Forum 2002-2013
24.1.2012 17:23
Pekka Haaviston vaalivalvojaiset 22.1.2012
Kirjoitanpa tästä muutaman sanan, koska Anssikin lavalla keikkui. Keneltäkään ei varmaan ole mennyt ohi, että Suomessa valitaan parhaillaan presidenttiä? :) Ja ketä ehdokasta Anssi näkyvästi tukee?
Sain sellaisen ahaa-elämyksen, että Pekka Haaviston vaalivalvojaisiin voi halutessaan mennä. Ei tarvitse olla mikään puolueaktiivi tai kampanjajyrä tai edes kasvissyöjä. Ja Anssi tulisi olemaan lavalla ja juhlat Tavastialla. Sinne siis! Ovet avattiin klo 18.30 ja ohjelman oli ilmoitettu alkavan klo 19.00. Ennakkotiedon mukaan luvassa oli musiikkia ja puhetta klo 20:een, jonka jälkeen alkaisi ääntenlaskennan seuraaminen. Pekan oli tarkoitus livistää telkkariin klo 21:n tietämissä ja palata "isolta pajalta" elikkä naapurin uudelta Musiikkitalolta klo 22:n aikoihin Tavastialle.
Klo 19.02 Tavastian edessä oli parinkymmenen metrin tiivis jono, kolme isoa Ylen lähetysautoa ja niistä jalkakäytävälle suunnatut kirkkaat spottivalot. Jono liikkui ihan kiitettävästi eteenpäin. Kun pääsin poken pisteen tienoille, jono seisahtui niin pitkäksi aikaa että aloin melkein kiljua, kun lavalta kuului akustisen kitaran ja bändin säestyksellä soitettu One Of Us. Sen verran hiljaa kuului, ettei laulajasta saanut selvää ja purin hammasta, koska uskoin sen olevan Anssi. (Olenhan toivonut kuulevani tuon coverin joskus livenä.)
Kun jono taas liikkui, laukkasin noin 7 sekunnissa salin takaovelle ja totesin esittäjän olevan "joku vaalea nainen". Sit takkia narikkaan. Tavastia oli käytännössä ihan täysi. Baarin puolella pääsi pujottelemalla eteenpäin, mutta saliin ei mahtunut. Änkesin keskioven viereen niin että näin lavalle ja onnistuinkin tulemaan siihen parahiksi, kun Pekka astui lavalle puhumaan. Hän kiitti lopuksi myös Anssia ja sanoi, että Armista on tullut valtakunnallinen julkkis. :) Anssi esitti hiukan uudelleensanoittamansa version biisistä We Shall Overcome ja "kampanjan tunnusbiisiksi" nousseen Jäähyväiset aseille, johon liittyi vino pino jengiä. Muutoin Anssi soitteli housebändissä bassoa. Voitonjuhlan kunniaksi oli musta pikkutakki päällä. Kunnioitusta herättävä liehuletti ja pitkästä aikaa partakin.
Sitten alettiin odotella ennakkoäänten saapumista. Hain juomaa (siellä oli aika lämmin) ja änkesin taaimmaisen oven tienooseen. Ohi vilahti VHB:n kosketinsoittaja. Edessäni seisoi "joku vaalea nainen", jota haluttiin telkkariin. Hänellä oli vaaleat korkkiruuvikiharat, eikä mun mielestä sellaisia ole poliitikoilla (paitsi ehkä Kike Elomaalla). Kun siihen tuli joku haastattelija, tunnistin naisen Paula Vesalaksi. Kas.
Naisten wc:ssä kommentoitiin, että "tää oli huono aika tulla vessaan, mut kaipa me kuullaan huudosta, että mikä se ennakkoäänten tulos on". Ei siitä kyllä kuullut. Se ois voinut olla mikä tahansa, ja porukka hurrasi. Sehän ei ollut kovin hyvä, Väyrynen oli muutaman prosentin edellä Haavistoa, jolla oli noin 14%. Lavalta juonnettiin omaa showta ja Ylen tv-kuva pyöri lavan takana screenillä. Tv:stä otettiin aina ääni pois, kun juontajat alkoi pölpöttää tai Tavastialta tehtiin suora haastattelu samaan ohjelmaan. Lavalla juonsivat Lorenz Backman ja Mikko Kuustonen sekä laskennan juontajat, joiden nimiä en muista. Ja haastateltaviksi marssitettiin illan aikana mm. Alpo Suhonen, Rosa Liksom, A.W. Yrjänä ja joukko tilastonikkareita ja puolueen väkeä. Välillä ois mielummin seurannut tv-lähetystä äänen kera, sitä tehtiin lähinnä silloin kun juontajilta loppui asia tai Haavistoa haastateltiin tv:ssä. Yleisö hurrasi aina, kun ruudun alareunassa oleviin prosentteihin tuli muutoksia, sillä muutokset pienensivät Väyrysen ja Haaviston eroa.
Myös Anssi juonnettiin lavalle Pertti Jarlan kanssa. Jarla kertoi sarjakuvastaan, jossa Kelan Anssi tukee Haaviston Pekkaa ja luovutti alkuperäisestä sarjakuvasta piirtämänsä kakkosoriginaalin Anssille. Kuulemma hän harvoin jaksaa moiseen vaivaan ryhtyä. :) Anssi seurasi tilannetta hymyillen ja tuuletti sarjakuva käsissään sellaisella virneellä, että etäistä vertailukohtaa pitää hakea aina siitä vuoden 2001 Nummela-anatomia-kirjan kuvasta, jossa Anssi laskee mäkeä potkulaudalla (ja sekin jää kakkoseksi). Taisi olla mieluisa lahja!
Tiesin, että jossain vaiheessa alkaa hirveä huuto, kun Haavisto menee Väyrysen ohi. Se tapahtui Rosa Liksomin ollessa lavalla ja minun ollessani lavan edessä, jonne olin onnistunut etuovesta suht helposti pujottelemaan (koska onhan se paras paikka ja vieläpä aika väljä sellainen, kiitos eturivin reunassa sohineen tv-kameran, jonka selkäpuolelle strategisesti asettauduin). Hetken tuntui, että seinät kaatuu hurrauksen voimasta. Mutta kaipa Tavastia on tottunut kovempiinkin desibeleihin, kun seinät oli edelleen tukevasti pystyssä.
Sitten Paavo V. lausui sanoja ruudulla suu mutrussa. Seuraavaksi Sauli hiukan myhäili. Sitten tulos olikin jo selvä. Tv-ruudusta oli hauska seurata (ilman ääntä tietysti) kuvaa muiden ehdokkaiden vaalivalvojaisista, joissa tuntui olevan todella maltillinen ja jopa tyhjyyttään ammottava meininki. Jotain sinisiä hohtavia tikkuja siellä laiskasti vispattiin.
Seuraava mylläkkä oli odotettavissa siinä kohtaa, kun Pekka Haavisto saapuu takaisin Tavastialle. Siinä oli jännitystä, tv-ruudussa nimittäin näkyi, kun hän lähti Musiikkitalolta ja tv-kamerat roikkuivat mukana kuvaamassa kävelymatkaa. Sitten ruudun eteen pelmahti Kuustosen ja Anssin johdolla hirmuinen massa muusikoita, jotka alkoivat esittää Jäähyväisiä aseille. Samoilla hetkillä lavan kulmalle oli jostain materialisoitunut joukko ahnaan näköisiä ammattilaiskamerahemmoja, jotka kyttäsivät tilannetta kuin korppikotkat, osa lavalla seisten, osa yleisön tasalla. Tässä vaiheessa tuli sellainen olo, että tulpat korviin ja paperipussi sekä kypärä päähän...
Jäähyväiset aseille oli ehtinyt loppuun ja muusikotkin vilkuilivat välillä selkänsä taakse ja seurasivat, että missä Pekka. Muistaakseni biisin vikojen kertsien kohdalla lavalle yhtäkkiä pelmahti takahuoneen suunnasta iloinen presidenttiehdokas, jolle Kuustonen lykkäsi mikin käteen. Samassa edessäni oli suuri joukko sopuliväkeä, jotka osoittelivat lavalle jättimäisillä putkillaan. Tv-kameroita seisoi lavan molemmilla kulmilla ja ties missä. Laskin nopsaan ainakin 12 ammattilaiskuvaajaa, jotka piirittivät yhtäkkiä kovin pieneksi käynyttä lavaa. Antonio seisoi lavalla rutistaen käsissään niin suurta sinivalkoista kukkapuskaa, että hädin tuskin itse näkyi sen takaa. Ilmeestä näkyi liikuttava onnellisuus. Pekan silmät loistivat ja hän hymyili leveimmin, kuin itse Naantalin Kultarannan aurinko. Puhe näytettiin varmaankin suorana telkkarissa, joten ei siitä sen enempää.
Pieni yksityiskohta: lavan reunalla oli kuohuviinipullo ja kolme tyhjää korkeajalkaista ja kovin hauraan näköistä lasia. Mylläkkä tuli juuri siihen ja meni pois. Kun pöly oli laskeutunut, hämmästyin huomatessani, että pullo ja lasit seisoivat lavalla edelleen täysin ehjinä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Kaikkien poistuttua lavalta yleisö jäi pörräämään ympäri Tavastiaa. Ruuhka hiukan helpotti, kun osa lähti narikan kautta kotiin. Lauri Ylönenkin näkyi suunnistavan yleisön seassa takki päällä ulospäin. Salin puolella jatkuivat tv-haastattelut ja muut mediahäppeningit. Kun Pekka poseerasi Antonion kanssa jollekin tv-kameralle, ympärillä ja lavalla seisoi suuri kuvaajien rinki, joka oli jotenkin koomisen näköinen. Enpä ole nähnyt moista kameramäärää vähään aikaan. Samaan aikaan viimeiset vaaleansiniset ja -punaiset Pekka-ilmapallot tekivät kauppaansa portailla. Minäkin sain yhden. Sitten olikin hyvä lähteä kotia kohti.
Paitsi että salista lähdettyäni törmäsin tv-haastatteluun, jossa olivat Paula Vesala, Mikko Kuustonen ja Anssi Kela. Ja kun haastattelu loppui, kurkotin Anssin olkapäähän juuri ennen kuin hän katosi takahuoneeseen ja Anssi sutaisi nimmarin Jäähyväiset aseille -lunttilappuunsa. Tulipa sekin velvollisuus hoidettua! Anssi tietysti piirsi nimmarisöherönsä viereen numeron 2. :mrgreen:
Tavastialla ottamiani kuvia ois tarkoitus saada jonnekin nähtäville, niin hyviä otoksia tuli. Saapa nähdä minne ja milloin.
Sain sellaisen ahaa-elämyksen, että Pekka Haaviston vaalivalvojaisiin voi halutessaan mennä. Ei tarvitse olla mikään puolueaktiivi tai kampanjajyrä tai edes kasvissyöjä. Ja Anssi tulisi olemaan lavalla ja juhlat Tavastialla. Sinne siis! Ovet avattiin klo 18.30 ja ohjelman oli ilmoitettu alkavan klo 19.00. Ennakkotiedon mukaan luvassa oli musiikkia ja puhetta klo 20:een, jonka jälkeen alkaisi ääntenlaskennan seuraaminen. Pekan oli tarkoitus livistää telkkariin klo 21:n tietämissä ja palata "isolta pajalta" elikkä naapurin uudelta Musiikkitalolta klo 22:n aikoihin Tavastialle.
Klo 19.02 Tavastian edessä oli parinkymmenen metrin tiivis jono, kolme isoa Ylen lähetysautoa ja niistä jalkakäytävälle suunnatut kirkkaat spottivalot. Jono liikkui ihan kiitettävästi eteenpäin. Kun pääsin poken pisteen tienoille, jono seisahtui niin pitkäksi aikaa että aloin melkein kiljua, kun lavalta kuului akustisen kitaran ja bändin säestyksellä soitettu One Of Us. Sen verran hiljaa kuului, ettei laulajasta saanut selvää ja purin hammasta, koska uskoin sen olevan Anssi. (Olenhan toivonut kuulevani tuon coverin joskus livenä.)
Kun jono taas liikkui, laukkasin noin 7 sekunnissa salin takaovelle ja totesin esittäjän olevan "joku vaalea nainen". Sit takkia narikkaan. Tavastia oli käytännössä ihan täysi. Baarin puolella pääsi pujottelemalla eteenpäin, mutta saliin ei mahtunut. Änkesin keskioven viereen niin että näin lavalle ja onnistuinkin tulemaan siihen parahiksi, kun Pekka astui lavalle puhumaan. Hän kiitti lopuksi myös Anssia ja sanoi, että Armista on tullut valtakunnallinen julkkis. :) Anssi esitti hiukan uudelleensanoittamansa version biisistä We Shall Overcome ja "kampanjan tunnusbiisiksi" nousseen Jäähyväiset aseille, johon liittyi vino pino jengiä. Muutoin Anssi soitteli housebändissä bassoa. Voitonjuhlan kunniaksi oli musta pikkutakki päällä. Kunnioitusta herättävä liehuletti ja pitkästä aikaa partakin.
Sitten alettiin odotella ennakkoäänten saapumista. Hain juomaa (siellä oli aika lämmin) ja änkesin taaimmaisen oven tienooseen. Ohi vilahti VHB:n kosketinsoittaja. Edessäni seisoi "joku vaalea nainen", jota haluttiin telkkariin. Hänellä oli vaaleat korkkiruuvikiharat, eikä mun mielestä sellaisia ole poliitikoilla (paitsi ehkä Kike Elomaalla). Kun siihen tuli joku haastattelija, tunnistin naisen Paula Vesalaksi. Kas.
Naisten wc:ssä kommentoitiin, että "tää oli huono aika tulla vessaan, mut kaipa me kuullaan huudosta, että mikä se ennakkoäänten tulos on". Ei siitä kyllä kuullut. Se ois voinut olla mikä tahansa, ja porukka hurrasi. Sehän ei ollut kovin hyvä, Väyrynen oli muutaman prosentin edellä Haavistoa, jolla oli noin 14%. Lavalta juonnettiin omaa showta ja Ylen tv-kuva pyöri lavan takana screenillä. Tv:stä otettiin aina ääni pois, kun juontajat alkoi pölpöttää tai Tavastialta tehtiin suora haastattelu samaan ohjelmaan. Lavalla juonsivat Lorenz Backman ja Mikko Kuustonen sekä laskennan juontajat, joiden nimiä en muista. Ja haastateltaviksi marssitettiin illan aikana mm. Alpo Suhonen, Rosa Liksom, A.W. Yrjänä ja joukko tilastonikkareita ja puolueen väkeä. Välillä ois mielummin seurannut tv-lähetystä äänen kera, sitä tehtiin lähinnä silloin kun juontajilta loppui asia tai Haavistoa haastateltiin tv:ssä. Yleisö hurrasi aina, kun ruudun alareunassa oleviin prosentteihin tuli muutoksia, sillä muutokset pienensivät Väyrysen ja Haaviston eroa.
Myös Anssi juonnettiin lavalle Pertti Jarlan kanssa. Jarla kertoi sarjakuvastaan, jossa Kelan Anssi tukee Haaviston Pekkaa ja luovutti alkuperäisestä sarjakuvasta piirtämänsä kakkosoriginaalin Anssille. Kuulemma hän harvoin jaksaa moiseen vaivaan ryhtyä. :) Anssi seurasi tilannetta hymyillen ja tuuletti sarjakuva käsissään sellaisella virneellä, että etäistä vertailukohtaa pitää hakea aina siitä vuoden 2001 Nummela-anatomia-kirjan kuvasta, jossa Anssi laskee mäkeä potkulaudalla (ja sekin jää kakkoseksi). Taisi olla mieluisa lahja!
Tiesin, että jossain vaiheessa alkaa hirveä huuto, kun Haavisto menee Väyrysen ohi. Se tapahtui Rosa Liksomin ollessa lavalla ja minun ollessani lavan edessä, jonne olin onnistunut etuovesta suht helposti pujottelemaan (koska onhan se paras paikka ja vieläpä aika väljä sellainen, kiitos eturivin reunassa sohineen tv-kameran, jonka selkäpuolelle strategisesti asettauduin). Hetken tuntui, että seinät kaatuu hurrauksen voimasta. Mutta kaipa Tavastia on tottunut kovempiinkin desibeleihin, kun seinät oli edelleen tukevasti pystyssä.
Sitten Paavo V. lausui sanoja ruudulla suu mutrussa. Seuraavaksi Sauli hiukan myhäili. Sitten tulos olikin jo selvä. Tv-ruudusta oli hauska seurata (ilman ääntä tietysti) kuvaa muiden ehdokkaiden vaalivalvojaisista, joissa tuntui olevan todella maltillinen ja jopa tyhjyyttään ammottava meininki. Jotain sinisiä hohtavia tikkuja siellä laiskasti vispattiin.
Seuraava mylläkkä oli odotettavissa siinä kohtaa, kun Pekka Haavisto saapuu takaisin Tavastialle. Siinä oli jännitystä, tv-ruudussa nimittäin näkyi, kun hän lähti Musiikkitalolta ja tv-kamerat roikkuivat mukana kuvaamassa kävelymatkaa. Sitten ruudun eteen pelmahti Kuustosen ja Anssin johdolla hirmuinen massa muusikoita, jotka alkoivat esittää Jäähyväisiä aseille. Samoilla hetkillä lavan kulmalle oli jostain materialisoitunut joukko ahnaan näköisiä ammattilaiskamerahemmoja, jotka kyttäsivät tilannetta kuin korppikotkat, osa lavalla seisten, osa yleisön tasalla. Tässä vaiheessa tuli sellainen olo, että tulpat korviin ja paperipussi sekä kypärä päähän...
Jäähyväiset aseille oli ehtinyt loppuun ja muusikotkin vilkuilivat välillä selkänsä taakse ja seurasivat, että missä Pekka. Muistaakseni biisin vikojen kertsien kohdalla lavalle yhtäkkiä pelmahti takahuoneen suunnasta iloinen presidenttiehdokas, jolle Kuustonen lykkäsi mikin käteen. Samassa edessäni oli suuri joukko sopuliväkeä, jotka osoittelivat lavalle jättimäisillä putkillaan. Tv-kameroita seisoi lavan molemmilla kulmilla ja ties missä. Laskin nopsaan ainakin 12 ammattilaiskuvaajaa, jotka piirittivät yhtäkkiä kovin pieneksi käynyttä lavaa. Antonio seisoi lavalla rutistaen käsissään niin suurta sinivalkoista kukkapuskaa, että hädin tuskin itse näkyi sen takaa. Ilmeestä näkyi liikuttava onnellisuus. Pekan silmät loistivat ja hän hymyili leveimmin, kuin itse Naantalin Kultarannan aurinko. Puhe näytettiin varmaankin suorana telkkarissa, joten ei siitä sen enempää.
Pieni yksityiskohta: lavan reunalla oli kuohuviinipullo ja kolme tyhjää korkeajalkaista ja kovin hauraan näköistä lasia. Mylläkkä tuli juuri siihen ja meni pois. Kun pöly oli laskeutunut, hämmästyin huomatessani, että pullo ja lasit seisoivat lavalla edelleen täysin ehjinä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Kaikkien poistuttua lavalta yleisö jäi pörräämään ympäri Tavastiaa. Ruuhka hiukan helpotti, kun osa lähti narikan kautta kotiin. Lauri Ylönenkin näkyi suunnistavan yleisön seassa takki päällä ulospäin. Salin puolella jatkuivat tv-haastattelut ja muut mediahäppeningit. Kun Pekka poseerasi Antonion kanssa jollekin tv-kameralle, ympärillä ja lavalla seisoi suuri kuvaajien rinki, joka oli jotenkin koomisen näköinen. Enpä ole nähnyt moista kameramäärää vähään aikaan. Samaan aikaan viimeiset vaaleansiniset ja -punaiset Pekka-ilmapallot tekivät kauppaansa portailla. Minäkin sain yhden. Sitten olikin hyvä lähteä kotia kohti.
Paitsi että salista lähdettyäni törmäsin tv-haastatteluun, jossa olivat Paula Vesala, Mikko Kuustonen ja Anssi Kela. Ja kun haastattelu loppui, kurkotin Anssin olkapäähän juuri ennen kuin hän katosi takahuoneeseen ja Anssi sutaisi nimmarin Jäähyväiset aseille -lunttilappuunsa. Tulipa sekin velvollisuus hoidettua! Anssi tietysti piirsi nimmarisöherönsä viereen numeron 2. :mrgreen:
Tavastialla ottamiani kuvia ois tarkoitus saada jonnekin nähtäville, niin hyviä otoksia tuli. Saapa nähdä minne ja milloin.
24.1.2012 20:21
http://www.youtube.com/watch?v=W4dmwrVqTxE
2.2.2012 19:20
Kuvia nyt täällä. Lopusta löytyy linkki, josta vielä muutama otos lisää.
Tuo yllä oleva hieno video kertoo kyllä aika tarkalleen, mitä tapahtui viimeisen Jäähyväiset aseille -viisun aikana ja jälkeen. :D Vaikka se on eri kulmalta kuvattu, siellä näkyy olleen ihan samanlainen meininki siinä vaiheessa kun kameramiehet rynnistivät kuin lauma biisoneita. Tällä puolella olivat varmaan äkäisempiä, koska he olivat kiivailleet keskenään parhaista kuvakulmista jo eteiskäytävässä. Mielestäni laskin livenä vain 12 kuvaajaa, mutta laskutaitoni on kovin vajavainen...
Tuo yllä oleva hieno video kertoo kyllä aika tarkalleen, mitä tapahtui viimeisen Jäähyväiset aseille -viisun aikana ja jälkeen. :D Vaikka se on eri kulmalta kuvattu, siellä näkyy olleen ihan samanlainen meininki siinä vaiheessa kun kameramiehet rynnistivät kuin lauma biisoneita. Tällä puolella olivat varmaan äkäisempiä, koska he olivat kiivailleet keskenään parhaista kuvakulmista jo eteiskäytävässä. Mielestäni laskin livenä vain 12 kuvaajaa, mutta laskutaitoni on kovin vajavainen...
Viimeksi kommentoitu