Forum 2002-2013
13.6.2012 19:51
Matkamuistoja-kirja
Tehdäänpä tännekin jutunjuurta kirjasta. Kirjakommentit siroaa ympäriinsä nettiä, mutta se on kai sitä nykyaikaa. Tänne voi keräillä/linkittää kommentteja, mediajuttuja, mitä vaan kirjaan liittyvää, niin pysyvät tallessa.
Toisin kuin aika moni muu, itse en lukenut kirjaa ns. yhdeltä istumalta. Mutta näin vain siksi, että tietoisesti vältin tällaista ja tahdonvoima onnekseni riitti irrottautumaan kirjasta pariin kertaan. Halusin nautiskella vähän pidempään. Alla muutamia sekalaisia havaintoja.
Kirjan alku todellakin vetää nauramaan. Ei ehkä ihan se eka sivu, mutta sieltä se tulee. I warn you. Hillittömimmät naurut irtosi varmaan siinä kohdassa, jossa esiteltiin hotelliin sisään kirjautumista. Ville ja Kelly on niin ihquja!!!
Kirjassa on muuten harhaanjohtavaa tietoa – Ville on esitelty kitaristina, mikä antaa hänestä omituisen vaikutelman! (Ville on samaa mieltä.) Joka tapauksessa arvostan ekan sivun ”hahmoesittelyä”, jonka avulla kirja aukenee niillekin, jotka eivät hahmoja entuudestaan tunne.
Mutta onhan se nyt ihan eri katsoa jotain tv-sarjaakin, jos tietää tyypit. Mieleen nousee se Anssin huomio jostain uran alkuvaiheesta, että keikan alussa tuijotetaan anssikelaa, sitten ilmeisesti todetaan, että eipä ole kovin häävi, ja siirrytään tarkkailemaan rytmiryhmää. Juu nou, niistähän se paras komiikka irtoaa! Paitsi ehkä vielä parempi komiikka irtoaa tavallisista kadunmiehistä, jotka tunnistavat anssikelaa.
Tarinan edetessä mieleen virisi sellainen epäilys, että Lihis olisi sittenkin ”keksitty”, tai paremminkin ”koottu” hahmo. En muista mainintaa tämännimisestä henkilöstä tosielämässä. Ja ainakin yhden hänen kommelluksista (suihkujuttu) on tietääkseni suorittanut yksi varsinaisista bändin jäsenistä.
Pelkästään naurua kirja ei kuitenkaan ole. Siellä on koskettavia ja haikeita kohtia myös. Hyvää vastapainoa, koska eihän elämä (muusikonkaan) ole aina niin ruusuista. Aito vaikutelma jää.
Matkamuistoja-nimi on lopulta varsin osuva otsake kirjalle, koska se nostaa mieleen juttuja, joista osan on jo unohtanut. Seassa on muutama aiheen ulkopuolinen naseva tai muusikkouteen liittyvä blogitekstin poikanen tai vanhempi takauma kokonaisuuteen istuvana välipalana. Voin kuvitella, että mukaan mahtuneiden ”blogidemojen” määrä on harmaannuttanut muutamia hiuksia Anssin päästä, että mikä toimii ja mikä ei. (Aim sou sori for hiukset.) Ja tämä koko prosessi vaikuttaa pitkältä, kun lähdettiin blogiteksteistä liikkeelle ja saatiin tuollainen niistä täysin poikkeava lopputulos. Mun mielestä oli onnistunut valinta, että 10-vuotisjuhlakiertue on punaisena lankana läpi kirjan. Kokonaisuus pysyy kasassa ja siinä ohessa actionia riittää niin, ettei lukemista malta lopettaa. Monista paikkakunnista joissa käydään, ei puhuta niiden nimillä. Aikajanaa on käpälöity ja aitoja kommelluksia sekoitettu yhdeksi keitokseksi. Ja joo, opin minäkin lisää.
Se on tietysti myös sanottava, että Anssi osaa kirjoittaa. Anssista tuskin koskaan tulee mitään kirjallisuuden Nobelin voittajaa, mutta tuollaisessa napakassa ja eläväisessä, havainnointiin perustuvassa tarinaniskennässä levylaulaja on kuin kala vedessä. Lukunautinto!
Mun ehdoton lemppari oli kiertueen viimeisen keikan kuvaus, luin sen saman tien kahteen kertaan. Nähdäkseni se on erittäin lahjakas sekoitus kahdesta viime joulukuun keikasta, pienillä mausteilla muualta kiertueelta. Nauroin paljon ja tykkäilin! Hyvin todellinen meininki, tuntee itse olevansa mukana. Samoin Tulisuudelman keikkakuvauksen yleisön edustajien keskustelu oli niin silkkaa todellisuutta, että epäilen Anssin mikittäneen takahuoneen edustan sohvan, jossa käytiin lähes sanasta sanaan vastaava keskustelu tuona iltana.
Kuulemma lopun ”Muistiinpanoja” oli Anssin nimenomainen toive. Olisi hauska kuulla, että millaisia muistiinpanoja sinne olisi kirjailijan itsensä mielestä tarpeen kirjoittaa. (Itse voisin käyttää sitä parhaimpien kirjan jälkeen tapahtuneiden keikkakommelluksien muistiin kirjaamiseen. Tai kirjan suosikkikohtien sivunumeroiden merkkaukseen.)
Tästä kirjasta voin varmuudella sanoa, että ei jää yhteen lukukertaan. Sitä voi lukea myös kuin vitsikirjana – avata jostain kohtaa ja ihastua lukemaansa. Kaunis kiitos Anssille Matkamuistoista! <3
Toisin kuin aika moni muu, itse en lukenut kirjaa ns. yhdeltä istumalta. Mutta näin vain siksi, että tietoisesti vältin tällaista ja tahdonvoima onnekseni riitti irrottautumaan kirjasta pariin kertaan. Halusin nautiskella vähän pidempään. Alla muutamia sekalaisia havaintoja.
Kirjan alku todellakin vetää nauramaan. Ei ehkä ihan se eka sivu, mutta sieltä se tulee. I warn you. Hillittömimmät naurut irtosi varmaan siinä kohdassa, jossa esiteltiin hotelliin sisään kirjautumista. Ville ja Kelly on niin ihquja!!!
Kirjassa on muuten harhaanjohtavaa tietoa – Ville on esitelty kitaristina, mikä antaa hänestä omituisen vaikutelman! (Ville on samaa mieltä.) Joka tapauksessa arvostan ekan sivun ”hahmoesittelyä”, jonka avulla kirja aukenee niillekin, jotka eivät hahmoja entuudestaan tunne.
Mutta onhan se nyt ihan eri katsoa jotain tv-sarjaakin, jos tietää tyypit. Mieleen nousee se Anssin huomio jostain uran alkuvaiheesta, että keikan alussa tuijotetaan anssikelaa, sitten ilmeisesti todetaan, että eipä ole kovin häävi, ja siirrytään tarkkailemaan rytmiryhmää. Juu nou, niistähän se paras komiikka irtoaa! Paitsi ehkä vielä parempi komiikka irtoaa tavallisista kadunmiehistä, jotka tunnistavat anssikelaa.
Tarinan edetessä mieleen virisi sellainen epäilys, että Lihis olisi sittenkin ”keksitty”, tai paremminkin ”koottu” hahmo. En muista mainintaa tämännimisestä henkilöstä tosielämässä. Ja ainakin yhden hänen kommelluksista (suihkujuttu) on tietääkseni suorittanut yksi varsinaisista bändin jäsenistä.
Pelkästään naurua kirja ei kuitenkaan ole. Siellä on koskettavia ja haikeita kohtia myös. Hyvää vastapainoa, koska eihän elämä (muusikonkaan) ole aina niin ruusuista. Aito vaikutelma jää.
Matkamuistoja-nimi on lopulta varsin osuva otsake kirjalle, koska se nostaa mieleen juttuja, joista osan on jo unohtanut. Seassa on muutama aiheen ulkopuolinen naseva tai muusikkouteen liittyvä blogitekstin poikanen tai vanhempi takauma kokonaisuuteen istuvana välipalana. Voin kuvitella, että mukaan mahtuneiden ”blogidemojen” määrä on harmaannuttanut muutamia hiuksia Anssin päästä, että mikä toimii ja mikä ei. (Aim sou sori for hiukset.) Ja tämä koko prosessi vaikuttaa pitkältä, kun lähdettiin blogiteksteistä liikkeelle ja saatiin tuollainen niistä täysin poikkeava lopputulos. Mun mielestä oli onnistunut valinta, että 10-vuotisjuhlakiertue on punaisena lankana läpi kirjan. Kokonaisuus pysyy kasassa ja siinä ohessa actionia riittää niin, ettei lukemista malta lopettaa. Monista paikkakunnista joissa käydään, ei puhuta niiden nimillä. Aikajanaa on käpälöity ja aitoja kommelluksia sekoitettu yhdeksi keitokseksi. Ja joo, opin minäkin lisää.
Se on tietysti myös sanottava, että Anssi osaa kirjoittaa. Anssista tuskin koskaan tulee mitään kirjallisuuden Nobelin voittajaa, mutta tuollaisessa napakassa ja eläväisessä, havainnointiin perustuvassa tarinaniskennässä levylaulaja on kuin kala vedessä. Lukunautinto!
Mun ehdoton lemppari oli kiertueen viimeisen keikan kuvaus, luin sen saman tien kahteen kertaan. Nähdäkseni se on erittäin lahjakas sekoitus kahdesta viime joulukuun keikasta, pienillä mausteilla muualta kiertueelta. Nauroin paljon ja tykkäilin! Hyvin todellinen meininki, tuntee itse olevansa mukana. Samoin Tulisuudelman keikkakuvauksen yleisön edustajien keskustelu oli niin silkkaa todellisuutta, että epäilen Anssin mikittäneen takahuoneen edustan sohvan, jossa käytiin lähes sanasta sanaan vastaava keskustelu tuona iltana.
Kuulemma lopun ”Muistiinpanoja” oli Anssin nimenomainen toive. Olisi hauska kuulla, että millaisia muistiinpanoja sinne olisi kirjailijan itsensä mielestä tarpeen kirjoittaa. (Itse voisin käyttää sitä parhaimpien kirjan jälkeen tapahtuneiden keikkakommelluksien muistiin kirjaamiseen. Tai kirjan suosikkikohtien sivunumeroiden merkkaukseen.)
Tästä kirjasta voin varmuudella sanoa, että ei jää yhteen lukukertaan. Sitä voi lukea myös kuin vitsikirjana – avata jostain kohtaa ja ihastua lukemaansa. Kaunis kiitos Anssille Matkamuistoista! <3
27.6.2012 20:57
http://www.mtv3.fi/uutiset/arvostelut/i ... 06/1570540
2.7.2012 6:32
Vielä en ole saanut itselle ostettua, mutta kirjakaupassa selailin, ja oikein hauskalta ja helppolukuiselta vaikutti. Pakkohankinta, saatana!
16.10.2012 5:41
Nauroin paljon ja tykkäilin! Hyvin todellinen meininki, tuntee itse olevansa mukana. Samoin Tulisuudelman keikkakuvauksen yleisön edustajien keskustelu oli niin silkkaa todellisuutta, että epäilen Anssin mikittäneen takahuoneen edustan sohvan,
24.3.2013 12:53
Luin kirjan jokunen kuukausi sitten, ja en muista milloin olisin nauranut kirjan kanssa niin paljon. Aivan mahtava kirja. Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu ympäri Suomea :lol:
Viimeksi kommentoitu