Forum 2002-2013

StokeYoman 1.9.2003 18:06 Suuria kuvioita Suuria kuvioita näyttää komealta levyltä. Kansikuva on yksi vuoden tyylikkäimmistä, eikä niin komeaa albumia kertakaikkiaan voinut jättää levykaupan hyllylle.

Kipinöitä avaa levyn kevyellä hempeilyllä. Biisi on sävellykseltään peruskamaa mutta sanoitusten pienet yksityiskohdat pelastavat paljon. "Pellon laidalla on metsää" on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas säe.

1972 on siunattu komealla nimellä ja toimivalla idealla. Biisin tarina toimii ja itse lukiolaisena tajuan kyllä että näinhän siinä elämässä juuri käy. Lemonator rokkaa tykisti ja kappale nousi heti Kelan ykkösbiisiksi juuri komean sointimaailmansa ansiosta. Kertosäe on kaikessa kyynisyydessään erinomaisen osuva ja upea. Lisäksi hölmö Miss Lohja-finaali on hieno yksityiskohta.

Laulu petetyille jää edeltäjänsä varjoon. Kappale etenee rauhallisen laahaavasti ja tuo valitettavasti mieleen Nummelan heikoimmat hetket. Tarina on varmasti arkielämää mutta vastaavanlaisia itkuvirsejä on tehty Suomenmaassa aivan liikaa.

Olen itse tarinankertojatyyppiä ja omissa biiseissäni olen aina vierastanut omasta elämästä kertovia kappaleita, sillä jotenkin niiden kuunteleminen vaivaannuttaa. Kela "puolustelee" kappaleessaan Mies ja meri itseään ja jotenkin tulee tunne että biisi olisi tehty lähinnä terapiatarkoituksessa. Sävellys on kuitenkin onnistunut ja Lemonator soi komeasti. Tulee väkisinkin mieleen että olisiko heitä kannattanut käyttää enemmänkin.

Faijan haamun A-osa on kuin suora kopio Mikan faijan BMW:stä ja siksi sävellykseen on erittäin vaikea suhtautua millään lailla. Onhan se erinomainen mutta sitä se oli jo muutama vuosi sitten. Tarina puolestaan on persoonallinen ja hauska - huumoria Kela ei liikaa viljelekään, kauhean totisena hän poseeraa biisin tekstin vieressäkin.

Kaatuneiden muistolle on myös erinomainen biisinnimi. Biisi rullaa komeasti eteenpäin, vaikka välillä se kuulostaakin hieman liikaa 1972:lta, varsinkin kertsiin lähdettäessä. Sävellys on tarttuva ja mielikuva siitä että Kelan biisit toimivat oikean bändin kanssa huomattavasti paremmin kuin yksinään.

Sormuksen tarinan lähtökohdat ovat mielenkiintoiset. Harvoin tällaisesta näkökulmasta kuulee tätä samaa tuttua tarinaa. Biisi toimii kivasti mutta ei ole mestariteos.

Ensilumi on tarinaltaan samaa aihepiiriä kuin T. Rautiaisen Älä enää lyö ja täytyy sanoa että Kela hoitaa homman huomattavasti tyylikkäämmin kotiin kuin Vexi Salmi. Kun sävellyskin rullaa kivasti nousee Ensilumi yhdeksi Suurien Kuvioiden kohokohdaksi.

Levyn nimibiisiin on Kelan soolo mutta nyt hän on uskaltanut laittaa säröä kitaraan ja saanut kappaleeseen aivan uudenlaista menoa. Sävellys ei ole kovinkaan persoonallinen mutta se toimii aivan tarpeeksi hyvin. Tarina on aivan huikea roadtrip-tyyppinen ja tekstiltään jopa monta astetta rankempi kuin Leevi & Leavingsin Hopeahääpäivältä löytyvä samanhenkinen Sandy.

Uudet autot on lopetuskappaleeksi tyypillinen slovari. Valitettavasti se ei kuitenkaan yllä lähellekään edellisen levyn nimikappaleen erinomaisuutta. Tarina on kaunis ja sävellyskin toimiva. Myös sovituspuolelta löytyy hauskoja pikku jippoja. Neil Yongin vaikutus kuuluu koko levyltä ja itseoikeutesti hänet mainitaankin viimeisessä biisissä. Kelpo lopetus.

Älkää käsittäkö väärin vaikka kriittisesti katselinkin levyn kappaleita, sillä pidin Suurista kuvioista kovastikin ja kuten Nummelalla, sillä on sekä vahvat että heikot hetkensä. Nummelan menestykseen ei varmasti ylletä sillä selkeitä hittizipaleita ei löydy kuin 1972 ja Kaatuneiden muistolle. Saatan toki olla väärässäkin.

Annan 3,5 palleroa viidestä.
JMN 23.1.2004 12:48 Lopultakin sain aikaiseksi sen verran että hankin itselleni Suuria kuvioita-levyn! Ja ei voi mitään, hyvältähän tuo kuulostaa omistakin stereoista kuunneltuna. 1972, Kaatuneiden muistolle ja nimikappale ovat sellaisia että kun laittaa bassoa ja volyymia tarpeeksi niin hyvä ettei pure kieltään poikki, sen verran jytisee! Että sikäli huomattavasti Nummelaa parempi.

Mutta ainakaan näin muutaman kuuntelun jälkeen ei mikään rauhallisempi kappale ole tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin Nummelan balladit: ei löydy Kissanpäivien tai Esko Riihelän kaltaista kesäyön tunnelmapalaa. Uudet autot on kyllä kaunis, se täytyy myöntää.

Paskoja kappaleita ei (luonnollisesti?) mukana ole, mutta albumin muuhun tasoon nähden Faijan haamu, josta en koskaan ole oikein perustanut, on selvästi heikompi. Ja nämä "kohubiisit", Sormus ja Ensilumi, eivät myöskään oikein iske. Mutta kaiken kaikkiaan, hyvä levy on. J.Gustavsson Organ Fusion Bandin levyn ohella vuoden parhaimmistoa!
Laukkis 23.1.2004 20:11 Ite henkilökohtasesti pidän faijan haamua yhtenä anssin parhaista biiseistä. Oon tykänny siitä siitä lähtien kun kuulin sen ekaa kertaa Anssin keikalla ja olin tosi ilonen kun kuulin et se tulee levylle mukaan. Ekalla kuuntelulla Sormus ei oikein sytyttänyt, mutta nykyään monta kertaa kuunneltuna se on myös hyvä. Suuria kuvioita on levyn parhaimmistoa, jos näin loistavalta levyltä sellasen saa erotettua. En tajua miks biisiä haukuttiin arvoteluissa, kun se ilmesty sinkkuna. Onhan se ehkä vähän erilaista Anssia kuin yleensä, muttei mitenkään negatiivisessa mielessä. Kipinöitä ja Uusia autoja taas on ihanan rauhallisia, josta mä tykkään paljon. 1972 on hyvä bailubiisi ja muutenkin hyvä, mut ei mun lemppareita Anssin biiseistä. Laulu petetyille ja Kaatuneiden muistolle myös hyvin kuunneltavia. Ensilumesta myös pidän, vaikka monen mielestä se on näköjään levyn huonoin biisi. Mies ja meri on omaelämäkertamainen ajan kestävä kappale, jota hyvyydessä voi jopa verrata Nummela-mestariteokseen.
No toi oli jonkinlainen analyysi levyn biiseistä. Kaikilla on tietty oma mielipide, mutta toi oli mun.
jonde 25.1.2004 9:59 Tosta mä oon kyllä eri mieltä että Mies ja meri-biisiä vois verrata Nummelaan. Mies ja meri ei yllä mun mittaluokassa lähellekään samaa tasoa kuin Nummela, eikä kyllä mikään muukaan kappale. Nummelaa kuunnellessa mulle tulee aina haikea olo, ja sen tunnelman pystyy luomaan vain hyvin hyvin harva kappale.
Ensilumi ei oikein vieläkään mulla sytytä, paitsi kertsi. Muuten se on jotenkin liian pitkitetty. Tai ainakin se tuntuu siltä. Ensilumi on musta levyn huonoin biisi, mutta parasta on ihan liian vaikea sanoa... :D
--Anssi fani-- 25.1.2004 13:20 Jos katsellaan Anssin tuotantoa, aliotetaan Pekasta ja sudesta:

Pekka ja susi: Kertovia biisejä kaikki, mutta bändin perustaminen oli hyvä ponnahduslauta Anssille artistina. Erinomaista musiikkia Anssi tosin teki jo tuohon aikaan, esim. karhun elämää, tähti laulu ja kuolematon laulaja, mitä olisimme kuunnelleet, jos näitä biisejä ei olisi olemassakaan? Mutta... pidot vaan paranee vuosivuodelta.

Nummela: Pekkan ja suden taival on päättynyt, Anssin menestyksekäs maine alkaa. Nummela- albumille ei voi sanoa muutakuin, TÄYDELLISTÄ! Lisä-arvoa levylle antaa Nummela-erään albumin anatomia.

Suuria kuvioita: Ulkokuori saattaa näyttää "värittömältä", mutta musiikki on todella koskettavaa. Voin jopa sanoa mielipiteenäni, että Suuria kuvioita- albumi on jopa parempi Nummelaa. Musiikki on ehkä muuttanut vähän suuntaa, verrattuna viime vuosiin, mutta vaihtelu virkistää...!


Ei ollut kyllä mitään järkeä kirjoittaa tätäkään viestiä, mutta nyt kun tämä tuli puheeksi, niin purin omia mielipiteitäni.. Toivottavasti Anssi ei ota näitä kommenttejani liian tosissaan. :roll:
jassu 25.1.2004 14:46 Nummela kappaleessa on jotakin taijan omaista, ei oikeen osaa selittää..
Niinkuin Jondekin sanoi nummelaa kuunnellessa tullee vähän haikea fiilis..
Mutta ehdottomasti kaikkien aikojen hienoin kappale :D
Uudet autot jää tässä "kisassa" kakkos paikalle...
Laukkis 31.1.2004 17:46
jonde Tosta mä oon kyllä eri mieltä että Mies ja meri-biisiä vois verrata Nummelaan. Mies ja meri ei yllä mun mittaluokassa lähellekään samaa tasoa kuin Nummela, eikä kyllä mikään muukaan kappale. Nummelaa kuunnellessa mulle tulee aina haikea olo, ja sen tunnelman pystyy luomaan vain hyvin hyvin harva kappale.


No se olikin vaan mun mielipide. Kyllähän tietty Nummelassa on jotain ainutlaatuista...