääntä loppuun karjuen vaan sellasella pahaenteisellä vimmalla ja rennon sujuvasti akustisine kitaroineen. Enpä just nyt muista kuulleeni yhtä loistokasta luentaa tästä kappaleesta. Ihan innostuin! :) Wautsi!!! Joidenkin biisien, kuten Rva R, kohdalla olin kuulevinani vähän sellasta hakemista, että missäs se mun bändi on, jonka pitäis soittaa tässä kohdassa näin ja laulaa tässä kohdassa näin (Karhun elämää loppu ja Kahden sisaren Saara-osuus) ja missäs se mun Gretschi oikein onkaan, että pääsee sooloilemaan? Vai oliko vain omassa päässäni, tiedä häntä.
Karhusaari oli leppeä lopetusbiisi ja kuten arvata saattaa, yleisö ei päästänyt Anssia lavalta niin nopsaan, möykkä alkoi välittömästi kun artisti yritti hiipiä mikin takaa pois. Anssi yritti vedota siihen, ettei hän oikein enää tiedä, mitä soittaisi. Yleisöstä kiljuttiin toiveita ja Anssi päätti, että on ihan kelpo tapa päättää tämä ympyrä alkupisteeseensä elikkä Millaan. (Huusin "Nolla", jolloin eräs tyttö eturivistä mulkaisi minua tosi pahasti, taisi luulla että haukuin artistia. :D) Milla näkyi uppovan yleisöön ja meno nousi kattoon. Oli siellä käynyt joku jo pyllähtämässä lavalle kaikkien juomalasien päälle - taas meni mun kuppi nurin. Biisin loppua kohti Anssi kiihdytti tempoa joka välissä, ihan kuin maratonin juoksija jaksaisi vielä pinkaista loppukiriin maaliviivan lähestyessä. Ja sitten hän nyppäsi suurieleisesti piuhan kitarasta irti ja se oli sitten siinä. Yleisö jatkoi mylvimistä ja huusi "Anssi Kela Anssi Kela Anssi Kela Anssi Kela..." artistin laskeutuessa lavalta. Komeaa. :)
Anssi vaihtoi pari sanaa muutaman yleisön edustajan kanssa, vetäisi pitkähihaisen paidan ja takin päälleen, sulki hopeanvärisen salkkunsa ja mustan kitarakotelonsa ja singahti liehuletteineen vesisateeseen Kolmatta linjaa takaisin.
Ja nyt sitten kärvistellään ilman keikkoja muutamia kuukausia... Mut kyllä sen jaksaa, jos Anssi saa jotain kivaa aikaan keikkatauolla!
Anssi juonnettiin lavalle "illan päätteeksi". Mulle ei koskaan selvinnyt, mitä lavalla oli alkuillasta tapahtunut. Netissä mainostettiin HEO:n lauluntekijälinjan opiskelijoiden esiintymistä samalle illalle, niitä kai sitten. Ja joku sanoi, että Libertessä oli HEO:n pikkujoulut. Se selitti väkimäärää ja parikymppistä opiskelija-ikäistä porukkaa.
Anssi ilmoitti säätävänsä hetken kitaraansa ja pyysi kuulijoita odottelemaan. Joku huusi innokkaasti, että odotammehan me, johon Anssi esitti epäilyksensä, että ei todennäköisesti olisi odottamisen arvoinen. Niinpä. Kun Martinin rämpytys alkoi Millalla, lavan eteen ryntäsi pari innokasta tyttöä, jotka viittoivat kavereitaan mukaan. Ainahan siinä pari tyyppiä on tanssimassa hetken, eikös juu. Mutta johan perhanan lykkäsi, väkeä alkoi yhtäkkiä lappaa lavan eteen kuin pipoa! Biisin puolivälissä huomasin jo istuvani järjettömän laulavan ja heiluvan ihmismuurin takana. Kyllä ketutti. Keräsin kamppeeni kasaan ja nousin väijymään mahdollisia railoja ihmismassassa, jotta edes näkisin artistin. Toisena biisinä lävähti BMW, joten meno senkuin yltyi... ja minä lohduttelin itseäni, että kyllä ne hitit joskus loppuu. BMW:n lopulla syöksähdin edessäni olevan kaveriporukan läpi (tupakalle lähdön harkitseminen oli aiheuttanut heissä sekasortoa) ja kun Karhun elämää vähän rauhoitti tilannetta eturivissä, pääsin laskemaan lasini lavan reunalle. Hallelujaa.
Biisilista ajalta klo 21.53-23.02, jonka Anssi lavalla keikkui:
1. Milla
2. Mikan faijan BMW
3. Karhun elämää
4. Aamu
5. Puistossa
6. 1972
7. Rva Ruusunen
8. Nummela
9. Kaksi sisarta
10. Paranoid (alkua)
11. Laulu petetyille
12. Murhaballadi
13. Karhusaari
----------
14. Milla
Ekan biisin jälkeen Anssi kyseli, että onko toiveita soitettavista biiseistä... Tuosta listasta kaikki isot hitit ekaa Millaa lukuunottamatta oli yleisön toiveita. Kuten myös Paranoid. Tuli sieltä eksoottisempiakin äännähdyksiä, kuulin ainakin Mies ja meri -toiveen. Minun kiljahteluistani lähtöisin olivat Rva R sekä Murhis. Loput biisit (aloitusbiisi, Karhun elämää, Aamu, Laulu petetyille, Karhusaari) Anssi ripotteli settiin omasta päästään.
Se lavan edessä ollut ihmismassa ei todellakaan hälvennyt ekojen hittien jälkeen. Yhteislaulut kajahtivat komeasti ja tunnelma oli katossa. Anssi: "Ja hetken he ovat..." Yleisö: "LEGENDAAA!!!" Anssi: "...ja hetken he ovat legendaa." Puistossa-biisiin yleisö lauloi Anssin perässä vielä yhden kertsin loppuun. Välillä yleisö kiljui ja Anssi katsoi, että jopas nyt sekoavat. :D Sellanen kädestä syövä yleisö. Rva Ruususta ennen yleisöstä kiljuttiin, että soita oma lempparisi ja Anssi iloisesti nyökytteli. Olikohan sitten tuon saman biisin jälkeen, kun artisti huokasi lavalta, että täällä on muuten tosi kuuma tunnelma, joka saattaa johtua siitä, että hänellä on pitkät kalsarit... "Pitkät kalsarit ja villasukat, erittäin hot!"
Mun lempparibiisi oli lopulta Murhis. Anssi esitti sen harvinaisen ärhäkällä nuotilla. Ei ääntä loppuun karjuen vaan sellasella pahaenteisellä vimmalla ja rennon sujuvasti akustisine kitaroineen. Enpä just nyt muista kuulleeni yhtä loistokasta luentaa tästä kappaleesta. Ihan innostuin! :) Wautsi!!! Joidenkin biisien, kuten Rva R, kohdalla olin kuulevinani vähän sellasta hakemista, että missäs se mun bändi on, jonka pitäis soittaa tässä kohdassa näin ja laulaa tässä kohdassa näin (Karhun elämää loppu ja Kahden sisaren Saara-osuus) ja missäs se mun Gretschi oikein onkaan, että pääsee sooloilemaan? Vai oliko vain omassa päässäni, tiedä häntä.
Karhusaari oli leppeä lopetusbiisi ja kuten arvata saattaa, yleisö ei päästänyt Anssia lavalta niin nopsaan, möykkä alkoi välittömästi kun artisti yritti hiipiä mikin takaa pois. Anssi yritti vedota siihen, ettei hän oikein enää tiedä, mitä soittaisi. Yleisöstä kiljuttiin toiveita ja Anssi päätti, että on ihan kelpo tapa päättää tämä ympyrä alkupisteeseensä elikkä Millaan. (Huusin "Nolla", jolloin eräs tyttö eturivistä mulkaisi minua tosi pahasti, taisi luulla että haukuin artistia. :D) Milla näkyi uppovan yleisöön ja meno nousi kattoon. Oli siellä käynyt joku jo pyllähtämässä lavalle kaikkien juomalasien päälle - taas meni mun kuppi nurin. Biisin loppua kohti Anssi kiihdytti tempoa joka välissä, ihan kuin maratonin juoksija jaksaisi vielä pinkaista loppukiriin maaliviivan lähestyessä. Ja sitten hän nyppäsi suurieleisesti piuhan kitarasta irti ja se oli sitten siinä. Yleisö jatkoi mylvimistä ja huusi "Anssi Kela Anssi Kela Anssi Kela Anssi Kela..." artistin laskeutuessa lavalta. Komeaa. :)
Anssi vaihtoi pari sanaa muutaman yleisön edustajan kanssa, vetäisi pitkähihaisen paidan ja takin päälleen, sulki hopeanvärisen salkkunsa ja mustan kitarakotelonsa ja singahti liehuletteineen vesisateeseen Kolmatta linjaa takaisin.
Ja nyt sitten kärvistellään ilman keikkoja muutamia kuukausia... Mut kyllä sen jaksaa, jos Anssi saa jotain kivaa aikaan keikkatauolla!
Viimeksi kommentoitu