Forum 2002-2013
21.12.2011 0:13
Nummela 10.12.2011
Tämän vuoden keikkamonologini päättyvät sarjan ehkä jännittävimpään osaan, eli Nummelaan, jonne Pieni Juhlakiertue huipentui lauantaina 10.12.2011. Suuret pahoitteluni järjettömän ylipitkästä tarinasta, joka tästä seuraa... lukekoon ken jaksaa. Ehkä se viihdyttää, ehkä se toimii nukkumatin houkuttelussa.
Lauantaiaamuna jalkeille könyttyäni totesin, että olenpa pitkästä aikaa nukkunut makeasti. Ja samaan syssyyn totesin, että kello onkin jo sen verran, että Anssin pitäisi olla juuri nyt Nummelan torilla esiintymässä. Jännä juttu. Kun menin illalla nukkumaan, Tampereen keikka ei ollut vielä alkanut. Ja nyt artisti olisi jo Nummelassa kitaroineen. Aika epätodennäköistä. (Kuten myöhemmin opimme, Anssi oli kyllä torilla, huikeiden 3 h yöunien jälkeen, räntäsateessa kohmettamassa sormiaan Martin-kitaran kanssa.)
Muutaman tunnin kuluttua sain sätkyn, kun tajusin, että bussimatka Nummelaan kestää tunnin ja niiden 300 ilmaislipun jakaminen alkaa Kuoppanummen koulukeskuksella klo 17.00. Kuten moni muukin, oletin, että paikalla on täysi rynnäkkö, tai ainakin pitkä ja tyyni jono. Kampesin siis itseni Nummelan bussiin ja mietiskelin auringon laskiessa repaleiseen taivaanrantaan, että ekalla Nummelan reissulla syksyllä 2003 olin ohjeistanut tulevia visiittejä varten, että mukana täytyy olla hyvät kartanlukijat, ehkä kompassi ja mieluusti auringonvaloa... Noh, pitänee pärjätä näitä ilman.
Bussi saapui perille (vasta!) neljän jälkeen. Nummelassa oli lunta. Kaduilla liukasta ja sohjoa ja välillä isojakin läjiä lunta. Satoi vettä ja oli pimeää. Ja jo ensimmäisessä risteyksessä epäröin ankarasti suuntaa. Ei ollut teiden nimiä. Sitten tuli liikenneympyrä, jossa uskoin menettäneeni etäisen suuntavaiston. Sitten toinenkin liikenneympyrä, jossa mellasti autoja lauantai-iltapäivän ostoksiltapaluuruuhkassa. Ja vasemmalla kajasti Prisma, jota olin aiemmin nimittänyt Bermudan kolmion keskipisteeksi. Taidan olla täysin hukassa. Nummelassa. Ja missaan kiertueen päätöskeikan liput näillä hetkillä.
Ehkä Anssin faneilla on omat enkelinsä, sillä lopulta liukastelin paikkaan, jossa suuren lumikasan takana seisoi tuttu valkoinen keikkabussi. :) Voi sitä riemua! Vielä piti löytää se koulukeskus ja silläkin välillä meinasi usko loppua. Mutta pääsin perille. Mitä kummaa, ihan autiota? Ovella järkkärit kyselivät olenko tulossa illan keikalle. Kyllä! Antoivat lipun (wohoo!) ja sanoivat, että tällä pääsee sisälle, jos haluaa vielä käydä jossain ennen kuin keikka alkaa. Pällistelin siinä sitten ympäriinsä. Paikka oli valtava koulun eteisaula, jossa näytti olevan suuri ja korkea esiintymislava vakiovarusteena. Lavalla oli tutun näköinen miksaaja ja vielä tutumman näköiset punaiset rumpusetit. Olikohan paikka sittenkin koulun ruokala, sillä toisella sivustalla oli ruokalan tiskien näköiset rakennelmat ja niissä sämpylää, kahvia ja limua myynnissä. Ja pyöreitä pöytiä ja koulun ilmoitustaulu, jolla oli täsmällisellä opettajan käsialalla kirjoitettu Anssin keikkajuliste. Ja kourallinen ihmisiä salissa. Ihmettelin hetken tilannetta ja päätin uskaltautua saalistamaan itselleni ruokaa, koska en ollut ehtinyt aamupalan jälkeen syömään mitään.
Takaisin Nummelan pelottaviin kiemuroihin turvallisesta keikkapesästä. Yritin löytää Pizzeria Oliivin. Tiesin, että se on vaikeassa paikassa, mutta voi hemmetti että kirosin moneen kertaan ylittäessäni nimeämättömiä, liukkaita ja autioita asfalttitantereita ja kokeiltuani useita lukittuja ovia, ennen kuin löysin pizzerian vihoviimeisestä pimeästä kulmasta, jota en ollut ns. keskustan alueelta kolunnut. Tuleville sukupolville annan tarkan ohjeen, joka toimii jopa pimeässä: Meritien, Asemantien ja Vihdintien risteyksessä on ABC-huoltamo. Kun huoltamolta päin ylittää Asemantien, tulee Pisteen kauppakeskuksen eteen. Oikealla kulmalla on Ritu-niminen vaateliike. :) Siitä kulmalta taloa vastapäivään kiertämällä tulee ennen pitkää Oliivin eteen, vaikkei millään uskoisi. Se on K-Supermarketin takapihalla. (Kyllä, Oliivi muistuttaa suuresti sitä vaatekaappia, josta pääsee Narniaan.)
Pizzeria Oliivi on Anssin aikoinaan suosittelema ruokailupaikka, josta saa edelleen niitä suositeltuja lämpimiä kasvispatonkeja extrajalopenoilla. Tosin hinta on Anssin Nummelan päivistä kohonnut jo 5 eurosta 6,5 euroon. Olikohan kastikettakin silloin enemmän? Eri kokki kenties? Juustoa oli edelleen kiitettävä määrä ja patonki ensiluokkaisen mureaa. Sanonpa vielä, että patonki on Todella Suuri. Pyysin suosiolla puolet paketoitavaksi mukaan. Plussaa Oliiville siitä, että kahvi, tee ja kaakao(!) kuuluivat vapaasti annosteltuina hintaan. Kaipa Oliivilla menee ihan hyvin, viimeksi en huomannut lisäsiipeä, jossa oli useita pöytiä.
Paluumatkalla koululle jouluvaloilla koristeltu Nummela vaikutti jo kotoisalta paikalta. Koulultakin kuului jo rummutusta ja tarkemmin kuultuna se oli Anssi bändeineen tekemässä soundcheckiä! Kello oli noin puoli kuusi. Bändikatselmuksesta ja tuomaroinnista ei näkynyt edelleenkään jälkeäkään, se oli ehkä mennyt odotettua nopeammin. Puolikkaan biisin jälkeen bändiä haahuili lavalta oletetun artistitilan suuntaan. Kelly ja Ville nyökyttelivät nukkuneensa hyvin. Aikapommi alkoi soittaa kuudelta. Väkeä tuli koko ajan lisää ja tunnelma alkoi kohota. Vaikutti siltä, että kylänmiehet olivat käyneet noutamassa lippuja hiukan etukäteen ja suunnistivat paikalle vasta kun alkoi tapahtua. Kaikilla lipun halunneilla tuntui olevan sellainen. Väkijoukossa pyöri aika paljon lapsia ja nuoria, näkyipä siellä kaksi äiti-Kelan lastenlastakin. Arvovaltainen yleisö siis.
Vähän ennen seitsemää ja Anssin keikan alkua tarkkasilmäisimmät havaitsivat Anssin itsensä juoksentelemassa paitahihasillaan pihalla. Sitten saapui Pekka Haavisto puolisoineen. Todettiin yhteistuumin, että jonkun pitäisi puhua Anssille vähän järkeä, että keskittyisi vielä hetken musiikkiin, eikä politiikkaan ja itsensä vilustuttamiseen. ;)
Seitsemältä lavalle juonnettiin kahden naisen leegio, joka puolestaan kutsui Anssin lavalle. Sitten kerrottiin, miksi Anssi on ansainnut Vihti-mitalin. Anssi heilutteli suurta kukkapuskaa ja ojenteli suurta pronssista mitalia kotelossaan ja totesi, että hän teettää tähän reiän, jotta voi pitää sitä kaulassaan aina. Kutsui sitten lavalle suosikkipresidenttiehdokkaansa lausumaan pari sanaa keikan aluksi ja hävisi takahuoneeseen. Pekka Haavisto otti lavan haltuun, eikä puhunut pitkään. Mainitsi Darfurin ja lentokentät, joilla odotellessaan hän on kuunnellut monesti Anssinkin kappaleita. Pekan lähdettyä tapahtui ns. vyöry lavaa kohti. Yleisö pakkautui melkein lavaan kiinni, lähemmäs kylän suurta poikaa. Mutta väljästi, olihan kaikille hyvin tilaa. Jotenkin se lasten ja nuorten runsas määrä oli erikoista, mutta kannatettavaa totta kai, etenkin kun tilaisuus oli päihteetön.
Ja lopulta 19:05 kajahti Man In Black. Antti taisi astella ensimmäisenä lavalle ja yleisö alkoi aplodeerata. Biisilista alkoi tutusti:
1. Kaksi sisarta
2. Kaunotar ja basisti
3. Puistossa
4. Faijan haamu
5. Milla
6. Laulu petetyille
7. Rva Ruusunen
Nostalgiasettiin kuului perinteistä kahden rumpalin keskitystulta, akustista kitaraa ja punaista Gretschiä. Mietin, että kyllähän tämä sujuu nyt ihan eri lailla kuin kiertueen alussa. Ihan kuin bändi ois päättänyt soittaa kaiken kohdalleen. Lisäksi äänentoisto (niillä samoilla bussissa kiertueella mukana olleilla laitteilla) oli jotenkin harvinaisen täydellinen siihen lavan eteen. Ihan kuin taivaassa olisi ollut! Antti totesi keikan jälkeen, että koulut on näemmä tehty musiikin esittämiseen toisin kuin pubit. Ruususen jälkeen Anssi ja Ville vaihtoivat mielipiteitä ja Anssi ilmoitti mikrofoniin, että me tässä pohdimme mitä seuraavaksi soitetaan. Ville hyppäsi kitaraan. Ja bändi alkoi soittaa Aukio-levyn introa, joka kuulosti aivan tajuttoman hyvälle!!! Soitettaisko nyt koko Aukio? :)
8. Uni-intro
9. Aamu
10. Kaveria ei jätetä
11. Karhun elämää
12. Nolla
13. 1972
Olikohan vauhdikkaan Kaveria ei jätetä -vedon jälkeen, kun Anssi huomasi pienen haaverin: "Mä sidon mun kengännauhan, hetki pieni." Jossain biisissä oli paljon kitaraefektejä: "Haluutteko te kuulla miltä kuulostaa kun mä laitan kaikki mun efektit päälle? Jooooo..." Kolme viimeistä biisiä tulivat yleisön toiveina. Jotkut tytöt kiljuivat Nollaa eturivistä, Karhun elämää sai tietysti kannatusta Nummelassa ja 1972 on se kirottu hittibiisi, joka ajaa bändin aina takahuoneeseen. Ärh! Sen soittaminen täytyy selvästi lopettaa. Yleisö vaati tietysti lisää suureen ääneen. Kaikki tiesivät mikä biisi puuttuu. Ja kun bändi tuli takaisin, Ville palasi rumpuihin. Ensin tuli Bemari, jonka aluksi Anssi maanitteli Saaraa aloittamaan biisin: "Saara, nyt on näytön paikka, tämä voi poikia jotain." Antti: "Saara voi poikia." Lavalla ja vähän lavan ulkopuolellakin hekoteltiin.
14. Mikan faijan BMW
15. Nummela
Anssi: "Pidemmittä puheitta..." Alkoi Nummelan intro. Eihän tuota biisiä kai koskaan ole tarvinnut esitellä. Mutta tuolla yleisöstä nousi sellainen erityisen harras tunnelma, että tämä on meidän biisi. Tämä biisi on syy siihen, että tämä paikka on olemassa. Tätä biisiä on tultu kuulemaan. Biisin maisemat vilisi silmien edessä. Kun Anssi pääsi kiipeämään koiran kanssa joskus yöllä harjulle, hän viittasi harjun suuntaan. Kohdassa "mä taidan kuulua tänne" en muista koskaan ennen kuulleeni yleisön puhkeavan hurraamaan. Äärettömän hienoa. Pakostihan siinä kyynel tirahti silmäkulmaan. Nummelan lopuksi Ville nakkasi rumpukapulansa kohti yleisöä, ne poukkosivat lavalta eri suuntiin. Toinen tuli suoraan minua kohti, mutta onnistuin vain lätkäisemään kapulan eri suuntaan. "Anssi on paras"-kyltin askarrellut ja sittemmin roskiin liian valjuna(?) heittänyt pikkutyttö poimi kapulan lattialta ja hakkasi sillä innokkaasti lavan reunaa.
Bändi haluttiin vielä lavalle. Anssi saapui ensimmäisenä, suunnisti koskettimien ääreen ja tapaili hetken. "Äh, en mä muista." Suunnisti sitten laulumikin ääreen, jonka Saara oli jo ottanut haltuunsa ja yritti hätistää Anssia pois. Anssi nauratti yleisöä ihmettelemällä "Missä on mun skeba?" ja poistui hetkeksi takahuoneeseen.
16. Kipinöitä
Tuli se kaamea tunne, kun epäilee, että tämä on viimeinen biisi. Kiertueen viimeinen biisi. Antti katsoi mua lavalta ja jotenkin sen ilmeestä näki, että kyllä, viimeinen biisi. Anssi laski punaisen Gretschinsä mikkitelineensä viereen hymyillen ja silitti hellästi sen punaista pintaa. (Eikä kaatanut vettä sen päälle kuten Tampereella ja Hyvinkäällä.) Ja yleisö osoitti suosiota. Keikka päättyi noin 20:20.
Kun bändin irtonaisia jäseniä alkoi tipahdella lavan takaa, kättelin Antin, joka lausui kaikenkattavasti: "Se on täytetty."
Seuraavaksi tuli Anssi, jota tervehdin myös käsi ojossa. Levylaulaja vaikutti erittäin tyytyväiseltä ja selän märkyydestä päätellen riittävästi urheilleelta. Hän parkkeerasi lavan eteen kirjoittelemaan nimmareita ja poseeraamaan lukuisissa yhteiskuvissa. Suurin osa yleisöstä hälveni aika nopsaan kohti kotejaan. Koska mulla oli vielä reilusti aikaa seuraavan bussin lähtöön, eikä tehnyt ollenkaan mieli lähteä Nummelan sateiseen yöhön, jäin seurailemaan roudaustoimia. Koko bändi ynnä teknikko ja miksaaja pyörivät lavalla, naureskelivat ja rahtailivat laatikoita. Kysyin Anssilta, onko nyt vuorossa hurjat päättäjäisbileet. Ei tietoa. Antti vakuutti haluavansa nukkumaan. Hän keksi uuden mielilauseensa, joka kajahteli lavalla: "Ei liene alien!" Kysyin, onko Antti alien ja vastaus kuului: "Oonko minä hetero?" Kuinka tämä tulisi tulkita? :) Ville luovutti ystävällisesti minulle "Ketosen saastuttaman" rumpukapulan, johon katsoin parhaaksi vinkua molempien rumpaleiden nimmarit. Kynä riistäytyi käsistä lavalle ja Antin mielestä oli tarpeen koristella hiukan Kellyn rummun kalvoa. Epäilin, että siinä lukee "ei liene alien" ja kysyin, olisiko tämä hyvä taltioida valokuvaamalla. "Me ei olla varmoja." Kiipesin siis lavalle ja löysin rummun, jossa oli ympyrä, sitä osoittava nuoli ja teksti "lyö tähän". Kuvasin kohteen ja takavarikoin tussini. Sitten kiitin lavallaolijoita, moikkasin Saaran ovella ja poistuin toteuttamaan Nummelan yöhön käskyä "mun täytyy kävellä näin".
Enää ei satanut vettä, taivaalla kumotti täysikuu ja katu kimalteli jäähileistä. Alkuillasta oli ollut täydellinen kuunpimennys. Jäipä taas väliin. Liikenneympyröistä johonkin suuntaan selvittyäni herkuttelin ajatuksella, mistä tuntee Nummelan linja-autoaseman. Ei mistään? :D Jotenkin onnistuin taas suunnistamaan perille. Ja olihan siinä asemalla Matkahuollon kylttiä sun muuta, kun bussia odotellessa tarkemmin silmäsi. Linja-auto kaarsi pihaan ja minä hyppäsin kyytiin.
Näkemiin aina yhtä legendaarinen Nummela ja suosikkibändini! Hyvästi ryytynyt valkea keikkabussi!
Lauantaiaamuna jalkeille könyttyäni totesin, että olenpa pitkästä aikaa nukkunut makeasti. Ja samaan syssyyn totesin, että kello onkin jo sen verran, että Anssin pitäisi olla juuri nyt Nummelan torilla esiintymässä. Jännä juttu. Kun menin illalla nukkumaan, Tampereen keikka ei ollut vielä alkanut. Ja nyt artisti olisi jo Nummelassa kitaroineen. Aika epätodennäköistä. (Kuten myöhemmin opimme, Anssi oli kyllä torilla, huikeiden 3 h yöunien jälkeen, räntäsateessa kohmettamassa sormiaan Martin-kitaran kanssa.)
Muutaman tunnin kuluttua sain sätkyn, kun tajusin, että bussimatka Nummelaan kestää tunnin ja niiden 300 ilmaislipun jakaminen alkaa Kuoppanummen koulukeskuksella klo 17.00. Kuten moni muukin, oletin, että paikalla on täysi rynnäkkö, tai ainakin pitkä ja tyyni jono. Kampesin siis itseni Nummelan bussiin ja mietiskelin auringon laskiessa repaleiseen taivaanrantaan, että ekalla Nummelan reissulla syksyllä 2003 olin ohjeistanut tulevia visiittejä varten, että mukana täytyy olla hyvät kartanlukijat, ehkä kompassi ja mieluusti auringonvaloa... Noh, pitänee pärjätä näitä ilman.
Bussi saapui perille (vasta!) neljän jälkeen. Nummelassa oli lunta. Kaduilla liukasta ja sohjoa ja välillä isojakin läjiä lunta. Satoi vettä ja oli pimeää. Ja jo ensimmäisessä risteyksessä epäröin ankarasti suuntaa. Ei ollut teiden nimiä. Sitten tuli liikenneympyrä, jossa uskoin menettäneeni etäisen suuntavaiston. Sitten toinenkin liikenneympyrä, jossa mellasti autoja lauantai-iltapäivän ostoksiltapaluuruuhkassa. Ja vasemmalla kajasti Prisma, jota olin aiemmin nimittänyt Bermudan kolmion keskipisteeksi. Taidan olla täysin hukassa. Nummelassa. Ja missaan kiertueen päätöskeikan liput näillä hetkillä.
Ehkä Anssin faneilla on omat enkelinsä, sillä lopulta liukastelin paikkaan, jossa suuren lumikasan takana seisoi tuttu valkoinen keikkabussi. :) Voi sitä riemua! Vielä piti löytää se koulukeskus ja silläkin välillä meinasi usko loppua. Mutta pääsin perille. Mitä kummaa, ihan autiota? Ovella järkkärit kyselivät olenko tulossa illan keikalle. Kyllä! Antoivat lipun (wohoo!) ja sanoivat, että tällä pääsee sisälle, jos haluaa vielä käydä jossain ennen kuin keikka alkaa. Pällistelin siinä sitten ympäriinsä. Paikka oli valtava koulun eteisaula, jossa näytti olevan suuri ja korkea esiintymislava vakiovarusteena. Lavalla oli tutun näköinen miksaaja ja vielä tutumman näköiset punaiset rumpusetit. Olikohan paikka sittenkin koulun ruokala, sillä toisella sivustalla oli ruokalan tiskien näköiset rakennelmat ja niissä sämpylää, kahvia ja limua myynnissä. Ja pyöreitä pöytiä ja koulun ilmoitustaulu, jolla oli täsmällisellä opettajan käsialalla kirjoitettu Anssin keikkajuliste. Ja kourallinen ihmisiä salissa. Ihmettelin hetken tilannetta ja päätin uskaltautua saalistamaan itselleni ruokaa, koska en ollut ehtinyt aamupalan jälkeen syömään mitään.
Takaisin Nummelan pelottaviin kiemuroihin turvallisesta keikkapesästä. Yritin löytää Pizzeria Oliivin. Tiesin, että se on vaikeassa paikassa, mutta voi hemmetti että kirosin moneen kertaan ylittäessäni nimeämättömiä, liukkaita ja autioita asfalttitantereita ja kokeiltuani useita lukittuja ovia, ennen kuin löysin pizzerian vihoviimeisestä pimeästä kulmasta, jota en ollut ns. keskustan alueelta kolunnut. Tuleville sukupolville annan tarkan ohjeen, joka toimii jopa pimeässä: Meritien, Asemantien ja Vihdintien risteyksessä on ABC-huoltamo. Kun huoltamolta päin ylittää Asemantien, tulee Pisteen kauppakeskuksen eteen. Oikealla kulmalla on Ritu-niminen vaateliike. :) Siitä kulmalta taloa vastapäivään kiertämällä tulee ennen pitkää Oliivin eteen, vaikkei millään uskoisi. Se on K-Supermarketin takapihalla. (Kyllä, Oliivi muistuttaa suuresti sitä vaatekaappia, josta pääsee Narniaan.)
Pizzeria Oliivi on Anssin aikoinaan suosittelema ruokailupaikka, josta saa edelleen niitä suositeltuja lämpimiä kasvispatonkeja extrajalopenoilla. Tosin hinta on Anssin Nummelan päivistä kohonnut jo 5 eurosta 6,5 euroon. Olikohan kastikettakin silloin enemmän? Eri kokki kenties? Juustoa oli edelleen kiitettävä määrä ja patonki ensiluokkaisen mureaa. Sanonpa vielä, että patonki on Todella Suuri. Pyysin suosiolla puolet paketoitavaksi mukaan. Plussaa Oliiville siitä, että kahvi, tee ja kaakao(!) kuuluivat vapaasti annosteltuina hintaan. Kaipa Oliivilla menee ihan hyvin, viimeksi en huomannut lisäsiipeä, jossa oli useita pöytiä.
Paluumatkalla koululle jouluvaloilla koristeltu Nummela vaikutti jo kotoisalta paikalta. Koulultakin kuului jo rummutusta ja tarkemmin kuultuna se oli Anssi bändeineen tekemässä soundcheckiä! Kello oli noin puoli kuusi. Bändikatselmuksesta ja tuomaroinnista ei näkynyt edelleenkään jälkeäkään, se oli ehkä mennyt odotettua nopeammin. Puolikkaan biisin jälkeen bändiä haahuili lavalta oletetun artistitilan suuntaan. Kelly ja Ville nyökyttelivät nukkuneensa hyvin. Aikapommi alkoi soittaa kuudelta. Väkeä tuli koko ajan lisää ja tunnelma alkoi kohota. Vaikutti siltä, että kylänmiehet olivat käyneet noutamassa lippuja hiukan etukäteen ja suunnistivat paikalle vasta kun alkoi tapahtua. Kaikilla lipun halunneilla tuntui olevan sellainen. Väkijoukossa pyöri aika paljon lapsia ja nuoria, näkyipä siellä kaksi äiti-Kelan lastenlastakin. Arvovaltainen yleisö siis.
Vähän ennen seitsemää ja Anssin keikan alkua tarkkasilmäisimmät havaitsivat Anssin itsensä juoksentelemassa paitahihasillaan pihalla. Sitten saapui Pekka Haavisto puolisoineen. Todettiin yhteistuumin, että jonkun pitäisi puhua Anssille vähän järkeä, että keskittyisi vielä hetken musiikkiin, eikä politiikkaan ja itsensä vilustuttamiseen. ;)
Seitsemältä lavalle juonnettiin kahden naisen leegio, joka puolestaan kutsui Anssin lavalle. Sitten kerrottiin, miksi Anssi on ansainnut Vihti-mitalin. Anssi heilutteli suurta kukkapuskaa ja ojenteli suurta pronssista mitalia kotelossaan ja totesi, että hän teettää tähän reiän, jotta voi pitää sitä kaulassaan aina. Kutsui sitten lavalle suosikkipresidenttiehdokkaansa lausumaan pari sanaa keikan aluksi ja hävisi takahuoneeseen. Pekka Haavisto otti lavan haltuun, eikä puhunut pitkään. Mainitsi Darfurin ja lentokentät, joilla odotellessaan hän on kuunnellut monesti Anssinkin kappaleita. Pekan lähdettyä tapahtui ns. vyöry lavaa kohti. Yleisö pakkautui melkein lavaan kiinni, lähemmäs kylän suurta poikaa. Mutta väljästi, olihan kaikille hyvin tilaa. Jotenkin se lasten ja nuorten runsas määrä oli erikoista, mutta kannatettavaa totta kai, etenkin kun tilaisuus oli päihteetön.
Ja lopulta 19:05 kajahti Man In Black. Antti taisi astella ensimmäisenä lavalle ja yleisö alkoi aplodeerata. Biisilista alkoi tutusti:
1. Kaksi sisarta
2. Kaunotar ja basisti
3. Puistossa
4. Faijan haamu
5. Milla
6. Laulu petetyille
7. Rva Ruusunen
Nostalgiasettiin kuului perinteistä kahden rumpalin keskitystulta, akustista kitaraa ja punaista Gretschiä. Mietin, että kyllähän tämä sujuu nyt ihan eri lailla kuin kiertueen alussa. Ihan kuin bändi ois päättänyt soittaa kaiken kohdalleen. Lisäksi äänentoisto (niillä samoilla bussissa kiertueella mukana olleilla laitteilla) oli jotenkin harvinaisen täydellinen siihen lavan eteen. Ihan kuin taivaassa olisi ollut! Antti totesi keikan jälkeen, että koulut on näemmä tehty musiikin esittämiseen toisin kuin pubit. Ruususen jälkeen Anssi ja Ville vaihtoivat mielipiteitä ja Anssi ilmoitti mikrofoniin, että me tässä pohdimme mitä seuraavaksi soitetaan. Ville hyppäsi kitaraan. Ja bändi alkoi soittaa Aukio-levyn introa, joka kuulosti aivan tajuttoman hyvälle!!! Soitettaisko nyt koko Aukio? :)
8. Uni-intro
9. Aamu
10. Kaveria ei jätetä
11. Karhun elämää
12. Nolla
13. 1972
Olikohan vauhdikkaan Kaveria ei jätetä -vedon jälkeen, kun Anssi huomasi pienen haaverin: "Mä sidon mun kengännauhan, hetki pieni." Jossain biisissä oli paljon kitaraefektejä: "Haluutteko te kuulla miltä kuulostaa kun mä laitan kaikki mun efektit päälle? Jooooo..." Kolme viimeistä biisiä tulivat yleisön toiveina. Jotkut tytöt kiljuivat Nollaa eturivistä, Karhun elämää sai tietysti kannatusta Nummelassa ja 1972 on se kirottu hittibiisi, joka ajaa bändin aina takahuoneeseen. Ärh! Sen soittaminen täytyy selvästi lopettaa. Yleisö vaati tietysti lisää suureen ääneen. Kaikki tiesivät mikä biisi puuttuu. Ja kun bändi tuli takaisin, Ville palasi rumpuihin. Ensin tuli Bemari, jonka aluksi Anssi maanitteli Saaraa aloittamaan biisin: "Saara, nyt on näytön paikka, tämä voi poikia jotain." Antti: "Saara voi poikia." Lavalla ja vähän lavan ulkopuolellakin hekoteltiin.
14. Mikan faijan BMW
15. Nummela
Anssi: "Pidemmittä puheitta..." Alkoi Nummelan intro. Eihän tuota biisiä kai koskaan ole tarvinnut esitellä. Mutta tuolla yleisöstä nousi sellainen erityisen harras tunnelma, että tämä on meidän biisi. Tämä biisi on syy siihen, että tämä paikka on olemassa. Tätä biisiä on tultu kuulemaan. Biisin maisemat vilisi silmien edessä. Kun Anssi pääsi kiipeämään koiran kanssa joskus yöllä harjulle, hän viittasi harjun suuntaan. Kohdassa "mä taidan kuulua tänne" en muista koskaan ennen kuulleeni yleisön puhkeavan hurraamaan. Äärettömän hienoa. Pakostihan siinä kyynel tirahti silmäkulmaan. Nummelan lopuksi Ville nakkasi rumpukapulansa kohti yleisöä, ne poukkosivat lavalta eri suuntiin. Toinen tuli suoraan minua kohti, mutta onnistuin vain lätkäisemään kapulan eri suuntaan. "Anssi on paras"-kyltin askarrellut ja sittemmin roskiin liian valjuna(?) heittänyt pikkutyttö poimi kapulan lattialta ja hakkasi sillä innokkaasti lavan reunaa.
Bändi haluttiin vielä lavalle. Anssi saapui ensimmäisenä, suunnisti koskettimien ääreen ja tapaili hetken. "Äh, en mä muista." Suunnisti sitten laulumikin ääreen, jonka Saara oli jo ottanut haltuunsa ja yritti hätistää Anssia pois. Anssi nauratti yleisöä ihmettelemällä "Missä on mun skeba?" ja poistui hetkeksi takahuoneeseen.
16. Kipinöitä
Tuli se kaamea tunne, kun epäilee, että tämä on viimeinen biisi. Kiertueen viimeinen biisi. Antti katsoi mua lavalta ja jotenkin sen ilmeestä näki, että kyllä, viimeinen biisi. Anssi laski punaisen Gretschinsä mikkitelineensä viereen hymyillen ja silitti hellästi sen punaista pintaa. (Eikä kaatanut vettä sen päälle kuten Tampereella ja Hyvinkäällä.) Ja yleisö osoitti suosiota. Keikka päättyi noin 20:20.
Kun bändin irtonaisia jäseniä alkoi tipahdella lavan takaa, kättelin Antin, joka lausui kaikenkattavasti: "Se on täytetty."
Seuraavaksi tuli Anssi, jota tervehdin myös käsi ojossa. Levylaulaja vaikutti erittäin tyytyväiseltä ja selän märkyydestä päätellen riittävästi urheilleelta. Hän parkkeerasi lavan eteen kirjoittelemaan nimmareita ja poseeraamaan lukuisissa yhteiskuvissa. Suurin osa yleisöstä hälveni aika nopsaan kohti kotejaan. Koska mulla oli vielä reilusti aikaa seuraavan bussin lähtöön, eikä tehnyt ollenkaan mieli lähteä Nummelan sateiseen yöhön, jäin seurailemaan roudaustoimia. Koko bändi ynnä teknikko ja miksaaja pyörivät lavalla, naureskelivat ja rahtailivat laatikoita. Kysyin Anssilta, onko nyt vuorossa hurjat päättäjäisbileet. Ei tietoa. Antti vakuutti haluavansa nukkumaan. Hän keksi uuden mielilauseensa, joka kajahteli lavalla: "Ei liene alien!" Kysyin, onko Antti alien ja vastaus kuului: "Oonko minä hetero?" Kuinka tämä tulisi tulkita? :) Ville luovutti ystävällisesti minulle "Ketosen saastuttaman" rumpukapulan, johon katsoin parhaaksi vinkua molempien rumpaleiden nimmarit. Kynä riistäytyi käsistä lavalle ja Antin mielestä oli tarpeen koristella hiukan Kellyn rummun kalvoa. Epäilin, että siinä lukee "ei liene alien" ja kysyin, olisiko tämä hyvä taltioida valokuvaamalla. "Me ei olla varmoja." Kiipesin siis lavalle ja löysin rummun, jossa oli ympyrä, sitä osoittava nuoli ja teksti "lyö tähän". Kuvasin kohteen ja takavarikoin tussini. Sitten kiitin lavallaolijoita, moikkasin Saaran ovella ja poistuin toteuttamaan Nummelan yöhön käskyä "mun täytyy kävellä näin".
Enää ei satanut vettä, taivaalla kumotti täysikuu ja katu kimalteli jäähileistä. Alkuillasta oli ollut täydellinen kuunpimennys. Jäipä taas väliin. Liikenneympyröistä johonkin suuntaan selvittyäni herkuttelin ajatuksella, mistä tuntee Nummelan linja-autoaseman. Ei mistään? :D Jotenkin onnistuin taas suunnistamaan perille. Ja olihan siinä asemalla Matkahuollon kylttiä sun muuta, kun bussia odotellessa tarkemmin silmäsi. Linja-auto kaarsi pihaan ja minä hyppäsin kyytiin.
Näkemiin aina yhtä legendaarinen Nummela ja suosikkibändini! Hyvästi ryytynyt valkea keikkabussi!
21.12.2011 19:18
Kiitos Marille keikkaraporteista! Eivät ole mitenkään liian pitkiä olleet, tämäkään!
Viimeksi kommentoitu